Monthly Archives

kesäkuu 2017

Bloggaaminen – intoa vai inhoa?

Tuijotan ulos junan ikkunasta. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, kun taas seuraavassa hetkessä vettä sataa vaakasuoraan. On meneillään perinteinen Suomen keskikesä, jolloin lähes kaikki vuodenajat voi kokea yhden vuorokauden aikana. Lähdin Rovaniemelle ihailemaan keskiyön aurinkoa, mutta pilviset yöt odottivat minua. Haaveeni öisen auringonpaisteen kuvaamisesta siirtyi samalla seuraavaan vuoteen. Lunta ei sentään satanut, joten asiat voisivat olla huonomminkin. On myös sanottava, että rakastan tätä vuodenaikaa joka tapauksessa, sillä eihän Suomen valoisia iltoja voita mikään.

Tämän vuoden ensimmäinen puolikas oli minulle lähimatkailun aikaa. Kävin kahdesti Tallinnassa sekä Tukholmassa, kerran Lontoossa ja kerran Turkin Afyonissa. Sen lisäksi reissasin kotimaassa, niin kuin Suomen juhlavuoteen sopiikin. Blogi on reissuista huolimatta päivittynyt sangen rauhalliseen tahtiin. Olen tehnyt monia matkoja, joista en ole kirjoittanut mitään. Se on toki sinänsä aivan ok, eihän minun tarvitse kaikkia elämäni käänteitä raportoida.

Kyse on kuitenkin jostain muustakin. Tuntuu, että fokus on hieman kadoksissa bloggaamiseni kanssa. Alkuvuodesta olin masentunut ja se vaikutti elämään isommassakin mittakaavassa. Jaksoin kyllä hoitaa pakolliset työt kunnialla, mutta en juurikaan ylimääräistä. Muutamista matkoista ja erityisesti ystävien tapaamisesta sain vähitellen uutta iloa ja inspiraatiota elämään. Onneksi tällä hetkellä mieli on kirkkaampi ja tuntuu, että olen vähitellen matkalla parempia aikoja kohti.

mustavalko sydän

Rakkauteni maailmaa tai matkustamista kohtaan ei ole missään vaiheessa hiipunut, päinvastoin. Tällä hetkellä on pohdinnan alla, minkälaisia blogijuttuja tahdon jatkossa ensisijaisesti kirjoittaa. Alkuvuotta värittivät (tai ehkä sittenkin tekivät harmaammaksi) monet viestit kuolemasta, sairauksista ja tietenkin maailmanlaajuisesti katsottuna terrorismista ja muista katastrofeista. Yhtäkkiä ei tuntunutkaan tärkeältä jakaa blogissa vinkkejä inspiroivista matkakohteista, vaikka normaalisti olen varsin innostunut sekä lukemaan että kirjoittamaan matkavinkkejä.

Olenkin kirjoittanut tavallisten matkajuttujen rinnalla alkuvuoden aikana muun muassa somevihasta, yksinäisyydestä, ystävyydestä sekä viimeisimpänä ahdistavasta pressimatkakokemuksesta. Kommentointi viimeisimmässä postauksessani oli sangen värikästä, ja erityisesti yksi kommentti sai minut mietteliääksi. Se kuului näin: ”Henkilökohtaiset ajatukset ja tuntemukset eivät sovi varsinkaan Rantapallon blogeihin.” En tiedä, pitäisikö tällaisen palautteen jälkeen itkeä vai nauraa, mutta kokeilin varmuuden vuoksi vähän molempia. Tiedän, että ihmiset kommentoivat blogeissa kaikenlaista, eikä näitä kannata jäädä sen kummemmin päässään pyörittelemään, mutta olen siitä huolimatta hieman hämmentynyt. Entä jos tämä kommentti ei olekaan tahallinen provosointi vaan rehellinen mielipide?

Onko tultu näin kauas bloggaamisen juurilta, että jotkut blogien lukijatkin olettavat blogien olevan nykyään vain informaation välittämisen tai sponsoroidun (monesti kritiikittömän) hehkuttamisen kanavia? Jos näin on, niin olen surullinen. Jos blogi ei ole paikka, jossa voi esittää omia ajatuksiaan rehellisesti, niin en tiedä, mikä on. Itse aion siis ehdottomasti jatkossakin kirjoittaa niistä asioista, jotka ovat minulle tärkeitä, vaikka jonkun muun mielestä ne eivät blogiini sopisikaan. Tulen jatkossakin ilmaisemaan ajatuksiani ja mielipiteitäni, ja olen äärettömän kiitollinen, että Suomessa minulla on oikeus tehdä niin.

mustavalko lentokone

Bloggaaminen, sen etiikka ja kaupalliset yhteistyöt ovat puhututtaneet tänä keväänä monia bloggaajia. Huomasin, että erityisesti huhtikuussa järjestetyn Ping Helsingin jälkimainingeissa monet tuskailivat jonkinlaisen blogikriisin kourissa, mikä ei tietenkään ole pelkästään on huono asia, sillä usein kriisit vievät elämää ja omaa tekemistä eteenpäin. Mieleen jäi erityisesti Tämän Kylän homopojan Vähän surkeana ihanassa Ping Helsingissä -postaus sekä Rimman ja Lauran Ping Helsinki 2017 sai aikaan blogi-identiteettikriisin. Myös Emmi Nuorgam on kirjoittanut monia mielenkiintoisia bloggaamiseen liittyviä tekstejä viime aikoina. Ehkä uskallan tässä vaiheessa sanoa, että omasta mielestäni tämän vuoden Pingin sisällöllinen anti jäi viime vuotta heikommaksi (rima oli kyllä kieltämättä kohtuuttoman korkealla viime vuoden jälkeen). Se ei silti tarkoita, ettenkö arvostaisi tapahtumaa ja sitä järjetöntä työmäärää, joka valmisteluihin vuosi toisensa jälkeen käytetään. Ping Helsinki tekee erittäin arvostettavaa pioneerityötä Suomessa ja on tehnyt suuren palveluksen sekä sisällöntuottajille että yrityksille.

On heti perään tunnustettava, että olen seurannut bloggaamiseen liittyvää keskustelua myös siksi, että kuulun siihen joukkoon, joka hengästyy blogien kaupallisuuden ja somemaailmaan liittyvän itsensä brändäämisen keskellä. Se ei tarkoita sitä, ettenkö tahtoisi tehdä yhteistyötä mielenkiintoisten yritysten kanssa tai etten voisi tehdä töitä kaupallisen alan tai markkinoinnin parissa. En kuitenkaan jaksa pääasiallisesti keskittää energiaani siihen, että yrittäisin rakentaa itsestäni mahdollisimman kiinnostavan, kauniin ja kiiltokuvamaisen. Vielä vähemmän kiinnostaa laskeskella jatkuvasti tykkäyksiä somessa tai sivulatauksia blogissa. Siinä hommassa käy helposti niin, että mikään ei riitä, ja jatkuvasti tuntuu, että pettää joko omat tai muiden odotukset. Olen kokenut kokonaisvaltaista riittämättömyyden tunnetta ihan liian pitkään elämässäni. Vieroksun sitä puolta blogimaailmassa, joka saa tuntemaan, ettei ole koskaan tarpeeksi.

Sen sijaan yhdenkin ihmisen rehellinen palaute siitä, että tekstini on ollut hänen elämässään merkityksellinen, lämmittää sydäntäni valtavasti. Sitä minä kai pohjimmiltani haluan tehdä – koskettaa ihmisiä, ehkä jopa (niin kornilta kuin se ehkä kuulostaakin) muuttaa maailmaa hieman paremmaksi omalta osaltani. Tekstin merkityksellisyydestä tai vaikuttavuudesta eivät klikkausmäärät kerro välttämättä yhtään mitään. Pahimmillaan meininki menee siihen, että tykkäyksiä ja klikkauksia ostetaan ja lopulta kukaan ei enää tiedä, mikä on totta ja kehen voi oikeasti luottaa. Haluan keskittyä laadukkaaseen sisältöön enemmän kuin siihen, miten saisin oman tekemisen näyttämään pinnallisesti katsottuna mahdollisimman hyvältä. Alla olevassa kuvassa näkyvällä kattoterassilla istuskellessamme rakas ja viisas ystäväni Anniina totesi jotain siihen suuntaan, että hän ei tahdo edes oppia sellaisia algoritmeja, jotka perustuvat mihinkään muuhun kuin hyvyyteen ja rehellisyyteen. En voisi olla enempää samaa mieltä. Aitous, rehellisyys, ystävällisyys, hyvyys, uteliaisuus, vastuullisuus – ainakin näistä elementeistä haluan jatkossa rakentaa blogiani ja elämääni.

mustavalko tukholma

Perustin aikanaan blogin (ensimmäinen blogini oli lifestyle-henkinen) reilut kahdeksan vuotta sitten, jotta minulla olisi kanava, jossa voisin jakaa vapaasti ajatuksiani. Silloin en osannut aavistaakaan, että muutama vuosi myöhemmin olisin tempautunut mukaan matkablogien kaupallistumisen pyörteisiin – ja että oma pääni menisi samassa rytäkässä aivan pyörälle. Tässä sitä kuitenkin ollaan, ihmettelemässä, mitä elämässäni ja ympärilläni tapahtuu. Viime vuosien aikana mukaan on tullut blogien lisäksi monta muuta kanavaa, jotka ovat tuoneet tähän kuvioon vielä lisäsäpinää ja haastetta.

Vaikka tällä hetkellä tunnen hienoista myötähäpeää lukiessani omia vanhoja tekstejäni, niin toisaalta löydän sieltä myös jotain kaunista ja aitoa. Siellä on tekstejä, joita kirjoittaessa en ole miettinyt hakukoneoptimointia, raflaavia otsikoita tai suuren yleisön miellyttämistä. Tuon tunnelman haluaisin edelleen tavoittaa. Vaikka tällainen turhautuminen ja jonkinlainen välitila bloggaamisessa tuntuu ärsyttävältä, niin näen tässä mahdollisuuden. Nyt on aika pysähtyä ja sen jälkeen mennä oikeasti eteenpäin, mitä se kohdallani tarkoittaakaan.

En siis tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta toivottavasti ainakin paljon seikkailuita, auringonlaskuja ja mieleenpainuvia kohtaamisia ihmisten kanssa. Toivon, että parhaat vuodet bloggaamisen(kin) suhteen ovat vasta edessä. Tämän postauksen kuvat on otettu kesäkuun puolivälin tienoilla Tukholman reissullamme, ja lähiaikoina blogissa onkin tiedossa juttua ainakin ihanasta ja inspiroivasta naapuristamme.

Herättääkö bloggaaminen minussa siis tällä hetkellä enemmän intoa vai inhoa? Sanoisin, että kaikesta huolimatta voiton puolella ollaan ja päivä päivältä olen enemmän innoissani. Valoa kohti.

mustavalkokuva

P.S. Seikkailujani voi seurata myös somessa: Instagram Twitter Facebook

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Kun pressimatka menee pieleen

 

Istanbul Turkish Airlines

Olen yrittänyt olla blogissani, kuten elämässäni muutenkin, mahdollisimman avoin ja rehellinen. Haluan puhua asioista suoraan ja mieluiten niiden oikeilla nimillä. Rehellisyydellä en tarkoita samaa kuin negatiivisuus ja olenkin erityisesti matkakohteista kirjoittaessani valinnut sellaisia aiheita, että blogini pysyy pääosin positiivisena. Silloin, kun olen hehkuttanut jotain asiaa tai matkakohdetta, olen tehnyt sen sydämestäni. Rakastan maailmaa ja matkustamista ja haluan keskittyä kirjoittamaan sellaisista kohteista, joista ihan vilpittömästi pidän ja joille toivon kaikkea hyvää.

Vastapainoksi kirjoitan syvällisistä ja vaikeistakin teemoista, sillä epäkohtia tässä kauniissa maailmassa valitettavasti riittää. En halua kirjoittaa blogia, jossa elämä/maailma näyttää liian kiiltokuvamaiselta, sillä elämä on useimmille ihmisille kaikkea muuta. Haluan pitää vastuullisuuden ja muista välittämisen mukana blogin teemoissa. Oikeastaan jokaiseen aiheeseen on kuitenkin ollut helpompi tarttua kuin siihen, josta nyt kirjoitan. Olen itkenyt tätä tekstiä kirjoittaessani. Olen joutunut monta kertaa lopettamaan kirjoittamisen ja palaamaan myöhemmin takaisin. Olen jopa kyseenalaistanut tämän prosessin aikana koko bloggaamisen, koska pää on mennyt sekaisin etenkin yön pimeinä tunteina, kun olen yrittänyt saada ajatuksiani jonkinlaiseen järjestykseen. Kaipuuni oikeudenmukaisuuteen ja rehellisyyteen on kuitenkin suurempi kuin muiden miellyttämisen tarve. Siksi olen päättänyt julkaista tämän tekstin, vaikka tiedän, että se ei saa pelkästään positiivista vastaanottoa.

Minulta on kysytty, että enkö pelkää menettäväni mahdollisia blogini yhteistyökumppaneita, jos olen liian rehellinen. Enkö pelkää, että minua ei jatkossa enää kutsuta pressimatkoille? Mikäli rehellisyys karkottaa ihmisiä ympäriltäni, hidastaa ”etenemistäni” bloggaamisen tai muiden töideni suhteen, niin en sittenkään valitse pysyä hiljaa tai olla epärehellinen. En kaipaa yhteistyökumppaneita, joilla ei ole pyrkimystä rehellisyyteen, vastuullisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen. Postauksessani on kyse siitä, että useiden viime aikoina tapahtuneiden asioiden summana mittani on tullut täyteen hyväksikäyttöä (tai sen yrityksiä) ja eri tavoin ilmenevää epäeettistä kohtelua bloggaajia/freelancereita/ylipäätään ihmisiä kohtaan. Olen myös väsynyt huonosti järjestettyihin blogimatkoihin. Tämä kaikki kärjistyi toukokuisella pressimatkallamme Turkin Afyonkarahisarissa. Tuo matka ylitti hyvän maun rajat niin reippaasti, että paha olo reissun jäljiltä jatkuu osittain edelleen, vaikka kotiin palasin jo 11 päivää sitten. Palaan tuohon reissuun myöhemmin tässä postauksessa.

Afyon maisema

MITEN SYNTYY LAADUKASTA SISÄLTÖÄ

Kuten monet bloggaajat tietävät, järjestetyt pressimatkat on toteutettu usein valitettavan huonosti. Tästä olen kollegojeni kanssa keskustellut monesti. Toisin kuin ihmiset keskustelupalstoilla näyttävät kuvittelevan, noilla matkoilla ei ole lomailun kanssa mitään tekemistä. Lähes poikkeuksetta aikataulusta tehdään liian tiukka ja sovitut kohteet kierretään vaikka väkisin, pahimmillaan (rehellisesti sanoen lähes aina) armottomassa kiireessä, turhautumisessa ja väsymyksessä. Vapaa-ajasta ja nukkumisesta tingitään, vaikka hieman löysäämällä ja bloggaajien toiveita kuuntelemalla ja kunnioittamalla saataisiin aikaan – yllätys yllätys – hyviä kokemuksia ja sitä kautta laadukasta kuvamateriaalia/videota/tekstisisältöä, mikä hyödyttäisi niin matkan järjestäjää kuin bloggaajaakin.

Jos reissusta jää päällimmäiseksi fiilikseksi negatiivisuus, bloggaaja vie siitä myös viestiä eteenpäin, jos ei suoraan blogissaan, niin vähintään suullisesti ihmisiä tavatessaan ja yleensä myös kirjallisesti suljetuilla foorumeilla. Tällaisen viestinnän merkitystä ei kannata vähätellä. Brändi rakentuu blogien, sosiaalisen median, nettisivujen ja mainosten lisäksi myös privaatimmissa keskusteluissa. Tässä maailmassa puhutaan paljon asioita selän takana, ja silloin kun yritys hoitaa asiansa niin, että selän takana halutaan puhua hyvää, sillä on luonnollisesti positiivisia seurauksia. Tämä kannattaa pitää mielessä ihan kaikessa yritystoiminnassa, ei ainoastaan vaikuttajamarkkinointia suunniteltaessa.

Ellei bloggaajalle makseta erillistä etukäteen sovittua korvausta hänen työstään, niin velvollisuutta kirjoittamiseen ei pressimatkan pohjalta ole, vaikka paine siihen onkin olemassa. Maalaisjärjellä ajateltuna luulisi, että jokaisen matkanjärjestäjän intresseissä olisi järjestää matkalle sellaista ohjelmaa, josta sisältöä tulee tuotettua luontevasti. Kun bloggaajat vilpittömästi innostuvat jostain, he tuottavat sisältöä ihan varmasti. Siitähän koko matkabloggaamisessa on kyse: omien kokemusten ja havaintojen jakamisesta. Jos joku paikka, ilmiö tai asia voittaa minut puolelleen, niin totta kai kerron siitä muillekin – niin blogissa kuin monilla muillakin foorumeilla. Yksinkertaista, mutta hyvin loogista.

Hyvän pressimatkan järjestämisessä auttaa se, että järjestävä taho tutustuu etukäteen siihen, millaisia bloggaajia matkalle on lähdössä – tai on jopa niin fiksu, että kutsuu mukaan bloggaajia, joiden blogin teemaan kyseinen kohde ja matkaohjelma erityisesti sopii. Useimmiten bloggaaja toki itse kieltäytyy matkoista, jotka eivät kuulosta omalta, mutta välillä ollaan harmaalla alueella, jos matkaohjelmasta ei tiedetä etukäteen tarpeeksi. Näin kävi itselleni tämän Turkin matkan kanssa. Toki hyviäkin hetkiä matkalle mahtui ja minulla oli mukavaa aikaa muiden bloggaajien kanssa, mutta nämä seikat eivät vielä riitä siihen, että voisin kokea pressimatkan onnistuneeksi.

Afyon vuoristo

ONKO BLOGIMATKOILLA TULEVAISUUTTA

Vaikka elämme vuotta 2017 ja matkablogien ammattimaisuus on jo arkipäivää ympäri maailman, liian harvat yritykset edelleenkään ymmärtävät, miten blogimatka kannattaisi järjestää, jotta siitä jäisi jälkikäteen positiivinen fiilis niin järjestäjälle kuin bloggaajillekin. Ensimmäinen nyrkkisääntö on, että blogimatkasta ei kannata tehdä rasti ruutuun -tyyppistä uuvuttavaa suoritusta (jossa liian monet rastit ovat bloggaajien työn kannalta epärelevantteja kohteita), jos siitä halutaan saada jotain irti ja jos halutaan saada matkaan sijoitetuille rahoille vastinetta. Matkakuume.net-blogissa on kirjoitettu aiheesta hyvä teksti otsikolla ”Näin saat ilmaisia matkoja – matkabloggaajan unelmaelämä!” Samoin Tämä matka -blogin teksti ”Blogimatka – tätä et tiennyt” kommenttikentän keskusteluineen on mielenkiintoista luettavaa.

Onneksi koko totuus ei sentään ole näin synkkä. Olen vuosien varrella saanut kuulla myös todella hyvistä blogimatkoista. Mieleen on jäänyt esimerkiksi Live Now Dream Later -blogin fiilistely Ruotsin Lapista. Tässä on esimerkki siitä, miten matkasta on tehty aidosti bloggaajan näköinen ja intresseihin sopiva. Salainen erittäin julkinen haaveeni onkin, että bloggaajamatkat kehittyisivät tähän suuntaan. Tiedän, että tällä hetkellä monen bloggaajan kiinnostus pressimatkoja kohtaan on yleisesti ottaen lähes nollassa, joten toivoisin, että jatkossa esiin nousisi tahoja, jotka vielä pystyisivät pelastamaan tämän konseptin maineen bloggaajien silmissä. Muuten blogimatkoilla ei ole edessään kovin hohdokasta tulevaisuutta.

Positiivisella tavalla kotimaan blogimatkoista on mieleen jäänyt viime vuonna toteutettu Lapin matka, josta kirjoittivat Matkakuume.netWatia.fi sekä Live Now Dream Later. Näissä blogiartikkeleissa puhutaan muun muassa luksustelttailusta, ja tässä tullaankin asian ytimeen: Bloggaajat tahtovat kirjoittaa elämyksistä ja kokemuksista, eivät vierailla viidessä museossa/kirkossa/hotellissa/missä lie historiallisesti merkittävässä kohteessa kiireisellä aikataululla yhden aamupäivän aikana. Jos ei ehdi aidosti kokemaan mitään ja ennen kaikkea nauttia kokemastaan, on vaikea kirjoittaa mitään, mikä ei kuulostaisi todella falskilta.

En halua vähätellä ihmisiä, jotka rakastavat esimerkiksi juuri museoita (maailmassa ON oikeasti hyviä museoita!), mutta suurimmalla osalla maailman kaupungeista on tarjottavanaan niin paljon enemmän ja monesti ne helmet tiputetaan pois ohjelmasta. Etenkin eksoottisimmissa kohteissa parhaat jutut saattavat syntyä ihan vain siitä, että olisi edes hetki aikaa rauhassa seurata ihan normaalia paikallista arkea. Aina ei siis tarvitse keksimällä keksi mitään sen erikoisempaa, sillä siitä matkustamisessa on pohjimmiltaan kyse – että pääsee kokemaan sitä aitoa paikallista tunnelmaa uudessa kohteessa. Blogimatkan ohjelmaa ei kannata järjestää samalla tavalla kuin toimittajien matkaa eikä varsinkaan ikinä samalla tavalla kuin matkatoimiston edustajille tarkoitettua matkaa.

Tässä vielä tiivistetysti muutama vinkki blogimatkojen järjestäjille:
1. Tunne bloggaaja, jonka kutsut matkalle. Lue hänen blogistaan, millaisista aiheista hän kirjoittaa. Perehdy myös  siihen, millaista materiaalia hän tuottaa someen.
2. Älä tee liian tiivistä aikataulua matkalle. Harva ihminen nauttii jatkuvasta kiireen tunteesta.
3. Jos matkalle on palkattu opas, jätä hänelle tilaa olla välillä spontaani. Oppaalla on aikamoiset paineet miellyttää sekä matkan järjestäjää että matkalle osallistuvia.
4. Muista, että bloggaajan työhön kuuluu mm. valokuvaaminen sosiaalinen media. Järjestä näille aikaa.
5. Jos matka suuntautuu ulkomaille, pidä huolta, että osallistujille järjestetään paikallinen prepaid-liittymä tai että wifi-yhteydet ovat vähintään hotellilla toimivat.
6. Pyydä matkan jälkeen rehellistä palautetta ja tarvittaessa palkkaa bloggaaja suunnittelemaan matkaa.

Afyon näköala

ENNAKKO-ODOTUKSET AFYONISTA

Lähtiessäni toukokuun lopulla blogimatkalle Turkin Afyonkarahisariin minulla oli aavistus siitä, että tästäKIN reissusta on tulossa tiivistahtinen. Olin nähnyt alustavan, tosin vielä keskeneräisen ohjelman, johon oli merkitty niin paljon käyntikohteita, ettei niitä olisi ollut edes mahdollista käydä läpi neljän päivän aikana. Meille kuitenkin kerrottiin, että ohjelma ei ole lopullinen ja että saisimme myös esittää reissun aikana toiveita omista intresseistämme. Huokaisin helpotuksesta – tällä kertaa bloggaajia on luvattu kuunnella. Olin myös kuullut, että Turkkiin oli vastikään järjestetty onnistunut pressimatka. Tästä tiedosta tuli huojentunut olo. Minut pyydettiin Afyonin matkalle mukaan samalla viikolla, kun lähtö tapahtui, joten ajattelin ottaa tämän reissun täysin seikkailun kannalta, vailla sen kummempaa valmistautumista.

Ajattelin myös, että Turkki ei varmasti tahdo mokailla pressimatkojensa kanssa, sillä heidän turisminsa on melkoisen epätoivoisessa jamassa ja matkailijoita tarvitaan kipeästi lisää. Vuonna 2016 Turkissa kävi miljoonia ja taas miljoonia matkailijoita vähemmän kuin edellisenä vuonna ja esimerkiksi valtava osa hotellien työntekijöistä on irtisanottu vuoden sisällä. Tuon kauniin maan surkea tilanne suretti minua. Ajattelin, että on mielenkiintoista päästä kirjoittamaan siitä, mitä tuolla tuntemattomalla, mutta kauniilla kaupungilla, Afyonkarahisarilla, olisi matkailijalle tarjottavanaan.

Afyon auringonlasku

POIKKEUSTILA TURKISSA JATKUU EDELLEEN

Turkissa on viime heinäkuun verisestä vallankaappausyrityksestä lähtien vallinnut poikkeustila. Maassa tapahtuneet terrori-iskut, joita tehtiin erityisesti vuonna 2016 poikkeuksellisen suuri määrä, ovat saaneet monet harkitsemaan maahan matkustamista uudemman kerran. Matkailuluvut ovat suorastaan romahtaneet lyhyen ajan sisällä. Suomen ulkoasiainministeriön matkustustiedote kehottaa tällä hetkellä noudattamaan Turkissa erityisestä varovaisuutta. ”Turvallisuustilanne on edelleen epävakaa ja mielenosoitukset tai levottomuudet ovat mahdollisia. Niitä ja väkijoukkoja tulee välttää.” Luonnollisesti Kaakkois-Turkkiin ja Syyrian ja Irakin rajalle matkustamista tulee välttää kokonaan.

Vaikka en voi tällä hetkellä täysin varauksetta suositella matkustamista Turkkiin, en henkilökohtaisesti suostu elämään pelossa terrorismin vuoksi, sillä pelon lietsominen on juuri se, mihin terroristit tähtäävät. Riski ilmailualaa kohtaan tehtäville iskuille on Turkissa korkealla, mutta olen silti reilun vuoden aikana ollut kahdeksan kertaa lentokentällä Istanbulissa. En siis todellakaan aio lopettaa matkustamista, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että jos minulla olisi omia lapsia ja matkustaisin heidän kanssaan, miettisin kohdevalintoja tarkemmin. Suosittelen katsomaan Tuntemattomaan ja takaisin -blogista vuoden 2016 huhtikuussa tehdyn videon liittyen turvallisuusasioihin Turkissa. Laura oli vaihdossa Istanbulissa ja teki videon osana Madventuresin ja ulkoministeriön turvallisuuskampanjaa. Samalla videolla on myös tärkeä muistutus siitä, että matkustusilmoitus kannattaa tehdä aina, kun lähtee ulkomaille, jotta viranomaisilla on käsitys siitä, keitä suomalaisia on kohteessa. Jos tapahtuu luonnonkatastrofi tai kriisitilanne, kuten suuronnettomuus tai terrori-isku, saavat matkususilmoituksen tehneet siitä tiedon ensitilassa.

Tilanne Turkissa on muuttunut tuon videon tekemisen jälkeen, sillä vallankaappausyritys tapahtui vasta myöhemmin kesällä. Viime kesästä lähtien Presidentti Erdoğanin hallinto on toteuttanut Turkissa laajamittaisia puhdistuksia, jotka ovat koskettaneet monia ammattiryhmiä. Yli 100 000 julkisen sektorin työntekijää on erotettu virastaan/pidätetty/asetettu tutkittavaksi (osa heistä on edelleen vankilassa), joukossa muun muassa opettajia, lääkäreitä, poliiseja ja sotilaita ja toimittajia. Tiedotusvälineitä on lakkautettu, yhdistyksiä ja yhteisöjä lopetettu. Puhdistukset koskettavat heitä, joiden epäillään millään tavoin olleen myötävaikuttamassa vallankaappausyritystä tai kannattaneen sitä. Vaikka olen lukenut Turkin tilanteesta paljon, on hankalaa saada kunnollista kokonaiskuvaa siitä, mitä kaikkea maassa tapahtuu. Sen pystyn kuitenkin sanomaan, että olen huolissani.

Afyon vuoristo

MISSÄ TAHANSA MILLOIN TAHANSA

Päässäni pyörii kysymyksiä siitä, nähdäänkö Turkissa lähiaikoina uusi kansannousu, tai vielä pahempaa – onko maassa potentiaalisesti tapahtumassa jotain vielä rajumpaa? Ainoastaan aika näyttää. Pääsimme pressimatkallamme näkemään hyvin läheltä, miten virkamiehet aidosti pelkäävät asemansa puolesta. Oli pysäyttävää nähdä, miten todellinen pelko omasta asemasta ja tulevaisuudesta monilla oikeasti on. Juuri reissumme aikana paikallinen media uutisoi, että Afyonissa on pidätetty kymmeniä ihmisiä, joten puhdistukset ovat käynnissä edelleen ja ihmiset ovat varpaillaan.

Vaikka tiedän, että Turkin tilanne on räjähdysaltis, ei matkan aikana tuntunut siltä, että olisin fyysisesti vaarassa. Ymmärrän kyllä, että missä tahansa voi nykypäivänä tapahtua mitä vain ja itsekin koin reissuviikon vaarallisimman hetken vasta palattuani kotiin, kun joku heitti rakennuksesta ison lasipullon katuun suoraan silmieni eteen niin, että oli parista sekunnista kiinni, etteivät kasvoni olleet täynnä sirpaleita. Pari päivää sitten tapahtui vakava terrori-isku minulle rakkaassa Lontoon kaupungissa, ja seuraavaksi sama voi tapahtua missä tahansa. Todennäköisyyslaskelmien perusteella ei voi nykyään päätellä, missä päin maailmaa räjähtää seuraavaksi. Pelolle ei pidä antaa valtaa. Tästä ovatkin Lontoon iskujen jälkeen kirjoittaneet ainakin Ottoizakaya ja Archie Gone Lebanon.

Silti Turkin tilanne mietityttää ja olen siihen yrittänyt perehtyä parhaani mukaan matkamme jälkeen. En ole oikeastaan ollenkaan politiikasta kiinnostunut, mutta tiettyjen maiden kohdalla politiikka näyttelee tällä hetkellä niin suurta roolia ihmisten päivittäisessä elämässä, että aiheen sivuuttaminen kokonaan tuntuisi vähän samalta kuin pään laittaminen pensaaseen. Olen kiinnostunut maailmasta ja erilaisista ilmiöistä, enkä osaa sulkea silmiäni siltä, mitä ympärilläni tapahtuu. Siksi olen perehtynyt Turkin tilanteeseen myös poliittisesta näkökulmasta.

Afyon lehmä

MAAILMAN SUURIN TOIMITTAJIEN VANKILA

Poikkeustila on antanut mahdollisuuden kriittisen lehdistön hiljentämiseen Turkissa. Yle kirjoitti aiheesta viime vuoden heinäkuussa, jolloin toimitusten puhdistukset olivat parhaillaan käynnissä. Lukuisia medioita suljettiin ja toimittajia pidätettiin. Toimittajia on laitettu vankiloihin Turkissa aiemminkin, joten se ei ole uusi ilmiö. Turkissa kerrotaan olevan toimittajia vangittuna enemmän kuin missään muualla maailmassa. Tämän vuoden lehdistönvapaus-rankingissa (jossa Suomi on sijalla 3) Turkki on sijalla 155, yhteensä 180 maan joukossa. Tämä listaus kertoo karua kieltä Turkin tilanteesta. Olen kuullut myös joiltain bloggaajilta, että he eivät uskalla kirjoittaa Turkista avoimesti tällä hetkellä maahantulokiellon pelossa. Tämä kaikki vetää minut hiljaiseksi.

Lehtien sivuille mekin päädyimme. Emme vain yhteen lehteen, vaan useisiin lehtiin ja nettiartikkeleihin. Potentiaalisia lukijoita näille artikkeleille on ollut miljoonia. Tähän kulminoituu se, mikä matkallamme meni mielestäni eniten pieleen. Meille ei kukaan kertonut, että meistä aiotaan kirjoittaa artikkeleita. Kukaan ei kysynyt matkan aikana, mitä blogia pidän (eipä sillä, että turkkilaiset suomalaista blogia voisivatkaan lukea) ja minun nimenikin on lehtiartikkeleissa Erja, koska lähdin tälle matkalle toisen bloggaajan tilalle. Faktat eivät näiden lehtijuttujen kirjoittajia millään tasolla kiinnostaneet, ja jutuissa tietenkin liioiteltiin meriittejämme. Väliäkö sillä, onko kyseessä maailmankuulu bloggaaja vai suomalainen matkabloggaaja muutaman tuhannen henkilön yleisöllä. Kuulostaahan se hyvältä,  kun voi kertoa kestinneensä kotikaupungissaan vähän isompaakin staraa. Olen nyt siis kansainvälinen bloggaajatähti Turkissa. Totuus se on vaihtoehtoinenkin totuus.

Aluksi ajattelin hieman sinisilmäisesti, että ehkä he ovat Afyonissa vain innoissaan ulkomaisista vieraista ja ehkä he eivät yksinkertaisesti tiedä mitään sosiaalisesta mediasta ja kirjoittavat sen vuoksi lehtiin mitä sattuu. Suhtauduin koko asiaan huumorilla ja varmaan samalla tavalla olisi parasta suhtautua edelleen. Todellisuus kuitenkin hahmottui vähitellen ja minua suututtaa ja surettaa, että koko matkamme tärkein pointti tuntui olevan päästä näyttämään mediassa, miten Afyonissa on isännöity suomalaisia, maailmankuuluja ”tähtibloggaajia”. Tämä liittyi siis siihen, että kaikilla virkamiehillä on pakonomainen tarve saada itsensä näyttämään hyvältä median ja sitä kautta tietenkin myös hallinnon silmissä. Puhdistuksia pelätään edelleen, se on selvää. Meidän henkilöllisyydellämme, blogeillamme tai intresseillämme ei lopulta tuntunut olevan tässä yhtälössä minkäänlaista merkitystä. Hämäräksi tämän matkan tiimoilta jäi myös se, miten paljon Afyonissa oikeasti aiotaan panostaa kansainväliseen matkailuun, vai onko se edes todellisuudessa kaupungin to do -listalla.

Afyon patsas

MIKSI LÄHDIN MATKAAN

Matkan jälkeen olen pohtinut, miksi ylipäätään halusin lähteä pressimatkalle maahan, jossa on poikkeustila ja jonka turvallisuustaso on hyvinkin epämääräinen. Minut pyydettiin matkalle mukaan samalla viikolla, kun lähdimme Turkkiin. Myönnän, että halusin olla spontaani, enkä harkinnut päätöstäni kauaa, enkä varsinkaan useammalta kantilta. Olin kaivannut seikkailua ja kun kuulin tästä matkasta, ajattelin tilaisuuteni koittaneen. Turkin matka sattui juuri sellaiseen ajankohtaan, johon en ollut sopinut muita pakollisia menoja. Seikkailuhan matkasta tulikin, omalla tavallaan.

Matkakohteemme Afyon kuulosti sopivasti eksoottiselta, ja on kiehtovaa päästä näkemään paikkoja, joista ei ole koskaan aiemmin edes kuullutkaan. Afyon on paikallisten keskuudessa tunnettu kylpyläkaupunki ja thermal spa -teemainen matkamme kuulosti taivaan lahjalta, sillä omat endometrioosikipuni ovat olleet kuin suoraan helvetistä tämän kevään aikana. Olin syönyt pitkän aikaa niin suuria määriä lääkkeitä, että vähemmästäkin elimistö vaurioituu. Erilaiset lämpöhoidot ja hieronnat ovat tehonneet kipuihini aiemminkin, joten lähdin matkalle toiveikkaana. En ainakaan menettäisi mitään, jos kokeilisin kipuihin jotain muuta kuin niitä ainaisia särkylääkkeitä. Ehkä thermal spa olisi minun juttuni. Jos en saisikaan apua kipuihin, niin pidän kovasti kylpylöistä ihan rentoutumismielessäkin.

Hyvinvointi on muutenkin ollut lähellä sydäntäni viime aikoina, joten ajattelin voivani jakaa blogissani tämän tuntemattoman kylpyläkaupungin tarinaa. Olen myös pitkään haaveillut Kappadokian kuumailmapallolennoista, joista on blogissaan kirjoittanut esimerkiksi Travellover. Haluaisin myös nähdä ne upeat Pamukkalen valkoiset (niin valkoiset kuin ne turismin jäljiltä enää ovat) kalkkikivikerrokset ja luonnonlähteet. Reissupalaverissamme Turkin toimistolla väläyteltiin jopa sellaista ajatusta, että ehkäpä tämän Afyonin reissun aikana olisi mahdollisuus toteuttaa päiväretki Pamukkaleen. Jos tuo ajatus tuntui jo silloin hieman absurdilta, niin viimeistään matkan alkaessa tajusin, että meillä ei olisi tällä matkalla niin sanotusti omaa ääntä, ja lyhyemmätkin vaihtoehtoiset retket voisi samantien unohtaa.

Afyon näköala

SUOMI OTSIKOISSA

Lähtiessämme Turkkiin ajattelin, että sinne halutaan lähettää matkabloggaajia, koska Turkin matkailu on kriisissä. Tämä kuulostaa ihan loogiselta ja varmasti tämä ajatus etenkin Turkin Suomen toimistolla olikin mielessä. Matkan edetessä todellisuus alkoi kuitenkin asteittain valkenemaan. Paikallisia isoja herroja ei tuntunut kiinnostavan sittenkään niin paljoa se, välittyykö viesti Afyonista maailmalle, sillä he olivat tajunneet, että he voivat meidän avullamme sen sijaan välittää omaa viestiään eteenpäin mediassa. Jos nyt haetaan positiivista näkökulmaa tähän, niin Suomi mainittiin niin monissa medioissa, että voimme sanoa tehneemme (tietämättämme) jotain sen eteen, että viesti kotimaastamme on kulkenut maailmalle. Motiivit näiden juttujen tekemiseen ovat kuitenkin minun silmissäni erittäin kyseenalaiset. Lisäksi yhden bloggaajan kuvia käytettiin juttuihin lupia kyselemättä.

Ymmärrän, että bloggaaminen/sosiaalinen media saattaa olla vieras maailma turkkilaisessa kaupungissa, jossa ei ole edes englanninkielen taitoa nimeksikään, mutta kulttuurierot tai tietämättömyys eivät riitä selittämään sitä, että matkamme fokus tuntui lipuvan yhä enemmän reissun edetessä matkailun edistämisestä paikallisten isojen herrojen egon ja aseman pönkittämiseen. Matkaohjelmaamme ilmestyi yllättäviä virastovierailuita ja kuvissa poseeraamisia – joiden seurauksena kirjoiteltiin näitä lehtijuttuja, mikä tosiaan selvisi vasta, kun jutut oli julkaistu.

Uskon, että Afyonissa on myös tahoja, joita matkailun edistäminen vilpittömästi kiinnostaa, liittyyhän matkailu tiiviisti sielläkin monien elinkeinoon. Puitteet ovat kauniit, mutta kielitaidottomassa kaupungissa on vielä paljon työtä tehtävänä ennen kuin kansainvälinen matkailijakunta voi ottaa paikkan omakseen. Ja mitä meidän matkaamme tulee – meille oltaisiin voitu järjestää todella mielenkiintoinen matkaohjelma, jos näin oltaisiin haluttu. Jos olisimme saaneet enemmän aikaa tutustua niihin kylpylöihin, joihin reissumme alunperin piti keskittyä, jos olisimme saaneet edes hieman vapaa-aikaa ja olisimme voineet vapaasti tutustua paikalliseen elämänmenoon, olisi fiilis matkasta ollut todennäköisesti hyvinkin erilainen.

Sen sijaan meille ei kerrottu ohjelmaa yhtenäkään päivänä etukäteen, vaikka sitä jatkuvasti toivoimme. ”This is your day”, kuulimme aamuisin, mutta meidän päivästä tuli kerta toisensa jälkeen jotain muuta kuin ”meidän päivä”. Meille valehdeltiin siitä, mihin seuraavaksi menisimme ja siitä, mitä seuraavana päivänä tulisi tapahtumaan. Lopulta ymmärsin, ettei kenenkään sanaan voi luottaa. Kun sitten olimme suorittaneet pitkän päiväohjelmamme, meille jäi pieni hetki aikaa perehtyä siihen hotellin spa-osastoon. Itse ehdin kahdesti piipahtamaan kylpylässä ja siellä thermal-altaassa, perinteinen turkkilainen hamam sen sijaan jäi valitettavasti väliin aikataulusyistä kokonaan. On kuitenkin todettava, että kipuihini thermal spalla oli positiivinen vaikutus, vaikka ehdin altaaseen vain pikaisesti. Jos minulle tulee mahdollisuus joskus päästä vastaavanlaiseen paikkaan uudelleen, niin teen sen ilomielin. En tiedä, mikä taika tuossa mineraalipitoisessa vedessä on, mutta ei sillä väliä, jos saan siitä edes hetkeksi apua kipuihini. Jatkuvien kipujen kanssa eläminen kun ei ole mitenkään hauskaa. On todella sääli, että tämän reissun puitteissa tuo wellness-osio jäi niin paljon suunniteltua vähäisemmäksi.

Afyon luolat

KIITOLLISUUS KANTAA

Nettiyhteyksien toimimattomuuden vuoksi yhteydenpito ulkomaailmaan oli matkan edetessä heikohkoa. Toisinaan Turkki on rajoittanut kansalaistensa pääsyä some-kanaviin, mutta tällä hetkellä tietääkseni mitään tällaista ei ollut ilmoilla. Hotellissamme oli muuten vain ongelmia yhteyksien suhteen eikä paikallisissa kahviloissa tarvinnut haaveilla wifi-yhteyksistä. Tekeehän se ihmiselle ihan hyvää välillä olla tavoittamattomissa, mutta töiden hoitaminen sekä sosiaalisen median päivittäminen (melko olennainen osa blogimatkaa) vaikeutui huomattavasti. Tämäkin aiheutti oman stressinsä, kun tärkeitä asioita jäi yksinkertaisesti yhteyksien puutteen vuoksi hoitamatta.

Mutta se Afyon, onhan se kaunis kaupunki! Ihmisten elämää oli kiinnostavaa seurata ja pääsin minä lopulta ihailemaan maisemiakin, viimeisenä päivänä, kun virallinen ohjelmamme oli vihdoin suoritettu. Tämän visiitin järjesti hotellimme johto, kun kerroin, että tahtoisin päästä valokuvaamaan. On myös sanottava, että meillä kaikilla oli sellainen olo, että Afyonissa on turvallista. Edes miesten yli-innokkuutta ja liian läpitunkevia katseita ei ollut ilmoilla. Huomisesta ei kukaan tiedä, mutta toivon sydämestäni, että Afyonissa säilyy rauhallinen tunnelma. Pidin myös kovasti kaupungin markkinoiden fiiliksestä ja raikkaasta ilmasta vuorilla.

Vaikka minä olen tykästynyt kaupunkiin, en pysty siitä juurikaan matkailukohteena blogiini kirjoittamaan (ainakaan ihan lähiaikana), sillä sydämeni särkyi siitä, miten meitä kohdeltiin blogimatkan aikana. En osaa kaikkea tapahtunutta tässä edes avata, mutta se päänsisäinen kaaos, joka syntyi siitä, ettei meille oltu matkan ja sen tavoitteiden suhteen avoimia, siitä, että meille jatkuvalla syötöllä luvattiin yhtä ja seuraavassa hetkessä tapahtui toista, siitä, että olin koko matkan ajan fyysisesti ja henkisesti väsynyt.. Se kaikki oli vain yksinkertaisesti liikaa. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että matka kävi mielenterveyden päälle. Saavuimme Afyoniin yöllä, joten väsymys starttasi jo ekana päivänä. Kun stressi jatkui matkan aikana tarpeeksi pitkään, huomasin, että en jaksanut enää itsekään olla ystävällinen ristiriitatilanteissa. En ollut oma itseni ja hymyni hyytyi monta kertaa. Ehkä jopa eniten koko matkalla minua ahdisti se, millaiseksi itse muutuin. Olisin myös alusta loppuun saakka kaivannut reissullemme matkanjohtajaa, jolle olisi matkan edetessä voinut kertoa huolensa, mutta Turkki ei kuulemma anna nykyään lupaa matkanjohtajan mukaan ottamiseen.

Olen alkanut taas arvostamaan omaa kotimaatani ja sen kulttuuria uudella tavalla. Sanotaan, että matkailu avartaa ja tämän reissun kohdalla se totisesti piti paikkansa. Matkasta ei tullut sellainen kuin olin etukäteen kuvitellut ja toivonut, mutta moniko voi kertoa päässeensä näkemään aitiopaikalta, miten blogimatka saa näin odottamattomia, jopa polittiisia käänteitä? Luulin, että pahinta tällä matkalla olisi aikataulujen tiukkuus, mutta yllätyin siitä, miten kokonaisvaltaisesti matka pystyi nujertamaan henkisesti. Tästä on kuitenkin seurannut hyvääkin. En ole pitkään aikaan osannut arvostaa sananvapauttamme sen ansaitsemalla tavalla. Nyt minusta tuntuu, että on ollut enemmän kuin lottovoitto syntyä Suomeen! Jatkossa aion miettiä tarkemmin, millaisille matkoille lähden mukaan ja millaisia teemoja haluan blogissani käsitellä. Journalisti minussa on nostanut päätään. Kiinnostus tutkivaan journalismiin on herännyt henkiin monien hiljaisempien vuosien jälkeen.

Enää en aio antaa ihmisten käyttää hyväksi kiltteyttäni tai ammattitaitoani. Vielä vähemmän annan kasvojani käytettäväksi poliittisiin tarkoituksiin maassa, joka lipuu yhä kauemmas demokratiasta ja Eurooppalaisista arvoista. Sen sijaan haluan edelleen etsiä niitä vähän tuntemattomampia helmiä niin kotimaasta kuin maailman toiselta laidaltakin. Haluan kohdata ihmisiä ja olla taas oma itseni – ystävällinen ja auttavainen muita kohtaan. Haluan painottaa entistä enemmän teksteissänikin vastuuta muista ihmisistä ja maailmasta. Pääsin näkemään, miten asioita hoidetaan maassa, jossa ei ole sananvapautta. Siellä minun ääneeni hukkui ja toiveeni ehkä sivuutettiin, mutta täällä saan olla vapaa jakaa ajatukseni muillekin. Kiitollisuus omasta elämästä on tänään aivan valtava ja kantaa tästä pitkälle eteenpäinkin.

Kiitän kollegojani, jotka pitivät minut järjissäni matkalla sekä koko matkabloggaajien yhteisöä, jonka kanssa olen saanut vuosien ajan jakaa niin bloggaamisen ilon hetket kuin aallonpohjatkin.

Minun tulevia seikkailuitani voi seurata myös Facebookissa, Instagramissa sekä Twitterissä.

Afyon vuoristo

Matkan järjesti Turkin valtion kulttuuri- ja matkailutoimisto. Postauksen kuvat on otettu matkan aikana. 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Arktisen kesän parhaat – Rovaniemen helmiä

Kaupallinen yhteistyö: Sokos Hotels

Rovaniemi on kaupunki, johon olen kovasti viime vuosina tykästynyt.

Minua viehättää Rovaniemellä moni asia, joista kerroin äskettäin Minun Rovaniemeni -postauksessa. Olen matkustanut Rovaniemelle vuosien varrella niin autolla, junalla kuin lentokoneellakin. Riippuu tilanteesta ja ajankohdasta, millä kulkuneuvolla matka taittuu Helsingistä edullisimmin. Toukokuulle sain meno-paluulennot Norwegianilla 54 eurolla ja Finnairillakin on näkynyt viime aikoina noin 70 euron tarjouksia. Seuraava matkani, jonka kuljen junalla, maksaa yhteensä hieman alle 80 euroa. Rovaniemi siis kutsuu jälleen juhannuksena! Juuri, kun olin ehtinyt junalippuni ostaa, tuli Norwegianille 50 euron meno-paluutarjouksia juhannuksen tienoille. Yritän aina bongata ne edullisimmat vaihtoehdot, mutta tällä kertaa en uskonut enää uusiin lentotarjouksiin, joten näillä mennään tällä kertaa. Toki myös Onnibus.com kulkee nykyään Rovaniemelle, mutta näin pitkä bussimatka luultavasti alkaisi raastamaan, sillä kärsin usein matkapahoinvoinnista.

Rovaniemi Norwegian

Luonto ja yöttömän yön (t)aika

Pohjoisen luonto on kaunis, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Helsingissä asuessani olen alkanut arvostamaan Suomen luontoa ja sen puhtautta uudella tavalla. Nautin Suomen kesästä ja erityisesti sen valoisuudesta, joten myös yötön yö on aina kiehtonut minua. Aurinko pysyy Rovaniemellä virallisesti horisontin yllä kokonaisen vuorokauden. Keskiyön auringon kausi kestää kuitenkin yhteensä kuukauden verran, 6.6.–7.7. Olen ollut Rovaniemellä yöttömän yön molemmin puolin, mutta en koskaan sen aikana. Tänä vuonna matkustan Rovaniemelle juuri tuona virallisena yöttömän yön päivänä, eli 21.6. Rakastan valoa yli kaiken, enkä malta odottaa, että pääsen kuvamaan aurinkoa, joka hädin tuskin laskee ollenkaan. Peukut pystyyn, että säät ovat keskikesän aikaan aurinkoiset! Viime vuosina Rovaniemellä on saatu kuulemma lumituiskuja juhannusviikolla, mutta tällä kertaa olen tilannut kaupunkiin kesäsään.

Rovaniemi järvi

Suosikkipaikkojani auringonlaskun/maisemien valokuvaamiseen Rovaniemellä ovat muun muassa Santavaaran Kuninkaanlaavu sekä keskustan tuntumassa sijaitsevan Arktikumin ranta. Toki minulla on käymättä vielä monen monta upeaa luontokohdetta, ja tulen taatusti jatkossa löytämään uusia suosikkeja. Mikäli olet samassa veneessä kanssani, eli mietit, mistä kaikkialta sitä kaunista luontoa löytyisi, niin etiainen.fi -sivustolta löytyy paljon hyviä vinkkejä.

Rovaniemi auringonlaskuRovaniemi auringonlaskuRovaniemi Santavaara auringonlasku

Kyselin Rovaniemellä asuvan, Pää pilvissä -blogin Maaritin kesävinkkejä kotikaupunkiinsa. Hän kertoi käyvänsä usein Ounasvaaran näkötornilla nauttimassa kauniista maisemista ja luonnon rauhasta. Maarit on kirjoittanut Ounasvaarasta blogiinsa viime joulukuussa, mutta luonnollisesti samasta paikasta avautuu upea maisema myös kesällä. Käväisin itse viime vuonna Ounasvaaralla elokuisena yönä, mutta tuolloin alkoi olla jo liian pimeää maiseman kuvaamiseen (silloinen kamerani ei toiminut hämärässä).

Rovaniemi Ounasvaara auringonlasku

Viime vuonna perustettu Beyond Arctic järjestää opastettuja valokuvausseikkailuja Rovaniemen alueella ja kesän aikana on luonnollisesti tiedossa erityisesti yöttömän yön kuvaamiseen keskittyviä retkiä. Jos taas ympäristöön tutustuminen maastopyöräilyn merkeissä kiinnostaa, niin Roll Outdoors järjestää ohjattuja pyöräretkiä sekä vuokraa läskipyöriä omatoimiseen pyöräilyyn. On siis olemassa vaihtoehtoja heillekin, jotka tahtovat lähteä luontoon ja kaipaavat ohjattuja elämyksiä. Myös suppailun ystäville on tarjolla jotain, sillä Arctic Joy järjestää yöttömän yön Sup safareita.

Rovaniemi auringonlasku

Syödään ensin

Kyselin rovaniemeläisten vinkkejä lounastamiseen ja muuten vain kahvitteluun. Keskusteluissa esiin nousivat erityisen usein Aitta Deli sekä legendaarinen Kauppayhtiö, jonka terassilla vietin tämän kesän ensimmäisen hetken t-paidassa. Kahvilan erikoisuus on se, että myös kaikki siellä oleva irtaimisto on kaupan. Lisäksi samoista tiloista löytyy kotimaisiin brändeihin erikoistunut vaatekauppa Hih-Hi!. Tunnustan, että olin kuullut Kauppayhtiöstä puhuttavan monen monta kertaa, mutta vasta nyt tulin käyneeksi siellä ensimmäisen (ei varmasti viimeisen) kerran.
Valtakatu 24

Rovaniemi Hih-hi!Rovaniemi KauppayhtiöRovaniemi KauppayhtiöRovaniemi KauppayhtiöRovaniemi Kauppayhtiö

Aitta Delin lähiruokaan painottuva lounas tuli testattua ja hyväksi todettua. Aitta Delissä panostetaan lähiruokaan ja luomuun, mikä lämmittää mieltä. Kymmenen euron lounassettiin kuuluu keiton ja salaatin lisäksi erillinen pääruoka-annos. Lounaalta ei siis tarvitse lähteä nälkäisenä.
Rovakatu 26

Rovaniemi Aitta Deli Rovaniemi Aitta DeliRovaniemi Aitta Deli

On toki mainittava myös Cafe & Bar 21, joka on viime vuosien aikana ansaitusti vakiinnuttanut paikkansa kaupunkilaisten suosikkina. Monet bloggaajatkin ovat tästä paikasta vuosien varrella kirjoittaneet. Viime aikoina silmiini on osunut esimerkiksi tämä Walleni.us-blogin ravintolapostaus, jossa on lisää mainioita ravintolavinkkejä Rovaniemelle. Itsellänikin on vielä monta helmeä testaamatta, mutta onneksi pian minulla on uusi mahdollisuus. Tällä hetkellä kiinnostaa erityisesti arktinen sushiravintola Wakkanai.
Rovakatu 21 ja Valtakatu 23

Rovaniemi Cafe & Bar 21

Myös S-ryhmä on upgreidannut ruokapaikkojaan ja kävin testaamassa niin Frans & Chérien poron kuin konseptiltaan täysin uudistetun Amarillonkin. Viime vuonna (sekä osittain tämän vuoden puolella) Fransmannista tuli Frans&nainen (Fransilla on siis tosiaan joka kaupungissa eri nainen). Ravintolasta tuli ranskalaistyylinen bistro, jonka lounaasta olen kuullut paljon kehuja. Kyllä tämä illallinenkin maistui ja kuten alla olevasta kuvasta voi päätellä, seuralaiseni oli mitä suloisin. Yhtä viehättävää deittiä en voi luvata, mutta varsin maittavaa poroa kylläkin.
Koskikatu 4

Rovaniemi Frans & Cherie Rovaniemi Frans & Cherie Rovaniemi Frans & Cherie Rovaniemi Frans & Cherie

Amarillo, joka on mielestäni jo hetken aikaa kaivannut kasvojenkohotusta, on vihdoin tehnyt harppauksen eteenpäin. Saavuin Rovaniemelle juuri parahiksi uuden Amarillon avajaisiin. Konseptin keskiössä on nyt ruoan jaettavuus, palvelun elämyksellisyys, yhteisöllisyys  – toki myös edelleen meksikolaistyylinen ruoka. Lista ei keskity enää niin selkeästi alku- ja pääruokiin, vaan ideana on, että listalta voidaan koota valikoima annoksia jaettavaksi seurueen kesken. Toki perinteisempiäkin annosvaihtoehtoja on tarjolla.

Uudistuneen Amarillon keskipisteenä on kahdeksan henkilön pöytä The Table, josta voi varata viikonloppuiltoina paikan – ja nauttia yhdessä tuntemattomien kanssa yllätysmenun. Pääsin testaamaan tätä konseptia, jonka hinta on 49e ja omistajakortilla 44,9e. Hinta sisältää alku-, pää- ja jälkiruoan sekä juomat, joita kannettiin pöytään illan aikana ihan kiitettävä määrä. Hinta-laatusuhde vaikutti olevan tässä setissä siis sangen kelvollinen. Rovaniemen ravintola on järjestyksessään kolmas uudistettu Amarillo, joten kaikissa kaupungeissa uudistusta ei ole vielä tehty.
Koskikatu 4

Rovaniemi AmarilloRovaniemi AmarilloRovaniemi AmarilloRovaniemi AmarilloRovaniemi Amarillo

Suosi suomalaista

Yritän matkustaessani (ja totta kai myös arkea eläessäni) tukea mielenkiintoisia paikallisia yrityksiä. Rovaniemellä tämä ei tuota tällaiselle suklaan suurkuluttajalle vaikeuksia, sillä aivan ydinkeskustasta löytyy Choco Deli, joka voitti minut puolelleen viime kesänä, kun ensimmäistä kertaa maistoin heidän käsityönä valmistettua suklaataan. Maailman pohjoisin suklaapuoti on tuttu myös Suomen paras leimomo -sarjasta. Ehdottomasti yksi Rovaniemen suosikeistani!
Koskikatu 18

Rovaniemi Choco DeliRovaniemi Choco DeliRovaniemi Choco Deli

Rovaniemen keskustasta löytyi minulle yksi aivan uusi tuttavuus, suomalaisiin tuotteisiin keskittyvä lifestyle-myymälä Your Piece of Finland. Saman katon alta löytyy monia laadukkaita brändejä, kuten Minna Parikka, Ivana Helsinki, Aarni Wood ja Lumi. Ihan huippu idea! Olen mielissäni, että joku on päättänyt ottaa valikoimiinsa näin paljon suomalaisia laatutuotteita, joita kelpaa esitellä myös kansainvälisille turisteille. Tästä putiikista tulee taatusti vakkarikohde Rovaniemen visiiteilläni.
Koskikatu 14-16

Rovaniemi Your Piece of FinlandRovaniemi Your Piece of FinlandRovaniemi Your Piece of FinlandRovaniemi Your Piece of Finland

Original Sokos Hotels Vaakuna

Yövyin kaksi yötä Kemijoen rannassa sijaitsevassa Original Sokos Hotel Rovaniemen Vaakunassa. Tämä ei ollut ensimmäinen kertani, kun majoituin tässä hotellissa. Ensivisiittini oli joulukuussa 2014, jolloin hotelliin oli valmistunut uusia revontulihuoneita. Kuvassa näkyvät revontulet vaihtavat väriä, kuten asiaan kuuluukin. Pidin tuosta huoneesta ja olenkin monesti naureskellut, että tämän lähemmäs revontulia en ole vielä koskaan päässyt, vaikka Rovaniemellä on tullut useamman kerran käytyä. Vaikka nyt kesään keskitytäänkin, niin sallinette yhden hotellin viereisestä rannasta otetun talvikuvan muistutukseksi siitä, että Rovaniemellä kaikki vuodenajat ovat todella upeita.

Rovaniemi Jätkänkynttilä Original Sokos Hotel Vaakuna Rovaniemi

Tällä kertaa majoituin jouluhuoneessa. Hotellista löytyy joulu- ja napapiiriteemaisia huoneita, jotka kuuluvat hotellin suosituimpiin. Voin kuvitella, miten innoissaan kansainväliset reissaajat näistä ovat. Jotain Rovaniemen talvisesongin ylivoimasta kertoo se, että kun heitin satunnaiset päivämäärät Booking.comiin, niin 13.6. löytyy vielä vapaita huoneita tästä hotellista, mutta 13.12. ei löydy. Talvi myydään loppuun varsin hyvissä ajoin ja pohjoinen talvi sekä Rovaniemen joulubrändi näkyvätkin kaupungissa ympäri vuoden. Tällaisena vannoutuneena kesäihmisenä mielikuvitukseni kuitenkin alkoi lentämään toiseen suuntaan ja pohdin, josko hotelliin saataisiin vielä yksi teemahuone – yötön yö. Keskusteltuani asiasta monen suomalaisen kanssa, olen saanut kuulla, että en ole ajatuksieni kanssa yksin. Valoisuus kiehtoo muitakin kuin minua.

Hotellin parhaita puolia ovat mielestäni keskeinen sijainti, siisteys ja rauhallisuus. Myös saunaosasto on viihtyisä. Plussaa myös paikallistuotteiden käyttämisestä aamiaisella sekä erityisesti Green Key -merkistä, joka kertoo siitä, että hotellissa on huomioitu ympäristön hyvinvointi. Green Key on kansainvälinen ympäristömerkki, joka edistää kestävää matkailua. Kestävien arvojen pitäisi olla matkailualalla itsestäänselvyys, joten olen iloinen, että Suomessa niihin kiinnitetään huomiota.

Rovaniemi Original Sokos Hotels VaakunaRovaniemi Original Sokos Hotel VaakunaOriginal Sokos Hotel Vaakuna Rovaniemi

Tekemistä riittää

Rovaniemellä riittää kesätapahtumia ja aktiviteetteja siinä määrin, että kaikkea en voi tässä postauksessani esitellä. Tapahtumista mainittakoon 11.–12.8. järjestettävä Simerock, joka sai alkunsa vuonna 2002, jolloin järjestettiin talkoovoimin ilmaiset festarit omakotitalon takapihalle rakennetussa festivaaliteltassa, 25 asteen pakkasessa. Nykyinen ajankohta on säiden puolesta armollisempi, sillä elokuussa on usein Rovaniemellä varsin miellyttävä sää. Tapahtumien lisäksi kaupungissa riittää paljon koettavaa, esimerkkeinä mainittakoon kesäkuusta lokakuulle saakka Ounasjoella ja Kymijoella seilaava saunalautta m/s Erkin Arkki, Ounasvaaran kesäkelkkarata sekä varsin eksoottinen Midnight sun floating, jollaista tuskin pääsee monessa paikassa kokemaan.

Millaisia kesäsuosikkeja sinulla on?

Rovaniemi kesä

Seikkailujani voit seurata myös  Facebookissa Instagramissa  ja Twitterissä.

 

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather