Monthly Archives

joulukuu 2017

Hyvästi 2017

Kankaanpää talvi

Vietin vuoden viimeisiä päiviä valkoisten hankien keskellä, pimeässä pohjolassa. Aivan kohta vanha vaihdetaan uuteen – ja ainakin omalta osaltani paljon entistä toiveikkaampaan. Vuosi 2017 ei mennyt ollenkaan niin kuin sen aikanaan suunnittelin. Luulin, että saisin astua vuoteen 2018 ensimmäisten joukossa, jossain Sydney Harbour Bridgen ja Oopperatalon tuntumassa. Tammikuussa oli tarkoitus jatkaa Australiasta Aasiaan ja palata takaisin Suomeen silloin, kun kevätaurinko olisi sulattanut viimeisetkin lumen rippeet ja päivä olisi pidentynyt niin paljon, että muistaisin taas, miksi rakastan kotimaatani ja kesän valoisuutta.

Vuoteen 2017 liittyvät haaveeni menivät palasiksi yksi toisensa jälkeen ja vuoden jälkimmäisestä puolikkaasta tuli käytännössä selviytymistä päivästä ja viikosta toiseen. Halusin uskoa viimeiseen saakka, että pääsen lähtemään ainakin tammikuussa Thaimaahan, jonne vanhempani ovat ensimmäistä kertaa ensi viikolla matkustamassa. Kieltäydyin marraskuussa Floridan pressimatkasta (vaikka matka Yhdysvaltoihin on ollut vuosia haaveissani), koska ajattelin, että minun on tehtävä töitä niin paljon kuin ikinä pystyn, jotta pääsen perheeni mukaan matkalle. Eihän tuo päätös auttanut, koska freelancerina pelkkä tahdonvoima ei aina tuo töitä eteen eikä leipää pöytään. Tulen valitettavasti maksamaan vuoden 2017 laskuja vielä pitkään.

Kankaanpää talvi Kankaanpää talvi

En olisi uskonut sanovani näin, mutta työttömänä oli turvallista olla – silloin sain laskuni maksettua ja pystyin luottamaan siihen, että seuraavassa kuussakin tulee rahaa. En kuitenkaan halunnut jäädä siihen tilanteeseen, joten tein viime vuoden syksyllä päätöksen, että en elä enää tukien varassa. Heittäydyin freelanceriksi tilanteessa, jossa säästöjä oli nolla euroa ja asiakkaita suurin piirtein saman verran. Haluaisin sanoa, että sen jälkeen olen elänyt unelmaani ja päätös oli paras koskaan, mutta rehellisyyden nimissä on todettava, että se päätös on tullut kalliiksi, henkisesti ja fyysisesti. En tiedä, onko fyysinen kipu vai henkinen ahdistus pahempaa, sillä ne kietoutuvat toisiinsa niin, ettei aina tiedä, mikä on syy ja mikä seuraus.

Aikana, jolloin on trendikästä jahdata unelmiaan ja olla oman elämänsä supersankari, on välillä pakko pysähtyä sen todellisuuden äärelle, että elämässä tapahtuu myös paljon sellaisia asioita, joihin ei itse voi vaikuttaa, vaikka heräisi joka aamu viideltä avantouinnille, valmiina valloittamaan koko maailman. On kipua, kuolemaa ja monenlaisia vastoinkäymisiä, joita tapahtuu yleensä juuri silloin, kun kuvittelee, että vihdoin kaikki muuttuu paremmaksi.

Kankaanpää talvi Kankaanpää talvi

Vuosi 2017 on väsyttänyt ehkä enemmän kuin mikään ajanjakso elämässäni. Yritän pysytellä vuoden viimeiset tunnit hereillä, jotta voisin juhlistaa sitä, että saan jättää tämän vuoden vihdoin taakseni. Mainittakoon, että olen kärsinyt kroonisesta unettomuudesta kouluajoista saakka, joten uupumuksessa ei sinänsä ole mitään uutta. Nyt on kuitenkin sellainen olo, että mielelläni nukkuisin kevääseen asti.

Myös bloggaamisen suhteen vuosi oli melko raskas. Erityisesti elämäni ahdistavin pressimatka Turkkiin sellaisen prosessin, jossa jouduin kyseenalaistamaan, voinko kirjoittaa blogia enää koskaan. Sain kokea kantapään kautta, millaisia seurauksia rehellisyydellä on blogimaailmassa, jossa bloggaajan ilmeisesti edelleenkin oletetaan hehkuttavan asioita kritiikittömästi, silloinkin, kun ei todellisuudessa ole mitään hyvää sanottavaa. Päätin, että vaikka se tekisi kipeää ja polttaisin samalla siltoja takanani, en aio valehdella blogissani jatkossakaan. Se ääni, joka kehottaa pysymään totuudessa on vahvempi kuin se ääni, joka käskee miellyttämään potentiaalisia yhteistyökumppaneita tai ylipäätään ketään muutakaan.

What good will it be for someone to gain the whole world, yet forfeit their soul?

Tältä pohjalla olen elänyt elämääni tähän saakka, ja aion jatkaa samalla linjalla myös tästä eteenpäin. He, jotka kaipaavat pelkästään hömppää tai kiiltokuvia, totuuden venyttämistä tai kieltämistä, voivat etsiytyä toisten blogien pariin. Täällä on luvassa rehellistä pohdintaa myös ensi vuonna.

Kankaanpää talvi Kankaanpää talviKankaanpää talvi

Tietenkin vuonna 2017 tapahtui hyviäkin asioita. Sain viettää paljon aikaa rakkaiden ihmisten seurassa. Aloin kirjoittamaan kirjaa, tutustuin uusiin ihmisiin, tein muutamia ihania reissuja ja lopulta aloin kaatuneiden haaveiden keskellä unelmoimaan uudelleen. Elämä ei mene käsikirjoituksen mukaan, eikä sen tarvitsekaan. En erityisemmin pitänyt tästä vuodesta, mutta olen väsymyksenkin keskellä valmis uuteen vuoteen ja uusiin seikkailuihin. Olen päättäväinen monien asioiden suhteen – niistä ehkä päällimmäisenä hyvinvointiin keskittyminen vuonna 2018. Tulen kirjoittamaan aiheesta lisää blogissa jo ihan lähiaikoina.

Ja minä uskon, että vuodesta 2018 tulee upein vuosi koskaan! Siitä ei varmasti tule helppo, eikä mikään muutos tapahdu yhdessä yössä. Mutta nyt, jos koskaan, minulla on motivaatiota tehdä töitä muutoksen eteen. Parasta elämässä on se, että aina voi aloittaa uudelleen. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa.

Kankaanpää talviKankaanpää talviKankaanpää talvi

Australiassa vuosi on jo vaihtunut. Minä en ollut siellä tällä kertaa, mutta ensi vuodesta kukaan ei tiedä. Ensi viikolla minun vanhempani lähtevät matkalle, ja minä olen siitä hyvin onnellinen, vaikka en olekaan itse mukana. Tämä matka on nimittäin ollut meidän haaveissamme jo vuosikaudet. Vihdoin se toteutuu. Vuosi 2018 voisi alkaa huonomminkin.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

24/24 Mitä tahtoisin toivoa tänään

Mitä tahtoisin toivoa tänään
Kun ei tullut valkeaa joulua
Kun ei rauhaa ole maassa
Eikä hyvää tahtoa liiaksi
Mitä tahtoisin antaa lahjaksi
Kaduille jotka täyttyvät tyhjistä katseista
Kolhituista kohtaloista
Ja kaipuusta yhteyteen
Minä tahtoisin toivoa tänään
Kun ei tullut valkeaa joulua
Kun ei rakkautta ole maassa
Eikä hyviä aikeita liiaksi
Minä tahtoisin toivoa rauhaa
Sellaista joka ei katoa
Vaikka maailmat ympärillä sortuisivat
Eikä huutoa kuulisi kukaan

Nuotio

Kuvassa nuotio, jonka äärellä ihmiset lämmittelivät Napapiirillä jouluna 2014

Hyvää joulua jokaiselle! Erityisen paljon lämpimiä ajatuksia heille, joille joulu on syystä tai toisesta raskasta aikaa. Olkoon vuosi 2018 täynnä valoa ja uutta toivoa!

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

23/24 Niin lähellä

Niin lähellä mutta niin kaukana
On joulun rauha ja hiljaisuus
Niin lähellä ja vielä kaukana
On joulun taika ja levollisuus
Jossa kohtaavat taivas ja maa
Se mitä on ollut ja vielä on
Tahtoisin maailman lapsille
Jakaa kaiken sen hurmion

Rovaniemi Santavaara auringonlasku

Kuva otettu Rovniemellä elokuussa 2016

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

21–22/24 Aina aika harmaa

Aina aika harmaa
Jos ei muu niin se on varmaa
Suomi sata kohta sataa
Joka päivä samaa rataa
Koko Satakunta tahtois nukkuu talviunta
Mutta tänä yönä valvoo tämä valtakunta
Joulutsressi päällä tällä pettävällä jäällä
Ei alpakatkaan lämmitä vaan tekee draamaa täällä
Hyvinvointiyhteiskunnan draamantaju hukassa
Joulun alla rahat leipäjonoilta on katkolla
Siispä aika selkee ettei kukaan kerkee
Enää teeskenteleen ettei pysty hyvää tekeen
Täällä räntäsateessa on aika paljon katetta
Siks naapuria autetaan kun nähdään et on tarvetta
Millainen on huomen ei enää niin nuoren Suomen
Se on just sellainen kun tehdään siitä kuinkas muuten
On vastuu meillä eikä heillä jotka kulkee eri teillä
Tehdäänkö muureja vai siltoja me lumipenkereillä
Niityllä on lunta hiljaiset on nämä kadut
On mahdollisuus herättää viel eloon joulun sadut

Kankaanpää talvi
Kuva otettu Kankaapäässä 19.12.2017

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

19–20/24 Tahdon uskoa hyvyyteen

Tahdon uskoa hyvyyteen
Josta riittää jokaiselle
Niin ettei onnea tarvitse piilottaa
Tai säilöä itselle

Tahdon uskoa hyvyyteen
Joka kertaantuu monessa kohtaa
Ettei kukaan tiedä mistä se alkaa
Ja minne saakka se kantaa

Tahdon uskoa hyvyyteen
Vaikkei sitä näkiskään
Kun sen kaivaa esiin kätköistään
Se herättää elämään

Tahdon uskoa hyvyyteen
Joka ei lopu kesken
Se lisääntyy kun sitä jakaa
Ei mikään oo niin kuin ennen

Kuvat otettu Rovaniemen ja Oulun välillä auringon noustessa joulukuussa 2016

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather