All Posts By

Reason for Season

Rakkaudesta luonnonkosmetiikkaan

                                     Yhteistyössä // Kuvissa näkyvät tuotteet saatu Sugar Helsinki PR-toimistolta

Töölönlahti Helsinki

Vuoden alussa tein päätöksen tehdä valintoja hyvinvointini edistämisen puolesta. Yksi jokapäiväiseen elämään liittyvistä valinnoistani on ollut siirtyä vähitellen kokonaan luonnonkosmetiikkaan. 

Luonto, ekologisuus, ilmasto, eettisyys, vastuullisuus. Viime aikoina maailman ja samalla ihmisen hyvinvointi on herättänyt vilkasta keskustelua, välillä myös kuumentanut tunteita. Itse olen seurannut keskustelua vähän etäämmältä, koska en halua ottaa liikaa kantaa asioihin, joista en tällä hetkellä ymmärrä riittävästi. Sen kuitenkin tiedän, että haluan tehdä parempia valintoja ja oppia lisää siitä, mikä on hyväksi niin minulle kuin maapallollekin. Hyvinvointi on ollut ajatuksissani paljon, ja haluan nostaa sitä esille myös blogissani monista eri näkökulmista, jotta omista prosesseistani ja pohdinnoistani voisi olla iloa muillekin.

Tänään kirjoitan aiheesta, joka kiinnostaa minua yhä enenevissä määrin, nimittäin luonnonkosmetiikasta.

Olen yrittänyt muistella, milloin tutustuin luonnonkosmetiikkaan ensimmäisen kerran. Luulen, että se tapahtui reilut 10 vuotta sitten, ja ensimmäinen brändi, jonka minulle on jäänyt mieleen, on vuonna 2006 perustettu Madara. Noihin aikoihin luonnonkosmetiikka tuntui olevan enemmän marginaaliryhmän intresseissä. Ostin sitä toisinaan asialle omistetuista tapahtumista, jos satuin löytämään tarpeeksi hyviä tarjouksia. Kaupoissa oli tarjolla jotain tuotteita, mutta ne olivat yleensä aivan liian kalliita silloiseen opiskelijabudjettiini nähden.

Muutaman vuoden aikana on tapahtunut paljon. Tällä hetkellä uusia brändejä syntyy jatkuvasti, ja olen perehtynyt niihin itsekin viime vuosina enemmän. Aiemmin luonnonkosmetiikkatuotteet eivät tuntuneet tarpeeksi laadukkailta, enemmänkin vähän kummallisilta, mutta silti ne olivat lähes poikkeuksetta kalliita. Nykyään tilanne on onneksi erilainen. Jos aiemmin ekologiset vaatteet ja kosmetiikka tuntuivat ”hippimeiningiltä”, on niistä vähitellen tullut hyvällä tavalla valtavirtaa.

Luonnonkosmetiikan määritelmä ei ole täysin yksiselitteinen, minkä vuoksi eettisyydellä ja ekologisuudella ratsastavat myös sellaiset brändit, joilla eivät meriitit siihen todellisuudessa riitä. Pro luonnonkosmetiikka ry:n sivuilta voi lukea lisää siitä, miten aidon luonnonkosmetiikan ja sen setrifioinnit tunnistaa. Lyhyesti voidaan sanoa, että luonnonkosmetiikka on kosmetiikkaa, jonka raaka-aineet ovat niin luonnollisia kuin mahdollista. Valmisprosessissa otetaan huomioon eettisyys sekä ympäristöystävällisyys.

Kosmetiikkateollisuus on maailmanlaajuisesti valtava bisnes, eikä sen intresseissä ole sen paremmin kuluttajan kuin maapallonkaan etu, vaan taloudellisen voiton maksimointi. Bisnes on välillä raadollista, ja siinä ratsastetaan häikäilemättä unelmilla kauneudesta ja hyvinvoinnista. Kansainväliset, alhaisilla hinnoilla kilpailevat nettikaupat ovat lyöneet läpi, mikä tarkoittaa sitä, ettei kukaan voi pysyä perässä siinä, millaisia tuotteita päätyy kuluttajan käyttöön Suomessakin. Osa markkinoilla liikkuvista kosmetiikkatuotteista sisältää jopa myrkyllisiä aineita. Esimerkiksi tässä MOT:n tekemästä tutkimuksesta selvisi, että useat Kiinasta tilatut halvat meikit sisältävät kyseenalaisia ainesosia.

Herkkyydet erilaisille kemikaaleille lisääntyvät, ja monikemikaaliyliherkkyys on jo monille tuttua. Pahimmillaan ihminen joutuu sen vuoksi totaalisesti eristyksiin, sillä viimeistään ulos kotiovesta astuessaan kaikkialla tulee auttamatta vastaan hajusteita ja kemikaaleja. Minulla ei onneksi ole näin paha tilanne, mutta olen huomannut, että kestän jatkuvasti huonommin kemikaaleja sekä voimakkaita tuoksuja. Aion vähitellen siirtyä käyttämässäni kosmetiikassa sekä kodin puhdistusaineissa entistä luonnollisempaan suuntaan. Samalla aion karsia kodissani olevat tavarat, tekstiilit sekä vaatteet ihan minimiin, jotta niiden aiheuttama kemikaalicocktail olisi mahdollisimman pieni.

Miten luonnonkosmetiikan kanssa sitten pääsee alkuun? On hyvä muistaa, että (kaikki) luonnonkosmetiikka ei automaattisesti sovi jokaiselle. Vaikka usein juuri synteettiset kemikaalit ovat niitä, jotka aiheuttavat eniten yliherkkyyttä, on yhtä lailla mahdollista allergisoitua myös luonnollisille ainesosille. Ainoastaan testaamalla selviää, mitkä tuotteet ovat omalle iholle parhaat. Suosittelen kyselemään kaupassa, onko tarjolla näytepakkauksia kiinnostavista tuotteista. Sitten vaan rohkeasti testaamaan. Ei kannata hankkia yhdestä sarjasta montaa tuotetta kerralla, mikäli on epävarma siitä, sopivatko tuotteet itselle. Toisinaan kuulee, että joku on ostanut monta tuotetta ja joutunut luopumaan kaikista, kun on todennut ne epäsopiviksi tai allergisoiviksi itselle. Maltillinen aloitus toimii parhaiten.

Tässä luettavaksi yksi hyvä blogipostaus luonnonkosmetiikasta:

Hey Girl: Miksi luonnonkosmetiikka?

Näin joulun lähestyessä monet miettivät lahjojen hankkimista. Itse olen viime vuosina pyrkinyt antamaan ystäville lahjaksi mahdollisimman ekologisesti valmistettuja tuotteita tai vaihtoehtoisesti aineettomia lahjoja. Luonnonkosmetiikka on mielestäni ihana lahjaidea, jos haluaa hankkia jotain sellaista, mistä on iloa pitkään. Rohkaisen kuitenkin pohtimaan kaikkea kuluttamista – myös lahjojen ostamista –kriittisesti. Monet ostavat lahjoja (kuvitellun) velvoitteen sanelemana ihmisille, joilla on jo valmiiksi kaikkea mahdollista. Tässä mielestäni katoaa antamisen ilo ja maapallo kuormittuu turhasta tavarasta.

Töölönlahti HelsinkiTöölönlahti Helsinki Töölönlahti HelsinkiTöölönlahti

Ihoni ei tykkää talvesta

Minun ihoni on aina ollut suhteellisen herkkä. Viime vuonna tilanne kuitenkin eskaloitui, enkä tiedä edelleenkään miksi. Kun ensimmäiset viileät säät saapuivat lokakuussa, aloin vähitellen saada ihottumareaktioita. Lopulta erilaisia ihottumatyyppejä taisi olla kuusi, ja rasittavinta oli se, että iho lehahti tulipunaiseksi joka kerta, kun olin ulkona pakkasessa tai vaihtoehtoisesti, kun kävin saunassa tai suihkussa. Näytin siltä kuin olisin saanut palovamman. En siis kestänyt kuumaa enkä kylmää – en varsinkaan näiden kahden vaihtelua. Kylpyläreissuilla olin pulassa, vaikka normaalisti nautin talvisin äärimmäisen paljon kylpylässä rentoutumisesta.

Ennen kesää alkoi hermostuttaa, saisinko ihoreaktion myös auringon säteistä. Onneksi niin ei käynyt – viime kesänä se olisi ollut erityisen ikävää, koska auringonpaisteelta ei Suomessa voinut välttyä. Ihoni alkoi kesän tullen voida huomattavasti paremmin, ja valtaosa oireista pysyikin poissa koko kesän ajan. Nyt syksyllä olen valitettavasti jälleen huomannut ensimmäisiä ihottumaan viittaavia oireita lämpötilan tiputtua lähelle nollaa.

Nähtäväksi jää, miten ihoni selviää tulevasta talvesta. Aion konsultoida aiheesta lääkäriä, mutta aion myös pitää itse huolta ihostani paremmin kuin aiemmin. Viime talven lopulla aloin panostaa ihonhoitotuotteisiin enemmän ja huomasin, että laadukkaalla kosmetiikalla on ehdottomasti merkitystä. Tänä talvena erityisesti herkälle iholle suunnatut tuotteet tulevat olemaan entistäkin ahkerammassa käytössä. Toivon sydämestäni, että selviän tästä talvesta helpommalla.

Viime talvena ihoni tilannetta selkeästi pahensi se, että en tehnyt yhtään reissua lämpimään. Yleensä olen viettänyt vähintään kuukauden jossain auringon alla, mikä on ollut pelastus niin mielelleni kuin kropallenikin. Katsotaan seuraavan talven jälkeen, olenko menettänyt hermoni lopullisesti ja päättänyt muuttaa pysyvästi kaukomaille. Talven jälkeen kirjoittelen sitten siitä, miten tällä kertaa kävi, ja oliko hyvistä kosmetiikkatuotteista apua.

Töölönlahti HelsinkiTöölönlahti HelsinkiTöölönlahti HelsinkiFrantsila öljy

Koukussa öljyihin

Tässä kohtaa haluan sanoa muutaman sanan öljyistä, sillä olen viimeisen vuoden aikana käyttänyt öljyjä paljon enemmän kuin aiemmin. Eteeriset öljyt ovat ihan oma maailmansa, joista voisi kirjoittaa varmasti useamman postauksen verran – ehkä sen jonain päivänä teenkin.  Hannamari Rahkosen blogista löytyy kattava artikkeli siitä, mitä aromaterapia on, mikäli aihe kiinnosta enemmän. Toinen hänen kirjoittamansa mielenkiintoinen öljyartikkeli käsittelee kasvoöljyjen valintaa. Erilaiset kasvoöljyt ja seerumit ovat olleet minullakin viime aikoina kovassa käytössä, ja niiden ansiosta ihoni on pysynyt paremmassa kunnossa. Öljyistä on siis tullut olennainen osa ihonhoitorutiiniani.

Eteerisiä öljyjä olen aiemmin käyttänyt ainoastaan tuoksuina, mutta nykyään niille paljon muutakin käyttöä. Olen ostanut muutamia öljyjä Young Livingilta ja sen myötä ihastunut eteeristen öljyjen monikäyttöisyyteen. Olen käyttänyt puhtaita eteerisiä öljyjä niin siivouksessa, ihonhoidossa kuin juomaveden seassakin (huom. suurinta osaa öljyistä ei ole tarkoitettu käytettäväksi sisäisesti!). Omia ehdottomia lemppareitani ovat tällä hetkellä piparminttu ja appelsiini. Tulen paremmalle mielelle pelkästään öljyjen tuoksusta.

Tänä syksynä sain Sugarilta yllä olevassa kuvassa näkyvän, Frantsilan The Garden Trilogy -sarjaan kuuluvan Aura Parfyme Oilin. Jäin koukkuun tähän tuotteeseen heti ja luulen, että jatkossa normaalit hajuvedet jäävät järjestäen kaupan hyllyyn (olen harkinnut luopuvani myös niistä, joita kaapista löytyy), sillä en halua enää voimakkaita kemikaaleja iholleni. Olen myös huomannut, että monet tuoksut saavat minut voimaan pahoin. Tämä koskee myös joitakin eteerisiä öljysekoituksia – kannattaa muistaa, että kaikki öljytkään eivät sovellu kaikille. Minulle miellyttävimpiä ovat raikkaat tuoksut, kuten sitruuna, piparminttu ja eukalyptus.

Frantsila on yrityksenä mielenkiintoinen, sillä se on jo vuodesta 1981 alkaen toiminut perheyritys, jonka tuotteet valmistetaan käsityönä Hämeenkyrössä. Samassa paikassa sijaitsevassa Frantsilan Hyvän Olon Keskuksessa järjestetään myös kursseja, joissa pääsee syventymään erilaisiin hoitotraditioihin. Tässä on mahtava idea myös esimerkiksi työhyvinvointipäivään.

Frantsilan tuotteista blogeissa:

Varpunen: Hipsterihipit Frantsilan yrttihuumassa

Katja Kokko: Frantsila The Garden Trilogy

Suosittelen kokeilemaan öljyjä ihonhoidossa! Jotkut öljyt ovat niin monikäyttöisiä, että ne taipuvat niin ruoanlaittoon kuin ihon ja hiuksien hoitoonkin. Esimerkiksi kookosöljyä voi käyttää monella eri tavalla. Itse käytän sitä usein esimerkiksi iltaisin kosteusvoiteen tilalla. Kookosöljyn imeytyminen ottaa aikansa, joten en suosittele pään painamista tyynyyn liian nopeasti öljyn levittämisen jälkeen. Toinen kasviöljy, joka on minulla aktiivisessa käytössä, on arganöljy. Se taas imeytyy poikkeuksellisen nopeasti.

Mikä on sinun suosikkiöljysi?

Syksy HelsinkiEvolve LuonnonkosmetiikkaEvolve luonnonkosmetiikkaSyksy HelsinkiEvolve pakkauksia

Evolve Organic Beauty – rakkaudella valmistettua kosmetiikkaa

Kuten mainitsin, aloin viime talvena käyttää luonnonkosmetiikkaa aiempaa enemmän. Yksi mielenkiintoisista uusista tuttavuuksista minulle on ollut brittiläinen Evolve. Mielestäni on hyvä tukea erityisesti kotimaisia brändejä, mutta en halua tässä postauksessa ohittaa Evolvea, jonka tuotteet tekivät minuun vaikutuksen.

Evolven tuotteet valmistetaan käsityönä pienessä studiossa Englannin Hertfordshiressa, ja jokaisesta pakkauksesta voi lukea tuotteen valmistaneen henkilön nimen. Tuotteet valmistetaan pienissä erissä, jotta niiden tuoreus voidaan varmistaa. Tuotannon läpinäkyvyys tekee minuun vaikutuksen, sillä liian monet isommat yritykset väistelevät vastuutaan ja väittävät, ettei tuotantoketjua ole edes mahdollista valvoa alusta loppuun. Olen sitä mieltä, että tuotantoa on mahdollista valvoa juuri niin paljon kuin siihen riittää intressejä. Onneksi on yrityksiä, joille eettinen ja läpinäkyvä tuotantoprosessi on luovuttamaton arvo. Tällaista yritystoimintaa tuen mielelläni.

Brändiuudistus, jonka Evolve on pari vuotta sitten teki, on mielestäni sangen toimiva. Nykyiset, ajattomat pakkaukset sopivat näille tuotteille mainiosti. Myönnän, että pakkausten design vaikuttaa minuun voimakkaasti. Jos pakkaus on luotaantyöntävä, ei ostopäätöstä tule helposti tehtyä.

Evolvesta blogeissa:

Karkkipäivä: Onnistunut uusi tuleminen. Evolve Organic Beauty

Visual Diary: Kosmetiikkasarja josta tuli heti uusi suosikki

365 Days With Ida: Evolve-luonnonkosmetiikkaa

Evolven tuotteista olen tykästynyt erityisesti hyaluronihappoa sisältävään seerumiin sekä Radiant Glow Maskiin, joka on naamion ja kuorinnan yhdistelmä – tuoksu on mielettömän ihana! Myös Evolven kosteusvoide on päivittäisessä käytössä.

TöölönlahtiTöölönlahti HelsinkiTöölönlahti ruska HelsinkiTöölönlahti HelsinkiRuskan värejä

Sugar Helsinki – vastuullisemman tulevaisuuden puolesta

Tutustuin ekologisiin ja kestäviin arvoihin keskittyvään Sugar Helsinki PR- ja viestintätoimistoon jokunen vuosi sitten, ja se jäi positiivisella tavalla mieleeni jo silloin. Vastuulliset tuotemerkit ja palvelut kiinnostavat kovasti, ja juuri näiden parissa Sugar tekee työtä. Heidän edustuksessaan on monia hyvillä periaatteilla toimivia brändejä, joista monet ovat kotimaisia.

Essi Hautaluoma, joka on vastannut reilun parin vuoden ajan Sugarin luonnonkosmetiikkabrändien näkyvyydestä, kertoi minulle lisää yrityksen toimintaperiaatteista sekä omasta suhteestaan luonnonkosmetiikkaan. Essi sanoo oman ihonsa voivan paremmin luonnonkosmetiikkatuotteiden ansiosta, eikä hän sen vuoksi tarvitse enää niin paljon meikkiäkään.
– Olin ennen niin sanottu kosmetiikan sekakäyttäjä, eli käytin myös synteettistä kosmetiikkaa, vaikkakin viimeiset 4–5 vuotta ostin pääsääntöisesti luonnonkosmetiikkaa. Sen lisäksi, että olen itse siirtynyt noin kaksi vuotta sitten täysin luonnonkosmetiikkaan, olen muutaman vuoden sisällä nähnyt ja kuullut muidenkin kokemuksia siirtymisestä, ja kaikki ovat olleet pelkästään positiivisia. Muutamian kerran olen vuosien saatossa kuullut allergiaoireista tai herkkyysreaktioista, mutta mistä tahansa kosmetiikasta voi tulla niitä yhtä lailla. Moni on sanonut, että herkkä iho on vahvistunut ja herkkyys kadonnut luonnonkosmetiikkaan siirtymisen myötä.

Essi kertoo, että kaikki sugarilaiset käyttävät luonnonkosmetiikkaa ja ovat löytäneet omalle iholleen toimivia tuotteita. Samat tuotteet eivät tietenkään sovi jokaisen iholle.

Sugar Helsinki on toiminut vuodesta 2011 alkaen. Alusta saakka yrityksen perustajalle, Karita Sainiolle, oli selvää, että Sugarilla tulee olemaan ainoastaan vastuullisia tuotteita. Vastaavanlaista toimintaa ei aiemmin ole Suomessa tai muuallakaan Pohjoismaissa ollut.
– Vaikka tätä tietenkin aluksi vähän epäiltiin, on luomutuotteiden ja esimerkiksi juuri luonnonkosmetiikan määrä lisääntynyt ihan hurjaa vauhtia! Aluksi siis lähdettiin pienestä liikkeelle, mutta varsinkin muutamien viime vuosien sisään valikoima luonnonkosmetiikan osalta on kasvanut ihan hurjan paljon. Meillä on vieläkin edustuksessa brändejä, jotka ovat olleet Sugarilla sieltä vuodesta 2011 lähtien. On hienoa, että olemme saaneet niin laajan valikoiman erilaisia, toisiaan täydentäviä sarjoja saman katon alle. Tämä helpottaa myös esimerkiksi toimittajien työtä hurjan paljon, sillä voi aina olla varma, mitä meiltä saa. Haluamme muuttaa maailmaa shampoopurkki kerrallaan ja näyttää, että liiketoiminta voi olla myös vastuullista. Haluamme inspiroida myös muita samaan, avaa Essi Sugarin toimintaperiaatteita.

Haluamme muuttaa maailmaa shampoopurkki kerrallaan.

Essin oma kiinnostus eettiseen kuluttamiseen lähti alunperin ruokatuotteiden kautta. Vähitellen hän oppi aiheesta enemmän ja ymmärsi, että synteettinen kosmetiikka ei ole iholle paras mahdollinen ratkaisu.
– Aluksi radikaali vaihtaminen tuntui jännittävältä, ja tunsinkin, että on parempi vaihtaa hiljalleen, ja käyttää myös kaikki vanhat tuotteet loppuun kotoa. Nykyään ekologisuus vaikuttaa kaikilla elämän osa-alueilla tavalla tai toisella, ja inspiroidun paljon monien meidän edustamien brändien arvoista ja ideologiasta.

Tällä hetkellä luonnonkosmetiikka on nouseva trendi. Monet jättiyritykset saattavat tehdä röyhkeääkin viherpesua sen vuoksi, että luonnonkosmetiikka on nykyään enemmän in. Siksi on tärkeää, että kuluttajat kiinnittävät huomiota kosmetiikan raaka-aineisiin samoin kuin esimerkiksi ruokakaupassa asioidessaan tuotteiden ainesosaluetteloon.
– Henkilökohtaisesti tuntuu hyvältä, että tiedän käyttämäni kosmetiikan olevan parempi vaihtoehto myös ympäristölle ja tiedän, että aidot luonnonkosmetiikkabrändit panostavat monin tavoin ekologisuuteen ja vastuulliseen toimintaan tehden maailmasta vähän paremman paikan. Esimerkiksi haitallisista mikromuoveista ei tarvitse itse tuntea huonoa omatuntoa, kun tietää, ettei kotoa löydy yhtään kosmetiikkatuotetta, joka sisältäisi niitä, pohtii Essi.

Sain ensimmäisen kerran Sugarin kautta testattavakseni luonnonkosmetiikkaa alkuvuodesta, ja olen tässä kuukausien varrella todennut sen, että omalle herkälle iholleni on ollut ainoa oikea ratkaisu vähentää synteettisen kosmetiikan käyttöä radikaalisti. Uskon, että paluuta entiseen ei enää ole. Olen iloinen ja aika ylpeäkin siitä, että meillä on Suomessa PR-toimisto, joka edustaa näin selkeästi vastuullisia arvoja. Sugarilla puhutaan rohkeasti esimerkiksi kuluttamisen vähentämisen puolesta, mikä on rohkeaa PR-maailmassa, jossa yleensä motiivina on pelkästään raha. Tällaisten yritysten kanssa teen mielelläni yhteistyötä.

Sugarin voi laittaa seurantaan Instagramisssa: @sugarhelsinki

Rovaniemi Santavaara AamupalaGlobe Hope luonnonkosmetiikka

Bangkok

Reissaajan ihonhoito

Kosmetiikan käyttö matkoilla ansaitsisi oman postauksensa. Tällä kertaa avaan ajatuksiani aiheesta lyhyesti.

Pyrin nykyään reissaamaan käsimatkatavaroilla aina kuin mahdollista, joten mukaan otettavan kosmetiikan on mahduttava pieneen tilaan. Yksittäisen pakkauksen täytyy olla kooltaan alle 100ml. Aiemmin en juurikaan välittänyt ihonhoidosta reissuillani, mutta viime vuosina ihoni reagoidessa herkemmin kaikkeen mahdolliseen, kuten lentämiseen, bussien ilmastointiin, kemikaaleihin sekä suurkaupunkien saasteisiin, on ihonhoitoa ollut pakko miettiä uudelleen.

Toistaiseksi pahimman matkustamiseen liittyvän ihoreaktioni olen saanut Bangkokissa kaksi vuotta sitten. Toinen puoli kasvoistani täyttyi epäpuhtauksista, joita ei minulla normaalisti mitenkään suurissa määrin ole. Reaktio olisi voinut tulla ilmansaasteista, mutta tällä kertaa se tuli uuden, pesemättömän tyynyliinan kemikaaleista (älkää kokeilko kotona). Kesti monta kuukautta saada tilanne normalisoitumaan matkani jälkeen. Sittemmin olen tajunnut, että en todellakaan voi tuudittautua siihen, että ihoni pysyy terveenä ilman, että kiinnitän siihen erityistä huomiota. On pakattava laadukasta kosmetiikkaa myös reissuille mukaan.

Tällä hetkellä monet omistamani kosmetiikkatuotteet ovat sen verran pieniä kooltaan, että ne sopivat matkalle mukaan, vaikka lentäisikin pelkkien käsimatkatavaroiden kanssa. Ihon kosteuttaminen on iholleni nykyään yksi olennaisimmista toimenpiteistä, ja siksi haluan aina ottaa reissuun mukaan ainakin kosteuttavan seerumin ja jonkun laadukkaan voiteen.

Tänä vuonna olen voinut pitää enemmän luonnonkosmetiikkaa mukana myös reissatessani. Olen tosin matkustanut ulkomaille tavallista vähemmän ja tehnyt vain kaksi matkaa lentäen, mutta olen näiden reissujen puitteissa huomannut, että hyvillä tuotteilla on ollut vaikutusta siihen, miten ihoni voi matkan aikana ja sen jälkeen.

Reissaamisesta ja kosmetiikasta lisää:

Yellow Mood: Matkalaukun must have – luonnonkosmetiikkatuotteet

Töölönlahti HelsinkiMineral Cheek

Luonnonkosmetiikkaa jokaiselle

Nykyään luonnonkosmetiikkaa on tarjolla lähes kaikkialla siellä, missä kosmetiikkaa ylipäätään myydään, ja brändejä on hintatasoltaan laidasta laitaan. On vaikea suositella ainoastaan yhtä brändiä kaikille, ja omaa suosikkia ei oikein voi löytää mitenkään muuten kuin kokeilemalla. Tässä kuitenkin muutama vinkki kotimaisesta luonnonkosmetiikasta.

Minuun on vaikutuksen tänä vuonna tehnyt vuonna 2017 lanseerattu SnowAnna, jonka tuotteet ovat tehokkaita ja pakkauksetkin klassisen kauniita. Tuotannon kotimaisuusaste on korkea.

Myös GlobeHope on lähtenyt mukaan luonnonkosmetiikkabisnekseen lyöden hynttyyt yhteen Mia Höydön kanssa. Tuotteet valmistetaan Helsingissä. Olen iloinen siitä, miten monet suomalaiset brändit nykyään panostavat lähituotantoon.

Unna Nordic on vastikään lanseerattu kotimainen premium-luonnonkosmetiikkasarja, jota en ole vielä kokeillut, mutta kävin vähän fiilistelemässä sarjaa Kauneushoitola Hillassa. Vaikutuin tuotteen brändäyksestä ja siitä, miten kauniilla tavalla suomalainen luonto tuodaan siinä esiin.

Luvially Organic. Tämän uuden suomalaisen brändin bongasin ihan pari päivää sitten. Valikoimassa on tällä hetkellä toistaiseksi vasta huulivoide, mutta sen pakkaus on niin ihanan karkki, että voisin ostaa tuotteen pelkästään sen perusteella. Jään innolla odottelemaan, miten tämän brändin tarina kehittyy.

Tämän syksyn kotimaisiin luonnonkosmetiikkauutuuksiin kuuluu myös Murumuru, jota en myöskään ole testannut, mutta erityisesti heidän biohajoavaan pakkaukseen pakattu hoitosalva kiinnostaa kovasti. Toivoisin, että brändit alkaisivat yhä enemmän panostaa muovittomiin, biohajoaviin pakkauksiin. Näitä yksittäisiä tuotteita on onneksi viime aikoina alkanut enenevissä määrin näkymään.

Olen kokeillut tämän syksyn aikana myös muutamaa mineraalimeikkituotetta Everyday Mineralsilta. Luulen, että siirryn meikeissäkin luonnollisempana suuntaan jatkossa. Olen kovasti tykästynyt mineraalituotteisiin, mutta kirjoitan niistä enemmän vasta sitten, kun minulla on enemmän käyttökokemusta.

Atopik kauraöljyAtopik luonnonkosmetiikkaHelsinki TöölönlahtiHelsinki Töölönlahti ruska Atopik silmänympärysvoideTöölönlahti Helsinki

Arvonta: Apteekkikosmetiikkasarja Atopik

Atopik on kotimainen apteekeissa myytävä kosmetiikkasarja, joka on suunniteltu erityisesti herkälle iholle. Tuotteet sisältävät luomukauraa ja metsämustikkaa. Atopikilla on suomalainen Fi-Natura -sertifikaatti, joka kertoo siitä, että sarjan tuotteet ovat puhdasta luonnonkosmetiikkaa. Tuotteet valmistetaan Helsingissä ja ne ovat täysin vegaanisia ja gluteenittomia.

Itse saan aika ajoin sähköpostiini tiedotteita erilaisista luonnonkosmetiikkasarjoista. Kun luin Atopikista, se kiinnitti huomioni erityisellä tavalla, ja halusin päästä testaamaan tuotteita. Sarja vaikutti helposti lähestyttävältä ja itselleni sopivalta, koska oma ihoni on erityisen herkkä. Olen nyt jonkin aikaa käyttänyt Atopikin tuotteita ja tykästynyt niihin. Ehdoton suosikkini on rauhoittava kauraöljy. Ilokseni voin mahdollistaa nyt myös sen, että myös kaksi lukijaani pääsee testaamaan Atopikin tuotteita.

Sain Sugarilta arvottavaksi kaksi Atopikin starttipakkausta. Pakkauksen arvo on 58 e ja se sisältää seuraavat tuotteet:
Puhdistusemulsio (50ml)
Kasvovesi (50ml)
Seerumi (15ml)
Kauravoide (15ml)
Kauraöljy (10ml)

Arvontaan voit osallistua kertomalla tämän postauksen kommenttiboksissa, miksi itse käytät luonnonkosmetiikkaa tai jos et vielä ole käyttänyt, niin miksi haluaisit tutustua siihen. Arvonta suoritetaan illalla, sunnuntaina 18.11.2018. Otan yhteyttä voittajiiin sähköpostitse, joten muistathan jättää mailiosoitteesi kommenttiin. En käytä osoitteita muihin tarkoituksiin. Julkaisen arvonnan voittajat myös täällä blogissa sekä IG stoorissani – @mirkahannele

Töölönlahti HelsinkiHelsinki ruskaRuska Töölönlahti

Olen pääsemässä vasta vauhtiin luonnokosmetiikan kanssa, joten luvassa on varmasti lisää postauksia tulevaisuudessa. Tämä on vasta alkua.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Matkustamattomuuden siunaus

Tämä vuosi on ollut matkustamisen suhteen hiljaisin pitkään aikaan.

Nyt olisi tilaisuus kiillottaa sädekehääni ja uskotella, että olen vähentänyt lentämistä ympäristövaikutusten vuoksi. Se olisi kuitenkin epärehellistä. Totta kai olen löytänyt tämän näkökulman kautta uudenlaista merkitystä ja jopa iloa matkustamattomudestani, mutta se onkin kokonaan jo toinen aihe, johon palaan myöhemmin.

Jos minulla olisi ollut mahdollisuus valita, en olisi ollut Suomessa viime talvena. Olisin lentänyt vuosi sitten marraskuussa Australiaan ja paluumatkalla pysähtynyt Aasiaan muutamaksi kuukaudeksi. Olisin palannut kotiin siinä vaiheessa, kun kevätaurinko olisi sulattanut lumihanget. En viihdy Suomessa talvella, turha sitä on kierrellä. Kaamoksen keskellä tuntuu joka vuosi siltä kuin olisin kaukana kotoa. Oireilen sekä fyysisesti että henkisesti.

Hampstead Heath Lontoo

Paras vuosi koskaan

Olen matkustanut viimeisen parin vuoden aikana hyvin vähän, koska minulla ei ole ollut vaihtoehtoja.

Olin pidemmällä reissulla viimeksi vuoden 2016 lopulla. Näin jälkikäteen mietittynä 2016 oli monin tavoin onnellisin vuosi pitkään aikaan, mistä olen edelleen kiitollinen. Olin kaksi vuotta sitten toiveikas ja ajattelin, että vihdoin saan elää elämää, josta olen pitkään haaveillut, eli matkustaa ja tehdä samalla töitä ympäri maailman. Sain kirjoitella työjuttujani esimerkiksi terassilla Sagresissa, kahvilassa Tukholmassa ja uima-altaan reunalla Chiang Maissa. Toivoin, että elämä voisi aina jatkua niin. Halusin yhä enenevissä määrin matkustaa, tutustua uusiin kulttuureihin ja oppia lisää niin itsestäni kuin ympäröivästä maailmasta.

Vuodesta 2017 tulisi paras vuosi koskaan. Näin minä vilpittömästi uskoin.

Vuoden vaihtuessa tilanne näytti vielä kohtuullisen lupaavalta, kunnes tuli kesä. En minä missään vaiheessa taloudellisesti rikastumaan päässyt, mutta sentään jotenkin pysyttelin pinnan yläpuolella. Tiesin, että minun on tultava rohkeammaksi oman työni markkinoimisessa – se oli silloin ja on edelleen isoin haasteeni freelancerina. Haaste osoittautui kuitenkin suuremmaksi kuin osasin kuvitella. En varautunut ja varustautunut tarpeeksi. Olisin tarvinnut paljon enemmän tukea tilanteessani, mutta en osannut sitä pyytää.

Olin ulkona mukavuusalueeltani joka kerta markkinoidessani työtäni. Olisin varmasti saanut paljon enemmän asiakkaita olemalla rohkeampi ja aktiivisempi. Jotain sentään sain aikaiseksi, ja vuoden 2017 aikana minulla oli asiakkaita sen verran, että selvisin. Säästöön en kuitenkaan voinut rahaa laittaa.

Yhtäkkiä tuli asiakkaiden sairastumista, yritysten kaatumisia, maksukyvyttömyyttä, laskuja joita ei maksettu, projekteja, jotka loppuivat oikeastaan ennen kuin edes alkoivat.. Jokainen yrittäjä/freelancer joutuu kohtaamaan tällaisia tilanteita, mutta koska olin heittäytynyt freelanceriksi vailla säästöjä ja elin kädestä suuhun, jo muutama huonompi kuukausi tarkoitti isoja ongelmia. Energia alkoi valua luovuuden sijaan päivittäiseen selviytymiseen. Minun olisi ehdottomasti pitänyt hankkia mentori. Asioiden pyöritteleminen pään sisällä yksin ei tehnyt hyvää. Yksin asuminen ja yksin työskenteleminen on huono kombinaatio murehtimiseen taipuvaiselle henkilölle.

Kaikesta huolimatta vuoden 2017 alusta lokakuuhun saakka uskoin, että saisin asiat järjestymään ja minulla olisi mahdollisuus toteuttaa unelmani talvesta maailmalla. Sain paljon tukea ystäviltä, jotka tsemppasivat minua olemaan luovuttamatta. Tein parhaani mukaan töitä sen eteen, että pääsisin marraskuussa talvea pakoon. Minulla oli kerrankin äärimmäisen selkeä visio. Jätin välistä esimerkiksi pressimatkan Yhdysvaltoihin (jossa en ole koskaan käynyt), koska uskoin voivani sen viikon aikana tehdä töitä sen eteen, että saisin järjestymään perheeni kanssa matkan Thaimaahan.

Välistä jäivät niin itä kuin länsikin.

Realiteetit oli pakko kohdata. Jäin Suomeen koko talveksi. Muu perheeni kävi ensimmäistä kertaa Thaimaassa, minä en päässyt mukaan. Tuntui epätodelliselta, että maa, jossa olin reissannut opiskeluaikojeni alusta lähtien, jossa yksi perheenjäsenistäni asuu ja joka tuntuu minullekin toiselta kotimaalta, olikin yhtäkkiä saavuttamaton.

Hampstead Heath Lontoo

Kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys

Haave elämästä, johon kuuluisi paljon matkustamista ja kirjoittamista, alkoi vähitellen mennä palasiksi. Ihanien ystävien avustuksella sentään pystyin tekemään muutaman päivän matkan Lontooseen tämän vuoden huhtikuussa – siitä tuli minulle yksi rakkaimmista reissuistani. Koin valtavaa kiitollisuutta, että sain olla silloin juuri siellä. Lensin Lontooseen sellaisena päivänä, kun siellä oli lämpimin huhtikuinen päivä 70 vuoteen. 29 astetta tuntui uskomattomalle loputtoman pitkän talven jälkeen.

Tämä matka oli minulle kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys.

Silmäni avautuivat uudella tavalla sille, miten etuoikeutettu olen, kun minulla on ollut mahdollisuus nähdä maailmaa. Monilla sellaista tilaisuutta ei tule koskaan. On lukematon määrä ihmisiä, joilla ei ole edes oikeutta omistaa passia, saati rahaa matkustaa.

Silmäni avautuivat uudella tavalla sille, miten etuoikeutettu olen.

Kaupunkireissu Eurooppaan ei kuulosta mitenkään ihmeelliseltä tai hohdokkaalta. Luulisi, että eksoottisissa kohteissa reissaamisen jälkeen kaupunkimatka Euroopassa tuntuisi lähinnä tavalliselta viikonlopulta. Siinä tullaankin tämän blogipostauksen pointtiin, eli siihen, miksi olen kiitollinen tästä ajasta, jolloin en ole voinut matkustaa.

Olen onnellinen siitä, että en ole turtunut niin paljon, ettei esimerkiksi reissu Lontooseen tuntuisi enää erityiseltä. Kaikkeen nimittäin tottuu ja turtuu, ja ihminen haluaa aina vaan lisää ja lisää. Jos viiden tähden elämää jatkaa tarpeeksi pitkään, ei mikään enää riitä. Lopulta koko maailmasta ei löydy tarpeeksi tähtiä ja kaikesta löytyy jotain, mistä valittaa. En koskaan halua olla siinä pisteessä. Haluan elämäni loppuun saakka iloita pienestä ja olla kiitollinen kaikesta, mitä minulla on. Ihmetykseni, rakkauteni ja intohimoni maailmaa ja ihmisiä kohtaan on entisestään vahvistunut sinä aikana, kun minun on ollut pakko olla paikoillani. Itsestäänselvyyksiä ei enää elämässäni ole.

Liian isoja unelmia

Nyt kun mietin tätä parin vuoden mittaista ajanjaksoa, joka on ollut täynnä monenlaisia haasteita, alan vähitellen näkemään siunauksen siinä. Minun on ollut pakko pysähtyä elämässäni, sillä vaihtoehtoja ei ole ollut. Vaikka en olisi itse valinnut tätä tilannetta ja toivon, ettei elämäni jatkuisi epämääräisenä enää pitkään, olen kiitollinen siitä, että olen joutunut nöyrtymään ja saanut sen myötä kasvaa. Tällä hetkellä minun on elettävä kirjaimellisesti päivä kerrallaan, iloittava pienistä asioista ja jaksettava unelmoida isosti. Ennen kaikkea on oltava kärsivällinen.

Nyt ei ole aika luovuttaa.

Kesäkuussa kirjoitin kirjan valmiiksi. Olen siitä ylpeä. Rakkauteni kirjoittamista kohtaan vahvistui projektin aikana entisestään. Haluan kirjoittaa vielä paljon – myös monia kirjoja. On tässä vuodessa ollut siis jotain hyvääkin. Muuten olen joutunut tasapainoilemaan siinä jossain freelance-elämän reunalla, osan vuodesta myös ihan rehellisesti työttömänä. Olen nähnyt kovasti vaivaa sen eteen, että työrintamalla avautuisi uusia ovia. Samalla olen suunnitellut ensi vuotta ja haaveillut isoista jutuista, tietenkin myös matkustamisesta. Olen yllätyksekseni saanut edelleen paljon tukea ihmisiltä ympäriltäni. En ihmettelisi, vaikka jotkut jo kyllästyisivät tsemppaamaan minua, sillä välillä en itsekään tiedä, minne olen matkalla.

Olenko ensi vuonna yrittäjä vai en, sitä en osaa varmaksi sanoa. Olen tällä hetkellä avoin monille vaihtoehdoille ja luotan siihen, että parempia aikoja on tulossa. Osaamiseni ei ole kadonnut mihinkään, joten on pidettävä pää pystyssä ja uskottava siihen, että kova työ tuottaa jonain päivänä tulosta.

Kirjoittamista en aio lopettaa, se on ainakin varmaa.

Joskus on hyvä, että unelmat menevät palasiksi. Silloin on mahdollisuus aloittaa alusta ja rakentaa tilalle jotain monin verroin entistä ehompaa.

Kuvat: Hampstead Heath, Lontoo

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Kuusi kertaa Helsinki

Helsingin Tuomiokirkko

Yksi kesän 2018 tavoitteistani oli ottaa enemmän haltuun omaa kotikaupunki, sillä olen asunut Helsingissä 14 vuotta, mutta en ole nähnyt läheskään kaikkea, mitä kaupungilla on tarjottavanaan.

Pääsin suunnitelmani kanssa kunnolla toteutusasteelle vasta elokuussa. Viimeisen parin kuukauden aikana olen tehnyt retkiä luontokohteisiin, joissa en ole syystä tai toisesta koskaan aiemmin käynyt. Valitsin paikat enimmäkseen sattumanvaraisesti, fiiliksen mukaan. Helsingistä löytyy paljon kaunista, kun vaan malttaa nähdä vähän vaivaa ja poistua kotinurkiltaan – aina ei tarvitse edes lähteä kauas.

Vallisaari

Suomelinnan naapurissa sijaitseva Vallisaari oli elokuussa niin vihreä ja vehreä, etten meinannut uskoa olevani Helsingissä. Sääli, etten ottanut haltuun tätä paikkaa jo alkukesästä, sillä nyt joudun odottelemaan uutta visiittiä seuraavaan vuoteen. Vallisaareen nimittäin liikennöidään vain kesäkaudella. Saareen kulkevat Aava Lines sekä JT-Line, lauttamatka Kauppatorilta kestää noin 20 minuuttia. JT-Linen aluksella on mahdollisuus pysähtyä samalla lipulla myös Lonnassa ja Suomenlinnassa.

Helsingin edustalla on monia kauniita saaria, joista osa on auki myös talvisaikaan. Vallisaari on kuitenkin selkeästi kesäkohde.

Helsinki VallisaariHelsinki Vallisaari Helsinki Vallisaari Helsinki VallisaariHelsinki Vallisaari Helsinki Vallisaari Helsinki Vallisaari Helsinki Vallisaari Helsinki Vallisaari Helsinki Vallisaari Helsinki Vallisaari Helsinki Vallisaari Helsinki Vallisaari Helsinki Vallisaari

Haltialan auringonkukkapellot

Olen aina rakastanut auringonkukkia. 13-vuotiaana omistin muovisen auringonkukan, jota kanniskelin mukanani, missä liikuinkin. Kun rippijuhlani osuivat elokuulle, oli selvää, että kotimme koristeltiin juhlapäivänä auringonkukilla.

Tänä vuonna tajusin yhtäkkiä, että minulla ei ole aavistustakaan, missä Helsingissä kasvaa auringonkukkia. Googlettamalla löysin Helsingin ja Vantaan rajalla sijaitsevan Haltialan maatilan ja hyppäsin siltä istumalta bussiin.

Myöhemmin minulle selvisi, että jotkut alkavat jo ärsyyntyä jokavuotiseen kuvatulvaan Haltialan kukkapelloilta, mutta itse en ollut aiemmin edes kuullut koko paikasta – olen melko varma, että en ole ainoa. En usko kyllästyväni auringonkukkiin tai kuviin niistä koskaan, sen verran kauniita ne ovat. Haltialassa on luvallista myös poimia kukkia ilmaiseksi, ja poimijoita olikin paikalla suhteellisen paljon.

Samalla alueella on myös Helsingin kaupungin omistama  kotieläinpiha sekä ravintola.

Vaikka Haltiala sijaitsee jotakuinkin Helsingin rajojen sisäpuolella, niin kannattaa olla tarkkana bussilippujen kanssa keskustan suunnasta matkustaessa. Itse luulin olevani Helsingin puolella koko matkan, vaikka tosiasiassa jäin pois pysäkillä, joka oli Vantaan puolella.

Haltiala Helsinki Haltiala Helsinki auringonlasku Haltiala Helsinki auringonkukat Haltiala Helsinki auringonkukat Haltiala Helsinki auringonkukatHaltiala Helsinki auringonkukat Haltiala Helsinki auringonkukat Haltiala Helsinki auringonkukat Haltiala Helsinki aurigonkukat Haltiala Helsinki auringonkukat

Haltiala Helsinki auringonkukat

Haltiala Helsinki auringonkukat

Helsinki mereltä käsin

Helsinki on mereltä käsin valtavan kaunis!

Meille, jotka emme itse omista venettä, on onneksi vaihtoehtoja tarjolla vesillä liikkumiseen – melominen, sup-lautailu, saarille liikennöivät lauttat, risteilyt Helsingin edustalla jne.

Sain loppukesästä Veeralta lahjaksi Elämyslahjojen lahjakortin, jolla pääsin ystävän kanssa purjehtimaan S/y Belmontilla, samalla purjeveneellä, jolla Hjallis Harkimo aikanaan 80-luvulla purjehti maailman ympäri.

Purjehduksen aikana sai halutessaan osallistua purjeiden käsittelyyn tai esimerkiksi veneen ohjaamiseen. Kuten arvata saattaa, itse keskityin vain paistattelemaan päivää. Meillä kävikin älyttömän hyvä tuuri sään suhteen, sillä syyskuun toisena päivänä ilma oli niin lämmin, että merellä olisi voinut halutessaan ottaa aurinkoa bikineissä.

Mitättömän tuulen vuoksi emme voineet purjehtia kovin kauas, mutta se ei minua haitannut. Pääasia, että saimme nauttia auringosta, meri-ilmasta ja kauniista maisemista. Meri on ehdottomasti yksi suosikkiasioistani maailmassa.

Elämysmatkat purjehdusPurjehdus Elämysmatkat Purjehdus Elämysmatkat Purjehdus Elämysmatkat Purjehdus Elämysmatkat Purjehdus ElämysmatkatPurjehdus Elämysmatkat Purjehdus ElämysmatkatPurjehdus ElämysmatkatPurjehdus ElämysmatkatPurjehdus ElämysmatkatPurjehdus ElämysmatkatPurjehdus ElämysmatkatPurjehdus ElämysmatkatElämysmatkat purjehdus

Kivinokka

En tiennyt tästä Kulosaaren ja Herttoniemen välimaastossa sijaitsevasta virkistysalueesta ennen kuin minulle ehdotettiin aamuista ulkoiluretkeä sinne. Suostuin poikkeuksellisesti heräämään viikonloppuaamuna viideltä aamuista retkeämme varten. Kyllähän se sitten kostautui kaksien päiväunien muodossa, mutta silti kannatti ehdottomasti lähteä. Haluaisin mielelläni olla aamuvirkku, mutta siihen on vielä aika paljon matkaa.

Kivinokan alueella on satoja kesämajoja, eli pikkuruisia mökkejä, jotka ovat yleisesti ottaen hieman pienempiä kuin siirtolapuutarhojen mökit. Lisäksi siellä on uimarantoja, kahvila, Kulosaaren kartano sekä siirtolapuutarha. Ulkoilualuetta ja kävelyreittejä on myös ihan mukavasti.

Aamuisesta retkestämme jäi mieleen parhaiten peilityyni meri, jota olisin voinut jäädä tuijottelemaan ikuisesti. Vaikka sää oli sen verran pilvinen, että varsinaista auringonnousua emme nähneetkään, oli aamu kuitenkin todella kaunis. Tällaisia aamukävelyitä voisi ehdottomasti tehdä tulevaisuudessa enemmänkin.

Kivinokka Helsinki Kivinokka Helsinki Kivinokka Helsinki Kivinokka HelsinkiKivinokka Helsinki Kivinokka Helsinki Kivinokka Helsinki Kivinokka Helsinki Kivinokka Helsinki Kivinokka Helsinki Kivinokka Helsinki Kivinokka Helsinki

Vanhankaupunginkoski

Syyskuisena sunnuntaina kahvilassa istuskellessani huomasin, että päivä on poikkeuksellisen kaunis. Aloin etsiä kartasta luontokohdetta, johon pääsisin Kalliosta mahdollisimman nopeasti. Vanhankaupunginkoskelle oli vain reilun 10 minuutin bussimatka Sörnäisistä, joten valitsin sen. Oikeastaan todella hassua, että en ole viettänyt tällä alueella aikaa aiemmin, vaikka se on niin lähellä kotiani.

Kosken rannalla sijaitsee myös ravintola Koskenranta, jossa ei tullut vielä käytyä, mutta lokakuun säät ovat edelleen siinä määrin lämpimiä, että voisin poiketa siellä ensi viikolla lounaalla – terassilla tietenkin. Lämpimistä päivistä on otettava kaikki irti viimeiseen saakka, sillä edessä on auttamatta monia pitkiä talvikuukausia.

Helsinki VanhankaupunginkoskiHelsinki VanhankaupunginkoskiVanhankaupunginkoski HelsinkiVanhankaupunginkoski Helsinki Vanhankaupunginkoski Helsinki Vanhankaupunginkoski Helsinki Vanhankaupunginkoski Helsinki Vanhankaupunginkoski Helsinki Vanhankaupunginkoski Vanhankaupunginkoski Helsinki Vanhankaupunginkoski Helsinki Vanhankaupunginkoski Helsinki

Palasin Vanhankaupunginkoskelle seuraavan kerran kolme viikkoa myöhemmin, jolloin lehdet olivat jo vaihtaneet väriään.

Vanhankaupunginkoski ruskaVanhankaupunginkoski Helsinki Vanhankaupunginkoski Helsinki Helsinki Vanhankaupunginkoski

Lammassaari/Kuusiluoto

Vanhankaupunginkoskella pohdin, että siitä ei varmaankaan olisi kovin pitkä matka Lammassaareen, jossa en ollut koskaan käynyt. En ollut sen tarkemmin miettinyt, missä Lammassaari tarkalleen ottaen sijaitsee, joten kaivoin reittioppaan puhelimesta esiin. Hämmästyin, kun opas näytti, ettei minun tarvitsisi liikkua bussilla minnekään. Seuraavaksi tajusin, että kyltti, joka osoittaa Lammassaaren pitkospuille, oli selkäni takana. Tunsin oloni tyhmäksi, mutta samalla iloitsin siitä, että pääsin näkemään Lammassaaren ja Kuusiluodon.

Sää oli mitä parhain. Vaikka oltiin jo puolivälissä syyskuuta, ulkona tarkeni t-paidalla. Tänä vuonna säät ovat olleet Suomessa sanalla sanoen ihmeelliset! Jos viime vuonna harmaus ei tuntunut päättyvän koskaan, on tämä vuosi ollut aivan toista maata.

Lammassaari Helsinki Lammassaari Helsinki Helsinki Lammassaari Lammassaari Helsinki Lammassaari Helsinki Lammassaari Helsinki Lammassaari Helsinki Lammassaari Helsinki

Lammassaaresta pääsee pitkospuita pitkin Kuusiluodon puolelle, jossa voi kesäkaudella tehdä tuttavuutta vapaana liikuskelevien lampaiden kanssa. Lampaat tulivatkin vastaan heti saareen porteilla.

Lammas KuusiluotoKuusiluoto HelsinkiSiinä vaiheessa, kun löysin tieni rantakalliolle, huomasin, että epäilyttävä musta pilvimassa vyöryi mantereen suunnalta uhkaavalla vauhdilla. Ei mennyt aikaakaan, kun sain kunnon rankkasateen niskaan. Lämpimiä vaatteita minulla ei ollut mukana, koska olin lähtenyt kotoa liikenteeseen sillä ajatuksella, että käyn vain lähikahvilassa aamiaisellla. Onneksi sadekuuro ei viilentänyt ilmamassaa, ja pääsin nopeasti suuren puun alle suojaan. Tuli jälleen todistettua, miten pienessä hetkessä sää saattaa muuttua lähes äärilaidasta toiseen. Rakeita ei sentään tällä kertaa tullut.

Puolen tunnin kuluttua aurinko paistoikin jälleen siniseltä taivaalta.

Kuusiluoto Helsinki Kuusiluoto Helsinki Kuusiluoto Helsinki

On Helsinki vaan kaunis.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Väriterapiaa Lontoon Brick Lanella

Kun huhtikuisena hellepäivänä kävelin Lontoon Brick Lanella, luulin, että se jäisi yhdeksi tämän kesän lämpimimmistä päivistäni. Vähänpä silloin tiesin. 

Vietin tämän vuoden ensimmäiset kesäpäiväni Lontoossa. Noin 70 vuoteen kaupungissa ei ole mitattu huhtikuussa yhtä lämmintä säätä kuin silloin. Reissuni sujui siis kirjaimellisesti historiallisen lämpimissä tunnelmissa. Ajattelin, että nyt on otettava kaikki irti kesäpäivistä, sillä Suomen kesästä ei koskaan voi tietää.

Brick Lane Lontoo katutaide

Brick Lanen sunnuntai

Kymmenen vuotta sitten, ensimmäisen Lontoon reissuni aikoihin, Shoreditchissa sijaitseva Brick Lane oli hip. Ihastuin alueen tunnelmaan, kuinkas muutenkaan.

Vaikka Itä-Lontoo on sittemmin saanut paljon uusia trendialueita, kiehtoo tämä tuttu kadunpätkä edelleen. Brick Lane on yhä täynnä elämää, ja koska katutaiteella on tapana uusiutua tiuhaan tahtiin, on Brick Lanella jatkuvasti jotain uutta nähtävää.

Sen lisäksi, että Shoreditch on näyttämö värikkäälle katutaiteelle, on alueen historiakin värikäs. Mikäli Shoreditch kiehtoo pintaa syvemmältä, siihen ei tarvitse syventyä yksin. Unseen Tours järjestää alueella kävelykierroksia, joissa oppaina toimii esimerkiksi kodittomia lontoolaisia. Blogissaan näistä on kirjoittanut esimerkiksi Ullis R. Urgent. Itsekin osallistun tulevaisuudessa tällaiselle kierrokelle enemmän kuin mielelläni.

Minä suuntaan Brick Lanen alueelle yleensä sunnuntaisin, jolloin koko Shoreditch täyttyy markkinoista. Jos siis ihmismassat eivät ahdista, on sunnuntai paras päivä Itä-Lontoon kierrokselle. Suosittelen ehdottomasti paikallisten käsityöläisten tukemista mieluummin kuin keskustan ketjuliikkeissä shoppailua.

Brick Lane Lontoo katutaide Brick Lane Lontoo katutaide Brick Lande Lontoo katutaide Brick Lane Lontoo katutaide

Rakkaudesta katutaiteeseen

Olen ollut kiinnostunut katutaiteesta niin pitkään kuin muistan, ja vaikka taide ei olekaan ollut blogissani viime aikoina usein esillä, ei rakkauteni sitä kohtaan ole kadonnut. Olen edelleen innoissani, kun pääsen paikkoihin, jotka täyttyvät värikkäästä, ajattelemaan haastavasta taiteesta. Tykkään valokuvata katutaidetta ja ihastella kuvia vielä pitkän ajan jälkeenkin.

Muistan edelleen hyvin sen syys-lokakuun taitteen sunnuntain, jolloin istuin Brick Lanen kulmassa tiedostaen, että se tulisi olemaan viimeinen kesäpäiväni vuonna 2008. Tuskin olen koskaan yrittänyt yhtä epätoivoisesti imeä itseeni jokaista auringonsädettä sekä ympäröivää tunnelmaa. Jostain syystä aurinko on liittynyt vahvasti lähes kaikkiin Lontoon matkoihini siitä huolimatta, että kaupunki yleisesti mielletään kovin sateiseksi.

Istuin Brick Lanen kulmassa tiedostaen, että se tulisi olemaan viimeinen kesäpäiväni vuonna 2008.

Tämän kevään reissullani kesä oli vielä edessä. En kuitenkaan osannut aavistaa, millaisista lämpötiloista pääsisin Suomen kesässä nauttimaan. Vuonna 2018 Suomessa mitattiin yli 60 hellepäivää. Se tuntuu edelleen uskomattomalta. Kaikesta huolimatta tämä huhtikuinen sunnuntai on yksi parhaista tämän kesän muistoistani.

Brick Lane katutaide Brick Lane Lontoo katutaide Brick Lane Lontoo katutaide Brick Lane Lontoo katutaide

Luovuus kuuluu kaikille

Harvinaisen pitkän ja masentavan talven jälkeen värikkäät kuvat olivat minulle parasta mahdollista terapiaa, ja samalla ne muistuttivat minua unelmastani, joka oli ollut talviunilla – tahdon kirjoittaa kirjan luovuudesta. Unelmani heräsi eloon aivan uudella tavalla, kun pääsin harmaan talven jälkeen värikkääseen ympäristöön.

Vaikka inspiroidunkin taiteesta, niin ajattelen, että luovuutta ei ole missään tapauksessa varattu vain taiteilijoille, artisteille tai muille ”luovan alan ihmisille”. Toivon, että jokainen oppisi ottamaan ilon irti omasta luovuudestaan, ammatista ja kiinnostuksen kohteista riippumatta. Olen innoissani tästä aiheesta ja siksi tahtoisin kirjoittaa siitä (ainakin yhden) kirjan. Toivon, että löydän itseni jossain vaiheessa Lontoosta kirjoittamasta, sillä jostain syystä tämä kaupunki herättää minussa paljon ajatuksia, ideoita ja inspiraatiota.

Millainen ympäristö sinua inspiroi? Mielestäni kysymystä kannattaa pohtia, sillä jokainen tarvitsee aika ajoin uutta inspiraatiota ja uutta energiaa. Välillä on hyvä irrottautua omista arjen ympyröistä. Jollekin mielekkäin ympäristö tarkoittaa kaupungin kaaosta, toiselle luonnon hiljaisuutta. Itse tarvitsen vuorotellen molempia näistä. Koen itseni kaupunkilaiseksi ja rakastan suurkaupunkeja aivan erityisesti, mutta luonnon rauha virkistää ja inspiroi minua myös.

Brick Lane Lontoo katutaide Brick Lane Lontoo katutaide Brick Lane Lontoo katutaide Brick Lane Lontoo katutaide Brick Lane Lontoo katutaide Brick Lane Lontoo katutaide Brick Lane Lontoo

Lakkaa seuraamasta puhelintasi

Bongasin kadunkulmasta hyvin simppelin tekstin ”Unfollow Your Phone”.  Se pysäytti miettimään. Ihminen kestää nykyään huonosti hiljaisuutta ja odottamista. Harva jaksaa seistä julkisella paikalla enää ilman, että tuijottaa puhelimensa näyttöä. Kaukana ovat ne ajat, kun ihmiset kykenivät istumaan raitiovaunussa – saati sitten tuntien ajan bussissa tai junassa – ilman älylaitettaan. Pakko tunnustaa, että minä en malttanut laskea Lontoossa puhelinta kädestäni oikeastaan ollenkaan, kun kaikkialla tuntui olevan jotain, mitä halusin ikuistaa. Ehkä myös otin vähän takaisin sitä, että edellisellä Lontoon reissulla ei tullut valokuvattua.

Mielestäni on huolestuttavaa, miten levottomaksi älylaitteet ovat ihmiset tehneet. Toki etenkin reissussa helposti innostuu eikä halua laskea puhelinta tai kameraa kädestä ollenkaan, mutta toisinaan on parasta oikeasti vaan heittäytyä hetkeen ja unohtaa kaikki muu. Arjessa puhelimen selailusta tulee helposti tapa, joka turruttaa enemmän kuin antaa positiivisia virikkeitä. Tällainen kierre kannattaa jossain kohtaa katkaista.

Olen yrittänyt tänä kesänä vähentää puhelimen ja läppärin käyttöä. Pidin blogin kirjoittamisestakin yli kahden kuukauden breikin, joka on nyt tullut päätökseen. Tauko teki hyvää. Vaikka rakastan kirjoittamista, niin koko ajan ei tarvitse ikuistaa/jakaa kaikkea. Maailma on edelleen kaunis eikä putoa raiteiltaan, vaikka välillä keskittyisi elämään reaaliajassa.

Brick Lane Lontoo katutaide Brick Lane Lontoo katutaide Brick Lane Lontoo katutaide Brick Lane Lontoo katutaide Brick Lane Lontoo katutaide Brick Lane Lontoo katutaide Brick Lane Lontoo katutaide Brick Lane Lontoo Brick Lane Lontoo katutaide Brick Lane Lontoo katutaide Brick Lane Lontoo katutaide Brick Lane Lontoo katutaide Brick Lane Lontoo katutaide Brick Lane Lontoo katutaide Brick Lane Lontoo katutaide Brick Lane Lontoo katutaide Brick Lane Lontoo katutaide Brick Lane Lontoo katutaide Brick Lane Lontoo katutaide

Nomadic Community Gardens

Yksi parhaista asioista reissaamisessa on se, että milloin tahansa vastaan voi tulla mitä tahansa – silloinkin, kun on suhteellisen tutussa ympäristössä. Tällä kertaa löysin sattumalta yhteisöpuutarhan, joka on rakennettu käyttämättömäksi jääneelle maalle. Mielestäni on hienoa, että kaupunkilaiset ottavat ympäristöä haltuun tällä tavalla.

Brick Lanen tuntumaan rakennettu Nomadic Community Gardens on täynnä taidetta, kasvillisuutta, kahviloita, mitä mielikuvituksellisempia rakennelmia, ihmisiä, tapahtumia, yhteisöllisyyttä. Tämä paikka oli ehdottomasti päivän piristys – joka olisi jäänyt kokematta, jos olisin päättänyt, että Shoreditch on ”niin nähty”. Onneksi päätin antaa sille jälleen mahdollisuuden, sillä inspiroiduin enemmän kuin pitkään aikaan.

Nomadic Community Gardens Lontoo Nomadic Community Gardens Lontoo Nomadic Community Gardens Lontoo Nomadic Community Gardens Lontoo Nomadic Community Gardens Lontoo Nomadic Community Gardens Lontoo Nomadic Community Gardens Lontoo Nomadic Community Gardens Lontoo Nomadic Community Gardens Lontoo Nomadic Community Gardens Lontoo Nomadic Community Gardens Lontoo Nomadic Community Gardens Lontoo Nomadic Community Gardens Lontoo Nomadic Community Gardens Lontoo Nomadic Community Gardens Nomadic Community Gardens Nomadic Community Gardens Lontoo Nomadic Community Gardens Lontoo Nomadic Community Gardens Lontoo Nomadic Community Gardens Lontoo Nomadic Community Gardens Lontoo Nomadic Community Gardens Lontoo Nomadic Community Gardens Lontoo Nomadic Community Gardens Lontoo Nomadic Community Gardens Lontoo Nomadic Community Gardens Lontoo Nomadic Community Gardens Lontoo Nomadic Community Gardens Lontoo Nomadic Community Gardens Lontoo Nomadic Community Gardens Lontoo Nomadic Community Gardens Lontoo Nomadic Community Gardens Lontoo Nomadic Community Gardens Lontoo

Brick Lanelle löytää helpoiten tubella: Aldgate East tai overgroundilla: Shoreditch High Street.

Lontoo Brick Lane Brick Lane Lontoo katutaide Brick Lane Lontoo katutaide Brick Lane Lontoo katutaide Brick Lane Lontoo katutaide Brick Lane Lontoo katutaide Brick Lane Lontoo katutaide Brick Lane Lontoo katutaide Bricklane Lontoo katutaide Brick Lane Lontoo katutaide Brick Lane Lontoo katutaide Brick Lane Lontoo katutaide Brick Lane Lontoo katutaide Brick Lane Lontoo katutaide Brick Lane Lontoo katutaide Brick Lane Lontoo katutaide Brick Lane Lontoo katutaide Brick Lane Lontoo katutaide Brick Lane Lontoo katutaide Bricklane Lontoo katutaide Bricklane Lontoo katutaide Bricklane Lontoo katutaide Bricklane Lontoo katutaide Bricklane Lontoo katutaide

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Original Sokos Hotel Viru – talo täynnä tarinoita

Viru on ollut jo pitkään suomalaisille Tallinnan matkailun symboli. Hotellin seinät ovat nähneet ja kuulleet enemmän kuin rakennusta katsellessa koskaan voisi kuvitella.

Original Sokos Hotel Viru Tallinna näkymät Original Sokos Hotel Viru Tallinna näkymä Original Sokos Hotel Viru Tallinna

Kaikki ei ole sitä, miltä näyttää – Virun värikäs historia

Se on seissyt uskollisesti paikallaan koko elämäni ajan, kauemminkin – Tallinnan ikoninen maamerkki Original Sokos Hotel Viru.

Viru, tuolloin Neuvostoliiton virallisen matkatoimiston, Intouristin, omistama, avattiin asiakkaille 5. toukokuuta 1972. Suomalaisten rakentama hotelli oli kaupungin korkein ja hienoin, ylpeyden aihe koko Neuvostoliitonkin mittakaavassa. Heti alussa Viruun palkattiin yli tuhat työntekijää mitä erikoisempien työnimikkeiden alle.

Kaikki ei kuitenkaan ollut sitä, miltä ulospäin näytti.

Hotellissa oli valtion turvallisuuskomitean, KGB:n, tukikohta. Salainen radiokeskus sijaitsi Virun 23:ssa kerroksessa, ja sen olemassaolo oli tarkoin varjeltu salaisuus. Joissain hotellihuoneissa oli salakuuntelulaitteet, ja esimerkiksi ravintoloiden pöydissä oli mikrofoneja. Hotellivieraita tarkkailtiin, etenkin sellaisia, jotka olivat KGB:n näkökulmasta syystä tai toisesta mielenkiintoisia. Virussa vierailikin paljon merkkihenkilöitä sekä jopa maailmankuuluja julkkiksia.

Myös työntekijöitä pidettiin tarkasti silmällä, eikä heillä ollut varaa virheisiin. Toisaalta hyvät, uskolliset työntekijät myös palkittiin työstään.

Koska KGB:n tehtävänä oli vaalia ja vahtia neuvostoideologian puhtautta, oli Viru sille erityinen haaste. Hotellissa syntyi neuvostokansalaisten ja ulkomaalaisten kanssakäymistä, ja sitä haluttiin tarkasti vartioida. Työntekijöiden kommunikaation ulkomaalaisten kanssa tuli olla minimaalista, eikä kaveeraamista suvaittu.

Neuvostoliiton hajottua KGB poistui hotellista vähin äänin. Nykyään 23:ssa kerroksessa sijaistee museo, jossa pääsee tutustumaan kahteen maailmaan – neuvostopropagandan luomaan illuusioon sekä huomattavasti moniulotteisempaan reaalimaailmaan. Vaikka museon esineistö ei ole laaja, ovat oppaiden kertomat tarinat sitäkin mukaansatempaavampia.

Museovierailu kannattaa varata etukäteen.

Lisää tunnelmia KGB-museosta esimerkiksi näissä matkablogeissa:

Meriharakka
Kohteena maailma

Original Sokos Hotel Viru Tallinna KGB museo

Yksi suosikkikaupungeistani

Minä synnyin vuonna 1985. Elettiin aikaa, jolloin suomalaiset massat olivat löytäneet Tallinnan matkakohteena. Pohjoisnaapurista tulleet reissaajat täyttivät niin tallinnalaiset alkoholimyymälät kuin pidätystilastotkin. Rajua meininkiä hämmästeltiin mediassa lahden molemmin puolin. Viru oli usein tapahtumien keskiössä, joten lopulta hotelli teki ennenkuulumattoman ratkaisun ja palkkasi omia poliiseja selvittelemään rikoksia. Tilanteisiin liittyi usein väkivaltaa, välillä kyse oli jopa henkirikoksista.

Lehtien otsikot tekivät tehtävänsä suomalaisten mielissä. Muistan itsekin lapsuudestani, että mielikuva Tallinnasta oli hyvin yksiulotteinen. Tallinnan ajateltiin olevan köyhä ja ränsistynyt kaupunki, jossa suomalaiset käyvät ryyppäämässä ja rellestämässä. Vuosina 1985–1993 Viro esitettiin mediassa vaarallisena paikkana, eikä minulla ollut syytä kyseenalaista tuota ajatusta. Se jäi kummittelemaan takaraivooni.

En olisi uskonut, että tulevaisuudessa Tallinnasta tulisi yksi suosikkikaupungeistani. Sitä se kuitenkin on tänä päivänä. Mielikuva ränsistyneestä ja epäilyttävästä kaupungista on enää vain kaukainen muisto. Eteläisellä naapurillamme on tarjottavanaan matkailijan näkökulmasta paljon. Persoonallisia kaupunginosia kunnostetaan ja rakennetaan vauhdilla, monenlaisia tapahtumia järjestetään kaiken aikaa, paikalliset designerit ovat lahjakkaita ja jatkuvasti perustetaan toinen toistaan mielenkiintoisempia kahviloita sekä ravintoloita. Käyntikohteet eivät lopu kesken, vaikka Tallinnassa vierailisi useinkin.

Liikkuminen kaupungissa on varsin kätevää ja edullista. Ei siis tarvitse miettiä, miten laajalla alueella tohtii päivän mittaan liikkua. Pysyvästi Tallinnassa asuville joukkoliikenne on täysin ilmainen, mutta ei se juuri rasita satunnaisen turistinkaan kukkaroa. Paikallinen matkakortti maksaa 2 euroa, ja sen saa ostettua esimerkiksi R-kioskista. Kortille voi ladata arvoa, jolloin yksittäinen matka maksaa 1,1 euroa. Päivän lippu maksaa 3 euroa, mutta mikäli on epävarma liikkumisensa määrästä, niin arvon lataamisessa ei ainakaan häviä, sillä myös arvolla matkustaessa 3 euroa on kattosumma, joka kortilta päivän aikana veloitetaan.

Tallinna teletornTallinna TelliskiviTallinna yksisarvinen kahvila

Katse kohti vapautta

”Soviet time window to the free world – by pointing this antenna towards Finland Estonias were able to see Finnish TV channels and get aquainted with the western world. Of course, this all was prohibited by the authorities.”

Aurinko oli jo laskemaisillaan, kun istuin Virun 18. kerroksessa, hotellihuoneeni ikkunalaudalla katselemassa vapaata maata. Mietin, miten onnellista aikaa me elämme.

Viime vuonna Viruun tehtiin Suomen juhlavuoden kunniaksi Suomi 100 -teemahuoneita, ja itsekin yövyin sellaisessa. Huoneeni teema oli suomalainen televisio. Teemahuoneista voi lukea enemmän Maa quzuu -blogista.

Pysähdyin miettimään, miten lähellä ja samaan aikaan kuitenkin niin kaukana Neuvostoliiton todellisuus on omassa lapsuudessani ollut. Minä en tiennyt siitä oikeastaan mitään, vaikka kyse oli naapuristamme. Monet virolaiset katselivat neuvostoaikana enemmän tai vähemmän salaa suomalaista televisiota, mikä oli heidän ainoa kosketuksensa vapaaseen maailmaan. Television kautta lähes kokonainen sukupolvi oppi suomen kielen. Me olemme olleet heidän näkökulmastaan valtavan onnekkaita. Sitähän me olimme ja olemme edelleen, mistä tahansa näkökulmasta katsottuna.

Vapaus, jonka merkitys välillä itsellä hämärtyy, muuttuu elämän kallisarvoisimmaksi lahjaksi, kun sitä katselee tällaisen ikkunan läpi.

Taideteos nimeltä Tallinna

Auringonlasku värjäsi Tallinnan taivaan pastellin väreihin, kuin taideteokseksi.

Ihastelimme kaunista kaupunkia bloggaajakollegani Tuulan kanssa samalla, kun jaoimme toisillemme tarinoita elämästämme. Mieleni valtasi kiitollisuus siitä, että olen saanut nähdä elämäni aikana lukemattoman monta upeaa auringonlaskua eri mantereilla. Iloitsin myös siitä, että olin tälläkin reissulla saanut todistaa, miten paljon lahjakkuutta, luovuutta ja sinnikkyyttä Tallinnasta löytyy. Se, jos joku, inspiroi minua. Ihmiset, jotka aikanaan katselivat vapautta ainoastaan televisiosta, toteuttavat nyt unelmiaan ja luovuuttaan sellaisella intensiteetillä ja innolla, että siitä pitäisi itsekin ottaa oppia.

Täältä voi lukea Tuulan mietteitä reissustamme sekä uudistetun Amarillon The Table -konseptista, jossa pääsee syömään tuttujen tai tuntemattomien kanssa yllätysillallista. Mekin istuimme entuudestaan toisillemme tuntemattomina Tuulan kanssa samaan pöytään. Pari tuntia myöhemmin katselimme yhdessä horisontin taakse painuvaa aurinkoa, ja olimme jo jakaneet elämästämme paljon.

Tallinna auringonlasku Tallinna auringonlaskuTallinna auringonlasku

Alla olevassa kuvassa näkyy Virun alkuperäinen logo. Minulla ei ole tietoa, mitä nämä puiset hökkelit ovat, mutta ne sijaitsevat televisiotornin välittömässä läheisyydessä. Bongasin ne sattumalta palattuani korkeuksista maan pinnalle. Sehän Tallinnassa onkin parasta – vastaan voi tulla mitä vaan, missä tahansa.

Hotell Viru

Postaus on koostettu bloggaajille järjestetyn matkan herättämien ajatusten pohjalta. Matkan järjestivät Sokos Hotels sekä Visit Tallinn. Reissun koordinoi Tanja Pienestä Ideapuodista.

Hotellin historiaa olen opiskellut Sakari Nupposen kirjoittamasta teoksesta ”Aikamatka hotelli Viruun”.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather