IG Travel Thursday -Homeless in London

Pitkän matkamessupäivän jälkeen olin uupuneena ja nälkäisenä matkalla ystävieni luo, kun huomasin erään metroaseman lähistöllä kylmästä tärisevän kodittoman miehen. Kuljin ensin hänen ohitseen, mutta jostain syystä en osannut kävellä pois. Rupesin miettimään, että yleensä olen ahdistunut yhteisen kielen puutteesta kodittomien kanssa, mutta ehkä täällä ei sitä ongelmaa olisi, Lontoossa kun oltiin.

Istahdin hänen viltilleen viileässä Lontoon illassa. Juttelimme niitä näitä, muun muassa matkailusta ja uskosta. Hänen mielestään minä olin rohkea, kun olin yksin Lontoossa. Mielestäni rohkeampaa on selvitä Lontoossa ilman kotia. Kysyin moneen kertaan miten voisin auttaa häntä. Mies olisi halunnut vain kahvia tai jotain lämmintä. Olimme minulle aivan tuntemattomassa paikassa eikä mistään läheltä saanut kahvia. Lopulta päädyin antamaan hänelle vähän rahaa (hän ei siis kerjännyt tai pyytänyt sitä) ja minulle tuli hirveä olo, kun en pystynyt oikeastaan tekemään mitään järkevää hänen hyväkseen. Kodittomiin on helppo suhtautua aivan kuin he eivät olisi osa tätä yhteiskuntaa. Suosittelen juttelemaan heille ja siten inhimillistämään heidät -kodittoman elämä ei ehkä muutu, mutta sinun saattaa muuttua.

After long WTM day I was exhausted, hungry and on my way to my friends. I saw this homeless man sitting near Tube station and it was really cold night.
I passed him, but something moved inside of me and I couldn’t just walk away. I’ve always felt frustrated because I don’t have common language with homeless people, but this time I hadn’t this problem- I was in London anyway.

I sat next to this guy and talked with him about stuff like traveling and faith. He thought I was brave when I was in London alone. I think it takes more courage to live in the street! I asked how to help him, and he just wanted coffee or something warm. I wasn´t familiar with that neighbourhood and all the coffeeshops were closed :(. Finally I gave a little money (he didn’t beg or ask). I felt stupid because I couldn’t help him in any reasonable way. It’s easy to think that homeless people or beggars are not part of our society. I recommend to talk to them-and humanise them to yourself -maybe her/his life won’t change, but yours might.

image

Monet ravintolat Lontoossa ovat lähteneet tukemaan kodittomia ja lempparini Pret on yksi näistä. Lisäksi StreetSmart-sivustolta löytyy useita ravintoloita, joissa asioimalla pääsee helposti mukaan kodittomien auttamiseen. Pikkujutuilla, kuten yhden punnan lahjoittamisella, on ihan valtava merkitys, kun se kertaantuu.

Yksi muutamia kuukausia sitten bongaamani firma on Jollie , josta voi tilata ihanat sukat ja samalla lahjoittaa toiset kodittomalle <3. Tällaiset yritykset lämmittävät mieltäni kovin, kun mietin niitä ihmisiä siellä kylmillä kaduilla. He ovat yhtä arvokkaita kuin sinä ja minä -ja kuten oman keskusteluni pohjaltakin voin todeta, heillä on myös yhtä lailla unelmia reissaamisesta kuin sinulla tai minulla.

Many restaurants in London and in UK support homeless and my favourite Pret is one of them. You can also find the list of restaurants here in StreetSmart.  If you eat in these restaurants, you can easily help. When you give one pound and many others give one pound, it makes a huge impact.

Few months ago I found this fancy brand Jollie. You can order one pair of socks to yourself and they’ll give one pair to homeless person. These companies warms my heart when I think those people in the cold streets. They as precious as you and I. And they have dreams about traveling and other stuff -like you and I.

image

This post is part of Instagram Travel Thursday. Follow these blogs to learn more about IGTT:

Kaukokaipuu

Destination Unknown
Running With Wild Horses

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Previous Post Next Post

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply satuvw torstai, marraskuu 21, 2013 at 23:42

    Odotan kyllä aina mielenkiinnolla sun postauksia, niissä kun on aina ASIAA ihan isoilla kirjaimilla ja usein tärkeitä asioita. Täytyypä kurkata nuo Jollie sukat samantien, meidän perheessä ei hirveesti harrasteta joululahjoja mutta näiden kohdalla voisi tehdä poikkeuksen.

  • Reply mirkki perjantai, marraskuu 22, 2013 at 00:20

    Satu kiitos <3! Mä oon vapauttanut itseni joululahjaostoksista tänä vuonna. Kirjotan sitten joulun jälkeen tästä harvinaisesta kokeilustani blogissa enemmän. Toivottavasti Jolliegoods toimittaa muuten noita myös brittien ulkopuolelle. Mulle vaan kaveri sano, että voin tilata niitä, mutta en tiedä, oliko se varma tieto :D! Jos ne ei lähetä niitä kauemmas, niin itse varmaan tilaan Lontoossa asuvan kaverin kautta nuo tässä jossain vaiheessa. Ja jos joululahjoja haluu ostaa niin ehdottomasti jotain tän tyyppistä! xx

  • Reply Tiina, Kinttupolulla perjantai, marraskuu 22, 2013 at 12:23

    Kiitos tästä! 🙂

    • Reply mirkki lauantai, marraskuu 23, 2013 at 00:29

      Ole hyvä!

  • Reply Teea perjantai, marraskuu 22, 2013 at 15:02

    Tulee mieleen omat reissut Lontooseen. Koska Lontooseen tein aikanaan ensimmäisen matkani nuoruusiällä, siellä myös kodittomat ensimmäisen kerran todella pistivät silmään ja laittoivat ajattelemaan. Inhimillistäminen, miten loistava sana kuvaamaan sitä muutosta, minkä voi aikaan saada edes siellä omassa päässään jossei toisen elämässä. Kynnys pysähtyä hetkeksi ja jutella voi tosiaan olla meille onnekkaille länsimaalaisille kovinkin vaikeaa, mutta se takuulla kannattaa. Lontoossa ja siellä suunnalla yleisestikin yhteinen kieli tosiaan helpottaa asiaa entisestään.

    Jos joululahjoja haluaa ostaa niin aineettomien lahjojen lisäksi juurikin tuollaiset muita auttavat ovat parhaita vaihtoehtoja. Ja mikä ettei, miksei sitä joululahjaa voisi käydä antamassa suoraan kodittomallekin.

    • Reply mirkki lauantai, marraskuu 23, 2013 at 00:29

      Joo, jotenkin tällaisessa länsimaisessa kaupungissa kuten Lontoo voi olla kyse ihan siitäkin, että jollakin ei vain ole voimia laittaa sitä elämäänsä kuntoon, kun on kohdannut niin paljon paskaa. Vaikka olisikin ehkä joitain tahoja, jotka voisivat auttaa. Siksi ihmisen kohtaaminen saattaa olla jollekulle todella merkittävä osoitus siitä, että joku oikeasti välittää. Joku kun saattaa istua kadulla koko päivän ilman, että kukaan siihen pysähtyy. Ei silloin varmaan tule edes ajateltua, että olisi järkeä koittaa taistella saadakseen apua tilanteeseensa.

      Aineettomat lahjat on just jees. Ja tosiaan, kuinka paljon isompi juttu joululahja on kodittomalle kuin jollekin sellaiselle, joka avaa aattona 20 turhaa pakettia!

  • Reply lena perjantai, marraskuu 22, 2013 at 19:33

    Ihana postaus, kiitos. Kävelin eilen töistä kotiin Piccadillyllä ja tämä postaus oli mielessäni, olin juuri lukenut tämän. Mulla ei ollut käteistä ja kaupat olivat kiinni, mutta lupaan näin julkisesti ensi kerralla toimia!

    • Reply mirkki lauantai, marraskuu 23, 2013 at 00:21

      Kiitos :)! Mahtava päätös. Ja Lontoossahan on paljon tämmösiä kampanjoita kuten Starbucksin kaksi kahvia yhden hinnalla(joku joulujutska), joten on helppo napata vaikka se toinen mukaan ja kiikuttaa sen jollekin viluiselle. Tähän aikaan vuodesta nimittäin lämpimät ruuat ja juomat nousevat kaduilla arvoon arvaamattomaan. Terkkuja Lontoosen.

    Leave a Reply