Browsing Tag

hyvinvointi

Talvinen kylpyläloma Pärnussa

Viime vuosina minulla on ollut tapana juhlia vanhenemistani tropiikissa. Tällä kertaa heräsin kuitenkin uuteen ikävuoteen Pärnun talvisissa maisemissa.

Helsinki Kauppatori Helsinki Viking Line

En ole koskaan innostunut juhlien järjestämisestä itselleni. Tänä vuonna sain ajatuksen, että voisin kerrankin kutsua ystäviä koolle, olinhan viimeksi pitänyt syntymäpäiväjuhlat joskus Milleniumin tienoilla. Heti seuraavana päivänä ajatus alkoi kuitenkin ahdistamaan. Totesin, että haluan sittenkin juhlistaa omalla tavallani, toisin sanoen olla reissussa, enkä huomion keskipisteenä. Tällä kertaa minulla ei valitettavasti ollut mahdollisuutta lähteä kauas, joten oli pohdittava vaihtoehtoja lähialueelta.

Jo muutaman vuoden ajan olen miettinyt, että tahtoisin tutustua Viroon myös Tallinnan ulkopuolella. Jostain syystä olen kuitenkin ”jämähtänyt” Tallinnaan uudelleen ja uudelleen – en ihan helposti kyllästy siihen kaupunkiin ja sinne myös ilmaantuu hurjalla vauhdilla paljon uutta. Voisi sanoa, että Tallinna on yksi suosikkikaupungeistani. Tällä kertaa päätin, että on vihdoin aika lähteä jonnekin kauemmas, mutta ei kuitenkaan liian pitkän matkan päähän Tallinnasta.

Bussilla liikkuminen on Virossa varsin edullista ja myös mukavaa, nimittäin Lux Expressin busseissa on huomattavasti enemmän jalkatilaa kuin esimerkiksi Onnibusseissa. Hintatasokin on erittäin ok. Me maksoimme meno-paluusta Tallinnasta Pärnuun 11euroa/henkilö, mutta usein lippuja saa halvemmallakin. Bussilla voi jatkaa Tallinnasta myös Riikaan tai muihin kaupunkeihin Viron ulkopuolella. Parhaillaan myydään Tallinna–Riika-matkoja alkaen 5 euroa/suunta.

Tällä kertaa valitsimme parin yön mittaiselle reissullemme matkakohteeksi Pärnun, sillä alle kahden tunnin matka Tallinnasta tuntui sopivalta ja meren rannalla sijaitseva kylpyläkaupunki on kiinnostanut minua jo pitkään. Sesonkiaika Pärnussa on luonnollisesti kesällä, jolloin kaupunki on parhaimmillaan, mutta onhan siinä oma viehätyksensä matkustaa silloin, kun ympärillä on rauhallisempaa. On todettava, että tykästyin Pärnun kaupunkiin niin paljon, että tarkistin heti matkan jälkeen, millä hinnalla sieltä voi vuokrata asuntoja, jos vaikka tulisi lähdettyä jossain vaiheessa paria yötä pidemmälle reissulle. Voisin tehdä jossain vaiheessa etätöitä vaikka kuukauden verran Pärnusta käsin.                                                                                                                    Estonia Resort Hotel and Spa Pärnu Estonia Resort Hotel and Spa Pärnu Estonia Resort Hotel and Spa Pärnu Estonia Resort Hotel and Spa Pärnu

Olin aiemmin ollut muissa asioissa yhteydessä Estonia Resort Hotel & Spahan ja sitä kautta sain järjestettyä blogiyhteistyönä meille huoneen. Alusta saakka oli selvää, että jos Pärnuun lähdetään, niin siellä pitää mennä kylpylähotelliin. Jälkikäteen on todettava, että hotellivalinta ei olisi voinut olla parempi. Rantapuiston vieressä (ja rannan läheisyydessä) sijaitseva Estonia Resort on yleisilmeeltään fressi ja kylpyläosasto ehkä paras, jossa olen koskaan käynyt.

Suosikkiasiani hotellihuoneessa oli hieman yllättäen tyyny. Estonia Resort on maailman ensimmäinen hotelli, joka käyttää SleepAngel™ -tyynyjä joiden sanotaan olevan maailman puhtaimpia. Siltä tyyny kyllä tuntuikin, oli erityisen helppo hengittää. Aina ei tule ajatelleeksi, miten iso vaikutus sillä on nukkumiseen, että puitteet ovat laadukkaat. Varmasti tulen hankkimaan vastaavanlaisen tyynyn kotiin tulevaisuudessa. Tämä oli hyvä muistutus siitä, että nukkumiseen kannattaa oikeasti panostaa. Uniongelmista kärsivänä se on itselleni erityisen tärkeää. Olisihan se mukava nukkua hyvin muulloinkin kuin hotellireissuilla.

Estonia Resort Hotel and Spa Pärnu Estonia Resort Hotel and Spa Pärnu Estonia Hotel Resort and Spa Pärnu

Säätiedotukset lupasivat reissullemme pilvistä säätä. Aamun valjetessa auringonsäteet kuitenkin pilkistivät puiden takaa. Kaikki tietävät, että tänä talvena aurinkoiset tunnit on pystynyt laskemaan melkein kahden käden sormilla, joten ei harmittanut ollenkaan saada vähän aurinkoa.

Aamiainen maistui ja oli huvittavaa huomata, että reissukaverillani Johannalla oli sama pahe kuin itsellänikin – hotelliaamiaisella on pakko syödä muroja, vaikka niitä ei tule muuten koskaan syötyä.

Estonia Resort Hotel and Spa Pärnu auringonnousu Estonia Resort and Hotel and Spa PärnuEstonia Resort and Spa Pärnu aamupala

Meillä ei ollut reissulle rentoutumista kummempaa agendaa. Kylpylää ja vähän kaupunkia, juuri siinä aikataulussa kuin huvittaa – erittäin sopiva ohjelma talviselle parin päivän breikille. En ollut hetkeen pitänyt ihan rehellistä lomaa, joten irtiotto tuli siinäkin mielessä sopivaan saumaan. Tykkään myös siitä, että saan syntymäpäivän tienoilla rauhoittua ja reflektoida elämää. Mennyt vuosi oli yksi elämäni haastavimmista – oikeastaan mikään ei ollut mennyt niin kuin olisin toivonut. Vuodessa 2018 on onneksi ollut alusta saakka armollisempi ja toiveikkaampi fiilis kuin edeltäjässään. Lisäksi olen keskittynyt hyvinvointiin aivan eri tavalla kuin aiemmin. Vaikka askeleet ovat pieniä, eteenpäin on kuitenkin menty, enkä halua enää palata menneeseen.

Kylpyläloma sopi tämän vuoden hyvinvointiteemaani paremmin kuin hyvin. Lepo on yksi tärkeimmistä tekijöistä, jos haluaa oikeasti voida hyvin ja uskonkin, että parhaiten elämässään menestyvät lopulta ihmiset, jotka osaavat pysähtyä, levätä ja irrottautua arjesta. Tekeminenhän ei kenelläkään – varsinkaan yrittäjällä – lopu koskaan kesken, mutta toisinaan on pakko unohtaa arjen murheet ja yksinkertaisesti rentoutua. Sellaista ihmisistä ei olekaan, joka ei päätyisi lopulta burn outiin, jos vauhti pysyy liian kovana liian pitkään.

Estonia Resort Hotel and Spa PärnuEstonia Resort Hotel and Spa Pärnu Estonia Resort Hotel and Spa Pärnu

Kävimme kävelemässä ympäri kaupunkia, enkä voinut olla miettimättä, miten upealta Pärnu tulee näyttämään kesällä. Talvellakin kaupunki tosin kävi väriterapiasta, vaikka puissa ei ollut lehtiä eikä ihmisiäkään juuri katukuvassa näkynyt. Voin siis ehdottomasti suositella visiittiä Pärnuun myös talvisaikaan. Keskusta sijaitsee kävelymatkan päässä rannasta ja kaikkialla näkyy viehättäviä puisia rakennuksia, sympaattisia kahviloita ja taidetta. Pärnu on tunnettu myös tasokkaista ravintoloistaan, eikä  hintatasokaan päätä huimaa. Me esimerkiksi söimme lounaaksi kalakeittoa, joka maksoi 2,5 euroa.

Vaikka reissumme tarkoituksena ei ollut shoppailu, kävimme Jenny Krusen kirpparilla ostoksilla. Lisää Pärnun kirpputorivinkkejä voi lukea esimerkiksi Hanna Sumarin blogista ja Kettukarkki-blogista. Ostoskeskuksia ja liikkeitä toki löytyy myös, mutta kirpputoreissa on mielestäni huomattavasti enemmän särmää.

Pärnu talviPärnu talviPärnu talviPärnu katutaidePärnu katutaidePärnu katutaide

Auringon laskiessa teimme kävelyretken rannalle. Pakkanen ja tuuli olivat melkoisen intensiivinen yhdistelmä. Valo tekee kuitenkin kaiken niin kauniiksi, että sen vuoksi välillä kestää mielellään kylmyyttäkin.

