Monthly Archives

heinäkuu 2017

Tarvitaanko vielä tarinoita

Negatiiviset tunteet heinäkuuta kohtaan ovat yllättäneet itseni. Tämän pitäisi olla heittämällä onnellisin aika vuodesta, se kuukausi, johon lasketaan päiviä ja jota odotetaan läpi harmaan alkuvuoden. Raastavinta ei ole kuitenkaan se, että liian usein aurinkoisten päivien sijaan sataa kaatamalla eikä ensimmäistäkään hellepäivää ole näkynyt. Vaikka tämä kesä onkin ollut säiden puolesta pienoinen katastrofi, niin olen tällä hetkellä alavireinen aivan muusta syystä. Minun nimittäin pitäisi saada nopeasti lisää töitä, sillä olen jo tällä hetkellä taloudellisesti pulassa.

Kun freelancerina yrittää saada kiinni firmojen vastuuhenkilöitä heinäkuussa, se on melkoisen toivotonta hommaa. Toki tiesin etukäteen, että heinäkuu on vuoden hiljaisin kuukausi. Tuntuu siltä, että kaikkien tavoittelemieni henkilöiden loma-aika on juuri nyt, kun omat energiatasoni ovat vihdoin palautuneet siinä määrin, että jaksan etsiä uusia asiakkaita ja uusia haasteita. Monet haaveilevat tällä hetkellä lomasta, mutta itse niin kovin mielelläni tekisin uusia projekteja, olisin luova, kirjoittaisin, kuvaisin, ideoisin, editoisin, olisin ahkera, menisin elämässä eteenpäin. Jos totta puhutaan, niin kyse ei ole enää siitä, että olisi ”ihan kiva” tehdä jotain, vaan tilanne on se, että jos en löydä töitä, niin en maksa laskujani elokuussa. Yleensä en kirjoita tällaisista asioista näin avoimesti, mutta nyt tuntuu siltä, että tarvitsen oikeasti apua. Toivon, että avoimuus tämän asian suhteen voisi muistuttaa muita samassa tilanteessa olevia siitä, että apua on ihan ok pyytää.

Bondi I have a dream

Auringosta kaa(m)okseen

Alkuvuosi sujui jokseenkin sumuisesti ja alakuloisesti. Onneksi olen välillä kirjoittanut blogia, sillä muuten tuskin muistaisin noista kuukausista juuri mitään. Kuten edellisestä postauksestani voi lukea, matkustin alkuvuodesta jonkin verran, mutta enimmäkseen tuntui sitä, että elämä ei etene ollenkaan eikä mitään tapahdu. Kaamos on minulle vuosi toisensa jälkeen vaikea ajanjakso, sillä kuulun siihen ihmisryhmään, johon pimeys vaikuttaa voimakkaasti. Tätä on vaikea selittää sellaiselle henkilölle, jonka elämään valon määrä ei vaikuta (omaan mielialaani saattaa vaikuttaa jo se, jos aurinko menee kesällä pilveen kesken päivän). Kaamosaika tuntuu siltä kuin joku sammuttaisi valot elämästä. Aivokemia huutaa enimmäkseen erroria, uni ei tule ja hormonitoiminta menee sekaisin.

Ennen viime talvea ajattelin, että olen varautunut tulevaan hyvin. Olin vihdoin saanut ihan kivasti uusia asiakkaita ja työkeikkoja. Tulevaisuus näytti monessa mielessä valoisalta. Ajattelin, että asiat lähtevät sujumaan ja hyvin tehdyt työt varmasti poikivat, ainakin jossain määrin, lisää töitä. Uskaltauduin lähtemään kahdeksi kuukaudeksi Thaimaahan käytännössä heti sen jälkeen, kun aloittelin freelancer-elämääni, sillä a) työni ovat enimmäkseen sellaisia, että ne eivät ole sidottuja paikkaan ja b) tämän suunnitelman avulla pystyin ohittamaan kaikista pahimman kaamosajan, eli marras-joulukuun. Näin ajattelin pysyväni virkeämpänä ja työkykyisempänä. Ajattelin myös tämän irtioton avulla olevani valmis alkuvuodesta laittamaan oman yrityksen pystyyn.

Ensilumi satoi istuessani lennolla kohti Bangkokia. Olin onnellinen. Pääsin pakoon talvea, jota varten – uskallan sanoa – minua ei ole luotu. Kävi kuitenkin niin, että vähitellen uusia töitä ei enää kuulunut. Joitain työkeikkoja välillä lupailtiin, mutta ne peruuntuivat syystä tai toisesta. En tiedä, mikä oli lopulta syy ja mikä seuraus. Ehkä alkusyksy vaan oli sattumalta vilkkaampi töiden suhteen, kuka tietää. Ei sillä ole tässä vaiheessa enää merkitystäkään. Jonkin verran minulla oli onneksi töitä tiedossa alkuvuoteenkin, joten en pudonnut heti ihan tyhjän päälle, mutta henkisesti tuntui siltä, että minut heitettiin tyhjyyteen ja pimeyteen. En osaa tätä oikein muutenkaan kuvailla, sillä kaamos iski vasten kasvoja pahemmin kuin ehkä koskaan aiemmin.

Bondi Icebergs

Kiitos ei ilmaistyölle

Olin ollut vuoden kaksi synkintä kuukautta tropiikissa, mutta palasin Suomeen kirjaimellisesti vuoden pimeimpänä ajankohtana, ja kroppa meni siitä normaaliakin pahemmin sekaisin. Erityisesti hormonitoiminta meni solmuun välittömästi, kärsin kovista kivuista ja jatkuvasta masennuksesta. Jaksoin hoitaa kunnialla ne työt, joita minulla oli, mutta energiaa ei ollut uusien asiakkaiden etsimiseen tai esimerkiksi juttuideoiden kehittelyyn. Toiminimi jäi perustamatta. Yritystoiminnan aloittaminen oli suunnitelmissani tammi-helmikuun aikana. Siihen ei lopulta ollut voimia ja päätin, että tuon haaveen toteutuminen saa siirtyä tulevaisuuteen. Onneksi voin tehdä töitäni laskutuspalvelun (ja verokortin) kautta yhtä hyvin kuin toiminimelläkin. Olen kiitollinen siitä, että nykyään asiakkaita voi Suomessa laskuttaa myös ilman omaa y-tunnusta.

Viime syksynä ajattelin, että vuoden 2017 kesällä olisin yrittäjä, jolla menisi ihan kivasti. En kuvitellut olevani megamenestyjä tai viideltä joka aamu heräävä, energiaa pursuava yli-ihminen, joka tienaa kuusinumeroisen summan vuodessa. Minulla oli mielestäni hyvin realistisia ajatuksia tulevaisuudesta ja ajattelin pärjääväni niin, että ei tarvitse ainakaan vuokrasta ja laskuista stressata. Vuoden 2016 syksyllä kävin yrittäjäkurssin ja hommat näyttivät olevan kivasti alullaan. Elämää ei kuitenkaan voi käsikirjoittaa. Tällä hetkellä olen siinä tilanteessa, että tarvitsen akuutisti uusia työkeikkoja. Jos jotain hyvää täytyy tästä stressaavasta tilanteesta sanoa, niin olen viimeisen puolen vuoden aikana oppinut paljon elämästä. Työrintamalla vastaan on tullut esimerkiksi sellaisia tapauksia, joissa potentiaalinen asiakas olisi halunnut minun tekevän ilmaiseksi töitä. Tuollaisissa hetkissä tunteet vaihtuvat hetkessä lapsenomaisesta innostuksesta ja toiveikkuudessa syvään pettymykseen.

Yksi tällainen tapaus sattui keväällä, jolloin suomalainen matkailualan toimija ehdotti, että olisin tehnyt heidän nettisivuilleen sisältöä ilmaiseksi. Pidimme tapaamisen, minkä jälkeen käytin useamman tunnin artikkelien ideointiin. Tämä ”pikku” detalji, että työstä ei makseta, kerrottiin noin kuukausi tapaamisemme jälkeen. Artikkeleita en sentään ehtinyt kirjoittamaan, mutta en voi kuin ihmetellä, miten ihmeessä Ping Helsinkiin osallistunut organisaatio voi pitää periaatteenaan, että sisällöntuottajille ei makseta työstä palkkaa. Tämä oli ehkä postaukseni kannalta sivujuonne, mutta halusin jakaa tässä yhteydessä jotain siitä, millaisia tilanteita tulee freelancerilla vastaan tämän tästä. Tekemistä siis riittää, niin Pingillä kuin muillakin toimijoilla, joiden missio on tukea yrityksiä eettisempään ja ammattimaisempaan toimintaan suhteessa sisällöntuotantoon. Täytyy vaan nostaa pää pystyyn ja muistaa, että oma osaaminen on arvokasta, ja ansaitsen työstäni myös korvauksen, kuten kuka tahansa ammattilainen.

Tällaiset ”työtarjoukset” eivät juuri lämmitä mieltä, kun olen sellaisessa tilanteessa, että pärjäsin työttömyyskorvausta nostaessani taloudellisesti paremmin kuin työtä tehdessäni. Miten tässä kävi näin? Paljon puhutaan siitä, että meillä on Suomessa tukien suhteen kannustinloukku. Ymmärrän tuollaiset puheet, ainakin, jos on kyseessä henkilö, joka saa ansiosidonnaista työttömyyskorvausta. Tukien nostaminen on monessa tilanteessa taloudellisesti kannattavampaa kuin (projektiluonteinen, osa-aikainen tai pienipalkkainen) työ. Tein viime syksynä päätöksen, että haluan vastedes tienata itse omat rahani, vaikka se toisinaan ajaisi minut heikkoon tilanteeseen, jossa nyt siis olen. Monet ovat yrittäneet puhua minulle järkeä ja kehottaneet palaamaan tukien pariin tai johonkin liukuhihnaduuniin, mutta itse haluan vielä yrittää. Tällä hetkellä näyttää toivottomalta, mutta en suostu jäämään toivottomuuteen tunteeseen. Haluan edelleen uskoa ja toivoa.

Bondi Australia

Minulla on unelma

Mutta se näistä alkuvuoden haasteista. Minulla on nimittäin unelma. Viime aikoina minua on hävettänyt puhua siitä, koska unelmani ei ole inhimillisesti ajateltuna realistinen ja tiedän, että monien viisaiden ihmisten mielestä minun pitäisi unohtaa koko juttu. Tulen todennäköisesti tämänkin tekstin jälkeen kuulemaan ystävällisiä neuvoja siitä, että minun kannattaisi siirtää suunnitelmani ainakin vuodella eteenpäin, jotta saan rahaa säästöön. Siitä huolimatta otan riskin ja jaan unelmani, joka on minulle merkityksellinen juuri tässä hetkessä. Olen sisäistänyt tänä vuonna elämän rajallisuuden ihan uudella tavalla, enkä aio siirtää unelmiani enää yhtään kauemmas tulevaisuuteen.

Sen lisäksi, että haluan saada vuokran ja laskut maksettua sekä ruokaa ostettua (plus velat maksettua), haluan lähteä talveksi pois Suomesta – siis koko talveksi. Tässä vuosien varrella on tullut kerta toisensa jälkeen todettua, että voin lämpimässä ilmastossa sekä fyysisesti että henkisesti paremmin. Fyysisistä kivuistani en halua tässä jakaa sen tarkemmin, mutta ne vaikuttavat elämääni paljon. Epämääräisissä merkeissä sujuneen alkuvuoden johdosta minulla ei siis ole tällä hetkellä ollenkaan säästöjä, päinvastoin. Nyt minulla on kolme kuukautta aikaa muuttaa elämäni suunta, mieluiten vaikka pysyvästi.

Haluan tämän taloudellisen ahdingon ja epävarmuuden loppuvan, jotta pystyn järjestämään elämäni minulle (erityisesti terveydelleni) mahdollisimman optimaalisella tavalla. Uskon, että sitä kautta pystyn paljon paremmin myös auttamaan ja inspiroimaan muita. En haaveile miljoonaomaisuudesta, vaan aivan normaalista toimeentulosta ja siitä, että saisin joskus velkani ja opintolainani maksettua. Tulevaisuudessa haluan myös osallistua sellaiseen auttamistyöhön, joka vaatii sitä, että oma pää on ainakin suht kunnossa. Tiedän, että minulla on vielä työtä tehtävä tämän asian kanssa, koska olen äärimmäisen herkkä ja otan monet asiat raskaammin kuin tarvitsisi.

Tällä hetkellä haaveeni on viettää ensi talvi osittain Australiassa ja osittain Aasiassa. Palattuani Australiasta reilut kaksi vuotta sitten olen tuntenut olevan elossa vain puolittain, sillä vihdoin olin löytänyt kulttuurin ja ympäristön, jossa minun on helpompi hengittää. Olen kaivannut takaisin joka päivä siitä lähtien. Aasiassa sen sijaan tahtoisin viettää aikaa perheeni kanssa ja yksinkertaisesti elää ympäristössä, jossa on hyvä olla. Tarkoitukseni ei ole missään nimessä ottaa puolen vuoden lomaa. Haluaisin saada seuraavien kuukausien aikana sellaisia asiakkaita, joille voisin tehdä projekteja läpi talven. Näihin matkahaaveisiin palaan vielä myöhemmissä postauksissa, mutta nyt on aika keskittyä saamaan lisää työtä.

Bondi Australia

Syvyyttä sisällöntuotantoon

Mitä minä siis teen työkseni? Olen kirjoittanut siitä lähtien, kun oli kuusivuotias. Reilut kymmenen vuotta olen ollut onnekas, sillä olen vähintään sivutoimisesti saanut kirjoittaa myös työkseni. Olen kirjoittanut lehtiartikkeleita, blogeja, tiedotteita, nettisivujen sisältöä, sosiaalisen median päivityksiä jne. Olen myös tehnyt paljon oikolukua. Erityisesti pidän tällä hetkellä henkilöhaastatteluiden tekemisestä sekä tekstin editoinnista. Kaikki visuaalinen inspiroi myös hurjasti ja rakastan kaikkea kauneutta, mitä maailmasta löytyy. Lisää (työ)historiastani voi lukea portfoliosivultani. Uskon ja luotan siihen, että maailmassa on edelleen tarve tarinoille. Millä tätä maailmaa muutetaan, ellei sanojen voimalla?

Uskon, että minullekin voi vielä löytyä löytyy töitä, kunhan vain kohtaan oikeat ihmiset. Oman työn markkinointi ei ole koskaan ollut vahvuuteni ja siksi halusin kirjoittaa tilanteestani rehellisesti. Yritän jatkuvasti opetella uutta ja tulla rohkeammaksi, mutta se ei käy ihan hetkessä. Jos joku tietää yrityksen, joka saattaisi tarvita tekstisisältöä muodossa tai toisessa, niin heille saa mielellään vinkata minusta tai minulle heistä. Minun haaveenani on tuoda lisää syvyyttä, inhimillisyyttä, iloa ja oivalluksia sisällöntuotantoon, joka on nykyään monesti turhan täynnä höttöä ja pintakiiltoa. Toivon löytäväni ihmisiä ja yrityksiä, jotka ajattelevat samoin – jotka haluavat tehdä maailmasta edes aavistuksen verran kauniimman.

 

<3 Mirka

[email protected]
IG: @mirkahannele
Twitter: @mirkahannelen

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Alkuvuoden Top 10

Vuoden 2017 ensimmäinen puolikas on ohi. Välillä näiden kuukausien aikana tuntui siltä, että elämä ei etene mihinkään suuntaan. Vuoden vaihtuessa olin juuri palannut parin kuukauden mittaiselta reissulta Thaimaasta, ja Suomen synkkä talvi iski vasten kasvoja tavallistakin kovemmin. Energiani olivat totaalisen kadoksissa ja mieli maassa. Näin jälkikäteen ajateltuna alkuvuoteen on kuitenkin mahtunut paljon hyviä hetkiä ja reissuja, joista aion tässä postauksessa nostaa esiin kymmenen. Tätä tekstiä kirjoitan Helsingissä, ja viime päivinä olen käynyt myös Kankaanpäässä, Tampereella sekä Lauhavuoressa, eli kesällä on tullut tuttuun tapaan liikuttua kotimaassa, eikä juuri sen pidemmälle ole suunnitelmissa lähteä. Seuraava isompi matkahaaveeni (en tiedä tohdinko kutsua tätä vielä suunnitelmaksi) on Australia tämän vuoden marraskuussa, mutta siihen palaan tarkemmin myöhemmin. Nyt pysähdyn hetkiseksi fiilistelemään vuoden ensimmäisen puolikkaan parhaita reissuja.

Tukholma Tukholma

Tukholma tammikuussa

Tammikuinen Tukholman reissu on jäänyt mieleen ehdottomasti yhtenä vuoden parhaimmista. Tämä talvi tuntui erityisen pitkältä ja synkältä, mutta neljän yön mittainen reissu kauniissa ja aurinkoisessa Tukholmassa sai hymyn huulille. En oikeastaan kerännyt matkavinkkejä blogiin, sen sijaan kirjoittelin reissusta  ystävyyden näkökulmasta. Iloitsin auringonpaisteesta, hyvästä ruoasta sekä erityisesti syvällisistä keskusteluista ystävien kanssa. Tukholma on loistava kombinaatio mm. kaunista arkkitehtuuria, kulttuuria, eläväistä kaupunkia, kaunista rantaa sekä saaristoa. Nautin erityisesti päämäärättömistä kävelyistä ja hyvästä ruoasta paljon. Loistavia ravintoloita ja kahviloita tulee kaupunkialueella vastaan lähes missä tahansa, ja kauniita kaupunginosia on Tukholmassa niin monta, että niitä ei yhdellä päiväreissulla oteta haltuun. Suosittelenkin Tukholman visiitille vähintään pidennettyä viikonloppua.

Tallinna Tallinna

Tallinna helmikuussa

Helmikuun alussa lähdin Noran kanssa viettämään viikonloppua Tallinnaan. Auringonpaisteesta emme päässeet nauttimaan, mutta se ei oikeastaan haitannut, sillä keskityimme tällä kertaa rentoutumiseen Hiltonin kylpyläosastolla. Voin suositella Hiltonia Tallinnaan matkustaville, sillä tästä kaupungista tuskin löytyy montaa parempaa hotellia. Toinen suositus on satamaan saapuminen ajoissa. Myöhästyimme nimittäin paluulauttalta, mutta onneksi se ei sentään ollut päivän viimeinen. Saimme lisäaikamme helposti kulutettua Telliskivessä ja sen ihanissa putiikeissa, joten loppu hyvin, kaikki hyvin.

Lontoo Sky GardenLontoo Shard

Lontoo helmikuussa

Muutama päivä Tallinnan jälkeen oli vuorossa viikon mittainen Lontoon matka. Olin ostanut lennot loppuvuodesta, jolloin Norwegian myi Cyber Mondayn tarjouksenaan lähes kaikkiin Euroopan kohteisiinsa 39 euron hintaisia meno-paluulippuja. Tällä reissulla en ollut säiden suhteen onnekas, koko viikon ajan oli varsin kylmä. Kevät alkoi heti matkani jälkeen, eli säiden puolesta reissu olisi kannattanut tehdä viikkoa myöhemmin. Yksi Lontoon parhaista puolista mielestäni on se, että kevät alkaa paljon aiemmin kuin meillä Suomessa. Lyhyt talvi kelpaisi kyllä itsellenikin. Tämänkertainen reissu meni enimmäkseen ystävien kanssa rennosti aikaa viettäessä, ilman kiirettä tai pakollisia nähtävyyksiä. Blogiin kirjoittelin yksinäisyydestä, joka puhutteli tällä reissulla erityisellä tavalla. Tämän reissun pohjalta yksi matkavinkki Lontooseen voisi olla ylemmässä kuvassa näkyvä Sky Garden, jonne sisäänpääsy on ilmainen. Paikka on mainio maisemien ihailuun sekä hengähtämiseen hektisen kaupunkielämän keskellä. Pakko todeta, että nyt on vähän ikävä Lontooseen ja hieman harmittaa, että ei ole uutta reissua tiedossa.

Lahden SeurahuoneLahden Seurahuone

Lahti Huhtikuussa

Tänä keväänä olin yksi Sokos Hotels -ketjun brändibloggaajista, minkä johdosta kävimme Noran kanssa huhtikuussa Lahdessa viettämässä tämän vuoden toista tyttöjen viikonloppuamme. Olin positiivisesti yllättynyt siitä, miten kiva hotelli Lahden Seurahuone on. En ole oikein koskaan ajatellut Lahtea matkailun näkökulmasta ja luulen, että en ole tämän asian kanssa yksin. Tämä hotellivisiitti todisti, että laadukkaita hotelleja löytyy Suomessa pienemmistäkin kaupungeista. Erityisesti lämmin palvelu sekä poikkeuksellisen hyvä aamiainen tekivät vaikutuksen. Olen alkanut viimeisen viiden vuoden aikana arvostamaan hotelliyöpymisiä todella paljon. Osittain tämä varmasti johtuu siitä, että olen asunut samassa asunnossa jo lähes 12 vuotta, ja yksiön seinät ovat tulleet siinä ajassa melkoisen tutuiksi. On mahtavaa saada arkeen vaihtelua, vaikka se sitten olisikin vain yhden yön verran lähikohteessa.

Rovaniemi ArktikumRovaniemi silhuetti

Rovaniemi toukokuussa

Toukokuun alussa suuntasin kulkuni Rovaniemelle. Edellisen kerran olin käynyt kaupungissa jouluna, ja toukokuun valoisuudella oli huikea kontrasti joulukuun pimeyteen. Lumet eivät olleet vielä sulaneet ja enimmäkseen säät olivat todella kylmät, mutta valoa riitti jo pitkälle yöhön. Olin Rovaniemelläkin tekemässä blogijuttua Sokoksen brändibloggaajan ominaisuudessa, minkä lisäksi kävin mm. kuvailemassa auringonlaskua Beyond Arcticin tyyppien kanssa. Tällä reissulla tuli myös tutustuttua itselleni uusiin paikkoihin, kuten Hostel Cafe Kotiin, Your Piece of Finlandiin, Kauppayhtiöön sekä Aitta Deliin. Rovaniemi on viime vuosina kehittynyt etenkin ravintolatarjonnan osalta paljon. Jopa Amarillo on vastikään saanut uuden, modernin ilmeen. Tälläkin viikolla äksöniä Rovaniemellä riittää, sillä Hostel Cafe Kodissa juhlitaan kattoterassin avajaisia perjantaina 14.7.

Turkki AfyonTurkki Afyon

Afyon Toukokuussa

Alkuvuoden tunteita herättänein matka oli toukokuinen pressimatka Afyoniin. Viikkoa ennen lähtöä en ollut kuullut tästä Turkissa sijaitsevasta kaupungista koskaan. Reissussa asiat eivät sujuneet niin kuin elokuvissa – tästä voit halutessasi lukea lisää blogistani. Oli henkisesti vaikeaa kirjoittaa näin negatiivinen teksti pressimatkasta, mutta tällä kertaa olisi tuntunut väärältä alkaa kaunistelemaan ahdistavaa kokemusta. Se täytyy kuitenkin todeta, että Afyon on kaunis kaupunki, josta löytyy upeita maisemia sekä leppoisan rauhallista elämänmenoa. Sydän särkyy, kun ajattelen kaikkea sitä, mitä Turkissa on viime vuosien aikana tapahtunut. Levottoman ilmapiirin seurauksena myös turismi Turkissa on romahtanut. Toivon, että asiat muuttuvat parempaan, vaikka en tiedä, miten se konkreettisesti voisi tapahtua. Jonain päivänä tahdon vielä palata Turkkiin, mutta luulen, että se ei tule tapahtumaan lähiaikoina.

TallinnaTallinna

Tallinna Toukokuussa

Turkin matkan jälkeen lähdin ystäväni Johannan kanssa päiväreissulle Tallinnaan. Oli virkistävää tehdä vähän erilainen reissu kuin yleensä (monesti tulee suunnattua Telliskiven suuntaan), sillä tällä kertaa kävelimme satamasta tuulista rantareittiä pitkin Pirittan rannalle. Sää oli auringonpaisteesta huolimatta viileä, mutta se ei tuntunut estävän ihmisiä, sillä monet ottivat uimapuvuissaan aurinkoa. Suosittelen Tallinnan matkaajille, että kannattaa lähteä eri suuntaan kuin edellisellä kerralla, sillä kaupungissa on monia, mielenkiintoisia kohteita. Historian pystyy aistimaan kaduilla vanhoista, Neuvostoliiton aikaisista rakennuksista, mutta toisaalta uutta ja modernia rakennetaan kaiken aikaa. Nämä kontrastit muodostavat kiehtovan kokonaisuuden, ja tahdonkin lähteä tutkimaan kaupunkia mahdollisimman pian uudelleen. Haaveenani olisi joskus päästä kiertämään Viroa enemmänkin, sillä en ole koskaan käynyt Tallinnan ulkopuolella. Matkustaminen ei ainakaan lompakkoon isoa lovea tekisi, sillä bussimatkoja saa Viron sisällä muutamalla eurolla.

Hanko merenrantaHanko merenranta

Läntinen Uusimaa toukokuussa

Toukokuussa tulikin selvästi tehtyä useampia mielenkiintoisia reissuja ja retkiä. Yksi näistä oli päiväreissu, joka suuntautui Siuntioon, Hankoon ja Tammisaareen. Länsi-Uudenmaan Lumo matkailu Oy järjesti bloggaajille retkipäivän, jonka kohteista parhaiten mieleen jäi Siuntiossa sijaitseva tilausravintola Artalli. Tuosta paikasta voi lukea lisää esimerkiksi Marjon Matkassa -blogista. Yllä olevissa kuvissa näkyy Hangon rantoja, sillä meri on minulle yksi rakkaimmista asioista maailmassa, niin kotimaassa kuin kauempanakin. Mukana reissussamme oli bloggaajien lisäksi myös vloggaajakaksikko, Lotta ja Antti. He ovat julkaisseet päivästä videoblogin Lanttimatkat-vlogissaan. Olen itsekin pitkään haaveillut omasta vlogista (joka luultavasti ei kuitenkaan liittyisi matkailuun) ja siksi on aina hauskaa päästä seuraamaan vloggaajia työn touhussa.

Tukholma Urban DeliTukholma Urban Deli

Tukholma kesäkuussa

Tukholmaa ehti tulla jo ikävä viiden kuukauden aikana. Tämän vuoden Tukholman reissu numero kaksi ajoittui kesäkuun puoliväliin, ja pääsin vihdoin nauttimaan kunnon kesäsäistä! Tähän mennessä en ollut vielä kokenut lämpimiä kesäpäiviä, joten hymy oli herkässä, kun vihdoin ulkona tarkeni. Matkassa mukana olivat Veera, Hanna, Ulla ja Mirkka. Tukikohtanamme pidimme yhteistyökumppanimme Forenomin Botell Voltaa, joka sijaitsee Brommassa, eli hieman kauempana keskustasta. En ole aiemmin majoittunut Tukholmassa näin kaukana, mutta hyvin reissu sujui näinkin, ja asuntomme olivat todella viihtyisiä. Tukholma tarjoili jälleen kerran inspiraatiota monessa muodossa, mainittakoon tämänkertaiset kahvilaihastukseni Sthlm Brunch Club sekä Hälsocafet Mahalo. Viimeksi tänään olen katsellut Norwegian lentotarjouksia Tukholmaan, sillä jotenkin kummasti veri vetää aina takaisin.

Rovaniemi Juhannus Rovaniemi Juhannus

Rovaniemi Kesäkuussa

Jo pitkään haaveenani on ollut viettää keskikesää pohjoisessa. Yötön yö ja keskiyön aurinko – näitä halusin päästä fiilistelemään, joten lähdin Rovaniemelle juhannuksen viettoon. Sää ei ollut kovinkaan suosiollinen, mikä taitaa olla jonkinlainen keskikesän traditio Suomessa. Vaikka välillä aurinko jostain pilkahteli, oli jokainen yö niin pilvinen, että en päässyt kokemaan yöllä paistavaa aurinkoa kertaakaan. Sen sijaan vietin aikaa perheeni kanssa ja otin rennosti. Sekin on välillä ihan paikallaan.

Vaikka mieli oli vuoden ensimmäisen puolikkaan kuluessa monesti maassa, niin tuli sitä sentään vietettyä monia hienoja hetkiä sekä lähellä, että vähän kauempana. Olen kiitollinen näistä muistoista ja uskon, että vuoden jälkimmäisellä puoliskolla on tiedossa vielä monia seikkailuja, joista en osaa edes haaveilla.

Mikä oli sinun suosikkireissusi alkuvuodesta?

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather