Browsing Tag

#nextdestinationhealth

Viikonloppu Seinäjoella – unelmia ja kohtaamisia

Tulen muistamaan viikonloppureissun Seinäjoelle pitkään, sillä viikonloppu täyttyi merkityksellisistä kohtaamisista. Tutustuin uusiin ihmisiin ja sain viettää aikaa ystävien kanssa – enkä pysty mitenkään sanoilla ilmaisemaan sitä, miten tärkeitä ihmiset minulle ovat. Siinä vaiheessa, kun kauneimmat auringonlaskut ja parhaimmat ravintolakokemukset ovat painuneet unohduksiin, jäljelle jää vain se, millainen merkitys ihmisten kohtaamisella on ollut.

Seinäjoki on yksi niistä kaupungeista, joista minulla on lapsuudesta saakka pelkästään hyviä muistoja. Olen kokenut, että minut on aina otettu Pohjanmaalla vastaan suurella sydämellä. Olen osallistunut moniin tapahtumiin Provinssirockista konsertteihin ja kesäjuhliin sekä pesäpallo-otteluista Tangomarkkinoihin. Juuri tapahtumat ovatkin Seinäjoen vahvuus, nimittäin joka kesä jopa 250 000 ihmistä osallistuu kaupungin suurtapahtumiin.

Seinäjoki on yksi niistä kaupungeista, joista minulla on pelkästään hyviä muistoja.

Iso kiitos tästä viikonlopusta kuuluu Seinäjoen keskustassa sijaitsevalle Sokos Hotel Vaakunalle,  joka mahdollisti sen, että minulla oli mahdollisuus lähteä reissuun, sillä tein päätöksen viime hetkellä, enkä olisi ilman majapaikkaa voinut lähteä ollenkaan – elämästäni olisi jäänyt puuttumaan paljon ilman tätä viikonloppua.

En tiennyt etukäteen, että hotellissa yöpyisi viikonloppuna myös tuttuja. Tiedättekö, mikä on siistimpää kuin saada upgrade hotellin sviittiin? No se, kun se tapahtuu jollekin toiselle. Tuttu pariskunta sai sviitin (+ huoneessa odottavat hotellin tervehdykset) hääpäivänsä kunniaksi. Jos joku ajattelee bloggaajan saavan automaattisesti jotain erityiskohtelua hotellissa, haluaisin nyt murtaa tämän myytin. Työntekijät eivät välttämättä edes tiedä, että talossa on bloggaaja. Näitä huoneluokan korotuksia siis ihan oikeasti tapahtuu toisinaan ihan siitä syystä, että hotelli tahtoo ilahduttaa asiakkaitaan. Sitä kutsutaan hyväksi asiakaspalveluksi.

Itse yövyin uudistetussa Standard Twin -huoneessa. Huoneet on sisustettu käyttäen mahdollisimman paljon lähialueen tuotteita, kuten Pohjanmaan kalusteen sohvat ja Lennolin verhot. Mielestäni uudistus on onnistunut ja raikas. Arvostan sitä, että alueen yrityksiä tuetaan mahdollisimman paljon, näin pitäisi toimia kaikkialla.

Vaakuna toimi loistavana tukikohtana viikonlopun ajan, hotelli ei nimittäin voisi olla paremmalla paikalla.

Sokos Hotel Vaakuna SeinäjokiSokos Hotel Vaakuna SeinäjokiSokos Hotel Vaakuna SeinäjokiSokos Hotel Vaakuna SeinäjokiSokos Hotel Vaakuna Seinäjoki Sokos Hotel Vaakuna SeinäjokiSokos Hotel Vaakuna SeinäjokiSokos Hotel Vaakuna SeinäjokiKuten olen jo monta kertaa blogissani maininnut, tänä vuonna en ole suurissa määrin reissannut, mutta olen tehnyt matkaa parempaan oloon. Maaliskuussa elämäni on ollut kiireistä ja fyysinen hyvinvointi on ottanut vähän osumaa, mutta yhdessä asiassa koen edistyneeni kaiken suorittamisen ja kiireenkin keskellä, nimittäin henkisessä hyvinvoinnissa. Kun en ole voinut reissata maailmalla, olen liikkunut kotimaassa, ja kaikki tuo ihmisten seurassa vietetty aika on tehnyt minulle todella hyvää. Viikonloppu Seinäjoella on ollut toistaiseksi tämän vuoden merkityksellisin kokemus yhteydestä. Vakuutan, että tämän postauksen kuvissa näkyvä hymy tulee niin sydämestä kuin vain ikinä mahdollista.

Nyt päästään taas siihen, että Seinäjoelta löytyy poikkeuksellisia lahjoja tapahtumatuotantoon – maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna järjestetty Houm Conference nimittäin veti minut sanattomaksi monella tasolla. Näin suurella sydämellä ja taidolla tehtyä tapahtumaa ei ole Suomessa montaa kertaa tullut vastaan. Viikonlopun aikana puhuttiin johtajuudesta, luovuudesta ja kulttuurista – aiheista, jotka ovat itselleni niin tärkeitä ja rakkaita, että en pysty sitä yhdessä blogipostauksessa avaamaan. Tulen varmasti kirjoittamaan näistä teemoista elämäni aikana vielä paljon, toivottavasti myös kirjojen muodossa.

Toisinaan konferenssin/tapahtuman jälkeen on sellainen olo, että väsyttää ja hengästyttää, kun tuntee olonsa niin vajaaksi, lahjattomaksi ja epätäydelliseksi, että haluaisi heittää hanskat tiskiin. Liiallinen menestyksen korostaminen ja hype on saanut monesti pääni pyörälle ja olen lopulta turhautunut enemmän kuin innostunut. Tällä kertaa tapahtui jotain aivan muuta, sillä viikonlopun jälkeen oloni ei ollut vajaa vaan vapaa. Äärimmäisen väsynyt toki olin nytkin, mutta kaikki ahdistus loisti poissaolollaan.

Minun ei tarvitse jäädä epäonnistumisiin tai epävarmuuteen, vaan voin mennä eteenpäin virheistä välittämättä ja hitaudesta huolimatta – sen sijaan en halua mennä eteenpäin ihmisistä välittämättä. Omilla saavutuksillani tai menestykselläni ole lopulta mitään merkitystä sen rinnalla, mitä ihmiset merkitsevät. En haaveile siitä, että minut tullaan muistamaan meriiteistäni tai lahjakkuudestani, vaan toivon, että osaan kohdata ihmisiä aidosti ja tehdä edes jonkun matkasta vähän kevyemmän. Tahdon kulkea ihmisten vierellä, kun he ottavat askeleita kohti unelmiaan. Haluan juhlia läheisteni kanssa heidän voittojaan ja seistä rinnalla silloin, kun tuulet ovat kaikkea muuta kuin myötäiset. En halua käyttää tekosyinä pelkoa, huonoja kokemuksiani, olosuhteita, kiirettä, rahatilannettani tai mitään muutakaan. Sanotaan, että jokainen ihminen vaikuttaa elämänsä aikana vähintään 10 000:een ihmiseen. Ihan turha siis miettiä, kuka on ”influencer” ja kuka ei. Jokainen vaikuttaa ja jokaisen elämä jättää jälkiä. Minä haluan pysähtyä miettimään, millaisia jälkiä tahdon muiden elämään jättää.

Muun muassa tällaisia mietteitä nousi viikonlopun aikana monien timanttisten puheenvuorojen pohjalta. Olen ollut talven aikana väsynyt ja inspiraationi on ollut kadoksissa, mutta nyt olen jälleen vihdoin motivoitunut. Tahdon enenevässä määrin rohkaista muitakin ottamaan askeleita kohti suuria haaveita, välittämättä siitä, näkyykö tunnelin päässä tällä hetkellä valoa.

Jokainen ihminen vaikuttaa elämänsä aikana ainakin 10 000:een ihmiseen.

Sokos Hotel Vaakuna SeinäjokiSeinäjoki Sokos Hotel VaakunaJokainen varmasti tietää sellaiset hetket, jolloin ei yksinkertaisesti malta käyttää aikaa kuvaamiseen, kun elämä itsessään on paljon merkityksellisempää kuin sen tallentaminen. Seinäjoellla näitä hetkiä oli paljon ja siksi minulla ei ole kuvia ihmisistä, niin paljon kuin heidän seurassaan vietinkin aikaa. Kuvaaminen jäi enimmäkseen väliin myös aamiaisella. Olen kovin kiitollinen siitä, että minulla yllättäen olikin aamiaisseuraa koko pöydän täydeltä, vaikka lähdin reissuun yksin.

Vaakunan aamiainen on tarjolla hotellin ulkopuolisille asiakkaille hintaan 15 euroa. Tarjolla on kaikki, mitä hyvään ja ravitsevaan aamiaiseen kuuluu + lisäksi joitain erikoisuuksia, kuten suoraan appelsiinista puristettua mehua. Seinäjoen  aamiaistarjonnan laajuus ei päätä huimaa, joten Vaakunan aamiaista on helppo suositella kaupungissa vieraileville.

En ole itse koskaan ollut aamuihminen, mutta kaksi asiaa on saanut minut innostumaan aamuista hieman enemmän, hotelliaamiset sekä ihmisten tapaaminen aamulla. Olen ottanut tavoitteekseni oppia pitämään aamuista tänä vuonna edes vähän enemmän ja tuntuu siltä, että mitä lähempänä kesä on sitä lähempänä olen tämän tavoitteen saavuttamista.

Viime yönä siirrettiin kelloja ja se tarkoittaa sitä, ettei oikeasti olla enää kaukana kesästä. Iloitaan tänään siitä ja läheisten seurasta!

Sokos Hotel Vaakuna aamiainenSokos Hotel Vaakuna Seinäjoki aamiainenP.S. Palmusunnuntain kunniaksi rakas tatuointini pääsi muutamaan kuvaan. Sen myötä mitä parhainta palmusunnuntaita jokaiselle!

Houm Conference SeinäjokiHoum Conference SeinäjokiHoum Conference SeinäjokiMajoituksen tarjosi Sokos Hotels Seinäjoki, junaliput äiti ja konferenssilipun seinäjokelaiset. Olen aika onnekas. 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Talvinen kylpyläloma Pärnussa

Viime vuosina minulla on ollut tapana juhlia vanhenemistani tropiikissa. Tällä kertaa heräsin kuitenkin uuteen ikävuoteen Pärnun talvisissa maisemissa.

Helsinki Kauppatori Helsinki Viking Line

En ole koskaan innostunut juhlien järjestämisestä itselleni. Tänä vuonna sain ajatuksen, että voisin kerrankin kutsua ystäviä koolle, olinhan viimeksi pitänyt syntymäpäiväjuhlat joskus Milleniumin tienoilla. Heti seuraavana päivänä ajatus alkoi kuitenkin ahdistamaan. Totesin, että haluan sittenkin juhlistaa omalla tavallani, toisin sanoen olla reissussa, enkä huomion keskipisteenä. Tällä kertaa minulla ei valitettavasti ollut mahdollisuutta lähteä kauas, joten oli pohdittava vaihtoehtoja lähialueelta.

Jo muutaman vuoden ajan olen miettinyt, että tahtoisin tutustua Viroon myös Tallinnan ulkopuolella. Jostain syystä olen kuitenkin ”jämähtänyt” Tallinnaan uudelleen ja uudelleen – en ihan helposti kyllästy siihen kaupunkiin ja sinne myös ilmaantuu hurjalla vauhdilla paljon uutta. Voisi sanoa, että Tallinna on yksi suosikkikaupungeistani. Tällä kertaa päätin, että on vihdoin aika lähteä jonnekin kauemmas, mutta ei kuitenkaan liian pitkän matkan päähän Tallinnasta.

Bussilla liikkuminen on Virossa varsin edullista ja myös mukavaa, nimittäin Lux Expressin busseissa on huomattavasti enemmän jalkatilaa kuin esimerkiksi Onnibusseissa. Hintatasokin on erittäin ok. Me maksoimme meno-paluusta Tallinnasta Pärnuun 11euroa/henkilö, mutta usein lippuja saa halvemmallakin. Bussilla voi jatkaa Tallinnasta myös Riikaan tai muihin kaupunkeihin Viron ulkopuolella. Parhaillaan myydään Tallinna–Riika-matkoja alkaen 5 euroa/suunta.

Tällä kertaa valitsimme parin yön mittaiselle reissullemme matkakohteeksi Pärnun, sillä alle kahden tunnin matka Tallinnasta tuntui sopivalta ja meren rannalla sijaitseva kylpyläkaupunki on kiinnostanut minua jo pitkään. Sesonkiaika Pärnussa on luonnollisesti kesällä, jolloin kaupunki on parhaimmillaan, mutta onhan siinä oma viehätyksensä matkustaa silloin, kun ympärillä on rauhallisempaa. On todettava, että tykästyin Pärnun kaupunkiin niin paljon, että tarkistin heti matkan jälkeen, millä hinnalla sieltä voi vuokrata asuntoja, jos vaikka tulisi lähdettyä jossain vaiheessa paria yötä pidemmälle reissulle. Voisin tehdä jossain vaiheessa etätöitä vaikka kuukauden verran Pärnusta käsin.                                                                                                                    Estonia Resort Hotel and Spa Pärnu Estonia Resort Hotel and Spa Pärnu Estonia Resort Hotel and Spa Pärnu Estonia Resort Hotel and Spa Pärnu

Olin aiemmin ollut muissa asioissa yhteydessä Estonia Resort Hotel & Spahan ja sitä kautta sain järjestettyä blogiyhteistyönä meille huoneen. Alusta saakka oli selvää, että jos Pärnuun lähdetään, niin siellä pitää mennä kylpylähotelliin. Jälkikäteen on todettava, että hotellivalinta ei olisi voinut olla parempi. Rantapuiston vieressä (ja rannan läheisyydessä) sijaitseva Estonia Resort on yleisilmeeltään fressi ja kylpyläosasto ehkä paras, jossa olen koskaan käynyt.

Suosikkiasiani hotellihuoneessa oli hieman yllättäen tyyny. Estonia Resort on maailman ensimmäinen hotelli, joka käyttää SleepAngel™ -tyynyjä joiden sanotaan olevan maailman puhtaimpia. Siltä tyyny kyllä tuntuikin, oli erityisen helppo hengittää. Aina ei tule ajatelleeksi, miten iso vaikutus sillä on nukkumiseen, että puitteet ovat laadukkaat. Varmasti tulen hankkimaan vastaavanlaisen tyynyn kotiin tulevaisuudessa. Tämä oli hyvä muistutus siitä, että nukkumiseen kannattaa oikeasti panostaa. Uniongelmista kärsivänä se on itselleni erityisen tärkeää. Olisihan se mukava nukkua hyvin muulloinkin kuin hotellireissuilla.

Estonia Resort Hotel and Spa Pärnu Estonia Resort Hotel and Spa Pärnu Estonia Hotel Resort and Spa Pärnu

Säätiedotukset lupasivat reissullemme pilvistä säätä. Aamun valjetessa auringonsäteet kuitenkin pilkistivät puiden takaa. Kaikki tietävät, että tänä talvena aurinkoiset tunnit on pystynyt laskemaan melkein kahden käden sormilla, joten ei harmittanut ollenkaan saada vähän aurinkoa.

Aamiainen maistui ja oli huvittavaa huomata, että reissukaverillani Johannalla oli sama pahe kuin itsellänikin – hotelliaamiaisella on pakko syödä muroja, vaikka niitä ei tule muuten koskaan syötyä.

Estonia Resort Hotel and Spa Pärnu auringonnousu Estonia Resort and Hotel and Spa PärnuEstonia Resort and Spa Pärnu aamupala

Meillä ei ollut reissulle rentoutumista kummempaa agendaa. Kylpylää ja vähän kaupunkia, juuri siinä aikataulussa kuin huvittaa – erittäin sopiva ohjelma talviselle parin päivän breikille. En ollut hetkeen pitänyt ihan rehellistä lomaa, joten irtiotto tuli siinäkin mielessä sopivaan saumaan. Tykkään myös siitä, että saan syntymäpäivän tienoilla rauhoittua ja reflektoida elämää. Mennyt vuosi oli yksi elämäni haastavimmista – oikeastaan mikään ei ollut mennyt niin kuin olisin toivonut. Vuodessa 2018 on onneksi ollut alusta saakka armollisempi ja toiveikkaampi fiilis kuin edeltäjässään. Lisäksi olen keskittynyt hyvinvointiin aivan eri tavalla kuin aiemmin. Vaikka askeleet ovat pieniä, eteenpäin on kuitenkin menty, enkä halua enää palata menneeseen.

Kylpyläloma sopi tämän vuoden hyvinvointiteemaani paremmin kuin hyvin. Lepo on yksi tärkeimmistä tekijöistä, jos haluaa oikeasti voida hyvin ja uskonkin, että parhaiten elämässään menestyvät lopulta ihmiset, jotka osaavat pysähtyä, levätä ja irrottautua arjesta. Tekeminenhän ei kenelläkään – varsinkaan yrittäjällä – lopu koskaan kesken, mutta toisinaan on pakko unohtaa arjen murheet ja yksinkertaisesti rentoutua. Sellaista ihmisistä ei olekaan, joka ei päätyisi lopulta burn outiin, jos vauhti pysyy liian kovana liian pitkään.

Estonia Resort Hotel and Spa PärnuEstonia Resort Hotel and Spa Pärnu Estonia Resort Hotel and Spa Pärnu

Kävimme kävelemässä ympäri kaupunkia, enkä voinut olla miettimättä, miten upealta Pärnu tulee näyttämään kesällä. Talvellakin kaupunki tosin kävi väriterapiasta, vaikka puissa ei ollut lehtiä eikä ihmisiäkään juuri katukuvassa näkynyt. Voin siis ehdottomasti suositella visiittiä Pärnuun myös talvisaikaan. Keskusta sijaitsee kävelymatkan päässä rannasta ja kaikkialla näkyy viehättäviä puisia rakennuksia, sympaattisia kahviloita ja taidetta. Pärnu on tunnettu myös tasokkaista ravintoloistaan, eikä  hintatasokaan päätä huimaa. Me esimerkiksi söimme lounaaksi kalakeittoa, joka maksoi 2,5 euroa.

Vaikka reissumme tarkoituksena ei ollut shoppailu, kävimme Jenny Krusen kirpparilla ostoksilla. Lisää Pärnun kirpputorivinkkejä voi lukea esimerkiksi Hanna Sumarin blogista ja Kettukarkki-blogista. Ostoskeskuksia ja liikkeitä toki löytyy myös, mutta kirpputoreissa on mielestäni huomattavasti enemmän särmää.

Pärnu talviPärnu talviPärnu talviPärnu katutaidePärnu katutaidePärnu katutaide

Auringon laskiessa teimme kävelyretken rannalle. Pakkanen ja tuuli olivat melkoisen intensiivinen yhdistelmä. Valo tekee kuitenkin kaiken niin kauniiksi, että sen vuoksi välillä kestää mielellään kylmyyttäkin.

Pärnu auringonlasku Pärnu auringonlasku Pärnu auringonlasku

Lopulta olimme kuitenkin niin jäässä, että oli pakko päästä sisätiloihin. Rannalla sijaitsevasta Tervise Paradiis -hotellista löytyikin kahvila, joka sijaitsee kahdeksannessa kerroksessa, joten sieltä pystyi ihastelemaan auringonlaskua mukavasti sisätiloista käsin kahvikupin äärellä.

Pärnu auringonlasku Auringonlasku Pärnu

Reissun odotetun osio oli tietenkin hotellin kylpylä. Itse odotin sitä tosin hieman sekavin fiiliksin, sillä olen kärsinyt tänä talvena pahoista iho-ongelmista, joihin liittyy esimerkiksi se, että saan oireita kuumasta vedestä ja lämmöstä. Onneksi Estonia Resort Hotel & Span kylpylän helmi on Kuolleenmeren allas, joka sopii iho-ongelmista kärsivälle loistavasti. Veden suola- ja mineraalipitoisuus on 33%, minkä vuosi ihminen kelluu altaassa itsellään. Tämä allas ei aiheuttanut itselleni mitään ihottumareaktioita. Uskon, että iho saattaisi jopa parantua kokonaan, jos pystyisin käymään altaassa säännöllisesti.

Kylpyläosastolta löytyi monta erilaista saunaa – aromasauna, suolasauna, höyrysauna jne. Mitä mainioin rentoutumispaikka kylmän pakkaspäivän päätteeksi. Suosittelen kylpylää heillekin, jotka eivät yövy hotellissa, sisäänpääsy on heille 16 euroa. Kuolleenmeren altaassa on 9 euron lisämaksu, minkä ainakin itse vastaisuudessa maksan mielelläni – sen verran hyvä olo tuon altaan jälkeen jäi. Jopa hiukset pitivät suolasta erityisen paljon.

Estonia Resort Hotel and SpaEstonia Resort Hotel and Spa kylpylä Estonia Resort Hotel and Spa kylpyläEstonia Resort Hotel and Spa kylpylä

Emme heti tajunneet, että illallista kannattaisi syödä hotellin ravintolassa NOOTissa, joten harmiksemme testasimme ravintolaa vasta jälkimmäisenä iltana. Hinta-laatusuhde oli kohdillaan ja palvelu erittäin ystävällistä –olisimme siis mielellämme syöneet ravintolassa useamminkin kuin kerran. Oli myös äärimmäisen rentouttavaa, ettei kylpylän jälkeen tarvinnut enää poistua hotellilta.

Ulospäin NOOT ei näytä tunnelmalliselta illallisravintolalta, sillä se sijaitsee samassa tilassa kuin hotellin aamiainen. Ei pidä kuitenkaan antaa sen hämätä, sillä ruoka on äärimmäisen hyvää. Vahva suositus ravintolalle, yövyit sitten hotellissa tai jossain muualla. Hotellin naapurissa sijaitsee myös toinen laadukas ravintola, Villa Wesset.

Ravintola Noot Pärnu Noot ravintola Pärnu

Tiistaina heräsin 33-vuotiaana, enkä voinut olla miettimättä, mihin vuodet ovat hävinneet. Olenko oikeasti elänyt jo kahden teini-ikän verran? Tässä elämänvaiheessa on kuitenkin onnellista olla, kun saa jakaa niin auringonpaisteen ja sumuiset hetketkin rakkaiden ystävien kanssa.

Pärnu merenranta talvi Pärnu merenranta talviPärnu merenranta talvi

Hotellin osalta yhteistyössä Estonia Resort Hotel & Spa

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Erityisherkkyys ja matkustaminen – onko yhtälössä järkeä

Tänään haluan kirjoittaa monia koskettavasta, mutta ainakin matkablogeissa vähemmän esillä pidetystä asiasta, nimittäin erityisherkkyydestä.

