Turkoosin värisiä unelmia

 

Bondi Sydney

Selailen vanhoja kuvia, joissa meri kimmeltää turkoosin ja sinisen sävyissä. Maailman kauneus vetää hiljaiseksi. Luonto inspiroi minua loputtomasti ja tiedän, että yksi elämä ei riitä siihen, että ehtisin näkemään kaikki ne paikat, jotka toivoisin näkeväni. On toki todettava myös, että kauniit asiat eivät aina ole valtamerten värisiä tai auringonlaskun sävyisiä. Kauneus näyttäytyy välillä karuna ja rosoisena, ja sitä löytyy kaikkialta, myös odottamattomista paikoista. Kauneutta löytääkseen ei tarvitse aina lähteä maailman ääriin.

Viime aikoina olen alkanut taas haaveilemaan. Tänä vuonna on ollut sellaisiakin aikoja, jolloin en ole uskaltanut unelmoida. Taloudelliset huolet, kivut, suru ja monet inhimilliseen elämään kuuluvat murheet ovat heittäneet elämän ylle varjoja, ja olen välillä kieltäytynyt kokonaan ajattelemasta tulevaisuutta. On tuntunut siltä, että ei minulla ole enää oikeutta unelmiini, koska minulla ei kuitenkaan ole varaa niiden toteuttamiseen. Välillä myös muut ihmiset ovat muistuttaneet, että olisi syytä haudata epärealistiset haaveet. Onneksi ympärilläni on kuitenkin enimmäkseen sellaisia ihmisiä, jotka kannustavat minua pitämään unelmistani kiinni.

Bondi Sydney Bodni Sydney

Viime aikaiset luonnonkatastrofit ja muut ikävät tapahtumat ovat muistuttaneet minua elämän hauraudesta, mutta samalla myös siitä, että elämää ja unelmia voi aina rakentaa uudelleen, vaikka toisinaan kaikki pitäisi aloittaa tyhjästä. Kenellekään ei ole luvattu huomista, joten unelmien eteen kannattaa tehdä töitä tänään.

Ei ole silti aina helppoa puhua omista haaveistaan. Tällä hetkellä minä haaveilen Australian matkasta, jonne lähtisin tämän vuoden marraskuussa. En tiedä, voiko haave mitenkään toteutua, epärealistiselta se nimittäin tällä hetkellä vaikuttaa. Luopumalla toivosta en kuitenkaan voi voittaa, joten en aio luovuttaa. Olen itkenyt monia kyyneleitä ja lamaantunut monta kertaa, vaikka olisi pitänyt olla aktiivinen ja rohkea. Jossain alitajunnassa on kummitellut ajatus, että on kiusallista jakaa unelmiaan, jos ne eivät toteudukaan.

Maailmassa, jossa yleensä hehkutetaan menestystä ja elämän tähtihetkiä, ei ole helppoa kertoa, että nyt menee huonosti. Ei ole helppo tunnustaa, varsinkaan isolle yleisölle, että on epäonnistunut. Minulla esimerkiksi on tällä hetkellä paljon haasteita freelancerina, koska vahvuuteni ei ole oman osaamiseni markkinoinnissa, ja toisinaan jopa pelkään ihmisiä. Omista heikkouksista on vaikeaa puhua, koska samalla altistaa itsensä sille, että muut voivat lyödä juuri niihin kohtiin, jotka ovat kaikista kipeimpiä.

Mutta ehkä omaa inhimillisyyttään ei sittenkään tarvitse hävetä. Lopulta minkään muun kautta ei pysty koskettamaan ihmisiä yhtä syvästi kuin olemalla läpinäkyvä ja haavoittuva. Silti on helpompaa valita se tie, että jakaa elämästään vain hattaraisimmat hetket. Kiiltokuvat ovat kauniita, mutta ne helposti eristävät ihmiset toisistaan. Kun kuvittelee, että muilla menee paljon paremmin kuin itsellä, tulee helposti käpertyneeksi yksin rikkinäisyyteensä ja rakentaneeksi muureja ympärilleen.

Niin paljon hyvää kuin sosiaalinen media onkin tuonut ihmisten väliseen kommunikaatioon, välillä mietityttää, eristääkö se ihmisiä enemmän kuin yhdistää. Usein pohdin, että rakennetaanko nykyään estradeja sinne, mihin pitäisi rakentaa siltoja. Olemmeko me luoneet kuplan, jossa on pakko uskotella viimeiseen hengenvetoon asti, että minä kyllä pärjään yksinäni?

Bondi Sydney Bondi Sydney Bondi Sydney

Minulla on siis unelma. Resursseja sen toteuttamiseen ei (vielä) ole, ja siksi tarvitsen tällä hetkellä paljon lisää töitä. Helmikuun alussa ostin lipun erääseen tapahtumaan, joka järjestetään Sydneyssä marraskuun puolivälissä. Minulle on kerrottu, että voinhan minä myydä lippuni, jos en pääsekään paikalle. Toki on näin, mutta eivät ne rahat minua lohduttaisi, ainoastaan muistuttaisivat unelmastani, joka meni yhdeksän kuukauden odotuksen jälkeen palasiksi. Melko ironinen odotusaikakin. Jos en pääse paikalle, niin annan lipun jollekin, joka arvostaa sitä yhtä paljon kuin minä. Raha ei ole koskaan kiinnostanut tarpeeksi, ja ehkäpä juuri sen vuoksi en ole koskaan pärjännyt taloudellisesti kovin hyvin. Minua ei siis sureta, jos menetän vähän rahaa, mutta sitä kyllä suren, jos en saa olla siellä, missä minun sydämeni on.

Olen ikävöinyt Australiaa jatkuvasti siitä lähtien, kun lähdin sieltä 17.3.2015. En puhu asiasta läheskään yhtä paljon kuin ajattelen sitä. Kaksi ensimmäistä vuotta olin kärsivällinen ja ajattelin, että palaan kyllä takaisin, aikanaan. Kärsivällisyyteni loppui alkuvuodesta, ja siitä lähtien minulla on ollut konkreettinen unelma, jonka deadline lähestyy lähestymistään. Tasan seitsemän viikon kuluttua tahtoisin olla maailman toisella laidalla. Minun on paljon helpompi kirjoittaa ikävästäni Thaimaahan, sillä sinne lähteminen tuntuu paljon realistisemmalta. Olenhan minä matkustanut sinne monta kertaa ennenkin, viime vuonna kahdesti. Ikävä Thaimaahankin on jatkuvasti elämässäni läsnä, mutta se ei tunnu ahdistavalta eikä kaukaiselta. Toivon lähteväni Thaimaahan tammikuussa, koska perheeni lähtee sinne, emmekä ole vuoden 91 jälkeen olleet yhdessä lomamatkalla, jos yhtä Tallinnan matkaa ei lasketa.

Tammikuun suunnitelmat tuntuvat tällä hetkellä vielä kaukaisilta, sillä ensisijaisesti mietin Australian matkaa. Myönnän, että tämä epätietoisuus ahdistaa, vaikka tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun olen samankaltaisessa tilanteessa. Työni ovat onneksi sellaisia, että voin kuljettaa ne mukanani minne vaan, vaikka maailman toiselle laidalle. Toivottavasti vielä kuljetankin. Tarvitsen kuitenkin lisää niitä töitä, jotta minulla olisi jotain, mitä kuljettaa.

Useimmat tarinat kerrotaan siinä vaiheessa, kun loppuratkaisu on selvillä. Minä halusin tällä kertaa kirjoittaa siinä vaiheessa, kun kaikki on oikeastaan ihan levällään. Kyllä minä niistä ratkaisuistakin kirjoitan, sitten aikanaan. Toivon, että voisin rohkaista muitakin pitämään kiinni unelmistaan ja menemään eteenpäin silloinkin, kun edessä on sumuista. Joskus unelmat muuttavat matkalla muotoaan tai vaihtuvat uusiin, mutta joka tapauksessa ne vievät elämässä eteenpäin – toisinaan turkoosien vesien äärelle.

Bondi Sydney

Lisää seikkailuja ja niistä haaveilua: Instagram Facebook Twitter

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Previous Post Next Post

You Might Also Like

20 Comments

  • Reply sinione keskiviikko, syyskuu 27, 2017 at 18:10

    👍👍👍

  • Reply Suunnaton-matkablogi perjantai, syyskuu 29, 2017 at 09:19

    Upea kirjoitus. Omia unelmia tavoitellessa on ihana kannustaa muita samaan.
    Toivittavasti pääset palaamaan Australiaan ❤

  • Reply jonnahah /Allergic to Kiwi sunnuntai, lokakuu 1, 2017 at 22:51

    Hieno teksti, tsemppiä unelmien toteuttamiseen!

  • Reply Katja / Lähtöselvitetty maanantai, lokakuu 2, 2017 at 22:16

    ”Viime aikaiset luonnonkatastrofit ja muut ikävät tapahtumat ovat muistuttaneet minua elämän hauraudesta, mutta samalla myös siitä, että elämää ja unelmia voi aina rakentaa uudelleen, vaikka toisinaan kaikki pitäisi aloittaa tyhjästä. Kenellekään ei ole luvattu huomista, joten unelmien eteen kannattaa tehdä töitä tänään.”

    Minusta tuo oli erittäin hyvin sanottu, ja myös hyvin lohdullinen ajatus. Suuret mullistukset ovat katastrofaalisia, mutta itsensä ja unelmansa voi koota aina uudelleen. Ei unelmienkaan tarvitse romahtaa kerralla alas ja pysyä siellä loputtomiin.

    Minulla itselläni on tällä hetkellä myös paljon turkoosinsävyisiä haaveita, kun haluaisin talven aikana lähteä jonnekin lämpimien vesien ääreen. Meillä ei ole mitään reissuja tiedossa, joten talveksi täytyisi saada edes jotain kalenteriin.

    • Reply Reason for Season torstai, lokakuu 5, 2017 at 11:39

      Niinpä, aina on mahdollisuus aloittaa alusta, vaikka tällä hetkellä ei siltä tuntuisikaan. Toivottavasti pääset mahdollisimman pian turkoosien vesien äärelle <3.

  • Reply Viherjuuria tiistai, lokakuu 3, 2017 at 14:22

    Rehellistä pohdintaa! Kyllä tällaistakin tarvitaan.
    On toki blogeja ja sivustoja, jotka ovat täynnä pintaliitoa ja joissa esitellään vain pintaa. Mutta onneksi on sitä muutakin, joka tarjoaa siltoja ja vertaistukea ihmisten välillä. Tsemppiä! Unelmat toteutuvat, ennemmin tai myöhemmin <3

  • Reply Terhi/ Fammo matkalla keskiviikko, lokakuu 4, 2017 at 12:36

    Aina ei kaikki mene niinkuin haluaisi, mutta kun jotain haluaa tarpeeksi paljon niin se toteutuu, joskus se tosin kestää vähän kauemmin kuin alkuperäinen tarkoitus oli.
    Kun kaikki tuntuu mahdottomalta niin seuraavana päivänä taas aurinko paistaa. Onnea matkoillesi!

  • Reply Lotta | Watia.fi keskiviikko, lokakuu 4, 2017 at 17:30

    Ihana kirjoitus jälleen kerran! Monesti tosiaan tuntuu, että unelmistaan ei uskalla puhua ääneen, etteivät ne hajoa. Monesti kuitenkin kun sen sanoo ääneen, on sillä oikeasti suurempi mahdollisuus toteutua! Pidetään peukut pystyssä, että sun unelma vielä toteutuu. Jos ei nyt marraskuussa, niin sitten pian tulevaisuudessa. <3

    • Reply Reason for Season torstai, lokakuu 5, 2017 at 11:34

      Kiitos <3. Minä olen jo alkanut päästämään irti tuosta unelmasta ja se kyllä tuntuu siltä, kun jäisi jyrän alle… Toki haaveilen tämän jälkeenkin siitä, että saan palata Australiaan, mutta tämä nimenomainen haave on sidottu aikaan ja paikkaan, joten sitä en enää koskaan saa takaisin. Tällaista elämä on, siihen kuuluvat pettymykset, vastoinkäymiset ja turhautumiset. Välillä se kyllä suututtaa, että miten en tähän ikään mennessä ole saanut järjestettyä itselleni sellaista elämäntilannetta, että pärjäisin taloudellisesti niin kuin "normaalit" ihmiset. Jatkuvien kroonisten kipujen kanssa eläminen on vaatinut veronsa, mutta en silti oikein osaa olla itselleni armollinen, tällä hetkellä lähinnä vihainen. Täytyy yrittää kääntää tämä viha jotenkin positiiviseksi energiaksi, jotta unelmat voisivat jonain päivänä käydä toteen.

  • Reply Anna | Tämä matka -blogi torstai, lokakuu 5, 2017 at 07:43

    ”Jossain alitajunnassa on kummitellut ajatus, että on kiusallista jakaa unelmiaan, jos ne eivät toteudukaan.”

    Unelmia totoutumatta jäminen voi johtua monesta syystä. Sinulla esteenä on raha, joillan taas terveydelliset syyt jne. Itse olen todella huono unelmoimaan. Sillä pettymys, jos unelma ei toteudukaan, on liian suuri. Tästä systä en halua tehdä eses mitään maalistoja, mihin haluaisin mennä ym. Ajatus, että ostaisin pääsylipun johonkin tapahtumaan maassa x, johon minulla ei vielä olisi matkalippuja on mahdoton. Hankin kaikki vasta, kun olen varma, että on rahat, lomat, lastenhoitajat ja muutenkin mahdollisuus mennä.

    Toisaalta tämä tekee elämästäni kovastikin tylsän. Eli pitäisi varmaan alkaa harjoittelemaan sitä unelmoimista : )

    • Reply Reason for Season torstai, lokakuu 5, 2017 at 11:20

      Nyt kun mietin, niin minulla on tavallaan esteenä sekä raha että terveys, koska krooniset kivut rajoittavat esimerkiksi täysipainoista uusien asiakkaiden etsimistä – totta siis, että syyt, joiden takia unelmat eivät ehkä toteudu, ovat hyvin moninaisia. Minä haluan uskoa unelmiini niin kovasti, että voin tehdä asioita ”käänteisessä” järjestyksessä, eli ostaa vaikka sen lipun tapahtumaan, johon pääsystä ei ole mitään takeita. Alkuvuodesta ajattelin vielä, että TOTTA KAI saan kerättyä rahat tuohon reissuun, koska kyse ei ole mistään kymppitonnista vaan ihan realistisesta summasta. Joskus vaan näköjään realistiset tilanteetkin muuttuvat mahdottomiksi.. Minullekin pettymys on suuri, kun unelmat eivät toteudukaan. Joudun varmaan hetken aikaa prosessoimaan sitä, että suurin haaveeni pitkään aikaan menee palasiksi. Mutta silti, riskeistä huolimatta, suosittelen unelmoimista <3. Se tekee ihmisestä haavoittuvaisen mutta tuo myös paljon lisää sävyjä elämään. Ja unelmoimista voi alkaa todellakin harjoittelemaan, ensin vaikka pienemmillä jutuilla :).

  • Reply Mira perjantai, lokakuu 6, 2017 at 11:27

    Unelmia pitää aina olla, monet toteutuvat aikanaan, tavalla tai toiselle. Freelancerin epävarmuus lienee tuttua aika monelle, ainakin minulle 🙂 Tsemppiä, hyvin kaikki lopulta sujuu!

  • Reply Anna-Katri / Adalmina's Adventures lauantai, lokakuu 7, 2017 at 08:56

    Aina kannattaa uskaltaa unelmoida, eikä luovuttaa, vaikka välillä vastoinkäymisiä tulisikin tai muut lyttäisivät unelmiasi. Jos uskot niihin itse ja olet valmis tekemään töitä niiden eteen, on unelmilla joskus tapana myös toteutua. Onneksi! Joten nyt vain lokakuussa tsemppi päälle ja marraskuussa sitten Australian aurinkoon turkooseja maisemia tuijottelemaan! Pidän peukkuja että unelmasi sen osalta toteutuu. <3

  • Leave a Reply