Monthly Archives

joulukuu 2012

Viides käsky:Älä tapa (kenenkään unelmia, itsetuntoa tai persoonaa)

*Innoittajinani tämän postauksen tekemiseen ovat toimineet  Twitter, Blogger sekä Facebook*

Tiivistettynä mietteeni kuuluu jotakuinkin näin: Ymmärtävätkö ihmiset, että julkisuuden henkilöt sekä julkisesti ajatuksistaan esimerkiksi blogin muodossa kirjoittavat ihmiset ovat todellisia ja tuntevia ihmisiä?

Vuosien varrella en ole voinut lakata ihmettelemästä sitä tapaa, jolla keltainen lehdistö riepottelee ihmisiä. En jaksa ymmärtää millaisten ihmisten omatunto venyy siihen, että he voivat työskennellä tuollaisissa median palveluksessa? Eikö ole yhtään ahdistavaa tienata elantonsa kirjoittelemalla perättömiä juoruja muista ihmisistä :/..

Hiekkalaatikko nimeltä SoMe

Viime vuosina ihmisten henkinen raatelu on saanut kuitenkin ihan uusia ulottuvuuksia. Emme tarvitse siihen tehtävään enää keltaista lehdistöä. Meillä on keskustelupalstoja, meillä on blogeja, ja ennen kaikkea -meillä on sosiaalinen media erityisesti Facebookin ja Twitterin muodossa. Itse en ole julkisuuden henkilö, mutta sen vajaan neljän vuoden aikana, jona olen aktiivisesti blogeja kirjoittanut, olen saanut oman osani siitä, mitä anonyymisti kirjoittelevien ihmisten arvostelu, haukkuminen, halveksunta ja jopa suoranainen viha on. Ihmiset ajattelevat, että jos joku kirjoittaa ajatuksiaan julki, siihen saa vastata aivan mitä tahansa. Totuus on kuitenkin se, että ilkeät sanat satuttavat, enkä usko edes pitkään julkisuudessa olleiden ihmisten olevan kaiken arvostelun yläpuolella. Hekin ovat-yllätys yllätys, ihmisiä niinkuin me muutkin.

Itse kirjoitan aina omilla kasvoillani tai nimelläni, en koskaan anonyymisti. Ainakaan en missään tapauksessa kirjoita kenellekään negatiivista palautetta anonyymisti. En kirjoita sellaisia asioita, joita en voisi sanoa ääneen myös julkisesti, ja toivoisin, että minun kirjoituksiini myös vastattaisiin ainoastaan asioita, joita oltaisiin valmiita sanomaan minulle suoraan kasvotusten.

Miksi sosiaalisesta mediasta on tullut tällainen verbaalinen kaatopaikka? Meillä on käsissämme jotain, jonka avulla voisimme tehdä mittaamattoman paljon hyvää. Sen sijaan tuntuu, että hyvin paljon keskitytään niihin asioihin, jotka ärsyttävät. Meidän ei olisi pakko ensinkään lukea niitä blogeja, kolumneja tai tweettejä, joiden kirjoittajat suunnattomasti rasittavat meitä. Välillä kuitenkin tuntuu, että ihmisillä on pakkomielle laittaa paha kiertämään ja välttää kauniita ja kannustavia sanoja, ihan kuin se olisi itseltä pois…

140 merkkiä muuttaa maailmaa

Olen tutustunut Twitterin ihmeelliseen maailmaan vasta parin kuukauden ajan. Onnistuin välttelemään sitä yllättävän pitkään. Olen nopeasti huomannut, että kyseessä on sosiaalisen median muoto, jolla on järjettömän paljon vaikutusvaltaa maailmalla. Suosituimmat tweettaajat saavat viestinsä sekunnissa leviämään miljoonille ihmisille. Yllättävää on ollut myös se, miten ilkeitä ihmiset osaavat olla toisilleen. Vaikka 140 merkkiä ei ole paljon, se on riittävästi toisen loukkaamiseen.

Tajuavatko ihmiset, miten paljon se yleensäkin vaatii luonnetta, että uskaltaa laittaa itsensä sellaiseen asemaan, jossa on jatkuvasti alttiina toisten arvostelulle? Pysähtyvätkö ihmiset ajattelemaan, että sillä hetkellä, kun he purkavat omaa surkeata elämäänsä haukkumalla jotain  sivullista henkilöä, tämä henkilö on saattanut vaikka juuri menettää jonkun läheisensä? Tai harkita itsemurhaa? Tai mitä tahansa surullista, mistä ulkopuolisella ei voi olla tietoa? Julkisuuskuva tai se käsitys, jonka ihminen antaa sosiaalisessa mediassa, on vain osa ihmisen persoonaa. Kaikkien kanssa ei tarvi olla samaa mieltä kaikesta, ja kriittinenkin keskustelu on ihan ok, mutta ne mielipiteet voi esittää niin kovin monella eri tavalla. Jos tarkoitus on pelkästään loukata toista ihmistä, niin silloin voisi mielestäni vaieta.

Valitettavasti olen kuullut, että ihmiset ovat täällä Rantapallossakin saaneet hyvin ilkeitä viestejä blogeihinsa. Toivon, että ensi vuonna harkitsemme kaksi kertaa ennen kuin lauomme mielipiteitämme ihan miten huvittaa. Kannattaa kysyä itseltään ainakin kysymykset mitä minä hyödyn jos kirjoitan tylysti, ja mitä hyötyy hän, jolle olen kirjoittamassa.

Virtuaalinen hatunnostoni kaikille suosituille bloggaajille ja julkisuuden henkilöille, jotka saavat kuraa niskaansa harva se päivä. Ei ole varmasti aina helppoa.

 

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Loma on paketissa

Se on sitten joululoma lusittu. Olipas mukava olla viikko rauhassa ja ennen kaikkea jossain muualla kuin Helsingissä. Äsken tullessani kotiin, rappukäytävässä haisi ensin ruuti, sitten virtsa ja lopuksi alkoholi.. Vanha kunnon Kallio!

Loma koostui mm, näistä asioista: Ystävät, perhe, sukulaiset, suklaa, uudet kansainväliset tuttavuudet ja ruuat, elokuvat, kirjat, venäjän kielen kertaaminen, vanhat tv-sarjat, joulupuuro thailaisittain, suklaa, reissujen suunnittelu, ihanat jouluviestit ystäviltä, lahjat, jouluruokailu Ikaalisten kylpylässä, suklaa, nukkuminen, lepääminen, löhöileminen. Ainiin ja suklaa.

Tänään alkoikin sitten treenaaminen ja hyvä veikkaukseni on, että huomenna en pääse ylös sängystä. Liikunta on yksi parhaista jutuista ikinä, harmi että olen viime vuosina kadottanut sen jonnekin. Nyt on kovasti intoa aloitella uudelleen. Hyvillä mielin siis kohti uutta aktivisempaa vuotta.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Day 24 So this is Christmas

”Näin pääsimme jouluun, on valkea maa,
Vaan vielä niin paljon on toivottavaa.
Me pääsimme jouluun – se takaako sen,
Että maailma kerran ois onnellinen?
Jos jouluilon jälkeen vielä ilota voi,
Ei parempaa lahjaa nyt toivoa vois.”

Paljon lämpöä ja iloa ja valoa Jouluun juuri sinulle. Olkoon seuraava vuosi täynnä mahtavia seikkailuja ja ikimuistoisia hetkiä!!

Toivottaa Mirka

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Day 23, spesiaaliterkkuja muutamille bloggaajille

Joulu on jo ihan ovella.  Olemme tänään Suomessa surullisten uutisten äärellä, kun kadokissa ollut 8-vuotias Arttu on löydetty kuolleena sortuneesta lumiluolasta. Valkoinen Joulu sai siis varjoja ylleen. Toivon, että Joulusta tulee tulevaisuudessa entistä enemmän sellainen aika, jolloin ihmiset tahtovat tehdä hyvää. Tahtoisin tämän loputtoman kuluttamisen ja hössötyksen kertakaikkiaan loppuvan. Niin monet lapset tässäkin maassa kaipaisivat oikeasti vain aikaa ja välittämistä, eivät niinkään  turhia lahjoja.

***

On hienoa, että Rantapallon bloggaajakunta on kasvanut huimasti siitä, mitä se oli vuosi sitten, kun itse täällä aloitin. On valtavan hienoa lukea muiden tarinoita, ja jakaa itse omiaan :). Tahdon toivottaa teille ihan jokaiselle rauhallista Joulua ja menestystä tulevaan vuoteen! Tahtoisin kuitenkin lähettää erityisterveiset muutamalle bloggajalle:

Nella: Tutustuimme reilut puolitoista vuotta sitten kevään Kierrätystehtaalla. En tiedä, olisinko ilman tuota juttutuokiotamme tällä hetkellä Rantapallossa pitämässä blogia -ainakaan en olisi tätä aloittanut vielä tammikuussa. On niin mahtavaa, miten uusien ihmisten tapaaminen tuo ihan konkreettisesti uusia hienoja asioita elämään. Olet edelleen minulle inspiraation lähde, kun katson miten monia erilaisia asioita teet niin suurella sydämellä ja intensiteetillä. Olet aina vain yksi minun lemppari monilahjakkuuksistani tässä maassa. Nähdään taas pian <3. Vietä ihana Joulu!!

Veera: Olen mielenkiinnolla seurannut tämän vuoden aikana, miten olet mennyt kohti unelmiasi, ja miten Hong Kongiin muuttosi lähestyy päivä päivältä. Sinun elämänasenteessasi on jotain harvinaislaatuista positiivisuutta, joka varmasti tarttuu myös muihin ympärilläsi. Reissutarinasi ovat monin tavoin huikeita, ja olen iloinen, että sain kuulla niitä myös ihan kasvotusten Hämeenlinnan retkellämme. Toivon, että selviät seuraavista reissuista vähän pienemmillä kolhuilla kuin aiemmista :P. Näen myös, että sinulla on tahto vaikuttaa tässä maailmassa niin, että useammilla olisi täällä hyvä olla. Älä tule kyyniseksi, vaikka ympärillä olevat ihmiset koittaisivat lannistaa. Ihanaa Joulua ja ihan mielettömän mahtavaa Uutta Vuotta. En edes osaa kuvitella, millaisia seikkailuja sinulla vielä on edessäsi <3.

Jussi: Vaikka niin kovasti uhosimme kevättalvella, että tänä talvena olisimme jossain kaukana Suomesta, niin täällä minä istun naputtelemassa terveisiäni Kankaanpäässä kovien pakkasten keskellä. Olen iloinen, että sinä uskalsit irrottautua, ja lähteä kohti tuntematonta.  Vietä huikea Joulu siellä, ja tule tammikuussa sitten jakamaan tähän astisen seikkailun parhaat palat (=!! Huippua, että kuulut nykyään myös Rantsun bloggaajiin. Olisikin melkein laitonta olla jakamatta tuollaisia kuvia ja tekstejä.

Haluaisin lähettää terveisiä myös Panulle, joka uskollisesti pirtää Rantaallon miesbloggajien lippua korkealla! On ollut kiva tutustua :). Ja täytyy sanoa vielä se, että on huippua lukea blogistasi Euroopan kohteista, sillä ne ovat minulle täysin tuntemattomia. Leppoisaa Joulua sinulle!

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather