Monthly Archives

lokakuu 2018

Matkustamattomuuden siunaus

Tämä vuosi on ollut matkustamisen suhteen hiljaisin pitkään aikaan.

Nyt olisi tilaisuus kiillottaa sädekehääni ja uskotella, että olen vähentänyt lentämistä ympäristövaikutusten vuoksi. Se olisi kuitenkin epärehellistä. Totta kai olen löytänyt tämän näkökulman kautta uudenlaista merkitystä ja jopa iloa matkustamattomudestani, mutta se onkin kokonaan jo toinen aihe, johon palaan myöhemmin.

Jos minulla olisi ollut mahdollisuus valita, en olisi ollut Suomessa viime talvena. Olisin lentänyt vuosi sitten marraskuussa Australiaan ja paluumatkalla pysähtynyt Aasiaan muutamaksi kuukaudeksi. Olisin palannut kotiin siinä vaiheessa, kun kevätaurinko olisi sulattanut lumihanget. En viihdy Suomessa talvella, turha sitä on kierrellä. Kaamoksen keskellä tuntuu joka vuosi siltä kuin olisin kaukana kotoa. Oireilen sekä fyysisesti että henkisesti.

Hampstead Heath Lontoo

Paras vuosi koskaan

Olen matkustanut viimeisen parin vuoden aikana hyvin vähän, koska minulla ei ole ollut vaihtoehtoja.

Olin pidemmällä reissulla viimeksi vuoden 2016 lopulla. Näin jälkikäteen mietittynä 2016 oli monin tavoin onnellisin vuosi pitkään aikaan, mistä olen edelleen kiitollinen. Olin kaksi vuotta sitten toiveikas ja ajattelin, että vihdoin saan elää elämää, josta olen pitkään haaveillut, eli matkustaa ja tehdä samalla töitä ympäri maailman. Sain kirjoitella työjuttujani esimerkiksi terassilla Sagresissa, kahvilassa Tukholmassa ja uima-altaan reunalla Chiang Maissa. Toivoin, että elämä voisi aina jatkua niin. Halusin yhä enenevissä määrin matkustaa, tutustua uusiin kulttuureihin ja oppia lisää niin itsestäni kuin ympäröivästä maailmasta.

Vuodesta 2017 tulisi paras vuosi koskaan. Näin minä vilpittömästi uskoin.

Vuoden vaihtuessa tilanne näytti vielä kohtuullisen lupaavalta, kunnes tuli kesä. En minä missään vaiheessa taloudellisesti rikastumaan päässyt, mutta sentään jotenkin pysyttelin pinnan yläpuolella. Tiesin, että minun on tultava rohkeammaksi oman työni markkinoimisessa – se oli silloin ja on edelleen isoin haasteeni freelancerina. Haaste osoittautui kuitenkin suuremmaksi kuin osasin kuvitella. En varautunut ja varustautunut tarpeeksi. Olisin tarvinnut paljon enemmän tukea tilanteessani, mutta en osannut sitä pyytää.

Olin ulkona mukavuusalueeltani joka kerta markkinoidessani työtäni. Olisin varmasti saanut paljon enemmän asiakkaita olemalla rohkeampi ja aktiivisempi. Jotain sentään sain aikaiseksi, ja vuoden 2017 aikana minulla oli asiakkaita sen verran, että selvisin. Säästöön en kuitenkaan voinut rahaa laittaa.

Yhtäkkiä tuli asiakkaiden sairastumista, yritysten kaatumisia, maksukyvyttömyyttä, laskuja joita ei maksettu, projekteja, jotka loppuivat oikeastaan ennen kuin edes alkoivat.. Jokainen yrittäjä/freelancer joutuu kohtaamaan tällaisia tilanteita, mutta koska olin heittäytynyt freelanceriksi vailla säästöjä ja elin kädestä suuhun, jo muutama huonompi kuukausi tarkoitti isoja ongelmia. Energia alkoi valua luovuuden sijaan päivittäiseen selviytymiseen. Minun olisi ehdottomasti pitänyt hankkia mentori. Asioiden pyöritteleminen pään sisällä yksin ei tehnyt hyvää. Yksin asuminen ja yksin työskenteleminen on huono kombinaatio murehtimiseen taipuvaiselle henkilölle.

Kaikesta huolimatta vuoden 2017 alusta lokakuuhun saakka uskoin, että saisin asiat järjestymään ja minulla olisi mahdollisuus toteuttaa unelmani talvesta maailmalla. Sain paljon tukea ystäviltä, jotka tsemppasivat minua olemaan luovuttamatta. Tein parhaani mukaan töitä sen eteen, että pääsisin marraskuussa talvea pakoon. Minulla oli kerrankin äärimmäisen selkeä visio. Jätin välistä esimerkiksi pressimatkan Yhdysvaltoihin (jossa en ole koskaan käynyt), koska uskoin voivani sen viikon aikana tehdä töitä sen eteen, että saisin järjestymään perheeni kanssa matkan Thaimaahan.

Välistä jäivät niin itä kuin länsikin.

Realiteetit oli pakko kohdata. Jäin Suomeen koko talveksi. Muu perheeni kävi ensimmäistä kertaa Thaimaassa, minä en päässyt mukaan. Tuntui epätodelliselta, että maa, jossa olin reissannut opiskeluaikojeni alusta lähtien, jossa yksi perheenjäsenistäni asuu ja joka tuntuu minullekin toiselta kotimaalta, olikin yhtäkkiä saavuttamaton.

Hampstead Heath Lontoo

Kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys

Haave elämästä, johon kuuluisi paljon matkustamista ja kirjoittamista, alkoi vähitellen mennä palasiksi. Ihanien ystävien avustuksella sentään pystyin tekemään muutaman päivän matkan Lontooseen tämän vuoden huhtikuussa – siitä tuli minulle yksi rakkaimmista reissuistani. Koin valtavaa kiitollisuutta, että sain olla silloin juuri siellä. Lensin Lontooseen sellaisena päivänä, kun siellä oli lämpimin huhtikuinen päivä 70 vuoteen. 29 astetta tuntui uskomattomalle loputtoman pitkän talven jälkeen.

Tämä matka oli minulle kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys.

Silmäni avautuivat uudella tavalla sille, miten etuoikeutettu olen, kun minulla on ollut mahdollisuus nähdä maailmaa. Monilla sellaista tilaisuutta ei tule koskaan. On lukematon määrä ihmisiä, joilla ei ole edes oikeutta omistaa passia, saati rahaa matkustaa.

Silmäni avautuivat uudella tavalla sille, miten etuoikeutettu olen.

Kaupunkireissu Eurooppaan ei kuulosta mitenkään ihmeelliseltä tai hohdokkaalta. Luulisi, että eksoottisissa kohteissa reissaamisen jälkeen kaupunkimatka Euroopassa tuntuisi lähinnä tavalliselta viikonlopulta. Siinä tullaankin tämän blogipostauksen pointtiin, eli siihen, miksi olen kiitollinen tästä ajasta, jolloin en ole voinut matkustaa.

Olen onnellinen siitä, että en ole turtunut niin paljon, ettei esimerkiksi reissu Lontooseen tuntuisi enää erityiseltä. Kaikkeen nimittäin tottuu ja turtuu, ja ihminen haluaa aina vaan lisää ja lisää. Jos viiden tähden elämää jatkaa tarpeeksi pitkään, ei mikään enää riitä. Lopulta koko maailmasta ei löydy tarpeeksi tähtiä ja kaikesta löytyy jotain, mistä valittaa. En koskaan halua olla siinä pisteessä. Haluan elämäni loppuun saakka iloita pienestä ja olla kiitollinen kaikesta, mitä minulla on. Ihmetykseni, rakkauteni ja intohimoni maailmaa ja ihmisiä kohtaan on entisestään vahvistunut sinä aikana, kun minun on ollut pakko olla paikoillani. Itsestäänselvyyksiä ei enää elämässäni ole.

Liian isoja unelmia

Nyt kun mietin tätä parin vuoden mittaista ajanjaksoa, joka on ollut täynnä monenlaisia haasteita, alan vähitellen näkemään siunauksen siinä. Minun on ollut pakko pysähtyä elämässäni, sillä vaihtoehtoja ei ole ollut. Vaikka en olisi itse valinnut tätä tilannetta ja toivon, ettei elämäni jatkuisi epämääräisenä enää pitkään, olen kiitollinen siitä, että olen joutunut nöyrtymään ja saanut sen myötä kasvaa. Tällä hetkellä minun on elettävä kirjaimellisesti päivä kerrallaan, iloittava pienistä asioista ja jaksettava unelmoida isosti. Ennen kaikkea on oltava kärsivällinen.

Nyt ei ole aika luovuttaa.

Kesäkuussa kirjoitin kirjan valmiiksi. Olen siitä ylpeä. Rakkauteni kirjoittamista kohtaan vahvistui projektin aikana entisestään. Haluan kirjoittaa vielä paljon – myös monia kirjoja. On tässä vuodessa ollut siis jotain hyvääkin. Muuten olen joutunut tasapainoilemaan siinä jossain freelance-elämän reunalla, osan vuodesta myös ihan rehellisesti työttömänä. Olen nähnyt kovasti vaivaa sen eteen, että työrintamalla avautuisi uusia ovia. Samalla olen suunnitellut ensi vuotta ja haaveillut isoista jutuista, tietenkin myös matkustamisesta. Olen yllätyksekseni saanut edelleen paljon tukea ihmisiltä ympäriltäni. En ihmettelisi, vaikka jotkut jo kyllästyisivät tsemppaamaan minua, sillä välillä en itsekään tiedä, minne olen matkalla.

Olenko ensi vuonna yrittäjä vai en, sitä en osaa varmaksi sanoa. Olen tällä hetkellä avoin monille vaihtoehdoille ja luotan siihen, että parempia aikoja on tulossa. Osaamiseni ei ole kadonnut mihinkään, joten on pidettävä pää pystyssä ja uskottava siihen, että kova työ tuottaa jonain päivänä tulosta.

Kirjoittamista en aio lopettaa, se on ainakin varmaa.

Joskus on hyvä, että unelmat menevät palasiksi. Silloin on mahdollisuus aloittaa alusta ja rakentaa tilalle jotain monin verroin entistä ehompaa.

Kuvat: Hampstead Heath, Lontoo

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Kuusi kertaa Helsinki

Helsingin Tuomiokirkko

Yksi kesän 2018 tavoitteistani oli ottaa enemmän haltuun omaa kotikaupunki, sillä olen asunut Helsingissä 14 vuotta, mutta en ole nähnyt läheskään kaikkea, mitä kaupungilla on tarjottavanaan.

Pääsin suunnitelmani kanssa kunnolla toteutusasteelle vasta elokuussa. Viimeisen parin kuukauden aikana olen tehnyt retkiä luontokohteisiin, joissa en ole syystä tai toisesta koskaan aiemmin käynyt. Valitsin paikat enimmäkseen sattumanvaraisesti, fiiliksen mukaan. Helsingistä löytyy paljon kaunista, kun vaan malttaa nähdä vähän vaivaa ja poistua kotinurkiltaan – aina ei tarvitse edes lähteä kauas.

Vallisaari

Suomelinnan naapurissa sijaitseva Vallisaari oli elokuussa niin vihreä ja vehreä, etten meinannut uskoa olevani Helsingissä. Sääli, etten ottanut haltuun tätä paikkaa jo alkukesästä, sillä nyt joudun odottelemaan uutta visiittiä seuraavaan vuoteen. Vallisaareen nimittäin liikennöidään vain kesäkaudella. Saareen kulkevat Aava Lines sekä JT-Line, lauttamatka Kauppatorilta kestää noin 20 minuuttia. JT-Linen aluksella on mahdollisuus pysähtyä samalla lipulla myös Lonnassa ja Suomenlinnassa.

Helsingin edustalla on monia kauniita saaria, joista osa on auki myös talvisaikaan. Vallisaari on kuitenkin selkeästi kesäkohde.

Helsinki VallisaariHelsinki Vallisaari Helsinki Vallisaari Helsinki VallisaariHelsinki Vallisaari Helsinki Vallisaari Helsinki Vallisaari Helsinki Vallisaari Helsinki Vallisaari Helsinki Vallisaari Helsinki Vallisaari Helsinki Vallisaari Helsinki Vallisaari Helsinki Vallisaari

Haltialan auringonkukkapellot

Olen aina rakastanut auringonkukkia. 13-vuotiaana omistin muovisen auringonkukan, jota kanniskelin mukanani, missä liikuinkin. Kun rippijuhlani osuivat elokuulle, oli selvää, että kotimme koristeltiin juhlapäivänä auringonkukilla.

Tänä vuonna tajusin yhtäkkiä, että minulla ei ole aavistustakaan, missä Helsingissä kasvaa auringonkukkia. Googlettamalla löysin Helsingin ja Vantaan rajalla sijaitsevan Haltialan maatilan ja hyppäsin siltä istumalta bussiin.

Myöhemmin minulle selvisi, että jotkut alkavat jo ärsyyntyä jokavuotiseen kuvatulvaan Haltialan kukkapelloilta, mutta itse en ollut aiemmin edes kuullut koko paikasta – olen melko varma, että en ole ainoa. En usko kyllästyväni auringonkukkiin tai kuviin niistä koskaan, sen verran kauniita ne ovat. Haltialassa on luvallista myös poimia kukkia ilmaiseksi, ja poimijoita olikin paikalla suhteellisen paljon.

Samalla alueella on myös Helsingin kaupungin omistama  kotieläinpiha sekä ravintola.

Vaikka Haltiala sijaitsee jotakuinkin Helsingin rajojen sisäpuolella, niin kannattaa olla tarkkana bussilippujen kanssa keskustan suunnasta matkustaessa. Itse luulin olevani Helsingin puolella koko matkan, vaikka tosiasiassa jäin pois pysäkillä, joka oli Vantaan puolella.

Haltiala Helsinki Haltiala Helsinki auringonlasku Haltiala Helsinki auringonkukat Haltiala Helsinki auringonkukat Haltiala Helsinki auringonkukatHaltiala Helsinki auringonkukat Haltiala Helsinki auringonkukat Haltiala Helsinki auringonkukat Haltiala Helsinki aurigonkukat Haltiala Helsinki auringonkukat

Haltiala Helsinki auringonkukat

Haltiala Helsinki auringonkukat

Helsinki mereltä käsin

Helsinki on mereltä käsin valtavan kaunis!

Meille, jotka emme itse omista venettä, on onneksi vaihtoehtoja tarjolla vesillä liikkumiseen – melominen, sup-lautailu, saarille liikennöivät lauttat, risteilyt Helsingin edustalla jne.

Sain loppukesästä Veeralta lahjaksi Elämyslahjojen lahjakortin, jolla pääsin ystävän kanssa purjehtimaan S/y Belmontilla, samalla purjeveneellä, jolla Hjallis Harkimo aikanaan 80-luvulla purjehti maailman ympäri.

Purjehduksen aikana sai halutessaan osallistua purjeiden käsittelyyn tai esimerkiksi veneen ohjaamiseen. Kuten arvata saattaa, itse keskityin vain paistattelemaan päivää. Meillä kävikin älyttömän hyvä tuuri sään suhteen, sillä syyskuun toisena päivänä ilma oli niin lämmin, että merellä olisi voinut halutessaan ottaa aurinkoa bikineissä.

Mitättömän tuulen vuoksi emme voineet purjehtia kovin kauas, mutta se ei minua haitannut. Pääasia, että saimme nauttia auringosta, meri-ilmasta ja kauniista maisemista. Meri on ehdottomasti yksi suosikkiasioistani maailmassa.

Elämysmatkat purjehdusPurjehdus Elämysmatkat Purjehdus Elämysmatkat Purjehdus Elämysmatkat Purjehdus Elämysmatkat Purjehdus ElämysmatkatPurjehdus Elämysmatkat Purjehdus ElämysmatkatPurjehdus ElämysmatkatPurjehdus ElämysmatkatPurjehdus ElämysmatkatPurjehdus ElämysmatkatPurjehdus ElämysmatkatPurjehdus ElämysmatkatElämysmatkat purjehdus

Kivinokka

En tiennyt tästä Kulosaaren ja Herttoniemen välimaastossa sijaitsevasta virkistysalueesta ennen kuin minulle ehdotettiin aamuista ulkoiluretkeä sinne. Suostuin poikkeuksellisesti heräämään viikonloppuaamuna viideltä aamuista retkeämme varten. Kyllähän se sitten kostautui kaksien päiväunien muodossa, mutta silti kannatti ehdottomasti lähteä. Haluaisin mielelläni olla aamuvirkku, mutta siihen on vielä aika paljon matkaa.

Kivinokan alueella on satoja kesämajoja, eli pikkuruisia mökkejä, jotka ovat yleisesti ottaen hieman pienempiä kuin siirtolapuutarhojen mökit. Lisäksi siellä on uimarantoja, kahvila, Kulosaaren kartano sekä siirtolapuutarha. Ulkoilualuetta ja kävelyreittejä on myös ihan mukavasti.

Aamuisesta retkestämme jäi mieleen parhaiten peilityyni meri, jota olisin voinut jäädä tuijottelemaan ikuisesti. Vaikka sää oli sen verran pilvinen, että varsinaista auringonnousua emme nähneetkään, oli aamu kuitenkin todella kaunis. Tällaisia aamukävelyitä voisi ehdottomasti tehdä tulevaisuudessa enemmänkin.

Kivinokka Helsinki Kivinokka Helsinki Kivinokka Helsinki Kivinokka HelsinkiKivinokka Helsinki Kivinokka Helsinki Kivinokka Helsinki Kivinokka Helsinki Kivinokka Helsinki Kivinokka Helsinki Kivinokka Helsinki Kivinokka Helsinki

Vanhankaupunginkoski

Syyskuisena sunnuntaina kahvilassa istuskellessani huomasin, että päivä on poikkeuksellisen kaunis. Aloin etsiä kartasta luontokohdetta, johon pääsisin Kalliosta mahdollisimman nopeasti. Vanhankaupunginkoskelle oli vain reilun 10 minuutin bussimatka Sörnäisistä, joten valitsin sen. Oikeastaan todella hassua, että en ole viettänyt tällä alueella aikaa aiemmin, vaikka se on niin lähellä kotiani.

Kosken rannalla sijaitsee myös ravintola Koskenranta, jossa ei tullut vielä käytyä, mutta lokakuun säät ovat edelleen siinä määrin lämpimiä, että voisin poiketa siellä ensi viikolla lounaalla – terassilla tietenkin. Lämpimistä päivistä on otettava kaikki irti viimeiseen saakka, sillä edessä on auttamatta monia pitkiä talvikuukausia.

Helsinki VanhankaupunginkoskiHelsinki VanhankaupunginkoskiVanhankaupunginkoski HelsinkiVanhankaupunginkoski Helsinki Vanhankaupunginkoski Helsinki Vanhankaupunginkoski Helsinki Vanhankaupunginkoski Helsinki Vanhankaupunginkoski Helsinki Vanhankaupunginkoski Vanhankaupunginkoski Helsinki Vanhankaupunginkoski Helsinki Vanhankaupunginkoski Helsinki

Palasin Vanhankaupunginkoskelle seuraavan kerran kolme viikkoa myöhemmin, jolloin lehdet olivat jo vaihtaneet väriään.

Vanhankaupunginkoski ruskaVanhankaupunginkoski Helsinki Vanhankaupunginkoski Helsinki Helsinki Vanhankaupunginkoski

Lammassaari/Kuusiluoto

Vanhankaupunginkoskella pohdin, että siitä ei varmaankaan olisi kovin pitkä matka Lammassaareen, jossa en ollut koskaan käynyt. En ollut sen tarkemmin miettinyt, missä Lammassaari tarkalleen ottaen sijaitsee, joten kaivoin reittioppaan puhelimesta esiin. Hämmästyin, kun opas näytti, ettei minun tarvitsisi liikkua bussilla minnekään. Seuraavaksi tajusin, että kyltti, joka osoittaa Lammassaaren pitkospuille, oli selkäni takana. Tunsin oloni tyhmäksi, mutta samalla iloitsin siitä, että pääsin näkemään Lammassaaren ja Kuusiluodon.

Sää oli mitä parhain. Vaikka oltiin jo puolivälissä syyskuuta, ulkona tarkeni t-paidalla. Tänä vuonna säät ovat olleet Suomessa sanalla sanoen ihmeelliset! Jos viime vuonna harmaus ei tuntunut päättyvän koskaan, on tämä vuosi ollut aivan toista maata.

Lammassaari Helsinki Lammassaari Helsinki Helsinki Lammassaari Lammassaari Helsinki Lammassaari Helsinki Lammassaari Helsinki Lammassaari Helsinki Lammassaari Helsinki

Lammassaaresta pääsee pitkospuita pitkin Kuusiluodon puolelle, jossa voi kesäkaudella tehdä tuttavuutta vapaana liikuskelevien lampaiden kanssa. Lampaat tulivatkin vastaan heti saareen porteilla.

Lammas KuusiluotoKuusiluoto HelsinkiSiinä vaiheessa, kun löysin tieni rantakalliolle, huomasin, että epäilyttävä musta pilvimassa vyöryi mantereen suunnalta uhkaavalla vauhdilla. Ei mennyt aikaakaan, kun sain kunnon rankkasateen niskaan. Lämpimiä vaatteita minulla ei ollut mukana, koska olin lähtenyt kotoa liikenteeseen sillä ajatuksella, että käyn vain lähikahvilassa aamiaisellla. Onneksi sadekuuro ei viilentänyt ilmamassaa, ja pääsin nopeasti suuren puun alle suojaan. Tuli jälleen todistettua, miten pienessä hetkessä sää saattaa muuttua lähes äärilaidasta toiseen. Rakeita ei sentään tällä kertaa tullut.

Puolen tunnin kuluttua aurinko paistoikin jälleen siniseltä taivaalta.

Kuusiluoto Helsinki Kuusiluoto Helsinki Kuusiluoto Helsinki

On Helsinki vaan kaunis.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather