Matkustamattomuuden siunaus

Tämä vuosi on ollut matkustamisen suhteen hiljaisin pitkään aikaan.

Nyt olisi tilaisuus kiillottaa sädekehääni ja uskotella, että olen vähentänyt lentämistä ympäristövaikutusten vuoksi. Se olisi kuitenkin epärehellistä. Totta kai olen löytänyt tämän näkökulman kautta uudenlaista merkitystä ja jopa iloa matkustamattomudestani, mutta se onkin kokonaan jo toinen aihe, johon palaan myöhemmin.

Jos minulla olisi ollut mahdollisuus valita, en olisi ollut Suomessa viime talvena. Olisin lentänyt vuosi sitten marraskuussa Australiaan ja paluumatkalla pysähtynyt Aasiaan muutamaksi kuukaudeksi. Olisin palannut kotiin siinä vaiheessa, kun kevätaurinko olisi sulattanut lumihanget. En viihdy Suomessa talvella, turha sitä on kierrellä. Kaamoksen keskellä tuntuu joka vuosi siltä kuin olisin kaukana kotoa. Oireilen sekä fyysisesti että henkisesti.

Hampstead Heath Lontoo

Paras vuosi koskaan

Olen matkustanut viimeisen parin vuoden aikana hyvin vähän, koska minulla ei ole ollut vaihtoehtoja.

Olin pidemmällä reissulla viimeksi vuoden 2016 lopulla. Näin jälkikäteen mietittynä 2016 oli monin tavoin onnellisin vuosi pitkään aikaan, mistä olen edelleen kiitollinen. Olin kaksi vuotta sitten toiveikas ja ajattelin, että vihdoin saan elää elämää, josta olen pitkään haaveillut, eli matkustaa ja tehdä samalla töitä ympäri maailman. Sain kirjoitella työjuttujani esimerkiksi terassilla Sagresissa, kahvilassa Tukholmassa ja uima-altaan reunalla Chiang Maissa. Toivoin, että elämä voisi aina jatkua niin. Halusin yhä enenevissä määrin matkustaa, tutustua uusiin kulttuureihin ja oppia lisää niin itsestäni kuin ympäröivästä maailmasta.

Vuodesta 2017 tulisi paras vuosi koskaan. Näin minä vilpittömästi uskoin.

Vuoden vaihtuessa tilanne näytti vielä kohtuullisen lupaavalta, kunnes tuli kesä. En minä missään vaiheessa taloudellisesti rikastumaan päässyt, mutta sentään jotenkin pysyttelin pinnan yläpuolella. Tiesin, että minun on tultava rohkeammaksi oman työni markkinoimisessa – se oli silloin ja on edelleen isoin haasteeni freelancerina. Haaste osoittautui kuitenkin suuremmaksi kuin osasin kuvitella. En varautunut ja varustautunut tarpeeksi. Olisin tarvinnut paljon enemmän tukea tilanteessani, mutta en osannut sitä pyytää.

Olin ulkona mukavuusalueeltani joka kerta markkinoidessani työtäni. Olisin varmasti saanut paljon enemmän asiakkaita olemalla rohkeampi ja aktiivisempi. Jotain sentään sain aikaiseksi, ja vuoden 2017 aikana minulla oli asiakkaita sen verran, että selvisin. Säästöön en kuitenkaan voinut rahaa laittaa.

Yhtäkkiä tuli asiakkaiden sairastumista, yritysten kaatumisia, maksukyvyttömyyttä, laskuja joita ei maksettu, projekteja, jotka loppuivat oikeastaan ennen kuin edes alkoivat.. Jokainen yrittäjä/freelancer joutuu kohtaamaan tällaisia tilanteita, mutta koska olin heittäytynyt freelanceriksi vailla säästöjä ja elin kädestä suuhun, jo muutama huonompi kuukausi tarkoitti isoja ongelmia. Energia alkoi valua luovuuden sijaan päivittäiseen selviytymiseen. Minun olisi ehdottomasti pitänyt hankkia mentori. Asioiden pyöritteleminen pään sisällä yksin ei tehnyt hyvää. Yksin asuminen ja yksin työskenteleminen on huono kombinaatio murehtimiseen taipuvaiselle henkilölle.

Kaikesta huolimatta vuoden 2017 alusta lokakuuhun saakka uskoin, että saisin asiat järjestymään ja minulla olisi mahdollisuus toteuttaa unelmani talvesta maailmalla. Sain paljon tukea ystäviltä, jotka tsemppasivat minua olemaan luovuttamatta. Tein parhaani mukaan töitä sen eteen, että pääsisin marraskuussa talvea pakoon. Minulla oli kerrankin äärimmäisen selkeä visio. Jätin välistä esimerkiksi pressimatkan Yhdysvaltoihin (jossa en ole koskaan käynyt), koska uskoin voivani sen viikon aikana tehdä töitä sen eteen, että saisin järjestymään perheeni kanssa matkan Thaimaahan.

Välistä jäivät niin itä kuin länsikin.

Realiteetit oli pakko kohdata. Jäin Suomeen koko talveksi. Muu perheeni kävi ensimmäistä kertaa Thaimaassa, minä en päässyt mukaan. Tuntui epätodelliselta, että maa, jossa olin reissannut opiskeluaikojeni alusta lähtien, jossa yksi perheenjäsenistäni asuu ja joka tuntuu minullekin toiselta kotimaalta, olikin yhtäkkiä saavuttamaton.

Hampstead Heath Lontoo

Kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys

Haave elämästä, johon kuuluisi paljon matkustamista ja kirjoittamista, alkoi vähitellen mennä palasiksi. Ihanien ystävien avustuksella sentään pystyin tekemään muutaman päivän matkan Lontooseen tämän vuoden huhtikuussa – siitä tuli minulle yksi rakkaimmista reissuistani. Koin valtavaa kiitollisuutta, että sain olla silloin juuri siellä. Lensin Lontooseen sellaisena päivänä, kun siellä oli lämpimin huhtikuinen päivä 70 vuoteen. 29 astetta tuntui uskomattomalle loputtoman pitkän talven jälkeen.

Tämä matka oli minulle kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys.

Silmäni avautuivat uudella tavalla sille, miten etuoikeutettu olen, kun minulla on ollut mahdollisuus nähdä maailmaa. Monilla sellaista tilaisuutta ei tule koskaan. On lukematon määrä ihmisiä, joilla ei ole edes oikeutta omistaa passia, saati rahaa matkustaa.

Silmäni avautuivat uudella tavalla sille, miten etuoikeutettu olen.

Kaupunkireissu Eurooppaan ei kuulosta mitenkään ihmeelliseltä tai hohdokkaalta. Luulisi, että eksoottisissa kohteissa reissaamisen jälkeen kaupunkimatka Euroopassa tuntuisi lähinnä tavalliselta viikonlopulta. Siinä tullaankin tämän blogipostauksen pointtiin, eli siihen, miksi olen kiitollinen tästä ajasta, jolloin en ole voinut matkustaa.

Olen onnellinen siitä, että en ole turtunut niin paljon, ettei esimerkiksi reissu Lontooseen tuntuisi enää erityiseltä. Kaikkeen nimittäin tottuu ja turtuu, ja ihminen haluaa aina vaan lisää ja lisää. Jos viiden tähden elämää jatkaa tarpeeksi pitkään, ei mikään enää riitä. Lopulta koko maailmasta ei löydy tarpeeksi tähtiä ja kaikesta löytyy jotain, mistä valittaa. En koskaan halua olla siinä pisteessä. Haluan elämäni loppuun saakka iloita pienestä ja olla kiitollinen kaikesta, mitä minulla on. Ihmetykseni, rakkauteni ja intohimoni maailmaa ja ihmisiä kohtaan on entisestään vahvistunut sinä aikana, kun minun on ollut pakko olla paikoillani. Itsestäänselvyyksiä ei enää elämässäni ole.

Liian isoja unelmia

Nyt kun mietin tätä parin vuoden mittaista ajanjaksoa, joka on ollut täynnä monenlaisia haasteita, alan vähitellen näkemään siunauksen siinä. Minun on ollut pakko pysähtyä elämässäni, sillä vaihtoehtoja ei ole ollut. Vaikka en olisi itse valinnut tätä tilannetta ja toivon, ettei elämäni jatkuisi epämääräisenä enää pitkään, olen kiitollinen siitä, että olen joutunut nöyrtymään ja saanut sen myötä kasvaa. Tällä hetkellä minun on elettävä kirjaimellisesti päivä kerrallaan, iloittava pienistä asioista ja jaksettava unelmoida isosti. Ennen kaikkea on oltava kärsivällinen.

Nyt ei ole aika luovuttaa.

Kesäkuussa kirjoitin kirjan valmiiksi. Olen siitä ylpeä. Rakkauteni kirjoittamista kohtaan vahvistui projektin aikana entisestään. Haluan kirjoittaa vielä paljon – myös monia kirjoja. On tässä vuodessa ollut siis jotain hyvääkin. Muuten olen joutunut tasapainoilemaan siinä jossain freelance-elämän reunalla, osan vuodesta myös ihan rehellisesti työttömänä. Olen nähnyt kovasti vaivaa sen eteen, että työrintamalla avautuisi uusia ovia. Samalla olen suunnitellut ensi vuotta ja haaveillut isoista jutuista, tietenkin myös matkustamisesta. Olen yllätyksekseni saanut edelleen paljon tukea ihmisiltä ympäriltäni. En ihmettelisi, vaikka jotkut jo kyllästyisivät tsemppaamaan minua, sillä välillä en itsekään tiedä, minne olen matkalla.

Olenko ensi vuonna yrittäjä vai en, sitä en osaa varmaksi sanoa. Olen tällä hetkellä avoin monille vaihtoehdoille ja luotan siihen, että parempia aikoja on tulossa. Osaamiseni ei ole kadonnut mihinkään, joten on pidettävä pää pystyssä ja uskottava siihen, että kova työ tuottaa jonain päivänä tulosta.

Kirjoittamista en aio lopettaa, se on ainakin varmaa.

Joskus on hyvä, että unelmat menevät palasiksi. Silloin on mahdollisuus aloittaa alusta ja rakentaa tilalle jotain monin verroin entistä ehompaa.

Kuvat: Hampstead Heath, Lontoo

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Previous Post Next Post

You Might Also Like

24 Comments

  • Reply Maarit Johanna maanantai, lokakuu 22, 2018 at 11:49

    Todella silmiä avaava, avoin ja toiveikas postaus <3 Kiitos. Tällainen rehellisyys on kiiltokuvien vastapainoksi tosi raikasta. Voi kun itsekin osaisi jäsennellä blogiin muiden luettavaan muotoon syitä miksei itse ole käynyt ulkomailla kovinkaan ja miksei blogi oikein jaksa päivittyä. Mutta ehkä myöhemmin.

    Miten kirja-asia? Saako sen joskus jostain lukea? 🙂

    • Reply Reason for Season maanantai, lokakuu 22, 2018 at 22:41

      Kiitos <3. Oi hei kirjoithan muuten joskus noita sun kuulumisia blogiin :)! Mutta ei kannata tehdä sitä pakon sanelemana vaan vapaudesta käsin.

      Kirjaa ei ole vielä painettu ja siitä ei tehdä mitään isoa painosta, kun se on erään yrittäjän elämäkerta ja suunnattu enimmäkseen heille, jotka tuntevat kyseisen ihmisen. Mutta ehkä alan pian kirjoittamaan kirjaa ihan omista ajatuksista ja sitten, kun se on tehty, niin sitten on juhlan aika 8)!

      • Reply Maarit Johanna tiistai, lokakuu 23, 2018 at 09:08

        Kirjoitan kun saan jäsenneltyä asioita tarpeeksi, mutta otan sun postauksesta kyllä inspiraatiota!

        Kauheasti tsemppiä jos päätät alkaa oman kirjan kirjoitukseen <3

  • Reply Jaakko / lomallaviimeinkin maanantai, lokakuu 22, 2018 at 22:17

    Hienoa että olet löytänyt tilanteesta positiivisia puoliakin. Huomaan myös saman että välillä tekee varsin hyvää olla matkustamatta ja arvostaa ihan erilailla mahdollisuutta kiertää eri maissa, kohdata uusia ihmisiä eri kulttuureista. Kiitollisuus lisääntyy kummasti. Tsemppiä!!

    • Reply Reason for Season maanantai, lokakuu 22, 2018 at 22:38

      Kaikessa on aina jotain positiivista – vähintään mahdollisuus kasvaa ihmisenä :). Ja pysyn mieluummin kiitollisena (vaikka sitten vaikeuksien kautta) kuin saan kaiken liian helposti. Nyt jokainen reissu tuntuu jotenkin tosi spesiaalilta.

  • Reply Anni | Rajatapaukset torstai, lokakuu 25, 2018 at 11:38

    Hyvä kirjoitus! Mahdollisuus maailmalla matkustamiseen todellakin tekee meistä varsin etuoikeutettuja. Se vaan pääsee unohtumaan turhankin helposti. Useampaankin kertaan olen yrittänyt havahduttaa itseni siihen että aina ei tarvitse saada enemmän ja parempaa ja verrata itseään niihin joilla on millä mällätä. Vähemmänkin voi olla välillä tosi hyvä asia, siitä saa kummasti perspektiiviä. Tietysti se on ihan eriasia onko se oma valinta vai pakko.

    • Reply Reason for Season torstai, lokakuu 25, 2018 at 12:24

      Kiitos! Kyllä se perspektiivi helposti hämärtyy, kun itse haluaisi vaan lisää ja unohtuu se, että on jo saanut niin paljon enemmän kuin moni tulee koskaan saamaan. Täytyy vaan tasaisin väliajoin muistuttaa itseään olemaan kiitollinen kaikesta ja iloitsemaan pienistä <3.

  • Reply Marja torstai, lokakuu 25, 2018 at 13:32

    Jaksa hyvin ja jatka kirjoittamista👍

  • Reply Anita / My Tiny Travel Journal perjantai, lokakuu 26, 2018 at 09:40

    Aivan kuin olisin osin lukenut omaa tarinaani! Olen myös yrittäjä, joka elättää itsensä ja perheensä kirjoittamalla, ja joka rakastaa matkustamista. Haaveilen siitä, että voisin asua talvet ulkomailla, kunhan lapset ovat isompia. Tämä syksy on ollut aikaa, jolloin olen miettinyt paljon ajan riittävyyttä sekä yritykseen (olen copywriter/toimittaja), matkablogiin että henkilökohtaiseen elämään. Olen miettinyt paljon, mitä oikeasti haluan tai on järkevää tehdä. Kun tuntuu, että pitäisi olla varsinkin oman yrityksen markkinoinnissa kaikkialla kaiken aikaa. Myös asiakaskunnassani on tapahtunut ensimmäistä kertaa moneen vuoteen isoja muutoksia, jotka ovat saaneet mietteliääksi. Olen tänä vuonna matkustanut, mutta nyt ei ole mitään varattuna, koska…epävarmuus. Kiitos tästä postauksestasi ja hyvää vointia sinulle! Sytytellään kaamosvaloja pimeimpään syksyyn!

    • Reply Reason for Season maanantai, lokakuu 29, 2018 at 22:07

      Oi, ihanaa syksyä sinne myös ja paljon valoa tämän kaamoksen ja kaaoksen keskelle <3! Ehkäpä välillä onkin hyvä, että joutuu pysähtymään ja miettimään, että minne tässä ollaan menossa ja mitä sitä sitten ihan oikeasti elämässään haluaa tehdä. Tulkoon ensi vuodesta menestyksekäs myös sinulle!

  • Reply Periaatteen Nainen perjantai, lokakuu 26, 2018 at 12:37

    Olipa hyvä kirjoitus, kiitos! Joskus pieni pysähtyminen, pakostakin, voi olla paikallaan ja onhan sekin aika selvästi käytetty hyödyksi. Suomen talvi on kyllä tuskaisen pitkä ja pimeä, mutta olen nyt etelässä asuessa huomannut kuinka missään ei kevät tunnu yhtä hyvältä kuin, noh, siellä pohjoisessa. Jotain hyvää siinäkin.

    • Reply Reason for Season maanantai, lokakuu 29, 2018 at 22:09

      Kiitti! Pysähtyminen todellakin on elämässä hyväksi. Tulee mietittyä elämän tärkeysjärjestystä ja muutenkin isoja juttuja. Kevät on kyllä aina ihan super pitkän talven jälkeen <3.

  • Reply Sonja | FIFTYFIFTY perjantai, lokakuu 26, 2018 at 17:16

    Onnea, kiva kuulla, että kirjaprojekti meni maaliin! 🙂 Muutenkin rehellistä ja avointa pohdintaa tässä, mukava kuulla, että olet löytänyt positiivisia puoliakin vaikeuksien keskellä. Olen itse joskus tajunnut, että matkustan ilmeisesti riittävän harvoin, koska aina on sellainen olo, että ihanaa lähteä reissuun ja ihanaa palata. En halua turtua matkustamiseen, joka on, kuten sanoit, äärimmäisen arvokasta ja etuoikeutettua.

    • Reply Reason for Season maanantai, lokakuu 29, 2018 at 22:11

      Kiitos :). Kyllä kaikista tilanteista aina löytyy jotain hyvää, vaikka välillä todellakin on päiviä, jolloin missään ei tunnu näkyvän valon häivähdystäkään. Jokainen päivä on kuitenkin lahjaa, täällä tai maailmalla.

  • Reply Anna K. perjantai, lokakuu 26, 2018 at 22:55

    Aina ei ole mahdollisuutta matkustaa, eikä aina ole haluakaan. Maailman mittapuussa harva taas pystyy matkustamaan tällä tavalla kuin esim. moni bloggaaja. Välillä on ihan hyväkin olla paikoillaan ja ihmetellä elämän menoa kotiseudulla. Mäkin olin viime talven Suomessa, olihan se kyllä melko ankeeta välillä! 😀
    Hienoa, että kirja on valmis, onnea!

    • Reply Reason for Season maanantai, lokakuu 29, 2018 at 22:13

      Joo, talvi ei tosiaankaan ole se paras vuodenaika Suomessa, mutta täyty nyt kuitenkin (ainakin yrittää) nauttia siitäkin. Onneksi on ystäviä ja perhettä täällä pohjolassa. Vaikka olosuhteet horjuvat, niin on kuitenkin paljon, mistä olla kiitollinen. Ja hei kiitos :)!

  • Reply Lotta-Maaria / delfiininselassa lauantai, lokakuu 27, 2018 at 08:12

    Olipa hyvä ja ennen kaikkea rehellinen kirjoitus! Oon samaa mieltä, kiitollisuus kokemuksista on yksi tärkeimmistä asioista. Onnea tulevaan matkaan 😊 suunta hahmottuu kyllä

    • Reply Reason for Season maanantai, lokakuu 29, 2018 at 22:13

      Kiitos! Siihen uskotaan, välillä (tai ehkä useinkin) tulee vastaan haasteita, mutta jotain uutta on alkamassa :).

  • Reply Sanni / Revontulia repussa lauantai, lokakuu 27, 2018 at 11:05

    Ihanan rehellinen ja pohdiskeleva postaus. Matkailu ei todellakaan ole itsestäänselvyys ja kaikissa elämäntilanteissa siihen ei todellakaan ole varaa/aikaa. Pitäisi siis osata nauttia niistä pienemmistäkin irtiotoista 😊

    • Reply Reason for Season maanantai, lokakuu 29, 2018 at 22:14

      Kiitos! Ehdottomasti näin. Aina ei tarvitse lähteä kauas voidakseen irrottautua arjesta :).

  • Reply Veera Bianca sunnuntai, lokakuu 28, 2018 at 15:54

    Hyvä kirjoitus ja kivaa kun blogissa on ollut taas kaikkia juttuja! 🙂 <3 Mä luulen että välillä tällaisessa matkablogimaailmassa eläminen myös hieman hämmentää todellisuutta, koska verrattuna varmasti suureen osaan muita ihmisiä ihan Suomessakin, säkin olet reissannut / reissaat tänä vuonna paljon! 🙂

    Eiköhän ensi vuosi vie sut taas johonkin palmujen alle, vaikka sinne Thaimaahan tai Australiaan…Mä tuun sitten taskussa mukaan!

    The best is yet to come! 😉

    • Reply Reason for Season maanantai, lokakuu 29, 2018 at 22:17

      Joo jee, blogiin alkaa tulla vähitellen elämää <3. Vihdoin taas riittää intoa tähän. Totta toinen puoli, olen lentänyt vasta kerran tänä vuonna, mutta varmasti on paljon niitäkin ihmisiä, jotka eivät reissaa läheskään joka vuosi kertaakaan. Ja vielä on tätä vuotta jäljellä! Ensi vuonna mieluusti vaikka Thaimaahan JA Australiaan <3. #thebestisyettocome

    Leave a Reply