Monthly Archives

tammikuu 2012

Kun maailma järkkyi

Bangkok katukuva

Koko maailmaa järkyttänyt Japanin tsunami osui viimeisimmän Thaimaan reissuni edelle. Samoihin aikoihin koko Aasian ilmasto tuntui sekoavan. Tulvia ja maanjäristyksiä sattui muuallakin kuin Japanissa. Yksi järistyksistä oli Thaimaan/Laosin rajalla. Tuo järistys tuntui mm. Chiang Maissa ja Bangkokin keskustan alueella. Luulen, että katutasossa olleet ihmiset eivät edes huomanneet juuri mitään, mutta sata metriä maanpinnan yläpuolella järistys todellakin tuntui. Istuin Bayoke Suitessa huoneessani datailemassa, kun huomasin, että kattolamppu alkoi heilua puolelta toiselle. Sitten myös huone alkoi heilumaan. Se ei ollut enää kovin mukava tunne. Tuon hotellin lattiat ovat muutenkin vinot, joten ilman mitään heilumistakin tunsin oloni hieman epästabiiliksi siellä korkeuksissa. Päivitin Facebook-statuksen (kaikki maailman tapahtumat maailmanloppu mukaanlukien on tietenkin tärkeää päivittää sosiaaliseen mediaan) ja lähdin monen muun tavoin alas hotellista. Läheisessä hotellissa oli ollut ilmeisesti astetta pahempikin kaaos. Meidän hotellissa tilanteeseen ei liittynyt mitään suurta dramatiikkaa.

Istuskelin yksinäni kadun reunalla ja mietin, mitä on tapahtunut. Japanin tsunami oli liiankin tuoreessa muistissa. En voinut olla pohtimatta, missä on järistyksen keskus ja onko se mahdollisesti jossain merellä. En voinut olla myöskään miettimättä, mitä sitten, jos kohta rysähtää ja kunnolla. Istuin Bangkokin korkeimpien rakennusten keskellä pohtimassa elämää ja kuolemaa. Odotettuani tarpeeksi kauan uskalsin palata hotellihuoneeseeni. Siinä vaiheessa uutissivustoille oli jo saapunut tieto siitä, että järistyksen keskus on kaukana Bangkokista eikä kaupungissa ole mitään hätää. Pystyin nukkumaan.

Tuon tilanteen jälkeen koin oloni epämukavaksi korkeissa rakennuksissa koko loppureissun ajan. En osannut pelätä uusia maanjäristyksiä, mutta öiseen aikaa fyysiset traumat iskivät ja huolella. Yöjuna Chiang Maihin oli minulle erittäin epämiellyttävä kokemus. Kaikki aasialaisilla junilla matkustaneet tietävät ettei junalla matkustaminen ole mitään tasaisinta kyytiä. (Katsoessani junan ikkunasta ihmistä, jonka junamme ajoi kuoliaaksi, mietin jälleen kerran elämää. Ja kuolemaa.) Heräilin paniikissa muutaman kerran reissun aikana ja kuvittelin maanjäristyksen iskeneen uudelleen. Nukkuminen korkeissa rakennuksissa oli vaikeaa. Asun kerrostalon kuudennessa kerroksessa ja minulla oli hetken aikaa vaikeuksia tuon asian kanssa myös palattuani Helsinkiin. Saatoin kuvitella pienestäkin tärinästä, että on joku tilanne päällä. Heräilin öisin siihen, että sydän hakkaa. Järjetöntä. Kyllä minä tiesin ja tiedän, että Helsingissä on kaikki hyvin.

En koe pelkääväni maailmalla, enkä etenkään Suomessa. Se on jännää, miten kroppa muistaa, vaikka mieli on unohtanut ajat sitten. Nykyäänkin herään ehkä kerran kuukaudessa siihen, että tärisen ja sydän hakkaa. En koe sen erityisesti häiritsevän elämääni, mutta on se melko kummallista. Yksi pienen pieni hetki voi vaikuttaa noin. Mielenkiintoista nähdä, tuleeko minulle jotain flashbackeja parin viikon päästä, kun olen taas Bangkokissa. Toivottavasti ei. Mieluummin koen maailmaani järisyttäviä asioita ihan muilla tavoilla.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Tää on mun lauluni sadepäivän varalle

 

Tällaiselta näytti Istanbul kesällä 2010.  Sadesää saa mielen matalaksi, jos on tilannut aurinkoa.  Vaan arvatkaas mikä auttaa..

Voi herkutella niin paljon, ettei enää edes kaipaa biitsisäitä, koska ei ole enää rantakunnossa ;). Herkullista viikonloppua kaikille!

 

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

30 ilman kriisiä

Päätin lähteä myös tähän 30:n kohdan listaukseen ihan siitä syystä, että olen tällä foorumilla uusi bloggaaja ja harva blogin lukijoista tuntee minua kovin hyvin. Eli nyt seuraa satunnaisia ajatuksia vielä satunnaisemmassa järjestyksessä:

1. Taidan olla allerginen talvelle. Usein tuntuu, että en pysty edes hengittämään, jos ulkona on pakkasta. Synnyin vuonna 85 armottoman pakkastalven keskelle. Luulen, että sain elämänmittaiset traumat saman tien.

2. Haluaisin lähteä noin kolmeksi kuukaudeksi Kaakkois-Aasiaan reppureissaamaan. Lisäksi haluaisin muuttaa Bangkokiin ja oppia thaikielen. Tahtoisin myös reissata Australiaan, Uuteen-Seelantiin, Japaniin, Etelä-Afrikkaan, Brasiliaan, Kaliforniaan ja New Yorkiin. Tämän kaiken tahtoisin toteuttaa ennen kuin täytän 30. Minulla on siis 3 vuotta aikaa.

3.  Olen ostanut kaksi kertaa elämäni aikana kahdet lentoliput samalle matkalle. Sählääminen kannattaa aina.

4. 20 vuotta sitten Neon 2 oli maailman kovin bändi. Kiersin paljon heidän keikoillaan 8 – 9-vuotiaana. Sitä piti tosin salailla, koska noihin aikoihin olisi pitänyt olla NKOTB-fani. Kakkosluokalla valehtelin koulussa, että en muka ollut edellisiltana keikalla, vaikka oli mennyt myöhään ja minua väsytti =P. Sen jälkeen olen fanittanut isosti ainoastaan Juustopäitä vuosina 97-98. Niiden keikkaa varten lintsasin seiskaluokalla koulusta. Juustopäät on ainoa suomalainen orkesteri, jonka comebackia odotan ja josta olen nähnyt jopa unta useamman kerran.

5. Tekisipä kovasti mieli päästä syömään sushia. Johonkin superhyvään paikkaan.

6. Auringonlaskut ovat hypnoottisen kauniita. Voisin katsella niitä ikuisuuden.

7. Olen hirmu huono laittamaan ruokaa. Olen onnellinen, ettemme enää elä yhteiskunnassa, jossa naisena olemisen ainoa muoto on olla kotona laittamassa ruokaa miehelle ja huutavalle lapsilaumalle. Osaan kyllä ostaa take away-annoksia kiinalaisesta – Terveisin ikisinkku.

8. Kaikki tämän postauksen valokuvat ovat Kuortaneen urheiluopiston rannalta. Vietin siellä ihan mielelettömiä hetkiä viime kesänä.

9. Olen alottanut kirjan kirjoittamisen useaan otteeseen, ensimmäisen kerran 10-vuotiaana. Minulta puuttuu tietynlaista pitkäjännitteisyyttä, enkä ole saanut yhtään kirjaprojektia vielä valmiiksi. Tällä hetkellä minulla on työn alla kirja, jonka aion saada valmiiksi (viimeistään jossain vaiheessa tai sen jälkeen).

10. Tällä hetkellä on 16 päivää minun seuraavaan Thaimaan matkaani. Olen ihan pohjattoman onnellinen, sillä olen kohta Bangkokissa. Sydämeni palaset odottavat minua siellä. Ja ystävät <3.

11. Funkiestissa on ollut myynnissä levy, jolla minä räppään.

12. Mietin liikaa.

13. Olen käsinyt melkein koko elämäni kroonisesta uniongelmasta. Minulla ei oikeastaan ole enää käsitystä siitä, miltä hyvä yöuni tuntuu.

14. Minulla on jäätävän paljon opintolainaa, koska olen halunnut reissata. En ole koskaan ollut mitenkään järkevä rahankäyttäjä. Mihinkään niin turhaan kuin rahaan ei mielestäni kannata kiinnittää sydäntään. En silti suosittele valkaantumista ;).

15.Olen addiktoitunut sokeriin ja tahtoisin eroon siitä.

16. Minulla on ollut kahdesti rastat. Toisella kertaa ne aukesivat itsestään ja siinä casessa hiukseni kärähtivät ja pilaantuivat. Toisella kertaa olin peikkotyttönä kolmisen vuotta. Leikkasin rastat pois päivää ennen 18-vuotissynttäreitäni.

17. Haittaakse?

18. Toivon, että saan tänä vuonna tutustua Rantapallon muihin bloggaajiin.

19. Kolme elokuvaa, jotka ovat eniten vaikuttaaneet minuun ovat Slummien miljonääri, Tummien perhosten koti sekä Pitkä kuuma kesä.

20. Olen nähnyt neljästi Vuonna 85-musikaalin.

21. Olen kotoisin Kankaanpäästä. Ja ei, se ei ole sama asia kuin Kangasala.

22. Aion poistaa profiilini IRC-galleriasta vasta kun minulle tulee 10 vuotta täyteen siellä. Eli ensi vuoden alussa.

23. Rollssin juustohampurilaiset on ihan parhaita. Vapise Hesburger.

24. Jos saisin päättää vapaasti, niin elättäisin itseni tällä hetkellä pääosin kirjoittamalla ja näyttelemällä. Sitä kohti.

25. Rakkaus on kaunein asia tässä maailmassa.

26. Keskittyminen on vaikeaa.

27. Yksi reissaamisen parhaista puolista on tajuta aina uudelleen miten kiitollinen saa olla elämästä, jonka on saanut elää.

28. Pispalan harju on kappale kauneinta Suomea.

29. Olen seurannut Salkkareita siitä asti kun sarja aikanaan alkoi. Kello onkin juuri sopivasti puoli kahdeksan ;).

30. Tulevaisuus on mieletön juttu siinä mielessä, että siitä tietävät yhtä vähän sekä ne, jotka ovat käsikirjoittaneet elämänsä vuosiksi eteenpäin että ne, jotka elävät aina päivän kerrallaan.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Hey guys we are totally okay but there is many who are not

Tyttö moskeijan edustalla Istanbulissa

 

Kerjäläistyttö Delhissä

 

Pikkutyttö kenialaisessa orpokodissa

 

Reggaekeikalla Istanbulissa

 

Hauskanpitoa vesiputouksilla Chiang Maissa

 

Nämä olivat kuvia reissuiltani vuosien varrelta. Kuten varmasti huomasitte, kaikissa kuvissa esiintyi lapsia. Jokainen näistä pikkuisista on pieni ihme, juuri niinkuin sinä tai minäkin. Kaikki eivät vain ole saaneet yhtä hyviä lähtökohtia elämälleen. Minä olen hieman surullinen tällä hetkellä. Kun katson ympärilleni, huomaan, että monien katseet ovat tällä hetkellä kiinnittyneet presidentinvaalien ympärillä vellovaan hiekkalaatikkotappeluun    keskusteluun ja siihen, että oma ääni pääsee varmasti kuuluviin. Samalla kun käännämme katseemme itseemme ja omiin oikeuksiimme (jotka ovat aika hiton hyvällä mallilla sanoi kuka mitä tahansa!!) käännämme selkämme monille tämän maailman vähäosaisille. Perspektiivi koko elämään ja maailmanmenoon vääristyy niin kovin helposti. Maailma ei ole putoamassa raiteiltaan, kävi meidän vaaleissamme mitä tahansa.

Monien lasten maailma sen sijaan saattaa romahtaa tai jopa loppua millä hetkellä tahansa. Mielestäni meidän velvollisuutemme reissaajina on huomioida, että matkamme varrelle osuu usein paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole yhtä etuoikeutettuja kuin itse olemme. Meistä kukaan ei voi pelastaa koko maailmaa eikä edes pientä osaa siitä, mutta jotain meistä jokainen voi tehdä. On mahdollista auttaa kykyjensä mukaan paikan päällä, mutta myös monin tavoin Suomesta käsin. Taidan omistaa jossain vaiheessa kokonaisen postauksen sille, millaisia mietteitä minulle on herännyt viimeisen kuuden vuoden aikana, kun minulla on ollut kummityttö Bangkokissa. Tuollaisilla pienillä teoilla voi olla ihan mielettömän iso vaikutus jonkun ihmisen elämään. Ei tarvitse olla Suomen standardeilla rikas voidakseen muuttaa jonkun ihmisen koko elämän kehityismaissa. We can.

Tämä toimikoon vain pienenä muistutuksena siitä, ettei maailma ole vain paratiisisaaria joille pääsee karkuun helmikuun pakkasia (muistuksena siis erityisesti itselleni!). Siellä missä aurinko paistaa kirkkaimmin on myös tummia varjoja. Ja me kultalusikka suussa syntyneet pilalle hemmotellut kakarat olemme kiinnostuneita lähinnä siitä onko Ultra Bran keikalle vielä lippuja jäljellä. Voi meitä.

 

 

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather