Monthly Archives

lokakuu 2012

Auttakaa te hc-reissaajat pääsenkö minä jouluksi lämpimään?

Päätä särkee niin että taju lähtee kohta. Olen koko pitkän illan selannut eri matkailusivustoja ja koittanut etsiä jotain reissua meidän perheelle jouluksi. On niin haastavat kriteerit, että en tiedä onko tilanne ihan toivoton..Pitäisi päästä jonnekin missä on lämmin (ainakin se 20 astetta) ja reissun pitäisi olla noin viikon mittainen ja kestää yli joulun..ja olla kohtuuhintainen.. Huhhuh. Tunisiaan on tarjolla valmismatkoja vaikka millä mitalla. Mutta se taitaa olla säiden suhteen aika hasardi kohde. Eilatiin olen myös löytänyt jotain.. Onko tämä ihan toivotonta?? Apuaaaa!

Tämä ihan Marinellan thaikkupostauksista inspiroituneena..myöskin Koh Lantan hämäristä. Oh I miss this.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

STHLM

Tukholma<3.

Rakastuin taas tuohon kaupunkiin vuosien tauon jälkeen. Breikki Helsingistä teki hyvää ja nyt on taas mukava olla kotona. Mahtavaa. Maailma on hieno paikka olla.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

This could be heaven or this could be hell

Alan ymmärtämään luovien alojen ihmisiä päivä päivältä paremmin. On musertavaa antaa itsestään kaikkensa, ja sen jälkeen kuulla olevansa surkea. Minulle kävi niin tämän viikon aikana, ja se sai minut pohtimaan kaikenlaista.

Tällä työllä on siunauksensa ja kirouksensa. Ja se on otettava vastaan koko pakettina. Sain kokea sen tässä taannoin päivänä muutamana, kun saman päivän aikana tapahtuivat mm. nämä asiat:

– Sain viestin, joka lyttäsi minut, kirjoitukseni, ymmärrykseni, haastateltavani, oikeastaan kaiken mahdollisen. Tämä tapahtui tietenkin sen jälkeen kun olin tehnyt lehtijutun tärkeästä asiasta ja täydellä sydämellä.

– Toimituksen palaverissa eräs yksityishenkilö lupasi maksaa lentoni Tukholmaan, koska toimitus ei luvannut auttaa kustannuksissa, vaikka teen heille jutun lehteen.

Arvatkaapas kumpaa tapausta pohdin yöllä kun menin nukkumaan, ja kumpi väritti seuraavan aamun fiilistä? No itsesäälissä ja katkeruudessahan minä päätin tietenkin kieriskellä. Ei paljon painanut se, että tästä maailmasta löytyy vielä upeita hyväsydämisiä ihmisiä, jotka ovat valmiita auttamaan toisia ilman mitään vastinetta. Miksi ihmeessä me ihmiset olemme niin typeriä, että tarvimme kaksikymmentä kohteliaisuutta unohtaaksemme yhden negatiivisen palautteen…Haluaisin oppia olemaan enemmän kiitollinen kaikesta siitä hyvästä, mitä elämässä tulee vastaan.

Pitää siis opetella kääntämään voitoksi kaikki roska mitä niskaan kaadetaan. Vielä jonain päivänä minä näytän niille, joiden mielestä minä en ole mitään, enkä osaa mitään. Silti, olen viime aikoina miettinyt, että minulla olisi varmaan parempi olo, jos eläisin kulttuurissa, jossa edes joskus sanottaisiin positiivinen palautekin ääneen. Kauniit asiat jäävät niin usein sanomatta.

Sanokoon kuka vaan mitä tahansa, niin aion jatkossakin kirjoittaa niistä asioista, jotka ovat mielestäni tärkeitä ja arvokkaita. En aio tulla kyyniseksi, vaikka maailma tekisi parhaansa tehdäkseen minusta sellaisen.

Hyvää viikonloppua! Muistakaa sanoa hyviä juttuja ääneen (=.

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather