All Posts By

Reason for Season

Hanko Poke Bowl ja muita kaupungin helmiä

Suomen satavuotissynttärit lähestyvät, ja nyt on sellainen fiilis, että kunnioituksesta Suomen juhlavuotta kohtaan haluan kirjoitella enemmän kotimaahan liittyviä juttuja.

Tällä kertaa ajatuksissani on meren ympäröimä Hanko. Vaikka Hankoon onkin Helsingistä vain 127 kilometriä matkaa, olen käynyt siellä ainoastaan kolme kertaa, ja kaikki visiitit ovat tapahtuneet vuosien 2016 ja 2017 aikana. Jo oli siis aikakin! Olen asunut Helsingissä nyt 13 vuotta, ja ystävien kanssa on kesä toisensa jälkeen ollut puhetta siitä, että Hankoon pitäisi tehdä päiväretki, mutta jostain syystä suunnitelmat ovat jääneet puolitiehen – kerran jopa ihan kirjaimellisesti, sillä lähdimme ajelemaan Hakoon, mutta lopulta jäimme viettämään päivää viehättäviin Fiskarsin maisemiin.

Hanko riippumattoHanko meri Hanko Kasinoranta Hanko Kasinoranta

Hanko on Suomen eteläisin kunta, ja sillä on hiekkarantoja yli 30 kilometrin pituudelta. Aika hyvät valttikortit pienelle kaupungille. Hiekkarannoilla ei aina tosin ole kovin kesäinen tunnelma, ja tähän mennessä Hangossa onkin ollut erittäin tuulinen sää joka kerta, kun olen siellä käynyt. Tuulisuus on eduksi monien vesiurheilulajien harrastajille, mutta itselleni merituuli on välillä vähän turhan vilpoisa. Niin paljon kuin rakastankin merta, hyytävä tuuli ei ole suosikkini.

Ehkä surkuhupaisimmat muistoni aiheeseen liittyen ovat viime vuoden kesältä, jolloin teimme telttaretken Hankoon. Tuulisen sään lisäksi saimme lopulta kunnon sateen niskaamme – onneksi sentään puolijoukkuetelttamme tuli kasattua juuri ennen kuin kaatosade alkoi. Ei mennyt kesäretki ihan niin kuin sen suunnittelimme. Minusta ei taida tulla hc-retkeilijää, mutta Hangosta sen sijaan innostuin.

Hanko meri Hanko meri Hanko meri Hanko meri

Tänä vuonna olen päässyt piipahtamaan Hangossa kahdesti, ensimmäisen kerran huhtikuussa Hangon Regatta Span pressipäivässä ja toisen kerran  Lumo matkailun järjestämällä blogiretkellä toukokuussa.

Hangon Tehtaaniemeen avattiin keväällä Regattan merikylpylä. Hanko oli 1900-luvun alkuvuosina tunnettu kylpyläkaupunki, mutta sotien jälkeen siellä ei ole enää ollut kylpylätoimintaa. Regattan myötä on siis tavallaan palattu juurille. Kesäkauden aikana kylpylä on varattu ainoastaan Regatta-hotellin asukkaiden sekä kylpylän osakkaiden käyttöön, mutta syyskuusta toukokuuhun kylpylä on avoin kaikille. Hanko mielletään yleensä kesäkaupungiksi, mutta viimeistään kylpylän ansiosta Hankoon kannattaa poiketa muinakin vuodenaikoina.

Regatta Span kauneus- ja hyvinvointipalvelusta vastaa BABOR, joka on avannut kylpylään Suomen ensimmäisen BABOR Signature SPA -kauneushoitolan. En ole asiantuntija, mitä tulee kauneudenhoitopalveluihin, mutta nautin kovasti kasvohoidosta, jota pääsin tuossa hoitolassa testaamaan. Minulle kauneushoidot ovat todellisia arjen luksushetkiä, sillä raaskin itse laittaa niihin rahaa harvoin.

Mieleeni jäi erityisesti Regatta Span ravintola Solsidan, jonka lähiruoasta koostettu Hanko Poke Bowl oli erinomainen. Arvostan nykyään terveellisiä ja esteettisesti toteutettuja annoksia paljon, sillä niistä jää hyvä fiilis pitkäksi aikaa. On mahtavaa, että ruoan jälkeenkin on fressi olo.

Hanko Poke BowlHanko Regatta SpaHanko Regatta Spa Hanko Regatta Spa

Toukokuussa järjestetyllä bloggaajamatkallakin tuli syötyä hyvin. Lounaaksi nautimme Ravintola Origon legendaarisen saaristolaispöydän. Tästä lounassetistä voi halutessaan lukea enemmän Marjon matkassa -blogista. Origo panostaa lähiruokaan ja luomuun ja saaristolaispöytä on nimensä mukaisesti merihenkinen kokonaisuus.

Kalapainotteinen ruoka maistuu itselleni paremmin kuin hyvin. Kala-allergikoille tai muuten vain mereneläviä kammoksuville tämä lounas ei sovi, mutta toki ravintolassa on muitakin vaihtoehtoja tarjolla. Tämä oli ensimmäinen kertani Origossa ja kokemuksen pohjalta voin suositella ravintolaa.

Hanko OrigoHanko Origo

Eräs asia, josta erityisesti pidän Hangossa, kuten myös koko Länsi-Uudenmaan alueella, on ”käsityöläismeininki”,  jota näkyy kaikkialla. Hangossa tämä tuli esiin esimerkiksi vieraillessamme Kasinorantaan vastikään avatussa Happy Hubissa, joka on noin 30 toimijan yhteinen tila, jonka tavoitteena on edistää holistista hyvinvointia eri tavoin. Happy Hubissa on myynnissä paikallisten liikkeiden ekotuotteita, käsitöitä ja taidetta. Tilassa järjestetään myös erilaisia tapahtumia. Arvostan sitä, että yrittäjät laittavat tällä tavoin hynttyyt yhteen.

Viimeistään ensi kesänä täytyy päästä Hankoon taas uudelleen, ellei jopa aiemmin.

HankoHankoHanko meri

Hanko top 5
Meri
Hanko Poke Bowl
Regattan kylpylästä avautuva maisema
Kesämeininki ja monet tapahtumat
Pikkukaupungin tunnelma ja käsityöläisfiilis

Hanko meri

Blogitekstin sisältö on muodostunut kaikkien Hangon reissujeni pohjalta. Yksi näistä oli kaveriporukkamme järjestämä, yksi Wolfcomin organisoima pressipäivä Regattassa ja yksi Länsi-Uudenmaan Lumo matkailu oy:n bloggaajapäivä.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Turkoosin värisiä unelmia

 

Bondi Sydney

Selailen vanhoja kuvia, joissa meri kimmeltää turkoosin ja sinisen sävyissä. Maailman kauneus vetää hiljaiseksi. Luonto inspiroi minua loputtomasti ja tiedän, että yksi elämä ei riitä siihen, että ehtisin näkemään kaikki ne paikat, jotka toivoisin näkeväni. On toki todettava myös, että kauniit asiat eivät aina ole valtamerten värisiä tai auringonlaskun sävyisiä. Kauneus näyttäytyy välillä karuna ja rosoisena, ja sitä löytyy kaikkialta, myös odottamattomista paikoista. Kauneutta löytääkseen ei tarvitse aina lähteä maailman ääriin.

Viime aikoina olen alkanut taas haaveilemaan. Tänä vuonna on ollut sellaisiakin aikoja, jolloin en ole uskaltanut unelmoida. Taloudelliset huolet, kivut, suru ja monet inhimilliseen elämään kuuluvat murheet ovat heittäneet elämän ylle varjoja, ja olen välillä kieltäytynyt kokonaan ajattelemasta tulevaisuutta. On tuntunut siltä, että ei minulla ole enää oikeutta unelmiini, koska minulla ei kuitenkaan ole varaa niiden toteuttamiseen. Välillä myös muut ihmiset ovat muistuttaneet, että olisi syytä haudata epärealistiset haaveet. Onneksi ympärilläni on kuitenkin enimmäkseen sellaisia ihmisiä, jotka kannustavat minua pitämään unelmistani kiinni.

Bondi Sydney Bodni Sydney

Viime aikaiset luonnonkatastrofit ja muut ikävät tapahtumat ovat muistuttaneet minua elämän hauraudesta, mutta samalla myös siitä, että elämää ja unelmia voi aina rakentaa uudelleen, vaikka toisinaan kaikki pitäisi aloittaa tyhjästä. Kenellekään ei ole luvattu huomista, joten unelmien eteen kannattaa tehdä töitä tänään.

Ei ole silti aina helppoa puhua omista haaveistaan. Tällä hetkellä minä haaveilen Australian matkasta, jonne lähtisin tämän vuoden marraskuussa. En tiedä, voiko haave mitenkään toteutua, epärealistiselta se nimittäin tällä hetkellä vaikuttaa. Luopumalla toivosta en kuitenkaan voi voittaa, joten en aio luovuttaa. Olen itkenyt monia kyyneleitä ja lamaantunut monta kertaa, vaikka olisi pitänyt olla aktiivinen ja rohkea. Jossain alitajunnassa on kummitellut ajatus, että on kiusallista jakaa unelmiaan, jos ne eivät toteudukaan.

Maailmassa, jossa yleensä hehkutetaan menestystä ja elämän tähtihetkiä, ei ole helppoa kertoa, että nyt menee huonosti. Ei ole helppo tunnustaa, varsinkaan isolle yleisölle, että on epäonnistunut. Minulla esimerkiksi on tällä hetkellä paljon haasteita freelancerina, koska vahvuuteni ei ole oman osaamiseni markkinoinnissa, ja toisinaan jopa pelkään ihmisiä. Omista heikkouksista on vaikeaa puhua, koska samalla altistaa itsensä sille, että muut voivat lyödä juuri niihin kohtiin, jotka ovat kaikista kipeimpiä.

Mutta ehkä omaa inhimillisyyttään ei sittenkään tarvitse hävetä. Lopulta minkään muun kautta ei pysty koskettamaan ihmisiä yhtä syvästi kuin olemalla läpinäkyvä ja haavoittuva. Silti on helpompaa valita se tie, että jakaa elämästään vain hattaraisimmat hetket. Kiiltokuvat ovat kauniita, mutta ne helposti eristävät ihmiset toisistaan. Kun kuvittelee, että muilla menee paljon paremmin kuin itsellä, tulee helposti käpertyneeksi yksin rikkinäisyyteensä ja rakentaneeksi muureja ympärilleen.

Niin paljon hyvää kuin sosiaalinen media onkin tuonut ihmisten väliseen kommunikaatioon, välillä mietityttää, eristääkö se ihmisiä enemmän kuin yhdistää. Usein pohdin, että rakennetaanko nykyään estradeja sinne, mihin pitäisi rakentaa siltoja. Olemmeko me luoneet kuplan, jossa on pakko uskotella viimeiseen hengenvetoon asti, että minä kyllä pärjään yksinäni?

Bondi Sydney Bondi Sydney Bondi Sydney

Minulla on siis unelma. Resursseja sen toteuttamiseen ei (vielä) ole, ja siksi tarvitsen tällä hetkellä paljon lisää töitä. Helmikuun alussa ostin lipun erääseen tapahtumaan, joka järjestetään Sydneyssä marraskuun puolivälissä. Minulle on kerrottu, että voinhan minä myydä lippuni, jos en pääsekään paikalle. Toki on näin, mutta eivät ne rahat minua lohduttaisi, ainoastaan muistuttaisivat unelmastani, joka meni yhdeksän kuukauden odotuksen jälkeen palasiksi. Melko ironinen odotusaikakin. Jos en pääse paikalle, niin annan lipun jollekin, joka arvostaa sitä yhtä paljon kuin minä. Raha ei ole koskaan kiinnostanut tarpeeksi, ja ehkäpä juuri sen vuoksi en ole koskaan pärjännyt taloudellisesti kovin hyvin. Minua ei siis sureta, jos menetän vähän rahaa, mutta sitä kyllä suren, jos en saa olla siellä, missä minun sydämeni on.

Olen ikävöinyt Australiaa jatkuvasti siitä lähtien, kun lähdin sieltä 17.3.2015. En puhu asiasta läheskään yhtä paljon kuin ajattelen sitä. Kaksi ensimmäistä vuotta olin kärsivällinen ja ajattelin, että palaan kyllä takaisin, aikanaan. Kärsivällisyyteni loppui alkuvuodesta, ja siitä lähtien minulla on ollut konkreettinen unelma, jonka deadline lähestyy lähestymistään. Tasan seitsemän viikon kuluttua tahtoisin olla maailman toisella laidalla. Minun on paljon helpompi kirjoittaa ikävästäni Thaimaahan, sillä sinne lähteminen tuntuu paljon realistisemmalta. Olenhan minä matkustanut sinne monta kertaa ennenkin, viime vuonna kahdesti. Ikävä Thaimaahankin on jatkuvasti elämässäni läsnä, mutta se ei tunnu ahdistavalta eikä kaukaiselta. Toivon lähteväni Thaimaahan tammikuussa, koska perheeni lähtee sinne, emmekä ole vuoden 91 jälkeen olleet yhdessä lomamatkalla, jos yhtä Tallinnan matkaa ei lasketa.

Tammikuun suunnitelmat tuntuvat tällä hetkellä vielä kaukaisilta, sillä ensisijaisesti mietin Australian matkaa. Myönnän, että tämä epätietoisuus ahdistaa, vaikka tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun olen samankaltaisessa tilanteessa. Työni ovat onneksi sellaisia, että voin kuljettaa ne mukanani minne vaan, vaikka maailman toiselle laidalle. Toivottavasti vielä kuljetankin. Tarvitsen kuitenkin lisää niitä töitä, jotta minulla olisi jotain, mitä kuljettaa.

Useimmat tarinat kerrotaan siinä vaiheessa, kun loppuratkaisu on selvillä. Minä halusin tällä kertaa kirjoittaa siinä vaiheessa, kun kaikki on oikeastaan ihan levällään. Kyllä minä niistä ratkaisuistakin kirjoitan, sitten aikanaan. Toivon, että voisin rohkaista muitakin pitämään kiinni unelmistaan ja menemään eteenpäin silloinkin, kun edessä on sumuista. Joskus unelmat muuttavat matkalla muotoaan tai vaihtuvat uusiin, mutta joka tapauksessa ne vievät elämässä eteenpäin – toisinaan turkoosien vesien äärelle.

Bondi Sydney

Lisää seikkailuja ja niistä haaveilua: Instagram Facebook Twitter

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Miksi Thaimaa

Se oli rakkautta ensisilmäyksellä.

Yksi reissuhistoriani mieleenpainuvimmista hetkistä oli se, kun ensimmäisen kerran näin Bangkokin lentokoneen ikkunasta. Tuon reissun aikana syttyi sellainen kipinän maailmaa ja matkustamista kohtaan, että elämä ei ole enää koskaan ollut entisellään.

Veranda Chiang Mai

Koti kaukana kotoa

Seuraavat vuodet kuluivat omasta mielestäni liian hitaasti, sillä jouduin odottamaan seuraavaa Thaimaan reissuani kolme vuotta. Noiden vuosien aikana tuli katsottua Madventuresin Kaakkois-Aasia -jaksot monen monta kertaa, masennuttua pimeinä talvi-iltoina ja haaveiltua paljon. Lueskelin muiden reissukertomuksia Pallontallaajien keskustelufoorumilta, josta myös löytyi myöhemmin matkaseuraa.

Sittemmin olen palannut Thaimaahan oikeastaan joka vuosi. Kaksi Thaimaassa otettua tatuointia muistuttavat minua näistä reissuista elämäni loppuun saakka – ne ovat ylivoimaisesti rakkaimmat matkamuistot, jotka olen hankkinut.

Joka kerta, kun laskeudun Suvarnabhumin lentokentälle, tuntuu kuin palaisin kotiin. Sitä on vaikea sen paremmin selittää. Monet Thaimaassa paljon reissaavat tietävät, että rakkautta Thaimaahan joutuu toisinaan puolustelemaan ja selittelemään. Tammikuussa 2012 kirjoitin aiheesta otsikolla ”Vähäks noloo joku Thaimaa!” Nyt palaan jälleen saman aiheen pariin.

Ei ole trendikästä matkustaa sellaiseen maahan ”johon kaikki muutkin matkustavat”. Toisaalta, yhtä lailla myös maabongarit joutuvat selittämään omia matkailutottumuksiaan. Matkustaa sitten niin tai näin, niin aina se on jonkun mielestä väärin. Matkustaminen herättää paljon tunteita, niin hyvässä kuin pahassakin. Minä olen päättänyt, että en tee yhtään reissaamiseen liittyvää valintaa siksi, että näyttäisin jonkun toisen silmissä coolilta. Elämä on aivan liian lyhyt muiden – varsinkin tuntemattomien – miellyttämiseen.

Bangkok SukhumvitBangkok temppeli

Maassa tai maan tavalla

On totta, että Thaimaassa on sellaisia kohteita, joissa turismia on kohteen kapasiteettiin nähden liikaa, mikä ei tietenkään ole hyvä asia. Joitain saaria on jouduttu jopa sulkemaan turismilta, koska luonto on tuhoutunut. On kuitenkin monta kohdetta, joita turismi ei ole pilannut, ja tunnetuimpien matkakohteiden ulkopuolella on satoja vaihtoehtoja heille, jotka kaipaavat matkustaessaan rauhaa.

Viime vuosina minua on ilahduttanut se, että joissain turistikohteissa on myös mahdollisuus osallistua ympäristön siivoamiseen, esimerkiksi Trash Heron projektien kautta. Trash Herosta voi lukea lisää Siveltimellä-blogista.

Aloitin matkablogini Thaimaan reissujeni innoittamana, ja alkuperäinen blogini nimi ”Maassa tai maan tavalla” onkin viittaus Thaimaa-rakkauteeni. Viime aikoina olen kirjoittanut Thaimaasta melko vähän, mutta jatkossa aion jälleen palata enemmän tämän rakkaan aiheen pariin. Juttuaiheita Thaimaahan liittyen on varastossa paljonkin, ja toivon, että materiaalia syntyy ensi talven aikana jälleen lisää. Haaveissani kun on viettää ainakin osa talvesta Thaimaassa. Viime vuonna reissasin siellä muutaman viikon alkuvuodesta ja pari kuukautta loppuvuodesta. Viime vuoden kohteista Chiang Mai, josta myös Veera Bianca vastikään kirjoitteli, on jäänyt erityisesti mieleeni.

Rustic and Blue Chiang Mai

10 asiaa, joita rakastan Thaimaassa:

  1. Ilmasto. Kun kaamos masentaa ja kylmyys menee luihin ja ytimiin, alkaa 30 astetta ja auringonpaiste kummasti houkutella.
  2. Luonto. Turkoosit vedet, viidakko ja vuorimaisemat, tarvitseeko tätä enempää selittää.
  3. Ruoka. Hedelmät, mehut, hipsterikahvilat, rantaravintolat, katuruoka, aasialaiset maut.
  4. Bangkok. Kaupungin kaaos, värit, rooftopit, ravintolat, markkinat, ruoka, jokialue, kauppakeskukset, katutyylit…
  5. Hintatso. Vaikka valuuttakurssi ei ole ihanteellinen ja hinnat ovat vuosien varrella nousseet, on Thaimaa edelleen suomalaiselle edullinen.
  6. Helppous. Thaimaa on yksin matkustavalle helppo matkakohde.
  7. Turvallisuus. En ole koskaan kokenut oloani uhatuksi Thaimaassa.
  8. Lentodiilit. Thaimaahan saa usein lentoja hyvällä hinnalla.
  9. Monipuolisuus. Thaimaa on niin iso maa, että taatusti loppuelämän ajaksi riittää jokaiselle reissulle joku uusi kohde.

Koh Lipe ThaimaaKoh Lipe Thaimaa

Ensirakkaus on aina ensirakkaus

Thaimaa oli ensimmäinen kohde, jonne matkustin aikuisiällä. Tiedän, että olisin saattanut yhtä hyvin rakastua johonkin toiseen maahan, mikäli olisin tuolloin reissannut jonnekin toisaalle. On kuitenkin turha jossitella. Minua ei harmita ollenkaan, että tykästyin juuri Thaimaahan. Kaakkois-Aasiassa on monta muutakin kaunista maata, joten myös Thaimaan sijainti on erinomainen. Yhteen reissuun voi halutessaan helposti sisällyttää monta mielenkiintoista kohdetta. Lukiessani tänään Muuttolintu-blogin postausta Sihanoukvillen Independence-hotellista alkoi tuokin paikka kummasti houkuttelemaan. Minuun pystyy nykyään tekemään vaikutuksen kauniilla uima-altaalla, joka sijaitsee meren rannalla. Tuollaisissa lokaatioissa sielu lepää.

Tunnustan, että toisinaan kaipaan niitä vuosia, jolloin olin parikymppinen ja tein ensimmäisiä Thaimaan reissujani. Ei ollut mobiililaitteita eikä sosiaalista mediaa, jossa esitellä matkojen highlighteja. Perinteiset matkaoppaat olivat kovassa käytössä ja niitä myös kannettiin mukana reissuilla. Joskus kävi niinkin, että tuli tuntikausia etsittyä jotain kohdetta, jonka oli bongannut oppaasta, mutta jota tosiasiassa ei ollut enää olemassa. Oi niitä aikoja! Henkilökohtainen suosikkioppaani on ollut Antti Helinin Mondon matkaopas, jota voin kyllä edelleen suosittella.

Myös matkabudjettini oli nuorempana olosuhteiden pakosta minimaalinen. Ensimmäisellä reppureissullani käytin päivässä maksimissaan viisi euroa ruokiin ja juomiin, enkä tuhlannut majoitukseenkaan juuri enempää. Nykyään olen mukavuudenhaluisempi ja käytän yhteen hotelliyöhön mielelläni huomattavasti enemmän rahaa, sillä viimeisen viiden vuoden aikana olen rakastunut hotelleissa yöpymiseen ihan uudella tavalla. En kuitenkaan ole edelleenkään luksusmatkailija.

Veranda PattayaVeranda Pattaya

Bangkok – ratkaisematon mysteeri

Vaikka olen erityisherkkä ja introvertti persoona, joka väsyy helposti ihmisten kohtaamisesta ja melusta, niin jokin kaoottisessa Bangkokissa on aina kiehtonut minua. Tuollaista suurkaupunkia ei ole mahdollista koskaan ottaa täysin haltuun, sillä kaupunginosia on loputtomasti ja kaikkialla rakennetaan jatkuvasti uutta. En usko, että kyllästyn Bangkokiin koskaan.

Varmasti mielenkiintoisin käynnissä oleva rakennusprojekti on Rama IX Super Tower, torni, josta on tarkoitus tulla 615 metriä korkea. Rakennuksen on tarkoitus valmistua lähivuosina. Mikäli projekti sujuu suunnitelmien mukaan, niin muutaman vuoden päästä Bangkokin siluetti näyttää hyvin erilaiselta.

Tällä hetkellä kaupungin korkein rakennus on viime vuonna valmistunut, 314 metriä korkea, Maha Nakhon, jonka näköalatasanne avautuu yleisölle ensi vuonna. Näissä kaupunkien korkeimmissa rakennuksissa on jotain todella kiehtovaa (ja samalla pelottavaa). Olen ottanut tavoitteekseni tutustua jokaisella reissulla uusiin rooftop-baareihin, joita Bangkokissa todellakin riittää. Viimeisimmän reissun uudet tuttavuudet minulle olivat Cielo Sky Bar, Zoom ja Vertigo & Moon.

Seuraavalla reissulla testivuorossa on ainakin Red Skyn yhteyteen viime vuonna avattu Cru.

Bangkokin suosikkialueeni on tällä hetkellä Thonglor–Ekkamai-akselilla. Sieltä löytyy uusia ravintoloita, katuruokaa, putiikkeja ja kahviloita, mielenkiintoista arkkitehtuuria ja leppoisaa tunnelmaa sopivassa suhteessa. Löysin Sukhumvit 38:n varrelta jo condon, jonne voisin muuttaa. Ei kaupungin halvimmasta päästä, mutta haaveita on aina hyvä olla.

Vertigo and Moon BangkokOctave Bangkok

Octave Bangkok

Pohjoisen helmi Chiang Mai

Olen aina rakastanut rantoja, ja olen moneen kertaan kirjoittanut blogissakin, että jos joskus menen naimisiin, niin tahdon häät meren rannalla. Viime vuosina vuoret ovat kuitenkin alkaneet puhuttelemaan minua ihan uudella tavalla. Sanoisin, että ne ovat jopa alkaneet kilpailemaan rantamaisemien kanssa. Viimeisimmällä Thaimaan reissulla vietin kuukauden vuorten ympäröimässä Chiang Maissa.

Tuota kaupunkia on ikävä, näiden maisemien, mutta myös kaupungin rennon ilmapiirin – sekä toinen toistaan parempien ravintoloiden ja kahviloiden vuoksi. Ei ole poissuljettua, ettenkö löytäisi itseäni Chiang Maista ensi talvenakin.

Chiang Maista ovat kirjoitelleet monet suomalaiset matkabloggaajat, tämän kesän aikana esimerkiksi Adalmina’s Adventures. Jos diginomadielämä pohjoisessa kiinnostaa, niin kannattaa tutustua Sarin blogiin, josta löytyy useampia postauksia aiheesta. Vaikka itse vuokrasin asunnon Chiang Maista vain kuukaudeksi, pääsin kuitenkin kaupungin arkeen kiinni sen verran, että uskallan suositella Chiang Maita pidempäänkin oleskeluun.

Chiang Mai vuoretChiang Mai Doi SuthepChiang Mai Doi Suthep

Thaimaan turkoosit rannat

Entä ne Thaimaan rannat? Rantalomaahan Thaimaahan useimmiten lähdetään viettämään. En osaa nimetä yksittäistä suosikkisaarta tai rantaa, sillä kaikissa paikoissa on mielestäni omat hyvät puolensa. Yksi saari on rauhallinen, toisessa vesi on turkoosia, kolmas on kätevä skootterilla ajeluun, neljäs on sijainniltaan kätevä, viidennessä on ainutlaatuinen tunnelma ja kuudes on luontonsa puolesta monipuolinen.

Tulevilla reissuillani rantakohteiden listallani on ainakin Khanom, jonka suomalaiset Atte Savisalo ja Kati Häkkinen ovat nostaneet maailmankartalle, perustamalla Nadan beachille Aava Resort & Span. Ihailen suunnattomasti heidän rohkeuttaan, sillä kuinka moni uskaltaisi satunnaisella reppureissullaan yhtäkkiä tehdä päätöksen ostaa maata, käytännössä aution rannan ympäriltä, ja perustaa siihen upean resortin? Kaksikon on täytynyt todella vakuuttua tästä lokaatiosta, uskoa unelmiinsa –  ja sen jälkeen tehdä ihan julmetusti duunia. Viime vuosina Aava on voittanut useita arvostettuja hotellialan palkintoja, ja vaikka en olekaan paikkaa livenä nähnyt, uskon sydämestäni, että palkinnot ovat täysin ansaittuja.

Kuulin Aavasta ensimmäisen kerran vuoden 2011 Matkamessuilla ja suunnittelin, että voisin yöpyä siellä pari yötä, sillä sen vuoden reissullani kohdelistalla oli Khanomin lähellä sijaitseva Koh Samuin saari. Massiiviset tulvat kuitenkin muuttivat suunnitelmat totaalisesti, eikä ollut toivoakaan päästä lähelle Khanomia. Tänä vuonna, erityisesti luettuani Travelloverin postaukset Khanomista ja Aava Resorista alkoi vanha haaveeni nostamaan päätään. Haluan ehdottomasti lähitulevaisuudessa päästä tutustumaan noihin pitkiin hiekkarantoihin ja vaaleanpunaisiin delfiineihin.

Aavan Kati Häkkinen on myös perustanut Bangkokiin naisjärjestön, FINWAN. FINWA tulee sanoista Finnish Women Abroad ja sen tarkoituksena on lisätä vähävaraisten perheiden hyvinvointia Thaimaassa. Tänä vuonna naiset ovat keränneet lämpimiä vaatteita, joita lahjoitetaan Pohjois-Thaimaan köyhien vuoristokylien lapsiperheille. Hienoa työtä! On todella tärkeää, että autetaan heitä, jotka ovat avun tarpeessa.

Thaimaa Koh LipeThaimaa Koh AdangThaimaa Koh Lipe

Huomaan, että kun syksy on alkanut, alkavat tropiikkihaaveet olla entistä enemmän mielessä. Palaan siis Thaimaahan liittyviin aiheisiin tulevissa postauksissa. Haaveiden täyteistä syksyä kaikille!

P.S. Seikkalujani voi seurata myös Instagramissa Twitterissä ja Facebookissa.

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Ei ollenkaan toivoton

Ilmassa on syksyn tuntua. Arki on alkanut, illat hämärtyneet. Viime perjantaina Suomessa kohahti. Hetkessä tavallinen arki unohtui ja katseet kiinnittyivät Turun torille.

Viime viikon perjantaina Turussa tapahtui useita uhreja vaatinut puukotusten sarja, jota tutkitaan Suomen ensimmäisenä terrori-iskuna. Heti aluksi tahdon todeta, että olen syvästi pahoillani kaikkien Turun puukotuksissa läheisensä menettäneiden sekä hyökkäyksessä loukkaantuneiden puolesta. Toivon, että menehtyneiden omaiset saavat kaiken mahdollisen tuen ja avun, jota he tarvitsevat lohduttomalta tuntuvassa tilanteessa. On vaikea edes kuvitella, miten raskaalta heidän menetyksensä tuntuu.

Seurasin etenkin kaksi ensimmäistä päivää Turun tapahtumiin liittyvää uutisointia ja siitä syntynyttä keskustelua tiivisti. Itkin puukotettujen kohtaloa, iloitsin siitä, että oman turvallisuutensa uhalla toimivia auttajia oli paikalla, olin kiitollinen siitä, että poliisi toimi nopeasti ja häpesin niiden käytöstä, jotka kuvasivat tilannetta ja jakoivat materiaalia somessa.

Olin myös vihainen – luonnollisesti eniten iskun tekijälle, mutta myös heille, jotka leimasivat iskun seurauksena kaikki maahanmuuttajat ja pahimmillaan jopa iloitsivat siitä, että yksi puukotuksen uhreista oli niin sanottu ”suvakki”. En ymmärrä, miten kukaan pystyy iloitsemaan väkivaltarikoksen uhrin kohtalosta. Perjantain jälkeen monet ovat kertoneet kohdanneensa poikkeuksellisen paljon rasismia, ja joidenkin maahanmuuttotaustaisten henkilöiden liiketiloja on sabotoitu. Tällainen toiminta on todella ala-arvoista.

Mitäs minä sanoin

Jotkut ovat saaneet perjantain jälkeen niin järkyttävää vihapostia, että en tahdo näiden viestien sisältöä edes toistaa. Syyksi vihapostiin on joissain tapauksissa riittänyt jopa se, että on toivonut malttia someraivoon ja huhujen levittelyyn. Oma lukunsa ovat kaikki he, jotka ovat odottaneet ensimmäistä potentiaalista terrori-iskua Suomessa, jotta vihdoin pääsevät kirjoittamaan statuspäivitykseensä, että mitäs minä sanoin. Tuntuu siltä, että turvallisuutta tärkeämpi asia onkin oikeassa oleminen ja päteminen.

Välillä tuntuu, että rakas kotimaani alkaa tuntua vieraalta. En olisi muutama vuosi sitten voinut kuvitellakaan, että Suomessa on vuonna 2017 näin räjähdysaltis ilmapiiri. Kansa on jakautumassa kahtia, vaikka juuri nyt olisi tärkeää pitää yhtä ja olla ihminen ihmiselle. Yksittäisten huutelijoiden ja rasististen ryhmittymien lisäksi olen pettynyt siihen, että mediat jakavat disinformaatiota, mikä sotkee pakkaa entisestään. Yksi älyttömimmistä lehtiotsikoista perjantain puukotusten suhteen taisi olla ”Miekkamiehet jahtasivat ihmisiä kadulla.” Somessa jutut tietenkin lähtivät mediajuttujen vanavedessä nopeasti lapasesta. Tässä vaiheessa tekee mieli siteerata Telian mainoskampanjaa: ”Kun yhteys on katkennut, se pitää korjata. Jos yhteyttä ei ole, sen voi rakentaa. Se on meidän kaikkien tehtävä.” Näissä sanoissa on paljon viisautta.

Omasta takaa

Heinäkuun lopussa suomalainen mies ajoi tahallaan ihmisten päälle Helsingin Kalevankadulla, yksi kuoli ja useita loukkaantui. Viime viikonlopun kaltainen mediasirkus olisi nähty jo tuolloin, mikäli yliajaja ei olisi paljastunut kantasuomalaiseksi. Nopeimmat toki ehtivät silloinkin mässäillä terrori-iskulla, mutta tiedotus toimi ja kansa hiljeni. Suomalainen rikoksentekijä ei herättänyt suuressa yleisössä tunteita.

Suomi on henkirikostilastoissa EU:n kärkimaita. Täällä tehdään väkilukuun suhteutettuna huomattavasti enemmän henkirikoksia kuin useimmissa Länsi-Euroopan maissa. Toiseksi yleisin henkirikostyyppi on parisuhdekumppanin tai entisen kumppanin surmaaminen, uhrina nainen. Suomessa on nähty myös useita ihmishenkiä vaatineita tragedioita, kuten perhesurmia, kouluampumisia sekä julkisilla paikoilla tapahtuneita ammuskeluita, puhumattakaan Myyrmannin pommi-iskusta.

”Ainoa vaihtoehto on suunnata katse tulevaan ja miettiä, mitä voidaan tehdä jatkossa paremmin.”

Turun puukotusten jälkeen olen kuullut joidenkin sanovan, että Suomi on muuttunut turvattomaksi. Tämä on mielestäni hämmentävä väite, sillä meillä on riittänyt väkivaltaa kautta aikojen – ihan omasta takaa. Suomi on siis mielestäni edelleen turvallinen paikka elää, mutta toki on syytä miettiä, miten vastaavat iskut voitaisiin jatkossa estää kokonaan. Resursseja ainakin tarvitaan lisää, ja toivon, että tämä tapaus on herätellyt päättäjiä sen suhteen. Nyt on enää turha jossitella, olisiko tämä isku voitu estää, jos jotain olisi tehty toisin. Ainoa vaihtoehto on suunnata katse tulevaan ja miettiä, mitä voidaan tehdä jatkossa paremmin.

Kenelle kuuluu rangaistus

Väkivalta on väärin, aina. Se on tuomittava ja siitä on rangaistava – mielestäni ankarammin kuin Suomen lainsäädäntö tällä hetkellä mahdollistaa. Henkirikoksen tekijät saattavat valitettavasti päästä muutamassa vuodessa vankilasta, ja esimerkiksi raiskauksesta ei automaattisesti edes päädy vankilaan. Tämä on hyvin surullista. Monia rikoksia ei koskaan edes tuoda poliisin tietoon, koska uhrit eivät usko saavansa oikeutta.

Kenelle siis kuuluu rangaistus? Yksittäiset rikokset ovat aina yksittäisten henkilöiden tekemiä – eivät kansallisuuksien tai ihmisryhmien. Rikoksesta tulee rangaista sen tekijää/tekijöitä, ei muita. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys. Jotkut ovat myös esittäneet, että poliitikkoja pitäisi rangaista. Totuus on kuitenkin se, että minkäänlaisen politiikan avulla ei pystyttä estämään jokaista väkivaltarikosta, vaikka siihen kaikin keinoin pyrittäisiin. Ihmiset eivät ole robotteja, joita pystytään ohjailemaan pelkästään poliittisilla päätöksillä.

On myös hyvä pitää mielessä, että Suomi on tänä vuonna valittu maailman turvallisimmaksi maaksi. Se kertoo jotain siitä, että täällä on tehty paljon asioita myös oikein. Tällaista titteliä ei saada vahingossa, vaan se on vaatinut vuosien työn ja monia oikeita valintoja. Meillä on edelleen monta syytä nostaa pää pystyyn ja olla ylpeitä tästä maasta.

Viha ei voita vihaa

Suomi on monella tapaa maailman paras maa, mutta se ei säily sellaisena, mikäli viha kasvaa ja ihmiset kääntyvät yhä enemmän toisiaan vastaan. Peräänkuulutankin lisää sellaista henkeä, jota nähtiin Turussa – monet toimivat nopeasti ja jopa pelastivat henkiä omalla toiminnallaan. Tällaista uhrautumista ja välittämättä tarvitaan, välillä isommassa ja välillä pienemmässä mittakaavassa.

Monet ovat kritisoineet Suomen maahanmuuttopolitiikkaa – osittain erittäin aiheellisesti ja asiallisestikin. On ilahduttavaa nähdä, että tästä aiheesta on pystytty keskustelemaan ja kirjoittamaan myös ilman rasistista agendaa. Asioista täytyy voida puhua. Kyllä sen voi mielestäni sanoa ääneen, että Suomen maahanmuuttopolitiikka ei ole kaikilta osin toimivaa. Vuonna 2015 tänne saapui kymmenkertainen määrä turvapaikanhakijoita entiseen verrattuna, eikä tilanne ei ole sen jäljiltä edelleenkään hallinnassa. Kaikki lait on säädetty vuosia sitten, jolloin turvapaikanhakijoiden määrä oli pieni nykyiseen verrattuna.

Nyt ollaan siinä tilanteessa, että vaarallisiin olosuhteisiin palautetaan ihmisiä, joita ei pitäisi palauttaa, ja Suomessa oleskelee ihmisiä, jotka ovat potentiaalisesti uhka yhteiskunnalle. Kun Turun iskuista oli kulunut vasta muutama päivä, alettiin keskustelemaan mahdollisista lakimuutoksista – hyvä niin. Asiat menevät eteenpäin ja haluan luottaa siihen, että jatkossa tehdään parempia ratkaisuja. En ole politiikan asiantuntija, joten en ota tässä vaiheessa kantaa poliittiseen näkökulmaan tämän enempää.

”Mitään hyvää maailmassa maailmassa saavuteta lietsomalla vihaa ja ennakkoluuloja”

Yksi asia on varma. Vihaa ei koskaan voiteta vihaamalla. Mitään hyvää maailmassa maailmassa saavuteta lietsomalla vihaa ja ennakkoluuloja. Tällä tiellä jatkamalla pelataan ainoastaan terroristien pussiin. Heidän tarkoituksenaan on saada koko Eurooppa varpailleen ja ihmiset kääntymään toinen toistaan vastaan. Valitettavasti tässä on osittain jo onnistuttu. Kun tapahtuu pahoja asioita, on luonnollista, että tunteet kuohuvat ja tulee ehkä sanottua asioita ajattelemattomasti. On kuitenkin valinta jäädä kiinni vihaan ja katkeruuteen, ja ennen kaikkea lietsoa sitä ympärilleen. Joka ikinen aamu on uusi mahdollisuus valita vihan sijaan rakkaus ja katkeruuden sijaan toivo.

Yhdessä

Edelleen on monta (tuhatta kertaa) todennäköisempää kuolla Suomessa mihin tahansa muuhun kuin terroristi-iskuun. En väitä, etteikö iskuja tai niiden yrityksiä tapahtuisi tulevaisuudessakin. En halua vähätellä kenenkään sellaisen henkilön tunteita, joissa perjantain tapahtumat ovat aiheuttaneet pelkoa. Pelon lietsominen ei kuitenkaan hyödytä ketään – se innostaa potentiaalisia terroristeja entisestään ja ehkä jopa radikalisoi uusia ihmisiä. Ainoa järkevä tapa toimia on näyttää, että suomalaista yhteiskuntaa ja sen arvoja ei näin helposti romuteta. Vihan voi nujertaa ainoastaan rakkaudella, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin.

Olen minä kuitenkin tänään hieman huolissani. Olen huolissani siitä, miten tämä kaikki vaikuttaa lapsiin. Lapset kuulevat enemmän kuin uskommekaan ja heidän silmiinsä osuu sellaista materiaalia, mitä ei pitäisi. Osa jopa 3–4-vuotiaista osaa lukea eli he näkevät esimerkiksi lehtien otsikot kaupungilla, mutta eivät ymmärrä niitä, eivätkä osaa välttämättä edes kysyä mitään. Tässä kohtaa vanhemmilla onkin erityisen tärkeä tehtävä keskustella lasten kanssa ja luoda heille turvallinen ympäristö.

Minä uskon siihen, että meillä on paljon toivoa, kunhan emme käänny toisiamme vastaan. Suomen 100-vuotisjuhlavuoden teema on Yhdessä. Tulevana viikonloppuna tuon teeman alla juhlitaan ympäri Suomen (ja monissa paikoissa maailmallakin). Tuohon yhteen sanaan on tiivistetty paljon olennaista elämästä. Ihminen on tarkoitettu elämään yhdessä muiden kanssa.

Minulla ei ole tänään ollenkaan toivoton olo. Haluan uskoa siihen, että elämä voittaa.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Tukholma – rakkaudesta väreihin

Olen muistellut ensimmäisiä Tukholman matkojani 90-luvun loppupuolella. Kyse oli yläasteen reissuista, joista parhaiten muistan eksymisen Ikeaan, ostamani sinisen glitterhuulipunan, samanvärisen niittikaulapannan sekä järjettömän edulliset vaatteet Hennesillä. Siihen aikaan hinnat nimittäin olivat todella halvat, vaikka liian halvat ne ovat edelleen (kun vaatteiden tekijöille ei ole näköjään varaa maksaa kunnolla), mutta se onkin jo toinen tarina. Seuraavat muistoni ovat reilun 10 vuoden takaa, jolloin kiertelimme silloisen poikaystäväni kanssa Södermalmin putiikkeja ja itselleni ihan liian kalliita, mutta varsin tyylikkäitä kirpputoreja.

Viime vuosina olen löytänyt Tukholman uudelleen, ja reissut sinne ovat olleet toinen toistaan ikimuistoisempia. Olen tutustunut moniin eri kaupunginosiin ja oppinut, että Tukholmalla on paljon tarjottavanaan – myös tunnetuimpien nähtävyyksien ulkopuolella. Jos asumisen hinta Tukholmassa ei hipoisi taivaita, saattaisin vakavissani harkita muuttoa sinne. Onneksi Tukholma on sen verran lähellä, että sinne voi lähteä suhteellisen helposti, ja lentojakin on usein tarjolla edullisesti.

Tukholma auringonlasku

                                                                                                                                                                                 *Majoituksemme tarjosi Forenom

Kesäkuussa matkustin Tukholmaan Veeran, Hannan, Ullan ja Mirkkan kanssa. Näiden mimmien blogeista löytyy mainioita blogitekstejä Tukholmasta ja erityisesti Hannan blogista löytyy loistava kuvaus majapaikastamme, Brommassa sijaitsevasta, vastavalmistuneesta Forenomin Botell Voltasta*. Botell on siis konsepti, joka sijoittuu jonnekin sinne hotellin ja asunnon välimaastoon, tai oikeastaan yhdistää parhaat puolet molemmista. Meille jokaiselle annettiin oma asunto, ja ensimmäistä kertaa elämässäni pääsin testaamaan elektronista avainta. Hyvin toimi, ja tuli pidettyä entistä tarkemmin huolta siitä, että puhelimen akku ei lopu kesken päivän. Saattaisi nimittäin hymy hyytyä, jos yöllä jäisi yksinään ulko-oven taakse.

Tämä on jo toinen kesä, jolloin Forenom on ystävällisesti majoittanut meitä suomalaisia matkabloggaajia Tukholman kesäreissullamme. Vuosi sitten vietimme vajaa viikon upeassa Kungsholmenin asunnossa, joka edelleen tuntuu kaikista paikoista eniten omalta Tukholmassa. Oli kuitenkin mukava nähdä kaupunkia hieman toisenlaisestakin perspektiivistä, sillä monesti tällaisilla kaupunkimatkoilla käy niin, että tulee otettua haltuun ainoastaan keskustan alue.

Forenom Botell Volta TukholmaTukholma Forenom Botell VoltaForenom Botell Volta TukholmaForenom Botell Volta TukholmaForenom Botell VoltaTukholma Forenom Botell VoltaForenom Botell Volta TukholmaTukholma Forenom Botell VoltaForenom Tukholma Botell Volta

Porukkamme oli etukäteen hieman skeptinen majapaikan sijainnin suhteen, sillä Bromma ei sijaitse Tukholman keskustan alueella. Hyvin me kuitenkin selvisimme, ja samalla tuli koettua uusia puolia Tukholmasta. Yhtenä päivänä tein parin tunnin kävelylenkin lähialueella, ja tuntui siltä kuin olisin astellut keskelle elokuvaa. En tohtinut valokuvata kesästä nauttivia ihmisiä kotiensa terasseilla, joten nyt on tyydyttävä vain toteamaan ilman kuvatodisteita, että tunnelma oli epätodellisen upea. Ehkäpä minusta tulee isona ruotsalainen.

Palveluita ei Botell Voltan lähistöllä valitettevasti juurikaan ole, eli siinä suhteessa meininki oli tällä reissulla erilainen kuin vuosi sitten, jolloin asuntomme molemmilla puolilla oli mehubaari ja vastapäätä sushiravintola. Tällä kertaa ympäriltä löytyi lähinnä kaunista luontoa ja vesistöä. Vähän väliä pääsi myös ihastelemaan asuntojen yli lentäviä koneita, sillä Bromman lentokenttä ei ole kovinkaan kaukana näistä asunnoista.

Tukholma Bromma kukatTukholma Bromma lentokoneTukholma Bromma kukatTukholma BrommaTukholma BrommaTukholma BrommaTukholma Bromma

Ilokseni bongasin naapuristamme myös graffitiaidan. Erityisesti nuorempana olen valokuvannut katutaidetta paljon ja muistelen ristiriitiaisin fiiliksin niitä aikoja, kun olin juuri muuttanut Helsinkiin (2004) ja kaupunkia yritettiin virallisten tahojen toimesta puhdistaa kaikesta mahdollisesta taiteesta. Jopa tarrojen liimaamisesta saattoi joutua putkaan, ja graffitien maalaajat ne vasta pahemman luokan rikollisia olivatkin, sillä rangaistukset vahingonteosta ovat Suomessa monesti korkeita verrattuna esimerkiksi henkilöön kohdistuvaan rikokseen.

Onneksi nykyään taiteilijoiden työtä arvostetaan enemmän. Helsingissäkin näkyy kauniita maalauksia esimerkiksi monien kerrostalojen seinissä ja muutenkin tuntuu siltä, että harmaa kaupunkikuva ei ole enää koko totuus. Arvostan erityisesti sitä, että laillisia maalauspaikkoja on ilmaantunut yhä enemmän, eikä noita hienoja taideteoksia olla heti pesemässä pois. Töhryt ja yksityisomaisuuden tuhoaminen ovatkin sitten ihan toinen stoori, mutta maalaajille pitää mielestäni tarjota vaihtoehto kehittää taitoaan ihan laillisesti. Näistä alla olevista maalauksista oma lempparini on tuo vaaleanpunainen pantteri.

Tukholmassa sain kokea myös ensimmäisen oikeasti lämpimän kesäpäivän tänä vuonna. Siinä vaiheessa ei tarvinnut feikata hymyä, sillä olin odottanut kesää monta kuukautta. En olisi tuolloin arvannut, että samainen päivä jäisi lämpimimmäksi koko kesänä. Helsingissä nimittäin ei ole hellerajoja tänä kesänä hätyytelty.

Melkein naurattaa muistella vaikkapa kesää 2010, jolloin Suomessa mitattiin jopa yli 37 asteen lukemia ja viikko toisensa jälkeen Helsingissäkin oli yli 30 astetta lämmintä. Missä tuollaiset kesät ovat nykyään? Ilmeisesti Etelä-Euroopassa. Olisi reilua, jos tilannetta vähän tasoiteltaisiin liian kuuman etelän ja viileän pohjoisen välillä. Onneksi elokuu on ollut sentään kaunis.

Tukholmassakin ihmiset olivat totta tosiaan tulleet ulos koloistaan, kun sää oli kesäinen. Erilaisia kesätapahtumia ja iloisia ihmisiä näkyi kaikkialla.

Tukholma katutaideTukholma color run

Tukholmaan on viime vuosien aikana avattu lukuisia kattobaareja, mikä on arvostettavaa Skandinaviassa, jossa kesäkausi on lyhyt. Jonkinlaiseksi omaksi kantapaikaksi on muodostunut kuvissa näkyvä Urban Delin rooftop Sveavägenillä. Esimerkiksi  rooftopguide.comin listauksesta löytyy monia vaihtoehtoja ympäri kaupungin. Vielä on kesää jäljellä, joten mikäli joku on lähipäivinä lähdössä Tukholmaan, niin suosittelen kiertämään kaupungin kattoja.

Yksi Tukholman parhaista puolista on ehdottomasti se, että jos värit kiinnostavat myös ruokalautasella, niin vaihtoehtoja löytyy loputtomasti. Alla olevat kuvat ovat Mahalo Hälsocafetista sekä Sthlm Brunch Clubilta. Terveellinen ja värikäs ruoka kiinnostaa minua nykyään hyvinkin paljon, sillä yritän päästä askel askeleelta kiinni terveellisempään elämään ja panostaa omaan hyvinvointiini. Sokerin ja prosessoidun ruoan sijaan haluan yhä enemmän syödä puhdasta ravintoa. Energiatasoni ovat olleet lähes koko vuoden niin heikot, että oikeastaan mikään muu ei ole edes vaihtoehto.

Rakas Tukholma, sinä olet kaunis, värikäs, särmikäs, ja ihana, yhtä aikaa perinteikäs ja moderni. Olet yllätyksellinen ja silti turvallinen. Olet täynnä inspiraatiota, unelmia ja auringonpaistetta. Nähdään siis taas tosi pian!

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather