Erityisherkkyys ja matkustaminen – onko yhtälössä järkeä

Tänään haluan kirjoittaa monia koskettavasta, mutta ainakin matkablogeissa vähemmän esillä pidetystä asiasta, nimittäin erityisherkkyydestä.

Muutama vuosi sitten moni ei ollut edes kuullut puhuttavan erityisherkkyydestä, viime vuosina aiheesta sen sijaan on kirjoitettu paljonkin, joidenkin mielestä luultavasti kyllästymiseen saakka. Matkablogeissa en kuitenkaan ole aiheeseen törmännyt, joten ajattelin avata sitä hieman omien kokemuksieni pohjalta.

Erityisherkkyys ei ole sairaus eikä vamma vaan synnynnäinen ominaisuus, joka tosin saattaa muistuttaa joitakin diagnooseja (kuten ADHD/ADD tai masennus). Mielestäni termi ei ole suomeksi paras mahdollinen, sillä erityisyys kuulostaa jollain tapaa väärältä, jopa normaalin yläpuolelle asettumiselta. Tästä ei kuitenkaan ole kyse, vaan eri tavalla toimivasta hermostosta.

Erityisherkän tahdosta riippumattoman hermosto reagoi herkästi. Erityisherkät reagoivat herkästi myös hormoneihin ja hormonitasojen vaihteluun – tämä on ollut omassa elämässäni läsnä pitkään, mutta kesti lähes 20 vuotta sisäistää, miten iso vaikutus hormonaalisilla vaihteluilla minuun on niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Monissa tilanteissa, joissa muissa ihmisissä ei herää erityisemmin minkäänlaisia tunteita, saattaa erityisherkkä reagoida voimakkaasti. Myös keskushermostoa aktivoivat aineet, kuten kofeiini, voivat aiheuttaa voimakkaita reaktioita. Itseeni myös monet lääkkeet vaikuttavat vahvasti. Minulla kesti pitkään tunnistaa erityisherkkyys itsessäni, koska minulla on historiaa myös masennuksen ja hieman keskittymishäiriönkin kanssa ja samat piirteet saattavat liittyä näihinkin. Mitä paremmin olen oppinut tuntemaan itseäni sitä paremmin olen pystynyt rakentamaan elämääni sellaiseksi, että en jatkuvasti kuormitu turhaan. Nykyään välttelen tietoisesti tilanteita, joiden tiedän ahdistavan, väsyttävän ja kuormittavan minua.

Mielestäni kenenkään ei pidä piiloutua erityisherkkyyden (tai ylipäätään minkään määritelmän tai ominaisuuden) taakse, mutta herkkien ihmisen olisi järkevää pohtia, minkälaiset asiat itseä kuormittavat ja järjestellä elämäänsä sen mukaisesti. Omasta kokemuksesta tiedän, että niin kauan, kun tämän asian jättää huomioimatta, kärsivät ihmissuhteet, työ ja oikeastaan koko elämä.  Itse olen tehnyt tietoisia muutoksia viime aikoina ja koen, että se auttaa jaksamaan paremmin. Paljon on toki vielä opettelemista, mutta eteenpäin mennään, askel kerrallaan.

erityisherkkyys

Mitä on erityisherkkyys

Erityisherkkyydestä löytyy lukematon määrä erilaisia määritelmiä ja tämäkin ominaisuus luonnollisesti näyttäytyy eri ihmisillä erilaisena. Käytän tässä  Suomen erityisherkät ry:n sivuilta löytyvää, psykologian tohtori Elaine Aronin määritelmää. Aron on tutkinut erityisherkkyyttä 1990-luvulta saakka, joten hänellä on aiheesta vakuuttavan pitkä kokemus. Hänen mukaansa 15-20 prosenttia ihmisistä on erityisherkkiä, joten mistään harvinaisuudesta ei ole kyse. Aron luokittelee erityisherkkyyden piirteet neljään pääryhmään.

Erityisherkkä ihminen:

  • käsittelee havaintoja ja tietoa syvällisesti. Hän miettii eri vaihtoehtoja, vertaa tietoa aiempaan tietoon tai kokemuksiin ja yhdistää ulkoiset ja sisäiset havainnot kokonaisuudeksi.
  • stressaantuu liiallisesta aistimus- tai tietomäärästä. Monipuolinen, intensiivinen tai pitkäkestoinen tapahtuma voi viedä hänen voimansa, jotka palautuvat lepäämällä, rajaamalla aistimuksia tai poistumalla tilanteesta.
  • tunteet ja tuntemukset voivat olla voimakkaita. Hänellä on kyky liikuttua, vaikuttua ja asettua toisen asemaan helposti.
  • aistihavainnot ovat hienovaraisia. Hän tarkkailee sekä ympäristöään että sisäisiä kokemuksiaan, ja tekee niistä tarkkoja havaintoja. Herkän aistit eivät kuitenkaan ole paremmat kuin muilla, vaan kyseessä on hermoston herkkä reagointi.

Tunnistan nämä kaikki piirteet itsessäni, kuten myös monia muita erityisherkkyyteen yleisesti liitettäviä piirteitä. Itselläni aistiyliherkkyys on todella voimakasta – oikeastaan kaikkien aistien osalta. Kuormitun herkästi ja käytännössä lähes joka yö kärsin unettomuudesta, sillä en pysty rauhoittumaan tarpeeksi nukahtaakseni. Vaikeinta nukahtaminen on niinä päivinä, jolloin olen ollut esimerkiksi jossain tapahtumassa, jossa olen kohdannut paljon ihmisiä. Väsymys ei useimmiten auta nukahtamisessa ollenkaan, ei myöskään liikunta tai muut perinteiset apukeinot. Nukun myös aina korvatulpilla, sillä häiriinnyn nukkuessani lähes kaikesta, mistä on mahdollisuus häiriintyä.

Aistin myös nopeasti ympärillä olevien ihmisten mielentilan ja havaitsen paljon sellaisia asioita, joihin monet eivät kiinnitä mitään huomiota. Tämä on erityisen kuormittavaa silloin, kun olen muiden ihmisten kanssa tekemisissä pitkään yhtäjaksoisesti. Siksi tarvitsen sosiaalisten tilanteiden vastapainoksi ja purkamiseksi paljon myös omaa aikaa. Minulle ei sovi sellainen elämänrytmi, että käyn kotona ainoastaan nukkumassa.

erityisherkkyys

Erityisherkkyys ei ole kirous

Äkkiseltään saattaa kuulostaa, että herkkyys on pelkästään kirous, mutta erityisherkkyyden ei tarvitse olla uuvuttava tai elämää rajoittava asia. Suosittelen lukemaan esimerkiksi Suvi Bowellanin blogitekstin erityisherkän positiivisista ominaisuuksista. Näitä ominaisuuksia ovat esimerkiksi sitoutuneisuus asioihin, joista on innoissaan, teeskentelemättömyys, kyky syvällisiin keskusteluihin (toisaalta tylsistyminen kevyeen small talkiin), hyvät kuuntelijan taidot, kauneuden luominen ympärilleen, luovuus, intuitiivisuus ja tunnollisuus. Ei siis tarvitse ajatella olevansa muita ihmisiä huonompi, mikäli reagoi asioihin herkemmin. Se tuo mukanaan myös paljon hyvää.

Itse kerään ympärilleni ihmisiä, joiden kanssa voin uppoutua syvällisiin keskusteluihin. Minulla on vaikeuksia small talkin kanssa ja huomaan sen hankaloittavan verkostoitumista ja ihmisiin tutustumista. Massatapahtumat käyvät toisinaan minulle raskaiksi, sillä en jaksa käydä kovin monia ”Mitä kuuluu” ”Kiitos hyvää” -tasoisia keskusteluja. Mikäli joku sen sijaan uskaltautuu kertomaan todelliset kuulumisensa, hän voittaa minut nopeasti puolelleen. Minua ei kuormita se, jos ihmisellä menee huonosti, eikä hän jaksa olla positiivinen. Sen sijaan keskustelun pinnallisuus kuormittaa nopeastikin. En pidä siitä, että minun pitää tutustua ihmisiin ryhmässä. Mieluiten otan aikaa keskustelulle rauhallisemmassa ympäristössä ja tutustun ihmiseen kahdestaan. Rakennan mieluummin muutaman syvällisen ihmissuhteen kuin monta pinnallista.

Tunnustan, että olen usein ajatellut herkkyyden olevan vain taakka, jota on pakko raahata mukana väkisin niin kuin kivirekeä. Varsinkin nuorempana tunteiden käsittely ja hallinta oli minulle erityisen hankalaa. Olen monesti todennut, että jos vain pystyisi kylmettämään itsensä, niin pärjäisi paljon paremmin. Varsinkin yrittäjänä tarvitsisi monesti lisää kylmäpäisyyttä. Jossittelu on kuitenkin turhaa. Ja toisaalta, ilman herkkyyttä minulla tuskin olisi luovuutta, sen paremmin kuin eläytymiskykyä ja empatiaakaan. Uskon, että maailmassa tarvitaan erilaisia ihmisiä myös herkkyyden suhteen. Jokaisella on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, eikä niitä tarvitse arvottaa. Mikään ihmistyyppi ei ole toistaan parempi.

Tunnustan, että monesti olen ajatellut herkkyyden olevan vain taakka, jota on pakko raahata mukana väkisin niin kuin kivirekeä.

erityisherkkyys

Erityisherkkyys matkassa mukana

Matkabloggaajalle tärkeä kysymys luonnollisesti on erityisherkkyyden suhde matkustamiseen. Moni asia matkustaessa riippuu tosin myös siitä, onko henkilö ekstrovertti vai introvertti. Itse olen jotain tältä välitä. Äkkiseltään voisi luulla, että jatkuva uusien aistiärsykkeiden tulva saisi erityisherkän pään pyörälle ja matkustaminen olisi automaattisesti haasteellista. Tietyssä mielessä tässä on totuuden siemen, sillä uusi ympäristö väsyttää normaalia enemmän ja harvoin minua matkustaessani esimerkiksi huvittaa valvoa myöhään. Päivät ovat yleensä niin intensiivisiä, että ei tulisi mieleenkään lähteä mihinkään bilettämään. Aivot ovat jo alkuillasta siinä määrin kuormittuneet, että tarvitsen aikaa rauhoittumiseen. Käytännössä nautin valoisasta ajasta täysillä ja sen jälkeen olenkin valmis rauhoittumaan ja nukkumaan.

Pressimatkoilla illat ovat itselleni vaikeimpia. Usein siinä vaiheessa, kun itse haluaisin rauhoittua, lähdetään vielä kolmen tunnin illalliselle. Tarvitsen omaa aikaa ennen nukkumista ja on haastavaa olla sellaisessa ympäristössä, jossa ohjelmaa on aamusta yömyöhään. Tämä on kuitenkin pakko hyväksyä, mikäli tällaisille järjestetyille matkoille tahtoo lähteä mukaan. Itse en lähde mukaan jokaiselle pressimatkalle, johon olisi mahdollisuus, sillä tarvitsen aikaa myös matkasta palautumiseen – helposti reissuun ja siitä palautumiseen menee liikaa työpäiviä.

Matkustaessani nautin rauhallisista rantakohteista, mutta yhtä lailla suurkaupungeista väreineen ja aistiärsykkeineen. Kaupungit saavat minut otteeseensa niin, että pystyn unohtamaan kaiken muun ja ajatukset lakkaavat harhailemasta. Se on jollain tavalla rauhoittavaa. Riittävät yöunet ovat matkustaessa äärimmäisen tärkeät, samoin tietenkin säännöllinen ruokailu. En saisi koskaan päästää verensokeriani laskemaan liikaa, sillä muuten on vaikea keskittyä yhtään mihinkään. Ruokailujen kanssa minulla onkin matkustaessani haasteita, sillä unohdan helposti syödä, kun ympärillä on kaikkea kiinnostavaa. Yritän skarpata tämän kanssa tulevaisuudessa.

Olen matkustanut paljon yksin, enkä ole aiemmin tullut ajatelleeksi, että sekin saattaa osittain liittyä siihen, että tarvitsen reissupäivien päätteeksi myös paljon rauhallista, omaa aikaa. En kuitenkaan yleensä kieltäydy reissuseurasta, mikäli sellaista on tarjolla, sillä elämä on kuitenkin lopulta mielekkäintä silloin, kun voi jakaa kokemukset. Muiden kanssa matkustaessa on tärkeää keskustella etukäteen matkustustottumuksista, toiveista ja siitä, miten paljon tarvitsee omaa aikaa matkan aikana.

Palasin matkalta viimeksi eilen, joten nyt on erityisen kirkkaasti mielessä myös se, että vaikka en tuntisi reissun aikana erityistä väsymystä, saatan olla matkan jälkeen uupunut muutaman päivän. Ihmisten kohtaaminen, melu, uusi ympäristö – monet asiat kuormittavat kehoa ja mieltä. Siksi on hyvä ottaa matkan jälkeen päivä tai pari hieman rennommin.

Ympäristöllä on väliä

Luonto ja harmoninen ympäristö tekee erityisherkälle hyvää, joten kaupunkien lisäksi on hyvä viettää aikaa myös rauhallisemmissa maisemissa – etenkin, jos asuu isossa kaupungissa. Itseäni alkaa ahdistamaan, ellen pääse tasaisin väliajoin Helsingistä pois. Tänä vuonna tämä tapahtuu työprojektien puitteissa luonnollisesti ja se sopii itselleni paremmin kuin hyvin. Aina ei kuitenkaan ole mahdollisuutta matkustaa tai edes lähteä luontoon. Silloin on hyvä ottaa omaa aikaa ja luoda itselleen rauhallinen tila vaikka kotona.

Matkustaessa yksi tilaan liittyvä kysymys on majoitus. Käytän esimerkkinä Thaimaata, koska olen matkustanut sinne monesti. Olen majoittunut Thaimaassa paikallisen perheen vintillä, oman perheenjäseneni kotona, halvimmassa bungalowissa, kahden, kolmen, neljän ja viiden tähden hotelleissa sekä vuokra-asunnossa. Useimmiten olen varannut majoitukset etukäteen, mutta välillä olen etsinyt majoitusta katselemalla ympärilleni. Minun ei tarvitse saada ympärilleni luksusta, vaikkei siinäkään mitään vikaa ole. Sen sijaan tulen levottomaksi huoneessa, jossa on syystä tai toisesta ahdistava tunnelma. Mitä valoisampi ja avarampi tila on sitä paremmin siellä viihdyn. Joskus olen joutunut vaihtamaan majapaikkaa ensimmäisen yön jälkeen, kun en ole pystynyt nukkumaan siellä.

Joissain asunnoissa tai huoneissa minulle tulee heti lämmin tunne – ja toisissa taas ei ollenkaan. Yritän mahdollisuuksien mukaan valita matkustaessani sellaisia majapaikkoja, joista tulee kuvien perusteella turvallinen ja valoisa fiilis. Tietenkin kuvat saattavat myös valehdella, mutta ainakin teen kaiken voitavani asian suhteen. Pahimmillaan tilanne eskaloituu öisin niin, että en pysty nukkumaan ollenkaan tai vaihtoehtoisesti näen painajaisia/hallusinaatioita. Tällainen luonnollisesti vaikuttaa seuraavaan päivään ja reissufiilikseen vahvasti.

erityisherkkyys

Erityisherkkyys ja nälkä eivät sovi yhteen

Reissatessa tulee luonnollisesti tehtyä päivittäin monta valintaa syömisen suhteen. Kuten totesinkin, olen toisinaan toivottoman huono pitämään huolta säännöllisestä syömisestä, vaikka juuri siitä minun pitäisi huolehtia erityisen hyvin. Nälkä on yksi aistiärsyke ja verensokerin lasku vaikuttaa erityisherkkään voimakkaasti. Nälän tunne voi jäädä ylivireystilassa huomaamatta, sen vuoksi minä myös unohdan syödä reissuillani. Minulle saattaa käydä niin, että kun verensokeri pääsee tippumaan, en pysty moneen tuntiin tekemään mitään järkevää.

Nälän tunne voi ylivireystilassa jäädä huomaamatta.

Yleensä erityisherkälle sopii parhaiten mahdollisimman puhdas ja prosessoimaton ruoka. Tästä ravintoa ja erityisherkkyyttä käsittelevästä artikkelista voit lukea lisää aiheesta. Myönnän, että itselläni on vielä tekemistä terveellisten ruokailutottumuksien kanssa. Ei ole hankalaa huomata, miten paljon parempi olo minulla on, kun syön terveellistä ja puhdasta ruokaa. Toki terveellinen ruoka tekee hyvää kenelle tahansa, siitä ei pääse mihinkään.

Olen itse valitettavan herkkä ruoalle myös siinä suhteessa, että mikäli en pidä ruoasta ollenkaan, sitä on äärimmäisen vaikea, joissain tilanteissa jopa mahdotonta syödä. Pelkästään tuoksut saavat minut toisinaan voimaan niin pahoin, että on lähes mahdotonta olla oksentamatta. Saman reaktion saattaa toisinaan saada aikaan se, jos joku puhuu ruokailun aikana jostain mielestäni ällöttävästä asiasta. Muistan erään tilanteen Keniasta, jossa yritin niellä lihanpalaa luultavasti 10 minuuttia väkisin, mutta siitä ei tullut mitään. Tällaiset hetket ovat kiusallisia, varsinkin, jos kyseessä on esimerkiksi juhla tai muu arvokas tilanne. Liha, jossa on rasvaa, on itselleni yksi vaikeimmista asioista syödä, joten nykyään kerron toisinaan olevani kasvissyöjä, vaikka totuus asiasta on jotain muuta.

Tykkään matkustaessani testailla uusia makuja, mutta olen toisinaan pulassa, jos en yksinkertaisesti pysty syömään jotain. Tähän vaikuttaa osittain myös hormonitoiminta – tiettyyn aikaan kuukaudesta en välttämättä esimerkiksi kestä edes aasialaisen ruoan tuoksua, niin paljon kuin normaalisti siitä pidänkin. Siksi syön esimerkiksi Thaimaassa välillä jotain aivan muuta kuin paikallista ruokaa. Mielestäni olisi hölmöä pakottaa itseään syömään jotain, mistä tulee huono olo (mikäli on mahdollisuus valita toisin).

Tästä päästäänkin siihen, että on huono tapa pakottaa lapsi syömään, mikäli hän inhoaa jotain ruokaa. Itsekin olen koulun ensimmäisellä luokalla istunut pulpetissa peukaloitani pyörittelemässä, kun opettaja yritti pakottaa syömään jotain, mitä en tänä päivänäkään pystyisi syömään.

Sivuhuomio: Afrikan lapset eivät saa enempää ruokaa, vaikka istuttaisit lastasi maailman loppuun saakka ruokapöydässä. Sen sijaan hänen suhteensa syömiseen saattaa vinoutua pahasti, mikäli syömisestä tehdään kerta toisensa jälkeen häntä ahdistava tilanne.

Se, että monet erityisherkät ovat valikoivia ruoan suhteen pikkulapsena, saattaa johtua siitä, että jonkun ruoan suutuntuma yksinkertaisesti saattaa olla liikaa. Sama pätee muihinkin aisteihin, esimerkiksi tietyt kankaat ja materiaalit saattavat tuntua erityisen pahalta iholla, kuten myös vaatteiden pesulaput. Jos siis ihmettelet, miksi lapsesi ei suostu pukemaan jotain tiettyä vaatetta, siihen saattaa olla ihan järkevä selitys. Hänen tarkoituksenaan ei välttämättä ole kiukutella tai olla vaikea.

erityisherkkyys

Erityisherkkyydestä voisi kirjoittaa vaikka kokonaisen kirjan verran, enemmänkin. Se liittyy jokaiseen elämän osa-alueeseen ja suosittelenkin näihin kaikkiin perehtymistä, mikäli asia koskettaa sinua. Oma elämänlaatu saattaa parantua moninkertaisesti faktat tiedostamalla ja elämäntapohinsa muutoksia tekemällä. Mitään tiettyä vastausta siihen ei ole, miten elämä kannattaa järjestellä, sillä toiselle sopii yrittäjyys ja toiselle säännöllinen työ. Varmaa on kuitenkin se, että yleensä erityisherkälle on tavallista tärkeämpää, että arki on organisoitu itselle sopivalla ja mielekkäällä tavalla. Ylikuormittuminen saattaa pahimmillaan johtaa moniin sairauksiin ja elämänlaadun heikkenemiseen.

Omiin suunnitelmiini kuuluu esimerkiksi vastamelukuulokkeiden hankkiminen, jotta voin tarvittaessa blokata liiallista hälyä ympäriltäni. Lisäksi aion kiinnittää entistä enemmän huomiota laadukkaaseen ravintoon. Yritän myös hyväksyä sen, että en jaksa yhtä paljon kuin muut ja sen, että minun on sanottava ei monille mielenkiintoisillekin asioille. Matkustamista en missään tapauksessa aio rajoittaa, tosin ehkä tehdä tulevaisuudessa itselleni sopivampia ratkaisuja sen suhteen.

Lähteet:

www.hspelamaa.net
www.erityisherkat.fi
www.hidastaelamaa.fi

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Previous Post

You Might Also Like

13 Comments

  • Reply Poize5 keskiviikko, helmikuu 7, 2018 at 16:42

    Erittäin hyvä teksti! Tunnistan samoja asioita itsessäni. Esim tuo mitä kuuluu kiitos hyvää yök. Mutta olen vähän nesteessä sikäli, että omaan ekstrovertin ominaisuuksia, näytän suht karismaattiselta, mutta sisus onkin jo toinen juttu. Joudun kertomaan ja oikomaan vääriä käsityksiä ja se väsyttää.
    Mulla tuo tunnetilojen aistiminen on kai kaikkein vahvin … enkä haluaisi luottaa siihen, mutta ….

    • Reply Reason for Season keskiviikko, helmikuu 7, 2018 at 21:35

      Kiitos <3. Tottahan se on, että ihmiset tekevät nopeasti johtopäätöksiä ulkoisen perusteella ja kyllähän se väärinkäsitysten oikominen saattaa käydä raskaaksi. Täytyy vaan yrittää vahvistaa niitä positiivisia juttuja, joita tähän liittyy, kun omaa herkkyyttä ei oikein muuttaa voi.

  • Reply Stacy Siivonen perjantai, helmikuu 9, 2018 at 17:52

    Minulla on ollut tarve mennä kirkkoon, missä usein on hiljaista. Mitä hiljaisempaa, sitä parempi. Onneksi kirkot on suunniteltu usein akustisesti niin järeästi, ettei häly ulkoa kantaudu sisälle. Oma tulokulmani erityisherkkyyteen on se, että minulla on vaikea kilpirauhasen vajaatoiminta, joka joskus oireilee myös ääniyliherkkyytenä. Hälinä väsyttää ja kuluttaa minua nopeasti. Ehkä pidät jutustani Dublinissa, missä hakeudun luontoon ja toisaalta tunnistat sen, kuinka jokin asia rupeaa ahdistamaan minua niin, ettei loppua näy. Mutta se siitä. Monessa muussa asiassa en ole aistiyliherkkä, mutta äänet ovat pahoja. Ääniä ei voi kontrolloida muuten kuin sanotuilla vastamelukuulokkeilla tai sitten menemällä kirkkoon.
    KonMarin hengessä myös haluan pitää visuaalisen ympäristöni yksinkertaisena. Olen hakeutunut gnostilaisiin piireihin, jossa kaikella on merkitystä – kuten Sibelius sanoi: ”kaikki on symbolia”.

    • Reply Reason for Season sunnuntai, helmikuu 11, 2018 at 11:19

      Ymmärrän kyllä hyvin sen, että äänet välillä ahdistavat. Onneksi on luonto. ja esimerkiksi ne kirkot. Itsekin yritän tehdä visuaalisesta ympäristöstäni minimalistisempaa, mutta se projekti on vielä aika lailla vaiheessa. Ehkä kesään mennessä onnistun =).

  • Reply sari / matkalla lähelle tai kauas lauantai, helmikuu 10, 2018 at 01:50

    Hyvä ja monipuolinen postaus herkkyydestä ja matkustamisesta. Tässä on paljon asioita, jotka pätee ”normaaleillekin”. Itselle rauhalliseen paikkaan vaikka puutarhaan meno kaupunkimatkalla on erittäin tärkeä pakeneminen hälinästä.

    • Reply Reason for Season sunnuntai, helmikuu 11, 2018 at 11:21

      Jep, jokaista alkaa taatusti välillä ahdistaamaan, oli kyse sitten melusta tai muusta liiallisesta kuormituksesta. Tärkeintä on, että oppii tuntemaan itseään ja omia rajojaan. Helpottaa elämää kummasti :).

  • Reply Anna | Tämä matka -blogi lauantai, helmikuu 10, 2018 at 06:51

    Toinen pojistani on ns. erityiseherkkä, eli noi kirjoitamasi jutu on hyvinkin tuttuja. Sanon ns. erityiseherkkä, sillä olen edelleen itse hieman epävarma onko tällaisia ”diagnooseja” edes järkevä antaa. Menee hieman samaan kastiin kuin sähköylliherkkyys ym.

    Erityisherkkyys ei tullut itselleni mieleeni hänen kohdallaan, ennen kuin se otettiin terveydenhuollon toimesta esille. Tässä on nyt sellainen ogelma, että jos terveydenhuolto ja äiti rupeavat ajattelemaa, että onpas tämä lapsi erityisen herkkä, niin sen piikkiin laitetaan heti kaikki. Jos asia leviää koulumaailmaan, niin siellä ei sitten esim. kiusaamisongelmiin puututa kunnolla, koska ”Lapsi nyt vain on erityisen herkkä”. Myös toiset lapset ovat hirvittävän julmia, jos huomaavat kaverissa heikkouden ym. merkkejä, joten ”itkupillien” osa on aina vaikea. Ja teoriassa voi jäädä vaikka joku ihan oikea sairaus tunnistamatta/tutkimatta, kun ”on niin herkkä, että voi kuvitella/liioitella oireita”, eli siksikin asia on minusta tosi ongelmallinen.

    Ei nykyisessä elämänmenossa/maailmassa ole kamalasti varaa herkistelyyn, joten poika on täysin tietoisesti jätetty pamperoimatta ja ihan samoilla mennään, kuin toisenkin pojan kanssa. Varmasti moni asia on ollut erityisen hankalaa/vastenmielistä/pelottavaa jne. hänelle, mutta kaikilla on rajoitteita. Niiden kanssa pitää vaan elää. Hakee kyllä itse omat toimintatavat nykyisin, eli tekee mm. läksynsä aina vastamelukuulokkeet päässä jne.

    • Reply Reason for Season sunnuntai, helmikuu 11, 2018 at 11:24

      Mielestäni termi erityisherkkä on kyllä huono. Se pitäisi muuttaa toisenlaiseksi, jotta olisi ymmärrettävissä paremmin. Olen samaa mieltä, että tällaisten ei pidä antaa määritellä elämää eikä minkään määritelmän tai kirjainyhdistelmän taakse pidä piiloutua. Sen sijaan on hyvinkin järkevää keksiä noita omaa arkea helpottavia ratkaisuja, kuten vastamelukuulokkeet läksyjen teossa – todella fiksua toimintaa!

  • Reply Sunna lauantai, helmikuu 10, 2018 at 10:05

    Toinen erityisherkkä ilmoittautuu, mikäli näihin melkein-psykologisiin ryhmittymiin uskoon. Yksi parhaista ystävistäni on psykologi, ja hänen mielestään tämä on mutkien oikomista liian suoriksi – mutta hei, mikäli tuntee jonkin luokittelun tuovan jotain lisää omaan elämään, niin ei kai sitä tuomita voi.

    Hienoa, että olet pohtinut omia ominaisuuksiasi, vahvuuksiasi ja tarpeitasi, ja rakentanut elämääsi niin, ettei se rasita kohtuuttomasti. Kärsin nuorempana paljon juuri tuosta ylirasituksen aiheuttamasta unettomuudesta, kun päivän tapahtumat pörräsivät päässä, eikä uni tullut moneen tuntiin. Olen kai onnistunut rauhoittamaan menoani sen verran, että uniongelmat ovat vähentyneet. On mahtavaa aikustua ja tulla sinuiksi itseni suhteen – enää en häpeile oman ajan tarvetta, vaan tunnustan sen ja annan itselleni ilomielin tilaa. Olen myös parempaa seuraa silloin, kun oikeasti haluan olla paikalla.

    Istun itse asiassa nytkin ruotsinlaivassa, ja koen välillä matkustamisen myös omaksi ajaksi. Kuulokkeet korville, maisemia katselemaan ja blogeja lukemaan, ahh.

    • Reply Reason for Season sunnuntai, helmikuu 11, 2018 at 11:28

      Joo nämä määritelmät eivät kyllä koskaan ole täydellisiä (ja termi on mielestäni kökkö), mutta parempi kuin ei mitään. Jos mitään määritelmää ei olisi, niin pitäisin edelleen itseäni kummajaisena, kun en esimerkiksi kestä joitain vaatemateriaaleja, tarvitsen normaalia enemmän palautumsiaikaa ja en pysty vaikkapa syömäään joitain ruokia ollenkaan, kuten aikuisen oletetaan pystyvän, vaikka ei maistuisi. En olekaan vain outo, vaan asioille on fysiologinen selitys :D.

  • Reply Anna lauantai, helmikuu 10, 2018 at 21:21

    Tosi mielenkiintoista luettavaa. Itse olen täysin erityisherkän ihmisen vastakohta. Kiinnostuin kuitenkin ilmiöstä noin vuosi sitten kun lainasin elävästä kirjastosta erityisherkän ”kirjan”. Tämä viehättävä nuori nainen kertoi minulle ilmiöstä ja kun kuulin kuinka yleistä erityisherkkyys on, tajusin että minäkin tunnen ja tiedän monta erityisherkkää ihmistä. Kukaan heistä ei koskaan ollut sanonut minulle mitään erityisherkkyydestään, ehkä eivät itsekään tiedä asiasta. Joka tapauksessa, aloin ymmärtämään näitä tuttuja huomattavasti paremmin kuin aikaisemmin. Lähimmissä ystävissäni ei ole erityisherkkiä, varmaankin sitä helposti ajautuu omanlaistensa ihmisten pariin eikä tule niin helposti ystävystyttyä erilaisten ihmisten kanssa.
    Minulle erityisherkkyys on näkynyt ehkä eniten sellaisena, että minua on ärsyttänyt kun ihminen tekee kaikesta niin vaikeaa. Näin raadollisesti sanottuna. En jaksa ihmisiä jotka häiriintyvät kaikesta kun en itse häiriinny juurikaan mistään. Aikaisemmin minulle ei tullut mieleenkään, että ihmiset oikeasti kokevat asioita hyvinkin eri tavalla. Tai no joo, olen ehkä ymmärtänyt ja tiedostanut, mutta ei se minulle ole sillä tavalla konkretisoitunut.
    Minusta tuli kertaheitolla monta astetta ymmärtäväisempi ihminen kun kuulin erityisherkkyydestä ja nimenomaan sen omaavalta ihmiseltä. Siksi olisi tosi hyvä, jos ihan jokainen ihminen ottaisi asiasta selvää!

    • Reply Reason for Season sunnuntai, helmikuu 11, 2018 at 11:31

      Totta, tämä on tosi hyvä pointti, että vaikka itsellä ei olisi näitä piirteitä, niin todennäköisesti jokaisen ympärillä on ihmisiä, joilla on. Helpottaa elämää kummasti, kun perehtyy tähän aiheeseen edes vähän :). Harvoin ihmiset haluavat tarkoituksellisesti olla tosi vaikeita.

  • Reply Marjo sunnuntai, helmikuu 11, 2018 at 12:55

    Hyvä teksti Mirka! Ystäväpiirissäni on muutama erityisherkkä ja olen olen oppinut elämään heidän kanssaan etsimällä tietoa tästä aiheesta. Itse olen hyvin intuitiivinen ja tunneherkkä ihminen joten varmasti olen myös oppinut ”lukemaan” ystäviäni vuosien saatossa pitkän ystävyyden aikana.

    Joskus sitä itse hyvin ekstroverttina höpöttäjänä ja säntäilevänä ihmisenä voi unohtaa sen ettei toinen jaksa innostua ihan kaikesta mistä itse on ihan täpinöissään. Matkustaessani erityisherkän kaverini kanssa olemme sopineet, että molemmilla on myös ”omaa aikaa”. Kaikkea ei tarvitse tehdä yhdessä vaan molemmat voivat nauttia myös omista jutuistaan. Itse nimittäin usein unohdan nälän, janon, toiletit, lepäämisen ja kaiken muunkin kun oikein innostun. Ja vaikka olenkin hyvin ekstsrovertti haluan minä esim. tehdä ostokset aina yksin ilman toisen ihmisen seuraa.

    Sinusta olen ensitapaamisestamme lähtien aistinut, että olet mielenkiintoinen ja erityinen nainen 🙂 Kiva, että tiemme ovat kohdanneet!

  • Leave a Reply