Pärnu auringonlasku Pärnu auringonlasku Pärnu auringonlasku

Lopulta olimme kuitenkin niin jäässä, että oli pakko päästä sisätiloihin. Rannalla sijaitsevasta Tervise Paradiis -hotellista löytyikin kahvila, joka sijaitsee kahdeksannessa kerroksessa, joten sieltä pystyi ihastelemaan auringonlaskua mukavasti sisätiloista käsin kahvikupin äärellä.

Pärnu auringonlasku Auringonlasku Pärnu

Reissun odotetun osio oli tietenkin hotellin kylpylä. Itse odotin sitä tosin hieman sekavin fiiliksin, sillä olen kärsinyt tänä talvena pahoista iho-ongelmista, joihin liittyy esimerkiksi se, että saan oireita kuumasta vedestä ja lämmöstä. Onneksi Estonia Resort Hotel & Span kylpylän helmi on Kuolleenmeren allas, joka sopii iho-ongelmista kärsivälle loistavasti. Veden suola- ja mineraalipitoisuus on 33%, minkä vuosi ihminen kelluu altaassa itsellään. Tämä allas ei aiheuttanut itselleni mitään ihottumareaktioita. Uskon, että iho saattaisi jopa parantua kokonaan, jos pystyisin käymään altaassa säännöllisesti.

Kylpyläosastolta löytyi monta erilaista saunaa – aromasauna, suolasauna, höyrysauna jne. Mitä mainioin rentoutumispaikka kylmän pakkaspäivän päätteeksi. Suosittelen kylpylää heillekin, jotka eivät yövy hotellissa, sisäänpääsy on heille 16 euroa. Kuolleenmeren altaassa on 9 euron lisämaksu, minkä ainakin itse vastaisuudessa maksan mielelläni – sen verran hyvä olo tuon altaan jälkeen jäi. Jopa hiukset pitivät suolasta erityisen paljon.

Estonia Resort Hotel and SpaEstonia Resort Hotel and Spa kylpylä Estonia Resort Hotel and Spa kylpyläEstonia Resort Hotel and Spa kylpylä

Emme heti tajunneet, että illallista kannattaisi syödä hotellin ravintolassa NOOTissa, joten harmiksemme testasimme ravintolaa vasta jälkimmäisenä iltana. Hinta-laatusuhde oli kohdillaan ja palvelu erittäin ystävällistä –olisimme siis mielellämme syöneet ravintolassa useamminkin kuin kerran. Oli myös äärimmäisen rentouttavaa, ettei kylpylän jälkeen tarvinnut enää poistua hotellilta.

Ulospäin NOOT ei näytä tunnelmalliselta illallisravintolalta, sillä se sijaitsee samassa tilassa kuin hotellin aamiainen. Ei pidä kuitenkaan antaa sen hämätä, sillä ruoka on äärimmäisen hyvää. Vahva suositus ravintolalle, yövyit sitten hotellissa tai jossain muualla. Hotellin naapurissa sijaitsee myös toinen laadukas ravintola, Villa Wesset.

Ravintola Noot Pärnu Noot ravintola Pärnu

Tiistaina heräsin 33-vuotiaana, enkä voinut olla miettimättä, mihin vuodet ovat hävinneet. Olenko oikeasti elänyt jo kahden teini-ikän verran? Tässä elämänvaiheessa on kuitenkin onnellista olla, kun saa jakaa niin auringonpaisteen ja sumuiset hetketkin rakkaiden ystävien kanssa.

Pärnu merenranta talvi Pärnu merenranta talviPärnu merenranta talvi

Hotellin osalta yhteistyössä Estonia Resort Hotel & Spa

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Erityisherkkyys ja matkustaminen – onko yhtälössä järkeä

Tänään haluan kirjoittaa monia koskettavasta, mutta ainakin matkablogeissa vähemmän esillä pidetystä asiasta, nimittäin erityisherkkyydestä.

Muutama vuosi sitten moni ei ollut edes kuullut puhuttavan erityisherkkyydestä, viime vuosina aiheesta sen sijaan on kirjoitettu paljonkin, joidenkin mielestä luultavasti kyllästymiseen saakka. Matkablogeissa en kuitenkaan ole aiheeseen törmännyt, joten ajattelin avata sitä hieman omien kokemuksieni pohjalta.

Erityisherkkyys ei ole sairaus eikä vamma vaan synnynnäinen ominaisuus, joka tosin saattaa muistuttaa joitakin diagnooseja (kuten ADHD/ADD tai masennus). Mielestäni termi ei ole suomeksi paras mahdollinen, sillä erityisyys kuulostaa jollain tapaa väärältä, jopa normaalin yläpuolelle asettumiselta. Tästä ei kuitenkaan ole kyse, vaan eri tavalla toimivasta hermostosta.

Erityisherkän tahdosta riippumattoman hermosto reagoi herkästi. Erityisherkät reagoivat herkästi myös hormoneihin ja hormonitasojen vaihteluun – tämä on ollut omassa elämässäni läsnä pitkään, mutta kesti lähes 20 vuotta sisäistää, miten iso vaikutus hormonaalisilla vaihteluilla minuun on niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Monissa tilanteissa, joissa muissa ihmisissä ei herää erityisemmin minkäänlaisia tunteita, saattaa erityisherkkä reagoida voimakkaasti. Myös keskushermostoa aktivoivat aineet, kuten kofeiini, voivat aiheuttaa voimakkaita reaktioita. Itseeni myös monet lääkkeet vaikuttavat vahvasti. Minulla kesti pitkään tunnistaa erityisherkkyys itsessäni, koska minulla on historiaa myös masennuksen ja hieman keskittymishäiriönkin kanssa ja samat piirteet saattavat liittyä näihinkin. Mitä paremmin olen oppinut tuntemaan itseäni sitä paremmin olen pystynyt rakentamaan elämääni sellaiseksi, että en jatkuvasti kuormitu turhaan. Nykyään välttelen tietoisesti tilanteita, joiden tiedän ahdistavan, väsyttävän ja kuormittavan minua.

Mielestäni kenenkään ei pidä piiloutua erityisherkkyyden (tai ylipäätään minkään määritelmän tai ominaisuuden) taakse, mutta herkkien ihmisen olisi järkevää pohtia, minkälaiset asiat itseä kuormittavat ja järjestellä elämäänsä sen mukaisesti. Omasta kokemuksesta tiedän, että niin kauan, kun tämän asian jättää huomioimatta, kärsivät ihmissuhteet, työ ja oikeastaan koko elämä.  Itse olen tehnyt tietoisia muutoksia viime aikoina ja koen, että se auttaa jaksamaan paremmin. Paljon on toki vielä opettelemista, mutta eteenpäin mennään, askel kerrallaan.

erityisherkkyys

Mitä on erityisherkkyys

Erityisherkkyydestä löytyy lukematon määrä erilaisia määritelmiä ja tämäkin ominaisuus luonnollisesti näyttäytyy eri ihmisillä erilaisena. Käytän tässä  Suomen erityisherkät ry:n sivuilta löytyvää, psykologian tohtori Elaine Aronin määritelmää. Aron on tutkinut erityisherkkyyttä 1990-luvulta saakka, joten hänellä on aiheesta vakuuttavan pitkä kokemus. Hänen mukaansa 15-20 prosenttia ihmisistä on erityisherkkiä, joten mistään harvinaisuudesta ei ole kyse. Aron luokittelee erityisherkkyyden piirteet neljään pääryhmään.

Erityisherkkä ihminen:

  • käsittelee havaintoja ja tietoa syvällisesti. Hän miettii eri vaihtoehtoja, vertaa tietoa aiempaan tietoon tai kokemuksiin ja yhdistää ulkoiset ja sisäiset havainnot kokonaisuudeksi.
  • stressaantuu liiallisesta aistimus- tai tietomäärästä. Monipuolinen, intensiivinen tai pitkäkestoinen tapahtuma voi viedä hänen voimansa, jotka palautuvat lepäämällä, rajaamalla aistimuksia tai poistumalla tilanteesta.
  • tunteet ja tuntemukset voivat olla voimakkaita. Hänellä on kyky liikuttua, vaikuttua ja asettua toisen asemaan helposti.
  • aistihavainnot ovat hienovaraisia. Hän tarkkailee sekä ympäristöään että sisäisiä kokemuksiaan, ja tekee niistä tarkkoja havaintoja. Herkän aistit eivät kuitenkaan ole paremmat kuin muilla, vaan kyseessä on hermoston herkkä reagointi.

Tunnistan nämä kaikki piirteet itsessäni, kuten myös monia muita erityisherkkyyteen yleisesti liitettäviä piirteitä. Itselläni aistiyliherkkyys on todella voimakasta – oikeastaan kaikkien aistien osalta. Kuormitun herkästi ja käytännössä lähes joka yö kärsin unettomuudesta, sillä en pysty rauhoittumaan tarpeeksi nukahtaakseni. Vaikeinta nukahtaminen on niinä päivinä, jolloin olen ollut esimerkiksi jossain tapahtumassa, jossa olen kohdannut paljon ihmisiä. Väsymys ei useimmiten auta nukahtamisessa ollenkaan, ei myöskään liikunta tai muut perinteiset apukeinot. Nukun myös aina korvatulpilla, sillä häiriinnyn nukkuessani lähes kaikesta, mistä on mahdollisuus häiriintyä.

Aistin myös nopeasti ympärillä olevien ihmisten mielentilan ja havaitsen paljon sellaisia asioita, joihin monet eivät kiinnitä mitään huomiota. Tämä on erityisen kuormittavaa silloin, kun olen muiden ihmisten kanssa tekemisissä pitkään yhtäjaksoisesti. Siksi tarvitsen sosiaalisten tilanteiden vastapainoksi ja purkamiseksi paljon myös omaa aikaa. Minulle ei sovi sellainen elämänrytmi, että käyn kotona ainoastaan nukkumassa.

erityisherkkyys

Erityisherkkyys ei ole kirous

Äkkiseltään saattaa kuulostaa, että herkkyys on pelkästään kirous, mutta erityisherkkyyden ei tarvitse olla uuvuttava tai elämää rajoittava asia. Suosittelen lukemaan esimerkiksi Suvi Bowellanin blogitekstin erityisherkän positiivisista ominaisuuksista. Näitä ominaisuuksia ovat esimerkiksi sitoutuneisuus asioihin, joista on innoissaan, teeskentelemättömyys, kyky syvällisiin keskusteluihin (toisaalta tylsistyminen kevyeen small talkiin), hyvät kuuntelijan taidot, kauneuden luominen ympärilleen, luovuus, intuitiivisuus ja tunnollisuus. Ei siis tarvitse ajatella olevansa muita ihmisiä huonompi, mikäli reagoi asioihin herkemmin. Se tuo mukanaan myös paljon hyvää.

Itse kerään ympärilleni ihmisiä, joiden kanssa voin uppoutua syvällisiin keskusteluihin. Minulla on vaikeuksia small talkin kanssa ja huomaan sen hankaloittavan verkostoitumista ja ihmisiin tutustumista. Massatapahtumat käyvät toisinaan minulle raskaiksi, sillä en jaksa käydä kovin monia ”Mitä kuuluu” ”Kiitos hyvää” -tasoisia keskusteluja. Mikäli joku sen sijaan uskaltautuu kertomaan todelliset kuulumisensa, hän voittaa minut nopeasti puolelleen. Minua ei kuormita se, jos ihmisellä menee huonosti, eikä hän jaksa olla positiivinen. Sen sijaan keskustelun pinnallisuus kuormittaa nopeastikin. En pidä siitä, että minun pitää tutustua ihmisiin ryhmässä. Mieluiten otan aikaa keskustelulle rauhallisemmassa ympäristössä ja tutustun ihmiseen kahdestaan. Rakennan mieluummin muutaman syvällisen ihmissuhteen kuin monta pinnallista.

Tunnustan, että olen usein ajatellut herkkyyden olevan vain taakka, jota on pakko raahata mukana väkisin niin kuin kivirekeä. Varsinkin nuorempana tunteiden käsittely ja hallinta oli minulle erityisen hankalaa. Olen monesti todennut, että jos vain pystyisi kylmettämään itsensä, niin pärjäisi paljon paremmin. Varsinkin yrittäjänä tarvitsisi monesti lisää kylmäpäisyyttä. Jossittelu on kuitenkin turhaa. Ja toisaalta, ilman herkkyyttä minulla tuskin olisi luovuutta, sen paremmin kuin eläytymiskykyä ja empatiaakaan. Uskon, että maailmassa tarvitaan erilaisia ihmisiä myös herkkyyden suhteen. Jokaisella on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, eikä niitä tarvitse arvottaa. Mikään ihmistyyppi ei ole toistaan parempi.

Tunnustan, että monesti olen ajatellut herkkyyden olevan vain taakka, jota on pakko raahata mukana väkisin niin kuin kivirekeä.

erityisherkkyys

Erityisherkkyys matkassa mukana

Matkabloggaajalle tärkeä kysymys luonnollisesti on erityisherkkyyden suhde matkustamiseen. Moni asia matkustaessa riippuu tosin myös siitä, onko henkilö ekstrovertti vai introvertti. Itse olen jotain tältä välitä. Äkkiseltään voisi luulla, että jatkuva uusien aistiärsykkeiden tulva saisi erityisherkän pään pyörälle ja matkustaminen olisi automaattisesti haasteellista. Tietyssä mielessä tässä on totuuden siemen, sillä uusi ympäristö väsyttää normaalia enemmän ja harvoin minua matkustaessani esimerkiksi huvittaa valvoa myöhään. Päivät ovat yleensä niin intensiivisiä, että ei tulisi mieleenkään lähteä mihinkään bilettämään. Aivot ovat jo alkuillasta siinä määrin kuormittuneet, että tarvitsen aikaa rauhoittumiseen. Käytännössä nautin valoisasta ajasta täysillä ja sen jälkeen olenkin valmis rauhoittumaan ja nukkumaan.

Pressimatkoilla illat ovat itselleni vaikeimpia. Usein siinä vaiheessa, kun itse haluaisin rauhoittua, lähdetään vielä kolmen tunnin illalliselle. Tarvitsen omaa aikaa ennen nukkumista ja on haastavaa olla sellaisessa ympäristössä, jossa ohjelmaa on aamusta yömyöhään. Tämä on kuitenkin pakko hyväksyä, mikäli tällaisille järjestetyille matkoille tahtoo lähteä mukaan. Itse en lähde mukaan jokaiselle pressimatkalle, johon olisi mahdollisuus, sillä tarvitsen aikaa myös matkasta palautumiseen – helposti reissuun ja siitä palautumiseen menee liikaa työpäiviä.

Matkustaessani nautin rauhallisista rantakohteista, mutta yhtä lailla suurkaupungeista väreineen ja aistiärsykkeineen. Kaupungit saavat minut otteeseensa niin, että pystyn unohtamaan kaiken muun ja ajatukset lakkaavat harhailemasta. Se on jollain tavalla rauhoittavaa. Riittävät yöunet ovat matkustaessa äärimmäisen tärkeät, samoin tietenkin säännöllinen ruokailu. En saisi koskaan päästää verensokeriani laskemaan liikaa, sillä muuten on vaikea keskittyä yhtään mihinkään. Ruokailujen kanssa minulla onkin matkustaessani haasteita, sillä unohdan helposti syödä, kun ympärillä on kaikkea kiinnostavaa. Yritän skarpata tämän kanssa tulevaisuudessa.

Olen matkustanut paljon yksin, enkä ole aiemmin tullut ajatelleeksi, että sekin saattaa osittain liittyä siihen, että tarvitsen reissupäivien päätteeksi myös paljon rauhallista, omaa aikaa. En kuitenkaan yleensä kieltäydy reissuseurasta, mikäli sellaista on tarjolla, sillä elämä on kuitenkin lopulta mielekkäintä silloin, kun voi jakaa kokemukset. Muiden kanssa matkustaessa on tärkeää keskustella etukäteen matkustustottumuksista, toiveista ja siitä, miten paljon tarvitsee omaa aikaa matkan aikana.

Palasin matkalta viimeksi eilen, joten nyt on erityisen kirkkaasti mielessä myös se, että vaikka en tuntisi reissun aikana erityistä väsymystä, saatan olla matkan jälkeen uupunut muutaman päivän. Ihmisten kohtaaminen, melu, uusi ympäristö – monet asiat kuormittavat kehoa ja mieltä. Siksi on hyvä ottaa matkan jälkeen päivä tai pari hieman rennommin.

Ympäristöllä on väliä

Luonto ja harmoninen ympäristö tekee erityisherkälle hyvää, joten kaupunkien lisäksi on hyvä viettää aikaa myös rauhallisemmissa maisemissa – etenkin, jos asuu isossa kaupungissa. Itseäni alkaa ahdistamaan, ellen pääse tasaisin väliajoin Helsingistä pois. Tänä vuonna tämä tapahtuu työprojektien puitteissa luonnollisesti ja se sopii itselleni paremmin kuin hyvin. Aina ei kuitenkaan ole mahdollisuutta matkustaa tai edes lähteä luontoon. Silloin on hyvä ottaa omaa aikaa ja luoda itselleen rauhallinen tila vaikka kotona.

Matkustaessa yksi tilaan liittyvä kysymys on majoitus. Käytän esimerkkinä Thaimaata, koska olen matkustanut sinne monesti. Olen majoittunut Thaimaassa paikallisen perheen vintillä, oman perheenjäseneni kotona, halvimmassa bungalowissa, kahden, kolmen, neljän ja viiden tähden hotelleissa sekä vuokra-asunnossa. Useimmiten olen varannut majoitukset etukäteen, mutta välillä olen etsinyt majoitusta katselemalla ympärilleni. Minun ei tarvitse saada ympärilleni luksusta, vaikkei siinäkään mitään vikaa ole. Sen sijaan tulen levottomaksi huoneessa, jossa on syystä tai toisesta ahdistava tunnelma. Mitä valoisampi ja avarampi tila on sitä paremmin siellä viihdyn. Joskus olen joutunut vaihtamaan majapaikkaa ensimmäisen yön jälkeen, kun en ole pystynyt nukkumaan siellä.

Joissain asunnoissa tai huoneissa minulle tulee heti lämmin tunne – ja toisissa taas ei ollenkaan. Yritän mahdollisuuksien mukaan valita matkustaessani sellaisia majapaikkoja, joista tulee kuvien perusteella turvallinen ja valoisa fiilis. Tietenkin kuvat saattavat myös valehdella, mutta ainakin teen kaiken voitavani asian suhteen. Pahimmillaan tilanne eskaloituu öisin niin, että en pysty nukkumaan ollenkaan tai vaihtoehtoisesti näen painajaisia/hallusinaatioita. Tällainen luonnollisesti vaikuttaa seuraavaan päivään ja reissufiilikseen vahvasti.

erityisherkkyys

Erityisherkkyys ja nälkä eivät sovi yhteen

Reissatessa tulee luonnollisesti tehtyä päivittäin monta valintaa syömisen suhteen. Kuten totesinkin, olen toisinaan toivottoman huono pitämään huolta säännöllisestä syömisestä, vaikka juuri siitä minun pitäisi huolehtia erityisen hyvin. Nälkä on yksi aistiärsyke ja verensokerin lasku vaikuttaa erityisherkkään voimakkaasti. Nälän tunne voi jäädä ylivireystilassa huomaamatta, sen vuoksi minä myös unohdan syödä reissuillani. Minulle saattaa käydä niin, että kun verensokeri pääsee tippumaan, en pysty moneen tuntiin tekemään mitään järkevää.

Nälän tunne voi ylivireystilassa jäädä huomaamatta.

Yleensä erityisherkälle sopii parhaiten mahdollisimman puhdas ja prosessoimaton ruoka. Tästä ravintoa ja erityisherkkyyttä käsittelevästä artikkelista voit lukea lisää aiheesta. Myönnän, että itselläni on vielä tekemistä terveellisten ruokailutottumuksien kanssa. Ei ole hankalaa huomata, miten paljon parempi olo minulla on, kun syön terveellistä ja puhdasta ruokaa. Toki terveellinen ruoka tekee hyvää kenelle tahansa, siitä ei pääse mihinkään.

Olen itse valitettavan herkkä ruoalle myös siinä suhteessa, että mikäli en pidä ruoasta ollenkaan, sitä on äärimmäisen vaikea, joissain tilanteissa jopa mahdotonta syödä. Pelkästään tuoksut saavat minut toisinaan voimaan niin pahoin, että on lähes mahdotonta olla oksentamatta. Saman reaktion saattaa toisinaan saada aikaan se, jos joku puhuu ruokailun aikana jostain mielestäni ällöttävästä asiasta. Muistan erään tilanteen Keniasta, jossa yritin niellä lihanpalaa luultavasti 10 minuuttia väkisin, mutta siitä ei tullut mitään. Tällaiset hetket ovat kiusallisia, varsinkin, jos kyseessä on esimerkiksi juhla tai muu arvokas tilanne. Liha, jossa on rasvaa, on itselleni yksi vaikeimmista asioista syödä, joten nykyään kerron toisinaan olevani kasvissyöjä, vaikka totuus asiasta on jotain muuta.

Tykkään matkustaessani testailla uusia makuja, mutta olen toisinaan pulassa, jos en yksinkertaisesti pysty syömään jotain. Tähän vaikuttaa osittain myös hormonitoiminta – tiettyyn aikaan kuukaudesta en välttämättä esimerkiksi kestä edes aasialaisen ruoan tuoksua, niin paljon kuin normaalisti siitä pidänkin. Siksi syön esimerkiksi Thaimaassa välillä jotain aivan muuta kuin paikallista ruokaa. Mielestäni olisi hölmöä pakottaa itseään syömään jotain, mistä tulee huono olo (mikäli on mahdollisuus valita toisin).

Tästä päästäänkin siihen, että on huono tapa pakottaa lapsi syömään, mikäli hän inhoaa jotain ruokaa. Itsekin olen koulun ensimmäisellä luokalla istunut pulpetissa peukaloitani pyörittelemässä, kun opettaja yritti pakottaa syömään jotain, mitä en tänä päivänäkään pystyisi syömään.

Sivuhuomio: Afrikan lapset eivät saa enempää ruokaa, vaikka istuttaisit lastasi maailman loppuun saakka ruokapöydässä. Sen sijaan hänen suhteensa syömiseen saattaa vinoutua pahasti, mikäli syömisestä tehdään kerta toisensa jälkeen häntä ahdistava tilanne.

Se, että monet erityisherkät ovat valikoivia ruoan suhteen pikkulapsena, saattaa johtua siitä, että jonkun ruoan suutuntuma yksinkertaisesti saattaa olla liikaa. Sama pätee muihinkin aisteihin, esimerkiksi tietyt kankaat ja materiaalit saattavat tuntua erityisen pahalta iholla, kuten myös vaatteiden pesulaput. Jos siis ihmettelet, miksi lapsesi ei suostu pukemaan jotain tiettyä vaatetta, siihen saattaa olla ihan järkevä selitys. Hänen tarkoituksenaan ei välttämättä ole kiukutella tai olla vaikea.

erityisherkkyys

Erityisherkkyydestä voisi kirjoittaa vaikka kokonaisen kirjan verran, enemmänkin. Se liittyy jokaiseen elämän osa-alueeseen ja suosittelenkin näihin kaikkiin perehtymistä, mikäli asia koskettaa sinua. Oma elämänlaatu saattaa parantua moninkertaisesti faktat tiedostamalla ja elämäntapohinsa muutoksia tekemällä. Mitään tiettyä vastausta siihen ei ole, miten elämä kannattaa järjestellä, sillä toiselle sopii yrittäjyys ja toiselle säännöllinen työ. Varmaa on kuitenkin se, että yleensä erityisherkälle on tavallista tärkeämpää, että arki on organisoitu itselle sopivalla ja mielekkäällä tavalla. Ylikuormittuminen saattaa pahimmillaan johtaa moniin sairauksiin ja elämänlaadun heikkenemiseen.

Omiin suunnitelmiini kuuluu esimerkiksi vastamelukuulokkeiden hankkiminen, jotta voin tarvittaessa blokata liiallista hälyä ympäriltäni. Lisäksi aion kiinnittää entistä enemmän huomiota laadukkaaseen ravintoon. Yritän myös hyväksyä sen, että en jaksa yhtä paljon kuin muut ja sen, että minun on sanottava ei monille mielenkiintoisillekin asioille. Matkustamista en missään tapauksessa aio rajoittaa, tosin ehkä tehdä tulevaisuudessa itselleni sopivampia ratkaisuja sen suhteen.

Lähteet:

www.hspelamaa.net
www.erityisherkat.fi
www.hidastaelamaa.fi

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Matka parempaan oloon – Next Destination Health

Tämän vuoden alussa aloitin matkan parempaan oloon.

Elämänmuutos on ollut mielessäni jo vuosia, mutta syystä tai toisesta en ole löytänyt siihen lopulta voimia. Toisinaan olen yrittänyt, mutta hetken kuluttua olen lannistunut, kun en ole huomannut mitään muutosta jaksamisessani, enkä sen paremmin kropassanikaan. Vuosi toisensa jälkeen olen etääntynyt niistä ajoista, jolloin liikunta oli luonnollinen osa elämääni. Terve en tosin voi sanoa olleeni silloinkaan, sillä ala-asteen toisella luokalla alkaneet fyysiset kivut ja unettomuus vaivasivat läpi kouluvuosien. Aktiivinen urheilu ei siis auttanut minua nukkumaan paremmin. Myös ruokailutottumuksissa olisi ollut jo tuolloin toivomisen varaa. En kuitenkaan halua edes ajatella, miten huonossa kunnossa nykyään olisin, ellei taustallani olisi lapsuus/nuoruusvuosilta lähes jokapäiväistä urheilua.

Nyt kun aktiivinen elämäntapani on historiaa, on huono olo vain pahentunut vuosi toisensa jälkeen. Tuntuu, että pahoinvoinnista on tullut kierre, jonka alkuperäinen aiheuttaja on itsellenikin epäselvä. Ymmärrän kirkkaasti ainoastaan sen, että haluan tehdä elämänmuutoksen eikä se tapahdu itsellään –  enää ei ole siis vaihtoehtona jatkaa elämää entiseen malliin.

Niin kivut, uupumus kuin erityisherkkyyskin vaativat arjen tasolla valintoja. Minun on pakko tehdä ratkaisuja, jotka toisinaan rajoittavat sosiaalista elämääni valtavasti, mutta pidemmällä tähtäimellä auttavat voimaan paljon paremmin. Palaan tähän tulevissa postauksissa enemmän. Vaikka on mielestäni hyvä elää hetkessä, se ei tarkoita, että joka hetkessä on oltava tunteiden vietävissä. Tunteet kun helposti valehtelevat ja vaihtuvat monta kertaa päivän aikana. Toisinaan on hyvä osata sanoa ei illanvietoille tai mielenkiintoisille tapaamisille, kun kroppa kertoo, että nyt tarvitaan mieluiten lepoa.

Tämä maailma on käsittämättömän hektinen ja repii jokaisesta ihmisestä niin paljon irti kuin sille vain suostuu antamaan. Siksi omien rajojen tunnistaminen on todella tärkeää ja yritän opetella sitä parhaani mukaan.

Tämä maailma on käsittämättömän hektinen ja repii jokaisesta ihmisestä niin paljon irti kuin sille vain suostuu antamaan

Nyt kun matkaa kohti parempaa oloa on takana lähes kuukausi, niin päällimmäisenä mielessä on sen ymmärtäminen, että olen laiminlyönyt itseäni ja terveyttäni todella pahasti jo pitkään. Olen ollut lamaantunut niistä terveysongelmista, joihin en ole voinut vaikuttaa ja samalla ollut tekemättä mitään niillekään asioille, joihin olisin voinut vaikuttaa. Nyt on suunnattava katse tulevaan ja tehtävä kaikki se, mitä voin.

Nyt kun olen ollut ilman valkoista sokeria kuukauden, olen havahtunut siihen, miten addiktoivasta aineesta on kyse. Sokeria on tullut syötyä päivittäin valtavat määrät ilman, että olen oikeastaan tajunnut sitä. Tammikuun jälkeen en aio pitää enää nollatoleranssia sokerista, mutta en varmasti enää koskaan palaa entisiin tottumuksiini, sen verran paljon ahdistaa ajatuskin. Aion esimerkiksi pääsääntöisesti vaihtaa maitosuklaan raakasuklaaseen ja muutenkin miettiä, minkä verran ylipäätään on tarpeellista syödä herkkuja. Helposti sitä ajattelee, että ”ansaitsee” syödä jotain epäterveellistä. Mieluummin kuitenkin haluaisin ajatella, että ansaitsen voida hyvin.

Painoni ei ole vielä valtavasti pudonnut, mutta laskusuuntaan se on kuitenkin lähtenyt. Siitä on hyvä fiilis, sillä painoni ei ole koskaan aiemmin aikuisiällä tippunut, vaikka olen välillä yrittänyt tehdä töitä sen eteen. Vaikka en koe olevani laihdutuskuurilla, niin haluaisin takaisin sen tunteen, että koen oloni omaksi itsekseni kropassani. Minua ei haittaa, vaikka tämä prosessi ottaisi aikaa, kunhan suunta pysyy oikeana.

Instagram Next Destination Health

Sokerin minimoimisen lisäksi tammikuussa haastoin itseni olemaan ilman alkoholia sekä punaista lihaa. Alkoholin kanssa olen pysynyt nollalinjalla helposti, mutta lihaa olen sortunut syömään muutaman kerran. Aion jatkossa muuttaa tottumuksiani yhä enemmän kohti kasvispainotteista ruokavaliota. En aio olla ehdoton kasvisruokavalion suhteen, mutta lihaa minun ei missään nimessä tarvitse syödä usein.

Helmikuun haasteenani on lisätä veden juontia, tehdä päivittäin lyhyt lihaskuntotreeni sekä minimoida maitotuotteiden käyttö. Onneksi Kaslink on juuri lanseerannut uusia kauratuotteita ja muutenkin kaupoissa ja ravintoloissa nykyään on huomattavasti paremmat valikoimat maidottomia tuotteita kuin aiemmin.

Helmikuun alussa lähden myös pariksi päiväksi rentoutumaan Pärnun kylpylään. Takana on melko stressaavia kuukausia, joten pieni irtiotto tekee varmasti hyvää. Tästä reissusta tulen kirjoittamaan parin viikon sisällä myös blogiini. On tärkeää ottaa aikaa rauhoittumiselle, vaikka elämä olisi kiireistä ja meneillään olisi mielenkiintoisia projekteja. Kukaan ei jaksa loputtomiin ilman taukoja.

Tällä hetkellä summaisin tilanteeni niin, että kuukauden takaisesta tilanteesta on tapahtunut edistystä, mutta edessä on vielä pitkä matka.

 

Instagram Next Destination health

Postauksen kuvakaappaukset on otettu uudelta Instagram-tililtäni, jonka perustin viime viikolla tukemaan hyvinvointiprojektiani. Jos kiinnostaa seurata erilaista matkaani, voi laittaa seurantaan @nextdestinationhealth.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Matka parempaan oloon

Uusi vuosi, uusi elämä

Näin ovat monet päättäneet tämän viikon alussa, ja sen tietävät myös yritykset, jotka ovat osanneet kaupallistaa ihmisen luontaisen innostuksen uuteen ja ehompaan. Kuntosalit täyttyvät muutamaksi viikoksi, Wolt markkinoi terveellistä ruokaa tarjoavia ravintoloita, ihmiset julkaisevat uusia projektejaan – maailma on yhtäkkiä täynnä uusia alkuja. Skandinaviassa vuoden vaihtuminen osuu ihanteelliseen vuodenaikaan, sillä päivä on juuri alkanut pidentymään ja vihdoin tuntuu, että kaamos ehkä jonain päivänä taittuu. Ensi viikolla saatetaan saada jopa aurinkoa Helsinkiin, juuri, kun kaikki ovat unohtaneet, miltä valo edes näyttää.

Rustic and Blue Chiang Mai
Mielestäni uusissa aluissa ei ole mitään väärää tai noloa, päinvastoin. Vuoden alussa on jotain erityistä taikaa, etenkin, jos edellinen vuosi on ollut raskas, kuten tällä kertaa itselleni. Vaikka mikään ei muutu, niin kaikki muuttuu. Raahauduin vuoden 2017 loppuun viimeisillä voimillani ja tuntuu siltä kuin vuoden vaihtuessa olisin saanut uuden mahdollisuuden. Sain jättää taakseni ajanjakson, jota en tule ikävöimään.

Loppuvuoden pahimman kaa(m)oksen keskellä keksin aloittaa kolme somejoulukalenteria, älkää kysykö miksi. Blogiin kirjoittelin runoja, ja ilman energiaa tai inspiraatiota tuo haaste meinasi osoittautua ylitsepääsemättömäksi. En saanut kirjoitettua joka päivä, mutta kirjoitin sentään, loppuun asti. On sekin jotain! Nyt ollaan onneksi vuodessa 2018 ja katse on tiukasti suunnattuna eteenpäin. Rakastan sitä, että aina on mahdollisuus nousta ja aloittaa uudelleen, vaikka sen joutuu välillä tekemään monta kertaa.

Rakastan sitä, että aina on mahdollisuus noista ja aloittaa uudelleen

Mitä uusi vuosi ja uusi alku tarkoittaa minulle?
Olen lopen uupunut voimaan huonosti. Siis aivan kertakaikkisen kyllästynyt. Olen päätynyt tilanteeseen, jossa toisinaan pelkkä hengittäminen hengästyttää. Jo pian 25 vuotta jatkuneiden kroonisten kipujen ja unettomuuden seuraksi olen saanut vähitellen monenlaisia muita oireita, joista yleisen vetämättömyyden ja tietyille ruoka-aineille herkistymisen lisäksi yksi epämiellyttävimmistä on se, että painon nousun myötä en tunne kehoni enää kuuluvan minulle. En pidä tästä tunteesta ollenkaan.

Muutama vuosi sitten jopa nautin kameran edessä olemisesta, mutta enää en tavoita sitä fiilistä ollenkaan. Viime vuosina olen halunnut enimmäkseen olla näkymätön, en varsinkaan poseerata kenellekään. Jopa vaatekaappini sisältö on salakavalasti muuttunut värikkäästä yhä enemmän kohti mustaa. En itsekään täysin ymmärrä, mitä ihmettä on tapahtunut, mutta sen tiedän, että haluan värien palaavan elämääni, monella tasolla.

The Roots Helsinki

Vuosi 2018 tarkoittaa minulle sitä, että priorisoin terveyden – niin fyysisesti, henkisesti, hengellisesti, taloudellisesti kuin ihmissuhteissakin. En aio enää laittaa kaikkea muuta itsestäni huolehtimisen edelle –  ja opettelen sanomaan myös ei. Minusta ei ole mitään iloa muille ihmisille, kun en voi hyvin. On siis muutoksen aika.

En aio muuttua yhtäkkiä ruokia punnitsevaksi fitnesskroppaa havittelevaksi perfektionistiksi, enkä muutenkaan aio mennä mihinkään äärilaitaan valinnoissani. Kuten Luru Natunen tässä Alku-valmennukselle kirjoittamissani haastatteluissakin totesi: ”Tykkään siitä suunnasta, johon hyvinvointikeskustelussa ollaan menossa. Ollaan elämänmyönteisempiä ja kohtuullisempia.” Tästä minäkin pidän! En halua elämää, jossa treenataan veren maku suussa ja syödään väkisin kanaa ja rahkaa päivästä toiseen. Sen sijaan haluan tehdä väitellen yhä parempia valintoja. En halua mitään pikavoittoja vaan tahdon pysyvän, terveellisen elämäntavan. Tiedän jo nyt, että välillä onnistun paremmin ja toisella hetkellä heikommin, mutta nousen ylös uudestaan niin monta kertaa kuin täytyy.

Päätin jättää tammikuun ajaksi ruokavaliostani pois sokerin, punaisen lihan sekä alkoholin. Eilen join epähuomiossa limsaa, mutta eipä tuo haittaa, koska en ole päätöksestäni kenellekään tilivelvollinen. Teen tämän kaiken itseni vuoksi. En syö terveellisemmin siksi, että voisin näyttää muiden silmissä paremmalta ihmiseltä. Toistaiseksi olen pärjännyt yllättävän hyvin, ruokailutottumukseni ovat menneet päivä päivältä parempaan suuntaan. Toivottomana suklaa-addiktina en ole kertaakaan edes meinannut lipsua karkkihyllyn suuntaan. Täytyy iloita tällaisista, pienistä voitoista.

Sunday Blondie kirjoitti vastikään mahtavan kirjoituksen ravintojuttuihin liittyen. Itse en ole vegaani, mutta tuen sitä, että jokaisen olisi hyvä miettiä omia ruokailutottumuksiaan terveyden lisäksi myös ekologisesta ja eettisestä näkökulmasta. Yritän itsekin vähentää lihan syöntiä parhaani mukaan. Jos jokainen skippaisi ruokavaliostaan joka toisen liha-annoksen, niin sillä tehtäisiin valtava muutos maailmanlaajuisesti.

Rustic and Blue Chiang Mai

Elämäni, niin kuin kenenkään muunkaan elämä, ei tietenkään muuttunut maagisesti paremmaksi, kun vuosi vaihtui. Olen edelleen, tänäkin vuonna, kärsinyt pahasta unettomuudesta, enkä ole sen vuoksi jaksanut pitää niin skarppia unirytmiä kuin haluaisin. Aion kuitenkin tänä vuonna tehdä kaikkeni, että voisin nukkua yöni paremmin. Tiedän, että muuten on todella hankala saavuttaa hyvinvointia. Minun tavoitteeni ei ole herätä viideltä aamulla ja suunnata joogaamaan, ennen kuin muu maailma herää – sen sijaan olisin kiitollinen, jos pystyisin nukkumaan 8 tuntia putkeen.

Yksi asia, joka selkeästi on elämässäni pielessä, on se, että liikun liian vähän. Käveltyä tulee jonkin verran, mutta olen unohtanut  treenaamisen jo hyvä tovi sitten. Lapsuudessa ja nuoruudessa urheilin kilpaa ja harrastin monenlaista liikuntaa. Rytminen kilpavoimistelu, baletti, telinevoimistelu, joukkuevoimistelu, aerobic, yleisurheilu, cheerleading, nykytanssi, pesäpallo, break dance – just name it. Sitten tapahtui jotain, innostus lopahti. Tuolloin en koskaan edes ajatellut treenaavani, sen sijaan yksinkertaisesti tein asioita, joista nautin. Liikkuminen oli itsestäänselvyys. Toisin on nykyään. Kroppa ei tietenkään ole pitänyt tästä muutoksesta (eikä sen enempää pääkoppakaan) ja peilikuvakin on sellainen, että sen perusteella on vaikea kuvitella, että olen joskus urheillut kilpaa.

Kannatan armollisuutta itseä kohtaan ja mielestäni ihminen voi olla kaunis minkä kokoisena tahansa (muiden ihmisten kauneutta en missään tapauksessa määrittele rasvaprosentin mukaan). Silti olisi huijausta, jos yrittäisin uskotella itselleni olevani tyytyväinen ja onnellinen, koska minulla on paha olla jatkuvasti. Tylsää on myös se, että vähintään kerran vuodessa vaatekaappi menee uusiksi, kun vaatteet eivät enää mahdu päälle. Tässä ”kehityksessä” ei ole mitään järkeä. Haluan elää vielä monta vuosikymmentä, eikä se onnistu, jos sama meininki jatkuu.

Kannatan armollisuutta itseä kohtaan

SS Cafe Chiang Mai

Kaikista eniten haluaisin kuitenkin voida hyvin henkisesti ja jaksaa arjessa paremmin. Katsoi peilistä sitten millainen nainen tahansa, niin haluan saada elämääni takaisin innostuksen, luovuuden ja elämänilon. Siihen tarvitaan aluksi tietenkin perusjuttuja, kuten unta, ravitsevaa ruokaa ja liikuntaa. Tarvitsen myös elämänhallintaa, paljon ystävien kanssa vietettyä laatuaikaa, aurinkoa ja rentoutumista. Hyvinvointiin kuuluu mielestäni myös se, että osaa antaa omastaan. En nimittäin usko, että itsekäs elämä voi koskaan olla kovin onnellista.

Ja se henkinen hyvinvointi! Ulla kirjoitti Stilettikorkokokanta-blogiinsa vastikään ihanan tekstin elämän uusista tuulista ja luovuudesta. Omaa luovuutta tahdon itsekin löytää yhä enenevissä määrin. Haluan tehdä asioita, jotka saavat itkemään ilosta, unelmoimaan, epäonnistumaan, nousemaan ja menemään jälleen eteenpäin. Haluan tehdä tämän kaiken YHDESSÄ muiden kanssa, sillä olen lopen kyllästynyt elämään elämää, jossa ihmiset vain vetäytyvät omiin koloihinsa, yhä kauemmaksi toisistaan.

En edes vielä tarkalleen tiedä, mitä kaikkea tämä terveysprojektini tulee sisältämään. Sen tiedän, että aion panostaa tänä vuonna terveellisiin asioihin monella tasolla. Blogissani pyrin kirjoittamaan näistä teemoista pari kertaa kuukaudessa, joten alkamassa on muiden reissujen ohessa myös matka parempaan oloon. Toivottavasti tämä hyvinvoinnille omistettu vuosi tulee sisältämään myös paljon reissuja, mielellään mahdollisimman trooppisiin maisemiin ja valtamerten rannoille.

Tänään minun oli tarkoitus saapua Bangkokiin, mutta (taloudellisten) resurssien puuttuessa jouduin jäämään kotiin. Olkoon tämä vuosi siis myös taloudellisesti paljon eheämpi ja täynnä auringonpaistetta.

SS Cafe Chiang Mai

P.P.S. En ole ainoa matkabloggaaja, joka on päättänyt muuttaa tänä vuonna elämänsä. Seuratkaa ihmeessä myös Veera Biancan matkaa.

#nextdestinationhealth

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Kiitollisuuspostaus vuodelle 2016

Ihmisellä on taipumus kiinnittää katseensa elämän epäkohtiin – asioihin, jotka harmittavat, suututtavat, surettavat. Tai ehkä puhun nyt vain itsestäni. Syyllistyn nimittäin liian helposti synkistelyyn siitä huolimatta, että minulla on äärettömän paljon aihetta kiitollisuuteen. Haluan hetkeksi kääntää katseeni siihen kaikkeen, mikä on hyvää ja kaunista, joten kokosin aakkosten mukaan kiitosaiheita tältä vuodelta. Tahtoisin haastaa muitakin tekemään samoin. Jos olet bloggaaja, niin lukisin mielelläni blogistasi, mistä sinä olet tällä hetkellä kiitollinen. Tärkeintä mielestäni on kuitenkin se, että ainakin omassa mielessään pohtii tasaisin väliajoin, miten paljon on syitä kiitollisuuteen.

Auringonlaskut

Viime vuosien ajan olen ollut yhä enenevissä määrin haltioitunut kauniista auringonlaskuista. Tänä vuonna olen ihastellut näitä spektaakkeleita monessa eri paikassa ja tunnustan, että välillä on jopa kyyneleet tulleet silmiin. Valo on ehkä kaunein asia maailmassa ja uskon, että en koskaan kyllästy siihen maagiseen hetkeen, kun päivä painuu mailleen. Monet ilot ja surut on tänäkin vuonna ystävien kesken jaettu auringonlaskun aikana. Olen kiitollinen noista hetkistä, joista monia tulen muistelemaan vielä vuosien jälkeenkin.

auringonlasku tukholma

Bangkok

Bangkok on ensimmäinen kaupunki, johon maailmalla rakastuin  –  ensirakkaus on aina ensirakkaus. Minulla on ollut tänä vuonna etuoikeus matkustaa Bangkokiin kahden eri reissun yhteydessä ja täällä olen itse asiassa tälläkin hetkellä. Kaupungin värit, tunnelma, lämpö, ihmiset, ruuhkat, arkkitehtuuri, ruoka, kattobaarit.. Saasteista huolimatta minun on helppo hengittää Bangkokissa ja olen kiitollinen, että maailmasta löytyy kaupunki, joka on tuonut vuosien varrella minulle näin paljon iloa ja inspiraatiota.

bangkok golden mountain temppeli

Chiang Mai

Sain viettää tänä vuonna kuukauden Thaimaan Chiang Maissa, kaupungissa, jota olin ehtinyt ikävöimään jo lähes kuusi vuotta. Chiang Mai on muutamassa vuodessa kasvanut ja kehittynyt valtavasti. Kaupungin ihanat ravintolat ja kahvilat, leppoisa ilmapiiri, luonto, katutaide, ihmiset.. Monet asiat veivät sydämeni ja oli etuoikeus viettää kuukausi Pohjois-Thaimaassa. Olen myös vuosikaudet haaveillut siitä, että saisin asua asunnossa, josta löytyy uima-allas. Tämäkin haave toteutui ensimmäistä kertaa elämässäni Chiang Maissa. Kaipaan jo aamuisia uintihetkiä, sillä en keksi parempaa tapaa aloittaa päivä.

chiang mai katutaide

Doi Inthanon

Olen aina rakastanut valtameriä, mutta viime vuosina vuoret ovat alkaneet kilpailemaan meren kanssa. Tein Chiang Maissa päiväretken Doi Intahnon -vuorelle, jonka huipulta löytyy Thaimaan korkein kohta. Olin etukäteen hieman skeptinen, koska monet järjestetyt retket, joille olen osallistunut, ovat osoittautuneet ankeiksi. Tällä kertaa koin positiivisen yllätyksen. Retki oli hyvin järjestetty ja maisemat pilvien yläpuolella olivat ihan käsittämättömän upeat. Nyt kun olen jättänyt Chiang Main taakseni, on vuoria jo ikävä. Olen kiitollinen, että sain tänä vuonna hetken aikaa asua vuorten ympäröimässä kaupungissa.

doi inthanon chiang mai

Epäonnistumiset

Suomalainen pelkää epäonnistumisia. Tuo on tietenkin ärsyttävä yleistys, mutta mielestäni tarvitsisimme kollektiivisesti enemmän rohkeutta yrittää, rohkeutta tehdä asioita, rohkeutta kysyä kysymyksiä, rohkeutta mennä kohti unelmia. Epäonnistuminen kuuluu tähän pakettiin, mutta sen ei pitäisi huono asia. Itse olen epäonnistunut tänä(kin) vuonna luultavasti kaikilla elämän osa-alueilla, mutta pyrin löytämään synkimmistäkin hetkistä aihetta kiitollisuuteen. Ilman niitä en olisi oppinut uutta itsestäni ja maailmasta, enkä olisi jatkanut taas hieman vahvempana eteenpäin. Epäonnistuminen on aina mahdollisuus uuteen alkuun ja avaa usein ihan odottamia uusia ovia.

mirka chiang mai

Forenom

Viime kesänä vietimme viikon bloggaajaporukalla Tukholmassa ja saimme blogiyhteistyön kautta Forenomin asunnon Kungsholmenilta viikoksi käyttöömme. Rakastuin tuohon asuntoon, kotikatuumme ja Tukholmaan. Tukholmassa vietetty viikko on yksi tämän vuoden suosikeistani ja tuo asunto oli niin hieno, että voisin muuttaa sinne milloin vaan. Parempaa sijaintia Tukholmassa en osaisi toivoa. Asuimme kivenheiton päässä keskustasta ja iloksemme myös kahden mehubaarin välissä. Päivät täyttyivät terveellisestä ruoasta, mehuista, tulevaisuuden suunnittelusta, ystävien tapaamisesta, naurusta, kaupungin tutkimisesta ja vielä päivän päätteeksi mehusta. Onneksi minulla on takataskussa jo uudet lennot Tukholmaan ensi vuoden alkuun. Olen tästä kaikesta valtavan onnellinen ja kiitollinen.

forenom tukholma

Goals

Olen kiitollinen tavotteista, haaveista ja unelmista. En pidä itsestään selvänä sitä, että elämässäni on tällä hetkellä päämääriä. Elämässäni on ollut hetkiä, jolloin näin ei ole ollut – olen aikanaan kadottanut elämäniloni ja unelmani. Tällä hetkellä minulla on paljon haaveita. Haluan kehittyä oikeastaan jokaisella elämän osa-alueella ja rakastan uusien asioiden oppimista. Olen kiitollinen siitä, että elämän vaikeudet eivät ole saaneet minua nujerrettua, vaan näen tulevaisuudessa pelkkien uhkien sijaan paljon mahdollisuuksia.

zoom skybar auringonlasku

Hiljaisuus

Hiljaisuus puhuu lujempaa kuin tuhat sanaa. Arki on usein hektistä, stressaavaa ja yksinkertaisesti täynnä ohjelmaa. Rakastan pyyhkiä kaupungin pölyt jaloistani ja suunnata sinne, missä ilma on raikkaampaa hengittää ja ympäristö rauhallisempi. Tänä vuonna olen kiitollinen erityisesti Rovaniemen visiiteistä ja alueen mielettömän upeasta luonnosta. Suomi on valtavan kaunis ja mielestäni jokaisen tulisi muistaa kiittää siitä. Ensi vuonna juhlitaan Suomen 100-vuotissynttäreitä, joten muistetaankin fiilistellä ensi vuonna kotimaatamme täysillä ja häpeilemättä! Tämä maa ansaitsee kaiken mahdollisen hehkutuksen.

rovaniemi santavaara auringonlasku

Ihmiset

Ihmiset ovat ihania ja kamalia, valloittavia ja vaikeita. Olen kiitollinen sekä niistä ihmisistä, jotka olen tuntenut vuosikaudet että niistä, jotka ovat elämässäni vain käymässä. Jokainen kohtaaminen jättää jälkiä ja uskon, että on tärkeää olla tekemisissä myös sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa kemiat eivät kohtaa. Erilaisilta ihmisiltä voi oppia paljon ja uskonkin, että erityisesti tässä rikkinäisessä ajassa, jossa elämme, on ensisijaisen tärkeää opetella ymmärtämään niitäkin ihmisiä, jotka tulevat kanssamme aivan erilaisista taustoista ja lähtökohdista.

phuket auringonlasku

Joulu

Olen jo etukäteen kiitollinen joulusta, joka on ihan kohta ovella. Saan viettää jouluna aikaa perheen kanssa ja tavata läheisiä ystäviä. Parin kuukauden reissaamisen huonoin puoli on se, että monet rakkaat ovat kaukana. Jouluna tämä onneksi korjaantuu ja pääsen taas läheisteni luokse. Vaikka talven kohtaaminen epäilyttääkin, niin odotan joulua kuitenkin innolla. Pääsen käymään joulun tienoilla myös Rovaniemellä, mikä lämmittää mieltä tiedossa olevista pakkassäistä huolimatta.

rovaniemi talvi

Kuvaaminen

Tätä tekstiä ei ole helppo kirjoittaa, sillä Chiang Maissa uusi kamerani, jonka ostamisesta olin haaveillut pitkään, hajosi. Sen jälkeen myös iPhoneni kamera on toiminut vain vaihtelevasti ja puhelin on muutenkin sekoillut pahan kerran. Olen silti äärettömän kiitollinen jokaisesta hetkestä, jona olen päässyt valokuvaamaan. En ymmärrä ehkä valokuvaamisen teknisestä puolesta kauheasti, mutta fiilistelen valokuvaamista sitäkin enemmän. Kun saan käsiini uuden kameran tämän hajonneen tilalle, niin osaan taatusti olla entistäkin kiitollisempi, enkä ota enää yhtään kuvaushetkeä itsestäänselvyytenä.

kuvaaminen canon powershot

Lipe

Olen reissannut Thaimaassa monta kertaa, mutta vasta tämän vuoden helmikuussa pääsin ensimmäistä kertaa Koh Lipen saarelle. Monet ystävät ovat kehuneet tuota saarta vuosien varrella paljon ja itsekin pidin siitä kovasti, vaikka tuo pieni saari onkin jo turhan täynnä turismia, enkä tiedä, miten kauan se pystyy kannattelemaan niin suuria ihmismassoja. Olen näistä ihanista saarihetkistä ja turkoosista merestä kuitenkin kovin kiitollinen. Sain myös viettää hauskoja hetkiä bloggaajakollegani Sannan kanssa, joka oli sattumalta samalla saarella. Lähden usein yksin reissuun, joten on mukava tavata tuttuja matkan varrella.

Thaimaa Koh Lipe

Muistot

Olen kiitollinen muistoista. Olen melkoinen nostalgikko ja saan voimaa menneiden hetkien fiilistelystä. Se ei silti tarkoita, että eläisin menneisyydessä. On suuri siunaus, että olen saanut elää sellaisia hetkiä, joita tahdon muistella vielä pitkään. Tänä vuonna olen kokenut monta sellaista hetkeä, jotka eivät varmasti haihdu mielestä pitkään aikaan. Yksi niistä oli tammikuisen haloilmiön kuvaaminen yhtenä vuoden kylmimmistä päivistä. En muista, milloin Helsinki olisi näyttänyt yhtä kauniilta.

Helsingin kauppatori haloilmiö

Noomi

Rakas kummityttöni, kohta kaksivuotias tuittupää, päivänsäde ja takkutukkainen touhottaja. Perinteistä prinsessaa hänestä ei taida tulla, ehkä hän on tullut kummitätiinsä. Noomia on aina ikävä, kun reissaan pidempään maailmalla, mutta onneksi näemme pian jälleen. Toivottavasti pikkuinen vielä muistaa kummitätinsä, joka on välillä pitkiä aikoja poissa näköpiiristä.

noomi kummityttö

Onnellisuus 

Olen kiitollinen niistä hetkistä, jolloin onnen tunne on täyttänyt sydämen. Olen elänyt monia vaikeita vuosia, jolloin oikeastaan mikään ei tuntunut miltään, joten on ihana kokea taas olevansa elossa. Viimeisen parin kuukauden aikana olen saanut monesti kokea olevani valtavan onnellinen. Olen saanut viettää aikaa kauniissa Thaimaassa, joka tuntuu toiselta kodilta. Mikä etuoikeus!

Veranda Chiang Mai

Portugalin Algarve

En ole aiemmin käynyt Portugalissa ja matkustaminen Euroopassa on jäänyt ihan liian vähälle muutenkin. Odotin toukokuista reissua innolla ja aavistelin, että siitä tulee upea. En kuitenkaan odottanut löytäväni ihan niin kauniita maisemia ja monipuolista luontoa! Algarve on vuoden suurin yllättäjä ja olen kiitollinen tuosta blogimatkasta, jonka sain ystäväni  Veeran kanssa sinne tehdä. Toivon, että saan palata takaisin noille rannoille vielä monta kertaa.

Portugali Martinhal ranta

Questions

Monien mielestä luultavasti vastaukset ovat merkityksellisempiä kuin kysymykset, mutta minä olen tällä hetkellä kiitollinen kysymyksistä. Liian usein ihmiset miettivät itsekseen asioita, jotka selviäisivät kysymällä. Kysymysten esittäminen on myös paras tapa oppia uutta. Vaikka kukaan ei tänäkään vuonna kysynyt minulta, että mentäisiinkö naimisiin, niin monet kysymykset ovat vieneet elämää heittämällä eteenpäin. Esimerkiksi Veeran kysymykset ”Ostettaisko nää lennot nyt sulle” ensin Tukholman ja sitten Bangkokin suhteen, ovat olleet ratkaisevia elämäni kannalta. Olen kiitollisella mielellä näistä ja monista muista elämän tärkeistä kysymyksistä.

sthlm

Ruoka

Syöminen on sangen mukavaa ja koska olen itse huono kokki, nautin (liiankin usein) syömisestä ravintoloissa. En tiedä, olenko koskaan syönyt yhtä paljon hyvää ruokaa kuin tänä vuonna. Erityisesti kuukausi Chiang Maissa oli ruokien suhteen huikea! Uskomattoman paljon sitä voidaankin keskittää huippuhyviä ravintoloita ja kahviloita pienelle alueelle. Helsingissäkin onnneksi tapahtuu jatkuvasti ja tämänkin reissun aikana sinne on avattu uusia mielenkiintoisia ravintoloita. En malta odottaa, että pääsen testaamaan kotikaupunkini uutuuksia.

Chiang Mai SS kahvila

Saaret

Rakastan merta! Olen jo pitkään haaveillut siitä, että jonain päivänä saisin asua meren rannalla. Se päivä ei vielä ole koittanut, mutta saarielämää olen kuitenkin päässyt tänäkin vuonna viettämään. Yksi tämän vuoden saariretkistä suuntautui Kyprokselle, jonne tein pikaisen parin päivän reissun syksyllä. Olen loputtoman kiitollinen jokaisesta hetkestä, jonka saan viettää meren rannalla. Toivon, että tällaisia päiviä on luvassa ensi vuonnakin.

Pohjois-Kypros

Työt

Olen ollut suuren osan tästä vuodesta käytännössä työttömänä. Syksyllä päätin, että nyt saa riittää ja aloitin tekemään enemmän töitä freelancerina. Se myös mahdollisti sen, että saatoin lähteä Thaimaahan pariksi kuukaudeksi. En tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja kuinka hyvin pystyn elättämään itseni, mutta olen kiitollinen jokaiselle, jonka kanssa olen saanut tehdä työprojekteja tänä syksynä. Olen saanut tehdä varsin mielekkäitä töitä ja oppinut paljon uusia asioita. Tämä syksy on ollut kasvattavaa aikaa, vuorotellen naurua ja kyyneleitä, iloa ja surua. Tämä on vasta alkua ja olen kiitollinen ja innoissani tulevaisuudesta. En malta odottaa, mitä vuosi 2017 tuo työkuvuoiden suhteen tullessaan.

Chiang Mai Akyra

Urheilu

Nuorena urheilin kilpaa. En edes tiedä, mitä sitten tapahtui, ehkä se oli vain teini-ikä. Kaikki muu alkoi kiinnostamaan, paitsi treenaaminen. Tuli vuosien, oikeastaan lähes vuosikymmenten tauko aktiiviseen liikkumiseen. Tänä vuonna ostin vihdoin pitkästä aikaa salijäsenyyden. Alku on ollut takkuista, enkä voi vielä sanoa päässeeni parempaan kuntoon, mutta olen kiitollinen siitä, että liikunta on taas osa elämääni. Chiang Maissa aloitin aamut uimalla ja salilla tuli sielläkin käytyä. Yritän säilyttää liikunnallisen elämäntavan jatkossakin. Olen kiitollinen siitä, että minulla on mahdollisuus liikkua, sekään kun ei ole itsestäänselvyys.

Chiang Mai Baan Thai

Veljentyttö

Viime vuoden lopulla syntyi suloinen veljentyttöni Linnea. Pääsin tapaamaan häntä ensimmäisen kerran vasta tämän vuoden kesällä, mutta onneksi olemme nähneet muutaman kerran sen jälkeenkin. Meillä on valitettavasti Linnean kanssa vähän turhan paljon välimatkaa, sillä hän asuu Rovaniemellä. Olen suunnattoman kiitollinen tästä rakkaasta 1-vuotiaasta ja odotan kovasti, että tapaamme taas.

Linnea

Windsor

Windsor on Bangkokissa sijaitseva hotelli, jonne palasin alkuvuodesta vuosien tauon jälkeen. Tuon hotellin allas oli se paikka, jonne suuntasin ensimmäisenä tammikuussa käytännössä suoraan lentokentältä. Tuo hetki on jäänyt kirjaimellisesti lämpimästi mieleeni – sain nähdä valoa pitkästä aikaa synkän talven jälkeen. Tämä kuva edustaa mulle sitä, että valo voittaa aina lopulta.

Windsor Thaimaa

X Helsinki X

Näitä X-kirjaimella alkavia sanoja kun ei liiemmin ole, niin nostan tässä kohtaa esiin ilman mitään linkkiä tai aasinsiltaa kotikaupunkini Helsingin. Olen asunut Helsingissä yli 12 vuotta ja olen kiitollinen noista vuosista. Helsingistä tulee vuosi vuodelta mielenkiintoisempi kaupunki ja olen siitä kovin innoissani. Saan kohta palata kaupunkiin, josta voin olla tosi ylpeä.

Helsinki auringonlasku

Ystävät

En tiedä mitä tekisin tai missä olisin ilman ystäviä. He pitävät minut järjissäni, olivat he sitten lähellä tai kaukana. Maailmalla reissatessani en kaipaa niinkään Suomea (ainakaan pimeimpään aikaan vuodesta) mutta ystäviä kaipaan. He ovat elämäni suurin siunaus.

Clarion Jätkäsaari

ZzZ

Tämä viimeinen kohta on omistettu levolle. Olen kirjaimellisesti huono nukkumaan, enkä voi olla kovinkaan monen yön suhteen kiitollinen hyvstä yöunista, mutta olen kiitollinen jokaisesta hetkestä, jolloin olen saanut levätä ja niistä hetkistä, kun ei ole ollut kiire minnekään. Elämässä ei ole kyse suorittamisesta, tai ei ainakaan pitäisi olla. Ehkä voittaja ei olekaan se, joka näyttää kiireisimmältä, vaan se, joka on viimeisenä maalissa.

Rustic and Blue

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather