Monthly Archives

helmikuu 2018

Luovuttamisesta ja ylemmyydentunnosta

”Olen niin huono, ettei kannata edes yrittää.”

”Olen niin hyvä, ettei minun tarvitse enää yrittää.”

Niin suuria valheita kumpikin. On monien sattumusten summaa, kuka tässä maailmassa menestyy, etenkin nykyään, sosiaalisen median aikakautena. Yksi hetki voi muuttaa tilanteen – silmänräpäyksessä luodaan tähti tai vaihtoehtoisesti ammutaan joku alas. Mikä on surullista, halutessaan suosionsa voi helposti feikata pikkurahalla. Jokaiseen kanavaan on mahdollista ostaa seuraajia ja tykkäyksiä, illuusion luominen käy kädenkäänteessä. Maailmassa on paljon talenttia, joka jää huomaamatta ja toisaalta taas valtava määrä ihmisiä, jotka tunnetaan lähinnä siksi, että he huutavat kovempaa kuin useimmat muut.

Jokainen muusikko tietää, että ostetuimpia levyjä tai striimatuimpia biisejä ei tehdä eeppisimmällä taiteellisella visiolla vaan aavistamalla, mikä sillä hetkellä toimii kaupallisesti. Sama pätee nykyään sisällöntuotantobisneksessä – terävimmällä kynällä ei välttämättä nousta tunnettuuteen, sen sijaan taitava markkinoija (tai vaihtoehtoisesti hän, jonka omatunto ei kolkuta seuraajia ostaessa) pystyy melko helposti raivaamaan tiensä eteenpäin, tähdenlennoksi mobiilitaivaalle.

Jos pohdin tilannetta matkailualalla, niin rehellisyyden nimissä sanottava, että ymmärrän (en tosin hyväksy), miksi monet kansainväliset matkabloggaajat ostavat itselleen seuraajia Instagramissa ja/tai pelaavat loputonta, jokapäiväistä follow–unfollow -peliään. Monet potentiaaliset yhteistyökumppanit vaativat x määrän seuraajia ja kun tarvittavan määrän on saavuttanut– keinolla millä hyvänsä, ei enää tarvitse todistella talenttiaan vaan yhteistöitä alkaa satelemaan.

Kun 9-vuotiaana kirjoitin päiväkirjaa, runoja, biisejä, näytelmiä, kirjan alkua ja ties mitä muuta, mitä ei ollut koskaan tarkoitus näyttää kenellekään, olisin huutanut kauhusta, jos olisin nähnyt, millaisessa maailmassa tulemme elämään 25 vuotta myöhemmin. Eläisimme aikakautta, jolloin pelottavan monet eivät tekisi asioita rakkaudesta lajiin vaan rakkaudesta rahaan ja maineeseen. He eivät kirjoittaisi, kuvaisi tai laulaisi, jollei siihen ei liittyisi agendaa ”olla joku” tai tehdä mahdollisimman paljon rahaa. Onneksi ehdin kirjoittamaan 16 vuoden ajan ennen ensimmäisen tietokoneeni hankkimista. Tein asioita pitkään vain ja ainoastaan siksi, että rakastin sitä, mitä tein. Olin vailla mahdollisuutta jakaa tuotoksiani isolle yleisölle eikä se haitannut minua. Ainoastaan rakkaus kirjoittamiseen ja ihmisiin merkitsi, ja vuosien varrella tästä perustuksesta tuli kestävä. Vaikka saan nykyään rahaa kirjoittamisesta, ei intohimo tekemiseen ole kadonnut.

Essaouira Marokko

Rakkaudesta lajiin

Kirjoitan tällä hetkellä työkseni muun muassa kirjaa, mikä tietenkin on iso siunaus jo itsessään. Vaikka olen lapsuuden jälkeen aloittanut montakin kirjaa, en ole koskaan saanut yhtään niistä valmiiksi. On mahtavaa, että tänä kesänä saan vihdoin nähdä painettuna teoksen, jonka olen kirjoittanut alusta loppuun. Kyseessä on kankaanpääläisen yrittäjän elämäkerta – tarina, joka vetää minut sitä nöyremmäksi mitä enemmän siihen perehdyn. Minun on tehnyt ison vaikutuksen se, millaisella sydämellä näen kirjani päähenkilön tekevän asioita.

Erkki, jonka elämästä kirjoitan, on videokuvannut 1970-luvulta lähtien Kankaanpäässä tapahtumia, paikkakunnan arkea, häitä, ylioppilasjuhlia, valtuuston kokouksia, rallikisoja, rakennusprojekteja, pesäpallo-otteluita ja ties mitä muuta. Noin 20 vuoden ajan hän toimi myös paikallistelevisiossa aktiivisena kuvaajana. Kaiken tämän hän teki talkootyönä – siksi, että hän rakasti kuvaamista ja halusi tehdä jotain muiden hyväksi pyyteettömästi. Hän toimi(i) yrittäjänä toisella alalla, joten kuvaukset olivat hänelle vastapainoa työlle. Tarinan opetus ei ole se, että luovan alan ihmisten pitäisi alkaa tekemään töitä ilmaiseksi – ei tietenkään, elän itse täysin sen varassa, että ihmiset maksavat minulle kirjoituksistani. Sen sijaan tämä stoori pysäyttää miettimään, mitä itse haluan antaa ihmisille ja millaisen perinnön jälkeeni jättää.

Kuinka moni 80-luvulla koulunsa aloittanut voi tänä päivänä katsoa ensimmäisen luokan ensimmäinen koulupäivänsä videolta? Kankaanpäässä syntyneistä moni voi siksi, että on olemassa ihminen, joka ymmärsi aikanaan, miten arvokasta on dokumentoida arkista elämää perinnöksi seuraaville sukupolville. Haluan kertoa tämän esimerkin siksi, että jokaisella on käsissään asioita, joiden kautta voi tehdä hyvää muille. Vahvuudet ja lahjat ovat erilaisia, mutta jokaisella niitä on. Ei ole kyse niinkään siitä, mitä kenelläkin on käsissään vaan siitä, mitä on sydämessä. Onko vielä niitä ihmisiä, jotka laulavat, tanssivat, soittavat, piirtävät, kuvaavat, kirjoittavat, suunnittelevat, organisoivat rakkaudesta lajiin – ja ennen kaikkea rakkaudesta ihmisiin?

En kirjoita tätä tekstiä missään nimessä ylhäältä käsin – tarvitsen näitä sanoja eniten itse, sillä haluan ihan oikeasti miettiä, mistä motiiveista tänään teen asioita ja millaisella asenteella elämääni elän. Haluan, että jonain päivänä jälkeeni jää jotain merkityksellistä, jotain muuta kuin pelkkää sanahelinää.

Essaouira Marokko

Kun hype hengästyttää

Sitten näihin kahteen ajatukseen, jotka esitin postauksen alussa. Ihmiset, äärettömän lahjakkaatkin, saattavat epäonnistumisen pelossaan luovuttaa ennen kuin edes yrittävät. Ymmärrän sen kovin hyvin – oman kokemukseni pohjalta. Monille herkille, ihmisille ympärillä oleva melu, hypetys, markkinointi ja loppumaton kilikkauksista ja tykkäyksistä kilpailu on niin hengästyttävää, että on helpompi vetää peitto korvilleen kuin hypätä tuohon hullunmyllyyn sekaan ja altistaa itsensä kritiikille, arvostelulle, hylkäämiselle ja potentiaalisesti pilkalle.

Nykyään seuraajamäärät ratkaisevat – monet duunikeikat jaetaan numeroiden perusteella, joten jos ei halua lähteä mukaan aggressiiviseen itsensä brändäämiseen tai vaihtoehtoisesti seuraajien ostamiseen, ei ole ihme, että jossain vaiheessa kokee olonsa arvottomaksi ja uupuneeksi. Kun kova työ ja lahjakkuus ei riitäkään, ei ole oikeastaan ihme, että haluaa vetäytyä ja olla  mieluummin näkymätön kuin tuntea itsensä ulkopuoliseksi kaikkialla.

Kun kelataan ajassa muutamia vuosia taaksepäin, ei suurin unelmani ollut kirjoittaa vaan näytellä. Silloin tällöin minulta edelleen kysellään, olenko tehnyt viime aikoina kuvauksia. En ole, koska luovutin. Tapahtui kaikenlaista ikävää, minkä jälkeen en pystynyt enää astumaan kameran eteen, enkä pystynyt lopulta olemaan esillä oikeastaan missään. Viime keväänä pidin yhden workshopin ja ahdistaa ajatellakin koko tilannetta, sillä se ei tuntunut ollenkaan omalta. Olin nimittäin kadottanut sen osan itsestäni, joka halusi olla yleisön edessä. Lopulta tulin siihen pisteeseen, että unelmani vaihtuivat uusiin – kirjoittamiseen, joka oli ollut koko elämäni ajan jollain tavalla matkassa mukana. En koe, että tämä olisi välttämättä huono asia. Niin kauan kuin saan tehdä jotain luovaa, koen olevani elossa.

Essaouira Marokko

Riitänkö minä?

Ei kirjoittaminenkaan ole helppoa, eikä missään tapauksessa kritiikistä vapaata. Erityisesti ne tekstit, jotka ovat itselleni tärkeimpiä ja henkilökohtaisimpia, keräävät tasaisesti, vuosien jälkeenkin, ilkeitä kommentteja. Joudun jatkuvasti kasvotusten sen kysymyksen kanssa, kelpaanko minä. Olen viime aikoina hakenut muun muassa Ping Helsinkiin, erääseen mentorointiohjelmaan ja yhteen kirjoittajaresindenssiin. Olen lähettänyt kyselyitä potentiaalisille asiakkaille ja yhteistyökumppaneille sekä hakenut yhtä työpaikkaa. Tällaista se on jatkuvasti, freelancerin arki.

Useimmiten saan vastaukseksi ei. On pitkä tie sisäistää, että kieltävä vastaus ei kerro minun arvostani eikä edes taidoistani mitään. Siitä olen ylpeä, että en ole vuosien ja vuosien vaikeuksien jälkeenkään luovuttanut, en ole lakannut yrittämästä ja uskomasta tulevaan. En siltikään, vaikka viime päivinä olen jättänyt joka toisen aterian syömättä, kun ei ole ollut rahaa ruokaan. Ei tämä helppoa ole, mutta aion mennä eteenpäin. Haluan rohkaista muitakin samaan, olla esimerkkinä siitä, että silloinkin, kun mitään valoa ei näy, on toivoa. Aina on toivoa. Ympärilläni on paljon luovan alan ihmisiä – kirjoittajia, muusikoita, taiteilijoita, graafikoita, vaatesuunnittelijoita, kuvaajia. Näen jatkuvasti äärettömän lahjakkaiden ihmisten taistelevan sen ajatuksen kanssa, riittävätkö he. Kunpa he tietäisivät, että he riittävät.

Kunpa osaisin taikoa kaikki lahjakkaat ihmiset ympärilläni uskomaan siihen, että nyt ei ole aika luovuttaa – että heidän tekemisellään on valtavasti merkitystä. Sillä on merkitystä, että ihminen kirjoittaa biisin, joka muuttaa jonkun koko elämän. Sillä on merkitystä, että joku laittaa koko sydämensä ja kaiken luovuutensa peliin suunnitellessaan toimivat ja visuaalisesti näyttävät nettisivut. Sillä on merkitystä, että journalisti haluaa perehtyä asioihin syvällisesti ja kirjoittaa niin kuin asiat ovat, ei siten, että saa parhaiten klikkejä. Sillä on merkitystä, että vaatesuunnittelija on valmis näkemään vaivaa tuottaakseen vaatteensa eettisesti ja ekologisesti, vaikka se tarkoittaisi vähemmän euroja käteen. Todellista merkitystä ei voida mitata sydämen kuvilla Instagramissa. Jos voi koskettaa yhtäkin ihmistä, sillä on valtavan suuri merkitys. Koskaan ei voi tietää, millainen ketjureaktio siitä syntyy, kun yksi elämä muuttuu. Hyvyydellä kun on tapana moninkertaistua.

Älä siis aliarvioi itseäsi. Älä aliarvioi pienten alkujen päivää. Älä missään nimessä heitä sitä hakemusta roskiin vaan lähetä se, mutta muista, että sinun arvosi ei ole siinä, mitä saat vastaukseksi.

Essaouira Marokko

Joku joka on jotain

Entä sitten se toinen ääripää – ihmiset, jotka ajattelevat olevansa jotain niin ainutlaatuista, ettei heidän tarvitse enää panostaa tekemiseensä. Heidän ei tarvitse kirjoittaa hakemuksiaan kunnolla, valmistella esityksiään huolella, panostaa blogipostauksiinsa tai keskustella ihmisten kanssa, jotka eivät ole heidän näkökulmastaan hyödyllisiä. Nämä ihmiset eivät välttämättä ole ollenkaan lahjakkaampia kuin kukaan muukaan. He ovat syystä tai toisesta onnekkaammassa asemassa mutta eivät silti osaa olla kiitollisia siitä, mitä heillä on. Heidän on saatava lisää, mielellään ilman sen kummempaa vaivannäköä. Ystäviksi kelpaavat toiset sellaiset, joilla on nimeä.

Tämä on tietenkin kärjistystä, mutta silti todellinen aikamme ilmiö. Tällä postauksella tahdon peräänkuuluttaa luovalle alalle lisää rakkautta, intohimoa, kaikkensa antamista, tekemisen iloa, muiden nostamista ja rohkaisemista – ja niitä tarinoita, joilla muutetaan maailmaa, ei ainoastaan oman pankkitilin saldoa. Jokaisella on rajatusti päiviä eikä niiden määrää ole ennalta kenellekään kerrottu. Ovatko raha ja maine oikeasti top vitosen tai edes top kympin joukossa, kun mietitään, millä on merkitystä silloin, kun katselee elämänsä viimeistä auringonlaskua? Onko elämässä oikeasti kiire olla niin cool, ettei ole aikaa nähdä muuta kun oma napansa?

Se, että sinä olet huonompi kuin kaikki muut tai parempi kuin kaikki muut on vale. Vertailumuoto voitaisiin oikeastaan poistaa tästä koko keskustelusta, sillä jokaisella ihmisellä on uniikit lahjat, kiinnostukset ja unelmat. Niitä ei tarvitse eikä edes voi mielestäni arvottaa. Entä jos jokainen miettisi tänään vähän vähemmän, miten kasvattaa omaa Instagram-tiliä ja sen sijaan hiukan enemmän sitä, millä voisi tuoda lisäarvoa muiden elämään?

Essaouira Marokko

Sanat muuttavat maailmaa

Minä haluan tulevina päivinä ympäröidä itseni ihmisillä, joiden silmät loistavat, kun he puhuvat siitä, mitä he elämässään tekevät, ihmisillä, jotka puhuvat sisällöstä enemmän kuin ulkokuoresta, ihmisillä, joiden unelmana on tehdä maailmasta edes hiukan parempi paikka. Haluan yhä enemmän kirjoittaa kirjeitä, blogipostauksia, lehtiartikkeleita ja kirjoja, joiden kautta voin kertoa ihmisille, miten uskomattoman upeita ja arvokkaita he ovat – ja miten vähän sillä on tekemistä numeroiden, awardisen tai aplodien kanssa.

Kun minä olen mennyt, ei minua muisteta ihmisenä, joka keräsi valtavan yleisön, mutta toivon, että minut voitaisiin muistaa ihmisenä, joka uskalsi rakastaa – tätä maailmaa ja ennen kaikkea muita ihmisiä.

Sanat eivät koskaan ole vain sanoja, vaan niillä muokataan todellisuutta. Missä tahansa asemassa tai tilanteessa sinä tänään oletkin, älä koskaan ajattele, että sinun sanoillasi ei ole väliä.

Sinun sanasi voivat muuttaa maailmaa.

Essaouira Marokko

Postauksen kuvat otettu pressimatkalla Essaouirassa marraskuussa 2017. 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Talvinen kylpyläloma Pärnussa

Viime vuosina minulla on ollut tapana juhlia vanhenemistani tropiikissa. Tällä kertaa heräsin kuitenkin uuteen ikävuoteen Pärnun talvisissa maisemissa.

Helsinki Kauppatori Helsinki Viking Line

En ole koskaan innostunut juhlien järjestämisestä itselleni. Tänä vuonna sain ajatuksen, että voisin kerrankin kutsua ystäviä koolle, olinhan viimeksi pitänyt syntymäpäiväjuhlat joskus Milleniumin tienoilla. Heti seuraavana päivänä ajatus alkoi kuitenkin ahdistamaan. Totesin, että haluan sittenkin juhlistaa omalla tavallani, toisin sanoen olla reissussa, enkä huomion keskipisteenä. Tällä kertaa minulla ei valitettavasti ollut mahdollisuutta lähteä kauas, joten oli pohdittava vaihtoehtoja lähialueelta.

Jo muutaman vuoden ajan olen miettinyt, että tahtoisin tutustua Viroon myös Tallinnan ulkopuolella. Jostain syystä olen kuitenkin ”jämähtänyt” Tallinnaan uudelleen ja uudelleen – en ihan helposti kyllästy siihen kaupunkiin ja sinne myös ilmaantuu hurjalla vauhdilla paljon uutta. Voisi sanoa, että Tallinna on yksi suosikkikaupungeistani. Tällä kertaa päätin, että on vihdoin aika lähteä jonnekin kauemmas, mutta ei kuitenkaan liian pitkän matkan päähän Tallinnasta.

Bussilla liikkuminen on Virossa varsin edullista ja myös mukavaa, nimittäin Lux Expressin busseissa on huomattavasti enemmän jalkatilaa kuin esimerkiksi Onnibusseissa. Hintatasokin on erittäin ok. Me maksoimme meno-paluusta Tallinnasta Pärnuun 11euroa/henkilö, mutta usein lippuja saa halvemmallakin. Bussilla voi jatkaa Tallinnasta myös Riikaan tai muihin kaupunkeihin Viron ulkopuolella. Parhaillaan myydään Tallinna–Riika-matkoja alkaen 5 euroa/suunta.

Tällä kertaa valitsimme parin yön mittaiselle reissullemme matkakohteeksi Pärnun, sillä alle kahden tunnin matka Tallinnasta tuntui sopivalta ja meren rannalla sijaitseva kylpyläkaupunki on kiinnostanut minua jo pitkään. Sesonkiaika Pärnussa on luonnollisesti kesällä, jolloin kaupunki on parhaimmillaan, mutta onhan siinä oma viehätyksensä matkustaa silloin, kun ympärillä on rauhallisempaa. On todettava, että tykästyin Pärnun kaupunkiin niin paljon, että tarkistin heti matkan jälkeen, millä hinnalla sieltä voi vuokrata asuntoja, jos vaikka tulisi lähdettyä jossain vaiheessa paria yötä pidemmälle reissulle. Voisin tehdä jossain vaiheessa etätöitä vaikka kuukauden verran Pärnusta käsin.                                                                                                                    Estonia Resort Hotel and Spa Pärnu Estonia Resort Hotel and Spa Pärnu Estonia Resort Hotel and Spa Pärnu Estonia Resort Hotel and Spa Pärnu

Olin aiemmin ollut muissa asioissa yhteydessä Estonia Resort Hotel & Spahan ja sitä kautta sain järjestettyä blogiyhteistyönä meille huoneen. Alusta saakka oli selvää, että jos Pärnuun lähdetään, niin siellä pitää mennä kylpylähotelliin. Jälkikäteen on todettava, että hotellivalinta ei olisi voinut olla parempi. Rantapuiston vieressä (ja rannan läheisyydessä) sijaitseva Estonia Resort on yleisilmeeltään fressi ja kylpyläosasto ehkä paras, jossa olen koskaan käynyt.

Suosikkiasiani hotellihuoneessa oli hieman yllättäen tyyny. Estonia Resort on maailman ensimmäinen hotelli, joka käyttää SleepAngel™ -tyynyjä joiden sanotaan olevan maailman puhtaimpia. Siltä tyyny kyllä tuntuikin, oli erityisen helppo hengittää. Aina ei tule ajatelleeksi, miten iso vaikutus sillä on nukkumiseen, että puitteet ovat laadukkaat. Varmasti tulen hankkimaan vastaavanlaisen tyynyn kotiin tulevaisuudessa. Tämä oli hyvä muistutus siitä, että nukkumiseen kannattaa oikeasti panostaa. Uniongelmista kärsivänä se on itselleni erityisen tärkeää. Olisihan se mukava nukkua hyvin muulloinkin kuin hotellireissuilla.

Estonia Resort Hotel and Spa Pärnu Estonia Resort Hotel and Spa Pärnu Estonia Hotel Resort and Spa Pärnu

Säätiedotukset lupasivat reissullemme pilvistä säätä. Aamun valjetessa auringonsäteet kuitenkin pilkistivät puiden takaa. Kaikki tietävät, että tänä talvena aurinkoiset tunnit on pystynyt laskemaan melkein kahden käden sormilla, joten ei harmittanut ollenkaan saada vähän aurinkoa.

Aamiainen maistui ja oli huvittavaa huomata, että reissukaverillani Johannalla oli sama pahe kuin itsellänikin – hotelliaamiaisella on pakko syödä muroja, vaikka niitä ei tule muuten koskaan syötyä.

Estonia Resort Hotel and Spa Pärnu auringonnousu Estonia Resort and Hotel and Spa PärnuEstonia Resort and Spa Pärnu aamupala

Meillä ei ollut reissulle rentoutumista kummempaa agendaa. Kylpylää ja vähän kaupunkia, juuri siinä aikataulussa kuin huvittaa – erittäin sopiva ohjelma talviselle parin päivän breikille. En ollut hetkeen pitänyt ihan rehellistä lomaa, joten irtiotto tuli siinäkin mielessä sopivaan saumaan. Tykkään myös siitä, että saan syntymäpäivän tienoilla rauhoittua ja reflektoida elämää. Mennyt vuosi oli yksi elämäni haastavimmista – oikeastaan mikään ei ollut mennyt niin kuin olisin toivonut. Vuodessa 2018 on onneksi ollut alusta saakka armollisempi ja toiveikkaampi fiilis kuin edeltäjässään. Lisäksi olen keskittynyt hyvinvointiin aivan eri tavalla kuin aiemmin. Vaikka askeleet ovat pieniä, eteenpäin on kuitenkin menty, enkä halua enää palata menneeseen.

Kylpyläloma sopi tämän vuoden hyvinvointiteemaani paremmin kuin hyvin. Lepo on yksi tärkeimmistä tekijöistä, jos haluaa oikeasti voida hyvin ja uskonkin, että parhaiten elämässään menestyvät lopulta ihmiset, jotka osaavat pysähtyä, levätä ja irrottautua arjesta. Tekeminenhän ei kenelläkään – varsinkaan yrittäjällä – lopu koskaan kesken, mutta toisinaan on pakko unohtaa arjen murheet ja yksinkertaisesti rentoutua. Sellaista ihmisistä ei olekaan, joka ei päätyisi lopulta burn outiin, jos vauhti pysyy liian kovana liian pitkään.

Estonia Resort Hotel and Spa PärnuEstonia Resort Hotel and Spa Pärnu Estonia Resort Hotel and Spa Pärnu

Kävimme kävelemässä ympäri kaupunkia, enkä voinut olla miettimättä, miten upealta Pärnu tulee näyttämään kesällä. Talvellakin kaupunki tosin kävi väriterapiasta, vaikka puissa ei ollut lehtiä eikä ihmisiäkään juuri katukuvassa näkynyt. Voin siis ehdottomasti suositella visiittiä Pärnuun myös talvisaikaan. Keskusta sijaitsee kävelymatkan päässä rannasta ja kaikkialla näkyy viehättäviä puisia rakennuksia, sympaattisia kahviloita ja taidetta. Pärnu on tunnettu myös tasokkaista ravintoloistaan, eikä  hintatasokaan päätä huimaa. Me esimerkiksi söimme lounaaksi kalakeittoa, joka maksoi 2,5 euroa.

Vaikka reissumme tarkoituksena ei ollut shoppailu, kävimme Jenny Krusen kirpparilla ostoksilla. Lisää Pärnun kirpputorivinkkejä voi lukea esimerkiksi Hanna Sumarin blogista ja Kettukarkki-blogista. Ostoskeskuksia ja liikkeitä toki löytyy myös, mutta kirpputoreissa on mielestäni huomattavasti enemmän särmää.

Pärnu talviPärnu talviPärnu talviPärnu katutaidePärnu katutaidePärnu katutaide

Auringon laskiessa teimme kävelyretken rannalle. Pakkanen ja tuuli olivat melkoisen intensiivinen yhdistelmä. Valo tekee kuitenkin kaiken niin kauniiksi, että sen vuoksi välillä kestää mielellään kylmyyttäkin.

Pärnu auringonlasku Pärnu auringonlasku Pärnu auringonlasku

Lopulta olimme kuitenkin niin jäässä, että oli pakko päästä sisätiloihin. Rannalla sijaitsevasta Tervise Paradiis -hotellista löytyikin kahvila, joka sijaitsee kahdeksannessa kerroksessa, joten sieltä pystyi ihastelemaan auringonlaskua mukavasti sisätiloista käsin kahvikupin äärellä.

Pärnu auringonlasku Auringonlasku Pärnu

Reissun odotetun osio oli tietenkin hotellin kylpylä. Itse odotin sitä tosin hieman sekavin fiiliksin, sillä olen kärsinyt tänä talvena pahoista iho-ongelmista, joihin liittyy esimerkiksi se, että saan oireita kuumasta vedestä ja lämmöstä. Onneksi Estonia Resort Hotel & Span kylpylän helmi on Kuolleenmeren allas, joka sopii iho-ongelmista kärsivälle loistavasti. Veden suola- ja mineraalipitoisuus on 33%, minkä vuosi ihminen kelluu altaassa itsellään. Tämä allas ei aiheuttanut itselleni mitään ihottumareaktioita. Uskon, että iho saattaisi jopa parantua kokonaan, jos pystyisin käymään altaassa säännöllisesti.

Kylpyläosastolta löytyi monta erilaista saunaa – aromasauna, suolasauna, höyrysauna jne. Mitä mainioin rentoutumispaikka kylmän pakkaspäivän päätteeksi. Suosittelen kylpylää heillekin, jotka eivät yövy hotellissa, sisäänpääsy on heille 16 euroa. Kuolleenmeren altaassa on 9 euron lisämaksu, minkä ainakin itse vastaisuudessa maksan mielelläni – sen verran hyvä olo tuon altaan jälkeen jäi. Jopa hiukset pitivät suolasta erityisen paljon.

Estonia Resort Hotel and SpaEstonia Resort Hotel and Spa kylpylä Estonia Resort Hotel and Spa kylpyläEstonia Resort Hotel and Spa kylpylä

Emme heti tajunneet, että illallista kannattaisi syödä hotellin ravintolassa NOOTissa, joten harmiksemme testasimme ravintolaa vasta jälkimmäisenä iltana. Hinta-laatusuhde oli kohdillaan ja palvelu erittäin ystävällistä –olisimme siis mielellämme syöneet ravintolassa useamminkin kuin kerran. Oli myös äärimmäisen rentouttavaa, ettei kylpylän jälkeen tarvinnut enää poistua hotellilta.

Ulospäin NOOT ei näytä tunnelmalliselta illallisravintolalta, sillä se sijaitsee samassa tilassa kuin hotellin aamiainen. Ei pidä kuitenkaan antaa sen hämätä, sillä ruoka on äärimmäisen hyvää. Vahva suositus ravintolalle, yövyit sitten hotellissa tai jossain muualla. Hotellin naapurissa sijaitsee myös toinen laadukas ravintola, Villa Wesset.

Ravintola Noot Pärnu Noot ravintola Pärnu

Tiistaina heräsin 33-vuotiaana, enkä voinut olla miettimättä, mihin vuodet ovat hävinneet. Olenko oikeasti elänyt jo kahden teini-ikän verran? Tässä elämänvaiheessa on kuitenkin onnellista olla, kun saa jakaa niin auringonpaisteen ja sumuiset hetketkin rakkaiden ystävien kanssa.

Pärnu merenranta talvi Pärnu merenranta talviPärnu merenranta talvi

Hotellin osalta yhteistyössä Estonia Resort Hotel & Spa

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Erityisherkkyys ja matkustaminen – onko yhtälössä järkeä

Tänään haluan kirjoittaa monia koskettavasta, mutta ainakin matkablogeissa vähemmän esillä pidetystä asiasta, nimittäin erityisherkkyydestä.

Muutama vuosi sitten moni ei ollut edes kuullut puhuttavan erityisherkkyydestä, viime vuosina aiheesta sen sijaan on kirjoitettu paljonkin, joidenkin mielestä luultavasti kyllästymiseen saakka. Matkablogeissa en kuitenkaan ole aiheeseen törmännyt, joten ajattelin avata sitä hieman omien kokemuksieni pohjalta.

Erityisherkkyys ei ole sairaus eikä vamma vaan synnynnäinen ominaisuus, joka tosin saattaa muistuttaa joitakin diagnooseja (kuten ADHD/ADD tai masennus). Mielestäni termi ei ole suomeksi paras mahdollinen, sillä erityisyys kuulostaa jollain tapaa väärältä, jopa normaalin yläpuolelle asettumiselta. Tästä ei kuitenkaan ole kyse, vaan eri tavalla toimivasta hermostosta.

Erityisherkän tahdosta riippumattoman hermosto reagoi herkästi. Erityisherkät reagoivat herkästi myös hormoneihin ja hormonitasojen vaihteluun – tämä on ollut omassa elämässäni läsnä pitkään, mutta kesti lähes 20 vuotta sisäistää, miten iso vaikutus hormonaalisilla vaihteluilla minuun on niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Monissa tilanteissa, joissa muissa ihmisissä ei herää erityisemmin minkäänlaisia tunteita, saattaa erityisherkkä reagoida voimakkaasti. Myös keskushermostoa aktivoivat aineet, kuten kofeiini, voivat aiheuttaa voimakkaita reaktioita. Itseeni myös monet lääkkeet vaikuttavat vahvasti. Minulla kesti pitkään tunnistaa erityisherkkyys itsessäni, koska minulla on historiaa myös masennuksen ja hieman keskittymishäiriönkin kanssa ja samat piirteet saattavat liittyä näihinkin. Mitä paremmin olen oppinut tuntemaan itseäni sitä paremmin olen pystynyt rakentamaan elämääni sellaiseksi, että en jatkuvasti kuormitu turhaan. Nykyään välttelen tietoisesti tilanteita, joiden tiedän ahdistavan, väsyttävän ja kuormittavan minua.

Mielestäni kenenkään ei pidä piiloutua erityisherkkyyden (tai ylipäätään minkään määritelmän tai ominaisuuden) taakse, mutta herkkien ihmisen olisi järkevää pohtia, minkälaiset asiat itseä kuormittavat ja järjestellä elämäänsä sen mukaisesti. Omasta kokemuksesta tiedän, että niin kauan, kun tämän asian jättää huomioimatta, kärsivät ihmissuhteet, työ ja oikeastaan koko elämä.  Itse olen tehnyt tietoisia muutoksia viime aikoina ja koen, että se auttaa jaksamaan paremmin. Paljon on toki vielä opettelemista, mutta eteenpäin mennään, askel kerrallaan.

erityisherkkyys

Mitä on erityisherkkyys

Erityisherkkyydestä löytyy lukematon määrä erilaisia määritelmiä ja tämäkin ominaisuus luonnollisesti näyttäytyy eri ihmisillä erilaisena. Käytän tässä  Suomen erityisherkät ry:n sivuilta löytyvää, psykologian tohtori Elaine Aronin määritelmää. Aron on tutkinut erityisherkkyyttä 1990-luvulta saakka, joten hänellä on aiheesta vakuuttavan pitkä kokemus. Hänen mukaansa 15-20 prosenttia ihmisistä on erityisherkkiä, joten mistään harvinaisuudesta ei ole kyse. Aron luokittelee erityisherkkyyden piirteet neljään pääryhmään.

Erityisherkkä ihminen:

  • käsittelee havaintoja ja tietoa syvällisesti. Hän miettii eri vaihtoehtoja, vertaa tietoa aiempaan tietoon tai kokemuksiin ja yhdistää ulkoiset ja sisäiset havainnot kokonaisuudeksi.
  • stressaantuu liiallisesta aistimus- tai tietomäärästä. Monipuolinen, intensiivinen tai pitkäkestoinen tapahtuma voi viedä hänen voimansa, jotka palautuvat lepäämällä, rajaamalla aistimuksia tai poistumalla tilanteesta.
  • tunteet ja tuntemukset voivat olla voimakkaita. Hänellä on kyky liikuttua, vaikuttua ja asettua toisen asemaan helposti.
  • aistihavainnot ovat hienovaraisia. Hän tarkkailee sekä ympäristöään että sisäisiä kokemuksiaan, ja tekee niistä tarkkoja havaintoja. Herkän aistit eivät kuitenkaan ole paremmat kuin muilla, vaan kyseessä on hermoston herkkä reagointi.

Tunnistan nämä kaikki piirteet itsessäni, kuten myös monia muita erityisherkkyyteen yleisesti liitettäviä piirteitä. Itselläni aistiyliherkkyys on todella voimakasta – oikeastaan kaikkien aistien osalta. Kuormitun herkästi ja käytännössä lähes joka yö kärsin unettomuudesta, sillä en pysty rauhoittumaan tarpeeksi nukahtaakseni. Vaikeinta nukahtaminen on niinä päivinä, jolloin olen ollut esimerkiksi jossain tapahtumassa, jossa olen kohdannut paljon ihmisiä. Väsymys ei useimmiten auta nukahtamisessa ollenkaan, ei myöskään liikunta tai muut perinteiset apukeinot. Nukun myös aina korvatulpilla, sillä häiriinnyn nukkuessani lähes kaikesta, mistä on mahdollisuus häiriintyä.

Aistin myös nopeasti ympärillä olevien ihmisten mielentilan ja havaitsen paljon sellaisia asioita, joihin monet eivät kiinnitä mitään huomiota. Tämä on erityisen kuormittavaa silloin, kun olen muiden ihmisten kanssa tekemisissä pitkään yhtäjaksoisesti. Siksi tarvitsen sosiaalisten tilanteiden vastapainoksi ja purkamiseksi paljon myös omaa aikaa. Minulle ei sovi sellainen elämänrytmi, että käyn kotona ainoastaan nukkumassa.

erityisherkkyys

Erityisherkkyys ei ole kirous

Äkkiseltään saattaa kuulostaa, että herkkyys on pelkästään kirous, mutta erityisherkkyyden ei tarvitse olla uuvuttava tai elämää rajoittava asia. Suosittelen lukemaan esimerkiksi Suvi Bowellanin blogitekstin erityisherkän positiivisista ominaisuuksista. Näitä ominaisuuksia ovat esimerkiksi sitoutuneisuus asioihin, joista on innoissaan, teeskentelemättömyys, kyky syvällisiin keskusteluihin (toisaalta tylsistyminen kevyeen small talkiin), hyvät kuuntelijan taidot, kauneuden luominen ympärilleen, luovuus, intuitiivisuus ja tunnollisuus. Ei siis tarvitse ajatella olevansa muita ihmisiä huonompi, mikäli reagoi asioihin herkemmin. Se tuo mukanaan myös paljon hyvää.

Itse kerään ympärilleni ihmisiä, joiden kanssa voin uppoutua syvällisiin keskusteluihin. Minulla on vaikeuksia small talkin kanssa ja huomaan sen hankaloittavan verkostoitumista ja ihmisiin tutustumista. Massatapahtumat käyvät toisinaan minulle raskaiksi, sillä en jaksa käydä kovin monia ”Mitä kuuluu” ”Kiitos hyvää” -tasoisia keskusteluja. Mikäli joku sen sijaan uskaltautuu kertomaan todelliset kuulumisensa, hän voittaa minut nopeasti puolelleen. Minua ei kuormita se, jos ihmisellä menee huonosti, eikä hän jaksa olla positiivinen. Sen sijaan keskustelun pinnallisuus kuormittaa nopeastikin. En pidä siitä, että minun pitää tutustua ihmisiin ryhmässä. Mieluiten otan aikaa keskustelulle rauhallisemmassa ympäristössä ja tutustun ihmiseen kahdestaan. Rakennan mieluummin muutaman syvällisen ihmissuhteen kuin monta pinnallista.

Tunnustan, että olen usein ajatellut herkkyyden olevan vain taakka, jota on pakko raahata mukana väkisin niin kuin kivirekeä. Varsinkin nuorempana tunteiden käsittely ja hallinta oli minulle erityisen hankalaa. Olen monesti todennut, että jos vain pystyisi kylmettämään itsensä, niin pärjäisi paljon paremmin. Varsinkin yrittäjänä tarvitsisi monesti lisää kylmäpäisyyttä. Jossittelu on kuitenkin turhaa. Ja toisaalta, ilman herkkyyttä minulla tuskin olisi luovuutta, sen paremmin kuin eläytymiskykyä ja empatiaakaan. Uskon, että maailmassa tarvitaan erilaisia ihmisiä myös herkkyyden suhteen. Jokaisella on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, eikä niitä tarvitse arvottaa. Mikään ihmistyyppi ei ole toistaan parempi.

Tunnustan, että monesti olen ajatellut herkkyyden olevan vain taakka, jota on pakko raahata mukana väkisin niin kuin kivirekeä.

erityisherkkyys

Erityisherkkyys matkassa mukana

Matkabloggaajalle tärkeä kysymys luonnollisesti on erityisherkkyyden suhde matkustamiseen. Moni asia matkustaessa riippuu tosin myös siitä, onko henkilö ekstrovertti vai introvertti. Itse olen jotain tältä välitä. Äkkiseltään voisi luulla, että jatkuva uusien aistiärsykkeiden tulva saisi erityisherkän pään pyörälle ja matkustaminen olisi automaattisesti haasteellista. Tietyssä mielessä tässä on totuuden siemen, sillä uusi ympäristö väsyttää normaalia enemmän ja harvoin minua matkustaessani esimerkiksi huvittaa valvoa myöhään. Päivät ovat yleensä niin intensiivisiä, että ei tulisi mieleenkään lähteä mihinkään bilettämään. Aivot ovat jo alkuillasta siinä määrin kuormittuneet, että tarvitsen aikaa rauhoittumiseen. Käytännössä nautin valoisasta ajasta täysillä ja sen jälkeen olenkin valmis rauhoittumaan ja nukkumaan.

Pressimatkoilla illat ovat itselleni vaikeimpia. Usein siinä vaiheessa, kun itse haluaisin rauhoittua, lähdetään vielä kolmen tunnin illalliselle. Tarvitsen omaa aikaa ennen nukkumista ja on haastavaa olla sellaisessa ympäristössä, jossa ohjelmaa on aamusta yömyöhään. Tämä on kuitenkin pakko hyväksyä, mikäli tällaisille järjestetyille matkoille tahtoo lähteä mukaan. Itse en lähde mukaan jokaiselle pressimatkalle, johon olisi mahdollisuus, sillä tarvitsen aikaa myös matkasta palautumiseen – helposti reissuun ja siitä palautumiseen menee liikaa työpäiviä.

Matkustaessani nautin rauhallisista rantakohteista, mutta yhtä lailla suurkaupungeista väreineen ja aistiärsykkeineen. Kaupungit saavat minut otteeseensa niin, että pystyn unohtamaan kaiken muun ja ajatukset lakkaavat harhailemasta. Se on jollain tavalla rauhoittavaa. Riittävät yöunet ovat matkustaessa äärimmäisen tärkeät, samoin tietenkin säännöllinen ruokailu. En saisi koskaan päästää verensokeriani laskemaan liikaa, sillä muuten on vaikea keskittyä yhtään mihinkään. Ruokailujen kanssa minulla onkin matkustaessani haasteita, sillä unohdan helposti syödä, kun ympärillä on kaikkea kiinnostavaa. Yritän skarpata tämän kanssa tulevaisuudessa.

Olen matkustanut paljon yksin, enkä ole aiemmin tullut ajatelleeksi, että sekin saattaa osittain liittyä siihen, että tarvitsen reissupäivien päätteeksi myös paljon rauhallista, omaa aikaa. En kuitenkaan yleensä kieltäydy reissuseurasta, mikäli sellaista on tarjolla, sillä elämä on kuitenkin lopulta mielekkäintä silloin, kun voi jakaa kokemukset. Muiden kanssa matkustaessa on tärkeää keskustella etukäteen matkustustottumuksista, toiveista ja siitä, miten paljon tarvitsee omaa aikaa matkan aikana.

Palasin matkalta viimeksi eilen, joten nyt on erityisen kirkkaasti mielessä myös se, että vaikka en tuntisi reissun aikana erityistä väsymystä, saatan olla matkan jälkeen uupunut muutaman päivän. Ihmisten kohtaaminen, melu, uusi ympäristö – monet asiat kuormittavat kehoa ja mieltä. Siksi on hyvä ottaa matkan jälkeen päivä tai pari hieman rennommin.

Ympäristöllä on väliä

Luonto ja harmoninen ympäristö tekee erityisherkälle hyvää, joten kaupunkien lisäksi on hyvä viettää aikaa myös rauhallisemmissa maisemissa – etenkin, jos asuu isossa kaupungissa. Itseäni alkaa ahdistamaan, ellen pääse tasaisin väliajoin Helsingistä pois. Tänä vuonna tämä tapahtuu työprojektien puitteissa luonnollisesti ja se sopii itselleni paremmin kuin hyvin. Aina ei kuitenkaan ole mahdollisuutta matkustaa tai edes lähteä luontoon. Silloin on hyvä ottaa omaa aikaa ja luoda itselleen rauhallinen tila vaikka kotona.

Matkustaessa yksi tilaan liittyvä kysymys on majoitus. Käytän esimerkkinä Thaimaata, koska olen matkustanut sinne monesti. Olen majoittunut Thaimaassa paikallisen perheen vintillä, oman perheenjäseneni kotona, halvimmassa bungalowissa, kahden, kolmen, neljän ja viiden tähden hotelleissa sekä vuokra-asunnossa. Useimmiten olen varannut majoitukset etukäteen, mutta välillä olen etsinyt majoitusta katselemalla ympärilleni. Minun ei tarvitse saada ympärilleni luksusta, vaikkei siinäkään mitään vikaa ole. Sen sijaan tulen levottomaksi huoneessa, jossa on syystä tai toisesta ahdistava tunnelma. Mitä valoisampi ja avarampi tila on sitä paremmin siellä viihdyn. Joskus olen joutunut vaihtamaan majapaikkaa ensimmäisen yön jälkeen, kun en ole pystynyt nukkumaan siellä.

Joissain asunnoissa tai huoneissa minulle tulee heti lämmin tunne – ja toisissa taas ei ollenkaan. Yritän mahdollisuuksien mukaan valita matkustaessani sellaisia majapaikkoja, joista tulee kuvien perusteella turvallinen ja valoisa fiilis. Tietenkin kuvat saattavat myös valehdella, mutta ainakin teen kaiken voitavani asian suhteen. Pahimmillaan tilanne eskaloituu öisin niin, että en pysty nukkumaan ollenkaan tai vaihtoehtoisesti näen painajaisia/hallusinaatioita. Tällainen luonnollisesti vaikuttaa seuraavaan päivään ja reissufiilikseen vahvasti.

erityisherkkyys

Erityisherkkyys ja nälkä eivät sovi yhteen

Reissatessa tulee luonnollisesti tehtyä päivittäin monta valintaa syömisen suhteen. Kuten totesinkin, olen toisinaan toivottoman huono pitämään huolta säännöllisestä syömisestä, vaikka juuri siitä minun pitäisi huolehtia erityisen hyvin. Nälkä on yksi aistiärsyke ja verensokerin lasku vaikuttaa erityisherkkään voimakkaasti. Nälän tunne voi jäädä ylivireystilassa huomaamatta, sen vuoksi minä myös unohdan syödä reissuillani. Minulle saattaa käydä niin, että kun verensokeri pääsee tippumaan, en pysty moneen tuntiin tekemään mitään järkevää.

Nälän tunne voi ylivireystilassa jäädä huomaamatta.

Yleensä erityisherkälle sopii parhaiten mahdollisimman puhdas ja prosessoimaton ruoka. Tästä ravintoa ja erityisherkkyyttä käsittelevästä artikkelista voit lukea lisää aiheesta. Myönnän, että itselläni on vielä tekemistä terveellisten ruokailutottumuksien kanssa. Ei ole hankalaa huomata, miten paljon parempi olo minulla on, kun syön terveellistä ja puhdasta ruokaa. Toki terveellinen ruoka tekee hyvää kenelle tahansa, siitä ei pääse mihinkään.

Olen itse valitettavan herkkä ruoalle myös siinä suhteessa, että mikäli en pidä ruoasta ollenkaan, sitä on äärimmäisen vaikea, joissain tilanteissa jopa mahdotonta syödä. Pelkästään tuoksut saavat minut toisinaan voimaan niin pahoin, että on lähes mahdotonta olla oksentamatta. Saman reaktion saattaa toisinaan saada aikaan se, jos joku puhuu ruokailun aikana jostain mielestäni ällöttävästä asiasta. Muistan erään tilanteen Keniasta, jossa yritin niellä lihanpalaa luultavasti 10 minuuttia väkisin, mutta siitä ei tullut mitään. Tällaiset hetket ovat kiusallisia, varsinkin, jos kyseessä on esimerkiksi juhla tai muu arvokas tilanne. Liha, jossa on rasvaa, on itselleni yksi vaikeimmista asioista syödä, joten nykyään kerron toisinaan olevani kasvissyöjä, vaikka totuus asiasta on jotain muuta.

Tykkään matkustaessani testailla uusia makuja, mutta olen toisinaan pulassa, jos en yksinkertaisesti pysty syömään jotain. Tähän vaikuttaa osittain myös hormonitoiminta – tiettyyn aikaan kuukaudesta en välttämättä esimerkiksi kestä edes aasialaisen ruoan tuoksua, niin paljon kuin normaalisti siitä pidänkin. Siksi syön esimerkiksi Thaimaassa välillä jotain aivan muuta kuin paikallista ruokaa. Mielestäni olisi hölmöä pakottaa itseään syömään jotain, mistä tulee huono olo (mikäli on mahdollisuus valita toisin).

Tästä päästäänkin siihen, että on huono tapa pakottaa lapsi syömään, mikäli hän inhoaa jotain ruokaa. Itsekin olen koulun ensimmäisellä luokalla istunut pulpetissa peukaloitani pyörittelemässä, kun opettaja yritti pakottaa syömään jotain, mitä en tänä päivänäkään pystyisi syömään.

Sivuhuomio: Afrikan lapset eivät saa enempää ruokaa, vaikka istuttaisit lastasi maailman loppuun saakka ruokapöydässä. Sen sijaan hänen suhteensa syömiseen saattaa vinoutua pahasti, mikäli syömisestä tehdään kerta toisensa jälkeen häntä ahdistava tilanne.

Se, että monet erityisherkät ovat valikoivia ruoan suhteen pikkulapsena, saattaa johtua siitä, että jonkun ruoan suutuntuma yksinkertaisesti saattaa olla liikaa. Sama pätee muihinkin aisteihin, esimerkiksi tietyt kankaat ja materiaalit saattavat tuntua erityisen pahalta iholla, kuten myös vaatteiden pesulaput. Jos siis ihmettelet, miksi lapsesi ei suostu pukemaan jotain tiettyä vaatetta, siihen saattaa olla ihan järkevä selitys. Hänen tarkoituksenaan ei välttämättä ole kiukutella tai olla vaikea.

erityisherkkyys

Erityisherkkyydestä voisi kirjoittaa vaikka kokonaisen kirjan verran, enemmänkin. Se liittyy jokaiseen elämän osa-alueeseen ja suosittelenkin näihin kaikkiin perehtymistä, mikäli asia koskettaa sinua. Oma elämänlaatu saattaa parantua moninkertaisesti faktat tiedostamalla ja elämäntapohinsa muutoksia tekemällä. Mitään tiettyä vastausta siihen ei ole, miten elämä kannattaa järjestellä, sillä toiselle sopii yrittäjyys ja toiselle säännöllinen työ. Varmaa on kuitenkin se, että yleensä erityisherkälle on tavallista tärkeämpää, että arki on organisoitu itselle sopivalla ja mielekkäällä tavalla. Ylikuormittuminen saattaa pahimmillaan johtaa moniin sairauksiin ja elämänlaadun heikkenemiseen.

Omiin suunnitelmiini kuuluu esimerkiksi vastamelukuulokkeiden hankkiminen, jotta voin tarvittaessa blokata liiallista hälyä ympäriltäni. Lisäksi aion kiinnittää entistä enemmän huomiota laadukkaaseen ravintoon. Yritän myös hyväksyä sen, että en jaksa yhtä paljon kuin muut ja sen, että minun on sanottava ei monille mielenkiintoisillekin asioille. Matkustamista en missään tapauksessa aio rajoittaa, tosin ehkä tehdä tulevaisuudessa itselleni sopivampia ratkaisuja sen suhteen.

Lähteet:

www.hspelamaa.net
www.erityisherkat.fi
www.hidastaelamaa.fi

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather