Tarvitaanko vielä tarinoita

Negatiiviset tunteet heinäkuuta kohtaan ovat yllättäneet itseni. Tämän pitäisi olla heittämällä onnellisin aika vuodesta, se kuukausi, johon lasketaan päiviä ja jota odotetaan läpi harmaan alkuvuoden. Raastavinta ei ole kuitenkaan se, että liian usein aurinkoisten päivien sijaan sataa kaatamalla eikä ensimmäistäkään hellepäivää ole näkynyt. Vaikka tämä kesä onkin ollut säiden puolesta pienoinen katastrofi, niin olen tällä hetkellä alavireinen aivan muusta syystä. Minun nimittäin pitäisi saada nopeasti lisää töitä, sillä olen jo tällä hetkellä taloudellisesti pulassa.

Kun freelancerina yrittää saada kiinni firmojen vastuuhenkilöitä heinäkuussa, se on melkoisen toivotonta hommaa. Toki tiesin etukäteen, että heinäkuu on vuoden hiljaisin kuukausi. Tuntuu siltä, että kaikkien tavoittelemieni henkilöiden loma-aika on juuri nyt, kun omat energiatasoni ovat vihdoin palautuneet siinä määrin, että jaksan etsiä uusia asiakkaita ja uusia haasteita. Monet haaveilevat tällä hetkellä lomasta, mutta itse niin kovin mielelläni tekisin uusia projekteja, olisin luova, kirjoittaisin, kuvaisin, ideoisin, editoisin, olisin ahkera, menisin elämässä eteenpäin. Jos totta puhutaan, niin kyse ei ole enää siitä, että olisi ”ihan kiva” tehdä jotain, vaan tilanne on se, että jos en löydä töitä, niin en maksa laskujani elokuussa. Yleensä en kirjoita tällaisista asioista näin avoimesti, mutta nyt tuntuu siltä, että tarvitsen oikeasti apua. Toivon, että avoimuus tämän asian suhteen voisi muistuttaa muita samassa tilanteessa olevia siitä, että apua on ihan ok pyytää.

Bondi I have a dream

Auringosta kaa(m)okseen

Alkuvuosi sujui jokseenkin sumuisesti ja alakuloisesti. Onneksi olen välillä kirjoittanut blogia, sillä muuten tuskin muistaisin noista kuukausista juuri mitään. Kuten edellisestä postauksestani voi lukea, matkustin alkuvuodesta jonkin verran, mutta enimmäkseen tuntui sitä, että elämä ei etene ollenkaan eikä mitään tapahdu. Kaamos on minulle vuosi toisensa jälkeen vaikea ajanjakso, sillä kuulun siihen ihmisryhmään, johon pimeys vaikuttaa voimakkaasti. Tätä on vaikea selittää sellaiselle henkilölle, jonka elämään valon määrä ei vaikuta (omaan mielialaani saattaa vaikuttaa jo se, jos aurinko menee kesällä pilveen kesken päivän). Kaamosaika tuntuu siltä kuin joku sammuttaisi valot elämästä. Aivokemia huutaa enimmäkseen erroria, uni ei tule ja hormonitoiminta menee sekaisin.

Ennen viime talvea ajattelin, että olen varautunut tulevaan hyvin. Olin vihdoin saanut ihan kivasti uusia asiakkaita ja työkeikkoja. Tulevaisuus näytti monessa mielessä valoisalta. Ajattelin, että asiat lähtevät sujumaan ja hyvin tehdyt työt varmasti poikivat, ainakin jossain määrin, lisää töitä. Uskaltauduin lähtemään kahdeksi kuukaudeksi Thaimaahan käytännössä heti sen jälkeen, kun aloittelin freelancer-elämääni, sillä a) työni ovat enimmäkseen sellaisia, että ne eivät ole sidottuja paikkaan ja b) tämän suunnitelman avulla pystyin ohittamaan kaikista pahimman kaamosajan, eli marras-joulukuun. Näin ajattelin pysyväni virkeämpänä ja työkykyisempänä. Ajattelin myös tämän irtioton avulla olevani valmis alkuvuodesta laittamaan oman yrityksen pystyyn.

Ensilumi satoi istuessani lennolla kohti Bangkokia. Olin onnellinen. Pääsin pakoon talvea, jota varten – uskallan sanoa – minua ei ole luotu. Kävi kuitenkin niin, että vähitellen uusia töitä ei enää kuulunut. Joitain työkeikkoja välillä lupailtiin, mutta ne peruuntuivat syystä tai toisesta. En tiedä, mikä oli lopulta syy ja mikä seuraus. Ehkä alkusyksy vaan oli sattumalta vilkkaampi töiden suhteen, kuka tietää. Ei sillä ole tässä vaiheessa enää merkitystäkään. Jonkin verran minulla oli onneksi töitä tiedossa alkuvuoteenkin, joten en pudonnut heti ihan tyhjän päälle, mutta henkisesti tuntui siltä, että minut heitettiin tyhjyyteen ja pimeyteen. En osaa tätä oikein muutenkaan kuvailla, sillä kaamos iski vasten kasvoja pahemmin kuin ehkä koskaan aiemmin.

Bondi Icebergs

Kiitos ei ilmaistyölle

Olin ollut vuoden kaksi synkintä kuukautta tropiikissa, mutta palasin Suomeen kirjaimellisesti vuoden pimeimpänä ajankohtana, ja kroppa meni siitä normaaliakin pahemmin sekaisin. Erityisesti hormonitoiminta meni solmuun välittömästi, kärsin kovista kivuista ja jatkuvasta masennuksesta. Jaksoin hoitaa kunnialla ne työt, joita minulla oli, mutta energiaa ei ollut uusien asiakkaiden etsimiseen tai esimerkiksi juttuideoiden kehittelyyn. Toiminimi jäi perustamatta. Yritystoiminnan aloittaminen oli suunnitelmissani tammi-helmikuun aikana. Siihen ei lopulta ollut voimia ja päätin, että tuon haaveen toteutuminen saa siirtyä tulevaisuuteen. Onneksi voin tehdä töitäni laskutuspalvelun (ja verokortin) kautta yhtä hyvin kuin toiminimelläkin. Olen kiitollinen siitä, että nykyään asiakkaita voi Suomessa laskuttaa myös ilman omaa y-tunnusta.

Viime syksynä ajattelin, että vuoden 2017 kesällä olisin yrittäjä, jolla menisi ihan kivasti. En kuvitellut olevani megamenestyjä tai viideltä joka aamu heräävä, energiaa pursuava yli-ihminen, joka tienaa kuusinumeroisen summan vuodessa. Minulla oli mielestäni hyvin realistisia ajatuksia tulevaisuudesta ja ajattelin pärjääväni niin, että ei tarvitse ainakaan vuokrasta ja laskuista stressata. Vuoden 2016 syksyllä kävin yrittäjäkurssin ja hommat näyttivät olevan kivasti alullaan. Elämää ei kuitenkaan voi käsikirjoittaa. Tällä hetkellä olen siinä tilanteessa, että tarvitsen akuutisti uusia työkeikkoja. Jos jotain hyvää täytyy tästä stressaavasta tilanteesta sanoa, niin olen viimeisen puolen vuoden aikana oppinut paljon elämästä. Työrintamalla vastaan on tullut esimerkiksi sellaisia tapauksia, joissa potentiaalinen asiakas olisi halunnut minun tekevän ilmaiseksi töitä. Tuollaisissa hetkissä tunteet vaihtuvat hetkessä lapsenomaisesta innostuksesta ja toiveikkuudessa syvään pettymykseen.

Yksi tällainen tapaus sattui keväällä, jolloin suomalainen matkailualan toimija ehdotti, että olisin tehnyt heidän nettisivuilleen sisältöä ilmaiseksi. Pidimme tapaamisen, minkä jälkeen käytin useamman tunnin artikkelien ideointiin. Tämä ”pikku” detalji, että työstä ei makseta, kerrottiin noin kuukausi tapaamisemme jälkeen. Artikkeleita en sentään ehtinyt kirjoittamaan, mutta en voi kuin ihmetellä, miten ihmeessä Ping Helsinkiin osallistunut organisaatio voi pitää periaatteenaan, että sisällöntuottajille ei makseta työstä palkkaa. Tämä oli ehkä postaukseni kannalta sivujuonne, mutta halusin jakaa tässä yhteydessä jotain siitä, millaisia tilanteita tulee freelancerilla vastaan tämän tästä. Tekemistä siis riittää, niin Pingillä kuin muillakin toimijoilla, joiden missio on tukea yrityksiä eettisempään ja ammattimaisempaan toimintaan suhteessa sisällöntuotantoon. Täytyy vaan nostaa pää pystyyn ja muistaa, että oma osaaminen on arvokasta, ja ansaitsen työstäni myös korvauksen, kuten kuka tahansa ammattilainen.

Tällaiset ”työtarjoukset” eivät juuri lämmitä mieltä, kun olen sellaisessa tilanteessa, että pärjäsin työttömyyskorvausta nostaessani taloudellisesti paremmin kuin työtä tehdessäni. Miten tässä kävi näin? Paljon puhutaan siitä, että meillä on Suomessa tukien suhteen kannustinloukku. Ymmärrän tuollaiset puheet, ainakin, jos on kyseessä henkilö, joka saa ansiosidonnaista työttömyyskorvausta. Tukien nostaminen on monessa tilanteessa taloudellisesti kannattavampaa kuin (projektiluonteinen, osa-aikainen tai pienipalkkainen) työ. Tein viime syksynä päätöksen, että haluan vastedes tienata itse omat rahani, vaikka se toisinaan ajaisi minut heikkoon tilanteeseen, jossa nyt siis olen. Monet ovat yrittäneet puhua minulle järkeä ja kehottaneet palaamaan tukien pariin tai johonkin liukuhihnaduuniin, mutta itse haluan vielä yrittää. Tällä hetkellä näyttää toivottomalta, mutta en suostu jäämään toivottomuuteen tunteeseen. Haluan edelleen uskoa ja toivoa.

Bondi Australia

Minulla on unelma

Mutta se näistä alkuvuoden haasteista. Minulla on nimittäin unelma. Viime aikoina minua on hävettänyt puhua siitä, koska unelmani ei ole inhimillisesti ajateltuna realistinen ja tiedän, että monien viisaiden ihmisten mielestä minun pitäisi unohtaa koko juttu. Tulen todennäköisesti tämänkin tekstin jälkeen kuulemaan ystävällisiä neuvoja siitä, että minun kannattaisi siirtää suunnitelmani ainakin vuodella eteenpäin, jotta saan rahaa säästöön. Siitä huolimatta otan riskin ja jaan unelmani, joka on minulle merkityksellinen juuri tässä hetkessä. Olen sisäistänyt tänä vuonna elämän rajallisuuden ihan uudella tavalla, enkä aio siirtää unelmiani enää yhtään kauemmas tulevaisuuteen.

Sen lisäksi, että haluan saada vuokran ja laskut maksettua sekä ruokaa ostettua (plus velat maksettua), haluan lähteä talveksi pois Suomesta – siis koko talveksi. Tässä vuosien varrella on tullut kerta toisensa jälkeen todettua, että voin lämpimässä ilmastossa sekä fyysisesti että henkisesti paremmin. Fyysisistä kivuistani en halua tässä jakaa sen tarkemmin, mutta ne vaikuttavat elämääni paljon. Epämääräisissä merkeissä sujuneen alkuvuoden johdosta minulla ei siis ole tällä hetkellä ollenkaan säästöjä, päinvastoin. Nyt minulla on kolme kuukautta aikaa muuttaa elämäni suunta, mieluiten vaikka pysyvästi.

Haluan tämän taloudellisen ahdingon ja epävarmuuden loppuvan, jotta pystyn järjestämään elämäni minulle (erityisesti terveydelleni) mahdollisimman optimaalisella tavalla. Uskon, että sitä kautta pystyn paljon paremmin myös auttamaan ja inspiroimaan muita. En haaveile miljoonaomaisuudesta, vaan aivan normaalista toimeentulosta ja siitä, että saisin joskus velkani ja opintolainani maksettua. Tulevaisuudessa haluan myös osallistua sellaiseen auttamistyöhön, joka vaatii sitä, että oma pää on ainakin suht kunnossa. Tiedän, että minulla on vielä työtä tehtävä tämän asian kanssa, koska olen äärimmäisen herkkä ja otan monet asiat raskaammin kuin tarvitsisi.

Tällä hetkellä haaveeni on viettää ensi talvi osittain Australiassa ja osittain Aasiassa. Palattuani Australiasta reilut kaksi vuotta sitten olen tuntenut olevan elossa vain puolittain, sillä vihdoin olin löytänyt kulttuurin ja ympäristön, jossa minun on helpompi hengittää. Olen kaivannut takaisin joka päivä siitä lähtien. Aasiassa sen sijaan tahtoisin viettää aikaa perheeni kanssa ja yksinkertaisesti elää ympäristössä, jossa on hyvä olla. Tarkoitukseni ei ole missään nimessä ottaa puolen vuoden lomaa. Haluaisin saada seuraavien kuukausien aikana sellaisia asiakkaita, joille voisin tehdä projekteja läpi talven. Näihin matkahaaveisiin palaan vielä myöhemmissä postauksissa, mutta nyt on aika keskittyä saamaan lisää työtä.

Bondi Australia

Syvyyttä sisällöntuotantoon

Mitä minä siis teen työkseni? Olen kirjoittanut siitä lähtien, kun oli kuusivuotias. Reilut kymmenen vuotta olen ollut onnekas, sillä olen vähintään sivutoimisesti saanut kirjoittaa myös työkseni. Olen kirjoittanut lehtiartikkeleita, blogeja, tiedotteita, nettisivujen sisältöä, sosiaalisen median päivityksiä jne. Olen myös tehnyt paljon oikolukua. Erityisesti pidän tällä hetkellä henkilöhaastatteluiden tekemisestä sekä tekstin editoinnista. Kaikki visuaalinen inspiroi myös hurjasti ja rakastan kaikkea kauneutta, mitä maailmasta löytyy. Lisää (työ)historiastani voi lukea portfoliosivultani. Uskon ja luotan siihen, että maailmassa on edelleen tarve tarinoille. Millä tätä maailmaa muutetaan, ellei sanojen voimalla?

Uskon, että minullekin voi vielä löytyä löytyy töitä, kunhan vain kohtaan oikeat ihmiset. Oman työn markkinointi ei ole koskaan ollut vahvuuteni ja siksi halusin kirjoittaa tilanteestani rehellisesti. Yritän jatkuvasti opetella uutta ja tulla rohkeammaksi, mutta se ei käy ihan hetkessä. Jos joku tietää yrityksen, joka saattaisi tarvita tekstisisältöä muodossa tai toisessa, niin heille saa mielellään vinkata minusta tai minulle heistä. Minun haaveenani on tuoda lisää syvyyttä, inhimillisyyttä, iloa ja oivalluksia sisällöntuotantoon, joka on nykyään monesti turhan täynnä höttöä ja pintakiiltoa. Toivon löytäväni ihmisiä ja yrityksiä, jotka ajattelevat samoin – jotka haluavat tehdä maailmasta edes aavistuksen verran kauniimman.

 

<3 Mirka

[email protected]
IG: @mirkahannele
Twitter: @mirkahannelen

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Previous Post Next Post

You Might Also Like

22 Comments

  • Reply VEERAPIRITA / AURINKORASVAA & ALOE VEERAA keskiviikko, heinäkuu 26, 2017 at 15:53

    Hienoa ja kannustavaa, että pystyit avautumaan näinkin henkilökohtaisesta aiheesta. Oon sitä mieltä, että jatkat vaan kohti unelmia – yrittäjän arki ei varmasti ole helppoa aina, pitää vain jaksaa yrittää. Maailmassa on varmasti aina tarve tarinoille ja nimenomaan juuri sinunkin tarinoille! Tsemppiä! 🙂

    • Reply Reason for Season keskiviikko, heinäkuu 26, 2017 at 18:04

      Oi kiitos <3! Vähän naurattaa ja itkettää yhtä aikaa, kun olin vahingossa julkaissut postaukseni keskeneräisen luonnoksen ja olit ehtinyt jo sitä kommentoimaan. Mutta eiköhän se pointti tullut siitä tekstistä kuitenkin selväksi.. Olen niin väsynyt tänään, että tulee näköjään sählättyä kaiken kanssa. On tosiaan aina vähän pelottavaa avautua tällaisesta, mutta ehkä tässä tilanteessa ei ole menetettävää. Eihän sitä koskaan tiedä, jos teksti osuu sellaisen ihmisen silmiin, joka pystyy jotenkin jeesaamaan <3.

  • Reply Jessihoo keskiviikko, heinäkuu 26, 2017 at 18:37

    Joo älä luovuta. Sulle löytyy vielä paikka tähtitaivaalla. Tai maankamaralla 😉

    • Reply Reason for Season torstai, heinäkuu 27, 2017 at 10:49

      Oi kiitos <3. Maankamara käy ihan hyvin tällaiselle korkekanpaikankammoiselle ;).

  • Reply Maarit Johanna keskiviikko, heinäkuu 26, 2017 at 19:49

    Ei tosiaan oo kyllä sulla mitään menetettävää eikä varsinkaan hävettävää! Ja tämähän on mitä parhain kanava kertoa myös etsivänsä töitä 🙂 Olisimpa itekkin taannoin uskaltanu heittää blogiin työnhakuilmoitusta.
    Seitsemän kuukautta kokonaan ilman töitä oli aika rankkaa. Ite jäin vielä työttömäksi lokakuun viimeinen päivä, joten se pahin ja pimein aika vuodesta kotona sohvalla oli aika rankkaa, kun ulkona oli täyspimeys ja -40 astetta pakkasta. Ilman blogia olisin varmaan masentunut kaikesta tekemättömyydestä ja Sodankylän liikkumattomuudesta.
    Piän sormet ristissä että saat keikkaa ja pääset talvea pakoon kauas kauas! Me muuten mennään helmikuussa Sydneyyn. Ehkä törmäillään sielä ^^

    • Reply Reason for Season torstai, heinäkuu 27, 2017 at 10:54

      Awww Sydney 8). Niin ihanaa, oon iloinen teidän puolesta! Kiiiiitos tsempistä ja ristityistä sormista, näitä kyllä tarvitaankin :). Ihan valtavasti piristää jokainen kommentti. En edes osaa kuvitella, millaista ylipäätään on elämä 40 asteen pakkasessa siellä kaamoksen keskellä, huh. Katsotaan nyt, mihin tämä elämä vie, eihän sitä ikinä tiedä, vaikka vielä nähtäis Ausseissa, haha. Tai sitten siellä pohjoisessa. Voisin yrittää syksyllä taas sinne päästä <3.

  • Reply Tatjaana keskiviikko, heinäkuu 26, 2017 at 21:48

    Toivottavasti saat paljon töitä!

    Lainaan yhtä lausettasi: ”Tuollaisissa hetkissä tunteet vaihtuvat hetkessä lapsenomaisesta innostuksesta ja toiveikkuudessa syvään pettymykseen”.

    Puhuin eräälle rouvalle, ystävälleni, että on oikeastaan kurja matkustaa ulkomaille yksin. Hän sanoi, että voi lähteä kanssani ensi talvena Mallorcalle tai jonnekin muualle. Ilahduin, kiva! Kunnes selvisi, että hän oletti minun maksavan molempien matkan.

    Sanoin, että minä maksan oman matkani ja Sinä omasi.

    Siinä tapauksessa en lähde kanssasi minnekään, ilmoitti ystävättäreni.

    Hetkeksi maailmani romahti.

    Tarinoita tarvitaan!

    • Reply Reason for Season torstai, heinäkuu 27, 2017 at 10:57

      Apua, aikamoinen tilanne sinullakin! Kerrassaan omituista, että joku odottaa ystävän maksavan kalliin ulkomaanmatkan. Ja kiitos, täytyy toivoa, että tämä tilanne tästä vielä iloksi muuttuu :). Intoa ainakin on työntekoon tällä hetkellä.

  • Reply Heikki torstai, heinäkuu 27, 2017 at 18:49

    Aika perus friikun arjelta tämä kuulostaa. Ehkä tärkein neuvo minkä itse sain aikanaan on se, että tilillä pitää viimeisenä päivänä olla enemmän rahaa kuin ensimmäisenä.

    • Reply Reason for Season torstai, heinäkuu 27, 2017 at 19:06

      Heh, toi ei mun mielestä kuulosta niinkään ”neuvolta”, vaan enemmänkin ideaalilta elämäntilanteelta. Ongelma kun on juuri se, että siellä tilillä ei ole rahaa (ei ekana eikä vikana päivänä). Eli sellainen ”neuvo”, että tilillä kannattais rahaa, ei oikein toimi :D. Ja onneksi freelancerin arki nyt ei ihan aina sentään tällaista ole :). Monet tuntemani friikut pärjäävät jopa tosi hyvin ja uskon, että vielä joku päivä itsekin.

  • Reply Marjo-Riitta torstai, heinäkuu 27, 2017 at 18:51

    Ihanan rehellistä tekstiä – sitä blogeissa ( ja somessa ym.) näkee nykypäivänä ihan liian vähän.

    Sun unelma kuulostaa ihanalta! Sitä silmällä pitäen haluaisinkin jakaa sulle ajatuksen:

    Hyvä Ystävä
    Edessä on sata ovea, tuhat tietä.
    Valitse sydämelläsi, punnitse tunteella, käytä hivenen järkeä.
    Ovet on tehty avattaviksi, tiet tallattavaksi, elämä elettäväksi.
    Jos erehdyt, uskalla itkeä, uskalla nauraa, uskalla muuttaa suuntaa.
    Ei mikään kasva ilman vettä, eikä ihminen kasva kyyneleittä.
    Mutta silti odota parasta, älälä pelkää pahinta, niin saat mitä ansaitset.

    A good friend
    In front of a hundred doors, one thousand road.
    Choose with Your heart, weigh emotion, use a little common sense.
    Doors are made to be opened, a trampled, the life to be lived.
    If mistaken, dare to cry, dare to laugh, dare to change direction.
    None of growing without water, and a man growing tears.
    But still expect the best, do not fear the worst, so you get what you deserve.

    Kyseinen ajatuksenpätkä on ollut itselleni tärkeä elämän myrskyissä ja tyrskyissä.

    Toivon, että asiat ja rahatilanne paranee ja sun unelmasi joku päivä vielä on totta 🙂

    • Reply Reason for Season torstai, heinäkuu 27, 2017 at 19:08

      Kiitos <3. Yritän pysyä luottavaisella mielellä, vaikka ratkaisuja ei edessä vielä näykään :). Onneksi on ihmisiä, jotka tsemppaavat eteenpäin. Se on jo puoli voittoa.

  • Reply Johanna @ Out of Office torstai, heinäkuu 27, 2017 at 21:16

    Mirka, jaoin tämän myös. Myös minä uskon, että maailmaa muutetaan juuri sanojen voimalla.

    Voimia! <3

    • Reply Reason for Season perjantai, heinäkuu 28, 2017 at 12:39

      Kiitos Johanna oikein kovasti <3. Tämä merkitsee mulle todella paljon. Ihanaa, kun ihmiset on niin kannustavia tässä tilanteessa. Tulee paljon parempi mieli :)!

  • Reply Panu / Panun matkat torstai, heinäkuu 27, 2017 at 21:30

    Työskentelemme samalla alalla, ja minulla on vähän samantyyppinen tilanne, mutta yrittämisen sijaan pyrin vakituisiin töihin. Unelmani on se vakisoppari, normaali 9–17 työ ja normaalit lomat, mikä tuntuu ironiselta nykymaailmassa, jossa julkisesti puhutaan lähinnä siitä, miten hienoa on hypätä oravanpyörästä pois.

    Omalla kohdallani määräaikaisuus on jälleen kerran päättymässä, eikä uutta työtä ole vielä tiedossa. Töitä haen lähinnä perinteisesti, mutta tuntuu, että työnhaussakin pitäisi jo osata joitakin muita temppuja kuin hakemusta ja soittamista – että pitäisi pystyä erottautumaan jollakin myyntitempauksella. Omista taidoista ja itseluottamuksesta työnsaanti ei ole kiinni. Se vain on niin, että kun joka paikasta taistelee 50–250 hakijaa, työnsaanti kestää helposti pitkään, koska kilpailu on niin kovaa. Joskus ihmettelen, miten olen edes nämä nykyiset työpaikkani onnistunut saamaan. Kolmekymppiseksi olen joka tapauksessa mennyt pätkätyöputkessa, eikä muutosta ole vielä näkyvissä, vaikka se voikin odottaa jo nurkan takana. Tämä on toki todella haastava ala, mutta lopulta pitää tehdä sitä, minkä kokee omakseen.

    Rahojen ja töiden loppumiseen pystyn siinä mielessä samastumaan, että opiskeluaikoina olin välillä täysin free- ja nollatuntisopimuksen tuomien tulojen varassa, koska opintotuki oli loppu, enkä voinut saada toimeentulotukea pienen osakesalkun vuoksi. Pahimmillaan oli todella tiukkaa, mutta lopulta tilanteet onneksi aina ratkesivat jotenkin. Muutaman kerran menin esimerkiksi sijaiseksi kouluun.

    Nykyisten tukijärjestelmien ongelma on se, etteivät ne tunnista erilaisia välitiloja. Ensin koin sen opiskeluaikana ja sitten viime talvena, kun jouduin työttömäksi. Olin ansiosidonnaisella ja ajattelin palata tekemään laskutettavia töitä, mutta laskuttamisesta joutui niin stressaavaan vääntöön työkkärin kanssa, että luovutin satunnaisten hommien suhteen. Totesin, etten jaksanut sitä, että ansiosidonnainen katkaistiin päätoiminen vai sivutoiminen yrittäjä -selvitysten ajaksi, vaikka onneksi sainkin aina päätöksen sivutoimisuudesta. Juuri nykyisen työni alkamisen alla kuitenkin uutisointiin, että jatkossa kaikki alle kaksi viikkoa kestävät keikat luokiteltaisiin aina sivutoimiseksi. Ehkä tilanteeseen on tullut järkeä ja ehkä voisit kokeilla taas eloa työkkärin kanssa? Omien kokemusteni pohjalta tavallaan ymmärrän, että toimit mieluummin yrittäjämäisesti kuin sovitat turvaa ja itsensä työllistämistä yhteen, mutta itse kuitenkin valitsisin ennemmin tuen kuin kituuttamisen. Tai voisitko esimerkiksi saada toimeentulotukea?
    Joskus minusta tuntuu, että Suomessa ihmiset yrittävät pärjätä liikaa omillaan eivätkä hae etuuksia, joihin he voisivat olla oikeutettuja. Yleisesti olen sitä mieltä, että nämä järjestelmät vaatisivat massiivisen remontin, itse asiassa massiivisen yksinkertaistamisen. Jonkinlainen perustulon tyyppinen epätyypillisten elämäntilanteiden yleinen tuki voisi olla paikallaan, mutta se on toisen keskustelun paikka.

    Pidän peukkuja, että tilanteesi kääntyy vielä parhain päin. Joskus ei tarvita kuin yksi onnenpotku, ja sen voi kohdata vaikka huomenna!

    • Reply Reason for Season perjantai, heinäkuu 28, 2017 at 12:49

      Kiito Panu, kun jaoit omia kokemuksiasi! Toivottavasti löydät pian sen just sulle sopivan duunipaikan! Ja mielellään tietty sellaisen, joka ei ole vain muutaman kuukauden pätkä. Täytyypä pitää silmät auki, jos huomaan jotain alan vakkaripaikkoja. Se on totta kyllä, että mitään perushakemukset ei riitä siinä vaiheessa, kun hakijoita on 200. Myyntitaidot vaan ovat tässä nyky-yhteiskunnassa erittäin hyödylliset. Huh.. Ja tuo tukiviidakko ja niiden väliin tippuminen.. Yksi paha tilanne itsellä oli vuonna 2012, kun vielä opiskelin, mutta en saanut enää opintotukia. Yhden Aasian reissun jälkeen mut aivan odottamatta irtisanottiin duunista (ekana päivänä, kun tulin takas) ja siinä tilanteessa ei ollut säästöjä. Työttömyystukea ei voinut hakea ennen valmistumista, opintotukea en saanut enää, sossusta sain toukokuussa päätöksen, että et saa tukea, koska me katsotaan sulle nyt toukokuun tuloksi sun huhtikuun tulot (ne rahat oli kaikki jo käytetty). Sitten luki vielä P.S.Olemme tehneet päätöksen, että et voi hakea tukea myöskään kesäkuussa :(. Siinäpä olikin sitten kerrassaaan riemullinen tilanne. Olen tapellut näiden kanssa elämäni aikana sen verran, että ei vaan enää kiinnosta. Onneksi se on juuri näin, että tilanne voi muuttua yhdessä päivässä! Olen tällä hetkellä saanut kaksi yhteydenottoa tämän blogipostauksen jälkeen mahdollisista duuneista. Mitään diilejä en ole vielä tehnyt, mutta ainakin pitkäst aikaa on toiveikkaampi olo =)!

      • Reply Panu / Panun matkat perjantai, heinäkuu 28, 2017 at 17:45

        Tukipäätökset voivat ilmeisesti olla uskomattoman mielivaltaisia silloin, kun kyseessä on työttömyys-/toimeentuloturva. Ikäviä kokemuksia sinulla, ei ihme ettei kiinnosta.

        Mahtavaa, että olet saanut yhteydenottoja! Toivottavasti johtavat töihin ja auttavat sinua tässä tilanteessa. Toivon parasta!

        Itsekin mietin parhaillani, pitäisikö tempaista tämäntyyppinen postaus tai suoraan kokonainen sivusto pystyyn. Viime talvenakin oli mielessä, mutta tyydyn vain perinteiseen hakemiseen silloin. Kiinnostavaa kuulla kokemuksia tällaisesta työn etsinnästä!

        • Reply Reason for Season maanantai, heinäkuu 31, 2017 at 14:04

          Tukien hakeminen on kyllä niin raivostuttavaa, että pelkkä ajatustkin saa ärsyyntymään :D. Voin tehdä muutaman viikon päästä sitten updaten, että onko tästä postauksesta ollut jotain konkreettista hyötyä :). Ei kai tässä mitään voi menettääkään, paitsi hieman aikaa, mutta sitähän nyt täytyy joka tapauksessa käyttää, jos tahtoo löytää uuden työpaikan tai asiakkaita. Näkisin kyllä, että sinulla voisi ihan hyvinkin olla jonkinlainen oma sivusto asian tiimoilta. Sitä voisi sitten myöhemminkin hyödyntää portfoliona.

  • Reply Saana | Live now – dream later perjantai, heinäkuu 28, 2017 at 10:15

    Hyvä teksti Mirka, mihin on sattuneesta syystä hyvin helppo samaistua. Olen itse työskennellyt friikkuna nyt kolme vuotta, ja sama kaava toistuu vuodesta toiseen: kesällä on kovaa. Uusia asiakkaita ei löydy lomien vuoksi, ja vakioasiakkaatkin lomailevat. Kuluneet vuodet ovat opettaneet, että kesän kuivuuteen tulojen suhteen on valmistauduttava etukäteen, ja kun sen asian tiedostaa, on kesällä helpompi hengittää ja antaa itselleenkin luvan nauttia niistä harvoista hellepäivistä, mitä Suomen sää on meille suonut. Toisaalta mitä yllättävinkin tilanne saattaa kääntyä työkeikaksi, kuten itselleni on tänäkin kesänä käynyt. Tämä kirjoitus oli hyvä veto, toivottavasti se poikisi jotakin mielekästä. Hienoa, että rohkenit julkaista, sillä tällä alalla kaikki keinot ovat todellakin tarpeen. Laita viestiä koska tahansa, jos kaipaat vertaistukea! <3

    P.S. Tsemppiä loppukesään! En kuulu niihin, jotka kehoittavat lykkäämään unelman toteuttamista vuodella, vaan niihin, jotka sanovat: älä luovuta, pystyt siihen kyllä!

    • Reply Reason for Season perjantai, heinäkuu 28, 2017 at 12:52

      Ihana Saana, kiitos <3. Joo kesään pitäisi ehdottomasti aina valmistautua. Nyt ei vaan ollut voimia, kun on ollut kaikenlaista. On kyllä tosi tärkeää, että ympärillä on myös ihmisiä, jotka tsemppaavat eteenpäin viimeiseen asti, koska en ole vielä valmis luopumaan mun unelmista. Haluan "luovuttaa" vasta sitten, kun on oikeasti ihan pakko. Täytyypä ehkä siis laitella sulle viestiä, kyllä vertaistuki aina kelpaa :P.

  • Reply Tiia/ReiseReise keskiviikko, elokuu 2, 2017 at 15:24

    Rohkea kirjoitus! Ehdottomasti tarvitaan vielä tarinoita, ei kannata vielä luovuttaa! Itsekin aion nyt syksyllä aloittaa yhden unelmani toteuttamisen, tai yhden vaiheen siitä.
    En osaa työneuvoja oikein antaa, koska ala on mulle aika vieras. Hienoa, että olet saanut tämän tekstin kautta työtarjouksia, varmasti niitä tulee lisää! Jos Australia kiinnostaa, niin olisiko siellä jotain matkalehtiä/portaaleja, joihin voisit tarjota tekstejäsi ym. (olet varmaan jo miettinyt kaikkia vaihtoehtoja) tai ootko harkinnut vbloggausta? Tsemppiä kuitenkin kovasti!

    • Reply Reason for Season torstai, elokuu 3, 2017 at 12:38

      Kiitos :). Kaikenlaista olen pohtinut, jopa vloggaustakin – en tosin ihan perinteisessä matkavloggauksen formaatissa. Toivotaan tosiaan, että tässä nämä hommat jotenkin etenisivät. Täytyy pysyä toiveikkaana, vaikka elämän olosuhteet tällä hetkellä ovatkin todella epävakaat.

    Leave a Reply