Muutama vuosi sitten moni ei ollut edes kuullut puhuttavan erityisherkkyydestä, viime vuosina aiheesta sen sijaan on kirjoitettu paljonkin, joidenkin mielestä luultavasti kyllästymiseen saakka. Matkablogeissa en kuitenkaan ole aiheeseen törmännyt, joten ajattelin avata sitä hieman omien kokemuksieni pohjalta.

Erityisherkkyys ei ole sairaus eikä vamma vaan synnynnäinen ominaisuus, joka tosin saattaa muistuttaa joitakin diagnooseja (kuten ADHD/ADD tai masennus). Mielestäni termi ei ole suomeksi paras mahdollinen, sillä erityisyys kuulostaa jollain tapaa väärältä, jopa normaalin yläpuolelle asettumiselta. Tästä ei kuitenkaan ole kyse, vaan eri tavalla toimivasta hermostosta.

Erityisherkän tahdosta riippumattoman hermosto reagoi herkästi. Erityisherkät reagoivat herkästi myös hormoneihin ja hormonitasojen vaihteluun – tämä on ollut omassa elämässäni läsnä pitkään, mutta kesti lähes 20 vuotta sisäistää, miten iso vaikutus hormonaalisilla vaihteluilla minuun on niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Monissa tilanteissa, joissa muissa ihmisissä ei herää erityisemmin minkäänlaisia tunteita, saattaa erityisherkkä reagoida voimakkaasti. Myös keskushermostoa aktivoivat aineet, kuten kofeiini, voivat aiheuttaa voimakkaita reaktioita. Itseeni myös monet lääkkeet vaikuttavat vahvasti. Minulla kesti pitkään tunnistaa erityisherkkyys itsessäni, koska minulla on historiaa myös masennuksen ja hieman keskittymishäiriönkin kanssa ja samat piirteet saattavat liittyä näihinkin. Mitä paremmin olen oppinut tuntemaan itseäni sitä paremmin olen pystynyt rakentamaan elämääni sellaiseksi, että en jatkuvasti kuormitu turhaan. Nykyään välttelen tietoisesti tilanteita, joiden tiedän ahdistavan, väsyttävän ja kuormittavan minua.

Mielestäni kenenkään ei pidä piiloutua erityisherkkyyden (tai ylipäätään minkään määritelmän tai ominaisuuden) taakse, mutta herkkien ihmisen olisi järkevää pohtia, minkälaiset asiat itseä kuormittavat ja järjestellä elämäänsä sen mukaisesti. Omasta kokemuksesta tiedän, että niin kauan, kun tämän asian jättää huomioimatta, kärsivät ihmissuhteet, työ ja oikeastaan koko elämä.  Itse olen tehnyt tietoisia muutoksia viime aikoina ja koen, että se auttaa jaksamaan paremmin. Paljon on toki vielä opettelemista, mutta eteenpäin mennään, askel kerrallaan.

erityisherkkyys

Mitä on erityisherkkyys

Erityisherkkyydestä löytyy lukematon määrä erilaisia määritelmiä ja tämäkin ominaisuus luonnollisesti näyttäytyy eri ihmisillä erilaisena. Käytän tässä  Suomen erityisherkät ry:n sivuilta löytyvää, psykologian tohtori Elaine Aronin määritelmää. Aron on tutkinut erityisherkkyyttä 1990-luvulta saakka, joten hänellä on aiheesta vakuuttavan pitkä kokemus. Hänen mukaansa 15-20 prosenttia ihmisistä on erityisherkkiä, joten mistään harvinaisuudesta ei ole kyse. Aron luokittelee erityisherkkyyden piirteet neljään pääryhmään.

Erityisherkkä ihminen:

  • käsittelee havaintoja ja tietoa syvällisesti. Hän miettii eri vaihtoehtoja, vertaa tietoa aiempaan tietoon tai kokemuksiin ja yhdistää ulkoiset ja sisäiset havainnot kokonaisuudeksi.
  • stressaantuu liiallisesta aistimus- tai tietomäärästä. Monipuolinen, intensiivinen tai pitkäkestoinen tapahtuma voi viedä hänen voimansa, jotka palautuvat lepäämällä, rajaamalla aistimuksia tai poistumalla tilanteesta.
  • tunteet ja tuntemukset voivat olla voimakkaita. Hänellä on kyky liikuttua, vaikuttua ja asettua toisen asemaan helposti.
  • aistihavainnot ovat hienovaraisia. Hän tarkkailee sekä ympäristöään että sisäisiä kokemuksiaan, ja tekee niistä tarkkoja havaintoja. Herkän aistit eivät kuitenkaan ole paremmat kuin muilla, vaan kyseessä on hermoston herkkä reagointi.

Tunnistan nämä kaikki piirteet itsessäni, kuten myös monia muita erityisherkkyyteen yleisesti liitettäviä piirteitä. Itselläni aistiyliherkkyys on todella voimakasta – oikeastaan kaikkien aistien osalta. Kuormitun herkästi ja käytännössä lähes joka yö kärsin unettomuudesta, sillä en pysty rauhoittumaan tarpeeksi nukahtaakseni. Vaikeinta nukahtaminen on niinä päivinä, jolloin olen ollut esimerkiksi jossain tapahtumassa, jossa olen kohdannut paljon ihmisiä. Väsymys ei useimmiten auta nukahtamisessa ollenkaan, ei myöskään liikunta tai muut perinteiset apukeinot. Nukun myös aina korvatulpilla, sillä häiriinnyn nukkuessani lähes kaikesta, mistä on mahdollisuus häiriintyä.

Aistin myös nopeasti ympärillä olevien ihmisten mielentilan ja havaitsen paljon sellaisia asioita, joihin monet eivät kiinnitä mitään huomiota. Tämä on erityisen kuormittavaa silloin, kun olen muiden ihmisten kanssa tekemisissä pitkään yhtäjaksoisesti. Siksi tarvitsen sosiaalisten tilanteiden vastapainoksi ja purkamiseksi paljon myös omaa aikaa. Minulle ei sovi sellainen elämänrytmi, että käyn kotona ainoastaan nukkumassa.

erityisherkkyys

Erityisherkkyys ei ole kirous

Äkkiseltään saattaa kuulostaa, että herkkyys on pelkästään kirous, mutta erityisherkkyyden ei tarvitse olla uuvuttava tai elämää rajoittava asia. Suosittelen lukemaan esimerkiksi Suvi Bowellanin blogitekstin erityisherkän positiivisista ominaisuuksista. Näitä ominaisuuksia ovat esimerkiksi sitoutuneisuus asioihin, joista on innoissaan, teeskentelemättömyys, kyky syvällisiin keskusteluihin (toisaalta tylsistyminen kevyeen small talkiin), hyvät kuuntelijan taidot, kauneuden luominen ympärilleen, luovuus, intuitiivisuus ja tunnollisuus. Ei siis tarvitse ajatella olevansa muita ihmisiä huonompi, mikäli reagoi asioihin herkemmin. Se tuo mukanaan myös paljon hyvää.

Itse kerään ympärilleni ihmisiä, joiden kanssa voin uppoutua syvällisiin keskusteluihin. Minulla on vaikeuksia small talkin kanssa ja huomaan sen hankaloittavan verkostoitumista ja ihmisiin tutustumista. Massatapahtumat käyvät toisinaan minulle raskaiksi, sillä en jaksa käydä kovin monia ”Mitä kuuluu” ”Kiitos hyvää” -tasoisia keskusteluja. Mikäli joku sen sijaan uskaltautuu kertomaan todelliset kuulumisensa, hän voittaa minut nopeasti puolelleen. Minua ei kuormita se, jos ihmisellä menee huonosti, eikä hän jaksa olla positiivinen. Sen sijaan keskustelun pinnallisuus kuormittaa nopeastikin. En pidä siitä, että minun pitää tutustua ihmisiin ryhmässä. Mieluiten otan aikaa keskustelulle rauhallisemmassa ympäristössä ja tutustun ihmiseen kahdestaan. Rakennan mieluummin muutaman syvällisen ihmissuhteen kuin monta pinnallista.

Tunnustan, että olen usein ajatellut herkkyyden olevan vain taakka, jota on pakko raahata mukana väkisin niin kuin kivirekeä. Varsinkin nuorempana tunteiden käsittely ja hallinta oli minulle erityisen hankalaa. Olen monesti todennut, että jos vain pystyisi kylmettämään itsensä, niin pärjäisi paljon paremmin. Varsinkin yrittäjänä tarvitsisi monesti lisää kylmäpäisyyttä. Jossittelu on kuitenkin turhaa. Ja toisaalta, ilman herkkyyttä minulla tuskin olisi luovuutta, sen paremmin kuin eläytymiskykyä ja empatiaakaan. Uskon, että maailmassa tarvitaan erilaisia ihmisiä myös herkkyyden suhteen. Jokaisella on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, eikä niitä tarvitse arvottaa. Mikään ihmistyyppi ei ole toistaan parempi.

Tunnustan, että monesti olen ajatellut herkkyyden olevan vain taakka, jota on pakko raahata mukana väkisin niin kuin kivirekeä.

erityisherkkyys

Erityisherkkyys matkassa mukana

Matkabloggaajalle tärkeä kysymys luonnollisesti on erityisherkkyyden suhde matkustamiseen. Moni asia matkustaessa riippuu tosin myös siitä, onko henkilö ekstrovertti vai introvertti. Itse olen jotain tältä välitä. Äkkiseltään voisi luulla, että jatkuva uusien aistiärsykkeiden tulva saisi erityisherkän pään pyörälle ja matkustaminen olisi automaattisesti haasteellista. Tietyssä mielessä tässä on totuuden siemen, sillä uusi ympäristö väsyttää normaalia enemmän ja harvoin minua matkustaessani esimerkiksi huvittaa valvoa myöhään. Päivät ovat yleensä niin intensiivisiä, että ei tulisi mieleenkään lähteä mihinkään bilettämään. Aivot ovat jo alkuillasta siinä määrin kuormittuneet, että tarvitsen aikaa rauhoittumiseen. Käytännössä nautin valoisasta ajasta täysillä ja sen jälkeen olenkin valmis rauhoittumaan ja nukkumaan.

Pressimatkoilla illat ovat itselleni vaikeimpia. Usein siinä vaiheessa, kun itse haluaisin rauhoittua, lähdetään vielä kolmen tunnin illalliselle. Tarvitsen omaa aikaa ennen nukkumista ja on haastavaa olla sellaisessa ympäristössä, jossa ohjelmaa on aamusta yömyöhään. Tämä on kuitenkin pakko hyväksyä, mikäli tällaisille järjestetyille matkoille tahtoo lähteä mukaan. Itse en lähde mukaan jokaiselle pressimatkalle, johon olisi mahdollisuus, sillä tarvitsen aikaa myös matkasta palautumiseen – helposti reissuun ja siitä palautumiseen menee liikaa työpäiviä.

Matkustaessani nautin rauhallisista rantakohteista, mutta yhtä lailla suurkaupungeista väreineen ja aistiärsykkeineen. Kaupungit saavat minut otteeseensa niin, että pystyn unohtamaan kaiken muun ja ajatukset lakkaavat harhailemasta. Se on jollain tavalla rauhoittavaa. Riittävät yöunet ovat matkustaessa äärimmäisen tärkeät, samoin tietenkin säännöllinen ruokailu. En saisi koskaan päästää verensokeriani laskemaan liikaa, sillä muuten on vaikea keskittyä yhtään mihinkään. Ruokailujen kanssa minulla onkin matkustaessani haasteita, sillä unohdan helposti syödä, kun ympärillä on kaikkea kiinnostavaa. Yritän skarpata tämän kanssa tulevaisuudessa.

Olen matkustanut paljon yksin, enkä ole aiemmin tullut ajatelleeksi, että sekin saattaa osittain liittyä siihen, että tarvitsen reissupäivien päätteeksi myös paljon rauhallista, omaa aikaa. En kuitenkaan yleensä kieltäydy reissuseurasta, mikäli sellaista on tarjolla, sillä elämä on kuitenkin lopulta mielekkäintä silloin, kun voi jakaa kokemukset. Muiden kanssa matkustaessa on tärkeää keskustella etukäteen matkustustottumuksista, toiveista ja siitä, miten paljon tarvitsee omaa aikaa matkan aikana.

Palasin matkalta viimeksi eilen, joten nyt on erityisen kirkkaasti mielessä myös se, että vaikka en tuntisi reissun aikana erityistä väsymystä, saatan olla matkan jälkeen uupunut muutaman päivän. Ihmisten kohtaaminen, melu, uusi ympäristö – monet asiat kuormittavat kehoa ja mieltä. Siksi on hyvä ottaa matkan jälkeen päivä tai pari hieman rennommin.

Ympäristöllä on väliä

Luonto ja harmoninen ympäristö tekee erityisherkälle hyvää, joten kaupunkien lisäksi on hyvä viettää aikaa myös rauhallisemmissa maisemissa – etenkin, jos asuu isossa kaupungissa. Itseäni alkaa ahdistamaan, ellen pääse tasaisin väliajoin Helsingistä pois. Tänä vuonna tämä tapahtuu työprojektien puitteissa luonnollisesti ja se sopii itselleni paremmin kuin hyvin. Aina ei kuitenkaan ole mahdollisuutta matkustaa tai edes lähteä luontoon. Silloin on hyvä ottaa omaa aikaa ja luoda itselleen rauhallinen tila vaikka kotona.

Matkustaessa yksi tilaan liittyvä kysymys on majoitus. Käytän esimerkkinä Thaimaata, koska olen matkustanut sinne monesti. Olen majoittunut Thaimaassa paikallisen perheen vintillä, oman perheenjäseneni kotona, halvimmassa bungalowissa, kahden, kolmen, neljän ja viiden tähden hotelleissa sekä vuokra-asunnossa. Useimmiten olen varannut majoitukset etukäteen, mutta välillä olen etsinyt majoitusta katselemalla ympärilleni. Minun ei tarvitse saada ympärilleni luksusta, vaikkei siinäkään mitään vikaa ole. Sen sijaan tulen levottomaksi huoneessa, jossa on syystä tai toisesta ahdistava tunnelma. Mitä valoisampi ja avarampi tila on sitä paremmin siellä viihdyn. Joskus olen joutunut vaihtamaan majapaikkaa ensimmäisen yön jälkeen, kun en ole pystynyt nukkumaan siellä.

Joissain asunnoissa tai huoneissa minulle tulee heti lämmin tunne – ja toisissa taas ei ollenkaan. Yritän mahdollisuuksien mukaan valita matkustaessani sellaisia majapaikkoja, joista tulee kuvien perusteella turvallinen ja valoisa fiilis. Tietenkin kuvat saattavat myös valehdella, mutta ainakin teen kaiken voitavani asian suhteen. Pahimmillaan tilanne eskaloituu öisin niin, että en pysty nukkumaan ollenkaan tai vaihtoehtoisesti näen painajaisia/hallusinaatioita. Tällainen luonnollisesti vaikuttaa seuraavaan päivään ja reissufiilikseen vahvasti.

erityisherkkyys

Erityisherkkyys ja nälkä eivät sovi yhteen

Reissatessa tulee luonnollisesti tehtyä päivittäin monta valintaa syömisen suhteen. Kuten totesinkin, olen toisinaan toivottoman huono pitämään huolta säännöllisestä syömisestä, vaikka juuri siitä minun pitäisi huolehtia erityisen hyvin. Nälkä on yksi aistiärsyke ja verensokerin lasku vaikuttaa erityisherkkään voimakkaasti. Nälän tunne voi jäädä ylivireystilassa huomaamatta, sen vuoksi minä myös unohdan syödä reissuillani. Minulle saattaa käydä niin, että kun verensokeri pääsee tippumaan, en pysty moneen tuntiin tekemään mitään järkevää.

Nälän tunne voi ylivireystilassa jäädä huomaamatta.

Yleensä erityisherkälle sopii parhaiten mahdollisimman puhdas ja prosessoimaton ruoka. Tästä ravintoa ja erityisherkkyyttä käsittelevästä artikkelista voit lukea lisää aiheesta. Myönnän, että itselläni on vielä tekemistä terveellisten ruokailutottumuksien kanssa. Ei ole hankalaa huomata, miten paljon parempi olo minulla on, kun syön terveellistä ja puhdasta ruokaa. Toki terveellinen ruoka tekee hyvää kenelle tahansa, siitä ei pääse mihinkään.

Olen itse valitettavan herkkä ruoalle myös siinä suhteessa, että mikäli en pidä ruoasta ollenkaan, sitä on äärimmäisen vaikea, joissain tilanteissa jopa mahdotonta syödä. Pelkästään tuoksut saavat minut toisinaan voimaan niin pahoin, että on lähes mahdotonta olla oksentamatta. Saman reaktion saattaa toisinaan saada aikaan se, jos joku puhuu ruokailun aikana jostain mielestäni ällöttävästä asiasta. Muistan erään tilanteen Keniasta, jossa yritin niellä lihanpalaa luultavasti 10 minuuttia väkisin, mutta siitä ei tullut mitään. Tällaiset hetket ovat kiusallisia, varsinkin, jos kyseessä on esimerkiksi juhla tai muu arvokas tilanne. Liha, jossa on rasvaa, on itselleni yksi vaikeimmista asioista syödä, joten nykyään kerron toisinaan olevani kasvissyöjä, vaikka totuus asiasta on jotain muuta.

Tykkään matkustaessani testailla uusia makuja, mutta olen toisinaan pulassa, jos en yksinkertaisesti pysty syömään jotain. Tähän vaikuttaa osittain myös hormonitoiminta – tiettyyn aikaan kuukaudesta en välttämättä esimerkiksi kestä edes aasialaisen ruoan tuoksua, niin paljon kuin normaalisti siitä pidänkin. Siksi syön esimerkiksi Thaimaassa välillä jotain aivan muuta kuin paikallista ruokaa. Mielestäni olisi hölmöä pakottaa itseään syömään jotain, mistä tulee huono olo (mikäli on mahdollisuus valita toisin).

Tästä päästäänkin siihen, että on huono tapa pakottaa lapsi syömään, mikäli hän inhoaa jotain ruokaa. Itsekin olen koulun ensimmäisellä luokalla istunut pulpetissa peukaloitani pyörittelemässä, kun opettaja yritti pakottaa syömään jotain, mitä en tänä päivänäkään pystyisi syömään.

Sivuhuomio: Afrikan lapset eivät saa enempää ruokaa, vaikka istuttaisit lastasi maailman loppuun saakka ruokapöydässä. Sen sijaan hänen suhteensa syömiseen saattaa vinoutua pahasti, mikäli syömisestä tehdään kerta toisensa jälkeen häntä ahdistava tilanne.

Se, että monet erityisherkät ovat valikoivia ruoan suhteen pikkulapsena, saattaa johtua siitä, että jonkun ruoan suutuntuma yksinkertaisesti saattaa olla liikaa. Sama pätee muihinkin aisteihin, esimerkiksi tietyt kankaat ja materiaalit saattavat tuntua erityisen pahalta iholla, kuten myös vaatteiden pesulaput. Jos siis ihmettelet, miksi lapsesi ei suostu pukemaan jotain tiettyä vaatetta, siihen saattaa olla ihan järkevä selitys. Hänen tarkoituksenaan ei välttämättä ole kiukutella tai olla vaikea.

erityisherkkyys

Erityisherkkyydestä voisi kirjoittaa vaikka kokonaisen kirjan verran, enemmänkin. Se liittyy jokaiseen elämän osa-alueeseen ja suosittelenkin näihin kaikkiin perehtymistä, mikäli asia koskettaa sinua. Oma elämänlaatu saattaa parantua moninkertaisesti faktat tiedostamalla ja elämäntapohinsa muutoksia tekemällä. Mitään tiettyä vastausta siihen ei ole, miten elämä kannattaa järjestellä, sillä toiselle sopii yrittäjyys ja toiselle säännöllinen työ. Varmaa on kuitenkin se, että yleensä erityisherkälle on tavallista tärkeämpää, että arki on organisoitu itselle sopivalla ja mielekkäällä tavalla. Ylikuormittuminen saattaa pahimmillaan johtaa moniin sairauksiin ja elämänlaadun heikkenemiseen.

Omiin suunnitelmiini kuuluu esimerkiksi vastamelukuulokkeiden hankkiminen, jotta voin tarvittaessa blokata liiallista hälyä ympäriltäni. Lisäksi aion kiinnittää entistä enemmän huomiota laadukkaaseen ravintoon. Yritän myös hyväksyä sen, että en jaksa yhtä paljon kuin muut ja sen, että minun on sanottava ei monille mielenkiintoisillekin asioille. Matkustamista en missään tapauksessa aio rajoittaa, tosin ehkä tehdä tulevaisuudessa itselleni sopivampia ratkaisuja sen suhteen.

Lähteet:

www.hspelamaa.net
www.erityisherkat.fi
www.hidastaelamaa.fi

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Matka parempaan oloon – Next Destination Health

Tämän vuoden alussa aloitin matkan parempaan oloon.

Elämänmuutos on ollut mielessäni jo vuosia, mutta syystä tai toisesta en ole löytänyt siihen lopulta voimia. Toisinaan olen yrittänyt, mutta hetken kuluttua olen lannistunut, kun en ole huomannut mitään muutosta jaksamisessani, enkä sen paremmin kropassanikaan. Vuosi toisensa jälkeen olen etääntynyt niistä ajoista, jolloin liikunta oli luonnollinen osa elämääni. Terve en tosin voi sanoa olleeni silloinkaan, sillä ala-asteen toisella luokalla alkaneet fyysiset kivut ja unettomuus vaivasivat läpi kouluvuosien. Aktiivinen urheilu ei siis auttanut minua nukkumaan paremmin. Myös ruokailutottumuksissa olisi ollut jo tuolloin toivomisen varaa. En kuitenkaan halua edes ajatella, miten huonossa kunnossa nykyään olisin, ellei taustallani olisi lapsuus/nuoruusvuosilta lähes jokapäiväistä urheilua.

Nyt kun aktiivinen elämäntapani on historiaa, on huono olo vain pahentunut vuosi toisensa jälkeen. Tuntuu, että pahoinvoinnista on tullut kierre, jonka alkuperäinen aiheuttaja on itsellenikin epäselvä. Ymmärrän kirkkaasti ainoastaan sen, että haluan tehdä elämänmuutoksen eikä se tapahdu itsellään –  enää ei ole siis vaihtoehtona jatkaa elämää entiseen malliin.

Niin kivut, uupumus kuin erityisherkkyyskin vaativat arjen tasolla valintoja. Minun on pakko tehdä ratkaisuja, jotka toisinaan rajoittavat sosiaalista elämääni valtavasti, mutta pidemmällä tähtäimellä auttavat voimaan paljon paremmin. Palaan tähän tulevissa postauksissa enemmän. Vaikka on mielestäni hyvä elää hetkessä, se ei tarkoita, että joka hetkessä on oltava tunteiden vietävissä. Tunteet kun helposti valehtelevat ja vaihtuvat monta kertaa päivän aikana. Toisinaan on hyvä osata sanoa ei illanvietoille tai mielenkiintoisille tapaamisille, kun kroppa kertoo, että nyt tarvitaan mieluiten lepoa.

Tämä maailma on käsittämättömän hektinen ja repii jokaisesta ihmisestä niin paljon irti kuin sille vain suostuu antamaan. Siksi omien rajojen tunnistaminen on todella tärkeää ja yritän opetella sitä parhaani mukaan.

Tämä maailma on käsittämättömän hektinen ja repii jokaisesta ihmisestä niin paljon irti kuin sille vain suostuu antamaan

Nyt kun matkaa kohti parempaa oloa on takana lähes kuukausi, niin päällimmäisenä mielessä on sen ymmärtäminen, että olen laiminlyönyt itseäni ja terveyttäni todella pahasti jo pitkään. Olen ollut lamaantunut niistä terveysongelmista, joihin en ole voinut vaikuttaa ja samalla ollut tekemättä mitään niillekään asioille, joihin olisin voinut vaikuttaa. Nyt on suunnattava katse tulevaan ja tehtävä kaikki se, mitä voin.

Nyt kun olen ollut ilman valkoista sokeria kuukauden, olen havahtunut siihen, miten addiktoivasta aineesta on kyse. Sokeria on tullut syötyä päivittäin valtavat määrät ilman, että olen oikeastaan tajunnut sitä. Tammikuun jälkeen en aio pitää enää nollatoleranssia sokerista, mutta en varmasti enää koskaan palaa entisiin tottumuksiini, sen verran paljon ahdistaa ajatuskin. Aion esimerkiksi pääsääntöisesti vaihtaa maitosuklaan raakasuklaaseen ja muutenkin miettiä, minkä verran ylipäätään on tarpeellista syödä herkkuja. Helposti sitä ajattelee, että ”ansaitsee” syödä jotain epäterveellistä. Mieluummin kuitenkin haluaisin ajatella, että ansaitsen voida hyvin.

Painoni ei ole vielä valtavasti pudonnut, mutta laskusuuntaan se on kuitenkin lähtenyt. Siitä on hyvä fiilis, sillä painoni ei ole koskaan aiemmin aikuisiällä tippunut, vaikka olen välillä yrittänyt tehdä töitä sen eteen. Vaikka en koe olevani laihdutuskuurilla, niin haluaisin takaisin sen tunteen, että koen oloni omaksi itsekseni kropassani. Minua ei haittaa, vaikka tämä prosessi ottaisi aikaa, kunhan suunta pysyy oikeana.

Instagram Next Destination Health

Sokerin minimoimisen lisäksi tammikuussa haastoin itseni olemaan ilman alkoholia sekä punaista lihaa. Alkoholin kanssa olen pysynyt nollalinjalla helposti, mutta lihaa olen sortunut syömään muutaman kerran. Aion jatkossa muuttaa tottumuksiani yhä enemmän kohti kasvispainotteista ruokavaliota. En aio olla ehdoton kasvisruokavalion suhteen, mutta lihaa minun ei missään nimessä tarvitse syödä usein.

Helmikuun haasteenani on lisätä veden juontia, tehdä päivittäin lyhyt lihaskuntotreeni sekä minimoida maitotuotteiden käyttö. Onneksi Kaslink on juuri lanseerannut uusia kauratuotteita ja muutenkin kaupoissa ja ravintoloissa nykyään on huomattavasti paremmat valikoimat maidottomia tuotteita kuin aiemmin.

Helmikuun alussa lähden myös pariksi päiväksi rentoutumaan Pärnun kylpylään. Takana on melko stressaavia kuukausia, joten pieni irtiotto tekee varmasti hyvää. Tästä reissusta tulen kirjoittamaan parin viikon sisällä myös blogiini. On tärkeää ottaa aikaa rauhoittumiselle, vaikka elämä olisi kiireistä ja meneillään olisi mielenkiintoisia projekteja. Kukaan ei jaksa loputtomiin ilman taukoja.

Tällä hetkellä summaisin tilanteeni niin, että kuukauden takaisesta tilanteesta on tapahtunut edistystä, mutta edessä on vielä pitkä matka.

 

Instagram Next Destination health

Postauksen kuvakaappaukset on otettu uudelta Instagram-tililtäni, jonka perustin viime viikolla tukemaan hyvinvointiprojektiani. Jos kiinnostaa seurata erilaista matkaani, voi laittaa seurantaan @nextdestinationhealth.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Matka parempaan oloon

Uusi vuosi, uusi elämä

Näin ovat monet päättäneet tämän viikon alussa, ja sen tietävät myös yritykset, jotka ovat osanneet kaupallistaa ihmisen luontaisen innostuksen uuteen ja ehompaan. Kuntosalit täyttyvät muutamaksi viikoksi, Wolt markkinoi terveellistä ruokaa tarjoavia ravintoloita, ihmiset julkaisevat uusia projektejaan – maailma on yhtäkkiä täynnä uusia alkuja. Skandinaviassa vuoden vaihtuminen osuu ihanteelliseen vuodenaikaan, sillä päivä on juuri alkanut pidentymään ja vihdoin tuntuu, että kaamos ehkä jonain päivänä taittuu. Ensi viikolla saatetaan saada jopa aurinkoa Helsinkiin, juuri, kun kaikki ovat unohtaneet, miltä valo edes näyttää.

Rustic and Blue Chiang Mai
Mielestäni uusissa aluissa ei ole mitään väärää tai noloa, päinvastoin. Vuoden alussa on jotain erityistä taikaa, etenkin, jos edellinen vuosi on ollut raskas, kuten tällä kertaa itselleni. Vaikka mikään ei muutu, niin kaikki muuttuu. Raahauduin vuoden 2017 loppuun viimeisillä voimillani ja tuntuu siltä kuin vuoden vaihtuessa olisin saanut uuden mahdollisuuden. Sain jättää taakseni ajanjakson, jota en tule ikävöimään.

Loppuvuoden pahimman kaa(m)oksen keskellä keksin aloittaa kolme somejoulukalenteria, älkää kysykö miksi. Blogiin kirjoittelin runoja, ja ilman energiaa tai inspiraatiota tuo haaste meinasi osoittautua ylitsepääsemättömäksi. En saanut kirjoitettua joka päivä, mutta kirjoitin sentään, loppuun asti. On sekin jotain! Nyt ollaan onneksi vuodessa 2018 ja katse on tiukasti suunnattuna eteenpäin. Rakastan sitä, että aina on mahdollisuus nousta ja aloittaa uudelleen, vaikka sen joutuu välillä tekemään monta kertaa.

Rakastan sitä, että aina on mahdollisuus noista ja aloittaa uudelleen

Mitä uusi vuosi ja uusi alku tarkoittaa minulle?
Olen lopen uupunut voimaan huonosti. Siis aivan kertakaikkisen kyllästynyt. Olen päätynyt tilanteeseen, jossa toisinaan pelkkä hengittäminen hengästyttää. Jo pian 25 vuotta jatkuneiden kroonisten kipujen ja unettomuuden seuraksi olen saanut vähitellen monenlaisia muita oireita, joista yleisen vetämättömyyden ja tietyille ruoka-aineille herkistymisen lisäksi yksi epämiellyttävimmistä on se, että painon nousun myötä en tunne kehoni enää kuuluvan minulle. En pidä tästä tunteesta ollenkaan.

Muutama vuosi sitten jopa nautin kameran edessä olemisesta, mutta enää en tavoita sitä fiilistä ollenkaan. Viime vuosina olen halunnut enimmäkseen olla näkymätön, en varsinkaan poseerata kenellekään. Jopa vaatekaappini sisältö on salakavalasti muuttunut värikkäästä yhä enemmän kohti mustaa. En itsekään täysin ymmärrä, mitä ihmettä on tapahtunut, mutta sen tiedän, että haluan värien palaavan elämääni, monella tasolla.

The Roots Helsinki

Vuosi 2018 tarkoittaa minulle sitä, että priorisoin terveyden – niin fyysisesti, henkisesti, hengellisesti, taloudellisesti kuin ihmissuhteissakin. En aio enää laittaa kaikkea muuta itsestäni huolehtimisen edelle –  ja opettelen sanomaan myös ei. Minusta ei ole mitään iloa muille ihmisille, kun en voi hyvin. On siis muutoksen aika.

En aio muuttua yhtäkkiä ruokia punnitsevaksi fitnesskroppaa havittelevaksi perfektionistiksi, enkä muutenkaan aio mennä mihinkään äärilaitaan valinnoissani. Kuten Luru Natunen tässä Alku-valmennukselle kirjoittamissani haastatteluissakin totesi: ”Tykkään siitä suunnasta, johon hyvinvointikeskustelussa ollaan menossa. Ollaan elämänmyönteisempiä ja kohtuullisempia.” Tästä minäkin pidän! En halua elämää, jossa treenataan veren maku suussa ja syödään väkisin kanaa ja rahkaa päivästä toiseen. Sen sijaan haluan tehdä väitellen yhä parempia valintoja. En halua mitään pikavoittoja vaan tahdon pysyvän, terveellisen elämäntavan. Tiedän jo nyt, että välillä onnistun paremmin ja toisella hetkellä heikommin, mutta nousen ylös uudestaan niin monta kertaa kuin täytyy.

Päätin jättää tammikuun ajaksi ruokavaliostani pois sokerin, punaisen lihan sekä alkoholin. Eilen join epähuomiossa limsaa, mutta eipä tuo haittaa, koska en ole päätöksestäni kenellekään tilivelvollinen. Teen tämän kaiken itseni vuoksi. En syö terveellisemmin siksi, että voisin näyttää muiden silmissä paremmalta ihmiseltä. Toistaiseksi olen pärjännyt yllättävän hyvin, ruokailutottumukseni ovat menneet päivä päivältä parempaan suuntaan. Toivottomana suklaa-addiktina en ole kertaakaan edes meinannut lipsua karkkihyllyn suuntaan. Täytyy iloita tällaisista, pienistä voitoista.

Sunday Blondie kirjoitti vastikään mahtavan kirjoituksen ravintojuttuihin liittyen. Itse en ole vegaani, mutta tuen sitä, että jokaisen olisi hyvä miettiä omia ruokailutottumuksiaan terveyden lisäksi myös ekologisesta ja eettisestä näkökulmasta. Yritän itsekin vähentää lihan syöntiä parhaani mukaan. Jos jokainen skippaisi ruokavaliostaan joka toisen liha-annoksen, niin sillä tehtäisiin valtava muutos maailmanlaajuisesti.

Rustic and Blue Chiang Mai

Elämäni, niin kuin kenenkään muunkaan elämä, ei tietenkään muuttunut maagisesti paremmaksi, kun vuosi vaihtui. Olen edelleen, tänäkin vuonna, kärsinyt pahasta unettomuudesta, enkä ole sen vuoksi jaksanut pitää niin skarppia unirytmiä kuin haluaisin. Aion kuitenkin tänä vuonna tehdä kaikkeni, että voisin nukkua yöni paremmin. Tiedän, että muuten on todella hankala saavuttaa hyvinvointia. Minun tavoitteeni ei ole herätä viideltä aamulla ja suunnata joogaamaan, ennen kuin muu maailma herää – sen sijaan olisin kiitollinen, jos pystyisin nukkumaan 8 tuntia putkeen.

Yksi asia, joka selkeästi on elämässäni pielessä, on se, että liikun liian vähän. Käveltyä tulee jonkin verran, mutta olen unohtanut  treenaamisen jo hyvä tovi sitten. Lapsuudessa ja nuoruudessa urheilin kilpaa ja harrastin monenlaista liikuntaa. Rytminen kilpavoimistelu, baletti, telinevoimistelu, joukkuevoimistelu, aerobic, yleisurheilu, cheerleading, nykytanssi, pesäpallo, break dance – just name it. Sitten tapahtui jotain, innostus lopahti. Tuolloin en koskaan edes ajatellut treenaavani, sen sijaan yksinkertaisesti tein asioita, joista nautin. Liikkuminen oli itsestäänselvyys. Toisin on nykyään. Kroppa ei tietenkään ole pitänyt tästä muutoksesta (eikä sen enempää pääkoppakaan) ja peilikuvakin on sellainen, että sen perusteella on vaikea kuvitella, että olen joskus urheillut kilpaa.

Kannatan armollisuutta itseä kohtaan ja mielestäni ihminen voi olla kaunis minkä kokoisena tahansa (muiden ihmisten kauneutta en missään tapauksessa määrittele rasvaprosentin mukaan). Silti olisi huijausta, jos yrittäisin uskotella itselleni olevani tyytyväinen ja onnellinen, koska minulla on paha olla jatkuvasti. Tylsää on myös se, että vähintään kerran vuodessa vaatekaappi menee uusiksi, kun vaatteet eivät enää mahdu päälle. Tässä ”kehityksessä” ei ole mitään järkeä. Haluan elää vielä monta vuosikymmentä, eikä se onnistu, jos sama meininki jatkuu.

Kannatan armollisuutta itseä kohtaan

SS Cafe Chiang Mai

Kaikista eniten haluaisin kuitenkin voida hyvin henkisesti ja jaksaa arjessa paremmin. Katsoi peilistä sitten millainen nainen tahansa, niin haluan saada elämääni takaisin innostuksen, luovuuden ja elämänilon. Siihen tarvitaan aluksi tietenkin perusjuttuja, kuten unta, ravitsevaa ruokaa ja liikuntaa. Tarvitsen myös elämänhallintaa, paljon ystävien kanssa vietettyä laatuaikaa, aurinkoa ja rentoutumista. Hyvinvointiin kuuluu mielestäni myös se, että osaa antaa omastaan. En nimittäin usko, että itsekäs elämä voi koskaan olla kovin onnellista.

Ja se henkinen hyvinvointi! Ulla kirjoitti Stilettikorkokokanta-blogiinsa vastikään ihanan tekstin elämän uusista tuulista ja luovuudesta. Omaa luovuutta tahdon itsekin löytää yhä enenevissä määrin. Haluan tehdä asioita, jotka saavat itkemään ilosta, unelmoimaan, epäonnistumaan, nousemaan ja menemään jälleen eteenpäin. Haluan tehdä tämän kaiken YHDESSÄ muiden kanssa, sillä olen lopen kyllästynyt elämään elämää, jossa ihmiset vain vetäytyvät omiin koloihinsa, yhä kauemmaksi toisistaan.

En edes vielä tarkalleen tiedä, mitä kaikkea tämä terveysprojektini tulee sisältämään. Sen tiedän, että aion panostaa tänä vuonna terveellisiin asioihin monella tasolla. Blogissani pyrin kirjoittamaan näistä teemoista pari kertaa kuukaudessa, joten alkamassa on muiden reissujen ohessa myös matka parempaan oloon. Toivottavasti tämä hyvinvoinnille omistettu vuosi tulee sisältämään myös paljon reissuja, mielellään mahdollisimman trooppisiin maisemiin ja valtamerten rannoille.

Tänään minun oli tarkoitus saapua Bangkokiin, mutta (taloudellisten) resurssien puuttuessa jouduin jäämään kotiin. Olkoon tämä vuosi siis myös taloudellisesti paljon eheämpi ja täynnä auringonpaistetta.

SS Cafe Chiang Mai

P.P.S. En ole ainoa matkabloggaaja, joka on päättänyt muuttaa tänä vuonna elämänsä. Seuratkaa ihmeessä myös Veera Biancan matkaa.

#nextdestinationhealth

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather