Monthly Archives

joulukuu 2013

Kun päätin etten osta Joulua

Vuoden alussa tein päätöksen. Tämä tulisi olemaan ensimmäinen vuoteni, jolloin en ostaisi lainkaan joululahjoja. Lupasin myös raportoida Joulun jälkeen, millaisia vaikutuksia tällä kokeilulla on ollut elämässäni. Jokavuotinen hössötys, stressaamien ja tavaratalojen ruuhkissa navigoiminen ovat juurtuneet jo niin syvälle länsimaiseen kulttuuriin, että harva edes pysähtyy miettimään, miksi näin tehdään. Kun helsinkiläisiltä kysytään television gallupissa, kuka on Joulun päähenkilö, kukaan ei osaa vastata. Kun lapsilta kysytään, mitä he toivovat Jouluksi, he vastaavat, että ei sillä väliä, kunhan saa enemmän lahjoja kun kaveri.

Halusin hypätä kerrankin sivuun tästä järjenvastaisesta joukkohysteriasta ja näin siinä kävi:

En ole aiemminkaan suurissa määrin stressannut lahjojen ostamisesta, sillä se on mielestäni oikeastaan hauskaa. Tykkään antamisesta. Tällä kertaa minun ei tarvinnut valmistautua Jouluun millään tavoin, joten stressiä luonnollisesti oli entistäkin vähemmän. Päivä päivältä olin vakuuttuneempi siitä, että Joulun ympärille rakennetussa bisneksessä ei ole järjen hiventäkään. Sydän menee rikki, kun ajattelen, kuinka pilalle hemmotellut lapset vertailevat lahjojensa määrää ja hintaa samaan aikaan, kun miljoonat lapset maailmassa elävät absouluuttisessa köyhyydessä ilman mitään toivoa joululahjoista tai edes yksinkertaisesta jouluateriasta.

Nyt kun mietin, niin ostin sittenkin kolme joululahjaa. Ostin ne lokakuussa Romanian lapsille Operaatio Joulun Lapsi-keräysen kautta. Jos jonkinlaisen kulttuurin soisi Joulun ympärille syntyvän, olisi se sellainen, jossa huomioitaisiin ne, joilla ei ole mitään. Ostettaisiin jouluruokaa vähävaraisille, käytäisiin tervehtimässä vanhuksia, annettaisiin siivousapua yksinhuoltajille.. Mielestäni olemme epäonnistuneet pahasti, jos määrittelemme onnistuneen Joulun sillä, millaisia lahjoja olemme antaneet läheisillemme, joilla on jo valmiiksi kaikkea.

”Kukapa lahjan voisi sille ojentaa, joka jo avaruuden tähdet omistaa? Se joka antaa kurjimmalle, köyhimmälle, vieraimmalle, Herralle antaa.”

En kertonut kaikille ystävilleni tai perheenjäsenilleni, etten aio ostaa lahjoja. Lahjojen antaminen ei ole mielestäni vaihtokauppaa tyyliin ”Mä en osta sulle niin ei sunkaan tartte mulle.” Kuuntelin vierestä ihmisten stressaamista juuri tästä aiheesta. Kun oli aluksi sovittu, ettei osteta lahjoja ja sitten toinen ostikin, niin tuli paniikki, että pitää itsekin ostaa. Miten typerä ajatus oikeasti on lahjojen vaihtaminen?? Mitä merkitystä on arvokkaimmallakaan lahjalla, ellei lahjan antaja ole antanut sitä sydämestään ja ajatuksella? Minua ihan kirjaimellisesti masentaa saada niitä lahjoja, joita annetaan minulle velvollisuudesta. Toivoisin, että ihmiset muistaisivat niitä vähäosaisempia noiden pakkolahjojen sijaan. Kaikki voittaisivat.

Sainko sitten itse lahjoja ollenkaan? Kyllä sain. Sain ensimmäisen joululahjani 8.12. ja en olisi voinut olla enempää hämmentynyt ja liikuttunut siitä. Sain joululahjoja ihmisiltä, joilta en koskaan olisi odottanut niitä saavani. Olin tänä vuonna aivan erityisen otettu jokaisesta muistamisesta, sillä yhtäkään niistä en saanut siksi, että olisin itse ensin antanut jotain. Luulen, että muistan tämän Joulun paljon paremmin ja pidempään kuin monet ennen tätä.

En usko, että kukaan loukkaantui, vaikka en ostanut lahjoja. Maailma ei tippunut raiteiltaan. Perhe ei hajonnut. No harm done. Luulen, että aion tulevaisuudessakin miettiä tarkemmin, minkä verran tahdon olla mukana tässä jouluhössötyksessä. Lahjoja voi kyllä ostaa muullonkin. Ne ehkä jopa ilahduttavat saajaansa enemmän, kun niitä ei osaa odottaa. Luulen, että tämä lahjojen pakko-ostaminen lopulta masentaa vaan kaikkia osapuolia ja lahjojen avaamisen jälkeen tulee vaan tyhjä olo.

Luulen, että lahjojen ostamatta jättäminen oli yksi parhaista päätöksistäni. Se laittoi ajattelemaan asioita uudenlaisesta perspektiivistä ja uskon, että sillä oli seurauksia, jotka vaikuttavat elämääni monin tavoin tulevaisuudessa.

Millaisia kokemuksia sinulla on Joulusta ja lahjojen ostamisesta? Kuulisin mielelläni (:.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Kill your darlings

”Kill your darlings.” Sitähän ne äidinkielen opettajat tykittivät jo peruskoulussa. On pakko oppia tiivistämään tekstiä ja poistamaan niitä itselle ah niin rakkaita, mutta kokonaisuuden kannalta merkityksettömiä kohtia. Tuntuu, että minun täytyy tällä hetkellä opetella soveltamaan tuota sääntöä moneen asiaan elämässä. Blogin kanssa olen tätä harrastanut jo jonkin aikaa mm. jättämällä julkaisematta tekstejä, joiden kirjoittamiseen olen laittanut reippasti aikaa. Joskus jonkun asian kertominen tuntuu niin kovin tärkeältä, vaikka tosiasiassa tärkeämpää on ollut vain saada purettua ajatuksia johonkin. Kaikkea ei tarvitse jakaa muiden kanssa.

Erityisesti luovien alojen ihmiset ovat helposti monessa mukana, koska ovat kiinnostuneita kaikesta ja lahjakkaita monessa asiassa. Liian usein olen saanut nähdä, miten tämä lopulta ajaa ihmisen burn outiin ja saa kaiken lisäksi monet ihmiset loukkaantumaan siinä matkalla. Kiireinen ihminen kun helposti myös unohtaa lupauksiaan eikä jaksa kovinkaan tiiviisti pitää yhteyttä muihin. Kun tekee vähän kaikkea, ei ole lopulta aikaa oikein mihinkään. Minulla on itsellänikin ollut toisinaan tähän liittyviä ongelmia. Ei kuitenkaan ole helppoa luopua itselle tärkeistä asioista edes siksi, että voisi keskittyä tekemään muutamia juttuja ihan täysillä. Aion kuitenkin tulevaisuudessa yrittää.

”Kill your darlings.” That’s what I often heard already in junior high from my teachers. They wanted to teach that it’s important to learn to summarize your text. Some points are meaningful for you, but when you think the bigger picture, you realize that it’s good to cut text a little bit. I feel I need to use that rule to my life in general. I’ve done that with my blog already. I haven’t published some texts though I worked with them for long time. Some stuff seems to be important, but when you write it down, you realize that it was good to write it, but maybe not to share it.

Especially creative people participate usually many projects at the same time. They are interested in everything and talented in many areas. That’s unfortunately reason for many burn outs. It’s also easy to let others down if life is too full of stuff. I’ve also had these problems in certain areas of life. It’s not easy to skip any intresting project even when you know it would be the best thing to say no. I’ve decided to try to make better decisions in the future.

image

Mitä reissaamiseen tulee, sen suhteen vasta onkin vaikea tehdä päätöksiä ja kompromisseja. Jos tahdon jossain vaiheessa vaikkapa toteuttaa maailmanympärimatkan, on jätettävä välistä aika monta pienempää reissua. Jos on päämäärä, on vaan yksinkertaisesti luovuttava monesta muusta tärkeästäkin jutusta siinä matkalla. Lisäksi liikaa ahnehtiessa se nauttiminen jää monesti vähemmälle ja stressi kasvaa hallitsemattomiin mittasuhteisiin mukavienkin juttujen kanssa.

En tahtoisi tehdä tulevaisuudessa enää vähän kaikkea, vaan täysillä muutamia asioita. Kaikkein pahinta on keskittyä ihmissuhteisiin vähän puolivillaisesti. Ei tärkeitä ihmissuhteita voi hoitaa niin, että järjestää pikaisen tapaamisen pari kertaa vuodessa. Tai siis varmasti voi, mutta jos täyttää elämänsä monilla tuollaisilla ihmissuhteilla, niin nopeasti tulee fiilis, että on aivan yksin maailmassa.

What about traveling? It´s often extremely hard to make decisions. If I wanna make round the world trip one day, I need to skip many other trips before that. Simple. If you have a goal, you need to make sacrifices for it. It’s also hard to enjoy anything if you have planned too much. Life is so easily full of stress and most of it isn´t because of a good reason.

I don’t wanna do little bit of everything, but make few things really well. The worst thing I know is to pay only little attention to relationships. You can’t take care of your relationships without time for them.. Or otherwise you will end up situation where you know many people, but don’t have any real friends.

image

Ensi vuoden tavoite on siis fokusoida juttuja. Nähtäväksi jää miten käy! 🙂

My mission is to keep my focus on right things in 2014. We’ll see how it goes.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Rehellisesti sanoen

Mitä kauemmin sitä pitää taukoa kirjoittamisesta, sitä vaikeammalta tuntuu aloittaa uudelleen. Jotakuinkin tältä minusta tuntuu tällä hetkellä blogini kanssa. Viimeiset viikot ovat menneet kiireessä ja sumussa ja rehellisesti sanoen myös ennenkokemattomassa pelossa. Tällä hetkellä oloni on rauhallinen, mutta toissapäivänä vielä kirjaimellisesti itkin itseni uneen, leikkauspöydällä nimittäin. Olen kärsinyt kovista kivuista viimeiset 20 vuotta ja vihdoin joku lääkäri otti minut sen verran todesta, että pääsin kunnollisiin tutkimuksiin. Leikkauksessa selvisi, että minulla on endometrioosi. Tuo kovin yleinen, mutta siltikin tutkimaton ja tuntematon sairaus, joka aiheuttaa monille naisille mm. lapsettomuutta ja sietämättömiä kiputiloja. Sitä leikattiin pois, mutta se voi käytännössä uusia vaikka samantien. Selvisi myös, että se ei ole kuitenkaan syynä kipuihini eikä niihin oikeastaan ole kunnollista syytä tai hoitokeinoa. Makaan tällä hetkellä kotona tietäen, että todennäköisesti en koskaan voi elää ihan täysipainoista elämää. On pakko oppia hyväksymään se, että kipujeni takia jää jatkossakin monta yötä nukkumatta ja paljon asioita tekemättä. Kun vain vielä oppisin olemaan joskus itselleni armollinen, koska en jaksa tehdä juttuja yhtä paljon kuin muut. Siinä vasta haastetta.

Tuntuu vähän pahalta ajatella, että ensi vuonna on pakko alkaa tekemään linjauksia siitä, kuinka montaa kirjoitusprojektia jaksan pitää yllä. Tällä hetkellä teen kaikkea vain puoliteholla ja vihaan tehdä asioita huonosti. Kun kirjoitan lehtijuttujen lisäksi kolmea blogia, päivitän viittä Twitter-tiliä, Instagramia, Pinterestiä, Facebookia ja muutamaa muutakin SoMe-kanavaa, on pakko pysähtyä pohtimaan, millä näistä on oikeasti merkitystä. Tahtoisin ehdottomasti jatkaa tätä blogia, mutta nähtäväksi jää, millaisia päätöksiä tulen tekemään. Tiedän, että lähes kukaan ei halua lukea kaksikielistä blogia ja että blogini näyttää tällä hetkellä visuaalisesti surkealta. En halua itsekään katsoa sitä. Saa nähdä, keksinkö tulevaisuudessa jotain mielekkäitä ratkaisuja näihin epäkohtiin.

image

Olen kuitenkin onnellinen siitä, että Singaporen/Malesian reissuni lähestyy. Minun to do-listani on Singaporen osalta jo pitkä ja värikäs, mutta jos sinulla on kokemuksia tuosta kaupungista, niin otan edelleen mielelläni vastaan kaikenlaisia vinkkejä.

Seuraavaksi palailen blogissani taas varsinaisten reissujuttujen äärelle. Halusin kuitenkin olla rehellinen siitä, miksi blogini on tämän vuoden ajan ollut surkeissa kantimissa. Tahdon toivottaa myös kaikille mahdollisimman rentoja jouluvalmisteluita! Itse en osta tänä vuonna lahjoja ollenkaan ja tästäkin aiheesta luvassa raportti Joulun jälkeen. Keep in touch!

XXX

Sorry this post is only in Finnish, but you didn’t really miss a thing. If you have nice Singapore tips for me, feel free to share them :).

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather