Monthly Archives

syyskuu 2012

Skeittausta ja unelmia uudesta kesästä

Kuva Bangkokista

Olimme eilen katsomassa skeittidokkaria. Oli kiehtovaa kuulla legendaaristen skeittareiden tarinoita ja nähdä autenttista kuvamateriaalia 80-luvulta. Nykyään ei vaan enää saa kuviin samanlaista tunnelmaa..On aina inspiroivaa kuulla, miten joku on uskonut omiin unelmiinsa, vaikka välillä ovia on suljettu nenän edestä ja ulospääsyä ei ole ollut näköpiirissä. Toivoisin osaavani elää elämääni samanlaisella asenteella.

Alati synkkenevä syksy on omiaan tappamaan aurinkoenergialla elävän ihmisen hyvän fiiliksen. Koko ajan väsyttää eikä oikein tiedä mitä kohti edes pitäsi pyrkiä. Onneksi parin viikon päästä odottaa pienimuotoinen syysloma Tukholmassa. Maisemanvaihto tekee hyvää mielelle, ja on taas helpompi jaksaa tätä kirjaimellisesti harmaata arkea. Kuuntelin radiosta ihmisten mielipiteitä heidän lempikuukaudestaan, enkä pysty ymmärtämään niitä, jotka vastasivat marraskuu :D. Sitä odotellessa. Se on hassua, kun joidenkin mielialaan ei vaikuta valon määrä mitenkään. En tiedä onko meissä muissa sitten joku valmistusvirhe. Minusta ainakin tuntuu, että minun olisi pitänyt syntyä sinne maailman aurinkoisemmalle osastolle.

Pakko vaan luottaa siihen, että kaikesta huolimatta olen sillä paikalla, jossa minun on tarkoitus olla. Toivon mukaan ensi talvena on tarkoitus suunnata  johonkin aurinkoon :`).

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Whore’s Glory

Fiksut ihmiset ovat todennäköisesti käyneet katsomassa Rakkautta & Anarkiaa-leffoista niitä leppoisia hyvänmielen leffoja. Itsehän en niin tehnyt, ja tällä hetkellä olo on sellainen, että haluan seuraavaksi verkkokalvoilleni jotain kaunista ja kevyttä, sellaista, ettei tarvi ajatella oikeastaan mitään.  Voisin mielelläni heittää aivoni hetkeksi narikkaan.

Kävin katsomassa eilen Whore´s Glory-dokumentin. Dokumentissa kuvattiin prostituoitujen elämää Bangkokissa, Bangladeshissa ja Meksikossa. Dokkarin jälkeen kuulin (naispuolisen ihmisen suusta) kommentin, että eihän tuo nyt niin ahdistavaa ollut.  ”Ihan tyytyväisiltähän ne naiset näyttivät elämäänsä, ainakin siellä Bangkokissa.” Päässäni napsahti ja lujaa, mutta onnistuin olemaan sekaantumatta tuntemattomien keskusteluun. En tiedä olinko enemmän vihainen kommentin laukoneelle naiselle vai dokkarin tekijälle. Jos dokkarissa on onnistuttu antamaan sellainen kuva, että prostituoidun elämässä on mitään kaunista, niin en tiedä onko se silloin kovin onnistunut dokkari.. Kieltämättä tässä kuvattiin niiden prostituoitujen elämää, joiden asiat ovat tuossa skenessä ”hyvin”. Heitä ei suljettu bordelliin, jossa 10-18-vuotiaat pakotetaan seksiin kymmenien miesten kanssa joka päivä. Sellaistakin nimittäin Thaimaasta löytyy. Tässä dokkarissa Bangkokin tytöt istuivat akvaariomaisessa kopissa, josta miehet sitten valitsivat itselleen seuralaisen. Itsellä oli kyyneleet silmissä jo alkutekstien aikana.. Olen kulkenut samoilla kaduilla, joita dokumentissa näytettiin, ja kyllä ne tytöt siellä näyttävät kaikkea muuta kuin onnelliselta..

Bangladeshin ghettobordellissa tilanne oli jo aavistuksen synkempi. Nyt oli kyseessä jo suoranainen ihmiskauppa, ja prostituoituina oli niin nuoria tyttöjä kuin vanhempia naisiakin. Eräs jatkuvasti prostituoituja käyttävä mies kertoi, että jos tätä bordellia ei olisi, joutuisivat naiset raiskatuksi kadulla. Jotenkin järkyttävä näkökulma- joidenkin naisten on kärsittävä, jotta toiset säästyisivät. Aivan kuin miehet olisivat eläimiä, jotka eivät hallitse viettejään mitenkään :/..

Meksikon ja USA:n rajalla tilanne oli sanalla sanoen ahdistava. Naiset lähinnä odottivat kuolemaa ja vetivät huumeita. Miehet, jotka kävivät naisten luona, puhuivat rumasti ja alentavasti naisista. He kertoivat, että tulivat maksullisiin naisiin, koska oma tyttöystävä ei suostunut niin rajuun seksiin.. Dokumentissa myös näytettiin yksi seksiakti, jonka itse olisin voinut jättää katsomattakin. Olen ihan yliherkkä joillekin asioille, ja minun on vaikea saada näkemiäni kuvia pois ajatuksistani. Ihan noin yksityiskohtaista kuvausta en itse kaivannut..

Dokumentissa uskonto näytteli myös isoa osaa. Buddhalaiset thaitytöt rukoilivat ennen iltaa, että saisivat paljon asiakkaita, ja voisivat rikastua. Materia ja status merkitsevät thaikulttuurissa kaikkea. Siksi monet tytöt ajautuvat kaupallisen seksin pariin. Valitettavasti jotkut hyvin toimeentulevat perheetkin lähettävät lapsiaan kaupunkiin myymään itseään, jotta rikastuisivat entistä enemmän.

Monimutkaisia juttua. Itselläni oma pää meni vähän jumiin tästä dokkarista. Informaation kannalta tässä ei ollut minulle mitään uutta, mutta dokumenttina tämä jäi vähän vaivaamaan. Dokkarin  tekijä kertoo, ettei halua ottaa kantaa prostituutioon. ”Se vain on olemassa, eikä sille voi mitään”. Mies, joka on nähnyt lapsiprostituoituja, vaan toteaa ilmiön olevan olemassa :/. En ymmärrä näkemystä, jonka mukaan joku ihmisten tekemä asia vaan ”on”. Ymmärrän, että luonnonkatastrofit tai onnettomuudet vain tapahtuvat, mutta ihmisten hyväksikäyttö ei koskaan ”vaan tapahdu”, se on aina jonkun  valinta.

Mutta niinhän se on, että mihinkään ei nykyään voi ottaa kantaa, koska yksilönvapaus ajaa kaiken edelle. Yksilönvapaus valitettavasti ajaa tässä maailmassa ihmisoikeuksien edelle.

”Onko naisen elämän oikeasti pakko olla tällaista, eikö meille ole mitään muuta tietä elämässä?” kysyy dokumentissa tyttö bangladeshilaisessa bordellissa. Siinä on mielestäni koko dokumentin tärkein kysymys.

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Maassa syömässä maan tavalla

 

 

Pahoitteluni kuvanlaadusta. Heti kun rikastun niin lupaan ensitöikseni ostaa järkkärin. Tässä kuitenkin alkuruokaa lukuunottamatta tiistain lounaamme kuvitettuna. Suosittelen lukemaan aiheeseen liittyvät tekstit Veeran ja Panun blogeista. Sieltä löytyy tarkempaa kuvausta tästä ruokailustamme Hämeenlinnan Raatihuoneella. Fiilis oli itselläni korkealla, sillä olin joitain päiviä aiemmin katsellut television kokkiohjelmia ja huokaillut, että kumpa joskus joku tekisi minullekin hienon aterian. No toiveeni toteutui, kirjaimellisesti :).

Nykyään puhutaan paljon lähiruoasta. Itsekin toivoisin jonain päivänä vaihtavani lähikaupan ruoan kokonaan lähiruokaan. Harvoin näkee tuollaisella luovuudella toteutettua ateriakokonaisuutta. Ei olla selvästi juostu vaan trendien perässä, vaan maukkaan ja persoonallisen ruoan tekemistä on treenailtu ja hiottu vuosikymmeniä. Ja lähiruoka oli oikeasti lähiruokaa, sillä jotkut ainekset oli poimittu aamusella kodin nurkilta. Arvostan.

Luonnossa on paljon enemmän syötäväksi kelpaavia juttuja kun äkkiseltään osaisi kuvitella. Eipä olisi minulle tullut mieleen, että lähes yksistään horsmasta tehty sorbetti olisi noin hyvää ^^. Olen itse maailman huonoin kokki, joten tällaiset ruoanlaittajat ovat totisesti inspiroivia. Kiitos siis Hämeenlinnan Raatihuoneelle. Teitte vaikutuksen.

Suosittelen kotimaanmatkailua. Ja syömistä ;).

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Tatskamuistoja

Pohdimme tässä taannoin tatuointien vaikutusta työnsaantiin tiettyjen ammattien kohdalla. Voin vain kuvitella, miten paljon harmittaa siinä vaiheessa, kun unelmien duuni menee sivu suun iholle hakatun kuvan vuoksi. Aloin miettimään kuinka paljon ihmiset katuvat tatuointejaan. Tuleeko niistä teininä otetuista rumista tribaaleista osa itseä, vai alkavatko ne lopulta ärsyttämään? Minulla on kaksi tatuointia. Ensimmäisen kuvani otin noin kymmenen vuotta sitten 17-vuotiaana. Jos jonkun vanhemmat suuttuvat lastensa tatuoinneista, niin minun äitini varasi perässä ajan samaan liikkeeseen..

Tämä ylläolevassa kuvassa näkyvä pieni tähti sen sijaan on matkamuisto kolmen vuoden takaa. Nyt kun mietin, niin todella koomista, että olen ottanut tatuoinnin Bangkokin Khaosanilla. Kliseiden klisee. Oikein turistiurpoilumeininki. Vaan väliäkös sillä, en varmasti kadu sitä koskaan. Tatskan saa peitettyä hiuksilla silloin kun huvittaa,  ja se muistuttaa minua monista tärkeistä asioista elämässäni. Lisäksi se muistuttaa minua myös hetkestä, jolloin mietin hostellilla mitä tekisin, ja päätin mennä alakertaan ottamaan tatskan. Paras matkamuistoni <3.

Olen miettinyt jo pidemmän aikaa uuden tatuoinnin ottamista. En aio kuitenkaan ottaa sellaista, ennen kuin olen täysin vakuuttunut siitä millaisen haluan. En halua yhtään merkityksetöntä kuvaa itseeni. Tässä suhteessa ihmiset taitavat jakaantua kahteen koulukuntaan. Toisille kuvat ovat vain kuvia, toiset tahtovat niiden merkitsevän jotain enemmän. Kummassakaan ajattelutavassa ei tietenkään ole mitään väärää, kunhan kuvien kantaja vaan itse on sinut niiden kanssa.

Jos joku on ottanut reissussa tatuoinnin tai omiin kuviin liittyy muuten vaan jotain tarinoita niin haluaisin kuulla. Tatskajutut on kivoja :).

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Rantapallo Goes HML

 

Tänään teimme syysretken Rantapallon porukalla. Emme matkustaneet maailman ääriin, vaikka niinhän se menee, että kauas on lyhyt matka, ja lähelle on vaikea lähteä. Tällä kertaa pääsimme tutustumaan siihen, mitä löytyy tunnin matkan päästä Helsingistä.

Vietimme päivän aurinkoisessa Hämeenlinnassa.

Jos ei lasketa muutamaa ohikulkumatkaa tai pikavisiittiä, olen viimeksi viettänyt aikaa Hämeenlinnassa 90-luvun lopulla. Pakko todeta, että kaupunki on kyllä muuttunut edukseen. Jos olen itse kasvanut noista ajoista, niin on tämä kaupunkikin. Kuntaliitosten myötä myös kirjaimellisestikin. Pidin kovasti kaupungin tunnelmasta, ja innokkaiden oppaidemme Kaarinan ja Eijan rakkaus kotikaupunkiaan kohtaan oli harvinaislaatuista ja inspiroivaa. Toivon, että jonain päivänä oppisin itsekin arvostamaan omia juuriani samalla tavalla.

 

Olen halunnut matkailla kotimaassa enemmän jo pitkän aikaa. Nyt sain jälleen uuden kipinän siihen. Reissaamista helpottaa opiskelija-alennusteni loppumisen jälkeen se, että sekä VR:llä että eri bussiyhtiöillä on nykyään tämän tästä hyviä tarjouksia. Normaalihinnoillahan matkustaminen on ryöstöhintaista eikä siksi juuri innosta.

Tästä päivästä jäi hyvä fiilis, ja mielellään olisin jäänyt kaupunkiin pidemmäksikin aikaa. Palailen vielä myöhemmin asiaan ja erityisesti Raatihuoneen herkullisiin ruokiin. Saimme todistaa, että suomalainen ruokakin voi olla erittäin eksoottista. Tuollainen ruokailukokemus on jo yksistään tarpeeksi hyvä syy poistua mukavuusvyöhykkeeltä (eli kehä kolmosen sisäpuolelta :D).

Kiitos ja kumarrus.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather