Monthly Archives

elokuu 2017

Ei ollenkaan toivoton

Ilmassa on syksyn tuntua. Arki on alkanut, illat hämärtyneet. Viime perjantaina Suomessa kohahti. Hetkessä tavallinen arki unohtui ja katseet kiinnittyivät Turun torille.

Viime viikon perjantaina Turussa tapahtui useita uhreja vaatinut puukotusten sarja, jota tutkitaan Suomen ensimmäisenä terrori-iskuna. Heti aluksi tahdon todeta, että olen syvästi pahoillani kaikkien Turun puukotuksissa läheisensä menettäneiden sekä hyökkäyksessä loukkaantuneiden puolesta. Toivon, että menehtyneiden omaiset saavat kaiken mahdollisen tuen ja avun, jota he tarvitsevat lohduttomalta tuntuvassa tilanteessa. On vaikea edes kuvitella, miten raskaalta heidän menetyksensä tuntuu.

Seurasin etenkin kaksi ensimmäistä päivää Turun tapahtumiin liittyvää uutisointia ja siitä syntynyttä keskustelua tiivisti. Itkin puukotettujen kohtaloa, iloitsin siitä, että oman turvallisuutensa uhalla toimivia auttajia oli paikalla, olin kiitollinen siitä, että poliisi toimi nopeasti ja häpesin niiden käytöstä, jotka kuvasivat tilannetta ja jakoivat materiaalia somessa.

Olin myös vihainen – luonnollisesti eniten iskun tekijälle, mutta myös heille, jotka leimasivat iskun seurauksena kaikki maahanmuuttajat ja pahimmillaan jopa iloitsivat siitä, että yksi puukotuksen uhreista oli niin sanottu ”suvakki”. En ymmärrä, miten kukaan pystyy iloitsemaan väkivaltarikoksen uhrin kohtalosta. Perjantain jälkeen monet ovat kertoneet kohdanneensa poikkeuksellisen paljon rasismia, ja joidenkin maahanmuuttotaustaisten henkilöiden liiketiloja on sabotoitu. Tällainen toiminta on todella ala-arvoista.

Mitäs minä sanoin

Jotkut ovat saaneet perjantain jälkeen niin järkyttävää vihapostia, että en tahdo näiden viestien sisältöä edes toistaa. Syyksi vihapostiin on joissain tapauksissa riittänyt jopa se, että on toivonut malttia someraivoon ja huhujen levittelyyn. Oma lukunsa ovat kaikki he, jotka ovat odottaneet ensimmäistä potentiaalista terrori-iskua Suomessa, jotta vihdoin pääsevät kirjoittamaan statuspäivitykseensä, että mitäs minä sanoin. Tuntuu siltä, että turvallisuutta tärkeämpi asia onkin oikeassa oleminen ja päteminen.

Välillä tuntuu, että rakas kotimaani alkaa tuntua vieraalta. En olisi muutama vuosi sitten voinut kuvitellakaan, että Suomessa on vuonna 2017 näin räjähdysaltis ilmapiiri. Kansa on jakautumassa kahtia, vaikka juuri nyt olisi tärkeää pitää yhtä ja olla ihminen ihmiselle. Yksittäisten huutelijoiden ja rasististen ryhmittymien lisäksi olen pettynyt siihen, että mediat jakavat disinformaatiota, mikä sotkee pakkaa entisestään. Yksi älyttömimmistä lehtiotsikoista perjantain puukotusten suhteen taisi olla ”Miekkamiehet jahtasivat ihmisiä kadulla.” Somessa jutut tietenkin lähtivät mediajuttujen vanavedessä nopeasti lapasesta. Tässä vaiheessa tekee mieli siteerata Telian mainoskampanjaa: ”Kun yhteys on katkennut, se pitää korjata. Jos yhteyttä ei ole, sen voi rakentaa. Se on meidän kaikkien tehtävä.” Näissä sanoissa on paljon viisautta.

Omasta takaa

Heinäkuun lopussa suomalainen mies ajoi tahallaan ihmisten päälle Helsingin Kalevankadulla, yksi kuoli ja useita loukkaantui. Viime viikonlopun kaltainen mediasirkus olisi nähty jo tuolloin, mikäli yliajaja ei olisi paljastunut kantasuomalaiseksi. Nopeimmat toki ehtivät silloinkin mässäillä terrori-iskulla, mutta tiedotus toimi ja kansa hiljeni. Suomalainen rikoksentekijä ei herättänyt suuressa yleisössä tunteita.

Suomi on henkirikostilastoissa EU:n kärkimaita. Täällä tehdään väkilukuun suhteutettuna huomattavasti enemmän henkirikoksia kuin useimmissa Länsi-Euroopan maissa. Toiseksi yleisin henkirikostyyppi on parisuhdekumppanin tai entisen kumppanin surmaaminen, uhrina nainen. Suomessa on nähty myös useita ihmishenkiä vaatineita tragedioita, kuten perhesurmia, kouluampumisia sekä julkisilla paikoilla tapahtuneita ammuskeluita, puhumattakaan Myyrmannin pommi-iskusta.

”Ainoa vaihtoehto on suunnata katse tulevaan ja miettiä, mitä voidaan tehdä jatkossa paremmin.”

Turun puukotusten jälkeen olen kuullut joidenkin sanovan, että Suomi on muuttunut turvattomaksi. Tämä on mielestäni hämmentävä väite, sillä meillä on riittänyt väkivaltaa kautta aikojen – ihan omasta takaa. Suomi on siis mielestäni edelleen turvallinen paikka elää, mutta toki on syytä miettiä, miten vastaavat iskut voitaisiin jatkossa estää kokonaan. Resursseja ainakin tarvitaan lisää, ja toivon, että tämä tapaus on herätellyt päättäjiä sen suhteen. Nyt on enää turha jossitella, olisiko tämä isku voitu estää, jos jotain olisi tehty toisin. Ainoa vaihtoehto on suunnata katse tulevaan ja miettiä, mitä voidaan tehdä jatkossa paremmin.

Kenelle kuuluu rangaistus

Väkivalta on väärin, aina. Se on tuomittava ja siitä on rangaistava – mielestäni ankarammin kuin Suomen lainsäädäntö tällä hetkellä mahdollistaa. Henkirikoksen tekijät saattavat valitettavasti päästä muutamassa vuodessa vankilasta, ja esimerkiksi raiskauksesta ei automaattisesti edes päädy vankilaan. Tämä on hyvin surullista. Monia rikoksia ei koskaan edes tuoda poliisin tietoon, koska uhrit eivät usko saavansa oikeutta.

Kenelle siis kuuluu rangaistus? Yksittäiset rikokset ovat aina yksittäisten henkilöiden tekemiä – eivät kansallisuuksien tai ihmisryhmien. Rikoksesta tulee rangaista sen tekijää/tekijöitä, ei muita. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys. Jotkut ovat myös esittäneet, että poliitikkoja pitäisi rangaista. Totuus on kuitenkin se, että minkäänlaisen politiikan avulla ei pystyttä estämään jokaista väkivaltarikosta, vaikka siihen kaikin keinoin pyrittäisiin. Ihmiset eivät ole robotteja, joita pystytään ohjailemaan pelkästään poliittisilla päätöksillä.

On myös hyvä pitää mielessä, että Suomi on tänä vuonna valittu maailman turvallisimmaksi maaksi. Se kertoo jotain siitä, että täällä on tehty paljon asioita myös oikein. Tällaista titteliä ei saada vahingossa, vaan se on vaatinut vuosien työn ja monia oikeita valintoja. Meillä on edelleen monta syytä nostaa pää pystyyn ja olla ylpeitä tästä maasta.

Viha ei voita vihaa

Suomi on monella tapaa maailman paras maa, mutta se ei säily sellaisena, mikäli viha kasvaa ja ihmiset kääntyvät yhä enemmän toisiaan vastaan. Peräänkuulutankin lisää sellaista henkeä, jota nähtiin Turussa – monet toimivat nopeasti ja jopa pelastivat henkiä omalla toiminnallaan. Tällaista uhrautumista ja välittämättä tarvitaan, välillä isommassa ja välillä pienemmässä mittakaavassa.

Monet ovat kritisoineet Suomen maahanmuuttopolitiikkaa – osittain erittäin aiheellisesti ja asiallisestikin. On ilahduttavaa nähdä, että tästä aiheesta on pystytty keskustelemaan ja kirjoittamaan myös ilman rasistista agendaa. Asioista täytyy voida puhua. Kyllä sen voi mielestäni sanoa ääneen, että Suomen maahanmuuttopolitiikka ei ole kaikilta osin toimivaa. Vuonna 2015 tänne saapui kymmenkertainen määrä turvapaikanhakijoita entiseen verrattuna, eikä tilanne ei ole sen jäljiltä edelleenkään hallinnassa. Kaikki lait on säädetty vuosia sitten, jolloin turvapaikanhakijoiden määrä oli pieni nykyiseen verrattuna.

Nyt ollaan siinä tilanteessa, että vaarallisiin olosuhteisiin palautetaan ihmisiä, joita ei pitäisi palauttaa, ja Suomessa oleskelee ihmisiä, jotka ovat potentiaalisesti uhka yhteiskunnalle. Kun Turun iskuista oli kulunut vasta muutama päivä, alettiin keskustelemaan mahdollisista lakimuutoksista – hyvä niin. Asiat menevät eteenpäin ja haluan luottaa siihen, että jatkossa tehdään parempia ratkaisuja. En ole politiikan asiantuntija, joten en ota tässä vaiheessa kantaa poliittiseen näkökulmaan tämän enempää.

”Mitään hyvää maailmassa maailmassa saavuteta lietsomalla vihaa ja ennakkoluuloja”

Yksi asia on varma. Vihaa ei koskaan voiteta vihaamalla. Mitään hyvää maailmassa maailmassa saavuteta lietsomalla vihaa ja ennakkoluuloja. Tällä tiellä jatkamalla pelataan ainoastaan terroristien pussiin. Heidän tarkoituksenaan on saada koko Eurooppa varpailleen ja ihmiset kääntymään toinen toistaan vastaan. Valitettavasti tässä on osittain jo onnistuttu. Kun tapahtuu pahoja asioita, on luonnollista, että tunteet kuohuvat ja tulee ehkä sanottua asioita ajattelemattomasti. On kuitenkin valinta jäädä kiinni vihaan ja katkeruuteen, ja ennen kaikkea lietsoa sitä ympärilleen. Joka ikinen aamu on uusi mahdollisuus valita vihan sijaan rakkaus ja katkeruuden sijaan toivo.

Yhdessä

Edelleen on monta (tuhatta kertaa) todennäköisempää kuolla Suomessa mihin tahansa muuhun kuin terroristi-iskuun. En väitä, etteikö iskuja tai niiden yrityksiä tapahtuisi tulevaisuudessakin. En halua vähätellä kenenkään sellaisen henkilön tunteita, joissa perjantain tapahtumat ovat aiheuttaneet pelkoa. Pelon lietsominen ei kuitenkaan hyödytä ketään – se innostaa potentiaalisia terroristeja entisestään ja ehkä jopa radikalisoi uusia ihmisiä. Ainoa järkevä tapa toimia on näyttää, että suomalaista yhteiskuntaa ja sen arvoja ei näin helposti romuteta. Vihan voi nujertaa ainoastaan rakkaudella, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin.

Olen minä kuitenkin tänään hieman huolissani. Olen huolissani siitä, miten tämä kaikki vaikuttaa lapsiin. Lapset kuulevat enemmän kuin uskommekaan ja heidän silmiinsä osuu sellaista materiaalia, mitä ei pitäisi. Osa jopa 3–4-vuotiaista osaa lukea eli he näkevät esimerkiksi lehtien otsikot kaupungilla, mutta eivät ymmärrä niitä, eivätkä osaa välttämättä edes kysyä mitään. Tässä kohtaa vanhemmilla onkin erityisen tärkeä tehtävä keskustella lasten kanssa ja luoda heille turvallinen ympäristö.

Minä uskon siihen, että meillä on paljon toivoa, kunhan emme käänny toisiamme vastaan. Suomen 100-vuotisjuhlavuoden teema on Yhdessä. Tulevana viikonloppuna tuon teeman alla juhlitaan ympäri Suomen (ja monissa paikoissa maailmallakin). Tuohon yhteen sanaan on tiivistetty paljon olennaista elämästä. Ihminen on tarkoitettu elämään yhdessä muiden kanssa.

Minulla ei ole tänään ollenkaan toivoton olo. Haluan uskoa siihen, että elämä voittaa.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Tukholma – rakkaudesta väreihin

Olen muistellut ensimmäisiä Tukholman matkojani 90-luvun loppupuolella. Kyse oli yläasteen reissuista, joista parhaiten muistan eksymisen Ikeaan, ostamani sinisen glitterhuulipunan, samanvärisen niittikaulapannan sekä järjettömän edulliset vaatteet Hennesillä. Siihen aikaan hinnat nimittäin olivat todella halvat, vaikka liian halvat ne ovat edelleen (kun vaatteiden tekijöille ei ole näköjään varaa maksaa kunnolla), mutta se onkin jo toinen tarina. Seuraavat muistoni ovat reilun 10 vuoden takaa, jolloin kiertelimme silloisen poikaystäväni kanssa Södermalmin putiikkeja ja itselleni ihan liian kalliita, mutta varsin tyylikkäitä kirpputoreja.

Viime vuosina olen löytänyt Tukholman uudelleen, ja reissut sinne ovat olleet toinen toistaan ikimuistoisempia. Olen tutustunut moniin eri kaupunginosiin ja oppinut, että Tukholmalla on paljon tarjottavanaan – myös tunnetuimpien nähtävyyksien ulkopuolella. Jos asumisen hinta Tukholmassa ei hipoisi taivaita, saattaisin vakavissani harkita muuttoa sinne. Onneksi Tukholma on sen verran lähellä, että sinne voi lähteä suhteellisen helposti, ja lentojakin on usein tarjolla edullisesti.

Tukholma auringonlasku

                                                                                                                                                                                 *Majoituksemme tarjosi Forenom

Kesäkuussa matkustin Tukholmaan Veeran, Hannan, Ullan ja Mirkkan kanssa. Näiden mimmien blogeista löytyy mainioita blogitekstejä Tukholmasta ja erityisesti Hannan blogista löytyy loistava kuvaus majapaikastamme, Brommassa sijaitsevasta, vastavalmistuneesta Forenomin Botell Voltasta*. Botell on siis konsepti, joka sijoittuu jonnekin sinne hotellin ja asunnon välimaastoon, tai oikeastaan yhdistää parhaat puolet molemmista. Meille jokaiselle annettiin oma asunto, ja ensimmäistä kertaa elämässäni pääsin testaamaan elektronista avainta. Hyvin toimi, ja tuli pidettyä entistä tarkemmin huolta siitä, että puhelimen akku ei lopu kesken päivän. Saattaisi nimittäin hymy hyytyä, jos yöllä jäisi yksinään ulko-oven taakse.

Tämä on jo toinen kesä, jolloin Forenom on ystävällisesti majoittanut meitä suomalaisia matkabloggaajia Tukholman kesäreissullamme. Vuosi sitten vietimme vajaa viikon upeassa Kungsholmenin asunnossa, joka edelleen tuntuu kaikista paikoista eniten omalta Tukholmassa. Oli kuitenkin mukava nähdä kaupunkia hieman toisenlaisestakin perspektiivistä, sillä monesti tällaisilla kaupunkimatkoilla käy niin, että tulee otettua haltuun ainoastaan keskustan alue.

Forenom Botell Volta TukholmaTukholma Forenom Botell VoltaForenom Botell Volta TukholmaForenom Botell Volta TukholmaForenom Botell VoltaTukholma Forenom Botell VoltaForenom Botell Volta TukholmaTukholma Forenom Botell VoltaForenom Tukholma Botell Volta

Porukkamme oli etukäteen hieman skeptinen majapaikan sijainnin suhteen, sillä Bromma ei sijaitse Tukholman keskustan alueella. Hyvin me kuitenkin selvisimme, ja samalla tuli koettua uusia puolia Tukholmasta. Yhtenä päivänä tein parin tunnin kävelylenkin lähialueella, ja tuntui siltä kuin olisin astellut keskelle elokuvaa. En tohtinut valokuvata kesästä nauttivia ihmisiä kotiensa terasseilla, joten nyt on tyydyttävä vain toteamaan ilman kuvatodisteita, että tunnelma oli epätodellisen upea. Ehkäpä minusta tulee isona ruotsalainen.

Palveluita ei Botell Voltan lähistöllä valitettevasti juurikaan ole, eli siinä suhteessa meininki oli tällä reissulla erilainen kuin vuosi sitten, jolloin asuntomme molemmilla puolilla oli mehubaari ja vastapäätä sushiravintola. Tällä kertaa ympäriltä löytyi lähinnä kaunista luontoa ja vesistöä. Vähän väliä pääsi myös ihastelemaan asuntojen yli lentäviä koneita, sillä Bromman lentokenttä ei ole kovinkaan kaukana näistä asunnoista.

Tukholma Bromma kukatTukholma Bromma lentokoneTukholma Bromma kukatTukholma BrommaTukholma BrommaTukholma BrommaTukholma Bromma

Ilokseni bongasin naapuristamme myös graffitiaidan. Erityisesti nuorempana olen valokuvannut katutaidetta paljon ja muistelen ristiriitiaisin fiiliksin niitä aikoja, kun olin juuri muuttanut Helsinkiin (2004) ja kaupunkia yritettiin virallisten tahojen toimesta puhdistaa kaikesta mahdollisesta taiteesta. Jopa tarrojen liimaamisesta saattoi joutua putkaan, ja graffitien maalaajat ne vasta pahemman luokan rikollisia olivatkin, sillä rangaistukset vahingonteosta ovat Suomessa monesti korkeita verrattuna esimerkiksi henkilöön kohdistuvaan rikokseen.

Onneksi nykyään taiteilijoiden työtä arvostetaan enemmän. Helsingissäkin näkyy kauniita maalauksia esimerkiksi monien kerrostalojen seinissä ja muutenkin tuntuu siltä, että harmaa kaupunkikuva ei ole enää koko totuus. Arvostan erityisesti sitä, että laillisia maalauspaikkoja on ilmaantunut yhä enemmän, eikä noita hienoja taideteoksia olla heti pesemässä pois. Töhryt ja yksityisomaisuuden tuhoaminen ovatkin sitten ihan toinen stoori, mutta maalaajille pitää mielestäni tarjota vaihtoehto kehittää taitoaan ihan laillisesti. Näistä alla olevista maalauksista oma lempparini on tuo vaaleanpunainen pantteri.

Tukholmassa sain kokea myös ensimmäisen oikeasti lämpimän kesäpäivän tänä vuonna. Siinä vaiheessa ei tarvinnut feikata hymyä, sillä olin odottanut kesää monta kuukautta. En olisi tuolloin arvannut, että samainen päivä jäisi lämpimimmäksi koko kesänä. Helsingissä nimittäin ei ole hellerajoja tänä kesänä hätyytelty.

Melkein naurattaa muistella vaikkapa kesää 2010, jolloin Suomessa mitattiin jopa yli 37 asteen lukemia ja viikko toisensa jälkeen Helsingissäkin oli yli 30 astetta lämmintä. Missä tuollaiset kesät ovat nykyään? Ilmeisesti Etelä-Euroopassa. Olisi reilua, jos tilannetta vähän tasoiteltaisiin liian kuuman etelän ja viileän pohjoisen välillä. Onneksi elokuu on ollut sentään kaunis.

Tukholmassakin ihmiset olivat totta tosiaan tulleet ulos koloistaan, kun sää oli kesäinen. Erilaisia kesätapahtumia ja iloisia ihmisiä näkyi kaikkialla.

Tukholma katutaideTukholma color run

Tukholmaan on viime vuosien aikana avattu lukuisia kattobaareja, mikä on arvostettavaa Skandinaviassa, jossa kesäkausi on lyhyt. Jonkinlaiseksi omaksi kantapaikaksi on muodostunut kuvissa näkyvä Urban Delin rooftop Sveavägenillä. Esimerkiksi  rooftopguide.comin listauksesta löytyy monia vaihtoehtoja ympäri kaupungin. Vielä on kesää jäljellä, joten mikäli joku on lähipäivinä lähdössä Tukholmaan, niin suosittelen kiertämään kaupungin kattoja.

Yksi Tukholman parhaista puolista on ehdottomasti se, että jos värit kiinnostavat myös ruokalautasella, niin vaihtoehtoja löytyy loputtomasti. Alla olevat kuvat ovat Mahalo Hälsocafetista sekä Sthlm Brunch Clubilta. Terveellinen ja värikäs ruoka kiinnostaa minua nykyään hyvinkin paljon, sillä yritän päästä askel askeleelta kiinni terveellisempään elämään ja panostaa omaan hyvinvointiini. Sokerin ja prosessoidun ruoan sijaan haluan yhä enemmän syödä puhdasta ravintoa. Energiatasoni ovat olleet lähes koko vuoden niin heikot, että oikeastaan mikään muu ei ole edes vaihtoehto.

Rakas Tukholma, sinä olet kaunis, värikäs, särmikäs, ja ihana, yhtä aikaa perinteikäs ja moderni. Olet yllätyksellinen ja silti turvallinen. Olet täynnä inspiraatiota, unelmia ja auringonpaistetta. Nähdään siis taas tosi pian!

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather