Suomi 100 – Minun Rovaniemeni

Rovaniemi – yksi minun suosikkikaupungeistani Suomessa.

Joka vuosi kevään tullen koittaa aika, jolloin matkustaminen kotimaassa alkaa kiinnostamaan enenevässä määrin. Samaa tahtia, kun jäät sulavat ja ihmiset kaivautuvat talvikoloistaan, innostun ja alan visioimaan, minne tahtoisin lyhyen kesän aikana ehtiä.

Tänä vuonna jäät ovat sulaneet hitaanlaisesti, mutta olen jo ehtinyt muutamia reissuja tekemään. Tällä hetkellä kotimaassa matkustaminen tuntuu entistäkin juhlavammalta Suomen 100-vuotissynttäreiden johdosta. Yritän parhaani mukaan nostaa blogissakin esiin 100-vuotiaan isänmaani parhaita paloja.

Tänään haluan jakaa välähdyksiä siitä, millaisena minulle näyttäytyy Rovaniemi – kaupunki, josta pidän kovasti. Rovaniemi on kaupunki,  jossa on tällaiselle kesäihmiselle usein liian kylmä, mutta jonne silti tahdon usein palata takaisin.

Millainen siis on Rovaniemi Etelä-Suomessa asuvan silmin?

Rovaniemi rakastaa sinua

Minun Rovaniemeni on samaan aikaan kaukana ja lähellä. Toisinaan tunnin matkan päässä ja toisinaan päivän ajomatkan takana.

Norwegian Rovaniemi

Minun Rovaniemeni on lounashetki, jolloin saan nauttia lähellä tuotettua ruokaa ja ihanaa jääkahvia Hostel Café Kodin leppoisassa ilmapiirissä.

Hostel Cafe Koti lounasHostel Cafe Koti jääkahvi
Minun Rovaniemeni on kaunis aurinkoinen kevätpäivä, jolloin pitkän talven jälkeen nautitaan terassikeleistä.

Hostel Cafe Koti terassiLordin aukio

Minun Rovaniemeni on kesäpäivä, jolloin järvi on peilityyni ja ilma niin lämmin, että on vaikea uskoa olevansa Napapiirillä.

Rovaniemi järvi

Minun Rovaniemeni on jännitystä siitä, ehditäänkö perille Santavaaran Kuninkaanlaavulle, ennen kuin Aurinko laskee.

Rovaniemi Santavaara auringonlasku

Minun Rovaniemeni on Arctic Lightin aamiainen ja Choco Delin käsityönä valmistettu suklaa.

Rovaniemi Choco Deli

Minun Rovaniemeni on maailman herttaisin seuralainen lounaalla ja illallisella.

Rovaniemi ravintola

Minun Rovaniemeni on iltakävely Arktikumin rannassa.

Rovaniemi Arktikum auringonlaskuRovaniemi Arktikum auringonlasku

Minun Rovaniemeni on kauniita ruskan värejä.

Rovaniemi ruska

Minun Rovaniemeni on pakkaspäivä, jolloin hiukset huurtuvat valkoisiksi, mutta jonka kuvauksellisuus hakee vertaistaan.

Rovaniemi Jätkänkynttilä auringonlasku

Minun Rovaniemeni on hiljainen toive siitä, että vihdoin pääsisi ihastelemaan kunnon revontulia.
Minun Rovaniemeni on kaupunki, jossa joulu on läsnä kesälläkin.
Minun Rovaniemeni on ystävällisyyttä ja hyväntuulisuutta, joka tarttuu.

Hostel Cafe Koti koira

Millaisena Rovaniemi näyttäytyy sinulle?

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Arktinen auringonlasku

Odotin kesää, mutta päädyin talven keskelle.

Toukokuu on valoisuutensa ansiosta mitä valloittavin kuukausi, mutta kyllä se vähän harmittaa, että kevät on auttamatta myöhässä. Lähdimme siis kuvailemaan auringonlaskua Rovaniemellä viime sunnuntaina melko viileässä säässä. Virallinen auringonlaskun aika oli noin 22.30, mutta valoa riitti vielä pitkään sen jälkeen. Pakkasessa täristessäni oli vaikea uskoa, että ollaan jo lähellä keskikesää, mutta valon määrä muistutti siitä, että kaamos on selätetty ja suosikkivuodenaikani alkaa olla käsillä. Kuvausseurakseni ja oppaakseni sain Beyond Arcticin Juhon ja Annikan, joiden kanssa kävin edellisen kerran kuvailemassa vuoden 2016 syksyllä, juuri ennen kuin he starttasivat Beyond Arcticin ensimmäisen kauden.

Rovaniemen visiittini osui kahden sesongin väliin. Revontulikausi oli jo auttamatta ohi (pettymyksekseni en nähnyt revontulia tänäkään talvena), mutta vielä oli kuukausi yöttömän yön alkuun. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kävin Rovaniemellä toukokuussa, ja kyllä siinä meinasi hetkeksi mennä pasmat sekaisin, jouduin palaamaan juuri pari päivää aiemmin alkaneesta lämpimästä keväästä lumen ja pakkasen keskelle. Kauniiden maisemien kuvaus onkin ehkä ainoa asia, jonka vuoksi olen vapaaehtoisesti valmis kestämään kylmää.

Rovaniemi kirkko auringonlasku Rovaniemi puuRovaniemi auringonlaskuRovaniemi auringonlasku Rovaniemi auringonlasku

Lähdimme ulos niihin aikoihin, kun aurinko oli jo painumassa horisontin taa. Jos eteläisimmillä mailla tulee pimeää lähes veitsellä leikaten auringonlaskun jälkeen, niin pohjoisessa on täysin eri meininki. Saimme nauttia valosta vielä puolitoista tuntia auringonlaskun jälkeen. Valoisat yöt ovat parasta, mitä tiedän, ja pidän peukkuja itselleni, että pääsen palaamaan Rovaniemelle keskikesän aikaan. Silloin toivottavasti lämpötilakin näyttää vähän erilaiselta. Tai sitten ei. Viime vuosina Rovaniemellä on nimittäin satanut lunta myös juhannusviikolla. Joka tapauksessa toivon pääseväni nauttimaan yöttömän yön tunnelmasta.

Rovaniemi Paviljonki auringonlasku Rovaniemi Auringonlasku Beyond ArcticRovaniemi Auringonlasku Beyond ArcticRovaniemi Auringonlasku Beyond ArcticRovaniemi Beyond Arctic

Entä sitten Beyond Arctic? Tarjolla on ohjattuja valokuvausseikkailuja Rovaniemen alueella. Kaikki retket järjestetään maksimissaan kahdeksan hengen ryhmille, eli retkille ei roudata bussilastillista turisteja kerralla. Mielestäni konsepti kuulostaa todella toimivalta ja ensimmäinen talvikausi sujuikin kuulemani mukaan enemmän kuin lupaavasti. Retket olivat täynnä ja asiakkaiden palaute oli melko huikeaa. En ole itse ollut mukana Beyond Arcticin kuvausretkellä, mutta toivottavasti sen aika vielä tulee. Olen ihan vilpittömän onnellinen, että on olemassa näin rohkeita ja sydämellisiä yrittäjiä. Uskon, että heillä on tarjottavanaan monille matkalaisille sellaisia elämyksiä, jotka eivät unohdu koskaan.

Toivottavasti samanlaista heittäytymistä nähdään tulevina vuosina yhä enemmän niin Rovaniemellä kuin ympäri Suomen. Suomi on matkakohteena maailmanlaajuisesti hyvässä nosteessa, joten ennakkoluulottomat yrittäjät ja uudet ideat ovat enemmän kuin tervetulleita. Vielä kun osaisimme Suomessa lopullisesti luopua muiden kyräilystä ja sellaisesta asenteesta, että toisten menestys olisi jotenkin itseltä pois, niin ties mitä täällä saattaisi tapahtua. Potentiaalia ja osaamista kyllä löytyy – puhumattakaan siitä, miten upeassa maassa elämme. Nyt tarvitaan enemmän yhteistyötä ja muiden kannustamista.

Rovaniemi Vaattunkiköngäs Beyond ArcticRovaniemi VaattunkiköngäsRovaniemi Vaattunkiköngäs Rovaniemi Beyond Arctic

Vaikka olen reissannut maailman ääriin ja haaveilen viettäväni seuraavan talven siellä, missä lämpötila ei putoa yölläkään alle hellelukemien, niin on pakko todeta, ettei ole mitään parempaa kuin Suomen valoisat illat. Oli lämpötila kesällä lopulta millainen tahansa, aion nauttia tulevista kuukausista – toivottavasti välillä myös näissä Napapiirin maisemissa.

Rovaniemi keskiyön aurinkoRovaniemi auringonlaskuRovaniemi auringonlasku Beyond ArcticRovaniemi auringonlasku Beyond Arctic Rovaniemi auringonlasku Beyond Arctic

Kiitos Juho ja Annika ja Beyond Arctic. Tulkoon tästä paras kesä koskaan.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Hienot hetket eivät ole sattumaa // Lahden Seurahuone

Kaupallinen yhteistyö: Solo Sokos Hotel Lahden Seurahuone

Solo Sokos Hotel Lahden Seurahuone valittiin vuonna 2015 World Luxury Hotel Award -gaalassa Euroopan parhaaksi kaupunkihotelliksi. Huhtikuussa 2017 lähdin selvittämään, miksi.

Kiinnostaisiko lähteä käymään Lahden Seurahuoneella? Päässä pyöri monenlaisia ajatuksia, kun minulle esitettiin tämä kysymys. Miksi juuri Lahti? Minulle päällimmäisenä Lahdesta nousee mieleen 2000-luvun alussa toisiaan hakanneet räppijengit, kaukaakin katsottuna itselleni ihan liian korkeat mäkihyppytornit, Z-juna sekä viime syksynä Hennalaan avattu Apulandia.

Asiaa hetken pohdittuani totesin, että junalla pääsee nopeasti Helsingistä Lahteen, joten miksipä en lähtisi minireissulle. Voisin ottaa mukaan parhaan ystäväni ja lähteä viettämään tyttöjen viikonloppua hotellille rentoutumisen merkeissä, vailla sen kummempaa agendaa. Lopulta huomasin innostuvani tästä suunnitelmasta. Lahden Seurahuoneella majoittui tänä keväänä MM-kisojen aikaan muun muassa Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa, joten eiköhän tuo hotelli meillekin kelpaisi. Seurahuoneen historia on vaikuttava, ulottuen jopa 1800-luvun puolelle saakka. Nykyiselle paikalleen Lahden Seurahuone saapui vuonna 1932. Huoneet eivät sentään ole peräisin noilta sotaa edeltäneiltä vuosilta, vaikka kauniita vanhoja kuvia hotellilla siellä täällä näkyykin. Lahden Seurahuone on remontoitu viimeksi vuonna 2013, ja sen nykyinen ilme on värikäs ja moderni.

Lahti hyppyrimäki

Lähdimme Lahteen huhtikuisena lauantaina. Nora kaipasi pientä hengähdystaukoa arkeen, sillä hän hoitaa kotona kahta pienokaista. Minä kaipasin muuten vain virkistystä kevättalven keskelle, sillä talvinen harmaus tuntui jo huhtikuun alkupuolella loputtomalta. Breikki arjesta oli siis meille molemmille enemmän kuin tervetullut. Suunnitelmamme oli yksinkertainen: ottaa rennosti.

Viime aikoina meillä ei ole ollut erilaisten elämäntilanteidemme vuoksi mahdollisuutta juurikaan kahdestaan reissata, mutta onneksi helmikuussa pääsimme yhdessä käymään Tallinnassa ja nyt huhtikuussa Lahdessa. Sillä ei ole lopulta oikeastaan väliä, miten pitkälle lähtee, kunhan pääsee irrottautumaan arjen kuvioista hetkeksi. Pakohetken arjesta voi järjestää tarvittaessa vaikka omassa kotikaupungissa. Itse suosin usein kaupunkeja, jotka ovat alle kahden tunnin matkan päässä Helsingistä.

Lahden Seurahuone Solo UpLahden Seurahuone Solo Up

Lahden Seurahuone sijaitsee aivan ydinkeskustassa, Aleksanterinkadun varrella. Sekä juna että bussi kulkevat lyhyen kävelymatkan päähän hotellista, joten julkisilla liikkuvan ei tarvitse stressata kaupungin sisäisestä liikenteestä. Hotelli oli meidän vierailumme aikana buukattu täyteen, mutta ruuhkaa ei kuitenkaan saapuessamme ollut. Pääsimme nopeasti huoneeseemme, jossa kauniit kukat ja henkilökunnan tervehdykset meitä odottivat. Tervetuloa viikonloppubreikki!

Todettakoon, että asiakkaiden huomioiminen kuuluu hotellin konseptiin, kyse ei siis ole ainoastaan bloggaajien ilahduttamisesta. En pidä erityishuomiointia oletuksena yöpyessäni hotelleissa bloggaajan ominaisuudessa, eikä sellaista aina automaattisesti myöskään tapahdu. Olen tarkkaillut sosiaalista mediaa vuosien varrella ja olen huomannut Seurahuoneen ja muidenkin ketjun hotellien muistavan ihmisiä esimerkiksi heidän merkkipäivinään – ja välillä ihan muuten vaan.

Lahden Seurahuone sänky

Lahden Seurahuone sänky

Majoituimme Solo Up -huoneessa, josta molemmat pidimme. Huoneessa oli parveke pääkadun puolella, kylpyhuoneesta löytyi kylpyamme ja huoneen oleskelualue ratkaisi iltasuunnitelmamme –  katsotaan elokuvaa ja otetaan erittäin rennosti. Kaikki Seurahuoneen huoneet on yksilöllisesti sisustettu, eikä minua ollenkaan haitannut, että meidän huoneemme sattui olemaan pinkki. Kaksi WC:tä oli myös vallan mainio yksityiskohta huoneessa.

Sokos Hotels -ketju on saanut ensimmäisenä Suomessa Allergia- ja astmaliiton Allergiatunnuksen. Itse olen altistunut huonolle sisäilmalle, joten minulle on erityisen tärkeää, että hotellihuoneen ilma on puhdas. Toisinaan olen joutunut hotelleissa tästä johtuen vaihtamaan huonettani, mutta onneksi tällaista ongelmaa ei tule vastaan silloin, kun huoneen puhtaus on otettu vakavasti ja siihen on asianmukaisesti panostettu. Erilaiset yliherkkyydet ovat nykyään niin arkipäivää, että puhtaisiin ja allergiavapaisiin huoneisiin panostamisen pitäisi olla jokaisen hotellin prioriteettilistalla.

Lahden Seurahuone parvekeLahden seurahuone kylpyammeLahden Seurahuone Solo Up

Sää oli vuorokauden mittaisen minilomamme aikana vaihteleva. Varmasti muutkin ovat huomanneet, että tämän kevään aikana on Suomessa välillä saatu kokea kolme vuodenaikaa päivän aikana. Pelkästään yhden parvekkeella viettämämme lyhyen kuvaussession aikana taivas muuttui harmaasta siniseksi. Pakko todeta, että kyllä aurinko saa tällaisen kesäihmisen väkisinkin hymyilemään. Minulle auringon säteet ovat samalla toivon säteitä.

Parasta kuitenkin tässäkin hotellireissussa oli se, että sain jakaa sen rakkaan ystävän kanssa. Mihinkään ei mielestäni elämässä kannata panostaa niin paljon kuin läheisiin ihmissuhteisiin. Toivon, että tällaisena digiaikanakin kaikki muistaisivat varata aikaa ystäville – ihan kasvotusten. Rauhallista yhdessäoloa ei voi korvata oikeastaan millään.

Lahden Seurahuone parveke Lahden Seurahuone parveke Lahden seurahuone parveke Lahden Seurahuone parveke

Mihinkään ei mielestäni elämässä kannata panostaa niin kuin läheisiin ihmissuhteisiin.

Lahden Seurahuone parveke

Lahden Seurahuone parveke Lahden Seurahuone ruusu

Illallistimme Seurahuoneen yhteydessä toimivassa italialaisessa Trattoria-ravintolassa. Saimme testata La Tavola Italiana -menun, mikä tarkoitti sitä, että pääsimme maistelemaan monenlaisia makuja illan aikana. Ilokseni illallinen sisälsi raikkaita raaka-aineita. Suhtaudun italialaiseen ruokaan vähän varauksella, koska minulle tulee siitä ensimmäisenä mieleen pasta ja pizza, joista kumpaakaan pystyn nykyään hyvin vähän syömään. Tällä kertaa lautasella oli kuitenkin paljon värejä ja tuoreita raaka-aineita. Pisteet siitä.

Lahti Trattoria illallinen Lahti Trattoria illallinen Lahti Trattoria illallinen Lahti Trattoria illallinen

Olimme jo aiemmin päättäneet, että vietämme rauhallista iltaa hotellilla ja tämä suunnitelma alkoi kiehtomaan vielä enemmän siinä vaiheessa, kun selvisi, että hotellihuoneessamme on kylpyamme. Kotona kaapistani löytyy kokoelma Lushin ja muutaman muun brändin värikkäitä kylpytuotteita, joita käytän sitä mukaa, kun jossain tarjoutuu tilaisuuksia päästä kylpemään. Haaveilen siitä, että  jonain päivänä minulla olisi kylpyamme kotona. Tämän unelman toteutuminen on vielä hieman vaiheessa, joten sitä odotellessa nautin onnellisena kylpyhetkistä hotelleissa aina kun mahdollista.

Vinkki hömppäleffojen ystäville itselleni tulevaisuutta ajatellen: Sana ”romanttinen” ei tarkoita automaattisesti komediaa, joten kannattaa perehtyä leffan tietoihin hieman tarkemmin. Halusimme katsoa jotain kevyttä illan päätteeksi, mutta tulimme epähuomiossa valinneeksi varsinaisen itkuleffan. Nukkumaan mentiin siis vähän diipimmissä tunnelmissa, mutta uni tuli onneksi silmään hyvin.

Lahden seurahuone kylpyLahden Seurahuone Solo Up

Entä se aamiainen?

Aamiainen on monille se odotetuin osio hotellissa yöpyessä. Kyllä kelpasi tällä kertaa, sillä tämä oli paras aamiainen, jonka olen Sokos Hotels -ketjun hotelleissa syönyt. Suuntasimme myöhäiselle aamiaisellemme aamusaunan kautta. Tarjolla oli paljon tuoretta hedelmää, oli huomioitu gluteenittomuus, oli jälkkäriä, joka oikeasti maistui jälkkärille eikä pakasteelle, oli myös karkkibuffet, joka aivan taatusti ilahduttaa varsinkin monia perheen pienimpiä. Tiedän, että jotkut kyseenalaistavat karkkitarjoilun aamiaisella, mutta mielestäni kaiken ei tarvitse olla ihan niin vakavaa. Itse liputan yhä enenevissä määrin terveellisen ruokavalion puolesta, mutta silloin tällöin herkkuhetket ovat paikallaan.

Ihana yksityiskohta oli, että kahvi/tee tarjoiltiin pöytään pienten karjalanpiirakoiden kera. Myönnän, että vähän jännitti, sillä usein minulle on käynyt niin, että hotelleissa, joissa kahvi tarjoillaan pöytään, minut on sivuutettu, vaikka olisin huitonut työntekijöille ja koittanut tehdä itseni näkyväksi. Pieni juttu, josta on tullut hetkeksi nihkeä fiilis. Tällä kertaa ei tarvinnut pettyä. Palvelu toimi, vaikka paikalla oli paljon ihmisiä samaan aikaan. Asiakaspalvelun merkitystä ei voi korostaa liikaa, sillä erityisesti paljon matkustaville se on monesti ainoa asia, millä hotelli jää mieleen ja erottuu muista. Itse palaan mielelläni takaisin niihin hotelleihin, ravintoloihin ja putiikkeihin, joissa saan hyvää palvelua.

Viikonloppuisin aamiainen tarjoillaan hotellin vieraille kello 11.30 saakka, mutta hotellin ulkopuolisille asiakkaille kattaus on tarjolla kello 13 asti.

Ja sitä paikallista aamiais/brunssiväkeä tosiaan saapui melko paljon, ymmärrän hyvin miksi. Helsingissä brunssin hinta on yleensä 20–30 euron välillä, ja pakko todeta, että harvoin maltan maksaa sellaisia summia. Lahden Seurahuoneen setti kustantaa 17 euroa. Jos asuisin Lahdessa, hyödyntäisin tätä mahdollisuutta. Olen miettinyt sitä hyödyntäväni joka tapauksessa, sillä aloimme jo suunnittelemaan kesäreissua Lahteen. Ensi kerralla tavoitteena on selvittää, mitä tarjottavaa Lahdella on hotellielämän ulkopuolella.

Lahden Seurahuone aamiainenLahden Seurahuone aamiainen Lahden Seurahuone aamiainenLahden Seurahuone aamiainen

Asiakaspalvelun merkitystä ei voi korostaa liikaaLahden Seurahuone aamiainen

Lahden Seurahuone aamiainen Lahden Seurahuone aamiainen Lahden Seurahuone aamiainen Lahden Seurahuone aamiainen Lahden Seurahuone aamiainen Lahden Seurahuone aamiainen

Kannatti lähteä. Monet työreissut ovat vieneet minut Lahteen, mutta en ole ennen liiemmin miettinyt kaupunkia vapaa-ajan näkökulmasta. Yhtenä kesänä tosin muistan tuijottaneeni Suomen karttaa ja säätiedotuksia. Aioin lähteä Lahteen ihan vain siksi, että siellä oli tuolloin lähes koko Suomen lämpimin sää, reippaasti yli 30 astetta useana peräkkäisenä päivänä. Sillä kertaa tuo suunnitelma jäi ajatuksen tasolle. Ensi kerralla saatan jopa toteuttaa tämän idean, mikäli täällä rannikolla merituuli viilentää kesäilmaa liikaa. Entä selvisikö se, miksi Lahden Seurahuone on kansainvälisesti palkittu hotelli? Meille jäi hotellista kotoisa ja samaan aikaan laadukas fiilis. Ilmapiiri ja palvelu oli välitöntä. Nora totesi aamulla olevansa kuin uusi ihminen hyvin nukutun yön jäljiltä. Ehkä niitä palkintoja ei tosiaan ole vahingossa jaettu.

Uskottavuuden nimissä minun kuuluisi esittää myös kritiikkiä, mutta olen enemmän tällainen fiilistelijä, ellei joku asia ole oikeasti pahasti vialla. Risuja ja ruusuja voi lueskella lisää vaikkapa Booking.comista tai muilta hakusivustoilta. Niin teen yleensä itsekin hotellia valitessani – lueskelen arviot muutamilta sivustoilta ja sen lisäksi googletan blogijuttuja. Suosittelen ennakkoluulottomasti kokeilemaan uutta ja muodostamaan oman mielipiteen vasta, kun on oikeasti kokemusta asiasta. Monesti ennakkokäsitykset murenevat – niin kävi itsellenikin tämän hotellin kanssa.

Ihanaa kevättä ja rentouttavia hotellireissuja kaikille!

Lahti kevät Lahti kevät Lahti kevät Lahti kevät

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Suhteeton bloggaaja

Puoli elämää taaksepäin ajattelin meneväni naimisiin 19–20-vuotiaana.

Nuoruudessani elämäni tärkeimmältä tavoitteelta tuntui löytää ihminen, jonka kanssa voisin jakaa loppuelämäni. Halusin sitoutua ihan tosissani ja mahdollisimman nuorena. Parisuhdehan sinänsä ei ole mitenkään epätavallinen haave, enkä väitä, etteivätkö teini-ikäisenä solmitut suhteet voisi kestää – jopa loppuelämän. Olen kuitenkin kiitollinen, että minä en vielä nuoruusvuosien aikana löytänyt elämänkumppania. Mikäli olisin mennyt naimisiin, olisi todennäköisesti käynyt niin, että aikuiseksi kasvaminen ja siihen liittyvät kivut olisivat repineet suhteen rikki. Oli niin paljon sellaista, mitä minun piti kohdata ja käydä läpi yksin. Rehellisesti sanoen minulla ei ollut aavistustakaan, millaisen ihmisen kanssa minun olisi hyvä jakaa elämäni. Luulin toisinaan löytäneeni ”sen oikean”, mutta onneksi en koskaan päätynyt naimisiin. Yksin eläminen, joka aikanaan tuntui lähinnä kiroukselta, on muuttunut vuosien kuluessa ajatuksissani mitä suurimmaksi siunaukseksi. Näin sen pitikin mennä.

Jossain vaiheessa 20 ja 30 ikävuoden välillä luovutin pakonomaisesta ajatuksestani löytää elämäni rakkaus. Hyvää suhdetta ei vaan voi pakottaa syntymään, vielä vähemmän silloin, kun ei ole vielä oppinut kunnolla elämään edes itsensä kanssa. Vähitellen siirsin katseeni oman elämäni ihmissuhdekiemuroista loputtoman kauniiseen maailmaan. Kun aikanaan aloitin matkustamisen, olin epävarma ja ujo reissaaja, enkä edes uskaltanut puhua englantia, kun ajattelin olevani liian huono siinä. Kesti muutamia vuosia, ennen kuin lähdin yksin ensimmäisen kerran matkalle. Sen jälkeen olen matkustanut yksin, kaksin ja porukalla, ja nykyään olen aivan korviani myöten rakastunut – nimittäin maailmaan. Tämä on sen verran vakavaa, että paluuta ei enää ole.

Olen nähnyt vain pienen murto-osan tästä planeetasta ja tiedän, että haluan nähdä paljon enemmän. Haluan elää arkea muuallakin kuin nykyisessä kotikaupungissani. Tahdon oppia lisää erilaisista ihmisistä ja kulttuureista. En voisi jakaa elämääni sellaisen ihmisen kanssa, joka ei jaa loppumatonta uteliaisuuttani, innostustani ja intohimoani matkustamista ja maailmaa kohtaan. Luultavasti tuntisin jatkuvasti tukehtuvani ja jotain sisälläni kuolisi, jos yrittäisin pakottaa itseni perinteiseen perheidylliin, jossa käydään vakitöissä ja matkustetaan kerran vuodessa palkallisen loman aikaan. Se ei yksinkertaisesti tuntuisi yhtään omalta elämältä. Tätä oivallusta minulla ei ollut parikymppisenä, jolloin en vielä tiennyt, miten ison roolin matkustaminen elämässäni vielä saisi. Muun muassa tästä syystä olen äärimmäisen kiitollinen, että en sitoutunut liian nuorena. Jollekin nuorena solmittu suhde ihan varmasti toimii, itselleni se olisi ollut katastrofi. Jokainen suhde on ehdottomasti kompromissien tekemistä molempiin suuntiin, mutta suosittelen silti miettimään (mieluiten etukäteen), mitkä ovat ne asiat, jotka ovat itselle luovuttamattomia. Muuten saattaa käydä niin, että vähintään suhteen toisesta osapuolesta tulee hyvin katkera.

Minulle on yritetty useamman kerran vihjailla, että minulle sopisi mies, joka tekee vakituista ja käytännönläheistä työtä. Ulkopuolisten silmin kaipaan tasapainottajaa epäsäännölliseen ja usein epävarmaankin elämääni. En kuitenkaan koe kaipaavani tasapainoa siinä mielessä, että haluaisin jämähtää paikalleni. Minulla on ihan liian paljon unelmia. Haluan kirjoittaa artikkeleita, biisejä ja kirjoja. Haluan kohdata uusia ihmisiä ja nähdä paikkoja, jotka inspiroivat minua. Haluan oppia jatkuvasti uutta ja ymmärtää yhä paremmin muita ihmisiä. Haluan tulla myötätuntoisemmaksi ja viisaammaksi sekä säilyttää uteliaisuuteni. Harva mies pysyisi perässäni, saati sitten tahtoisi kulkea rinnalla. En kuitenkaan ole menettänyt toivoani, ja uskon, että jonain päivänä voin löytää rinnalleni toisen seikkailijan nauttimaan valtamerten aalloista ja auringonlaskuista.

Olen tottunut elämään yksin. Nykyisessä asunnossani olen asunut yli 11 vuotta, ihan vain itsekseni. Enää en määrittele omaa elämääni parisuhdestatuksen kautta. Muuten elämä saattaisi muuttua passiiviseksi odotteluksi, pahimmillaan jopa erittäin katkeraksi. Haluan elämän olevan kaikkea muuta. Voin kuvitella, että vielä joskus ihastun, ehkä rakastunkin. Tällä hetkeltä ajatus tuntuu kuitenkin etäiseltä. Kaikkeen tottuu, myös sinkkuuteen, enkä koe, että elämäni olisi yhtään vähemmän merkityksellistä näin. Välillä koen olevani yksinäinen, mutta minulla on ympärilläni ystäviä, joiden kanssa saan viettää aikaa ja jakaa elämäni tärkeimpiä asioita, niin hyvässä kuin pahassakin. Tärkeintä on se, että elämässäni on läheisiä ihmisiä, jotka oikeasti välittävät.

En ole koskaan ajatellut olevani erityisen romanttinen ihminen. Viime aikoina olen kuitenkin löytänyt itseni lukemasta esimerkiksi How He asked –sivuston kosintajuttuja. Tarinat rakkaudesta kiehtovat minua. Rakkauden alkuhuumaa enemmän tosin kiinnostaa se, miten ihmiset pysyvät yhdessä vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Jos ruudun takana on bloggaajia, joka ovat parisuhteessa, kuulisin mielelläni teidän stoorinne. Haastan siis kaikki suhteelliset (miksei samalla suhteettomatkin) bloggaajat jakamaan tarinanne.

Kevätterveisin suhteeton (mutta onnellinen) bloggaaja

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Lontoon Sky Garden

Sky Garden Lontoo

Jonotimme ulkona aurinkoisessa, mutta jäätävän kylmässä säässä. Sääliksi kävi sitä työntekijää, jonka tehtävänä oli ohjailla jonottajia ulkoa sisätiloihin. Onneksi pääsimme ihan kohtuullisen odottelun jälkeen sisälle, jossa oli edessä turvatarkastus. Niin ärsyttävää kuin jonottaminen onkin, totesimme, että on hienoa, että turvallisuudesta huolehditaan nähtävyyksien osalta nykyään varsin hyvin.

Turvatarkastuksen jälkeen nousimme hissillä Sky Gardeniin, josta avautuu kaunis maisema yli Lontoon. Tätä vierailua olin odottanut. Vielä edellisellä Lontoon visiitilläni Sky Gardenia ei ollut olemassa, joten nyt oli ensimmäinen mahdollisuuteni päästä käymään siellä. Käymisen arvoinen se ehdottomasti olikin!

Sky Garden LontooSky Garden Lontoo Sky Garden Lontoo Sky Garden Lontoo Sky Garden Lontoo

Yksi Sky Gardenin valttikorteista on ilmainen sisäänpääsy. Varaus on kuitenkin tehtävä ennakkoon, mikä on kävijän kannalta itse asiassa hyvin järkevää – ei tarvitse jonottaa tuntikausia, kun kävijämäärää on rajoitettu. Vierailumme sattui onneksi viikon mittaisen Lontoon visiittini ainoalle aurinkoiselle päivälle. Oma kuvausfiilikseni nimittäin on usein nollassa pilvisenä päivänä – etenkin kylmyyteen yhdistettynä.

Tämä päivä jäikin oikeastaan ainoaksi, jolloin otin kuvia tämän matkan aikana. Kameran hajoaminen taannoisella Thaimaan reissullani opetti suhtautumaan rennommin kuvaamiseen. Aina ei tarvitse kantaa kameraa mukana, eikä matkustaa koko ajan matkablogi mielessä. Lontoossa keskityin enemmän ystäviin kuin nähtävyyksien kiertelyyn tai kuvaamiseen. Sky Gardenin maisemat kuitenkin olivat ehdottomasti näkemisen ja kuvaamisen arvoiset.

En voinut olla huomioimatta, että joka puolella näkyi korkeita nostureita. Lontoo siis on rakentumassa vauhdilla myös ylöspäin, vaikka siellä vasta muutama rakennus pilvenpiirtäjäksi lasketaankin. Saa nähdä, miltä kaupunki näyttää viiden vuoden kuluttua.

Sky Garden Lontoo Sky Garden Lontoo

”Yksi Sky Gardenin hienouksista on se, että sisäänpääsy on ilmainen.”

Sky Garden Lontoo Sky Garden Lontoo Sky Garden Lontoo

Tein reissuni Lontooseen helmikuussa, juuri ennen kuin kevät ihan kunnolla saapui kaupunkiin. Reilu kuukausi matkani jälkeen Lontoo sai surullisen muistutuksen siitä, miksi tiukat turvajärjestelyt ovat enemmän kuin aiheellisia. Terrori-isku Lontoon keskustassa vei ihmishenkiä ja lisäksi monet loukkaantuivat vakavasti.

Elämä Lontoossa kuitenkin jatkuu, vaikka terroristit yrittävät luoda pelon ilmapiiriä. Ei kaupunkilaisia saa helposti vapisemaan. Kaupunkikuvassa terrorismin uhka näkyy lisääntyneinä turvatoimina ja ihmiset voivat luottaa siihen, että viranomaiset tekevät parhaansa taatakseen turvallisuuden. Mielestäni ei ole mitään syytä edelleenkään pelätä matkustamista Euroopassa, ei Lontoossa tai missään muuallakaan.

Sky Garden Lontoo Sky Garden Lontoo Sky Garden Lontoo Sky Garden Lontoo Sky Garden Lontoo

Liikkeellä oli paljon pariskuntia ja on todettava, että kyllä tällainen ympäristö itsellenikin treffipaikaksi kelpaisi! Sky Gardenista löytyy myös ravintoloita ja nettisivuilta voi seurata erilaisia tapahtumia, joita siellä järjestetään.

Itselleni tapahtumaksi riittäisi auringonnousu -tai lasku. Seuraavalla kerralla haluaisin nähdä Sky Gardenin erilaisessa valossa. Auringonlaskun ihastelemisessa kaupungin yläpuolelta käsin on vaan sitä jotain.

Sky Garden Lontoo Sky Garden Lontoo Sky Garden Lontoo Sky Garden Lontoo Sky Garden Lontoo

Maisemien lisäksi Sky Gardenissa ihastuttaa toki myös kasvillisuus. Silloin, kun ei ole mahdollisuus lähteä tropiikkiin, tuovat kasvit pienen palan tropiikkia kaupunkiin. Viime aikoina olen innostunut kasvillisuudesta jopa niin paljon, että olen vuosien tauon jälkeen hankkinut kotiinkin kasveja.

En oikestaan keksi yhtään syytä, miksi Sky Garden kannattaisi jättää väliin Lontoon matkalla. Vahva suositukseni tälle paikalle!

Sky Garden Lontoo

Sky Gardenista ovat kirjoittaneet myös esimerkiksi nämä matkabloggaajat:

Archie Gone Lebanon

Ansku BCN

Rimma + Laura

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather