Monthly Archives

tammikuu 2018

Matka parempaan oloon – Next Destination Health

Tämän vuoden alussa aloitin matkan parempaan oloon.

Elämänmuutos on ollut mielessäni jo vuosia, mutta syystä tai toisesta en ole löytänyt siihen lopulta voimia. Toisinaan olen yrittänyt, mutta hetken kuluttua olen lannistunut, kun en ole huomannut mitään muutosta jaksamisessani, enkä sen paremmin kropassanikaan. Vuosi toisensa jälkeen olen etääntynyt niistä ajoista, jolloin liikunta oli luonnollinen osa elämääni. Terve en tosin voi sanoa olleeni silloinkaan, sillä ala-asteen toisella luokalla alkaneet fyysiset kivut ja unettomuus vaivasivat läpi kouluvuosien. Aktiivinen urheilu ei siis auttanut minua nukkumaan paremmin. Myös ruokailutottumuksissa olisi ollut jo tuolloin toivomisen varaa. En kuitenkaan halua edes ajatella, miten huonossa kunnossa nykyään olisin, ellei taustallani olisi lapsuus/nuoruusvuosilta lähes jokapäiväistä urheilua.

Nyt kun aktiivinen elämäntapani on historiaa, on huono olo vain pahentunut vuosi toisensa jälkeen. Tuntuu, että pahoinvoinnista on tullut kierre, jonka alkuperäinen aiheuttaja on itsellenikin epäselvä. Ymmärrän kirkkaasti ainoastaan sen, että haluan tehdä elämänmuutoksen eikä se tapahdu itsellään –  enää ei ole siis vaihtoehtona jatkaa elämää entiseen malliin.

Niin kivut, uupumus kuin erityisherkkyyskin vaativat arjen tasolla valintoja. Minun on pakko tehdä ratkaisuja, jotka toisinaan rajoittavat sosiaalista elämääni valtavasti, mutta pidemmällä tähtäimellä auttavat voimaan paljon paremmin. Palaan tähän tulevissa postauksissa enemmän. Vaikka on mielestäni hyvä elää hetkessä, se ei tarkoita, että joka hetkessä on oltava tunteiden vietävissä. Tunteet kun helposti valehtelevat ja vaihtuvat monta kertaa päivän aikana. Toisinaan on hyvä osata sanoa ei illanvietoille tai mielenkiintoisille tapaamisille, kun kroppa kertoo, että nyt tarvitaan mieluiten lepoa.

Tämä maailma on käsittämättömän hektinen ja repii jokaisesta ihmisestä niin paljon irti kuin sille vain suostuu antamaan. Siksi omien rajojen tunnistaminen on todella tärkeää ja yritän opetella sitä parhaani mukaan.

Tämä maailma on käsittämättömän hektinen ja repii jokaisesta ihmisestä niin paljon irti kuin sille vain suostuu antamaan

Nyt kun matkaa kohti parempaa oloa on takana lähes kuukausi, niin päällimmäisenä mielessä on sen ymmärtäminen, että olen laiminlyönyt itseäni ja terveyttäni todella pahasti jo pitkään. Olen ollut lamaantunut niistä terveysongelmista, joihin en ole voinut vaikuttaa ja samalla ollut tekemättä mitään niillekään asioille, joihin olisin voinut vaikuttaa. Nyt on suunnattava katse tulevaan ja tehtävä kaikki se, mitä voin.

Nyt kun olen ollut ilman valkoista sokeria kuukauden, olen havahtunut siihen, miten addiktoivasta aineesta on kyse. Sokeria on tullut syötyä päivittäin valtavat määrät ilman, että olen oikeastaan tajunnut sitä. Tammikuun jälkeen en aio pitää enää nollatoleranssia sokerista, mutta en varmasti enää koskaan palaa entisiin tottumuksiini, sen verran paljon ahdistaa ajatuskin. Aion esimerkiksi pääsääntöisesti vaihtaa maitosuklaan raakasuklaaseen ja muutenkin miettiä, minkä verran ylipäätään on tarpeellista syödä herkkuja. Helposti sitä ajattelee, että ”ansaitsee” syödä jotain epäterveellistä. Mieluummin kuitenkin haluaisin ajatella, että ansaitsen voida hyvin.

Painoni ei ole vielä valtavasti pudonnut, mutta laskusuuntaan se on kuitenkin lähtenyt. Siitä on hyvä fiilis, sillä painoni ei ole koskaan aiemmin aikuisiällä tippunut, vaikka olen välillä yrittänyt tehdä töitä sen eteen. Vaikka en koe olevani laihdutuskuurilla, niin haluaisin takaisin sen tunteen, että koen oloni omaksi itsekseni kropassani. Minua ei haittaa, vaikka tämä prosessi ottaisi aikaa, kunhan suunta pysyy oikeana.

Instagram Next Destination Health

Sokerin minimoimisen lisäksi tammikuussa haastoin itseni olemaan ilman alkoholia sekä punaista lihaa. Alkoholin kanssa olen pysynyt nollalinjalla helposti, mutta lihaa olen sortunut syömään muutaman kerran. Aion jatkossa muuttaa tottumuksiani yhä enemmän kohti kasvispainotteista ruokavaliota. En aio olla ehdoton kasvisruokavalion suhteen, mutta lihaa minun ei missään nimessä tarvitse syödä usein.

Helmikuun haasteenani on lisätä veden juontia, tehdä päivittäin lyhyt lihaskuntotreeni sekä minimoida maitotuotteiden käyttö. Onneksi Kaslink on juuri lanseerannut uusia kauratuotteita ja muutenkin kaupoissa ja ravintoloissa nykyään on huomattavasti paremmat valikoimat maidottomia tuotteita kuin aiemmin.

Helmikuun alussa lähden myös pariksi päiväksi rentoutumaan Pärnun kylpylään. Takana on melko stressaavia kuukausia, joten pieni irtiotto tekee varmasti hyvää. Tästä reissusta tulen kirjoittamaan parin viikon sisällä myös blogiini. On tärkeää ottaa aikaa rauhoittumiselle, vaikka elämä olisi kiireistä ja meneillään olisi mielenkiintoisia projekteja. Kukaan ei jaksa loputtomiin ilman taukoja.

Tällä hetkellä summaisin tilanteeni niin, että kuukauden takaisesta tilanteesta on tapahtunut edistystä, mutta edessä on vielä pitkä matka.

 

Instagram Next Destination health

Postauksen kuvakaappaukset on otettu uudelta Instagram-tililtäni, jonka perustin viime viikolla tukemaan hyvinvointiprojektiani. Jos kiinnostaa seurata erilaista matkaani, voi laittaa seurantaan @nextdestinationhealth.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Reason for Season 6 vuotta

Maailma on muuttunut. Blogit ovat muuttuneet. Minä olen muuttunut.

Näin totean vuosi toisensa jälkeen, kun teen mielessäni inventaariota kuluneesta vuodesta. Hyvä niin, sillä olisihan se melko surullista, jos ei vuosien mittaan tapahtuisi minkäänlaista kehitystä. Olen miettinyt vuotta 2009, jolloin aloitin bloggaamisen, enkä oikeastaan edes muista ihmistä, joka silloin olin. Tätä tekstiä kirjoitan kuitenkin siksi, että matkablogini täyttää kuusi vuotta tällä viikolla, Matkamessujen ammattilaispäivänä. Tämä on pisimpään yhtäjaksoisesti kirjoittamani blogi, ja iloitsen siitä.

auringonlasku marrakech

Olen ylpeä siitä, että en ole missään vaiheessa luovuttanut blogin kanssa, vaikka monesti olen ollut kahden vaiheilla. Olen jatkanut kirjoittamista vastoinkäymisistä huolimatta, koska rakastan sitä. Olen onnellinen siitä, että minulla on oma paikka, jossa voin kertoa asioista niin kuin ne näen ja koen, ilman filttereitä tai sensuuria.

”Voit tukea muita heidän luovissa pyrkimyksissään ja hyväksyä sen tosiasian, että kaikille on riittävästi tilaa. Voit mitata omaa arvoasi sillä, miten omistautunut olet kulkemaan omaa tietäsi, et menestyksilläsi tai tappioillasi.” – Elizabeth Gilbert –
Omaa arvoani en mittaa tekemiselläni tai omistautumisellani, mutta olen Gilbertin kanssa samoilla linjoilla siinä, että voin iloita sekä omasta että muiden luovuudesta, koska kyseessä ei ole kilpailu ketään vastaan.

Aina kirjoittaminen ei ole ruusuilla tanssimista. Viime vuoden aikana sain luultavasti bloggaajahistoriani ilkeimpiä kommentteja postauksiini. Luulen, että teen jonain päivänä kirjoitan aiheesta enemmänkin, mutta haluan ottaa siihen ensin tarpeeksi etäisyyttä.

Tunnustan kyseenalaistaneeni koko bloggaamisen viime keväänä, kun vastaan tuli monta lannistavaa tilannetta yhtä aikaa. Vähään aikaan en kirjoittanut sanaakaan, mutta lopulta jatkoin bloggaamista. En aio jatkossakaan kirjoittaa epärehellisesti, vaikka siihen painostettaisiin. Siloteltuja, jopa valheellisia tekstejä näkee blogeissa tämän tästä, sillä raha puhuu, blogimaailmassakin. Haluan kuitenkin uskoa siihen, että ainakin suomalaisten matkablogien kirjoittajat pyrkivät olemaan mahdollisimman rehellisiä.

vuoret marrakechauringonlasku marrakech

Kuten taannoin kirjoitin, aion tänä vuonna referoida blogissa myös matkaani parempaan oloon. Uskon, että tämä on yksi mielenkiintoisimmista matkoista pitkään aikaan, vaikka olen vasta aivan alkumetreillä. Se on kuitenkin varmaa, että minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ottaa askeleita kohti terveempää ja terveellisempää elämää.

Rehellisesti sanoen se surettaa, että en ole aikoihin päässyt näkemään hyvinvointiini positiivisella tavalla vaikuttavaa aurinkoa. Keholleni ideaali lämpötila on selkeästi kesäinen, ja minusta tuntuu, että olen ollut niin henkisesti kuin fyysisestikin epäbalanssissa siitä lähtien, kun palasin Thaimaasta joulukuussa 2016. Oli liian raju muutos kahden tropiikissa vietetyn kuukauden jälkeen palata keskelle pimeintä kaamosta. Sen jälkeen en ole paria hassua päivää lukuunottamatta nähnyt kunnon kesää ja tuntuu kuin maailmasta olisi sammutettu valot.

auringonlasku marrakechauringonlasku marrakech

Mutta palatakseni kirjoittamiseen – se oli elämässäni jo kauan ennen ensimmäisen blogini aloittamista. Olin bloggaamisen aloittaessani kirjoittanut myös työkseni jonkin verran, myöhemmin toki enenevissä määrin. Siksi minun on edelleen hankala määritellä itseäni bloggaajaksi. Itse koen olevani kirjoittaja, jos nyt jotain pitää olla. Toisaalta sekin tuntuu kapealta määrittelyltä, sillä rakastan luovuutta niin monissa eri muodoissa, etten haluaisi jämähtää pelkästään yhteen lokeroon. Siitä tulee helposti myös elämää ja kasvua rajoittava tekijä, jos määrittelee itsensä vain yhden asian kautta. Se toimii ehkä silloin, jos elämässä on yksi selkeä intohimo. Itse taas olen innostunut (liiankin) monesta asiasta.

Tänä vuonna aion tehdä matkaa myös luovuuden parissa, ja uskon, että myös se tulee sävyttämään bloggaamistani. Miten – se jää nähtäväksi.

Tänään olen kuitenkin kiitollinen tähänastisista vuosistani bloggaamisen parissa. Olen päässyt tutustumaan kiehtovaan maailmaan ja ihmisiin, joihin en ehkä koskaan muuten olisi tutustunut. En osaisi kuvitella elämääni ilman kaikki kohtaamisia, joita vuosien varrella on ollut.

Kiitos kaikille, jotka ovat olleet mukana matkalla.

auringonlasku marrakech

P.S. Instagramissa @mirkahannele on meneillään arvonta, jossa palkintona on Elizabeth Gilbertin Big Magic – uskalla elää luovasti -kirja sekä lippu Matkamessuille. Arvonta päättyy 16.1. kello 23.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Veranda Resort Pattaya – miniloma Jomtienilla

Veranda Pattaya uima-allas

Miniloma Pattayalla

Ei kuulosta unelmieni täyttymykseltä, mutta toisinaan usein elämä yllättää. Muistelen edelleen lämmöllä tätä, vuoden 2016 joulukuussa Pattayan Jomtienille tehtyä vuorokauden mittaista visiittiä. Pakko se on tunnustaa, että sanoin turhan usein asioille ”ei koskaan” ja seuraavassa hetkessä huomaankin, että ei muuttuu ehkäksi ja lopulta siitä tulee kyllä.

En todellakaan ajatellut päätyväni Pattayalle viimeisimmällä, parin kuukauden mittaisella Thaimaan matkallani. Miksi olisinkaan – olinhan todennut tuon kaupunki jo moneen otteeseen itselleni sopimattomaksi matkakohteeksi. Thaimaa on täynnä upeita rantoja ja mielenkiintoisia matkakohteita, miksi siis valitsisin sellaisen kohteen, joka aiheuttaa ahdistusta. Niin kuitenkin lopulta kävi, että lähdin Pattayalle, en ainoastaan yhtä kertaa, vaan kahdesti.

Jälkimmäisellä kerralla vietin Pattayan Jomtienilla vuorokauden mittaisen miniloman.

Bongasin Booking.comin kautta Jomtienin laitamilla sijaitsevan, M Gallery by Sofitel -konseptiin kuuluvan Veranda-hotellin, joka puhutteli sen verran paljon, että olin valmis maksamaan yhdestä hotelliyöstä lähes saman verran, mitä hetkeä aiemmin olin maksanut kuukauden vuokrasta Chiang Maissa. Monille noin 100e/yö maksavat huoneet ovat enemmän sääntö kuin poikkeus mutta itse en raaski yleensä sellaisia rahoja maksaa, koska tapanani on tehdä pidempiä reissuja, ja matkustan melko tiukalla budjetilla.

Verand PattayaVeranda PattayaVeranda PattayaVeranda PattayaVeranda PattayaVeranda Pattaya meriVeranda Pattaya uima-allas

Pattayan Veranda on moderni, siisti ja äärettömän kuvauksellinen. Se oli itselleni juuri täydellinen paikka vuorokauden mittaiseen irtiottoon. Veranda-hotellien uima-altaat ovat totisesti vieneet sydämeni, sillä Chiang Maissa kävimme Veeran kanssa uimassa vuorten keskellä sijaitsevan Verandan altaassa – sinne olisi voinut mielellään jäädä päiväkausiksi. Molempien hotellien altaalle voi siis mennä erillistä maksua vastaan, vaikka ei hotellissa yöpyisikään.

Tässä välissä tahtoisin muistuttaa, että monien hotellien altaita voivat käyttää muutkin kuin hotellivieraat. Me esimerkiksi käytimme Chiang Maissa erään hotellin kattobaaria/uima-allasta säännöllisesti ”toimistona”. Siellä sai päiväsaikaan oleskella, kunhan osti vähintään yhden juoman baarista. Kirjoittelimme varjon alla läppärillä, ja välillä hyppäsimme altaaseen vilvoittelemaan. On sitä ollut huonompiakin työskentely-ympäristöjä!

Alla olevat kuvat Chiang Main Verandasta.

Veranda Chiang Mai uima-allas Veranda Chiang Mai uima-allasVeranda Chiang Mai uima-allas Veranda Chiang Mai uima-allas Veranda Chiang Mai allas

Mutta takaisin Pattayalle. Veranda sijaitsee aivan Jomtienin kauimmaisella laidalla, omassa ylhäisessä yksinäisyydessään. Mopotaksi ei meinannut löytää perille, vaikka koitin parhaani mukaan ohjeistaa. Matka bussiasemalta venyikin siinä määrin paljon, että melkein harmitti, että osa lomapäivästäni meni siihen haahuiluun. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.

Hotellilla järjestettiin vierailuni aikana häät, ja niiden valmisteluja sekä itse hääjuhlaa oli hauska seurata. Eivät tainneet olla ihan nollabudjetin bileet. Itsekin haluaisin ehdottomasti rantahäät, jos menen jonain päivänä naimisiin.

Hotellilla minun kanssani hengasi Pattayalla asuva ystäväni Jani, jonka elämää Thaimaassa voi seurata snäpissä, janiniskanen tai Instagramissa, @janitravels. Olin maksanut kahden hengen huoneesta, joten vaikka Jani ei hotellilla yöpynytkään, niin hän pääsi kuitenkin nauttimaan hotellin palveluista – olihan se mukavampaa viettää aikaa ystävän kanssa kuin yksin.

Veranda Pattaya häätVeranda Pattaya uima-allasVeranda Pattaya allas Veranda Pattaya häätVeranda Pattaya allas

Itse tunnustan matkustaessani stressaavani säästä, sillä minulla on turhan monta ikävää muistoa siitä, että olen luullut pääseväni nauttimaan trooppisista helteistä, mutta olenkin saanut niskaani pelkästään sadetta – tai vähintään vastassa on ollut vuosisadan kylmin sää. Onneksi tällä kertaa päivä oli mitä kaunein ja aurinkoisin. Saimme sen päätteeksi nauttia myös ihanasta auringonlaskusta.

Olen suuri auringonlaskujen fani, kuten blogia pidempään lukeneet ovat varmasti huomanneet. En taatusti koskaan kyllästy tuijottamaan mailleen painuvaa aurinkoa. Mikäli reissaan saarilla, on aivan itsestään selvää, että majotun sillä puolella saarta, missä pääsee ihailemaan auringonlaskua. Näitä hetkiä on ikävä, varsinkin keskellä pitkää talvea.

Veranda Pattaya auringonlasku Veranda Pattaya auringonlasku Veranda Pattaya auringonlaskuVeranda Pattaya auringonlaskupalmitatuointi Veranda Pattaya auringonlaskuVeranda Pattaya auringonlaskuVeranda Pattaya auringonlaskuVeranda Pattaya auringonlasku

Olin niin innoissani hotellin allas/ranta-alueesta, että en oikeastaan keskittynyt kuvaamaan hotellihuonettani tai hotellin yleisiä tiloja juurikaan, vaikka nättejä olivat nekin. Valitsin edullisimman huoneen ja siihen kuului parveke + muutenkin varsin miellyttävät puitteet. Ja aamupala! Siitäkään minulla ei ole kuvamateriaalia, mutta oli kyllä erityisen hyvä startti päivälle nauttia ulkosalla monipuolista, värikästä aamiaista. Alla oleva kuva lohitartarista on hotellin ravintolasta, jossa söin lounasta. Tähän rajoittuvat ruokakuvat tällä erää.

Veranda Pattaya huone Veranda Pattaya parveke Veranda Pattaya parvekeVeranda PattayaVeranda Pattaya lohitartar

Hotelli, jonka alueelta löytyy käytännössä kaikki palvelut, on juuri passeli lyhyeen irtiottoon, jonka tarkoituksena on vain rentoutua. Välillä nimittäin mietin, että hienot hotellit menevät vähän hukkaan, jos niiden palveluista ei ehdi ollenkaan nauttimaan. Pidemmillä reissuilla tulee usein käytyä hotellissa vain nukkumassa, joten välillä on kiva ottaa palveluista enemmänkin irti.

Olen viimeisen parin vuoden aikana tehnyt useita 1-2 vuorokauden mittaisia hotellivisiittejä niin lähellä kuin kaukanakin. Olen nauttinut  oleskelusta ja rentoutumisesta – Verandassa luonnollisesti aika paljon tässä altaan ympäristössä. Pelkästään tämän altaan ja meren katseleminen sai minut onnelliseksi. Tällaisia päiviä saisi olla elämässä useamminkin.

Veranda Pattaya uima-allasVeranda Pattaya meriVeranda Pattaya meri Veranda Pattaya meri Veranda Pattaya Veranda Pattaya meri Veranda PattayaVeranda PattayaVeranda Pattaya uima-allasVeranda Pattaya uima-allas
Olen kiitollinen näistä muistoista. Ei kannata sanoa ”ei koskaan (enää)” millekään kohteelle, muuten saattaa jäädä paljon näkemättä ja kokematta. Olisin valmis palaamaan takaisin, milloin tahansa.

Veranda PattayaVerand Pattaya uima-allasVeranda Pattaya uima-allasVeranda PattayaVeranda Pattaya maisemaVeranda Pattaya Veranda Pattaya

Lisää reissujuttuja Facebookissa Twitterissä ja Instagramissa

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Matka parempaan oloon

Uusi vuosi, uusi elämä

Näin ovat monet päättäneet tämän viikon alussa, ja sen tietävät myös yritykset, jotka ovat osanneet kaupallistaa ihmisen luontaisen innostuksen uuteen ja ehompaan. Kuntosalit täyttyvät muutamaksi viikoksi, Wolt markkinoi terveellistä ruokaa tarjoavia ravintoloita, ihmiset julkaisevat uusia projektejaan – maailma on yhtäkkiä täynnä uusia alkuja. Skandinaviassa vuoden vaihtuminen osuu ihanteelliseen vuodenaikaan, sillä päivä on juuri alkanut pidentymään ja vihdoin tuntuu, että kaamos ehkä jonain päivänä taittuu. Ensi viikolla saatetaan saada jopa aurinkoa Helsinkiin, juuri, kun kaikki ovat unohtaneet, miltä valo edes näyttää.

Rustic and Blue Chiang Mai
Mielestäni uusissa aluissa ei ole mitään väärää tai noloa, päinvastoin. Vuoden alussa on jotain erityistä taikaa, etenkin, jos edellinen vuosi on ollut raskas, kuten tällä kertaa itselleni. Vaikka mikään ei muutu, niin kaikki muuttuu. Raahauduin vuoden 2017 loppuun viimeisillä voimillani ja tuntuu siltä kuin vuoden vaihtuessa olisin saanut uuden mahdollisuuden. Sain jättää taakseni ajanjakson, jota en tule ikävöimään.

Loppuvuoden pahimman kaa(m)oksen keskellä keksin aloittaa kolme somejoulukalenteria, älkää kysykö miksi. Blogiin kirjoittelin runoja, ja ilman energiaa tai inspiraatiota tuo haaste meinasi osoittautua ylitsepääsemättömäksi. En saanut kirjoitettua joka päivä, mutta kirjoitin sentään, loppuun asti. On sekin jotain! Nyt ollaan onneksi vuodessa 2018 ja katse on tiukasti suunnattuna eteenpäin. Rakastan sitä, että aina on mahdollisuus nousta ja aloittaa uudelleen, vaikka sen joutuu välillä tekemään monta kertaa.

Rakastan sitä, että aina on mahdollisuus noista ja aloittaa uudelleen

Mitä uusi vuosi ja uusi alku tarkoittaa minulle?
Olen lopen uupunut voimaan huonosti. Siis aivan kertakaikkisen kyllästynyt. Olen päätynyt tilanteeseen, jossa toisinaan pelkkä hengittäminen hengästyttää. Jo pian 25 vuotta jatkuneiden kroonisten kipujen ja unettomuuden seuraksi olen saanut vähitellen monenlaisia muita oireita, joista yleisen vetämättömyyden ja tietyille ruoka-aineille herkistymisen lisäksi yksi epämiellyttävimmistä on se, että painon nousun myötä en tunne kehoni enää kuuluvan minulle. En pidä tästä tunteesta ollenkaan.

Muutama vuosi sitten jopa nautin kameran edessä olemisesta, mutta enää en tavoita sitä fiilistä ollenkaan. Viime vuosina olen halunnut enimmäkseen olla näkymätön, en varsinkaan poseerata kenellekään. Jopa vaatekaappini sisältö on salakavalasti muuttunut värikkäästä yhä enemmän kohti mustaa. En itsekään täysin ymmärrä, mitä ihmettä on tapahtunut, mutta sen tiedän, että haluan värien palaavan elämääni, monella tasolla.

The Roots Helsinki

Vuosi 2018 tarkoittaa minulle sitä, että priorisoin terveyden – niin fyysisesti, henkisesti, hengellisesti, taloudellisesti kuin ihmissuhteissakin. En aio enää laittaa kaikkea muuta itsestäni huolehtimisen edelle –  ja opettelen sanomaan myös ei. Minusta ei ole mitään iloa muille ihmisille, kun en voi hyvin. On siis muutoksen aika.

En aio muuttua yhtäkkiä ruokia punnitsevaksi fitnesskroppaa havittelevaksi perfektionistiksi, enkä muutenkaan aio mennä mihinkään äärilaitaan valinnoissani. Kuten Luru Natunen tässä Alku-valmennukselle kirjoittamissani haastatteluissakin totesi: ”Tykkään siitä suunnasta, johon hyvinvointikeskustelussa ollaan menossa. Ollaan elämänmyönteisempiä ja kohtuullisempia.” Tästä minäkin pidän! En halua elämää, jossa treenataan veren maku suussa ja syödään väkisin kanaa ja rahkaa päivästä toiseen. Sen sijaan haluan tehdä väitellen yhä parempia valintoja. En halua mitään pikavoittoja vaan tahdon pysyvän, terveellisen elämäntavan. Tiedän jo nyt, että välillä onnistun paremmin ja toisella hetkellä heikommin, mutta nousen ylös uudestaan niin monta kertaa kuin täytyy.

Päätin jättää tammikuun ajaksi ruokavaliostani pois sokerin, punaisen lihan sekä alkoholin. Eilen join epähuomiossa limsaa, mutta eipä tuo haittaa, koska en ole päätöksestäni kenellekään tilivelvollinen. Teen tämän kaiken itseni vuoksi. En syö terveellisemmin siksi, että voisin näyttää muiden silmissä paremmalta ihmiseltä. Toistaiseksi olen pärjännyt yllättävän hyvin, ruokailutottumukseni ovat menneet päivä päivältä parempaan suuntaan. Toivottomana suklaa-addiktina en ole kertaakaan edes meinannut lipsua karkkihyllyn suuntaan. Täytyy iloita tällaisista, pienistä voitoista.

Sunday Blondie kirjoitti vastikään mahtavan kirjoituksen ravintojuttuihin liittyen. Itse en ole vegaani, mutta tuen sitä, että jokaisen olisi hyvä miettiä omia ruokailutottumuksiaan terveyden lisäksi myös ekologisesta ja eettisestä näkökulmasta. Yritän itsekin vähentää lihan syöntiä parhaani mukaan. Jos jokainen skippaisi ruokavaliostaan joka toisen liha-annoksen, niin sillä tehtäisiin valtava muutos maailmanlaajuisesti.

Rustic and Blue Chiang Mai

Elämäni, niin kuin kenenkään muunkaan elämä, ei tietenkään muuttunut maagisesti paremmaksi, kun vuosi vaihtui. Olen edelleen, tänäkin vuonna, kärsinyt pahasta unettomuudesta, enkä ole sen vuoksi jaksanut pitää niin skarppia unirytmiä kuin haluaisin. Aion kuitenkin tänä vuonna tehdä kaikkeni, että voisin nukkua yöni paremmin. Tiedän, että muuten on todella hankala saavuttaa hyvinvointia. Minun tavoitteeni ei ole herätä viideltä aamulla ja suunnata joogaamaan, ennen kuin muu maailma herää – sen sijaan olisin kiitollinen, jos pystyisin nukkumaan 8 tuntia putkeen.

Yksi asia, joka selkeästi on elämässäni pielessä, on se, että liikun liian vähän. Käveltyä tulee jonkin verran, mutta olen unohtanut  treenaamisen jo hyvä tovi sitten. Lapsuudessa ja nuoruudessa urheilin kilpaa ja harrastin monenlaista liikuntaa. Rytminen kilpavoimistelu, baletti, telinevoimistelu, joukkuevoimistelu, aerobic, yleisurheilu, cheerleading, nykytanssi, pesäpallo, break dance – just name it. Sitten tapahtui jotain, innostus lopahti. Tuolloin en koskaan edes ajatellut treenaavani, sen sijaan yksinkertaisesti tein asioita, joista nautin. Liikkuminen oli itsestäänselvyys. Toisin on nykyään. Kroppa ei tietenkään ole pitänyt tästä muutoksesta (eikä sen enempää pääkoppakaan) ja peilikuvakin on sellainen, että sen perusteella on vaikea kuvitella, että olen joskus urheillut kilpaa.

Kannatan armollisuutta itseä kohtaan ja mielestäni ihminen voi olla kaunis minkä kokoisena tahansa (muiden ihmisten kauneutta en missään tapauksessa määrittele rasvaprosentin mukaan). Silti olisi huijausta, jos yrittäisin uskotella itselleni olevani tyytyväinen ja onnellinen, koska minulla on paha olla jatkuvasti. Tylsää on myös se, että vähintään kerran vuodessa vaatekaappi menee uusiksi, kun vaatteet eivät enää mahdu päälle. Tässä ”kehityksessä” ei ole mitään järkeä. Haluan elää vielä monta vuosikymmentä, eikä se onnistu, jos sama meininki jatkuu.

Kannatan armollisuutta itseä kohtaan

SS Cafe Chiang Mai

Kaikista eniten haluaisin kuitenkin voida hyvin henkisesti ja jaksaa arjessa paremmin. Katsoi peilistä sitten millainen nainen tahansa, niin haluan saada elämääni takaisin innostuksen, luovuuden ja elämänilon. Siihen tarvitaan aluksi tietenkin perusjuttuja, kuten unta, ravitsevaa ruokaa ja liikuntaa. Tarvitsen myös elämänhallintaa, paljon ystävien kanssa vietettyä laatuaikaa, aurinkoa ja rentoutumista. Hyvinvointiin kuuluu mielestäni myös se, että osaa antaa omastaan. En nimittäin usko, että itsekäs elämä voi koskaan olla kovin onnellista.

Ja se henkinen hyvinvointi! Ulla kirjoitti Stilettikorkokokanta-blogiinsa vastikään ihanan tekstin elämän uusista tuulista ja luovuudesta. Omaa luovuutta tahdon itsekin löytää yhä enenevissä määrin. Haluan tehdä asioita, jotka saavat itkemään ilosta, unelmoimaan, epäonnistumaan, nousemaan ja menemään jälleen eteenpäin. Haluan tehdä tämän kaiken YHDESSÄ muiden kanssa, sillä olen lopen kyllästynyt elämään elämää, jossa ihmiset vain vetäytyvät omiin koloihinsa, yhä kauemmaksi toisistaan.

En edes vielä tarkalleen tiedä, mitä kaikkea tämä terveysprojektini tulee sisältämään. Sen tiedän, että aion panostaa tänä vuonna terveellisiin asioihin monella tasolla. Blogissani pyrin kirjoittamaan näistä teemoista pari kertaa kuukaudessa, joten alkamassa on muiden reissujen ohessa myös matka parempaan oloon. Toivottavasti tämä hyvinvoinnille omistettu vuosi tulee sisältämään myös paljon reissuja, mielellään mahdollisimman trooppisiin maisemiin ja valtamerten rannoille.

Tänään minun oli tarkoitus saapua Bangkokiin, mutta (taloudellisten) resurssien puuttuessa jouduin jäämään kotiin. Olkoon tämä vuosi siis myös taloudellisesti paljon eheämpi ja täynnä auringonpaistetta.

SS Cafe Chiang Mai

P.P.S. En ole ainoa matkabloggaaja, joka on päättänyt muuttaa tänä vuonna elämänsä. Seuratkaa ihmeessä myös Veera Biancan matkaa.

#nextdestinationhealth

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather