Original Sokos Hotel Viru – talo täynnä tarinoita

Viru on ollut jo pitkään suomalaisille Tallinnan matkailun symboli. Hotellin seinät ovat nähneet ja kuulleet enemmän kuin rakennusta katsellessa koskaan voisi kuvitella.

Original Sokos Hotel Viru Tallinna näkymät Original Sokos Hotel Viru Tallinna näkymä Original Sokos Hotel Viru Tallinna

Kaikki ei ole sitä, miltä näyttää – Virun värikäs historia

Se on seissyt uskollisesti paikallaan koko elämäni ajan, kauemminkin – Tallinnan ikoninen maamerkki Original Sokos Hotel Viru.

Viru, tuolloin Neuvostoliiton virallisen matkatoimiston, Intouristin, omistama, avattiin asiakkaille 5. toukokuuta 1972. Suomalaisten rakentama hotelli oli kaupungin korkein ja hienoin, ylpeyden aihe koko Neuvostoliitonkin mittakaavassa. Heti alussa Viruun palkattiin yli tuhat työntekijää mitä erikoisempien työnimikkeiden alle.

Kaikki ei kuitenkaan ollut sitä, miltä ulospäin näytti.

Hotellissa oli valtion turvallisuuskomitean, KGB:n, tukikohta. Salainen radiokeskus sijaitsi Virun 23:ssa kerroksessa, ja sen olemassaolo oli tarkoin varjeltu salaisuus. Joissain hotellihuoneissa oli salakuuntelulaitteet, ja esimerkiksi ravintoloiden pöydissä oli mikrofoneja. Hotellivieraita tarkkailtiin, etenkin sellaisia, jotka olivat KGB:n näkökulmasta syystä tai toisesta mielenkiintoisia. Virussa vierailikin paljon merkkihenkilöitä sekä jopa maailmankuuluja julkkiksia.

Myös työntekijöitä pidettiin tarkasti silmällä, eikä heillä ollut varaa virheisiin. Toisaalta hyvät, uskolliset työntekijät myös palkittiin työstään.

Koska KGB:n tehtävänä oli vaalia ja vahtia neuvostoideologian puhtautta, oli Viru sille erityinen haaste. Hotellissa syntyi neuvostokansalaisten ja ulkomaalaisten kanssakäymistä, ja sitä haluttiin tarkasti vartioida. Työntekijöiden kommunikaation ulkomaalaisten kanssa tuli olla minimaalista, eikä kaveeraamista suvaittu.

Neuvostoliiton hajottua KGB poistui hotellista vähin äänin. Nykyään 23:ssa kerroksessa sijaistee museo, jossa pääsee tutustumaan kahteen maailmaan – neuvostopropagandan luomaan illuusioon sekä huomattavasti moniulotteisempaan reaalimaailmaan. Vaikka museon esineistö ei ole laaja, ovat oppaiden kertomat tarinat sitäkin mukaansatempaavampia.

Museovierailu kannattaa varata etukäteen.

Lisää tunnelmia KGB-museosta esimerkiksi näissä matkablogeissa:

Meriharakka
Kohteena maailma

Original Sokos Hotel Viru Tallinna KGB museo

Yksi suosikkikaupungeistani

Minä synnyin vuonna 1985. Elettiin aikaa, jolloin suomalaiset massat olivat löytäneet Tallinnan matkakohteena. Pohjoisnaapurista tulleet reissaajat täyttivät niin tallinnalaiset alkoholimyymälät kuin pidätystilastotkin. Rajua meininkiä hämmästeltiin mediassa lahden molemmin puolin. Viru oli usein tapahtumien keskiössä, joten lopulta hotelli teki ennenkuulumattoman ratkaisun ja palkkasi omia poliiseja selvittelemään rikoksia. Tilanteisiin liittyi usein väkivaltaa, välillä kyse oli jopa henkirikoksista.

Lehtien otsikot tekivät tehtävänsä suomalaisten mielissä. Muistan itsekin lapsuudestani, että mielikuva Tallinnasta oli hyvin yksiulotteinen. Tallinnan ajateltiin olevan köyhä ja ränsistynyt kaupunki, jossa suomalaiset käyvät ryyppäämässä ja rellestämässä. Vuosina 1985–1993 Viro esitettiin mediassa vaarallisena paikkana, eikä minulla ollut syytä kyseenalaista tuota ajatusta. Se jäi kummittelemaan takaraivooni.

En olisi uskonut, että tulevaisuudessa Tallinnasta tulisi yksi suosikkikaupungeistani. Sitä se kuitenkin on tänä päivänä. Mielikuva ränsistyneestä ja epäilyttävästä kaupungista on enää vain kaukainen muisto. Eteläisellä naapurillamme on tarjottavanaan matkailijan näkökulmasta paljon. Persoonallisia kaupunginosia kunnostetaan ja rakennetaan vauhdilla, monenlaisia tapahtumia järjestetään kaiken aikaa, paikalliset designerit ovat lahjakkaita ja jatkuvasti perustetaan toinen toistaan mielenkiintoisempia kahviloita sekä ravintoloita. Käyntikohteet eivät lopu kesken, vaikka Tallinnassa vierailisi useinkin.

Liikkuminen kaupungissa on varsin kätevää ja edullista. Ei siis tarvitse miettiä, miten laajalla alueella tohtii päivän mittaan liikkua. Pysyvästi Tallinnassa asuville joukkoliikenne on täysin ilmainen, mutta ei se juuri rasita satunnaisen turistinkaan kukkaroa. Paikallinen matkakortti maksaa 2 euroa, ja sen saa ostettua esimerkiksi R-kioskista. Kortille voi ladata arvoa, jolloin yksittäinen matka maksaa 1,1 euroa. Päivän lippu maksaa 3 euroa, mutta mikäli on epävarma liikkumisensa määrästä, niin arvon lataamisessa ei ainakaan häviä, sillä myös arvolla matkustaessa 3 euroa on kattosumma, joka kortilta päivän aikana veloitetaan.

Tallinna teletornTallinna TelliskiviTallinna yksisarvinen kahvila

Katse kohti vapautta

”Soviet time window to the free world – by pointing this antenna towards Finland Estonias were able to see Finnish TV channels and get aquainted with the western world. Of course, this all was prohibited by the authorities.”

Aurinko oli jo laskemaisillaan, kun istuin Virun 18. kerroksessa, hotellihuoneeni ikkunalaudalla katselemassa vapaata maata. Mietin, miten onnellista aikaa me elämme.

Viime vuonna Viruun tehtiin Suomen juhlavuoden kunniaksi Suomi 100 -teemahuoneita, ja itsekin yövyin sellaisessa. Huoneeni teema oli suomalainen televisio. Teemahuoneista voi lukea enemmän Maa quzuu -blogista.

Pysähdyin miettimään, miten lähellä ja samaan aikaan kuitenkin niin kaukana Neuvostoliiton todellisuus on omassa lapsuudessani ollut. Minä en tiennyt siitä oikeastaan mitään, vaikka kyse oli naapuristamme. Monet virolaiset katselivat neuvostoaikana enemmän tai vähemmän salaa suomalaista televisiota, mikä oli heidän ainoa kosketuksensa vapaaseen maailmaan. Television kautta lähes kokonainen sukupolvi oppi suomen kielen. Me olemme olleet heidän näkökulmastaan valtavan onnekkaita. Sitähän me olimme ja olemme edelleen, mistä tahansa näkökulmasta katsottuna.

Vapaus, jonka merkitys välillä itsellä hämärtyy, muuttuu elämän kallisarvoisimmaksi lahjaksi, kun sitä katselee tällaisen ikkunan läpi.

Taideteos nimeltä Tallinna

Auringonlasku värjäsi Tallinnan taivaan pastellin väreihin, kuin taideteokseksi.

Ihastelimme kaunista kaupunkia bloggaajakollegani Tuulan kanssa samalla, kun jaoimme toisillemme tarinoita elämästämme. Mieleni valtasi kiitollisuus siitä, että olen saanut nähdä elämäni aikana lukemattoman monta upeaa auringonlaskua eri mantereilla. Iloitsin myös siitä, että olin tälläkin reissulla saanut todistaa, miten paljon lahjakkuutta, luovuutta ja sinnikkyyttä Tallinnasta löytyy. Se, jos joku, inspiroi minua. Ihmiset, jotka aikanaan katselivat vapautta ainoastaan televisiosta, toteuttavat nyt unelmiaan ja luovuuttaan sellaisella intensiteetillä ja innolla, että siitä pitäisi itsekin ottaa oppia.

Täältä voi lukea Tuulan mietteitä reissustamme sekä uudistetun Amarillon The Table -konseptista, jossa pääsee syömään tuttujen tai tuntemattomien kanssa yllätysillallista. Mekin istuimme entuudestaan toisillemme tuntemattomina Tuulan kanssa samaan pöytään. Pari tuntia myöhemmin katselimme yhdessä horisontin taakse painuvaa aurinkoa, ja olimme jo jakaneet elämästämme paljon.

Tallinna auringonlasku Tallinna auringonlaskuTallinna auringonlasku

Alla olevassa kuvassa näkyy Virun alkuperäinen logo. Minulla ei ole tietoa, mitä nämä puiset hökkelit ovat, mutta ne sijaitsevat televisiotornin välittömässä läheisyydessä. Bongasin ne sattumalta palattuani korkeuksista maan pinnalle. Sehän Tallinnassa onkin parasta – vastaan voi tulla mitä vaan, missä tahansa.

Hotell Viru

Postaus on koostettu bloggaajille järjestetyn matkan herättämien ajatusten pohjalta. Matkan järjestivät Sokos Hotels sekä Visit Tallinn. Reissun koordinoi Tanja Pienestä Ideapuodista.

Hotellin historiaa olen opiskellut Sakari Nupposen kirjoittamasta teoksesta ”Aikamatka hotelli Viruun”.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Previous Post

You Might Also Like

3 Comments

  • Reply Triana keskiviikko, kesäkuu 27, 2018 at 21:23

    Hyvä postaus Tallinnasta pitkästä aikaa! Ei juosta kuvaamassa ruoka-annoksia ja käydä niissä kaikille jo tutuissa kohteissa. Kuvat laadukkaita myös ideoiden kantilta.
    Mä kävin eka kertaa tuolla 1981. Aknesta oli. Muualla ei voinut yöpyä kuin Virussa. 3 yötä taidettiin viipyä sen aikaisen poikaystävän kanssa.
    Meille sattui kumma kohtaaminen KGB:n kanssa. Tajuttiin se vasta jälkeenpäin. En muista miksi ja miten saimme huoneemme wc-pytyn rikki, muistaakseni jokin pala lohkesi. Minä soittamaan respaan asiasta ja tietysti odotimme putkimiestä paikalle. Nopeasti huone täyttyikin pukumiehistä, joille yritin selittää että putkimies paikalle. Pukumiehiä oli 4-5. Liikkuivat huoneessamme, viipyivät ehkä 10 miksaa, eivät vastanneet meille mitään. Olimme nuoria, aloimme hieman pelätä. Kun pukumiehet poistuivat niin ehkä puolen tunnin päästä tuli pytyn korjaaja. Vasta jälkikäteen ymmärsimme olleemme epäilyksen kohteita. Siihen aikaan ei ollut tuo vakoilu ollenkaan yleisenä tietona.

    • Reply Reason for Season torstai, kesäkuu 28, 2018 at 11:55

      Kiitos Triana <3! Ja erityiskiitos siitä, että jaoit tarinasi. Mahtava kuulla tällaisia stooreja, vaikka silloin aikanaan tuo tilanne on taatusti ollut hämmentävää ja pelottavaakin. Vaikea sitä on tajuta, että tuollainen maailma on ollut olemassa, eikä siitä ole edes pitkä aika. Nykyään sentään hotellissa huomattavasti leppoisampi meininki, niin kuin Tallinnassa muutenkin. Ihana kaupunki!

  • Reply Tuula / Tuula's life torstai, kesäkuu 28, 2018 at 12:05

    Oi, miten hienon postauksen olet tehnyt ihanasta Tallinnasta. Tallinnassa historia tulee niin lähelle. Ei ole kuin hetki, kun Tallinna oli ränsistynyt ja harmaa kaupunki. Ja nyt, Tallinna on kaunis, värikäs ja kukoistava vanha hansakaupunki, jonka kaduilla on ihana kävellä ja tunnelmoida. Se on myös minun yksi lempikaupunkejani. Tuo väliotsikkosi, taideteos nimeltä Tallinna, kuvaa kaupunkia loistavasti.
    Ja Mirka, oli niin kiva tutustua sinuun. Oli hienoa jutella kanssasi auringon laskiessa horisontin taakse. Tallinnan auringonlasku tarjosi meille hienon näytelmän. Kannatti lähteä sitä korkealla terassille katsomaan.
    Oli onnistunut matka kokonaisuudessaan.

  • Leave a Reply