Monthly Archives

elokuu 2012

Autolla Nepaliin

Rakastan matkoja, joilla on tarkoitus. Ja matkan tarkoitukseksi ei tässä yhteydessä riitä se, että pääse pois Napapiirin syväjäästä tai näkee maailman kauneimman auringonlaskun – Ei sillä, että ne olisivat huonoja asioita.

Jotkut reissut muuttavat asioita tässä maailmassa. Yksi tälläinen matka on parhaillaan käynnissä. Monet varmasti tästä ovat kuulleetkin, sillä media on pitänyt aihetta ihan mukavasti esillä. Projektin nimi on Autolla Nepaliin, ja se on startannut elokuun alussa, kun kolme nuorta miestä lähti ajamaan Tampereelta kohti Nepalia. Heidän tarkoituksenaan on tuoda Suomeen myyntiin iso kasa käsityönä valmistettuja koruja. Korut ovat valmistaneet kathmandulaisen turvakodin tytöt. Tytöt saavat tietenkin korujen valmistamisesta asianmukaisen korvauksen. Koruista saatu tuotto lahjoitetetaan vaikeissa olosuhteissa elävien nepalilaisten auttamiseen. Koruja voi ostaa nettikaupasta, josta saa lisätietoa Autolla Nepalin-nettisivuilta. Tähän väliin tahtoisin lainata projektiin Nepalista käsin osallistuvan Elinan blogitekstiä:

”Menin tässä yksi päivä Princess Beadsin ylläpitämään turvakotiin pukemaan naisia mallikuvauksia varten. Naisten peilaillessa tajusin, kuinka jokaiselle naiselle on niin tärkeää olla kaunis. Helposti materialistisessa maailmassamme ajattelemme kauneuden olevan vain ulkoista. Nämä naiset ovat kuitenkin todella kauniita, vaikka ulkoiset puitteet eivät aina ole tarjonneet heille parastaan. Heidän kauneutensa kumpuaa ennen kaikkea siitä, että he tuntevat olevansa hyväksyttyjä ja rakastettuja omassa yhteisössään.

Kuvasimme mainoskuvia Princess Beadsille muutaman tytön kanssa. Alku-ujoudesta päästyään ja muutaman kauniin otoksen nähtyään tytöistä kuoriutui upeita naisia, jotka kantoivat tekemänsä korut ylpeydellä. Oli mahtavaa olla seuraamassa muutosta. Kauneus ei todellakaan ole vain katsojan silmässä, vaan jokaisen tytön sisällä. Ja mitäpä pojat eivät tekisi tyttöjen eteen: korut haetaan tarvittaessa vaikka autolla Nepalista!”

Tulen niin iloiseksi lukiessani tuollaista tekstiä. Me pystymme täällä turvallisessa Suomessa tuskin koskaan käsittämään sitä, millaisista oloista nepaliaisia tyttöjä on pelastettu turvakotiin, ja mitä heille merkitsee se, että he saavat vihdoin kokea itsensä arvokkaiksi ja kauniiksi. Toivon sydämestäni, että noilla tytöillä on edessään ihana elämä <3.

Poikien matka kestää yli kaksi kuukautta, ja he tekevät sen vapaaehtoistyönä, ilman palkkaa. Matkan etenemistä voi seurata esimerkiksi Facebookin kautta. Päivityksiä ja laadukasta kuvamateriaalia ilmestyy sivuille kiitettävän aktiivisesti. Pojat ovat todella antaneet itsensä ja lahjansa käyttöön hyvän asian puolesta. Jos meistä jokainen vaivautuisi joskus irrottamaan elämästään pienenkin pätkän taistellaakseen jonkun tärkeän asian puolesta, niin tämä maailma totisesti muuttuisi, askel kerrallaan.

Kuva Autolla Nepaliin-blogista

Tämä projekti on oikeasti ihan superinspiroiva. Tulee aina tosi hyvä mieli kun lukee noita  blogipäivityksiä. Suosittelen tsekkaamaan :)!

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Tarina siitä miten asiansa voi sössiä pitkäksi aikaa reissaamalla

En olisi koskaan uskonut, että valmistun yliopistolta käytännössä työttömäksi. Olinhan ollut töissä jo lähes koko opiskeluajan. Ajattelin asioiden rullaavan omalla painollaan. Graduni valmistuttua alkuvuodesta, päätin lähteä Thaimaahan sen kunniaksi. Se, mitä en arvannut, oli, että ensimmäisenä työpäivänä reissun jälkeen saisin kuulla töideni loppuvan. Olin luonnollisesti tuhlannut reissulla kaikki rahani ja enemmänkin(Tosin pakko todeta, että muutama päivä sitten löysin pesukoneessakin kertaalleen käyneen reppuni taskusta matkalla hukatun rahapussin, jossa oli Thaimaan valuuttaa..). Aloin selvittämään kaikkien mahdollisten virastojen kanssa, että mistä voisin saada apua. Opintotukea en enää saanut. Työttömyyskorvausta en voinut saada, sillä olin virallisesti vielä parin kuukauden ajan opiskelija. Sossu ei halunnut auttaa. Täysin yllätyksenä minulle tuli, että sosiaalivirastossa ei katsottu sen hetkistä rahatilannetta, vaan esimerkiksi toukokuun hakemusta tehdessä minulle laskettiin ”toukokuun tuloksi” viimeisin palkkani, jonka olin saanut huhtikuun alussa. Aivan kuin pisteeksi iin päälle, minulle todettiin, että ei tarvi hakea tukea seuraavassakaan kuussa, vaikka tuloja ei ollut tiedossa. Lupasivat kuitenkin varata keskustelujan minulle, sille päivälle kun minulla oli valmistujaiset yliopistolla (tämä päivä oli siis heillä tiedossa..). Sanoin heille, että en voi maksaa vuokraani, jos en saa rahaa mistään. Minulle todettiin tylysti, että vuokra pitää maksaa, vaikka sen jälkeen ei jäisi senttiäkään ruokaan. Kehotettiin myös ”varautumaan” siihen, että en saa kesäkuussa mitään tukea. Kysynpä vaan, että miten ihminen, joka ei saa mistään rahaa voi ”varautua” seuraavan kuun maksuihin?

Aloin tapella myös Kelan kanssa, jotta saisin edes yleistä asumistukea. Se vaikutti ainoalta toivoltani. Kiikuteltuani 2 kk papereita ees sun taas sain vihdoin myönteisen päätöksen. Siinä vaiheessa olin niin lopen uupunut henkisesti kaikkeen paperisotaan, että valmistuessani 28.5. en jaksanut ilmottautua työttömäksi työnhakijaksi. Olin saanut tasan tarkkaan tarpeekseni tämän maan virastoista. Aloin tehdä lehtijuttuja freelancerina. En vieläkään tiedä miten olen selvinnyt tähän päivään. Reissusta minulla on edelleen velkaa, mutta nyt elämä alkaa näyttää jo toiveikkaalta. Minulla on tällä hetkellä jonkun verran säännöllisiä tuloja, ja lisää aion hankkia edelleen free-töillä. Luulen, että syyskuusta alkaen elämäni alkaa pikkuhilaa olla niin sanotusti normaalia.

Kaikkiin virastoihin uskoni on mennyt totaalisesti. En voi edelleenkään käsittää, että jopa sosiaalivirasto käänsi minulle totaalisesti selkänsä. Tulipa todistettua se, että ihminen, joka on aina hoitanut asiansa kunnialla, mutta jää väliaikaiseen pulaan, tippuu täysin systeemin ulkopuolelle. Missäköhän olisin ilman niitä ystäviä, jotka ovat minua näinä kuukausina auttaneet…

Olen onnellinen, että olen selvinnyt tästä ajasta. Tämä on ollut rankkaa, mutta kovin kasvattavaa. Lupaan, että tuskin aion jatkossakaan olla kovin fiksu rahojeni kanssa, vaan lähden maailmalle heti kun tilanne sen edes jotakuinkin sallii. Tiedän, että siitä voi joutua maksamaan jonain päivänä kovan hinnan. Siihen saakka aion kuitenkin elää rohkeasti. Niitä kokemuksia, joita maailmalta saa, ei voi mitata missään tämän maailman valuutassa.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Helsinki Hookup

Oli aika surkea yritys koittaa kuvata hallissa ilman järkkäriä. Suosittelen kuitenkin kiinnittämään huomiota viimeiseen kuvaan. Miten usein olette nähneet tyttöjen skeittaavan kaiteita tähän tyyliin :P..

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather