Monthly Archives

marraskuu 2016

Elämää Thaimaan Chiang Maissa

Aurinko paistaa, enemmän kuin elämässäni koskaan aiemmin marraskuun aikana. Terveiset Pohjois-Thaimaan Chiang Maista, jossa pidän tällä hetkellä tukikohtaani! 

Olen viettänyt viimeiset kolme viikkoa Thaimaassa, joka on aina tuntunut minulle toiselta kodilta. Tämä on kuitenkin ensimmäinen kerta, kun olen Thaimaassa loppuvuoden aikana. Aiemmin olen paennut Suomen talvea vasta tammi-helmikuun pahimpien pakkasten aikaan, mutta olen tullut siihen tulokseen, että kaamosaika ja loputon pimeys ovat minulle yksinkertaisesti liikaa. Halusin siis lähteä pimeyttä karkuun tällä kertaa jo ennen kuin kaamosmasennus saisi minusta yliotteen.

Turkish Airlines planeHimlaya lentokoneesta

Samalla hetkellä, kun lähdin, satoi Suomessa ensilumi. Talvi saapui todella varhain ja on ollut hämmentävää katsoa kuvia lumesta, jonka luulin saapuvan Etelä-Suomeen vasta parin kuukauden kuluttua. Sittemmin lumet ovat ilmeisesti sulaneet, sillä monet ovat valitelleet marraskuista pimeyttä viime päivinä. Lähdin siis Thaimaahan ensisijaisesti pimeyttä pakoon, mutta myös tekemään töitä ja pohtimaan tulevaisuuttani. Tällä hetkellä näyttäisi, että minulla riittää jonkin verran työjuttuja ainakin ensi vuoden ensimmäisille kuukausille, mikä lämmittää mieltä, sillä täällä tropiikissa ajatukset harhailevat helposti muihin juttuihin kuin tulevien kuukausien suunnitteluun.

Olen aloittanut freelancerina työskentelyn syksyn aikana, eikä luonnollisesti ole itsestäänselvyys, että töitä riittää. Viime viikkoina projekteja on onneksi ollut ihan sopivasti, joten olen päässyt nauttimaan myös auringosta. Aurinko kylläkin saapui kuvioihin vasta oltuani Thaimaassa jo lähes kaksi viikkoa. Sadekausi oli juuri loppumaisillaan marraskuun alussa ja ehdin saada niskaani muutamat ihan kunnon rankkasateet. Välillä meinasi jo hymy hyytyä, kun mietin, josko sää kirkastuu ollenkaan, mutta aurinkoisten säiden alettua ei yhtään pilvistä päivää ole näkynyt.

Chiang Mai vuoretChiang Mai auringonlasku

Yksi juttu, jota Chiang Maissa on mahdoton ohittaa, on kahvilat. Luulisi, että Chiang Maissa pystyisi elämään tosi halvalla (ja helposti pystyisikin, jos haluaisi!) mutta rakastan kahviloita ja erityisesti niiden aamiaisia ihan liikaa, jotta malttaisin olla tuhlaamatta rahojani niihin. Olen tottunut viimeisen parin viikon aikana niin herkullisiin ruokiin täällä, että en tiedä, miten selviän, kun palaan kotiin. Jään kovasti kaipaamaan tervellistä ruokaa ja kaikkia näitä upeita värejä.

Chiang Mai SS1254372Chiang Mai Rustic and BlueChiang Mai 9th street cafe

Thaimaassa on viime viikkoina eletty mielenkiintoisia ja erittäin historiallisia aikoja, kun 70 vuotta vallassa ollut kuningas menehtyi lokakuun puolivälissä. Suurin osa ihmisistä ei siis ole elänyt kenenkään toisen kuninkaan aikana tai vähintään nuo ajat ovat jo todella kaukaisia. Monissa paikoissa suruaikaa jatketaan vuoden verran, mutta kaikki palvelut toimivat nyt suhteellisen normaalisti – musiikkiakin on alettu ravintoloissa jälleen soittamaan. Monia tapahtumia on myös peruutettu ja viime hetkiin saakka oli epäselvää, mitä tapahtuu valon juhlan, Loy Krathongin – ja erityisesti pitkään odottamani lyhtyjen lähettämisen suhteen. Olin odottanut tuota iltaa vuosikaudet ja niin siinä sitten kävi, että tänä vuonna ei järjestetty yleisölle avointa lyhtyjen massalähetystä, kuten aiempina vuosina on aina tehty. Kalliiseen yksityiseen tapahtumaan oli liput myyty loppuun, joten se ei ollut edes teoreettinen vaihtoehto.

Yksi haaveistani siis haihtui toistaiseksi taivaan tuuliin tai ainakin siirtyi tulevaisuuteen. Pääsimme kuitenkin jonkin verran fiilistelemään lyhtyjä, sillä kaikilla oli mahdollisuus lähettää omia lyhtyjään illan mittaan vapaalla aikataululla. Kyllä se kuitenkin harmitti, että tapahtuma, jota eniten odotin koko reissulta, jäi kokematta. Näyttää siis siltä, että joudun tulemaan Thaimaahan vielä toistamiseen marraskuussa. Asiat voisivat toisaalta olla huonomminkin, sillä mielelläni vaihtaisin vaikka joka vuosi marraskuun pimeyden tropiikkiin ja auringonpisteeseen.

Chiang Mai Loy KrathongChiang Mai Loy Krathong

Yksi asia, joka Chiang Maisssa hieman harmittaa, on meren puuttuminen. Olemme siis täysin sisämaassa ja täältä ei ihan noin vaan lähdetä käymään rannalla. Olen päättänyt, että suntaan jonnekin meren äärelle vielä joulukuussa ennen Suomeen paluuta. Onneksi meillä on kämpillä uima-allas ja monilla hotelleillakin saa käyttää uima-allasta, vaikka ei hotellissa yöpyisikään. Olen tottunut aamusiin uintihetkiin täällä jo niin hyvin, että Suomessa on luultavasti pakko aloittaa uintiharrastus. Itse asiassa pidämme tälläkin hetkellä toimistoamme yhden hotellin uima-altaalla. Huonomminkin voisi olla.

Lämpimiä terveisiä Suomen sateisiin <3.

Chiang Mai Akyrauima-allas2

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Lentokoneiden hautausmaa Bangkokissa hämmentää

Bangkokissa sijaitsevalla lentokoneiden hautausmaalla vierailu on yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista Thaimassa.

Lentokoneiden hautausmaa Bangkok

Kävin viime viikolla ystäväni Janin kanssa Bangkokin Ramkhamhaengin alueella sijaitsevalla lentokoneiden hautausmaalla. Olen viikon verran pohdiskellut, mitä tästä kokemuksesta kirjoittaisin, mutta vieläkin tuntuu vaikealta pukea ajatuksiani sanoiksi, sillä kyseessä ei ole pelkkä eksoottinen nähtävyys, vaan kolmen perheen koti. Toki perheet ovat itse päättäneet asettua asumaan lentokoneen hylkyihin, joiden luona pyörii uteliaita matkailijoita, mutta silti tuntui oudolta käydä fiilistelemässä ja kuvaamassa paikkaa, joka on samalla jonkun koti.

Lentokoneiden hautausmaa BangkokLentokoneiden hautausmaa Bangkoklentska2

Saavuimme paikalle juuri ennen auringonlaskua. Suosittelen lähtemään liikenteeseen ajoissa, sillä matkustaminen on Bangkokissa usein hidasta. Ramkhamhaengiin pääsee julkisilla kulkuneuvoilla tai vaihtoehtoisesti taksilla, joka on Bangkokissa suhteellisen edullinen kulkuneuvo. Kohde sijaitsee keskustan ulkopuolella, joten kiireen keskellä sinne ei kannata lähteä. Me valitsimme kulkuneuvoksi kanaaliveneen, sillä keskustan alueella on satamia melko kätevästi. Veneestä hypätään pois reitin päätepysäkillä, joten ei tarvitse murehtia, että vahingossa kulkisi määränpään ohi. Venematkan hinta on sangen edullinen  –  korkeintaan 20 bahtia (noin 0,5 euroa). Selkeät reittiohjeet lentokoneiden hautausmaalle voi lukea esimerkiksi Nomadasaurus-blogista. Noiden ohjeiden avulla itsekin löysimme ongelmitta perille. Koska alue ei ole turistisoitunut, eivät ihmiset välttämättä puhu juurikaan englantia ja siksi kannattaa selvitellä reitti mahdollisimman hyvin etukäteen. Voin lämpimästi myös suosittella paikallisen puhelin/nettiliittymän hankkimista Thaimaassa, jos on yhtään pidempään reissussa. Kun on netti matkassa mukana, on huomattavasti helpompaa navigoida eri paikkoihin, vaikka välillä olisikin vähän hukassa. Pelkät kuvakaappaukset puhelimessa eivät aina riitä, sillä tiet saattavat olla monimutkaisempia kuin yksittäisen karttakuvan perusteella luulisi.

Lentokoneiden hautausmaa BangkokLentokoneiden hautausmaa BangkokLentokoneiden hautausmaa Bangkok

Olisi ollut parempi mieli ihmetellä näitä lentokonevanhuksia, jos ei olisi ollut koko ajan hieman kiusaantunut olo pohtiessa, onko meidän vierailumme paikassa asuvien perheiden kannalta hyvä juttu vai pelkästään äärettömän nihkeätä. Meiltä pyydettiin 200 bahtin (noin 5 euroa) pääsymaksu per henkilö, mutta kuulemani mukaan pääsymaksut ovat vaihdelleet 100-800 bahtin välillä. Toisinaan ulkopuolisia ei haluta päästää sisälle ollenkaan. Monien thaimaalaisten palkkaan verrattuna pääsymaksuista jää ihan ok summa käteen. Sen ajatteleminen lämmitti mieltäni edes vähän, mutta jäin pohtimaan, jääkö raha näille perheille ja jos jää, onko heidän rahatilanteensa siitä huolimatta niin huono, etteivät pysty oikeaa kotia vuokraamaan. Mitä ilmeisemmin on, koska en usko kenenkään vapaaehtoisesti jäävän tuollaisiin olosuhteisiin. En tiedä, paljonko alueella vierailee ihmisiä päivän aikana, joten on vaikea sanoa, paljonko pääsymaksuja itse asiassa saadaan kerättyä. Lentokone on taatusti parempi vaihtoehto kuin kadulla asuminen, mutta onhan se silti valtavan surullista, että perheiden, jopa pienten lasten, pitää elää tällä tavoin. Toivon, että nämä ihmiset saavat tulevaisuudessa paremman asuinolosuhteet. Särkee sydäntä ajatella tällaista elämää.

Lentokoneiden hautausmaa Bangkok Lentokoneiden hautausmaa BangkokLentokoneiden hautausmaa

Samaan aikaan kanssamme paikalla oli ainoastaan yksi ulkopuolinen mies, jonka oletin olevan journalisti. Hän kuvasi paljon ja järjesti kuvaussession myös paikassa asuvan pienen pojan kanssa. Tavallaan hieno juttu, jos poika perheineen ansaitsi tämän ansiosta vähän enemmän rahaa. Yritin ajatella positiivisesti ja mietin, että on tämä ainakin parempi tapa kerätä rahaa kuin kadulla kerjääminen (tai joku vielä pahempi vaihtoehto, josta en halua tässä kontekstissa edes kirjoittaa) mutta en voinut olla miettimättä, miltä pojasta tuntuu, kun länsimaalaiset tulevat kuvaamaan häntä. Tällaiset tilanteet eivät ole mustavalkoisia ja myönnän, että itselläni ei ole tarpeeksi tietoa näistä perheistä, joten voin vain arvailla, mikä olisi mahdollisimman oikeudenmukaista toimitaa näitä perheitä kohtaan. Jokainen muodostakoon oman mielipiteensä siitä, tahtooko vierailla tässä kohteessa ja haluaako esimerkiksi antaa perheille rahaa pyydettyjen pääsymaksujen lisäksi –  joku heistä saattaa sitä nimittäin tulla kerjäämään.

Lentokoneiden hautausmaa BangkokLentokoneiden hautausmaa Bangkoklentska

Vaikka asiat jäivät mietityttämään, uskallan varovaisesti suositella vierailua lentokoneiden hautausmaalla, kunhan muistaa kunnioittaa siellä asuvia perheitä eikä häiritse heidän elämäänsä tai asumistansa. Nämä ihmiset eivät ole vain kulissi eksoottisessa kohteessa – he ovat arvokkaita ihmisiä, jotka elävät elämäänsä, joka on todennäköisesti lähinnä selviytymistä päivästä toiseen. Heille lentokoneella matkustaminen on hyvin kaukainen unelma.

Lentokoneiden hautausmaa Bangkok auringonlasku

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather