Viikonloppu Seinäjoella – unelmia ja kohtaamisia

Tulen muistamaan viikonloppureissun Seinäjoelle pitkään, sillä viikonloppu täyttyi merkityksellisistä kohtaamisista. Tutustuin uusiin ihmisiin ja sain viettää aikaa ystävien kanssa – enkä pysty mitenkään sanoilla ilmaisemaan sitä, miten tärkeitä ihmiset minulle ovat. Siinä vaiheessa, kun kauneimmat auringonlaskut ja parhaimmat ravintolakokemukset ovat painuneet unohduksiin, jäljelle jää vain se, millainen merkitys ihmisten kohtaamisella on ollut.

Seinäjoki on yksi niistä kaupungeista, joista minulla on lapsuudesta saakka pelkästään hyviä muistoja. Olen kokenut, että minut on aina otettu Pohjanmaalla vastaan suurella sydämellä. Olen osallistunut moniin tapahtumiin Provinssirockista konsertteihin ja kesäjuhliin sekä pesäpallo-otteluista Tangomarkkinoihin. Juuri tapahtumat ovatkin Seinäjoen vahvuus, nimittäin joka kesä jopa 250 000 ihmistä osallistuu kaupungin suurtapahtumiin.

Seinäjoki on yksi niistä kaupungeista, joista minulla on pelkästään hyviä muistoja.

Iso kiitos tästä viikonlopusta kuuluu Seinäjoen keskustassa sijaitsevalle Sokos Hotel Vaakunalle,  joka mahdollisti sen, että minulla oli mahdollisuus lähteä reissuun, sillä tein päätöksen viime hetkellä, enkä olisi ilman majapaikkaa voinut lähteä ollenkaan – elämästäni olisi jäänyt puuttumaan paljon ilman tätä viikonloppua.

En tiennyt etukäteen, että hotellissa yöpyisi viikonloppuna myös tuttuja. Tiedättekö, mikä on siistimpää kuin saada upgrade hotellin sviittiin? No se, kun se tapahtuu jollekin toiselle. Tuttu pariskunta sai sviitin (+ huoneessa odottavat hotellin tervehdykset) hääpäivänsä kunniaksi. Jos joku ajattelee bloggaajan saavan automaattisesti jotain erityiskohtelua hotellissa, haluaisin nyt murtaa tämän myytin. Työntekijät eivät välttämättä edes tiedä, että talossa on bloggaaja. Näitä huoneluokan korotuksia siis ihan oikeasti tapahtuu toisinaan ihan siitä syystä, että hotelli tahtoo ilahduttaa asiakkaitaan. Sitä kutsutaan hyväksi asiakaspalveluksi.

Itse yövyin uudistetussa Standard Twin -huoneessa. Huoneet on sisustettu käyttäen mahdollisimman paljon lähialueen tuotteita, kuten Pohjanmaan kalusteen sohvat ja Lennolin verhot. Mielestäni uudistus on onnistunut ja raikas. Arvostan sitä, että alueen yrityksiä tuetaan mahdollisimman paljon, näin pitäisi toimia kaikkialla.

Vaakuna toimi loistavana tukikohtana viikonlopun ajan, hotelli ei nimittäin voisi olla paremmalla paikalla.

Sokos Hotel Vaakuna SeinäjokiSokos Hotel Vaakuna SeinäjokiSokos Hotel Vaakuna SeinäjokiSokos Hotel Vaakuna SeinäjokiSokos Hotel Vaakuna Seinäjoki Sokos Hotel Vaakuna SeinäjokiSokos Hotel Vaakuna SeinäjokiSokos Hotel Vaakuna SeinäjokiKuten olen jo monta kertaa blogissani maininnut, tänä vuonna en ole suurissa määrin reissannut, mutta olen tehnyt matkaa parempaan oloon. Maaliskuussa elämäni on ollut kiireistä ja fyysinen hyvinvointi on ottanut vähän osumaa, mutta yhdessä asiassa koen edistyneeni kaiken suorittamisen ja kiireenkin keskellä, nimittäin henkisessä hyvinvoinnissa. Kun en ole voinut reissata maailmalla, olen liikkunut kotimaassa, ja kaikki tuo ihmisten seurassa vietetty aika on tehnyt minulle todella hyvää. Viikonloppu Seinäjoella on ollut toistaiseksi tämän vuoden merkityksellisin kokemus yhteydestä. Vakuutan, että tämän postauksen kuvissa näkyvä hymy tulee niin sydämestä kuin vain ikinä mahdollista.

Nyt päästään taas siihen, että Seinäjoelta löytyy poikkeuksellisia lahjoja tapahtumatuotantoon – maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna järjestetty Houm Conference nimittäin veti minut sanattomaksi monella tasolla. Näin suurella sydämellä ja taidolla tehtyä tapahtumaa ei ole Suomessa montaa kertaa tullut vastaan. Viikonlopun aikana puhuttiin johtajuudesta, luovuudesta ja kulttuurista – aiheista, jotka ovat itselleni niin tärkeitä ja rakkaita, että en pysty sitä yhdessä blogipostauksessa avaamaan. Tulen varmasti kirjoittamaan näistä teemoista elämäni aikana vielä paljon, toivottavasti myös kirjojen muodossa.

Toisinaan konferenssin/tapahtuman jälkeen on sellainen olo, että väsyttää ja hengästyttää, kun tuntee olonsa niin vajaaksi, lahjattomaksi ja epätäydelliseksi, että haluaisi heittää hanskat tiskiin. Liiallinen menestyksen korostaminen ja hype on saanut monesti pääni pyörälle ja olen lopulta turhautunut enemmän kuin innostunut. Tällä kertaa tapahtui jotain aivan muuta, sillä viikonlopun jälkeen oloni ei ollut vajaa vaan vapaa. Äärimmäisen väsynyt toki olin nytkin, mutta kaikki ahdistus loisti poissaolollaan.

Minun ei tarvitse jäädä epäonnistumisiin tai epävarmuuteen, vaan voin mennä eteenpäin virheistä välittämättä ja hitaudesta huolimatta – sen sijaan en halua mennä eteenpäin ihmisistä välittämättä. Omilla saavutuksillani tai menestykselläni ole lopulta mitään merkitystä sen rinnalla, mitä ihmiset merkitsevät. En haaveile siitä, että minut tullaan muistamaan meriiteistäni tai lahjakkuudestani, vaan toivon, että osaan kohdata ihmisiä aidosti ja tehdä edes jonkun matkasta vähän kevyemmän. Tahdon kulkea ihmisten vierellä, kun he ottavat askeleita kohti unelmiaan. Haluan juhlia läheisteni kanssa heidän voittojaan ja seistä rinnalla silloin, kun tuulet ovat kaikkea muuta kuin myötäiset. En halua käyttää tekosyinä pelkoa, huonoja kokemuksiani, olosuhteita, kiirettä, rahatilannettani tai mitään muutakaan. Sanotaan, että jokainen ihminen vaikuttaa elämänsä aikana vähintään 10 000:een ihmiseen. Ihan turha siis miettiä, kuka on ”influencer” ja kuka ei. Jokainen vaikuttaa ja jokaisen elämä jättää jälkiä. Minä haluan pysähtyä miettimään, millaisia jälkiä tahdon muiden elämään jättää.

Muun muassa tällaisia mietteitä nousi viikonlopun aikana monien timanttisten puheenvuorojen pohjalta. Olen ollut talven aikana väsynyt ja inspiraationi on ollut kadoksissa, mutta nyt olen jälleen vihdoin motivoitunut. Tahdon enenevässä määrin rohkaista muitakin ottamaan askeleita kohti suuria haaveita, välittämättä siitä, näkyykö tunnelin päässä tällä hetkellä valoa.

Jokainen ihminen vaikuttaa elämänsä aikana ainakin 10 000:een ihmiseen.

Sokos Hotel Vaakuna SeinäjokiSeinäjoki Sokos Hotel VaakunaJokainen varmasti tietää sellaiset hetket, jolloin ei yksinkertaisesti malta käyttää aikaa kuvaamiseen, kun elämä itsessään on paljon merkityksellisempää kuin sen tallentaminen. Seinäjoellla näitä hetkiä oli paljon ja siksi minulla ei ole kuvia ihmisistä, niin paljon kuin heidän seurassaan vietinkin aikaa. Kuvaaminen jäi enimmäkseen väliin myös aamiaisella. Olen kovin kiitollinen siitä, että minulla yllättäen olikin aamiaisseuraa koko pöydän täydeltä, vaikka lähdin reissuun yksin.

Vaakunan aamiainen on tarjolla hotellin ulkopuolisille asiakkaille hintaan 15 euroa. Tarjolla on kaikki, mitä hyvään ja ravitsevaan aamiaiseen kuuluu + lisäksi joitain erikoisuuksia, kuten suoraan appelsiinista puristettua mehua. Seinäjoen  aamiaistarjonnan laajuus ei päätä huimaa, joten Vaakunan aamiaista on helppo suositella kaupungissa vieraileville.

En ole itse koskaan ollut aamuihminen, mutta kaksi asiaa on saanut minut innostumaan aamuista hieman enemmän, hotelliaamiset sekä ihmisten tapaaminen aamulla. Olen ottanut tavoitteekseni oppia pitämään aamuista tänä vuonna edes vähän enemmän ja tuntuu siltä, että mitä lähempänä kesä on sitä lähempänä olen tämän tavoitteen saavuttamista.

Viime yönä siirrettiin kelloja ja se tarkoittaa sitä, ettei oikeasti olla enää kaukana kesästä. Iloitaan tänään siitä ja läheisten seurasta!

Sokos Hotel Vaakuna aamiainenSokos Hotel Vaakuna Seinäjoki aamiainenP.S. Palmusunnuntain kunniaksi rakas tatuointini pääsi muutamaan kuvaan. Sen myötä mitä parhainta palmusunnuntaita jokaiselle!

Houm Conference SeinäjokiHoum Conference SeinäjokiHoum Conference SeinäjokiMajoituksen tarjosi Sokos Hotels Seinäjoki, junaliput äiti ja konferenssilipun seinäjokelaiset. Olen aika onnekas. 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Hyviä juttuja

Pitkään aikaan en ole tartuttunut blogihaasteisiin, mutta kun Veera Bianca haastoi minut kolme hyvää -haasteeseen, niin tiesin, että tätä en voi ohittaa.

Ajattelen, että elämässä pitäisi keskittyä enemmän hyvään kuin siihen kaikkeen, mikä on huonosti (ellei sitten aio tehdä vääryydelle jotain), joten enemmän kuin mielelläni pohdin tänään blogissani sitä, mikä omassa elämässäni on hyvin. Kiitollisuus kantaa elämässä pitkälle, silloinkin, kun olosuhteet eivät ole ideaalit. En todellakaan onnistu aina olemaan positiivinen tai näkemään pilvien hopeareunuksia, mutta yritän parhaani, että muistaisin olla kiitollinen niissäkin hetkissä, kun se tuntuu kaikista haastavimmilta.

Kolme hyvää asiaa päivissäni

Kaikki päivät ovat erilaisia. Löydän itseni tekemästä töitä milloin mistäkin – hotellihuoneesta Aurajoen varrelta, Parkanoon matkalla olevasta junasta, uima-altaan reunalta Chiang Maista tai Oriental Bowlin ääreltä Rootsista. Tein monta vuotta töitä toimistoissa, enkä voinut lakata haaveilemasta vapaudesta. Säännöllinen työ ei koskaan sopinut minulle, enkä tiedä, haluanko palata siihen enää koskaan. Ei haittaa, vaikka joutuisin tekemään töitä enemmän kuin aiemmin, sillä rakastan tätä vapautta (sekä sen mukana tulevaa vastuuta). Minun ei tarvitse tehdä työpäivää yhteen putkeen, jos siltä ei tunnu. Voin sopia pitkiä lounastreffejä, uppoutua välillä lukemaan blogeja, suunnata aamulenkille Töölönlahdelle – tai lähteä vaikka tekemään työpäivän Porvooseen, jos huvittaa. Yllätyksellisyys on arjessa parasta. Elämä voi olla stressaavaa ja haastavaa, mutta ainakaan se ei ole tylsää. Vaikka päivät venyvät aika ajoin pikkutunneille, kun deadlinet paukkuvat, se ei haittaa, sillä saan tehdä asioita, joista olen haaveillut pitkään.

Voin useimmiten valita, mihin aikaan herään. Totta kai on päiviä, jolloin pakollista menoa on heti aamuvarhaisella, mutta useimmiten pystyn vaikuttamaan omiin aikatauluihini. Se on ihanaa, sillä kärsin paljon uniongelmista + kroonisista kivuista. Elämääni helpottaa tosi paljon, että voin tarvittaessa levätä hieman pidempään. Tämä on yksi niistä asioista, joista olen eniten kiitollinen nykyisessä arjessani.

Minun ei tarvitse miettiä, onko arki vai viikonloppu. Muistan ajat, jolloin laskin päiviä (ja varmaan tuntejakin) viikonlopun alkuun, sillä arki oli niin kuluttavaa, että kaikki mitä ajattelin, oli hengähdystauko töistä. Pyrin toki nykyäänkin pitämään mahdollisuuksien mukaan vapaata viikonloppuisin, mutta en enää raahaudu viikonloppuun niin kuin janoinen keidasta kohti erämaassa. Olen yhtä tyytyväinen keskellä viikkoa kuin viikonloppunakin.

Radisson Marina Turku

Kolme hyvää asiaa minussa

En luovuta. Monenlaista on elämän varrella tullut vastaan ja olen usein keikkunut siinä rajalla, että jaksanko enää. En ole kuitenkaan luovuttanut, enkä aio niin tehdä jatkossakaan, huolimatta siitä, millaisia olosuhteita ja elämäntilanteita tulee vastaan. Tänäkin vuonna on ollut useampia viikkoja, jolloin minulla ei ole oikeastaan ollut rahaa ruokaan, on ollut fyysistä kipua, huolta tulevaisuudesta, stressiä, surua ja haaveiden kaatumista, mutta vaikka välillä seinät kaatuvat päälle ja sotkuinen kämppä tuntuu toisinaan hautaavan minut elävältä, en aio luovuttaa. Toivon, että voi olla tässä esimerkkinä heille, joilla kestää normaalia kauemmin päästä sinne, minne he ikinä ovatkaan matkalla. Toivoa on, aina.

Välitän. Voin ihan sydämestäni sanoa, että ihmiset ovat minulle tärkeintä. En ole kiinnostunut kenenkään titteleistä tai asemasta, vaan olen kiinnostunut siitä, kuka ihminen on. Haluan kulkea rinnalla niissä hetkissä, kun on vaikeata ja ja iloita silloin, kun siihen on aihetta. Haluan, että elämässäni on pohjimmiltaan kyse ihmisten kohtaamisesta. Esimerkiksi sosiaalisessa mediassa ei ole mielestäni järjen hiventäkään, jos sitä käytä muiden kohtaamiseen ja rohkaisemiseen.

Olen luova. Niin olet tosin sinäkin, mutta tämä ei olekaan kilpailu. Rakastan sitä, että luovuus on läsnä ihan kaikessa – siinä, millaisia viestejä kirjoitan ystäville, miten rakennan työpäiväni, millaisia tekstejä luon asiakkaille, millaisia valokuvia otan, millaisen puheen pidän tai miten ratkaisen jonkun ongelman. Rakastan luovuutta sen kaikissa muodoissa, niin omassa kuin muidenkin elämässä. Viime aikoina olen uppoutunut erityisesti kirjoittamisen maailmaan, mutta en halua missään tapauksessa laittaa luovuutta muottiin tai rajoittaa sitä tiettyyn formaattiin, vaan haluan löytää itsestäni yhä enemmän luovuutta – sellaistakin, mitä en tiennyt olevan olemassakaan.

Sokos Hotel Vaakuna Seinäjoki

Kolme hyvää asiaa elämässäni

Kaikki on lahjaa. Koska ajattelen näin, voin iloita pienimmistäkin asioista ja toisaalta olla tarrautumatta liian tiukasti kiinni siihen, mitä käsissäni on. Jos minulle on annettu jossain tilanteessa enemmän kuin toiselle, voin ilolla jakaa omastani, koska lopulta ihan kaikki, jokainen hengenveto, on lahjaa ja lainaa – sellaisia rikkauksia ei vielä olekaan, jotka voisi tästä maailmasta mennessään viedä mukanaan. Tiivistäisin tämän niin, että kiitollinen yleisesti ottaen ihan kaikesta hyvästä elämässäni, kesti se sitten hetken tai läpi elämän.

Sain syntyä Suomeen. En ole koskaan pitänyt itseäni erityisen isänmaallisena, mutta on se vaan ihan käsittämätön etuoikeus olla suomalainen. Tälläkin hetkellä meille satelee erilaisia tunnustuksia maailmalta. Suomi on viime aikoina valittu muun muassa maailman turvallisimmaksi ja onnellisimmaksi maaksi. Meillä on älyttömän kovatasoinen koulutus, terveydenhuolto ja sosiaaliturva. En tiedä, mitkä ovat todennäköisyydet sille, että ihminen syntyy suomalaiseksi – varmasti todella pienet. En siis hämmästele ollenkaan sitä kliseistä sanontaa, että on lottovoitto syntyä Suomeen. Minulle on pelkästään kansallisuuteni vuoksi valtava määrä ovia avoinna, enkä ole tehnyt mitään ansaitakseni sen. En voi muuta kuin olla kiitollinen ja tehdä parhaani, että tässä maassa olisi tulevienkin sukupolvien hyvä kasvaa.

Ihmiset, joita ilman en olisi tässä. Lopulta on aivan sama, miten siistejä juttuja saan elämässäni kokea tai millaisia juttuja saavutan. Jos en saa jakaa elämäni tärkeimpiä asioita rakkaiden ihmisten kanssa, niin kaikki menettää merkityksensä. Olen erityisen kiitollinen ihmisistä, jotka ovat jakaneet elämää kanssani vuosien ja jopa vuosikymmenten ajan. Olen myös iloinen jokaisesta uudesta ystävästä sekä jokaisesta satunnaisesta keskustelusta, jonka olen käynyt. Jokaisesta kohtaamisesta voi oppia jotain, itsestään, muista ja maailmasta.

Aamiainen Helsinki

Kolme hyvää asiaa tänä vuonna

Olen panostanut hyvinvointiin. Aloitin vuoden alussa hyvinvointiprojektin, josta olen kirjoittanut tässä blogissakin. Välillä sen kanssa on mennyt paremmin ja välillä heikommin, mutta olen edelleen aiheesta ihan mielettömän innoissani. Olen ymmärtänyt, miten paljon olen laiminlyönyt itseäni ja miten tärkeää itsestä huolehtiminen oikeasti on. Vähän kerrallaan onnistun tekemään parempia valintoja ja uskon, että sillä tulee olemaan kauaskantoisia vaikutuksia. Kun ensin pitää huolta itsestään, jää kaikkeen muuhunkin paljon enemmän energiaa.

Kirjoitan kirjaa. Olen tänä vuonna saanut kirjoittaa työkseni kirjaa, mikä on valtavan suuri etuoikeus. Olen jo pitkään toivonut sellaisia työprojekteja, joissa saisin perehtyä johonkin aiheeseen syvällisemmin, ja nyt saan olla kirjoittamassa erään henkilön elämäkertaa. Vaikka työtä on paljon, on se myös todella palkitsevaa. Tuntuu siltä kuin olisin kokoamassa tuhannesta palasta koostuvaa palapeliä, joka vähitellen alkaa hahmottumaan. En tiedä, olenko koskaan aiemmin tehnyt yhtä mielenkiintoista projektia.

Olen saanut viettää aikaa mielettömän upeiden tyyppien kanssa. Tänä vuonna olen liikkunut töiden puitteissa kotimaassa normaalia enemmän ja se on samalla mahdollistanut sen, että olen voinut viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa. Lisäksi olen tavannut uusia ihmisiä ja saanut ihmetellä sitä, miten paljon mahtavia ihmisiä on olemassa. Ihmisten kanssa vietetty aika on arvokkainta, mitä on olemassa, niin tänä vuonna kuin kaikkina vuosina tästä eteenpäinkin.

Petäys Resort Jacuzzi

Kolme hyvää asiaa blogissani

Blogissa saan olla oma itseni. Se ei toki ilahduta kaikkia, että kirjoitan asioista rehellisesti niin kuin ne näen ja koen, mutta aion tehdä niin jatkossakin. Olen iloinen siitä, että minulla on paikka, jossa saan kirjoittaa juuri niistä asioista, jotka ovat sydämelläni. Lisäksi olen kiitollinen sananvapaudesta, joka meillä Suomessa on. Sitä etuoikeutta nimittäin ei monilla ihmisillä tässä maailmassa ole. Olen myös ylpeä siitä, että olen pysynyt rehellisenä, vaikka se on välillä ollut niin vaikeaa, että jopa mielenterveyteni on ollut koetuksella. En ole kirjoittanut hehkutuspostauksia, jos siihen ei ole ollut aihetta. Monesti toki myös fiilistelen asioita ihan täysillä, enkä näe syytä väkisin keksiä negatiivista näkökulmaa. Minulle on kunnia-asia pysyä rehellisenä niin hyvässä kuin pahassakin ja kirjoittaa toisinaan myös vaikeista asioista.

Blogin kautta olen saanut elämääni valtavan määrän upeita ihmisiä. Tätä pidän oikeasti suurimpana mahdollisena saavutuksena. Jos mietin bloggaamista, niin automaattisesti ensimmäisenä mieleeni tulevat ihmiset, joita olen sen kautta kohdannut. Olen myös saanut seurata läheltä, miten bloggaaminen on muuttanut monen ihmisen elämän ja olen onnellinen kollegojeni puolesta heidän menestyksestään. Kirjoittaminen ei olisi mitään, jos en kautta ei avautuisi ovia kohdata ihmisiä ja jakaa tätä matkaa heidän kanssaan.

Hyvää bloggaamisessa? Olennaisempaa kuin se, mikä minun blogissani on hyvää, on se, mitä hyvää bloggaaminen on elämääni tuonut. Olen saanut kokea äärettömän paljon. Olen blogannut yhdeksän vuotta ja siitä kuusi vuotta kirjoittanut tätä matkablogia. Olen päässyt blogin ansiosta sellaisiin paikkoihin, joihin minulla ei olisi muuten ollut mitään asiaa. Se vetää nöyräksi. Maailma on kaunis ja se, että olen blogin kautta päätynyt tilanteisiin, joiden ansiosta ymmärrän maailmaa aavistuksen paremmin, on mielettömän arvokasta. Kaiken lisäksi uskon, että tämä on vasta alkua. Paras on vasta edessä.

Marrakech

Tänään tahdon haastaa kolme ihanaa naista,  Ullan, Hannan ja Sannan. Haluaisin kuulla hyvistä asioista teidän elämässänne!

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Vanajaveden helmi Petäys Resort on täynnä elämyksiä

Kaupallinen yhteistyö: Petäys Resort

Petäys Resort Häme

Kiinnostuin Hattulassa sijaitsevasta Petäys Resortista heti kuullessani siitä – tällaisia paikkoja ei nimittäin Etelä-Suomen alueella joka nurkan takana tule vastaan. Helmikuun lopulla minulle tarjoutui mahdollisuus itse tutustua Petäykseen, enkä joutunut pettymään.

Vanajaveden rannalla, yksityisessä niemenkärjessä sijaitseva Petäys sopii moneen tarkoitukseen – lapsiperheille aktiiviseen lomailuun, yrityksille kokoustamiseen tai virkistäytymiseen, yksityishenkilöille juhlien ja häiden järjestämiseen, rentoutumista ja rauhaa kaipaavalle viikonloppubreikille. Sanoisin, että Petäys on ideaali kohde kaikille, jotka etsivät rauhallista, luonnon helmassa sijaitsevaa matkakohdetta eteläisen Suomen alueelta.

Hämeenlinnasta on Petäykseen matkaa reilut 20 kilometriä, pääkaupunkiseudulta puolestaan tunnin ajomatka. Yhteensä jopa neljä miljoonaa suomalaista asuu 200 kilometrin säteellä Petäyksestä, sijainnin voi siis sanoa olevan melko ideaali. Petäyksessä majoittuville on tarjolla ilmainen kuljetus Hämeenlinnasta, joten julkisilla liikkuvatkin pääsevät helposti perille. Myös paikallisbussi kulkee aivan hotellin viereen.

Jos et ole aiemmin kuullut Petäyksestä, niin ei hätää, sillä sitä ollaan vasta nyt tuomassa suuren yleisön tietoisuuteen. Paikka on vuoden 2017 alkuun saakka ollut Palvelualojen ammattiliitto PAMin omistuksessa ja toiminut pääasiallisesti liiton kurssi- ja koulutuskeskuksena. Vapaa-ajan matkailua on Petäyksessä alettu kehittämään enemmän vasta viime vuoden alussa, jolloin Petäys sai uuden omistajan Lapin matkailubisneksestä Hämeeseen siirtyneestä Juha-Pekka Tuomisesta. Tuominen alkoikin kehittämään Petäyksen toimintaa vauhdilla –  ei pelkästään kotimaan matkailun tiimoilta vaan myös kansainvälisesti.

Kansainvälisiä matkailijoita ajatellen puitteet ovatkin Petäyksessä ihanteelliset, sillä Helsinki-Vantaalta on sinne lyhyt matka. Ei tarvitse matkustaa Lappiin saakka voidakseen nauttia puhtaasta luonnosta ja rauhasta – tätä kaikkea on tarjolla myös esimerkiksi Kanta-Hämeessä. Suomi on jo hetken aikaa ollut matkakohteena melkoisessa nosteessa, eikä siitäkään ole haittaa, että aivan vastikään Suomi on noteerattu maailman onnellisimmaksi maaksi. Tällä hetkellä Suomessa eletään varsin mielenkiintoisia aikoja matkailun saralla!

Suomi onkin matkakohteena melkoisessa nosteessa.

PAMilaisille iloinen uutinen on se, että jäsenet saavat edelleen etuja Petäyksen palveluista. Esimerkiksi 30 % alennus hotellimajoituksesta kuulostaa mielestäni varsin mukavalta. Kaikkien kannattaa pitää itsensä ajan tasalla siitä, mitä etuja omaan ammattiliittoon kuuluu – välillä saattaa nimittäin tulla tällaisia positiivisia yllätyksiä vastaan.

Petäys ResortPetäys Resort aulaPetäys Resort

Matkassa mukana oli ystäväni Nora, jonka kanssa olemme reissanneet vuosien varrella useammankin kerran. Tästä reissusta erityisen teki se, että seurueeseemme kuului myös Noran 3-vuotias tytär Noomi, joka on myös rakas kummityttöni – sangen vauhdikas ja eläväinen nuori neitonen. Päätin jo ennen kummityttöni syntymää, että haluan reissata hänen kanssaan mahdollisuuksien mukaan, enemmän toki sitten, kun hän on hieman vanhempi. Parin päivän kotimaan reissu tuntui sopivalta startilta yhdessä matkustamiselle.

Majoituimme hotellihuoneessa, josta oli kaunis näkymä suoraan järvelle. Voin vain kuvitella, miten upea tämä näkymä on kesäaikaan. Retkeilyn ystäville tiedoksi, että ensi kesänä Petäyksessä voi yöpyä myös puihin kiinnitettävissä teltoissa. Monet kaipaavat matkoillaan erilaisia elämyksiä, joten on hienoa, että yritykset satsaavat niihin.

Ensi kesänä Petäyksessä pääsee yöpymään myös puihin kiinnitettävissä teltoissa.

Petäys Resort huonePetäys Resort huonePetäys Resort huone

Petäys Resort ei ole pelkkä hotelli järven rannalla, vaan alue on myös täynnä tekemistä. Vierailla on mahdollisuus ilman lisämaksua puuhailla monenlaista –  kesällä vaihtoehtoja on toki enemmän kuin talvella.

Kesäisin voi pelata frisbeegolfia tai minigolfia, soutaa, uida, pelata beach volleyta, polkuveneillä, polkuautoilla jne. Lapsille on rannassa leikkipaikka ja koko perheelle saunat. Pyöräillen pääsee tutustumaan lähiympäristöön, mikä on kesällä varmasti hieno kokemus, sillä Petäykseen johtaa viehättävä maalaistie. Lähistöllä on myös kiinnostavia käyntikohteita, kuten Lepaan viinitila.

Talvisaikaan hotellivieraiden käytössä on esimerkiksi kelkkoja, rattikelkkoja, pulkkia, luistimia jne. Sisätiloista löytyy liikuntasali + kuntosali, biljardipöytä ja erilaisia pelejä. Hotellilla on myös sisällä saunat, mistä iloitsin suuresti, koska vierailumme aikana oli poikkeuksellisen kova pakkanen.

Hemmottelua varten hotellilta voi varata myös vartalohoitoja sekä hierontaa. Erilaisten matkailijoiden tarpeet on siis laajasti huomioitu. Oma lempparijuttuni on kuitenkin kaikessa yksinkertaisuudessaan Petäyksen sijainti omassa rauhassaan, kauniin järven rannalla.

Petäys ResortPetäys Resort

Mutta aloitetaanpa päivä ihan alusta! Aamiaishetket ovat usein hotellireissuilla niitä kaikista odotetuimpia. Petäyksessä uuteen aamuun oli harvinaisen mukava herätä, sillä pitkän ja synkän talven jälkeen aurinko vihdoin paistoi kirkkaalta taivaalta.

Aamiainen odotti katettuna vain muutaman askeleen päässä hotellihuoneestamme ja terveellinen aamupala herätteli uuteen talvipäivään tällaisen huonon aamuihmisenkin. Hotelliaamut ovat opettaneet minut pitämään aamuista jo vähän enemmän. Ehkä minulla on siis toivoa oppia nauttimaan aamuista arjessakin.

Samassa ravintolassa söimme myös lounasta sekä illallista, josta kerron postauksessa myöhemmin lisää.

Petäys Resort ravintolaPetäys Resort aamupalaPetäys Resort aamupalaPetäys Resort aamupalaPetäys Resort aamupalaPetäys Resort lounassalaatti Petäys Resort Lounas

Hiihtoloman kunniaksi Gegwen Getaways toi Petäykseen pienimpien ja vähän isompienkin vieraiden iloksi valloittavia huskyja, joiden kyydissä pääsi ajelemaan Vanajaveden jäällä. Tämä oli niin itselleni kuin myös seuralaisillenikin ensimmäinen kerta koiravaljakkoajelulla. Kokeilisin tällaista menoa joskus mielelläni pidemmänkin pätkän.

Huskyjen lisäksi järven jäälle oli tuotu lapsia varten myös minimoottorikelkka. Tällaiset elämykset jäävät varmasti perheen pienimmille mieleen pitkäksi aikaa.

Huskyt Petäys Resort Huskyt Petäys Resort Petäys ResortHuskyt Petäys ResortHuskyt Petäys Resort

Koskaan ei voi kuitenkaan tietää etukäteen, mistä lapset lopulta eniten innostuvat. Tällä kertaa Petäyksen kuntosali ja liikuntahalli taisivat viedä pisimmän korren, kun nuori neiti innostui touhuamaan, eikä olisi lähtenyt pois ollenkaan.

Saimme siinä sopivasti leikin lomassa samalla päivän treenitkin tehtyä. Erityisesti lapsiperheitä ajatellen on kyllä plussaa, että sisälläkin pystyy touhuilemaan, sillä Suomen säistä on todella vaikea ennustaa. Arvostan toki myös itse sitä, että hotellilla pääsee halutessaan treenaamaan.

Petäys Resort kuntosaliPetäys Resort kuntosaliPetäys Resort kuntosaliPetäys Resort liikuntasaliPetäys Resort kuntosali

Vierailumme ajalle sattui ainakin omalta osaltani talven kylmin päivä. Yli 20 pakkasasteen lisäksi tuuli oli sen verran pureva, että oli pakko miettiä, minkä verran pystymme viettämään aikaa ulkona. Itse en edes omista laadukkaita talvivarusteita, joten aika monta kerrosta vaatetta sain vetää ylleni.

Sitäkin mahtavammalta tuntui mahdollisuus päästä Petäyksen rantasaunan terassille rakennettuun jacuzziin. Hiukset ja kamera jäätyivät ja puhelin otti tunnin mittaisen välikuoleman, mutta täytyy sanoa, että kyllä siinä sielu lepäsi, kun sai katsella kaunista pakkaspäivää lämpimästä altaasta käsin.

Tällainen jacuzzi olisi mielestäni erityisen ihana polttariporukalle tai vaikka kokouksen jälkimaininkeihin rentoutumista varten  ja itselleni mitä tahansa tarkoitusta varten, milloin tahansa, minä vuodenaikana tahansa. Tällaiseen paikkaan minut voi siis viedä, jos tahtoo tehdä minut onnelliseksi.

Petäys Resort jacuzzi Petäys Resort jacuzziPetäys Resort jacuzziPetäys Resort jacuzzi

Petäyksestä löytyy kokoustiloja, terasseja, ylipäätään paljon erilaisia tilaratkaisuja kokouksiin ja monenlaisiin tapahtumiin. Itse kannatan sitä, että yritykset tuovat välillä työporukan pois normaalin arjen keskeltä, joko kokoustamisen tai vaikka virkistäytymisen merkeissä.

Uusi ympäristö herättää luovuudenkin eloon ihan eri tavalla kuin samassa tilassa jatkuvasti työskenteleminen. Itseäni Suomen luonto inspiroi ihan valtavasti ja uskon, että en ole ainoa näiden ajatusten kanssa.

Petäys Resort terassiPetäys Resort pöytäPetäys Resort

Päivällä kävelimme Petäyksen kodalle. Sieltä löytyi kahvia ja pullaa, mikä ilahdutti, sillä olin heittänyt ilmoille toiveen kuumasta juotavasta vain hetki aiemmin, olihan päivä harvinaisen kylmä.

Kota olisi mielestäni aika ihana vaihtoehto kokouspaikaksi, ainakin silloin, jos ei tarvitse mukaan kovin raskasta tekniikkaa. Kodan pihalle voi halutessaan tilata vaikka Zetor-saunan. Erilaisia elämyksiä Petäyksessä on siis tarjolla mukavasti läpi vuoden.

Kota Petäys ResortPetäys Resort

Luonnossa ulkoileminen on niin terapeuttista, että en yhtään ihmettele, miksi esimerkiksi aasialaiset ovat valmiita maksamaan suuria summia siitä, että pääsevät Suomeen kuuntelemaan hiljaisuutta ja hengittämään puhdasta ilmaa. Se, mikä on meille itsestään selvää, on toisille silkkaa luksusta.

Olen varma siitä, että tulevina vuosina yhä useammat kansainväliset matkailijat tulevat ihastelemaan näitä Vanajaveden maisemia. Jos minä olen suomalaisena vaikuttunut, niin voin vain kuvitella, mitä ajattele matkailija, joka on elänyt saasteisessa aasialaisessa metropolissa koko elämänsä. Me saamme elää unelmien matkakohteessa.

Petäys Resort HämePetäys Resort HämePetäys ResortPetäys Resort auringonlaskuPetäys Resort auringonlaskuPetäys Resort

Blogissani on vuosien varrella nähty auringonlasku jos toinenkin. Minulle yksi päivän parhaista hetkistä on aina se, kun saan katsella auringon painuvan taivaanrannan taa. Niinpä lähdin Petäyksessä kävelemään järven jäälle juuri, kun aurinko oli viimeiset minuutit näkyvillä.

En nähnyt muutaman luistelijan lisäksi muita ihmisiä – läsnä oli vain talvisen luonnon kauneus. Oli niin kylmä, etten muista, milloin viimeksi olen ollut niin jäässä, mutta olin niin onnellinen siitä hetkestä, ettei kylmyyskään tuntunut pahalta.

Olin niin onnellinen siitä hetkestä, ettei kylmyyskään tuntunut pahalta.

Auringonlasku Petäys Resort Auringonlasku Petäys ResortAuringonlasku Petäys ResortPetäys Resort

Illallinen yllätti meidät positiivisesti. Ruokalista on koostettu harkitusti ja huolellisesti – vaihtoehtoja ei ole liikaa, mutta jokaiselle löytyy jotakin. Myös lapset on huomioitu erikseen.

Tuoreet raaka-aineet, kauniit annokset, ihanat makuyhdistelmät. Ei siinä paljon muuta tarvita. Paitsi hyvä seura tietenkin, sillä ruokailuhetkessä parasta on se, että sen voi jakaa muiden kanssa.

Petäys Resort ravintolaPetäys Resort ravintolaPetäys Resort ravintola

Talvinen Petäys oli kaunis, mutta kesäihmisenä odotan innolla, että pääsen näkemään, miltä paikka näyttää kesäaikaan. Toivon myös, että tänä kesänä Suomessa päästään nauttimaan kunnon helteistä, toisin kuin viime vuonna.

Petäystä kehitetään jatkuvasti ja täksi kesäksi rannassa sijaitsevaan ravintolaan, Kaislaan, ollaan rakentamassa suurta, katettua terassia. Ravintolalla on aivan ihana sijainti ihan rannassa, joten mikä olisikaan parempi illanviettopaikka valoisana kesäiltana.

Petäys Resort

Maaliskuun ajan kokemuksiani tältä reissulta voi lueskella myös Petäyksen Instagramissa @petaysresort.

Olen kiitollinen, että saimme viettää nämä talvipäivät Petäyksessä. Kiitos koko Petäyksen henkilökunnalle, että loitte meille puitteet rakentaa ihania muistoja. Lopulta ei ole mitään arvokkaampaa kuin läheisten kanssa vietetty aika.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Luovuttamisesta ja ylemmyydentunnosta

”Olen niin huono, ettei kannata edes yrittää.”

”Olen niin hyvä, ettei minun tarvitse enää yrittää.”

Niin suuria valheita kumpikin. On monien sattumusten summaa, kuka tässä maailmassa menestyy, etenkin nykyään, sosiaalisen median aikakautena. Yksi hetki voi muuttaa tilanteen – silmänräpäyksessä luodaan tähti tai vaihtoehtoisesti ammutaan joku alas. Mikä on surullista, halutessaan suosionsa voi helposti feikata pikkurahalla. Jokaiseen kanavaan on mahdollista ostaa seuraajia ja tykkäyksiä, illuusion luominen käy kädenkäänteessä. Maailmassa on paljon talenttia, joka jää huomaamatta ja toisaalta taas valtava määrä ihmisiä, jotka tunnetaan lähinnä siksi, että he huutavat kovempaa kuin useimmat muut.

Jokainen muusikko tietää, että ostetuimpia levyjä tai striimatuimpia biisejä ei tehdä eeppisimmällä taiteellisella visiolla vaan aavistamalla, mikä sillä hetkellä toimii kaupallisesti. Sama pätee nykyään sisällöntuotantobisneksessä – terävimmällä kynällä ei välttämättä nousta tunnettuuteen, sen sijaan taitava markkinoija (tai vaihtoehtoisesti hän, jonka omatunto ei kolkuta seuraajia ostaessa) pystyy melko helposti raivaamaan tiensä eteenpäin, tähdenlennoksi mobiilitaivaalle.

Jos pohdin tilannetta matkailualalla, niin rehellisyyden nimissä sanottava, että ymmärrän (en tosin hyväksy), miksi monet kansainväliset matkabloggaajat ostavat itselleen seuraajia Instagramissa ja/tai pelaavat loputonta, jokapäiväistä follow–unfollow -peliään. Monet potentiaaliset yhteistyökumppanit vaativat x määrän seuraajia ja kun tarvittavan määrän on saavuttanut– keinolla millä hyvänsä, ei enää tarvitse todistella talenttiaan vaan yhteistöitä alkaa satelemaan.

Kun 9-vuotiaana kirjoitin päiväkirjaa, runoja, biisejä, näytelmiä, kirjan alkua ja ties mitä muuta, mitä ei ollut koskaan tarkoitus näyttää kenellekään, olisin huutanut kauhusta, jos olisin nähnyt, millaisessa maailmassa tulemme elämään 25 vuotta myöhemmin. Eläisimme aikakautta, jolloin pelottavan monet eivät tekisi asioita rakkaudesta lajiin vaan rakkaudesta rahaan ja maineeseen. He eivät kirjoittaisi, kuvaisi tai laulaisi, jollei siihen ei liittyisi agendaa ”olla joku” tai tehdä mahdollisimman paljon rahaa. Onneksi ehdin kirjoittamaan 16 vuoden ajan ennen ensimmäisen tietokoneeni hankkimista. Tein asioita pitkään vain ja ainoastaan siksi, että rakastin sitä, mitä tein. Olin vailla mahdollisuutta jakaa tuotoksiani isolle yleisölle eikä se haitannut minua. Ainoastaan rakkaus kirjoittamiseen ja ihmisiin merkitsi, ja vuosien varrella tästä perustuksesta tuli kestävä. Vaikka saan nykyään rahaa kirjoittamisesta, ei intohimo tekemiseen ole kadonnut.

Essaouira Marokko

Rakkaudesta lajiin

Kirjoitan tällä hetkellä työkseni muun muassa kirjaa, mikä tietenkin on iso siunaus jo itsessään. Vaikka olen lapsuuden jälkeen aloittanut montakin kirjaa, en ole koskaan saanut yhtään niistä valmiiksi. On mahtavaa, että tänä kesänä saan vihdoin nähdä painettuna teoksen, jonka olen kirjoittanut alusta loppuun. Kyseessä on kankaanpääläisen yrittäjän elämäkerta – tarina, joka vetää minut sitä nöyremmäksi mitä enemmän siihen perehdyn. Minun on tehnyt ison vaikutuksen se, millaisella sydämellä näen kirjani päähenkilön tekevän asioita.

Erkki, jonka elämästä kirjoitan, on videokuvannut 1970-luvulta lähtien Kankaanpäässä tapahtumia, paikkakunnan arkea, häitä, ylioppilasjuhlia, valtuuston kokouksia, rallikisoja, rakennusprojekteja, pesäpallo-otteluita ja ties mitä muuta. Noin 20 vuoden ajan hän toimi myös paikallistelevisiossa aktiivisena kuvaajana. Kaiken tämän hän teki talkootyönä – siksi, että hän rakasti kuvaamista ja halusi tehdä jotain muiden hyväksi pyyteettömästi. Hän toimi(i) yrittäjänä toisella alalla, joten kuvaukset olivat hänelle vastapainoa työlle. Tarinan opetus ei ole se, että luovan alan ihmisten pitäisi alkaa tekemään töitä ilmaiseksi – ei tietenkään, elän itse täysin sen varassa, että ihmiset maksavat minulle kirjoituksistani. Sen sijaan tämä stoori pysäyttää miettimään, mitä itse haluan antaa ihmisille ja millaisen perinnön jälkeeni jättää.

Kuinka moni 80-luvulla koulunsa aloittanut voi tänä päivänä katsoa ensimmäisen luokan ensimmäinen koulupäivänsä videolta? Kankaanpäässä syntyneistä moni voi siksi, että on olemassa ihminen, joka ymmärsi aikanaan, miten arvokasta on dokumentoida arkista elämää perinnöksi seuraaville sukupolville. Haluan kertoa tämän esimerkin siksi, että jokaisella on käsissään asioita, joiden kautta voi tehdä hyvää muille. Vahvuudet ja lahjat ovat erilaisia, mutta jokaisella niitä on. Ei ole kyse niinkään siitä, mitä kenelläkin on käsissään vaan siitä, mitä on sydämessä. Onko vielä niitä ihmisiä, jotka laulavat, tanssivat, soittavat, piirtävät, kuvaavat, kirjoittavat, suunnittelevat, organisoivat rakkaudesta lajiin – ja ennen kaikkea rakkaudesta ihmisiin?

En kirjoita tätä tekstiä missään nimessä ylhäältä käsin – tarvitsen näitä sanoja eniten itse, sillä haluan ihan oikeasti miettiä, mistä motiiveista tänään teen asioita ja millaisella asenteella elämääni elän. Haluan, että jonain päivänä jälkeeni jää jotain merkityksellistä, jotain muuta kuin pelkkää sanahelinää.

Essaouira Marokko

Kun hype hengästyttää

Sitten näihin kahteen ajatukseen, jotka esitin postauksen alussa. Ihmiset, äärettömän lahjakkaatkin, saattavat epäonnistumisen pelossaan luovuttaa ennen kuin edes yrittävät. Ymmärrän sen kovin hyvin – oman kokemukseni pohjalta. Monille herkille, ihmisille ympärillä oleva melu, hypetys, markkinointi ja loppumaton kilikkauksista ja tykkäyksistä kilpailu on niin hengästyttävää, että on helpompi vetää peitto korvilleen kuin hypätä tuohon hullunmyllyyn sekaan ja altistaa itsensä kritiikille, arvostelulle, hylkäämiselle ja potentiaalisesti pilkalle.

Nykyään seuraajamäärät ratkaisevat – monet duunikeikat jaetaan numeroiden perusteella, joten jos ei halua lähteä mukaan aggressiiviseen itsensä brändäämiseen tai vaihtoehtoisesti seuraajien ostamiseen, ei ole ihme, että jossain vaiheessa kokee olonsa arvottomaksi ja uupuneeksi. Kun kova työ ja lahjakkuus ei riitäkään, ei ole oikeastaan ihme, että haluaa vetäytyä ja olla  mieluummin näkymätön kuin tuntea itsensä ulkopuoliseksi kaikkialla.

Kun kelataan ajassa muutamia vuosia taaksepäin, ei suurin unelmani ollut kirjoittaa vaan näytellä. Silloin tällöin minulta edelleen kysellään, olenko tehnyt viime aikoina kuvauksia. En ole, koska luovutin. Tapahtui kaikenlaista ikävää, minkä jälkeen en pystynyt enää astumaan kameran eteen, enkä pystynyt lopulta olemaan esillä oikeastaan missään. Viime keväänä pidin yhden workshopin ja ahdistaa ajatellakin koko tilannetta, sillä se ei tuntunut ollenkaan omalta. Olin nimittäin kadottanut sen osan itsestäni, joka halusi olla yleisön edessä. Lopulta tulin siihen pisteeseen, että unelmani vaihtuivat uusiin – kirjoittamiseen, joka oli ollut koko elämäni ajan jollain tavalla matkassa mukana. En koe, että tämä olisi välttämättä huono asia. Niin kauan kuin saan tehdä jotain luovaa, koen olevani elossa.

Essaouira Marokko

Riitänkö minä?

Ei kirjoittaminenkaan ole helppoa, eikä missään tapauksessa kritiikistä vapaata. Erityisesti ne tekstit, jotka ovat itselleni tärkeimpiä ja henkilökohtaisimpia, keräävät tasaisesti, vuosien jälkeenkin, ilkeitä kommentteja. Joudun jatkuvasti kasvotusten sen kysymyksen kanssa, kelpaanko minä. Olen viime aikoina hakenut muun muassa Ping Helsinkiin, erääseen mentorointiohjelmaan ja yhteen kirjoittajaresindenssiin. Olen lähettänyt kyselyitä potentiaalisille asiakkaille ja yhteistyökumppaneille sekä hakenut yhtä työpaikkaa. Tällaista se on jatkuvasti, freelancerin arki.

Useimmiten saan vastaukseksi ei. On pitkä tie sisäistää, että kieltävä vastaus ei kerro minun arvostani eikä edes taidoistani mitään. Siitä olen ylpeä, että en ole vuosien ja vuosien vaikeuksien jälkeenkään luovuttanut, en ole lakannut yrittämästä ja uskomasta tulevaan. En siltikään, vaikka viime päivinä olen jättänyt joka toisen aterian syömättä, kun ei ole ollut rahaa ruokaan. Ei tämä helppoa ole, mutta aion mennä eteenpäin. Haluan rohkaista muitakin samaan, olla esimerkkinä siitä, että silloinkin, kun mitään valoa ei näy, on toivoa. Aina on toivoa. Ympärilläni on paljon luovan alan ihmisiä – kirjoittajia, muusikoita, taiteilijoita, graafikoita, vaatesuunnittelijoita, kuvaajia. Näen jatkuvasti äärettömän lahjakkaiden ihmisten taistelevan sen ajatuksen kanssa, riittävätkö he. Kunpa he tietäisivät, että he riittävät.

Kunpa osaisin taikoa kaikki lahjakkaat ihmiset ympärilläni uskomaan siihen, että nyt ei ole aika luovuttaa – että heidän tekemisellään on valtavasti merkitystä. Sillä on merkitystä, että ihminen kirjoittaa biisin, joka muuttaa jonkun koko elämän. Sillä on merkitystä, että joku laittaa koko sydämensä ja kaiken luovuutensa peliin suunnitellessaan toimivat ja visuaalisesti näyttävät nettisivut. Sillä on merkitystä, että journalisti haluaa perehtyä asioihin syvällisesti ja kirjoittaa niin kuin asiat ovat, ei siten, että saa parhaiten klikkejä. Sillä on merkitystä, että vaatesuunnittelija on valmis näkemään vaivaa tuottaakseen vaatteensa eettisesti ja ekologisesti, vaikka se tarkoittaisi vähemmän euroja käteen. Todellista merkitystä ei voida mitata sydämen kuvilla Instagramissa. Jos voi koskettaa yhtäkin ihmistä, sillä on valtavan suuri merkitys. Koskaan ei voi tietää, millainen ketjureaktio siitä syntyy, kun yksi elämä muuttuu. Hyvyydellä kun on tapana moninkertaistua.

Älä siis aliarvioi itseäsi. Älä aliarvioi pienten alkujen päivää. Älä missään nimessä heitä sitä hakemusta roskiin vaan lähetä se, mutta muista, että sinun arvosi ei ole siinä, mitä saat vastaukseksi.

Essaouira Marokko

Joku joka on jotain

Entä sitten se toinen ääripää – ihmiset, jotka ajattelevat olevansa jotain niin ainutlaatuista, ettei heidän tarvitse enää panostaa tekemiseensä. Heidän ei tarvitse kirjoittaa hakemuksiaan kunnolla, valmistella esityksiään huolella, panostaa blogipostauksiinsa tai keskustella ihmisten kanssa, jotka eivät ole heidän näkökulmastaan hyödyllisiä. Nämä ihmiset eivät välttämättä ole ollenkaan lahjakkaampia kuin kukaan muukaan. He ovat syystä tai toisesta onnekkaammassa asemassa mutta eivät silti osaa olla kiitollisia siitä, mitä heillä on. Heidän on saatava lisää, mielellään ilman sen kummempaa vaivannäköä. Ystäviksi kelpaavat toiset sellaiset, joilla on nimeä.

Tämä on tietenkin kärjistystä, mutta silti todellinen aikamme ilmiö. Tällä postauksella tahdon peräänkuuluttaa luovalle alalle lisää rakkautta, intohimoa, kaikkensa antamista, tekemisen iloa, muiden nostamista ja rohkaisemista – ja niitä tarinoita, joilla muutetaan maailmaa, ei ainoastaan oman pankkitilin saldoa. Jokaisella on rajatusti päiviä eikä niiden määrää ole ennalta kenellekään kerrottu. Ovatko raha ja maine oikeasti top vitosen tai edes top kympin joukossa, kun mietitään, millä on merkitystä silloin, kun katselee elämänsä viimeistä auringonlaskua? Onko elämässä oikeasti kiire olla niin cool, ettei ole aikaa nähdä muuta kun oma napansa?

Se, että sinä olet huonompi kuin kaikki muut tai parempi kuin kaikki muut on vale. Vertailumuoto voitaisiin oikeastaan poistaa tästä koko keskustelusta, sillä jokaisella ihmisellä on uniikit lahjat, kiinnostukset ja unelmat. Niitä ei tarvitse eikä edes voi mielestäni arvottaa. Entä jos jokainen miettisi tänään vähän vähemmän, miten kasvattaa omaa Instagram-tiliä ja sen sijaan hiukan enemmän sitä, millä voisi tuoda lisäarvoa muiden elämään?

Essaouira Marokko

Sanat muuttavat maailmaa

Minä haluan tulevina päivinä ympäröidä itseni ihmisillä, joiden silmät loistavat, kun he puhuvat siitä, mitä he elämässään tekevät, ihmisillä, jotka puhuvat sisällöstä enemmän kuin ulkokuoresta, ihmisillä, joiden unelmana on tehdä maailmasta edes hiukan parempi paikka. Haluan yhä enemmän kirjoittaa kirjeitä, blogipostauksia, lehtiartikkeleita ja kirjoja, joiden kautta voin kertoa ihmisille, miten uskomattoman upeita ja arvokkaita he ovat – ja miten vähän sillä on tekemistä numeroiden, awardisen tai aplodien kanssa.

Kun minä olen mennyt, ei minua muisteta ihmisenä, joka keräsi valtavan yleisön, mutta toivon, että minut voitaisiin muistaa ihmisenä, joka uskalsi rakastaa – tätä maailmaa ja ennen kaikkea muita ihmisiä.

Sanat eivät koskaan ole vain sanoja, vaan niillä muokataan todellisuutta. Missä tahansa asemassa tai tilanteessa sinä tänään oletkin, älä koskaan ajattele, että sinun sanoillasi ei ole väliä.

Sinun sanasi voivat muuttaa maailmaa.

Essaouira Marokko

Postauksen kuvat otettu pressimatkalla Essaouirassa marraskuussa 2017. 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Talvinen kylpyläloma Pärnussa

Viime vuosina minulla on ollut tapana juhlia vanhenemistani tropiikissa. Tällä kertaa heräsin kuitenkin uuteen ikävuoteen Pärnun talvisissa maisemissa.

Helsinki Kauppatori Helsinki Viking Line

En ole koskaan innostunut juhlien järjestämisestä itselleni. Tänä vuonna sain ajatuksen, että voisin kerrankin kutsua ystäviä koolle, olinhan viimeksi pitänyt syntymäpäiväjuhlat joskus Milleniumin tienoilla. Heti seuraavana päivänä ajatus alkoi kuitenkin ahdistamaan. Totesin, että haluan sittenkin juhlistaa omalla tavallani, toisin sanoen olla reissussa, enkä huomion keskipisteenä. Tällä kertaa minulla ei valitettavasti ollut mahdollisuutta lähteä kauas, joten oli pohdittava vaihtoehtoja lähialueelta.

Jo muutaman vuoden ajan olen miettinyt, että tahtoisin tutustua Viroon myös Tallinnan ulkopuolella. Jostain syystä olen kuitenkin ”jämähtänyt” Tallinnaan uudelleen ja uudelleen – en ihan helposti kyllästy siihen kaupunkiin ja sinne myös ilmaantuu hurjalla vauhdilla paljon uutta. Voisi sanoa, että Tallinna on yksi suosikkikaupungeistani. Tällä kertaa päätin, että on vihdoin aika lähteä jonnekin kauemmas, mutta ei kuitenkaan liian pitkän matkan päähän Tallinnasta.

Bussilla liikkuminen on Virossa varsin edullista ja myös mukavaa, nimittäin Lux Expressin busseissa on huomattavasti enemmän jalkatilaa kuin esimerkiksi Onnibusseissa. Hintatasokin on erittäin ok. Me maksoimme meno-paluusta Tallinnasta Pärnuun 11euroa/henkilö, mutta usein lippuja saa halvemmallakin. Bussilla voi jatkaa Tallinnasta myös Riikaan tai muihin kaupunkeihin Viron ulkopuolella. Parhaillaan myydään Tallinna–Riika-matkoja alkaen 5 euroa/suunta.

Tällä kertaa valitsimme parin yön mittaiselle reissullemme matkakohteeksi Pärnun, sillä alle kahden tunnin matka Tallinnasta tuntui sopivalta ja meren rannalla sijaitseva kylpyläkaupunki on kiinnostanut minua jo pitkään. Sesonkiaika Pärnussa on luonnollisesti kesällä, jolloin kaupunki on parhaimmillaan, mutta onhan siinä oma viehätyksensä matkustaa silloin, kun ympärillä on rauhallisempaa. On todettava, että tykästyin Pärnun kaupunkiin niin paljon, että tarkistin heti matkan jälkeen, millä hinnalla sieltä voi vuokrata asuntoja, jos vaikka tulisi lähdettyä jossain vaiheessa paria yötä pidemmälle reissulle. Voisin tehdä jossain vaiheessa etätöitä vaikka kuukauden verran Pärnusta käsin.                                                                                                                    Estonia Resort Hotel and Spa Pärnu Estonia Resort Hotel and Spa Pärnu Estonia Resort Hotel and Spa Pärnu Estonia Resort Hotel and Spa Pärnu

Olin aiemmin ollut muissa asioissa yhteydessä Estonia Resort Hotel & Spahan ja sitä kautta sain järjestettyä blogiyhteistyönä meille huoneen. Alusta saakka oli selvää, että jos Pärnuun lähdetään, niin siellä pitää mennä kylpylähotelliin. Jälkikäteen on todettava, että hotellivalinta ei olisi voinut olla parempi. Rantapuiston vieressä (ja rannan läheisyydessä) sijaitseva Estonia Resort on yleisilmeeltään fressi ja kylpyläosasto ehkä paras, jossa olen koskaan käynyt.

Suosikkiasiani hotellihuoneessa oli hieman yllättäen tyyny. Estonia Resort on maailman ensimmäinen hotelli, joka käyttää SleepAngel™ -tyynyjä joiden sanotaan olevan maailman puhtaimpia. Siltä tyyny kyllä tuntuikin, oli erityisen helppo hengittää. Aina ei tule ajatelleeksi, miten iso vaikutus sillä on nukkumiseen, että puitteet ovat laadukkaat. Varmasti tulen hankkimaan vastaavanlaisen tyynyn kotiin tulevaisuudessa. Tämä oli hyvä muistutus siitä, että nukkumiseen kannattaa oikeasti panostaa. Uniongelmista kärsivänä se on itselleni erityisen tärkeää. Olisihan se mukava nukkua hyvin muulloinkin kuin hotellireissuilla.

Estonia Resort Hotel and Spa Pärnu Estonia Resort Hotel and Spa Pärnu Estonia Hotel Resort and Spa Pärnu

Säätiedotukset lupasivat reissullemme pilvistä säätä. Aamun valjetessa auringonsäteet kuitenkin pilkistivät puiden takaa. Kaikki tietävät, että tänä talvena aurinkoiset tunnit on pystynyt laskemaan melkein kahden käden sormilla, joten ei harmittanut ollenkaan saada vähän aurinkoa.

Aamiainen maistui ja oli huvittavaa huomata, että reissukaverillani Johannalla oli sama pahe kuin itsellänikin – hotelliaamiaisella on pakko syödä muroja, vaikka niitä ei tule muuten koskaan syötyä.

Estonia Resort Hotel and Spa Pärnu auringonnousu Estonia Resort and Hotel and Spa PärnuEstonia Resort and Spa Pärnu aamupala

Meillä ei ollut reissulle rentoutumista kummempaa agendaa. Kylpylää ja vähän kaupunkia, juuri siinä aikataulussa kuin huvittaa – erittäin sopiva ohjelma talviselle parin päivän breikille. En ollut hetkeen pitänyt ihan rehellistä lomaa, joten irtiotto tuli siinäkin mielessä sopivaan saumaan. Tykkään myös siitä, että saan syntymäpäivän tienoilla rauhoittua ja reflektoida elämää. Mennyt vuosi oli yksi elämäni haastavimmista – oikeastaan mikään ei ollut mennyt niin kuin olisin toivonut. Vuodessa 2018 on onneksi ollut alusta saakka armollisempi ja toiveikkaampi fiilis kuin edeltäjässään. Lisäksi olen keskittynyt hyvinvointiin aivan eri tavalla kuin aiemmin. Vaikka askeleet ovat pieniä, eteenpäin on kuitenkin menty, enkä halua enää palata menneeseen.

Kylpyläloma sopi tämän vuoden hyvinvointiteemaani paremmin kuin hyvin. Lepo on yksi tärkeimmistä tekijöistä, jos haluaa oikeasti voida hyvin ja uskonkin, että parhaiten elämässään menestyvät lopulta ihmiset, jotka osaavat pysähtyä, levätä ja irrottautua arjesta. Tekeminenhän ei kenelläkään – varsinkaan yrittäjällä – lopu koskaan kesken, mutta toisinaan on pakko unohtaa arjen murheet ja yksinkertaisesti rentoutua. Sellaista ihmisistä ei olekaan, joka ei päätyisi lopulta burn outiin, jos vauhti pysyy liian kovana liian pitkään.

Estonia Resort Hotel and Spa PärnuEstonia Resort Hotel and Spa Pärnu Estonia Resort Hotel and Spa Pärnu

Kävimme kävelemässä ympäri kaupunkia, enkä voinut olla miettimättä, miten upealta Pärnu tulee näyttämään kesällä. Talvellakin kaupunki tosin kävi väriterapiasta, vaikka puissa ei ollut lehtiä eikä ihmisiäkään juuri katukuvassa näkynyt. Voin siis ehdottomasti suositella visiittiä Pärnuun myös talvisaikaan. Keskusta sijaitsee kävelymatkan päässä rannasta ja kaikkialla näkyy viehättäviä puisia rakennuksia, sympaattisia kahviloita ja taidetta. Pärnu on tunnettu myös tasokkaista ravintoloistaan, eikä  hintatasokaan päätä huimaa. Me esimerkiksi söimme lounaaksi kalakeittoa, joka maksoi 2,5 euroa.

Vaikka reissumme tarkoituksena ei ollut shoppailu, kävimme Jenny Krusen kirpparilla ostoksilla. Lisää Pärnun kirpputorivinkkejä voi lukea esimerkiksi Hanna Sumarin blogista ja Kettukarkki-blogista. Ostoskeskuksia ja liikkeitä toki löytyy myös, mutta kirpputoreissa on mielestäni huomattavasti enemmän särmää.

Pärnu talviPärnu talviPärnu talviPärnu katutaidePärnu katutaidePärnu katutaide

Auringon laskiessa teimme kävelyretken rannalle. Pakkanen ja tuuli olivat melkoisen intensiivinen yhdistelmä. Valo tekee kuitenkin kaiken niin kauniiksi, että sen vuoksi välillä kestää mielellään kylmyyttäkin.

Pärnu auringonlasku Pärnu auringonlasku Pärnu auringonlasku

Lopulta olimme kuitenkin niin jäässä, että oli pakko päästä sisätiloihin. Rannalla sijaitsevasta Tervise Paradiis -hotellista löytyikin kahvila, joka sijaitsee kahdeksannessa kerroksessa, joten sieltä pystyi ihastelemaan auringonlaskua mukavasti sisätiloista käsin kahvikupin äärellä.

Pärnu auringonlasku Auringonlasku Pärnu

Reissun odotetun osio oli tietenkin hotellin kylpylä. Itse odotin sitä tosin hieman sekavin fiiliksin, sillä olen kärsinyt tänä talvena pahoista iho-ongelmista, joihin liittyy esimerkiksi se, että saan oireita kuumasta vedestä ja lämmöstä. Onneksi Estonia Resort Hotel & Span kylpylän helmi on Kuolleenmeren allas, joka sopii iho-ongelmista kärsivälle loistavasti. Veden suola- ja mineraalipitoisuus on 33%, minkä vuosi ihminen kelluu altaassa itsellään. Tämä allas ei aiheuttanut itselleni mitään ihottumareaktioita. Uskon, että iho saattaisi jopa parantua kokonaan, jos pystyisin käymään altaassa säännöllisesti.

Kylpyläosastolta löytyi monta erilaista saunaa – aromasauna, suolasauna, höyrysauna jne. Mitä mainioin rentoutumispaikka kylmän pakkaspäivän päätteeksi. Suosittelen kylpylää heillekin, jotka eivät yövy hotellissa, sisäänpääsy on heille 16 euroa. Kuolleenmeren altaassa on 9 euron lisämaksu, minkä ainakin itse vastaisuudessa maksan mielelläni – sen verran hyvä olo tuon altaan jälkeen jäi. Jopa hiukset pitivät suolasta erityisen paljon.

Estonia Resort Hotel and SpaEstonia Resort Hotel and Spa kylpylä Estonia Resort Hotel and Spa kylpyläEstonia Resort Hotel and Spa kylpylä

Emme heti tajunneet, että illallista kannattaisi syödä hotellin ravintolassa NOOTissa, joten harmiksemme testasimme ravintolaa vasta jälkimmäisenä iltana. Hinta-laatusuhde oli kohdillaan ja palvelu erittäin ystävällistä –olisimme siis mielellämme syöneet ravintolassa useamminkin kuin kerran. Oli myös äärimmäisen rentouttavaa, ettei kylpylän jälkeen tarvinnut enää poistua hotellilta.

Ulospäin NOOT ei näytä tunnelmalliselta illallisravintolalta, sillä se sijaitsee samassa tilassa kuin hotellin aamiainen. Ei pidä kuitenkaan antaa sen hämätä, sillä ruoka on äärimmäisen hyvää. Vahva suositus ravintolalle, yövyit sitten hotellissa tai jossain muualla. Hotellin naapurissa sijaitsee myös toinen laadukas ravintola, Villa Wesset.

Ravintola Noot Pärnu Noot ravintola Pärnu

Tiistaina heräsin 33-vuotiaana, enkä voinut olla miettimättä, mihin vuodet ovat hävinneet. Olenko oikeasti elänyt jo kahden teini-ikän verran? Tässä elämänvaiheessa on kuitenkin onnellista olla, kun saa jakaa niin auringonpaisteen ja sumuiset hetketkin rakkaiden ystävien kanssa.

Pärnu merenranta talvi Pärnu merenranta talviPärnu merenranta talvi

Hotellin osalta yhteistyössä Estonia Resort Hotel & Spa

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather