Yhden yön pysähdys Portugalin Alvorissa

Viime toukokuussa Portugalin Algarve vei osan sydämestäni. Tänään palaan fiilistelemään Algarven aaltoja ja rantahietikkoa. Vuorossa on Lagosin naapurissa sijaitseva entinen kalastajakylä Alvor. 

Olhao juna-asemaOlhao juna-asema

Jätimme Veeran kanssa taaksemme kauniin Casa Modestan ja suuntasimme kohti seuraavia seikkailuja. Halusimme löytää hiekkarantoja, eli varsin erilaista maisemaa, mitä olimme nähneet itäisen Algarven alueella. Hyppäsimme rinkkoinemme junaan Olhaossa ja parin tunnin kuluttua saavuimme määränpäähämme, Portimaoon. Junamatka maksoi vain muutaman euron eikä taksimatkakaan Portimaon asemalta Alvorin rantaan vienyt meitä konkurssiin. Vaikka suosittelenkin auton vuokraamista Algarven matkaajille, pääsee julkisen liikenteelläkin pitkälle. Me kuljimme viikon aikana Algarven käytännössä päästä päähän ja suosittelen samaa muillekin, sillä maisemat vaihtelevat eri puolilla ja esimerkiksi viikon mittaiselle reissulle pystyy helposti sisällyttämään muutaman eri kohteen.

Alvorin ranta PortugaliAlvorin ranta Portugali Alvorin ranta Portugali Alvorin ranta Portugali Alvorin ranta Portugali

Päädyimme siis Alvoriin, josta en edelleenkään tiedä kovin paljoa, sillä emme ehtineet liiemmin tutustumaan ympäristöön. Alvor on naapuriaan Lagosia tuntemattomampi matkakohde, mutta lyhyen googlettamisen jälkeen selvisi, että kotimaisista matkanjärjestäjistä ainakin Finnmatkoilla on hotelli Alvorin rannalla. On tämä kaunis ranta sentään siis noteerattu Suomessakin. Matka Faron lentokentältä ei ole pitkä, ajomatka kestää tunnin verran. Heille, jotka lentävät Faron sijaan Lissaboniin, on tarjolla jatkolennon sijaan myös junayhteys. Juna Lissabonista Portimaoon kestää noin kolme ja puoli tuntia.

Alvorin ranta Portugali Alvorin ranta Portugali Alvorin ranta PortugaliAlvorin ranta Portugali

Olin yllättynyt, miten hieno ranta Alvorissa oli. Minulla ei ollut suuria ennakko-odotuksia paikasta, sillä en ollut koskaan kuullut kenenkään puhuvan siitä. Tämä oli reissumme lyhyin stoppi, joten emme lopulta ehtineet paria tuntia pidempään nauttimaan näistä rantamaisemista. Seuraavana aamuna suuntasimme jo Lagosin kautta Sagresiin. Jos nyt suunnittelisin reissua Algarveen, varaisin matkalle noin 10 päivää ja jakaisin sen tasaisesti niin, että ensimmäisen osan viettäisin itäisen Algarven alueella pitäen tukikohtaa Faron-Taviran alueella, toisen stopin ottaisin Alvorin-Lagosin paikkeille ja lopulta suuntaisin Sagresiin. Faron ja Lagosin väliin jää myös suosittu rantakohde Albufeira. Albufeirassa emme tällä reissulla käyneet, mutta siitä voi lukea vaikkapa Elämää ja matkoja -blogista.

Alvorin ranta PortugaliAlvorin ranta Portugali Alvorin ranta PortugaliAlvorin ranta Portugali

Vaikea ajatella, että meidän reissustamme on kulunut jo kolme kuukautta. Ajan kuluminen pikakelauksella johtunee siitä, että Suomen kesä on joka vuosi yhtä lyhyt. Suurin osa ihmisistä on varmaan jo käyttänyt kesälomansa, mutta syysreissuja suunnitteleville voin suositella Algarvea matkakohteeksi – säät ovat vielä lämpimiä ja pahimmat kesälomaruuhkatkin ovat ohi. Mielelläni palaan näihin maisemiin itsekin uudelleen. Kiitollisena näistä muistoista aloittelen tätä syksyä. On meidän maailmamme sentään kaunis.

Matka toteutettiin yhteistyössä Visit Algarven ja Tap Portugalin kanssa.

facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Mistä sinä unelmoit?

Keskustelin taannoin ystävien kanssa unelmista ja yrittämisestä. Pohdimme, että varsinkin pienillä paikkakunnalla ilmapiiri menee helposti lannistavaksi. Muita ihmisiä kyräillään ja kadehditaan, ei missään tapauksessa ainakaan rohkaista tai nosteta ylös. Pahinta, mitä voisi tapahtua, olisi se, että ruoho olisi vihreämpää naapurin puolella. Totuus on kuitenkin se, että ruoho on vihreätä siellä, missä sitä kastellaan.

mistasinäunelmoit

Epäonnistuminen ei ole pahinta

Kuuntelin ylioppilasjuhlissani rehtorin puhetta. Istuin penkissä minihameessani, johon rehtori oli kieltänyt edellisenä päivänä pukeutumasta. Hän kehotti meitä lähtemään opiskelemaan muualle, mutta palaamaan takaisin kolmen lapsen ja puolison kanssa. Tämä on mielestäni surkuhupaisa tiivistelmä siitä todellisuudesta, jonka keskellä kasvoin. Monien suuri unelma onkin oma perhe maaseudun rauhassa, en missään nimessä väheksy sitä. Minä ja monet muut kuitenkin unelmoimme jostain muusta kuin vakityöstä ja turvatusta elämästä pikkukaupungissa. Nuoruudessani oltaisiin voitu rohkaista paljon enemmän myös riskien ottoon ja luovuuteen.

Kunpa ihmisiä opetettaisiin pienestä pitäen unelmoimaan ja rohkaisemaan muita heidän unelmissaan, olivat ne pieniä tai suuria. Onneksi elämässäni on ollut myös ihmisiä, jotka ovat kertoneet minulle, että voin tehdä mitä tahansa. Meitä ei ole tarkoitettu unelmoimaan yksin, kulkemaan yksin, menestymään yksin, kaatumaan yksin eikä nousemaan pystyyn yksin. Meidät on luotu kulkemaan yhdessä ja olemaan ihmisiä toinen toisillemme. Olen kiitollinen heistä, jotka iloitsevat ja itkevät kanssani. Heidän vuokseen olen jaksanut jatkaa.

Olen kiitollinen siitä, että tällä hetkellä rinnallani on ihmisiä, jotka kannustavat minua. En enää kaipaa elämääni ihmisiä, jotka luettelevat realiteetteja ja kehottavat varmuuden vuoksi hakemaan suojatyöpaikkaa tai tekemään unelmien tavoittelun sijaan muita asioita. Otan askeleita kohti yrittäjyyttä ja se on epävarmaa joka tapauksessa  – tiedän kyllä itsekin, että moni asia voi mennä pieleen. On siis todella tärkeää, että ympärilläni on ihmisiä, jotka uskovat siihen, mitä teen. Entä sitten, vaikka epäonnistuisin? Epäonnistuminen ei ole pahinta, mitä ihmiselle voi tapahtua. Pahinta on olla koskaan yrittämättä.

mistasinaunelmoit

Unelmat eivät ole toisilta pois

Minulla on tällä hetkellä suuria unelmia. Resurssini ja unelmani eivät millään tasolla kohtaa ja niin on mielestäni hyvä. Unelmien kuuluukin olla suurempia kuin vallitsevat olosuhteet. Viime aikoina olen myös seurannut sydäntä särkeviä uutisia maailman monelta laidalta. Olen miettinyt lapsia, joiden unelmat ovat murskaantuneet sodan jalkoihin. Olen tuntenut oloni usein avuttomaksi ja miettinyt, millä oikeudella minä, joka elän hyvää elämää rauhallisessa valtiossa, unelmoin yhä suuremmista asioista. Enkö osaa koskaan tyytyä mihinkään? Enkö olekaan kiitollinen?

Olen tullut siihen tulokseen, että en auta ketään lamaantumalla, voivottelemalla enkä jarruttelemalla omia unelmiani. Voin auttaa ihmisiä ympärilläni, missä tahansa liikunkin. Voin antaa käyttöön aikani ja lahjani. Voin kehittää taitojani ja ehkä sitä kautta auttaa ihmisiä entistä enemmän. Yksikään ihminen ei voi paremmin, vaikka istuisin kotona suremassa maailman pahuutta ikuisuuteen saakka. Vaikka se olisi vähäistä, mitä voin tehdä toisten hyväksi, se on parempi kuin lamaantua maailman epäoikeudenmukaisuuden edessä. Minun ei tarvitse luopua unelmistani, voin sen sijaan sisällyttää muut ihmiset niihin.

Yksi suurimmista haaveistani onkin, että voisin inspiroida ja rohkaista muita. Minua on rohkaistu, kun itsetuntoni on pilkottu tuhansiin palasiin. Haluan laittaa hyvän kiertämään. Haluan nähdä, että ihmiset löytävät lahjansa, intohimonsa, kutsumuksena. Haluan nähdä, että ihmiset ympäri maailma oppivat ymmärtämään oman arvonsa ja näkevät potentiaalinsa. Jos sinulla on unelmia, elä kuuntele niitä ääniä, jota sanovat, että sinä et osaa etkä voi. Sellaisia ääniä kyllä riittää, mutta ne eivät kerro mitään tulevaisuudestasi.

Mistä sinä unelmoit tänä syksynä?

mistasinaunelmoit

 

facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Arctic Light -hotellin aamiaisella

Arctic Light Hotel

Roviniemellä sijaitsevan Arctic Light -hotellin aamiaiskonseptin on suunnitellut kokki Sara La Fountain. Kuulin tästä ensimmäisen kerran Matkamessuilla tammikuussa 2015 ja ajattelin, että olisipa mukava joskus päästä maistamaan tuota aamiaista. Luvassa olisi kuulemma puhtaita raaka-aineita, lappilaisuutta ja paljon värejä. Saman vuoden huhtukuussa hotellissa vietettiin avajaisia, mutta valitettavasti en ole käynyt Rovaniemellä hotellin avaamisen jälkeen kertaakaan – tai en ollut ennen elokuun alkua. Lähdin Rovaniemelle pitkästä aikaa, tällä kertaa myös varsin ex tempore. Olen viimeisen vuoden aikana lukenut Arctic Lightin aamiaisesta useista blogeista ja olen kuullut siitä muutenkin paljon hyvää. Halusin siis vihdoin päästä itsekin testaamaan, onko aamiainen oikeasti niin loistava.

Olen syönyt hotelliaamiaisia Suomessa ja maailmalla melko paljon ja olenkin jo todennut blogissani, että valitettavasti hotellien aamiaiskonsepteja uudistetaan hitaasti. Ihmisillä on tänä päivänä yhä enemmän ruokarajoitteita ja monet kaipaavat muuten vaan terveellisempiä ja fressimpiä vaihtoehtoja. Siksi olen seurannut Arctic Lightin tarinaa mielenkiinnolla.

Arctic Light Hotel aamiainen

Arctic Light mainostaa sivuillaan, että hotellin aamiainen on energinen ja terveellinen. Sen voi siis olettaa sopivan ainakin joillekin ruokarajoitteisille. Mikäli olet kiinnostunut siitä, miten aamiainen sopii henkilölle, joka on yliherkkä gluteenille ja maidolle, suosittelen lukemaan tämän Pää Pilvissä -blogin postauksen. Linkin takaa löytyy aamiaisarvostelun lisäksi myös kuvia hotellihuoneista. Itse en ole majoittunut tässä hotellissa, enkä ole nähnyt sen huoneita, mutta kuvien perusteella huoneet näyttävät kauniilta ja tunnelmallisilta. Selailin Bookings.comin hintoja elo-lokakuulle ja huonehinta aamiaisella näytti olevan 139e. Hotelli on saanut kaikissa arvosteluissa poikkeuksellisen korkeat pisteet, mikä ei ole itsestäänselvyys edes hienoimmissa hotelleissa.

Arctic Light Hotel aamiainen

Aamiainen tarjoillaan  Arctic Boulevard –ravintolan tiloissa. Hotellilla on siis tarjolla aamupalan lisäksi muitakin ruokaelämyksiä. Kun viime viikonloppuna vasta pohdimme aamupalalle menemistä, ehti veljeni avovaimonsa kanssa jo käydä illallistamassa Arctic Boulevardissa. Seuraavana päivänä kuulin kommentteja, kuten: ”Olisi tehnyt mieli nuolla lautanen tyhjäksi”, ja ”Tilataan noita alkuruokia lounaaksi 10 kappaletta.” Tuo hehkutettu alkupala sisälsi poroa ja lohta, ja aion itsekin vielä joku päivä käydä tuota ruokaa maistamassa. Sitä odotellessa veljeni vei meidät aamupalalle ja niin aloitimme kesän viimeisen lämpimän sunnuntaipäivän parhaalla mahdollisella tavalla.

Arctic Light Hotel aamiainen

Maailma on pieni ja näinpä Aamukahvilla-blogia kirjoittava Henriikka sattui olemaan Arctic Lightin aamiaisella samaan aikaan. Hän oli juuri palaamassa epäonniselta eeppiseltä roadtripiltään pohjoisesta. Kannnattaa käydä lueskelemassa hänen tarinoitaan matkan varrelta.

Arctic Light Hotel aamiainenArctic Light Hotel aamiainen

“Omista hotelliaamiaiskokemuksistani kotimaassa tämä oli tähän saakka paras.”

Arctic Light Hotel aamiainenArctic Light Hotel aamiainen

Aamiaisella oli tarjolla kaikki perinteiset aamiaissetit (leivät, leikkeleet, puurot, pekonit, croissantit, kananmunat jne), normaalia laadukkaampana versiona tosin. Sen lisäksi tarjolla oli mehushotteja, raakakakkuja ja erilaisia pieniä jälkkäreitä. Mangosta, soijajogurtista ja chiasta tehty annos oli oma suosikkini. Yksityiskohdat ja paikallisuus oli huomioitu kautta linjan – esimerkiksi levitteiden joukosta löytyi savuporolevitettä. Huomioni kiinnittyi myös makuvesiin. Kyseessä ei ole sen erikoisempi juttu kuin veden joukkoon laitetut erilaiset marjat. Kokonaisuus näytti kuitenkin kauniilta ja harkitulta. Pienet yksityiskohdat tekevät yleisilmeestä kauniin ja asiakkaan on mukava tulla aamiaiselle, kun huomaa, että sitä on oikeasti mietitty.

Meidän viisihenkinen seurueemme oli erittäin tyytyväinen Arctic Lightin aamiaiseen. En voi väittää, että minulla olisi kattava kokemus kaikista Suomen hotelliaamiaisista, mutta uskon, että tälle tasolle ei päästä monessa paikassa. Omista hotelliaamiaiskokemuksistani kotimaassa tämä oli tähän saakka paras. Aamiaisella myös pärjäsi pitkälle päivään ennen kuin tuli nälkä seuraavan kerran.

FullSizeRender-1

Aamiaisen hinta on erikseen ostettuna 24 euroa. Aamiainen on tarjolla arkisin kello 7-10 ja viikonloppuisin 8-11. Arctic Light sijaitsee Rovaniemen keskustassa, osoitteessa Valtakatu 18. Varauksia suositellaan. Yhtä suloista aamiaisseuraa en valitettavasti voi luvata.

facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Arktikumin rannan taikaa

Elokuun illat antoivat Rovaniemellä parastaan. Pydähdyin Arktikumin rantaan ihastelemaan yhtä kesän kauneimmista auringonlaskuista.

Ehkä sinäkin tunnistat kauniin rakennuksen, jonka ikonisin osa, pitkä lasiputki, näyttää upealta etenkin ilta-auringon loisteessa. Arktikum on rehellisesti sanottuna yksi harvoista museoista Suomessa, joista minä olen kiinnostunut. Itse asiassa Arktikum on muutakin kuin pelkkä museo – se on myös tiedekeskus, nähtävyys ja konferenssikeskus. Vierailustani Arktikumissa on jo lähes kaksi vuotta aikaa, ja tällä hetkellä siellä on taas käynnissä on näyttely, joka kiinnostaisi nähdä. Se on nimeltään Arktisia Antimia ja käsittelee arktisen alueen ravintoa. Onneksi näyttely on käynnissä ensi kevääseen saakka, joten minulla on vielä hyvin aikaa. Aion ehdottomasti käydä Rovaniemellä vielä ennen ensi kevättä.

Arktikum auringonlasku

Elokuisella reissullani en vieraillut museossa, enkä muutenkaan saapunut Rovaniemelle matkailumielessä. Osa perheestäni asuu täällä, joten vietin aikaa läheisten kanssa. Välillä kuitenkin lähdin itsekseni ihastelemaan näitä upeita maisemia – kyllä Suomessa on kesällä äärimmäisen kaunista. Talvisajan pimeä kausi saa minut ahdistumaan, mutta valoisa kesä tekee minut onnelliseksi. On helppo ymmärtää, miksi niin monet ihmiset ympäri maailman haaveilevat matkasta arktisiin maisemiin. Onhan tämä aivan ainutlaatuista aluetta.

Arktikum auringonlasku

Arktikum sijaitsee vain kivenheiton päässä Rovaniemen keskustasta. Jos siis etsiskelet Rovaniemen keskustan tuntumasta paikkaa, jossa voisi ihastella auringonlaskua, niin tässä yksi hyvä vaihtoehto. Tällä kertaa kuvailemassa oli lisäkseni vain yksi pariskunta. Ihmettelen, miksi useammat ihmiset eivät pysähdy ihastelemaan tällaista kauneutta, jota luonto ihan ilmaiseksi tarjoilee. Nämä satumaisen näköiset hetket eivät kuitenkaan ole mikään itsestäänselvyys. Ei tarvitse mennä kuin muutama kuukausi eteenpäin, niin Rovaniemellä aurinko pysyy horisontin yllä ainoastaan pari tuntia päivässä. Nyt on kuitenkin vielä hetken aikaa mahdollisuus nauttia näistä upeista valoisista illoista.

Arktikum aurimgonlasku Arktikum auringonlasku

Rakastan valoa yli kaiken. En tarkalleen muista, milloin aloin viehättymään auringonlaskuista, mutta nykyään voisin katsella niitä pienen ikuisuuden. Olen varsin vaikuttunut siitä, miten erilaiselta taivas näyttää joka ilta. Heinäkuisessa matkabloggaajien konferenssissa yksi puhuja kehoitti olla kuvaamatta kliseitä, kuten auringonlaskuja. Hänen mielestään tuli katsoa toiseen suuntaan ja etsiä uusia näkökulmia. Kuulostaa teoriassa hyvältä, mutta silti aion antaa tämän neuvon valua toisesta korvasta ulos saman tien. Aion kiinnittää katseeni ja kamerani valoon jatkossakin.

Arktikum auringonlaskuArktikum auringonlasku

Nauttikaa elokuun illoista!

Arktikum auringonlasku Arktikum auringonlasku

facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Auringonlasku Rovaniemellä

Auringonlasku Rovaniemen Santavaarassa

“Kehtolaulun lapin äidin kuulin joka ilta pieni ollessain. Kysyin milloin nähdä voin sen kultamaan, jonka kerran lahjakseni saan. Vastauksen äiti mulle antoi eteen ikkunan kun minut toi. Näin mä joen sinisen, lähitunturinkin sen, silloin ymmärsin tää maa on kultainen.”

Auringonlasku Rovaniemen Santavaarassa

Tulin Rovaniemelle tapaamaan pientä lapin tyttöä. Valloittava pohjoisen prinsessa, eli kahdeksankuukautinen veljentyttöni asuu vähän turhan kaukana Helsingistä, mutta mikäs hänellä näissä maisemissa on kasvaessa. Rovaniemi on kaunis kaupunki, ehdottomasti yksi suosikeistani Suomessa. Eilen ajoimme veljeni kansa Rovaniemen keskustan ulkopuolella sijaitsevalle Santavaaralle auringonlaskua ihailemaan ja oli viidestä minuutista kiinni, että ehdimme paikalle, ennen kuin aurinko painui horisontin taa. Santavaaralta avautuu upea näköala, mutta valitettavasti tie näiden maisemien äärelle on melko pitkä ja kuoppainen – kirjaimellisesti. Vajaat pari vuotta sitten yritimme ylös talvisaikaan ja silloin matka katkesi jo alle puolimatkaan. Tällä kertaa olimme onnekkaampia.

Auringonlasku Rovaniemen Santavaarassa Auringonlasku Rovaniemen Santavaarassa

Jokunen vuosi sitten Santavaaran oli tarkoitus toimia ison budjetin fantasiaelokuvan, Nicholas Northin, näyttämönä. Elokuva jäi lopulta haaveeksi, mutta jonkin verran elokuvan lavasteita on edelleen lojumassa Santavaaralla siellä täällä. Onneksi ne eivät sentään onnistu pilaamaan tätä kaunista maisemaa.

Auringonlasku Rovaniemen Santavaarassa

Jotkut eivät miellä Rovaniemeä oikeaksi lapiksi, toiset taas eivät pidä tätä mielenkiintoisena matkakohteena, mutta itse olen eri mieltä. Rovaniemeltä löytyy paljon kaunista ja samalla lähellä on kaikki palvelut. Harvassa Suomen kaupungissa on yhtä paljon tekemistä ympärivuotisesti, joten suosittelen Rovaniemeä kotimaan matkakohteeksi milloin tahansa. Itse viettäisin mielelläni täällä pidempiäkin aikoja. Siirtäisipä joku pohjoisen lähemmäs etelää, niin liikkuminen tänne olisi kätevämpää.

Auringonlasku Rovaniemen SantavaarassaAuringonlasku Roaniemen Santavaarassa

Santavaaran parhaalta näköalapaikalta löytyy Kuninkaanlaavu, grillauspaikka sekä pöytä ja tuoleja. Tämä on siis varsin käytännöllinen pysähdyspaikka, jos vain saa raivattua tiensä perille. Vahingossa Santavaaralle tuskin kukaan eksyy, sen verran epäselvä reitti sinne on. Tähän aikaan vuodesta, elokuun alkupuolella, aurinko laskee Rovaniemellä puoli yhdentoista maissa. Enää ei eletä yötöntä yötä, mutta ihanan valoisaa aikaa kuitenkin. Auringonlaskut ovat sellaista taidetta, jota ei rahalla voi ostaa.

Auringonlasku Rovaniemen Santavaarassa Auringonlasku Rovaniemen Santavaarassa

“Tänne jään, täältä nään kaiken paljon selvenpään. Nousen päälle tunturin, katson alas kairoihin. Tunnen kuuluvani näihin satuihin.”

facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather