Kun pressimatka menee pieleen

 

Istanbul Turkish Airlines

Olen yrittänyt olla blogissani, kuten elämässäni muutenkin, mahdollisimman avoin ja rehellinen. Haluan puhua asioista suoraan ja mieluiten niiden oikeilla nimillä. Rehellisyydellä en tarkoita samaa kuin negatiivisuus ja olenkin erityisesti matkakohteista kirjoittaessani valinnut sellaisia aiheita, että blogini pysyy pääosin positiivisena. Silloin, kun olen hehkuttanut jotain asiaa tai matkakohdetta, olen tehnyt sen sydämestäni. Rakastan maailmaa ja matkustamista ja haluan keskittyä kirjoittamaan sellaisista kohteista, joista ihan vilpittömästi pidän ja joille toivon kaikkea hyvää.

Vastapainoksi kirjoitan syvällisistä ja vaikeistakin teemoista, sillä epäkohtia tässä kauniissa maailmassa valitettavasti riittää. En halua kirjoittaa blogia, jossa elämä/maailma näyttää liian kiiltokuvamaiselta, sillä elämä on useimmille ihmisille kaikkea muuta. Haluan pitää vastuullisuuden ja muista välittämisen mukana blogin teemoissa. Oikeastaan jokaiseen aiheeseen on kuitenkin ollut helpompi tarttua kuin siihen, josta nyt kirjoitan. Olen itkenyt tätä tekstiä kirjoittaessani. Olen joutunut monta kertaa lopettamaan kirjoittamisen ja palaamaan myöhemmin takaisin. Olen jopa kyseenalaistanut tämän prosessin aikana koko bloggaamisen, koska pää on mennyt sekaisin etenkin yön pimeinä tunteina, kun olen yrittänyt saada ajatuksiani jonkinlaiseen järjestykseen. Kaipuuni oikeudenmukaisuuteen ja rehellisyyteen on kuitenkin suurempi kuin muiden miellyttämisen tarve. Siksi olen päättänyt julkaista tämän tekstin, vaikka tiedän, että se ei saa pelkästään positiivista vastaanottoa.

Minulta on kysytty, että enkö pelkää menettäväni mahdollisia blogini yhteistyökumppaneita, jos olen liian rehellinen. Enkö pelkää, että minua ei jatkossa enää kutsuta pressimatkoille? Mikäli rehellisyys karkottaa ihmisiä ympäriltäni, hidastaa ”etenemistäni” bloggaamisen tai muiden töideni suhteen, niin en sittenkään valitse pysyä hiljaa tai olla epärehellinen. En kaipaa yhteistyökumppaneita, joilla ei ole pyrkimystä rehellisyyteen, vastuullisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen. Postauksessani on kyse siitä, että useiden viime aikoina tapahtuneiden asioiden summana mittani on tullut täyteen hyväksikäyttöä (tai sen yrityksiä) ja eri tavoin ilmenevää epäeettistä kohtelua bloggaajia/freelancereita/ylipäätään ihmisiä kohtaan. Olen myös väsynyt huonosti järjestettyihin blogimatkoihin. Tämä kaikki kärjistyi toukokuisella pressimatkallamme Turkin Afyonkarahisarissa. Tuo matka ylitti hyvän maun rajat niin reippaasti, että paha olo reissun jäljiltä jatkuu osittain edelleen, vaikka kotiin palasin jo 11 päivää sitten. Palaan tuohon reissuun myöhemmin tässä postauksessa.

Afyon maisema

MITEN SYNTYY LAADUKASTA SISÄLTÖÄ

Kuten monet bloggaajat tietävät, järjestetyt pressimatkat on toteutettu usein valitettavan huonosti. Tästä olen kollegojeni kanssa keskustellut monesti. Toisin kuin ihmiset keskustelupalstoilla näyttävät kuvittelevan, noilla matkoilla ei ole lomailun kanssa mitään tekemistä. Lähes poikkeuksetta aikataulusta tehdään liian tiukka ja sovitut kohteet kierretään vaikka väkisin, pahimmillaan (rehellisesti sanoen lähes aina) armottomassa kiireessä, turhautumisessa ja väsymyksessä. Vapaa-ajasta ja nukkumisesta tingitään, vaikka hieman löysäämällä ja bloggaajien toiveita kuuntelemalla ja kunnioittamalla saataisiin aikaan – yllätys yllätys – hyviä kokemuksia ja sitä kautta laadukasta kuvamateriaalia/videota/tekstisisältöä, mikä hyödyttäisi niin matkan järjestäjää kuin bloggaajaakin.

Jos reissusta jää päällimmäiseksi fiilikseksi negatiivisuus, bloggaaja vie siitä myös viestiä eteenpäin, jos ei suoraan blogissaan, niin vähintään suullisesti ihmisiä tavatessaan ja yleensä myös kirjallisesti suljetuilla foorumeilla. Tällaisen viestinnän merkitystä ei kannata vähätellä. Brändi rakentuu blogien, sosiaalisen median, nettisivujen ja mainosten lisäksi myös privaatimmissa keskusteluissa. Tässä maailmassa puhutaan paljon asioita selän takana, ja silloin kun yritys hoitaa asiansa niin, että selän takana halutaan puhua hyvää, sillä on luonnollisesti positiivisia seurauksia. Tämä kannattaa pitää mielessä ihan kaikessa yritystoiminnassa, ei ainoastaan vaikuttajamarkkinointia suunniteltaessa.

Ellei bloggaajalle makseta erillistä etukäteen sovittua korvausta hänen työstään, niin velvollisuutta kirjoittamiseen ei pressimatkan pohjalta ole, vaikka paine siihen onkin olemassa. Maalaisjärjellä ajateltuna luulisi, että jokaisen matkanjärjestäjän intresseissä olisi järjestää matkalle sellaista ohjelmaa, josta sisältöä tulee tuotettua luontevasti. Kun bloggaajat vilpittömästi innostuvat jostain, he tuottavat sisältöä ihan varmasti. Siitähän koko matkabloggaamisessa on kyse: omien kokemusten ja havaintojen jakamisesta. Jos joku paikka, ilmiö tai asia voittaa minut puolelleen, niin totta kai kerron siitä muillekin – niin blogissa kuin monilla muillakin foorumeilla. Yksinkertaista, mutta hyvin loogista.

Hyvän pressimatkan järjestämisessä auttaa se, että järjestävä taho tutustuu etukäteen siihen, millaisia bloggaajia matkalle on lähdössä – tai on jopa niin fiksu, että kutsuu mukaan bloggaajia, joiden blogin teemaan kyseinen kohde ja matkaohjelma erityisesti sopii. Useimmiten bloggaaja toki itse kieltäytyy matkoista, jotka eivät kuulosta omalta, mutta välillä ollaan harmaalla alueella, jos matkaohjelmasta ei tiedetä etukäteen tarpeeksi. Näin kävi itselleni tämän Turkin matkan kanssa. Toki hyviäkin hetkiä matkalle mahtui ja minulla oli mukavaa aikaa muiden bloggaajien kanssa, mutta nämä seikat eivät vielä riitä siihen, että voisin kokea pressimatkan onnistuneeksi.

Afyon vuoristo

ONKO BLOGIMATKOILLA TULEVAISUUTTA

Vaikka elämme vuotta 2017 ja matkablogien ammattimaisuus on jo arkipäivää ympäri maailman, liian harvat yritykset edelleenkään ymmärtävät, miten blogimatka kannattaisi järjestää, jotta siitä jäisi jälkikäteen positiivinen fiilis niin järjestäjälle kuin bloggaajillekin. Ensimmäinen nyrkkisääntö on, että blogimatkasta ei kannata tehdä rasti ruutuun -tyyppistä uuvuttavaa suoritusta (jossa liian monet rastit ovat bloggaajien työn kannalta epärelevantteja kohteita), jos siitä halutaan saada jotain irti ja jos halutaan saada matkaan sijoitetuille rahoille vastinetta. Matkakuume.net-blogissa on kirjoitettu aiheesta hyvä teksti otsikolla ”Näin saat ilmaisia matkoja – matkabloggaajan unelmaelämä!” Samoin Tämä matka -blogin teksti ”Blogimatka – tätä et tiennyt” kommenttikentän keskusteluineen on mielenkiintoista luettavaa.

Onneksi koko totuus ei sentään ole näin synkkä. Olen vuosien varrella saanut kuulla myös todella hyvistä blogimatkoista. Mieleen on jäänyt esimerkiksi Live Now Dream Later -blogin fiilistely Ruotsin Lapista. Tässä on esimerkki siitä, miten matkasta on tehty aidosti bloggaajan näköinen ja intresseihin sopiva. Salainen erittäin julkinen haaveeni onkin, että bloggaajamatkat kehittyisivät tähän suuntaan. Tiedän, että tällä hetkellä monen bloggaajan kiinnostus pressimatkoja kohtaan on yleisesti ottaen lähes nollassa, joten toivoisin, että jatkossa esiin nousisi tahoja, jotka vielä pystyisivät pelastamaan tämän konseptin maineen bloggaajien silmissä. Muuten blogimatkoilla ei ole edessään kovin hohdokasta tulevaisuutta.

Positiivisella tavalla kotimaan blogimatkoista on mieleen jäänyt viime vuonna toteutettu Lapin matka, josta kirjoittivat Matkakuume.netWatia.fi sekä Live Now Dream Later. Näissä blogiartikkeleissa puhutaan muun muassa luksustelttailusta, ja tässä tullaankin asian ytimeen: Bloggaajat tahtovat kirjoittaa elämyksistä ja kokemuksista, eivät vierailla viidessä museossa/kirkossa/hotellissa/missä lie historiallisesti merkittävässä kohteessa kiireisellä aikataululla yhden aamupäivän aikana. Jos ei ehdi aidosti kokemaan mitään ja ennen kaikkea nauttia kokemastaan, on vaikea kirjoittaa mitään, mikä ei kuulostaisi todella falskilta.

En halua vähätellä ihmisiä, jotka rakastavat esimerkiksi juuri museoita (maailmassa ON oikeasti hyviä museoita!), mutta suurimmalla osalla maailman kaupungeista on tarjottavanaan niin paljon enemmän ja monesti ne helmet tiputetaan pois ohjelmasta. Etenkin eksoottisimmissa kohteissa parhaat jutut saattavat syntyä ihan vain siitä, että olisi edes hetki aikaa rauhassa seurata ihan normaalia paikallista arkea. Aina ei siis tarvitse keksimällä keksi mitään sen erikoisempaa, sillä siitä matkustamisessa on pohjimmiltaan kyse – että pääsee kokemaan sitä aitoa paikallista tunnelmaa uudessa kohteessa. Blogimatkan ohjelmaa ei kannata järjestää samalla tavalla kuin toimittajien matkaa eikä varsinkaan ikinä samalla tavalla kuin matkatoimiston edustajille tarkoitettua matkaa.

Tässä vielä tiivistetysti muutama vinkki blogimatkojen järjestäjille:
1. Tunne bloggaaja, jonka kutsut matkalle. Lue hänen blogistaan, millaisista aiheista hän kirjoittaa. Perehdy myös  siihen, millaista materiaalia hän tuottaa someen.
2. Älä tee liian tiivistä aikataulua matkalle. Harva ihminen nauttii jatkuvasta kiireen tunteesta.
3. Jos matkalle on palkattu opas, jätä hänelle tilaa olla välillä spontaani. Oppaalla on aikamoiset paineet miellyttää sekä matkan järjestäjää että matkalle osallistuvia.
4. Muista, että bloggaajan työhön kuuluu mm. valokuvaaminen sosiaalinen media. Järjestä näille aikaa.
5. Jos matka suuntautuu ulkomaille, pidä huolta, että osallistujille järjestetään paikallinen prepaid-liittymä tai että wifi-yhteydet ovat vähintään hotellilla toimivat.
6. Pyydä matkan jälkeen rehellistä palautetta ja tarvittaessa palkkaa bloggaaja suunnittelemaan matkaa.

Afyon näköala

ENNAKKO-ODOTUKSET AFYONISTA

Lähtiessäni toukokuun lopulla blogimatkalle Turkin Afyonkarahisariin minulla oli aavistus siitä, että tästäKIN reissusta on tulossa tiivistahtinen. Olin nähnyt alustavan, tosin vielä keskeneräisen ohjelman, johon oli merkitty niin paljon käyntikohteita, ettei niitä olisi ollut edes mahdollista käydä läpi neljän päivän aikana. Meille kuitenkin kerrottiin, että ohjelma ei ole lopullinen ja että saisimme myös esittää reissun aikana toiveita omista intresseistämme. Huokaisin helpotuksesta – tällä kertaa bloggaajia on luvattu kuunnella. Olin myös kuullut, että Turkkiin oli vastikään järjestetty onnistunut pressimatka. Tästä tiedosta tuli huojentunut olo. Minut pyydettiin Afyonin matkalle mukaan samalla viikolla, kun lähtö tapahtui, joten ajattelin ottaa tämän reissun täysin seikkailun kannalta, vailla sen kummempaa valmistautumista.

Ajattelin myös, että Turkki ei varmasti tahdo mokailla pressimatkojensa kanssa, sillä heidän turisminsa on melkoisen epätoivoisessa jamassa ja matkailijoita tarvitaan kipeästi lisää. Vuonna 2016 Turkissa kävi miljoonia ja taas miljoonia matkailijoita vähemmän kuin edellisenä vuonna ja esimerkiksi valtava osa hotellien työntekijöistä on irtisanottu vuoden sisällä. Tuon kauniin maan surkea tilanne suretti minua. Ajattelin, että on mielenkiintoista päästä kirjoittamaan siitä, mitä tuolla tuntemattomalla, mutta kauniilla kaupungilla, Afyonkarahisarilla, olisi matkailijalle tarjottavanaan.

Afyon auringonlasku

POIKKEUSTILA TURKISSA JATKUU EDELLEEN

Turkissa on viime heinäkuun verisestä vallankaappausyrityksestä lähtien vallinnut poikkeustila. Maassa tapahtuneet terrori-iskut, joita tehtiin erityisesti vuonna 2016 poikkeuksellisen suuri määrä, ovat saaneet monet harkitsemaan maahan matkustamista uudemman kerran. Matkailuluvut ovat suorastaan romahtaneet lyhyen ajan sisällä. Suomen ulkoasiainministeriön matkustustiedote kehottaa tällä hetkellä noudattamaan Turkissa erityisestä varovaisuutta. ”Turvallisuustilanne on edelleen epävakaa ja mielenosoitukset tai levottomuudet ovat mahdollisia. Niitä ja väkijoukkoja tulee välttää.” Luonnollisesti Kaakkois-Turkkiin ja Syyrian ja Irakin rajalle matkustamista tulee välttää kokonaan.

Vaikka en voi tällä hetkellä täysin varauksetta suositella matkustamista Turkkiin, en henkilökohtaisesti suostu elämään pelossa terrorismin vuoksi, sillä pelon lietsominen on juuri se, mihin terroristit tähtäävät. Riski ilmailualaa kohtaan tehtäville iskuille on Turkissa korkealla, mutta olen silti reilun vuoden aikana ollut kahdeksan kertaa lentokentällä Istanbulissa. En siis todellakaan aio lopettaa matkustamista, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että jos minulla olisi omia lapsia ja matkustaisin heidän kanssaan, miettisin kohdevalintoja tarkemmin. Suosittelen katsomaan Tuntemattomaan ja takaisin -blogista vuoden 2016 huhtikuussa tehdyn videon liittyen turvallisuusasioihin Turkissa. Laura oli vaihdossa Istanbulissa ja teki videon osana Madventuresin ja ulkoministeriön turvallisuuskampanjaa. Samalla videolla on myös tärkeä muistutus siitä, että matkustusilmoitus kannattaa tehdä aina, kun lähtee ulkomaille, jotta viranomaisilla on käsitys siitä, keitä suomalaisia on kohteessa. Jos tapahtuu luonnonkatastrofi tai kriisitilanne, kuten suuronnettomuus tai terrori-isku, saavat matkususilmoituksen tehneet siitä tiedon ensitilassa.

Tilanne Turkissa on muuttunut tuon videon tekemisen jälkeen, sillä vallankaappausyritys tapahtui vasta myöhemmin kesällä. Viime kesästä lähtien Presidentti Erdoğanin hallinto on toteuttanut Turkissa laajamittaisia puhdistuksia, jotka ovat koskettaneet monia ammattiryhmiä. Yli 100 000 julkisen sektorin työntekijää on erotettu virastaan/pidätetty/asetettu tutkittavaksi (osa heistä on edelleen vankilassa), joukossa muun muassa opettajia, lääkäreitä, poliiseja ja sotilaita ja toimittajia. Tiedotusvälineitä on lakkautettu, yhdistyksiä ja yhteisöjä lopetettu. Puhdistukset koskettavat heitä, joiden epäillään millään tavoin olleen myötävaikuttamassa vallankaappausyritystä tai kannattaneen sitä. Vaikka olen lukenut Turkin tilanteesta paljon, on hankalaa saada kunnollista kokonaiskuvaa siitä, mitä kaikkea maassa tapahtuu. Sen pystyn kuitenkin sanomaan, että olen huolissani.

Afyon vuoristo

MISSÄ TAHANSA MILLOIN TAHANSA

Päässäni pyörii kysymyksiä siitä, nähdäänkö Turkissa lähiaikoina uusi kansannousu, tai vielä pahempaa – onko maassa potentiaalisesti tapahtumassa jotain vielä rajumpaa? Ainoastaan aika näyttää. Pääsimme pressimatkallamme näkemään hyvin läheltä, miten virkamiehet aidosti pelkäävät asemansa puolesta. Oli pysäyttävää nähdä, miten todellinen pelko omasta asemasta ja tulevaisuudesta monilla oikeasti on. Juuri reissumme aikana paikallinen media uutisoi, että Afyonissa on pidätetty kymmeniä ihmisiä, joten puhdistukset ovat käynnissä edelleen ja ihmiset ovat varpaillaan.

Vaikka tiedän, että Turkin tilanne on räjähdysaltis, ei matkan aikana tuntunut siltä, että olisin fyysisesti vaarassa. Ymmärrän kyllä, että missä tahansa voi nykypäivänä tapahtua mitä vain ja itsekin koin reissuviikon vaarallisimman hetken vasta palattuani kotiin, kun joku heitti rakennuksesta ison lasipullon katuun suoraan silmieni eteen niin, että oli parista sekunnista kiinni, etteivät kasvoni olleet täynnä sirpaleita. Pari päivää sitten tapahtui vakava terrori-isku minulle rakkaassa Lontoon kaupungissa, ja seuraavaksi sama voi tapahtua missä tahansa. Todennäköisyyslaskelmien perusteella ei voi nykyään päätellä, missä päin maailmaa räjähtää seuraavaksi. Pelolle ei pidä antaa valtaa. Tästä ovatkin Lontoon iskujen jälkeen kirjoittaneet ainakin Ottoizakaya ja Archie Gone Lebanon.

Silti Turkin tilanne mietityttää ja olen siihen yrittänyt perehtyä parhaani mukaan matkamme jälkeen. En ole oikeastaan ollenkaan politiikasta kiinnostunut, mutta tiettyjen maiden kohdalla politiikka näyttelee tällä hetkellä niin suurta roolia ihmisten päivittäisessä elämässä, että aiheen sivuuttaminen kokonaan tuntuisi vähän samalta kuin pään laittaminen pensaaseen. Olen kiinnostunut maailmasta ja erilaisista ilmiöistä, enkä osaa sulkea silmiäni siltä, mitä ympärilläni tapahtuu. Siksi olen perehtynyt Turkin tilanteeseen myös poliittisesta näkökulmasta.

Afyon lehmä

MAAILMAN SUURIN TOIMITTAJIEN VANKILA

Poikkeustila on antanut mahdollisuuden kriittisen lehdistön hiljentämiseen Turkissa. Yle kirjoitti aiheesta viime vuoden heinäkuussa, jolloin toimitusten puhdistukset olivat parhaillaan käynnissä. Lukuisia medioita suljettiin ja toimittajia pidätettiin. Toimittajia on laitettu vankiloihin Turkissa aiemminkin, joten se ei ole uusi ilmiö. Turkissa kerrotaan olevan toimittajia vangittuna enemmän kuin missään muualla maailmassa. Tämän vuoden lehdistönvapaus-rankingissa (jossa Suomi on sijalla 3) Turkki on sijalla 155, yhteensä 180 maan joukossa. Tämä listaus kertoo karua kieltä Turkin tilanteesta. Olen kuullut myös joiltain bloggaajilta, että he eivät uskalla kirjoittaa Turkista avoimesti tällä hetkellä maahantulokiellon pelossa. Tämä kaikki vetää minut hiljaiseksi.

Lehtien sivuille mekin päädyimme. Emme vain yhteen lehteen, vaan useisiin lehtiin ja nettiartikkeleihin. Potentiaalisia lukijoita näille artikkeleille on ollut miljoonia. Tähän kulminoituu se, mikä matkallamme meni mielestäni eniten pieleen. Meille ei kukaan kertonut, että meistä aiotaan kirjoittaa artikkeleita. Kukaan ei kysynyt matkan aikana, mitä blogia pidän (eipä sillä, että turkkilaiset suomalaista blogia voisivatkaan lukea) ja minun nimenikin on lehtiartikkeleissa Erja, koska lähdin tälle matkalle toisen bloggaajan tilalle. Faktat eivät näiden lehtijuttujen kirjoittajia millään tasolla kiinnostaneet, ja jutuissa tietenkin liioiteltiin meriittejämme. Väliäkö sillä, onko kyseessä maailmankuulu bloggaaja vai suomalainen matkabloggaaja muutaman tuhannen henkilön yleisöllä. Kuulostaahan se hyvältä,  kun voi kertoa kestinneensä kotikaupungissaan vähän isompaakin staraa. Olen nyt siis kansainvälinen bloggaajatähti Turkissa. Totuus se on vaihtoehtoinenkin totuus.

Aluksi ajattelin hieman sinisilmäisesti, että ehkä he ovat Afyonissa vain innoissaan ulkomaisista vieraista ja ehkä he eivät yksinkertaisesti tiedä mitään sosiaalisesta mediasta ja kirjoittavat sen vuoksi lehtiin mitä sattuu. Suhtauduin koko asiaan huumorilla ja varmaan samalla tavalla olisi parasta suhtautua edelleen. Todellisuus kuitenkin hahmottui vähitellen ja minua suututtaa ja surettaa, että koko matkamme tärkein pointti tuntui olevan päästä näyttämään mediassa, miten Afyonissa on isännöity suomalaisia, maailmankuuluja ”tähtibloggaajia”. Tämä liittyi siis siihen, että kaikilla virkamiehillä on pakonomainen tarve saada itsensä näyttämään hyvältä median ja sitä kautta tietenkin myös hallinnon silmissä. Puhdistuksia pelätään edelleen, se on selvää. Meidän henkilöllisyydellämme, blogeillamme tai intresseillämme ei lopulta tuntunut olevan tässä yhtälössä minkäänlaista merkitystä. Hämäräksi tämän matkan tiimoilta jäi myös se, miten paljon Afyonissa oikeasti aiotaan panostaa kansainväliseen matkailuun, vai onko se edes todellisuudessa kaupungin to do -listalla.

Afyon patsas

MIKSI LÄHDIN MATKAAN

Matkan jälkeen olen pohtinut, miksi ylipäätään halusin lähteä pressimatkalle maahan, jossa on poikkeustila ja jonka turvallisuustaso on hyvinkin epämääräinen. Minut pyydettiin matkalle mukaan samalla viikolla, kun lähdimme Turkkiin. Myönnän, että halusin olla spontaani, enkä harkinnut päätöstäni kauaa, enkä varsinkaan useammalta kantilta. Olin kaivannut seikkailua ja kun kuulin tästä matkasta, ajattelin tilaisuuteni koittaneen. Turkin matka sattui juuri sellaiseen ajankohtaan, johon en ollut sopinut muita pakollisia menoja. Seikkailuhan matkasta tulikin, omalla tavallaan.

Matkakohteemme Afyon kuulosti sopivasti eksoottiselta, ja on kiehtovaa päästä näkemään paikkoja, joista ei ole koskaan aiemmin edes kuullutkaan. Afyon on paikallisten keskuudessa tunnettu kylpyläkaupunki ja thermal spa -teemainen matkamme kuulosti taivaan lahjalta, sillä omat endometrioosikipuni ovat olleet kuin suoraan helvetistä tämän kevään aikana. Olin syönyt pitkän aikaa niin suuria määriä lääkkeitä, että vähemmästäkin elimistö vaurioituu. Erilaiset lämpöhoidot ja hieronnat ovat tehonneet kipuihini aiemminkin, joten lähdin matkalle toiveikkaana. En ainakaan menettäisi mitään, jos kokeilisin kipuihin jotain muuta kuin niitä ainaisia särkylääkkeitä. Ehkä thermal spa olisi minun juttuni. Jos en saisikaan apua kipuihin, niin pidän kovasti kylpylöistä ihan rentoutumismielessäkin.

Hyvinvointi on muutenkin ollut lähellä sydäntäni viime aikoina, joten ajattelin voivani jakaa blogissani tämän tuntemattoman kylpyläkaupungin tarinaa. Olen myös pitkään haaveillut Kappadokian kuumailmapallolennoista, joista on blogissaan kirjoittanut esimerkiksi Travellover. Haluaisin myös nähdä ne upeat Pamukkalen valkoiset (niin valkoiset kuin ne turismin jäljiltä enää ovat) kalkkikivikerrokset ja luonnonlähteet. Reissupalaverissamme Turkin toimistolla väläyteltiin jopa sellaista ajatusta, että ehkäpä tämän Afyonin reissun aikana olisi mahdollisuus toteuttaa päiväretki Pamukkaleen. Jos tuo ajatus tuntui jo silloin hieman absurdilta, niin viimeistään matkan alkaessa tajusin, että meillä ei olisi tällä matkalla niin sanotusti omaa ääntä, ja lyhyemmätkin vaihtoehtoiset retket voisi samantien unohtaa.

Afyon näköala

SUOMI OTSIKOISSA

Lähtiessämme Turkkiin ajattelin, että sinne halutaan lähettää matkabloggaajia, koska Turkin matkailu on kriisissä. Tämä kuulostaa ihan loogiselta ja varmasti tämä ajatus etenkin Turkin Suomen toimistolla olikin mielessä. Matkan edetessä todellisuus alkoi kuitenkin asteittain valkenemaan. Paikallisia isoja herroja ei tuntunut kiinnostavan sittenkään niin paljoa se, välittyykö viesti Afyonista maailmalle, sillä he olivat tajunneet, että he voivat meidän avullamme sen sijaan välittää omaa viestiään eteenpäin mediassa. Jos nyt haetaan positiivista näkökulmaa tähän, niin Suomi mainittiin niin monissa medioissa, että voimme sanoa tehneemme (tietämättämme) jotain sen eteen, että viesti kotimaastamme on kulkenut maailmalle. Motiivit näiden juttujen tekemiseen ovat kuitenkin minun silmissäni erittäin kyseenalaiset. Lisäksi yhden bloggaajan kuvia käytettiin juttuihin lupia kyselemättä.

Ymmärrän, että bloggaaminen/sosiaalinen media saattaa olla vieras maailma turkkilaisessa kaupungissa, jossa ei ole edes englanninkielen taitoa nimeksikään, mutta kulttuurierot tai tietämättömyys eivät riitä selittämään sitä, että matkamme fokus tuntui lipuvan yhä enemmän reissun edetessä matkailun edistämisestä paikallisten isojen herrojen egon ja aseman pönkittämiseen. Matkaohjelmaamme ilmestyi yllättäviä virastovierailuita ja kuvissa poseeraamisia – joiden seurauksena kirjoiteltiin näitä lehtijuttuja, mikä tosiaan selvisi vasta, kun jutut oli julkaistu.

Uskon, että Afyonissa on myös tahoja, joita matkailun edistäminen vilpittömästi kiinnostaa, liittyyhän matkailu tiiviisti sielläkin monien elinkeinoon. Puitteet ovat kauniit, mutta kielitaidottomassa kaupungissa on vielä paljon työtä tehtävänä ennen kuin kansainvälinen matkailijakunta voi ottaa paikkan omakseen. Ja mitä meidän matkaamme tulee – meille oltaisiin voitu järjestää todella mielenkiintoinen matkaohjelma, jos näin oltaisiin haluttu. Jos olisimme saaneet enemmän aikaa tutustua niihin kylpylöihin, joihin reissumme alunperin piti keskittyä, jos olisimme saaneet edes hieman vapaa-aikaa ja olisimme voineet vapaasti tutustua paikalliseen elämänmenoon, olisi fiilis matkasta ollut todennäköisesti hyvinkin erilainen.

Sen sijaan meille ei kerrottu ohjelmaa yhtenäkään päivänä etukäteen, vaikka sitä jatkuvasti toivoimme. ”This is your day”, kuulimme aamuisin, mutta meidän päivästä tuli kerta toisensa jälkeen jotain muuta kuin ”meidän päivä”. Meille valehdeltiin siitä, mihin seuraavaksi menisimme ja siitä, mitä seuraavana päivänä tulisi tapahtumaan. Lopulta ymmärsin, ettei kenenkään sanaan voi luottaa. Kun sitten olimme suorittaneet pitkän päiväohjelmamme, meille jäi pieni hetki aikaa perehtyä siihen hotellin spa-osastoon. Itse ehdin kahdesti piipahtamaan kylpylässä ja siellä thermal-altaassa, perinteinen turkkilainen hamam sen sijaan jäi valitettavasti väliin aikataulusyistä kokonaan. On kuitenkin todettava, että kipuihini thermal spalla oli positiivinen vaikutus, vaikka ehdin altaaseen vain pikaisesti. Jos minulle tulee mahdollisuus joskus päästä vastaavanlaiseen paikkaan uudelleen, niin teen sen ilomielin. En tiedä, mikä taika tuossa mineraalipitoisessa vedessä on, mutta ei sillä väliä, jos saan siitä edes hetkeksi apua kipuihini. Jatkuvien kipujen kanssa eläminen kun ei ole mitenkään hauskaa. On todella sääli, että tämän reissun puitteissa tuo wellness-osio jäi niin paljon suunniteltua vähäisemmäksi.

Afyon luolat

KIITOLLISUUS KANTAA

Nettiyhteyksien toimimattomuuden vuoksi yhteydenpito ulkomaailmaan oli matkan edetessä heikohkoa. Toisinaan Turkki on rajoittanut kansalaistensa pääsyä some-kanaviin, mutta tällä hetkellä tietääkseni mitään tällaista ei ollut ilmoilla. Hotellissamme oli muuten vain ongelmia yhteyksien suhteen eikä paikallisissa kahviloissa tarvinnut haaveilla wifi-yhteyksistä. Tekeehän se ihmiselle ihan hyvää välillä olla tavoittamattomissa, mutta töiden hoitaminen sekä sosiaalisen median päivittäminen (melko olennainen osa blogimatkaa) vaikeutui huomattavasti. Tämäkin aiheutti oman stressinsä, kun tärkeitä asioita jäi yksinkertaisesti yhteyksien puutteen vuoksi hoitamatta.

Mutta se Afyon, onhan se kaunis kaupunki! Ihmisten elämää oli kiinnostavaa seurata ja pääsin minä lopulta ihailemaan maisemiakin, viimeisenä päivänä, kun virallinen ohjelmamme oli vihdoin suoritettu. Tämän visiitin järjesti hotellimme johto, kun kerroin, että tahtoisin päästä valokuvaamaan. On myös sanottava, että meillä kaikilla oli sellainen olo, että Afyonissa on turvallista. Edes miesten yli-innokkuutta ja liian läpitunkevia katseita ei ollut ilmoilla. Huomisesta ei kukaan tiedä, mutta toivon sydämestäni, että Afyonissa säilyy rauhallinen tunnelma. Pidin myös kovasti kaupungin markkinoiden fiiliksestä ja raikkaasta ilmasta vuorilla.

Vaikka minä olen tykästynyt kaupunkiin, en pysty siitä juurikaan matkailukohteena blogiini kirjoittamaan (ainakaan ihan lähiaikana), sillä sydämeni särkyi siitä, miten meitä kohdeltiin blogimatkan aikana. En osaa kaikkea tapahtunutta tässä edes avata, mutta se päänsisäinen kaaos, joka syntyi siitä, ettei meille oltu matkan ja sen tavoitteiden suhteen avoimia, siitä, että meille jatkuvalla syötöllä luvattiin yhtä ja seuraavassa hetkessä tapahtui toista, siitä, että olin koko matkan ajan fyysisesti ja henkisesti väsynyt.. Se kaikki oli vain yksinkertaisesti liikaa. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että matka kävi mielenterveyden päälle. Saavuimme Afyoniin yöllä, joten väsymys starttasi jo ekana päivänä. Kun stressi jatkui matkan aikana tarpeeksi pitkään, huomasin, että en jaksanut enää itsekään olla ystävällinen ristiriitatilanteissa. En ollut oma itseni ja hymyni hyytyi monta kertaa. Ehkä jopa eniten koko matkalla minua ahdisti se, millaiseksi itse muutuin. Olisin myös alusta loppuun saakka kaivannut reissullemme matkanjohtajaa, jolle olisi matkan edetessä voinut kertoa huolensa, mutta Turkki ei kuulemma anna nykyään lupaa matkanjohtajan mukaan ottamiseen.

Olen alkanut taas arvostamaan omaa kotimaatani ja sen kulttuuria uudella tavalla. Sanotaan, että matkailu avartaa ja tämän reissun kohdalla se totisesti piti paikkansa. Matkasta ei tullut sellainen kuin olin etukäteen kuvitellut ja toivonut, mutta moniko voi kertoa päässeensä näkemään aitiopaikalta, miten blogimatka saa näin odottamattomia, jopa polittiisia käänteitä? Luulin, että pahinta tällä matkalla olisi aikataulujen tiukkuus, mutta yllätyin siitä, miten kokonaisvaltaisesti matka pystyi nujertamaan henkisesti. Tästä on kuitenkin seurannut hyvääkin. En ole pitkään aikaan osannut arvostaa sananvapauttamme sen ansaitsemalla tavalla. Nyt minusta tuntuu, että on ollut enemmän kuin lottovoitto syntyä Suomeen! Jatkossa aion miettiä tarkemmin, millaisille matkoille lähden mukaan ja millaisia teemoja haluan blogissani käsitellä. Journalisti minussa on nostanut päätään. Kiinnostus tutkivaan journalismiin on herännyt henkiin monien hiljaisempien vuosien jälkeen.

Enää en aio antaa ihmisten käyttää hyväksi kiltteyttäni tai ammattitaitoani. Vielä vähemmän annan kasvojani käytettäväksi poliittisiin tarkoituksiin maassa, joka lipuu yhä kauemmas demokratiasta ja Eurooppalaisista arvoista. Sen sijaan haluan edelleen etsiä niitä vähän tuntemattomampia helmiä niin kotimaasta kuin maailman toiselta laidaltakin. Haluan kohdata ihmisiä ja olla taas oma itseni – ystävällinen ja auttavainen muita kohtaan. Haluan painottaa entistä enemmän teksteissänikin vastuuta muista ihmisistä ja maailmasta. Pääsin näkemään, miten asioita hoidetaan maassa, jossa ei ole sananvapautta. Siellä minun ääneeni hukkui ja toiveeni ehkä sivuutettiin, mutta täällä saan olla vapaa jakaa ajatukseni muillekin. Kiitollisuus omasta elämästä on tänään aivan valtava ja kantaa tästä pitkälle eteenpäinkin.

Kiitän kollegojani, jotka pitivät minut järjissäni matkalla sekä koko matkabloggaajien yhteisöä, jonka kanssa olen saanut vuosien ajan jakaa niin bloggaamisen ilon hetket kuin aallonpohjatkin.

Minun tulevia seikkailuitani voi seurata myös Facebookissa, Instagramissa sekä Twitterissä.

Afyon vuoristo

Matkan järjesti Turkin valtion kulttuuri- ja matkailutoimisto. Postauksen kuvat on otettu matkan aikana. 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Previous Post Next Post

You Might Also Like

48 Comments

  • Reply Miika ♥ Gia | matkakuume.net maanantai, kesäkuu 5, 2017 at 21:07

    Huhhuh, mikä matka.

    Hieno, pitkä kirjoitus, hienoa kun kirjoitit sen, ja avasit millaiseksi nämä matkat tosissaan pahimmillaan saattaa muotoutua. Harmi että teille kävi noin.

    Mitä olisi tapahtunut, jos ette olisi yksi päivä enää suostuneet lähtemään minnekään tai mukaan kuviin?

    • Reply Reason for Season tiistai, kesäkuu 6, 2017 at 17:58

      Huh mikä matka tosiaan. Tämän jälkeen tarvisi kipeästi rentouttavan loman. En tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos olisimme kieltäytyneet. Nytkin jo oppaamme joutui vähän pulaan, kun joistain kohteista kieltäydyimme. Hän sai varoituksen.. Tuolla ihmisillä on oikeasti vaarana menettää työnsä ja pahempaakin, joten emme voineet oikein ottaa sitä riskiä. En kuitenkaan haluaisi kontolleni kenenkään kohtaloa siellä. Nää on tosi monimutkaisia juttuja.

  • Reply anna / Tämä matka -blogi maanantai, kesäkuu 5, 2017 at 21:29

    Meilla tarjottiin ko. matkaa. Kieltäydymme, koska oli jo reissu Madeiralle, mutta vaikka ei olisi ollut, niin silti olisimme kieltäytyneet kohteliaasti. Kuten sanoit, blogimatkat ovat kärsineet inflaation.

    En sinällään vierasta Turkkia kohteena, mutta en halua tukea nykyistä hallitusta. Blogimatkalla myyt kasvosi matkailuviranomaisille :/

    Lisäksi sellainen jos lähestytään tosi viime tingassa saisi minut heti varovaiseksi. Heti miettisin kuinka moni on kieltäytynyt ja en halua olla joku jämä, joka kontaktoidaan viime paniikissa.

    • Reply Reason for Season tiistai, kesäkuu 6, 2017 at 17:55

      Ymmärrän varsin hyvin päätöksen olla tukematta nykyistä hallitusta millään tavoin, ja samoilla linjoilla olen nyt itsekin. Itse en ehtinyt harkitsemaan tätä päätöstä, vaikka ehkä olisi sittenkin pitänyt. Minua ei sinällään haittaa, jos minut kutsutaan viime tipassa, mutta reissu itsessään pitäisi olla kyllä aiemmin kasassa. Nyt tämä tuli yleensäkin niin viime hetkellä, että herää kysymys, miksi tämä matka oli niin kiire järjestää. Mutta Madeira oli tosiaan ehkä tuhat kertaa parempi valinta, pisteet siitä :D.

  • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta maanantai, kesäkuu 5, 2017 at 23:25

    Mulla on vain se Tatarstanin pressimatka takana, ja se oli kyllä ihan huippu, vaikka tiukka aikataulu oli sielläkin. Harmi, että tämä teidän reissu oli tällainen.

    • Reply Reason for Season tiistai, kesäkuu 6, 2017 at 17:49

      Joo se on jäänyt mulle kans mieleen, että kirjoitit siitä positiivisena kokemuksena :)! Onneksi se ei tosiaan sentään aina ole tällaista.

  • Reply Sandra tiistai, kesäkuu 6, 2017 at 06:33

    Olipa hyvä postaus. Kiitos jakamisesta.

  • Reply Saana | Live now – dream later tiistai, kesäkuu 6, 2017 at 16:19

    Silmiä avaava kirjoitus, kiitos siitä Mirka. Ja kiitos myös siitä, että linkkasit blogiini. Oli todella otettu fiilis, kun huonojen kokemusten keskellä pääsin juttuineni positiiviseksi esimerkiksi, vaikka viimeisellä blogimatkalla Ruotsin Lapissa matkasuunnitelma menikin pieleen. Se ei kuitenkaan johtunut millään tavalla järjestävästä tahosta vaan luonnonvoimista, joille ei kukaan mahda mitään. Sekin on hyvä muistaa – joskus matka voi mennä vähän pieleen sellaisestakin syystä, johon ei yksikään ihminen voi vaikuttaa.

    Tähän matkaan olisi kuitenkin voinut vaikuttaa. Hurjan ikävä kuulla, miten odotettu reissu toteutettiin näin huonosti. Afyonin matkailua tuskin tähän matkaan panostetuilla pennosilla edistetään, ja on sääli, että bloggaajat, jotka innokkaasti odottivat pääsevänsä kertomaan tuntemattoman kaupungin ihmeistä omalle yleisölleen päätyivätkin pelinappuloiksi. Sulla on kuitenkin hieno asenne tähän tekemiseen – kiinnostus ottaa selvää asioista, olla rehellinen ja kirjoittaa aidosti siitä, millaisia tunteita ja ajatuksia kokemus herätti. Arvostan sitä hurjasti.

    • Reply Reason for Season tiistai, kesäkuu 6, 2017 at 17:44

      Kiitos <3. Se on niin totta, että on paljon asioita, joille ei kukaan voi mitään, kuten sää. Sinun teksteistäsi kuitenkin jäi se fiilis, että olet innoissasi Ruotsin Lapista ja että olette päässeet tekemään siistejä juttuja siellä. Sehän se jää lukijallekin mieleen, se tunnelma. Ei se haittaa niin paljoa, jos yksittäinen aktiviteetti tai päivä menee pilalle, mutta sitten, kun koko matkan funktio tuntuu vaihtuvan ja bloggaajien intressejä ei kuunnella ollenkaan.. silloin ollaan menty metsään, niin kuin meidän reissullamme kävi. Haluan tällä tekstilläni nyt osoittaa, että en ole bloggaajana mikään sätkynukke, joka kirjoittaa kritiikittömästi mistä tahansa kohteesta, missä tahansa tilanteessa.Tiedä tuota sitten, haluaako kukaan mua tämän jälkeen enää näille matkoille mukaan, mutta sen riskin olen valmis ottamaan :P.

      • Reply Saana | Live now – dream later perjantai, kesäkuu 9, 2017 at 09:07

        Tuskinpa vastaavalle matkalle enää haluaisitkaan. Ja matkanjärjestäjä, joka osaa hommansa, haluaa kuulla myös sen, mikä matkalla menee pieleen ja missä on parannettavaa. Itse näkisin asian ainakin niin, että paras on sellainen matkanjärjestäjä, joka huomaa epäkohdan – vaikka sitten julkisesta blogista, joka on jo luettu satoja, ellei tuhansia kertoja – ja toimii heti ratkaistakseen sen. Vähän samaan tyyliin kuin Gordon Ramsayn Kitchen ja Hotel Nightmares -ohjelmat: Gordon menee paikalle räyhäämään ja osoittamaan, mikä paikassa on pielessä. Pahastikin rempallaan ja torakoita täynnä oleva ravintola voi kuitenkin pelastua ja menestyä, kun sen eteen tehdään töitä. Vähän kärjistetty esimerkki, mutta samalla periaatteella matkanjärjestäjien pitäisi ajatella pieleen mennyttä pressimatkaa tai negatiivista asiakaspalautetta. Tosin tällä teidän pressimatkalla järjestäjällä tuntuu olleen taustalla ihan muut intressit kuin kohteen matkailun edistäminen. Varoittava esimerkki myös muille, jotka pressimatkoille lähtöä pohtivat. Voimia kommenttiryöpytyksen keskelle (luin juuri loputkin keskustelun kommentit).

        • Reply Reason for Season perjantai, kesäkuu 9, 2017 at 18:55

          No en kyllä kieltämättä ihan heti uudelleen lähtisi tällaiselle matkalle. Tästä reissusta annoinkin matkanjärjestäjälle palautetta jo matkan aikana ja sen jälkeen. Kerroin myös, että julkaisen tämän postauksen. Mielestäni olisi hyvä, jos tämä voisi edes vähän herättää keskustelua siitä, miten tällaisia matkoja kannattaisi järjestää. Tietysti tämä meidän reissu nyt oli aika hc esimerkki, mutta ehkä tästä muutkin voisivat oppia sitä, millaisiin asioihin pitäisi jo valmisteluvaiheessa kiinnittää huomiota. Ja suurkiitos, on tässä kaiken kaikkiaan ollut mielenterveys vähän koetuksella <3.

  • Reply Ariela/Andalusian auringossa-ruokamatkablogi keskiviikko, kesäkuu 7, 2017 at 01:29

    No huh! Erja Ariela täällä – kiitos kun otit paikkani 🙂 Koska reissua ei edes viestintätoimiston taholta Suomessa erikseen vahvistettu niin lupauduin muualle ja ilmoitin, etten ole käytettävissä.

    Nyt ei todellakaan harmita – kuulostaa ihan karmealta kokemukselta. Toivon todella, että olisitte muiden bloggaajien kanssa vaikka yhteisrintamalla yhteydessä järjestävään tahoon ja purkisitte ihan kunnolla osiin, missä on epäonnistuttu ja miten homma pitäisi hoitaa.

    • Reply Reason for Season keskiviikko, kesäkuu 7, 2017 at 12:32

      Hyvä päätös. Et todellakaan menettänyt ainakaan perinteisessä matkailumielessä mitään. Tietysti elämänkokemuksena tämä on sellainen, että ei ihan heti tule vastaan.. mutta sen verran raskas, että en voi suositella. Turkissa kirjoitettujen lehtijuttujen perusteellahan sinä kuitenkin olet ollut matkalla :D. Ja myös yhtenä päivänä huoneeseeni oli ilmaantunut viesti ”Welcome Erja” :P. Mutta joo, jos ei muuta, niin tutkivasta journalismista ja maailmantilanteesta kiinnostuin taas ihan uudella intensiteetillä. Onhan sekin jotain.

    • Reply Eevakaisa keskiviikko, kesäkuu 7, 2017 at 16:09

      Hei Erja

      Olemme tavanneet bloggaajat kasvotusten ennen ja jälkeen reissun. Tämä on normaali tapa toimia, kun kontaktoimme bloggaajia matkalle. Olemme käyneet palautetta yhdessä läpi ja välittäneet sen eteenpäin, jotta matkoja voidaan kehittää tulevaisuudessa.

      Terveisin
      Eevakaisa

  • Reply Sandra / Terveiset päiväntasaajalta keskiviikko, kesäkuu 7, 2017 at 05:16

    Kiva kun kirjoitit tämmöiseltä kannalta tämän. Todella ärsyttävää ja voin vaan kuvitella fiiliksen reissulla tän kaiken tajutessaan!! :/ Tulee mieleen pakotetut luokkaretket 😀

    • Reply Toinen näkökulma keskiviikko, kesäkuu 7, 2017 at 12:22

      Tänne ei kuitenkaan ketään ole pakotettu? Mainostaja halusi maksaa matkan saadakseen kohteelle näkyvyyttä. Haluavatkohan enää jatkossa kutsua ketään blogimatkalle Turkkiin?

      • Reply Reason for Season keskiviikko, kesäkuu 7, 2017 at 12:55

        Heippa! Ei tietenkään pakotettu :)! Tosin annettiin matkasta etukäteen tosi erilainen kuva meille. En tiedä kutsuvatko jatkossa ihmisiä Turkkiin, mutta tärkeämpi kysymys on se, haluaako kukaan bloggaaja lähteä sinne tämän jälkeen. Omasta mielestäni blogimatkat voisi hetkeksi laittaa jäihin ja odottaa, mihin tilanne Turkissa kehittyy. Paljon siellä on upeita paikkoja, siitä ei pääse mihinkään. Tilanne on vaan valitettavan epästabiili.

    • Reply Reason for Season keskiviikko, kesäkuu 7, 2017 at 12:33

      Sillä erotuksella, että pakotetut luokkaretket on aika paljon leppoisampia kuin tämä kokemus, eikä niistä jää traumoja jälkikäteen :D. Mutta joo kiitos, en tiedä, miltä muultakaan kannalta olisin voinut tällä kertaa kirjoittaa, muu olisi tuntunut epärehelliseltä ja epäeettiseltä.

  • Reply Pirkko / Meriharakka keskiviikko, kesäkuu 7, 2017 at 11:03

    Mekin jätimme tämän väliin, niin aikataulusyistä kuin Turkin poliittisen tilanteen takia – ei niin, että Turkki nyt varsinaisesti pelottaisi, mutta matkailu sinne on kuitenkin nykyisin tilanteen tukemista joltain osin.
    Siitä olen ehdottomasti samaa mieltä, että vähintäänkin blogimatkalla pitäisi jäädä aikaa kuvaamiselle – kun sitähän usein juuri odotetaan, kauniita kuvia – ja hyvä olisi myös varmistaa, että yhteydet vaikka välittömään Instaamiseen ovat olemassa.
    Tuosta sen sijaan olen jo vähän eri mieltä, että jos menee järjestetylle (ja tarjotulle) matkalle, että siitä pitäisi voida tehdä irtiottoja edes jonain päivänä. Omia retkiä ja oman näköisen matkan saa vaan sen itse järjestämällä (ja maksamalla) – ja minusta ihan reilua näin.

    • Reply Reason for Season keskiviikko, kesäkuu 7, 2017 at 12:39

      Ymmärrän hyvin päätöksenne, jos olisin miettinyt asiaa yhtään enempää, niin olisin tullut samaan lopputulokseen. Olen toisinaan vähän liiankin spontaani, mutta tämä reissu sai minut kyllä pysähtymään ja jatkossa olen ehdottomasti tarkempi. Harva kokemus on puhutellut minua niin paljon kuin tämä. Joo ei tämän jutun pointti nyt ollut millään tavalla siinä, että sainko tehdä jonkun oman retken (vaikka sellaista etukäteen puhuttiinkin) vaan se, miten poliittiseksi meidän reissu kääntyi ja miten jatkuvasti valehdeltiin ja jatkuvasti tuli lisää käyntikohteita ja virastovoerailuja, joita tunnuttiin keksivän sitä mukaa, kun reissu eteni. Meidän matkamme pointti kuitenkin piti olla kylpylöissä – ja lopputulos oli kaikkea muuta. Pressimatkan kaappaaminen poliittisen tarkoituksiin ei vain yksinkertaisesti oli hyväksyttävää miltään kantilta katsottuna. Tiedän kyllä, että pressimatkoilla on järjestettyä ohjelmaa, se nyt lienee itsestään selvää.

  • Reply Ritu keskiviikko, kesäkuu 7, 2017 at 11:52

    Olen Pirkon kanssa samaa mieltä tarjotuilla matkoilla mennään ohjelman mukaisesti ja omat reissut voi järjestää itse. Minua hiukan ihmetyttää se, että kuinka lähdit matkalle, jos Turkin nykyinen tilanne mietitytti sinua jo ennestään? Lukiessani kirjoitustasi minulle herää ajatus siitä, että purkaat ainoasta pahaa oloasi käyttäen syynä tätä ohjelmaa. Onko tämä ammattimaisen blogaajan tapa kirjoittaa tai toimia? Matkailu aiheinen blogi ei ole minusta oikea foorumi jakaa poliittisia mielipiteitä. Itse olisin halunnut kuulla enemmän Afyonista. Eikö se ollut tämän matkantarkoitus. Olen lukenut blogiasi ja pitänyt siitä, mutta minusta tämä oli nyt rimanalitus. Toivottavasti kirjoitat lähitulevaisuudessa, jotain realistista Afyonista, koska hiukan googletin ja paikka vaikutti mielenkiintoiselta.

    • Reply Reason for Season keskiviikko, kesäkuu 7, 2017 at 12:52

      Hei Ritu ja kiitos palautteestasi! Olen saanut paljon positiivista palautetta tästä tekstistä, varmaan enemmän kuin milloinkaan aiemmin yhdestäkään kirjoittamastani artikkelista. Suurin osa palautteesta on tullut yksityisviesteillä, sillä aihe on todellakin aika arka. Harmi, jos tämä on sinun mielestäsi rimanalitus, mutta sinulla on oikeus mielipiteeseesi yhtä lailla, kuin kenellä tahansa :). Oikeastaan on todella virkistävää saada kriittistä palautetta. Minulle blogi on paikka, jossa kerron kokemuksistani, ja tällä kertaa kokemukseni oli se, että meidän reissumme kaapattiin poliittisiin tarkoituksiin. En voi hyväksyä sellaista. En ollut todellakaan perehtynyt Turkin tilanteeseen tarpeeksi ennen matkaa, jos olisin sen tehnyt, niin en olisi lähtenyt. Olin vähän turhankin spontaani, ja nyt kävi näin. Jälkikäteen olen perehtynyt tilanteeseen sitäkin enemmän ja sitä kautta olen ymmärtänyt paremmin kaikkea reissun aikana kokemaamme. Ammattimaisen bloggaajan tapa toimia on mielestäni rehellisyys ja avoimuus. En voisi ikinä antaa itselleni anteeksi sitä, että kirjoittaisin tällaisen kokemuksen jälkeen pelkästään jotain fiilistelyä Afyonista – etenkin, kun epäilen, että Turkin tilanne saattaa eskaloitua ihan minä päivänä tahansa. En ole tehnyt lopullista päätöstä siitä, julkaisenko Afyonista jotain myöhemmin, mutta tällä hetkellä aion seurailla tilanteen kehittymistä maassa jonkin aikaa. Ja mitä realismiin tulee, niin tässä postauksessa on monia täysin realistisia asioita Afyonista. Realismia on myös se, että olen menettänyt monet yöuneni sen jälkeen, kun tajusin joutuneeni politiikan pelinappulaksi. Toivon, että Turkin tilanne kääntyy parempaan, mutta nähtäväksi jää. Aurinkoa sinun päivääsi!

      • Reply Rituu keskiviikko, kesäkuu 7, 2017 at 15:30

        Kommentissasi korostat rehellisyyttäsi ja ammattimaisuuttasi, mutta eikö ole loogista tutustua kunnolla paikkaan ennen kuin suostuu matkaan. Minulla on asunto Turkissa ja uskon tuntevani maata ja kulttuuria jonkunkin verran. Jos sinusta turkkilainen viraanvaraisuus on joutumista politiikan pelinappulaksi, olen kanssasi erimieltä. Itse en ainakaan usko, että suomalainen blogaaja olisi joutunut Turkisssa poliittisenpelin uhriksi. Vai oletko kenties nyt ajanut itsesi siihen tällä julkaisulla. Nyt kun, et ole tarkemmin kertonut, miksi ajattelet joutuneesi uhriksi oletko kenties tavannut maan presitentin? Olemmehan lähtöisin kuitenkin asukasluvultaan pienestä maasta. Olen viimeaikoina seurannut kuinka varsinkin täällä Alanyassa on vieraillut kansainvälisiä julkkiksia. Hakeakseen näkyvyyttä politiikot olisivat kenties käyttäneet heitä. Etkö todellakaan nähnyt tai kokenut mitään hyvää ja positiivista? Ihmettelen tätä, sillä täällä ihmisten onnellisuus täällä saa minut tuntemaan samoin.

        • Reply Reason for Season keskiviikko, kesäkuu 7, 2017 at 19:37

          Heipä hei jälleen. Olen samaa mieltä – tällä kertaa olisi pitänyt tutustua matkakohteeseen tai oikeastaan sen poliittiseen tilanteeseen tarkemmin. Minun kuitenkin piti tehdä päätös matkasta saman tien, kun kuulin siitä, ja tuli sitten oltua vähän turhan spontaani. Lisäksi olin kuullut, että juuri järjestetty pressimatka Turkkiin oli sujunut tosi hyvin. Luotin siis siihen, että tämä sujuisi yhtä hyvin. Lisäksi olin aika innoissani siitä, että meidän reissun piti keskittyä kylpylöihin… Tässä meidän reissussa ei valitettavasti ollut pääosin kyse turkkilaisesta vieraanvaraisuudesta, vaikka toki sitäkin matkan varrella näkyi, en kiellä sitä ollenkaan! Meidän tilanteessamme on kyse ilmeisesti aika samanlaisesta tapauksesta, jonka kirjoitat tapahtuneen Alanyassa, sillä erotuksella, että me emme ole oikeasti julkkiksia, vaan he keksivät päästään, että olemme sellaisia, ja kirjoittivat sen lehtiinsä. Meiltä ei kukaan kysynyt mitään, ei edes sitä, ketä me oikeasti olemme. Tämän avulla juurikin kalasteltiin sitä positiivista näkyvyyttä itselle, enkä olisi missään tapauksessa halunnut olla osana sitä – en etenkään ilman rehellisyyttä ja avoimuutta asian suhteen. Olisin halunnut kuulla, että meistä ollaan kirjoittamassa. Meidän reissun fokus lipsui siis matkakohteista ja elämyksistä meidän valokuvaamiseen ja virastoissa pönöttämiseen. Se, mikä meille oltiin annettu tehtäväksi Suomessa – eli kylpylöihin tutustuminen – jäi hyvinkin vähäiseksi. Minulla ei ole siis yksinkertaisesti materiaalia toteuttaa sitä missiota, joka tällä reissulla oli. Toki kuulin reissumme aikana ”mitään positiivista”. Olenhan artikkelissanikin maininnut noita asioita. Ei ole sanottu, ettenkö koskaan tulisi julkaisemaan kuvamateriaalia Afyonista blogissani, mutta tarvitsen nyt vähän aikaa sulatella kaikkea. Lisäksi Turkista kantautuu nyt jatkuvasti kamalia uutisia, viimeksi tänään – kuten varmasti tiedätkin, Amnestyn paikallisjohtaja on pidätetty siellä näiden puhdistusten tiimoilta. Nämä tilanteet alkavat lähteä siellä todella pahasti lapasesta ja koska minua epäilyttää, että maassa saattaa tapahtua lähiaikoina rajuja juttuja, en ala kirjoittamaan nyt akuutisti mitään kritiikitöntä matkailumainontaa. Sen sijaan sen voin sinulle sanoa, että mikäli sinulla on Alanyassa asunto, niin tee ihmeessä joskus reissu Afyoniin. Suosittelen NG-hotellia! En itse majoittunut siellä, mutta kävin tutustumassa ja erityisesti sen kylpylä on tosi upea – hienoin, jonka matkalla näimme. Kuvia ei valitettavasti paikasta ole, koska ihmisiä ei tietenkään voinut kuvata heidän kylpiessään.

  • Reply Lotta | Watia.fi keskiviikko, kesäkuu 7, 2017 at 13:24

    Hyvä kun kirjoitit tästä. Älytön reissu kyllä. Tästä olis voinut tulla niin positiivinen juttu, mutta nyt ei viety kyllä pressimatkaa millään tasolla kotiin. Näihin jos joihinkin pitäis panostaa!

    Pressimatkojen aikataulut on kyllä yleensä tosi kiireisiä. Me tykätään varsinkin videoita tehdä paljon mieluummin omaan tahtiin, muuten niistä tulee niin pintapuolisia ja tosi sekavia. Kiitos kun linkkasit mun juttuun Muoniosta, toi reissu oli kyllä aikataulutettu todella mukavasti ja siinä ehti myös vaan nautiskella. Ihan huippuhyvin toteutettu setti oli se. 🙂

    • Reply Reason for Season keskiviikko, kesäkuu 7, 2017 at 19:16

      Kiitos <3. Samaa mieltä, näihin, jos joihinkin kannattaisi panostaa. Se on kyllä sääli, että niin monet blogimatkat on vaan juoksemista paikasta toiseen, mutta tällä kertaa se ei edes ollut se suurin murhe. Ihana oli lukea silloin teidän juttuja Muoniosta, koska niistä välittyi sellainen rehellinen fiilistely. On jäänyt siitä paikasta todella hyvä kuva teidän juttujen pohjalta <3. Täytyy jossain kohtaa tehdä ihan erillinen postaus näistä hyvin toteutetuista matkoista, ansaitsevat ehdottomasti huomiota :)!

  • Reply Ritu torstai, kesäkuu 8, 2017 at 12:01

    Mielestäni matkabloggaajan tulisi keskittyä ja julkaista sellaisesta mitä on nähnyt matkan aikana, henkilökohtaiset ajatukset ja tuntemukset eivät sovi varsinkaan rantapallon blogeihin. Lisäksi täällä teemana ei ole poliittiikka ja tästä johtuen sinun tulisi jakaa tällaiset mielipiteesi muilla foorumeilla. Itse olen ymmärtänyt, että rantapallon matkailubloggaajat ovat tasokkaita ja keskittyvät matkailunkannalta olennaisiin asioihin ja poliittisia mielipiteitä täällä ei ole perinteisesti jaettu. Ovatkohan sivuston ylläpitäjät kiinnttäneet huomiota tähän julkaisuusi? Täällä me lukijat haluamme keskittyä olennaiseen emmekä sellaiseen joista voimme lukea hyvin tiedotusvälineistä. Tämän kaiken keskällä minulle jäi epäselväksi se, että oletko käynyt aikaisemmin Turkissa? Onko esimerkiksi istanbul sinulle tuttu, jos ei suosittelen lämpimästi tutustumaan tuohon kiehtovaan kaupunkiin. Henkilökohtainen suosikkini on kuitenkin taianomainen Kapppadokia. Siellä riittää nähtävää ja koettavaa useammalle kerralle.
    Minusta on ihmeellistä kun kerrot, että et ollut perillä Turkin nykyisistä tapahtumista, sillä onhan meidän media seurannut sitä tiiviisti.
    Vastauksesi on pitkä, mutta onnistuit sivuuttamaan jälleen kerran kysymykset. Kiitos kuitenkin hotellisuosituksesta. Hakiessani tietoa Afyonista löysin sitä eräästä toisesta blogista. Tässä vielä linkit sinulle ja muille vinkiksi, jotka ovat kiinnostuneita kuulemaan Afyonista muuta kuin pieleen menneestä pressimatkasta.
    http://minakokeski-ikainen.blogspot.fi/2017/05/turkki-afyon-paivat-1-ja-2.html
    http://minakokeski-ikainen.blogspot.fi/2017/05/turkki-afyon-paiva-3.html

    • Reply Reason for Season torstai, kesäkuu 8, 2017 at 13:08

      En ole estänyt sähköpostiosoitettasi. ”Henkilökohtaiset ajatukset ja tuntemukset eivät sovi varsinkaan Rantapallon blogeihin.” En tiedä, mistä ihmeestä blogeissa on kyse, jos ei juuri henkilökohtaisista ajatuksista. Matkaoppaat ovat sitä varten, että niistä voi lukea pelkkiä matkavinkkejä. Tämä on minun henkilökohtainen blogini, jossa se teemana on se, minkä tahdon täällä olevan. Tosin, politiikka ei mikään erityinen teema täällä tule koskaan olemaan. Jos sinä haluat keskittyä ”olennaiseen” ja minun blogini ei sitä mielestäsi ole, niin täällä on tuhat muuta blogia, joita voit ihan vapaasti lukea minun blogini sijaan. Olen käynyt aiemmin Turkissa, viimeksi yövyin Istanbulissa joulukuussa. Olen käynyt siellä myös aiemmin ja mielestäni Istanbul on kovin kaunis kaupunki. En ole koskaan väittänytkään, että Turkki ei olisi kaunis maa. Lisäksi tässä artikkelissani kerroinkin, että Kappadokia on ollut kauan haavekohteideni listalla, mutta en ole sinne valitettavasti vielä päässyt. Tiedän kyllä, että media seuraa Turkkia tiiviisti, mutta katseeni on keskittynyt muihin asioihin tässä alkuvuoden aikana ja siksi en ollut erityisen syvällisesti perehtynyt aiheeseen etukäteen. En tiedä, mitkä kysymykset mielestäsi sivuutin, mutta voit toki kysyä uudelleen, jos jokin asia jäi askarruttamaan. Tiedän kyllä hyvin, mitä Tiia on matkastamme blogannut. Hän valitsi tuon tyylin, jota sinä ilmeisesti arvostat – eli omat tunteet sivuun blogitekstissä. Tämä ei tule koskaan olemaan oma tyylini bloggaajana. Kirjoitan myös matkailun varjopuolista ja todella rankoistakin teemoista – myös niiden maiden kohdalla, jotka ovat minulle kaikista rakkaimpia. Mainittakoon esimerkkinä nyt vaikkapa ihmiskauppa Thaimaassa. Suomessa – Luoja kiitos, on vielä sananvapaus, joten aion kirjoittaa sydäntäni lähellä olevista aiheista jatkossakin.

      • Reply Ritu torstai, kesäkuu 8, 2017 at 16:31

        Ibon kommenteista huomattavissa, että julkaisusi on jo loukannut turkkilaisia. Vastasit hänelle, että sinulla on sympatia tavallisia turkkialisia kohtaan. Mielestäni on hyvin erikoinen tapa osoittaa tätä sympatiaa julkaisemalla tällainen kirjoitus. Olet kuitenkin ollut vieraana maassa ja on julmaa lyödä matkan päätyttyä isäntiäsi tällä tavalla puukolla selkään. Lisäksi kysynkin vielä kertaalleen sinulta keitä olivat ne virkamiehet, jotka käyttivät teitä hyväksi jopa sillä tavalla, että olet menettänyt yöunesi. Mistä päättelit heidän pelkäävän asemansa ja tulevaisuutensa puolesta? Maailma on kieltämättä nykyään kovapaikka ja elämme yleismaailmallisesti haasteellisia aikoja, mutta ihan kaikkea tapahtunutta ei kannata ottaa henkilökohtaisesti.

        • Reply Reason for Season perjantai, kesäkuu 9, 2017 at 19:15

          En halua nimetä tässä yhteydessä ketään virkamiehiä. Mainittakoon nyt se, että ”pienemmät virkamiehet” olivat meidän reissullamme mukana koko ajan ja siinä pääsin näkemään ja kuulemaan kaikenlaista. Ja myös paikallisoppaamme kertoi asioista. Enhän minä ole tässä kirjoituksessani hyökännyt tavallisia turkkilaisia kohtaan, vaan sitä, että meidän koko reissumme fokus muutettiin matkailusta näiden virkamiesten toimistoissa istumiseen ja muutenkin epäollennaisuuksiin matkailun kannalta. En nyt ymmärrä, miksi se on hyökkäys koko maata kohtaan, jos kerron omasta huonosta kokemuksestani. Jos/kun joku esimerkiksi kirjoittaa Suomesta huonoja kokemuksiaan, niin en minä sitä ota itselleni loukkauksena. Täälläkin kotimaassammekin on monia asioita, joita hoidetaan huonosti ja mielestäni niistä sopiikin kirjoittaa. Minä kirjoitan blogissani siitä, mitä koen – en siitä käsin, mitä joku toinen olettaa minun kirjoittavan. Otan kyllä henkilökohtaisesti juttuja, jotka tapahtuvat itselleni. Mitä tässä maailmassa pitäisi ottaa henkilökohtaisesti, jos ei omia kokemuksiaan? Minua myös ihan oikeasti surettaa monien turkkilaisten tilanne, kuten tietenkin monien muidenkin ihmisten tässä maailmassa. Monista muista ikävistä asioista olen myös tässä blogissani kirjoittanut, osa liittyy Suomeen, osa muihin maihin. Tämä ei ole blogi, jossa maailmasta annetaan kiiltokuvamainen käsitys. Hattarablogeja löytyy kyllä seurattavaksi pilvin pimein, jos sellaisia kaipaa(t).

          • Ritu maanantai, kesäkuu 12, 2017 at 10:07

            Tiesitkö, että uskottavuutesi kärsii näiden kommenttiesi perusteella. Syytät avoimesti turkkilaisia virkamiehiä, mutta et ole valmis tarkentamaan keitä he ovat. Lisäksi ei ole millään tavalla uskottavaa, että et tiennyt mitä Turkissa on tapahtunut viimeisen vuoden aikana. Kerroithan, että olet yöpynyt edellisen kerran joulukuussa Istanbulissa. Minusta alkaa tuntua, että käytät Turkin tilannetta hyväksi hakeaksesi näkyvyyttä blogillesi. Tästä eteenpäin en tule enää lukemaan blogiasi, koska olet mielestäni alittanut hyvän maun rajan.

          • Reason for Season maanantai, kesäkuu 12, 2017 at 12:28

            Kuten olen aiemminkin sanonut, sinulla on vapaus lukea juuri niitä blogeja, joita tahdot. En ole kiinnostunut blogini analytiikasta, mutta nyt mainitsit tuon näkyvyyden hakemisen, niin kävin ensimmäistä kertaa kuukauden sisään analytiikkaa katsomassa, ja tiedoksesi, että ei tämä teksti ole nostanut kävijämäärääni. Minä en hae näkyvyyttä, sillä elämässäni on ihan toisenlaiset arvot eikä tämä blogi ole päätyöni. Hyvää kesän jatkoa sinulle!

          • Ritu maanantai, kesäkuu 12, 2017 at 13:31

            Ei nyt kannata hermostua. Sinulle toivotan onnea valitsemallasi tiellä. Tulet vielä varmasti huomaamaan, että olet valinnut väärän tavan puuttua ”epäkohtiin”. Toki olet oikeutettu mielipiteisiin, mutta on äärimmäisen epäkohteliasta ja raukkamaista hyökätä isäntiäsi kohtaan.

  • Reply Ibo torstai, kesäkuu 8, 2017 at 12:44

    Olen vuosia Suomessa asunut turkkilainen. Tunnen Afyonia todella hyvin ja rakastan kyseistä kaupunkia. Eilen luin postauksesi ja tulin todella surulliseksi. Muutkin turkkilaiset ystäväni, jotka lukivat tekstiäsi ajattelevat että olet väärässä. Meistä sinä rankaiset Afyonia kohtaamiesi huonojen kokemusten takia. Miettiiköhän kirjoittaja koskaan kyseisen maan kansalaisia lähettäessään tämän kaltaisia postauksia? Huomaatko loukanneesi 80 milyoonaa turkkilaista? Onko sinusta yksi pieleenmennyt pressimatka riittävän hyvä perustelu tällaisten asioiden kirjoittamiseen kotimaastani. Moni ihmisistä arvostelee Turkkia ja luulee että heillä on oikeus siihen tietämättä oikeastaan yhtään mitään siitä. Se on kai nykyään muotia olla Turkkivastainen tai uusi tyyli saada lisää seuraajia. Mutta Turkki ja sen kansalaiset ympäri maailmaa näistä postauksista kärsii. Tämä todella loukkaa meitä. Ymmärrän tekstisi perusteella että olet hyvin tunteellinen ihminen mutta et ole miettinyt asiaa loppuun asti, sillä tekstisi ansiota sinä saat sääliä ja huomiota eli vain sinä nautit, mutta ulkomailla asuvat turkinkansalaiset kärsivät. Toivottavasti ymmärsit mitä tarkoitan.

    • Reply Reason for Season torstai, kesäkuu 8, 2017 at 13:19

      Hei Ibo! Tarkoitukseni ei ole rankaista turkkilaisia, minulla on itsellänikin ympärilläni ihmisiä, jotka ovat sieltä kotoisin – tai joille maa on todella rakas. Monet ystäväni ovat asuneet Turkissa ja olen siellä itsekin ollut heidän vieraanaan. Mielestäni Turkki on kaunis maa ja Afyon on kaunis kaupunki. Kun tilanne tästä rauhoittuu, voin julkaista blogissani vielä lisää kuvamateriaalia Afyonista – sosiaalisen median kanavistanihan sitä löytyykin jo. Tarkennettakoon yhtä asiaa. Minä en ole nauttinut tämän tekstin julkaisusta. Olen voinut pahoin Turkin matkamme jälkeen ja menettänyt monet yöunet. Tiedän, että tulen saamaan paljon kritiikkiä. Mitä nautinnollista siinä on? Sen sijaan en olisi voinut olla epärehellinen matkastamme, sillä kokemukseni olivat rajuja. Koin, että Turkki käytti hyväkseen matkaamme. Sen sijaan, että he olisivat halunneet esitellä meille, mitä Afyonin matkailulla on tarjottavana, he päättivätkin esitellä meitä mediassa ja tehdä sen vieläpä hyvin valheellisesti. Toisin kuin ehkä kuvittelet, minulla on hyvinkin paljon sympatiaa tällä hetkellä tavallisia turkkilaisia kohtaan ja se olikin yksi syy, miksi tahdoin tuoda blogissanikin esille, mitä maassa tällä hetkellä tapahtuu. Toivon sydämestäni, että tilanne paranee monin tavoin ja Turkin matkailu saa elpyä <3.

      • Reply IBO torstai, kesäkuu 8, 2017 at 14:49

        Olet toistanut niin monta kertaa sen että lähdit matkaan spontaanisti ilman että perehdyit Turkkiin. Siksi kirjoitin sinulle noin. Mutta huomaan että oletkin yllättävän lähellä mun kaunista maatani. On sinun oma valintasi kylläkin se että näet mieluummin kaikki negatiiviset asiat positiivisten sijaan. Minullakin on paljon sanottavaa Suomesta ja suomalaisista mutta pyrin aina tuomaan vain ja ainoastaan positiiviset mielipiteeni ja ajatukseni esille näin saadaan hyvää aikaiseksi. Sinun empatiasi on todella teennäistä. Jos toivoisit sydämestäsi Turkille ja sen matkailulle kaikkea hyvää et olisi toiminut näin.
        Kiitos kuitenkin hyvistä toivomuksistasi Turkkin liittyen mutta kuinka voit selittää varmana näitä kaikkia asioita. Usko tai älä siellä asiat on enemmän kuin hyvin. Ihmiset elävät ihan normaalia elämää¬. Sinun ei tarvitse olla huolissasi meistä<3 Haluan vielä lisätä, että en ymmärrä miksi täällä ihmisillä on tarve jatkuvasti kommentoida kaukanaa olevaa Turkkia negatiivisesti kun taas Turkissa ei pahemmin olla kiinnostuttu mitä Suomessa tapahtuu.
        Turkissa lehdissä julkaistaan juttuja ihmisille iloisista asioista ja olette selvästi ollut ilon aihe Afyonissa ja lämmittänyt monien sydäntä. Kunpa olisit osannut suhtautua asiaan tällä tavalla niin et olisi menettänyt yöunet. Ja voit olla varma myös siitä että jos et olisi halunnut tulla kuvatuksi kukaan ei sinua siihen olisi pakottanut. Olet kuitenkin aikuinen ihminen. Meillä pakotetaan vieraita ainoastaan maistamaan herkkuja!

        • Reply Reason for Season perjantai, kesäkuu 9, 2017 at 23:10

          Moikka taas. Totta, on täysin oma valintani, mistä kirjoitan. Se, mitä kirjoitan yhteen postaukseen, ei ole kuitenkaan ”kaikki mitä ajattelen Turkista”. Tämä postaus koski mm. kokemuksiani meidän pressimatkastamme. Valehtelisin, jos väittäisin tuon kokemuksen olleen hyvä. Monet toki blogeissaan valehtelevat, mutta se ei sovi minun tyyliini. Sinä et voi tietää, millainen kokemukseni oli, joten et voi sanoa, miten minun siitä pitäisi kirjoittaa. Et voi myöskään tietää, onko minun empatiani teennäistä (mitä se ei todellakaan ole, jos tuntisit minua ollenkaan, niin tietäisit tämän). Hienoa, että pyrit tuomaan esille hyviä asioita Suomesta. Sinulla on kuitenkin myös oikeus puhua asioista, jotka ovat mielestäsi huonosti, jos sellaisia on. Mielestäni Suomessa on moniakin asioita, jotka voisivat olla paremmin. Kyllä minä niistäkin kirjoitan silloin, kun joku asia erityisesti on sydämelläni. Täällä meillä on sananvapaus ja sitä kyllä kannattaa käyttää, monessa maassa tämä ei ole itsestäänselvyys. Hienoa, jos sinulla ja läheisilläsi on kaikki hyvin. Valitettavasti on suuri joukko ihmisiä, jotka eivät ole yhtä onnekkaita. Ei sellaisessa maassa edes pidettäisi yllä poikkeustilaa, jossa asiat olisivat kunnossa. Ja mitä valokuviin tulee, meitä ei ”pakotettu” kuviin, mutta kerrottiin, että ihmiset voivat menettää työpaikkansa, jos emme tee sitä. Niin sydämetön en ole, että olisin hankkinut matkamme takia potkut jollekin :(. En valehtele sanoessani, että siellä ihmiset pelkäsivät työpaikkojensa puolesta. En ole ”tuulesta temmannut” tätä artikkeliani. Kaikki turkkilaiset eivät tästä kirjoituksestani ole myöskään loukkaantuneet, jos niin luulet. Tämä ei ole mikään hyökkäys Turkin kansalaisia kohtaan. Oikeudenmukaisuus on sydämelläni ihan ympäri maailman ja tulen siihen liittyvistä teemoista kirjoittamaan niin blogissa kuin lehtiartikkeleissakin – niin kauan kuin Luoja suo.

          • IBO maanantai, kesäkuu 12, 2017 at 17:29

            Aluksi kerroit että et tienyt mitään Turkin viime aikaisista tapahtumista. Nyt kuitenkin käyttäydyt kuin asiantuntija. Eikö olisi kuitenkin ollut järjekää ottaa selvää ennen kuin lähdit matkalle. En voi kieltää että maassamme ei olisi tapahtunut mitään ikävää. Nämä tiedot olisit varmasti löytänyt nopeasti internetistä. Olen aivan varma että keksit tuon päästäsi että joku olisi sanonut sinulle jos et tule kuvaan hän menettää työpaikkansa. Oletko ajatellut että vaikenamalla Turkissa ja aukaisemalla suusi täällä matkan jälkeen ettet vahingoitaisi ketään. Tällaistahan olet virhellisesti pelännyt.Toisista pahaa puhuminen ei ole sananvapautta. Teet tämän kaiken rehellisyyden ja oikeudenmukaisuuden nimissä mutta sinähän piiloudut vain näiden hyvien asioiden taakse ilkeiden ajatuksiesi kanssa. Rehellisyyttä on, että tuot artikkelissasi esille HYVÄT ja HUONOT asiat syytelemättä ketään. Itse olen kiitollinen siitä, mitä Suomi tarjoaa minulle siksi en voi sananvaupauden nimissä en epäkiitollisuutta sitä vieraanvaraisuutta kohtaan mitä Suomi on tarjonut minulle. Kokoneena matkailijana ja avoimin mielin vieraisiin kultuureihin suhtautuvana ihmisenä sinun tulisi ymmärtää tämä. Kunpa ymmärtäisit tehneesi väärin sen sijaan että jatkat vain loukkaamista tai osaisit edes pyytää anteeksi.

  • Reply Ne Tammelat torstai, kesäkuu 8, 2017 at 17:22

    Hyvä, että kirjoitit tästä. Ikävää, että matkanne ei ollut odotuksien mukainen.

  • Reply Sisko keskiviikko, kesäkuu 14, 2017 at 14:08

    Jos aina kirjoittaa miten elämä on ihanaa, kuinka kaikki on kuin ruusuilla tanssimista jne, kuinka uskottavana kukaan sitä pitäisi?
    Ei varmasti ollut hyvä kokemus, vaikka positiivisia asioitakin matkaan mahtui. Kiitos rehellisyydestäsi! 🙂

    • Reply Reason for Season tiistai, kesäkuu 27, 2017 at 13:07

      Kiitos <3. Yritän kirjoittaa asioista niin kuin ne ovat, haluan olla rehellinen blogissani, kuten elämässäni muutenkin. Elämä ei tosiaan ole ruusuilla tanssimista, enkä halua sellaista kuvaa antaa täälläkään.

  • Reply VEERAPIRITA / AURINKORASVAA & ALOE VEERAA perjantai, kesäkuu 30, 2017 at 21:10

    Kiinnostava postaus ja musta on hienoa, että tuot oikean mielipiteesi esiin – vaikkei täällä kaikki näköjään ollut sitä mieltä. Onneksi meillä on sananvapaus ja saadaan tuoda julki omat mielipiteet. Aika järkyltä kuulostaa tää pressimatka! Toivottavasti ei tuu enää samanlaisia vastaan sulla.

    • Reply Reason for Season perjantai, kesäkuu 30, 2017 at 23:27

      Kiitos :)! No tästä lähtien kyllä mietin entistä tarkemmin, millaiselle reissulle lähden mukaan. Oli tämä sentään elämänkokemuksena aika ainutlaatuinen, vaikka ei pressimatkana hääppöinen.

  • Reply Kotimaan roadtrip 2000 km 7 yötä kustannusyhteenveto perjantai, heinäkuu 14, 2017 at 17:28

    […] keskustellaan bloggaajien keskuudessa aina silloin tällöin. Ryhmille toteuttavat blogi- tai pressimatkat ovat usein haastavia: matkan ohjelma ei välttämättä sellaisenaan kiinnosta kaikkia, aina ei ehkä matkan kohdekaan, […]

  • Reply Sanna Wallenius torstai, elokuu 31, 2017 at 00:01

    Ristus, mikä reissu! Kiitos Mirka rehellisyydestä! Kyllä näistä asioista pitää voida avoimesti keskustella. Meillä kuitenkin, luojan kiitos, on vielä demokratia. Mitä tulee bloggaajan ja yritysten välisiin yhteistöihin, niin lopputuleman pitäisi juuri olla se, että molemmat ovat tyytyväisiä ja tyydytettyjä. Huonosti järkätty ja toteutettu reissu ei palvele ketään.

    • Reply Reason for Season torstai, elokuu 31, 2017 at 17:36

      Kiitos <3. Olen samaa mieltä, että asioista pitää voida puhua ja blogissa täytyy saada olla rehellinen. Ja Luojalle todellakin kiitos demokratiasta. Niin moni asia on Suomessa vielä todella hyvin, kaikesta huolimatta.

    Vastaa käyttäjälle Sanna Wallenius Cancel Reply