Reason for Season 6 vuotta

Maailma on muuttunut. Blogit ovat muuttuneet. Minä olen muuttunut.

Näin totean vuosi toisensa jälkeen, kun teen mielessäni inventaariota kuluneesta vuodesta. Hyvä niin, sillä olisihan se melko surullista, jos ei vuosien mittaan tapahtuisi minkäänlaista kehitystä. Olen miettinyt vuotta 2009, jolloin aloitin bloggaamisen, enkä oikeastaan edes muista ihmistä, joka silloin olin. Tätä tekstiä kirjoitan kuitenkin siksi, että matkablogini täyttää kuusi vuotta tällä viikolla, Matkamessujen ammattilaispäivänä. Tämä on pisimpään yhtäjaksoisesti kirjoittamani blogi, ja iloitsen siitä.

auringonlasku marrakech

Olen ylpeä siitä, että en ole missään vaiheessa luovuttanut blogin kanssa, vaikka monesti olen ollut kahden vaiheilla. Olen jatkanut kirjoittamista vastoinkäymisistä huolimatta, koska rakastan sitä. Olen onnellinen siitä, että minulla on oma paikka, jossa voin kertoa asioista niin kuin ne näen ja koen, ilman filttereitä tai sensuuria.

”Voit tukea muita heidän luovissa pyrkimyksissään ja hyväksyä sen tosiasian, että kaikille on riittävästi tilaa. Voit mitata omaa arvoasi sillä, miten omistautunut olet kulkemaan omaa tietäsi, et menestyksilläsi tai tappioillasi.” – Elizabeth Gilbert –
Omaa arvoani en mittaa tekemiselläni tai omistautumisellani, mutta olen Gilbertin kanssa samoilla linjoilla siinä, että voin iloita sekä omasta että muiden luovuudesta, koska kyseessä ei ole kilpailu ketään vastaan.

Aina kirjoittaminen ei ole ruusuilla tanssimista. Viime vuoden aikana sain luultavasti bloggaajahistoriani ilkeimpiä kommentteja postauksiini. Luulen, että teen jonain päivänä kirjoitan aiheesta enemmänkin, mutta haluan ottaa siihen ensin tarpeeksi etäisyyttä.

Tunnustan kyseenalaistaneeni koko bloggaamisen viime keväänä, kun vastaan tuli monta lannistavaa tilannetta yhtä aikaa. Vähään aikaan en kirjoittanut sanaakaan, mutta lopulta jatkoin bloggaamista. En aio jatkossakaan kirjoittaa epärehellisesti, vaikka siihen painostettaisiin. Siloteltuja, jopa valheellisia tekstejä näkee blogeissa tämän tästä, sillä raha puhuu, blogimaailmassakin. Haluan kuitenkin uskoa siihen, että ainakin suomalaisten matkablogien kirjoittajat pyrkivät olemaan mahdollisimman rehellisiä.

vuoret marrakechauringonlasku marrakech

Kuten taannoin kirjoitin, aion tänä vuonna referoida blogissa myös matkaani parempaan oloon. Uskon, että tämä on yksi mielenkiintoisimmista matkoista pitkään aikaan, vaikka olen vasta aivan alkumetreillä. Se on kuitenkin varmaa, että minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ottaa askeleita kohti terveempää ja terveellisempää elämää.

Rehellisesti sanoen se surettaa, että en ole aikoihin päässyt näkemään hyvinvointiini positiivisella tavalla vaikuttavaa aurinkoa. Keholleni ideaali lämpötila on selkeästi kesäinen, ja minusta tuntuu, että olen ollut niin henkisesti kuin fyysisestikin epäbalanssissa siitä lähtien, kun palasin Thaimaasta joulukuussa 2016. Oli liian raju muutos kahden tropiikissa vietetyn kuukauden jälkeen palata keskelle pimeintä kaamosta. Sen jälkeen en ole paria hassua päivää lukuunottamatta nähnyt kunnon kesää ja tuntuu kuin maailmasta olisi sammutettu valot.

auringonlasku marrakechauringonlasku marrakech

Mutta palatakseni kirjoittamiseen – se oli elämässäni jo kauan ennen ensimmäisen blogini aloittamista. Olin bloggaamisen aloittaessani kirjoittanut myös työkseni jonkin verran, myöhemmin toki enenevissä määrin. Siksi minun on edelleen hankala määritellä itseäni bloggaajaksi. Itse koen olevani kirjoittaja, jos nyt jotain pitää olla. Toisaalta sekin tuntuu kapealta määrittelyltä, sillä rakastan luovuutta niin monissa eri muodoissa, etten haluaisi jämähtää pelkästään yhteen lokeroon. Siitä tulee helposti myös elämää ja kasvua rajoittava tekijä, jos määrittelee itsensä vain yhden asian kautta. Se toimii ehkä silloin, jos elämässä on yksi selkeä intohimo. Itse taas olen innostunut (liiankin) monesta asiasta.

Tänä vuonna aion tehdä matkaa myös luovuuden parissa, ja uskon, että myös se tulee sävyttämään bloggaamistani. Miten – se jää nähtäväksi.

Tänään olen kuitenkin kiitollinen tähänastisista vuosistani bloggaamisen parissa. Olen päässyt tutustumaan kiehtovaan maailmaan ja ihmisiin, joihin en ehkä koskaan muuten olisi tutustunut. En osaisi kuvitella elämääni ilman kaikki kohtaamisia, joita vuosien varrella on ollut.

Kiitos kaikille, jotka ovat olleet mukana matkalla.

auringonlasku marrakech

P.S. Instagramissa @mirkahannele on meneillään arvonta, jossa palkintona on Elizabeth Gilbertin Big Magic – uskalla elää luovasti -kirja sekä lippu Matkamessuille. Arvonta päättyy 16.1. kello 23.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Veranda Resort Pattaya – miniloma Jomtienilla

Veranda Pattaya uima-allas

Miniloma Pattayalla

Ei kuulosta unelmieni täyttymykseltä, mutta toisinaan usein elämä yllättää. Muistelen edelleen lämmöllä tätä, vuoden 2016 joulukuussa Pattayan Jomtienille tehtyä vuorokauden mittaista visiittiä. Pakko se on tunnustaa, että sanoin turhan usein asioille ”ei koskaan” ja seuraavassa hetkessä huomaankin, että ei muuttuu ehkäksi ja lopulta siitä tulee kyllä.

En todellakaan ajatellut päätyväni Pattayalle viimeisimmällä, parin kuukauden mittaisella Thaimaan matkallani. Miksi olisinkaan – olinhan todennut tuon kaupunki jo moneen otteeseen itselleni sopimattomaksi matkakohteeksi. Thaimaa on täynnä upeita rantoja ja mielenkiintoisia matkakohteita, miksi siis valitsisin sellaisen kohteen, joka aiheuttaa ahdistusta. Niin kuitenkin lopulta kävi, että lähdin Pattayalle, en ainoastaan yhtä kertaa, vaan kahdesti.

Jälkimmäisellä kerralla vietin Pattayan Jomtienilla vuorokauden mittaisen miniloman.

Bongasin Booking.comin kautta Jomtienin laitamilla sijaitsevan, M Gallery by Sofitel -konseptiin kuuluvan Veranda-hotellin, joka puhutteli sen verran paljon, että olin valmis maksamaan yhdestä hotelliyöstä lähes saman verran, mitä hetkeä aiemmin olin maksanut kuukauden vuokrasta Chiang Maissa. Monille noin 100e/yö maksavat huoneet ovat enemmän sääntö kuin poikkeus mutta itse en raaski yleensä sellaisia rahoja maksaa, koska tapanani on tehdä pidempiä reissuja, ja matkustan melko tiukalla budjetilla.

Verand PattayaVeranda PattayaVeranda PattayaVeranda PattayaVeranda PattayaVeranda Pattaya meriVeranda Pattaya uima-allas

Pattayan Veranda on moderni, siisti ja äärettömän kuvauksellinen. Se oli itselleni juuri täydellinen paikka vuorokauden mittaiseen irtiottoon. Veranda-hotellien uima-altaat ovat totisesti vieneet sydämeni, sillä Chiang Maissa kävimme Veeran kanssa uimassa vuorten keskellä sijaitsevan Verandan altaassa – sinne olisi voinut mielellään jäädä päiväkausiksi. Molempien hotellien altaalle voi siis mennä erillistä maksua vastaan, vaikka ei hotellissa yöpyisikään.

Tässä välissä tahtoisin muistuttaa, että monien hotellien altaita voivat käyttää muutkin kuin hotellivieraat. Me esimerkiksi käytimme Chiang Maissa erään hotellin kattobaaria/uima-allasta säännöllisesti ”toimistona”. Siellä sai päiväsaikaan oleskella, kunhan osti vähintään yhden juoman baarista. Kirjoittelimme varjon alla läppärillä, ja välillä hyppäsimme altaaseen vilvoittelemaan. On sitä ollut huonompiakin työskentely-ympäristöjä!

Alla olevat kuvat Chiang Main Verandasta.

Veranda Chiang Mai uima-allas Veranda Chiang Mai uima-allasVeranda Chiang Mai uima-allas Veranda Chiang Mai uima-allas Veranda Chiang Mai allas

Mutta takaisin Pattayalle. Veranda sijaitsee aivan Jomtienin kauimmaisella laidalla, omassa ylhäisessä yksinäisyydessään. Mopotaksi ei meinannut löytää perille, vaikka koitin parhaani mukaan ohjeistaa. Matka bussiasemalta venyikin siinä määrin paljon, että melkein harmitti, että osa lomapäivästäni meni siihen haahuiluun. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.

Hotellilla järjestettiin vierailuni aikana häät, ja niiden valmisteluja sekä itse hääjuhlaa oli hauska seurata. Eivät tainneet olla ihan nollabudjetin bileet. Itsekin haluaisin ehdottomasti rantahäät, jos menen jonain päivänä naimisiin.

Hotellilla minun kanssani hengasi Pattayalla asuva ystäväni Jani, jonka elämää Thaimaassa voi seurata snäpissä, janiniskanen tai Instagramissa, @janitravels. Olin maksanut kahden hengen huoneesta, joten vaikka Jani ei hotellilla yöpynytkään, niin hän pääsi kuitenkin nauttimaan hotellin palveluista – olihan se mukavampaa viettää aikaa ystävän kanssa kuin yksin.

Veranda Pattaya häätVeranda Pattaya uima-allasVeranda Pattaya allas Veranda Pattaya häätVeranda Pattaya allas

Itse tunnustan matkustaessani stressaavani säästä, sillä minulla on turhan monta ikävää muistoa siitä, että olen luullut pääseväni nauttimaan trooppisista helteistä, mutta olenkin saanut niskaani pelkästään sadetta – tai vähintään vastassa on ollut vuosisadan kylmin sää. Onneksi tällä kertaa päivä oli mitä kaunein ja aurinkoisin. Saimme sen päätteeksi nauttia myös ihanasta auringonlaskusta.

Olen suuri auringonlaskujen fani, kuten blogia pidempään lukeneet ovat varmasti huomanneet. En taatusti koskaan kyllästy tuijottamaan mailleen painuvaa aurinkoa. Mikäli reissaan saarilla, on aivan itsestään selvää, että majotun sillä puolella saarta, missä pääsee ihailemaan auringonlaskua. Näitä hetkiä on ikävä, varsinkin keskellä pitkää talvea.

Veranda Pattaya auringonlasku Veranda Pattaya auringonlasku Veranda Pattaya auringonlaskuVeranda Pattaya auringonlaskupalmitatuointi Veranda Pattaya auringonlaskuVeranda Pattaya auringonlaskuVeranda Pattaya auringonlaskuVeranda Pattaya auringonlasku

Olin niin innoissani hotellin allas/ranta-alueesta, että en oikeastaan keskittynyt kuvaamaan hotellihuonettani tai hotellin yleisiä tiloja juurikaan, vaikka nättejä olivat nekin. Valitsin edullisimman huoneen ja siihen kuului parveke + muutenkin varsin miellyttävät puitteet. Ja aamupala! Siitäkään minulla ei ole kuvamateriaalia, mutta oli kyllä erityisen hyvä startti päivälle nauttia ulkosalla monipuolista, värikästä aamiaista. Alla oleva kuva lohitartarista on hotellin ravintolasta, jossa söin lounasta. Tähän rajoittuvat ruokakuvat tällä erää.

Veranda Pattaya huone Veranda Pattaya parveke Veranda Pattaya parvekeVeranda PattayaVeranda Pattaya lohitartar

Hotelli, jonka alueelta löytyy käytännössä kaikki palvelut, on juuri passeli lyhyeen irtiottoon, jonka tarkoituksena on vain rentoutua. Välillä nimittäin mietin, että hienot hotellit menevät vähän hukkaan, jos niiden palveluista ei ehdi ollenkaan nauttimaan. Pidemmillä reissuilla tulee usein käytyä hotellissa vain nukkumassa, joten välillä on kiva ottaa palveluista enemmänkin irti.

Olen viimeisen parin vuoden aikana tehnyt useita 1-2 vuorokauden mittaisia hotellivisiittejä niin lähellä kuin kaukanakin. Olen nauttinut  oleskelusta ja rentoutumisesta – Verandassa luonnollisesti aika paljon tässä altaan ympäristössä. Pelkästään tämän altaan ja meren katseleminen sai minut onnelliseksi. Tällaisia päiviä saisi olla elämässä useamminkin.

Veranda Pattaya uima-allasVeranda Pattaya meriVeranda Pattaya meri Veranda Pattaya meri Veranda Pattaya Veranda Pattaya meri Veranda PattayaVeranda PattayaVeranda Pattaya uima-allasVeranda Pattaya uima-allas
Olen kiitollinen näistä muistoista. Ei kannata sanoa ”ei koskaan (enää)” millekään kohteelle, muuten saattaa jäädä paljon näkemättä ja kokematta. Olisin valmis palaamaan takaisin, milloin tahansa.

Veranda PattayaVerand Pattaya uima-allasVeranda Pattaya uima-allasVeranda PattayaVeranda Pattaya maisemaVeranda Pattaya Veranda Pattaya

Lisää reissujuttuja Facebookissa Twitterissä ja Instagramissa

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Matka parempaan oloon

Uusi vuosi, uusi elämä

Näin ovat monet päättäneet tämän viikon alussa, ja sen tietävät myös yritykset, jotka ovat osanneet kaupallistaa ihmisen luontaisen innostuksen uuteen ja ehompaan. Kuntosalit täyttyvät muutamaksi viikoksi, Wolt markkinoi terveellistä ruokaa tarjoavia ravintoloita, ihmiset julkaisevat uusia projektejaan – maailma on yhtäkkiä täynnä uusia alkuja. Skandinaviassa vuoden vaihtuminen osuu ihanteelliseen vuodenaikaan, sillä päivä on juuri alkanut pidentymään ja vihdoin tuntuu, että kaamos ehkä jonain päivänä taittuu. Ensi viikolla saatetaan saada jopa aurinkoa Helsinkiin, juuri, kun kaikki ovat unohtaneet, miltä valo edes näyttää.

Rustic and Blue Chiang Mai
Mielestäni uusissa aluissa ei ole mitään väärää tai noloa, päinvastoin. Vuoden alussa on jotain erityistä taikaa, etenkin, jos edellinen vuosi on ollut raskas, kuten tällä kertaa itselleni. Vaikka mikään ei muutu, niin kaikki muuttuu. Raahauduin vuoden 2017 loppuun viimeisillä voimillani ja tuntuu siltä kuin vuoden vaihtuessa olisin saanut uuden mahdollisuuden. Sain jättää taakseni ajanjakson, jota en tule ikävöimään.

Loppuvuoden pahimman kaa(m)oksen keskellä keksin aloittaa kolme somejoulukalenteria, älkää kysykö miksi. Blogiin kirjoittelin runoja, ja ilman energiaa tai inspiraatiota tuo haaste meinasi osoittautua ylitsepääsemättömäksi. En saanut kirjoitettua joka päivä, mutta kirjoitin sentään, loppuun asti. On sekin jotain! Nyt ollaan onneksi vuodessa 2018 ja katse on tiukasti suunnattuna eteenpäin. Rakastan sitä, että aina on mahdollisuus nousta ja aloittaa uudelleen, vaikka sen joutuu välillä tekemään monta kertaa.

Rakastan sitä, että aina on mahdollisuus noista ja aloittaa uudelleen

Mitä uusi vuosi ja uusi alku tarkoittaa minulle?
Olen lopen uupunut voimaan huonosti. Siis aivan kertakaikkisen kyllästynyt. Olen päätynyt tilanteeseen, jossa toisinaan pelkkä hengittäminen hengästyttää. Jo pian 25 vuotta jatkuneiden kroonisten kipujen ja unettomuuden seuraksi olen saanut vähitellen monenlaisia muita oireita, joista yleisen vetämättömyyden ja tietyille ruoka-aineille herkistymisen lisäksi yksi epämiellyttävimmistä on se, että painon nousun myötä en tunne kehoni enää kuuluvan minulle. En pidä tästä tunteesta ollenkaan.

Muutama vuosi sitten jopa nautin kameran edessä olemisesta, mutta enää en tavoita sitä fiilistä ollenkaan. Viime vuosina olen halunnut enimmäkseen olla näkymätön, en varsinkaan poseerata kenellekään. Jopa vaatekaappini sisältö on salakavalasti muuttunut värikkäästä yhä enemmän kohti mustaa. En itsekään täysin ymmärrä, mitä ihmettä on tapahtunut, mutta sen tiedän, että haluan värien palaavan elämääni, monella tasolla.

The Roots Helsinki

Vuosi 2018 tarkoittaa minulle sitä, että priorisoin terveyden – niin fyysisesti, henkisesti, hengellisesti, taloudellisesti kuin ihmissuhteissakin. En aio enää laittaa kaikkea muuta itsestäni huolehtimisen edelle –  ja opettelen sanomaan myös ei. Minusta ei ole mitään iloa muille ihmisille, kun en voi hyvin. On siis muutoksen aika.

En aio muuttua yhtäkkiä ruokia punnitsevaksi fitnesskroppaa havittelevaksi perfektionistiksi, enkä muutenkaan aio mennä mihinkään äärilaitaan valinnoissani. Kuten Luru Natunen tässä Alku-valmennukselle kirjoittamissani haastatteluissakin totesi: ”Tykkään siitä suunnasta, johon hyvinvointikeskustelussa ollaan menossa. Ollaan elämänmyönteisempiä ja kohtuullisempia.” Tästä minäkin pidän! En halua elämää, jossa treenataan veren maku suussa ja syödään väkisin kanaa ja rahkaa päivästä toiseen. Sen sijaan haluan tehdä väitellen yhä parempia valintoja. En halua mitään pikavoittoja vaan tahdon pysyvän, terveellisen elämäntavan. Tiedän jo nyt, että välillä onnistun paremmin ja toisella hetkellä heikommin, mutta nousen ylös uudestaan niin monta kertaa kuin täytyy.

Päätin jättää tammikuun ajaksi ruokavaliostani pois sokerin, punaisen lihan sekä alkoholin. Eilen join epähuomiossa limsaa, mutta eipä tuo haittaa, koska en ole päätöksestäni kenellekään tilivelvollinen. Teen tämän kaiken itseni vuoksi. En syö terveellisemmin siksi, että voisin näyttää muiden silmissä paremmalta ihmiseltä. Toistaiseksi olen pärjännyt yllättävän hyvin, ruokailutottumukseni ovat menneet päivä päivältä parempaan suuntaan. Toivottomana suklaa-addiktina en ole kertaakaan edes meinannut lipsua karkkihyllyn suuntaan. Täytyy iloita tällaisista, pienistä voitoista.

Sunday Blondie kirjoitti vastikään mahtavan kirjoituksen ravintojuttuihin liittyen. Itse en ole vegaani, mutta tuen sitä, että jokaisen olisi hyvä miettiä omia ruokailutottumuksiaan terveyden lisäksi myös ekologisesta ja eettisestä näkökulmasta. Yritän itsekin vähentää lihan syöntiä parhaani mukaan. Jos jokainen skippaisi ruokavaliostaan joka toisen liha-annoksen, niin sillä tehtäisiin valtava muutos maailmanlaajuisesti.

Rustic and Blue Chiang Mai

Elämäni, niin kuin kenenkään muunkaan elämä, ei tietenkään muuttunut maagisesti paremmaksi, kun vuosi vaihtui. Olen edelleen, tänäkin vuonna, kärsinyt pahasta unettomuudesta, enkä ole sen vuoksi jaksanut pitää niin skarppia unirytmiä kuin haluaisin. Aion kuitenkin tänä vuonna tehdä kaikkeni, että voisin nukkua yöni paremmin. Tiedän, että muuten on todella hankala saavuttaa hyvinvointia. Minun tavoitteeni ei ole herätä viideltä aamulla ja suunnata joogaamaan, ennen kuin muu maailma herää – sen sijaan olisin kiitollinen, jos pystyisin nukkumaan 8 tuntia putkeen.

Yksi asia, joka selkeästi on elämässäni pielessä, on se, että liikun liian vähän. Käveltyä tulee jonkin verran, mutta olen unohtanut  treenaamisen jo hyvä tovi sitten. Lapsuudessa ja nuoruudessa urheilin kilpaa ja harrastin monenlaista liikuntaa. Rytminen kilpavoimistelu, baletti, telinevoimistelu, joukkuevoimistelu, aerobic, yleisurheilu, cheerleading, nykytanssi, pesäpallo, break dance – just name it. Sitten tapahtui jotain, innostus lopahti. Tuolloin en koskaan edes ajatellut treenaavani, sen sijaan yksinkertaisesti tein asioita, joista nautin. Liikkuminen oli itsestäänselvyys. Toisin on nykyään. Kroppa ei tietenkään ole pitänyt tästä muutoksesta (eikä sen enempää pääkoppakaan) ja peilikuvakin on sellainen, että sen perusteella on vaikea kuvitella, että olen joskus urheillut kilpaa.

Kannatan armollisuutta itseä kohtaan ja mielestäni ihminen voi olla kaunis minkä kokoisena tahansa (muiden ihmisten kauneutta en missään tapauksessa määrittele rasvaprosentin mukaan). Silti olisi huijausta, jos yrittäisin uskotella itselleni olevani tyytyväinen ja onnellinen, koska minulla on paha olla jatkuvasti. Tylsää on myös se, että vähintään kerran vuodessa vaatekaappi menee uusiksi, kun vaatteet eivät enää mahdu päälle. Tässä ”kehityksessä” ei ole mitään järkeä. Haluan elää vielä monta vuosikymmentä, eikä se onnistu, jos sama meininki jatkuu.

Kannatan armollisuutta itseä kohtaan

SS Cafe Chiang Mai

Kaikista eniten haluaisin kuitenkin voida hyvin henkisesti ja jaksaa arjessa paremmin. Katsoi peilistä sitten millainen nainen tahansa, niin haluan saada elämääni takaisin innostuksen, luovuuden ja elämänilon. Siihen tarvitaan aluksi tietenkin perusjuttuja, kuten unta, ravitsevaa ruokaa ja liikuntaa. Tarvitsen myös elämänhallintaa, paljon ystävien kanssa vietettyä laatuaikaa, aurinkoa ja rentoutumista. Hyvinvointiin kuuluu mielestäni myös se, että osaa antaa omastaan. En nimittäin usko, että itsekäs elämä voi koskaan olla kovin onnellista.

Ja se henkinen hyvinvointi! Ulla kirjoitti Stilettikorkokokanta-blogiinsa vastikään ihanan tekstin elämän uusista tuulista ja luovuudesta. Omaa luovuutta tahdon itsekin löytää yhä enenevissä määrin. Haluan tehdä asioita, jotka saavat itkemään ilosta, unelmoimaan, epäonnistumaan, nousemaan ja menemään jälleen eteenpäin. Haluan tehdä tämän kaiken YHDESSÄ muiden kanssa, sillä olen lopen kyllästynyt elämään elämää, jossa ihmiset vain vetäytyvät omiin koloihinsa, yhä kauemmaksi toisistaan.

En edes vielä tarkalleen tiedä, mitä kaikkea tämä terveysprojektini tulee sisältämään. Sen tiedän, että aion panostaa tänä vuonna terveellisiin asioihin monella tasolla. Blogissani pyrin kirjoittamaan näistä teemoista pari kertaa kuukaudessa, joten alkamassa on muiden reissujen ohessa myös matka parempaan oloon. Toivottavasti tämä hyvinvoinnille omistettu vuosi tulee sisältämään myös paljon reissuja, mielellään mahdollisimman trooppisiin maisemiin ja valtamerten rannoille.

Tänään minun oli tarkoitus saapua Bangkokiin, mutta (taloudellisten) resurssien puuttuessa jouduin jäämään kotiin. Olkoon tämä vuosi siis myös taloudellisesti paljon eheämpi ja täynnä auringonpaistetta.

SS Cafe Chiang Mai

P.P.S. En ole ainoa matkabloggaaja, joka on päättänyt muuttaa tänä vuonna elämänsä. Seuratkaa ihmeessä myös Veera Biancan matkaa.

#healthyes

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Hyvästi 2017

Kankaanpää talvi

Vietin vuoden viimeisiä päiviä valkoisten hankien keskellä, pimeässä pohjolassa. Aivan kohta vanha vaihdetaan uuteen – ja ainakin omalta osaltani paljon entistä toiveikkaampaan. Vuosi 2017 ei mennyt ollenkaan niin kuin sen aikanaan suunnittelin. Luulin, että saisin astua vuoteen 2018 ensimmäisten joukossa, jossain Sydney Harbour Bridgen ja Oopperatalon tuntumassa. Tammikuussa oli tarkoitus jatkaa Australiasta Aasiaan ja palata takaisin Suomeen silloin, kun kevätaurinko olisi sulattanut viimeisetkin lumen rippeet ja päivä olisi pidentynyt niin paljon, että muistaisin taas, miksi rakastan kotimaatani ja kesän valoisuutta.

Vuoteen 2017 liittyvät haaveeni menivät palasiksi yksi toisensa jälkeen ja vuoden jälkimmäisestä puolikkaasta tuli käytännössä selviytymistä päivästä ja viikosta toiseen. Halusin uskoa viimeiseen saakka, että pääsen lähtemään ainakin tammikuussa Thaimaahan, jonne vanhempani ovat ensimmäistä kertaa ensi viikolla matkustamassa. Kieltäydyin marraskuussa Floridan pressimatkasta (vaikka matka Yhdysvaltoihin on ollut vuosia haaveissani), koska ajattelin, että minun on tehtävä töitä niin paljon kuin ikinä pystyn, jotta pääsen perheeni mukaan matkalle. Eihän tuo päätös auttanut, koska freelancerina pelkkä tahdonvoima ei aina tuo töitä eteen eikä leipää pöytään. Tulen valitettavasti maksamaan vuoden 2017 laskuja vielä pitkään.

Kankaanpää talvi Kankaanpää talvi

En olisi uskonut sanovani näin, mutta työttömänä oli turvallista olla – silloin sain laskuni maksettua ja pystyin luottamaan siihen, että seuraavassa kuussakin tulee rahaa. En kuitenkaan halunnut jäädä siihen tilanteeseen, joten tein viime vuoden syksyllä päätöksen, että en elä enää tukien varassa. Heittäydyin freelanceriksi tilanteessa, jossa säästöjä oli nolla euroa ja asiakkaita suurin piirtein saman verran. Haluaisin sanoa, että sen jälkeen olen elänyt unelmaani ja päätös oli paras koskaan, mutta rehellisyyden nimissä on todettava, että se päätös on tullut kalliiksi, henkisesti ja fyysisesti. En tiedä, onko fyysinen kipu vai henkinen ahdistus pahempaa, sillä ne kietoutuvat toisiinsa niin, ettei aina tiedä, mikä on syy ja mikä seuraus.

Aikana, jolloin on trendikästä jahdata unelmiaan ja olla oman elämänsä supersankari, on välillä pakko pysähtyä sen todellisuuden äärelle, että elämässä tapahtuu myös paljon sellaisia asioita, joihin ei itse voi vaikuttaa, vaikka heräisi joka aamu viideltä avantouinnille, valmiina valloittamaan koko maailman. On kipua, kuolemaa ja monenlaisia vastoinkäymisiä, joita tapahtuu yleensä juuri silloin, kun kuvittelee, että vihdoin kaikki muuttuu paremmaksi.

Kankaanpää talvi Kankaanpää talvi

Vuosi 2017 on väsyttänyt ehkä enemmän kuin mikään ajanjakso elämässäni. Yritän pysytellä vuoden viimeiset tunnit hereillä, jotta voisin juhlistaa sitä, että saan jättää tämän vuoden vihdoin taakseni. Mainittakoon, että olen kärsinyt kroonisesta unettomuudesta kouluajoista saakka, joten uupumuksessa ei sinänsä ole mitään uutta. Nyt on kuitenkin sellainen olo, että mielelläni nukkuisin kevääseen asti.

Myös bloggaamisen suhteen vuosi oli melko raskas. Erityisesti elämäni ahdistavin pressimatka Turkkiin sellaisen prosessin, jossa jouduin kyseenalaistamaan, voinko kirjoittaa blogia enää koskaan. Sain kokea kantapään kautta, millaisia seurauksia rehellisyydellä on blogimaailmassa, jossa bloggaajan ilmeisesti edelleenkin oletetaan hehkuttavan asioita kritiikittömästi, silloinkin, kun ei todellisuudessa ole mitään hyvää sanottavaa. Päätin, että vaikka se tekisi kipeää ja polttaisin samalla siltoja takanani, en aio valehdella blogissani jatkossakaan. Se ääni, joka kehottaa pysymään totuudessa on vahvempi kuin se ääni, joka käskee miellyttämään potentiaalisia yhteistyökumppaneita tai ylipäätään ketään muutakaan.

What good will it be for someone to gain the whole world, yet forfeit their soul?

Tältä pohjalla olen elänyt elämääni tähän saakka, ja aion jatkaa samalla linjalla myös tästä eteenpäin. He, jotka kaipaavat pelkästään hömppää tai kiiltokuvia, totuuden venyttämistä tai kieltämistä, voivat etsiytyä toisten blogien pariin. Täällä on luvassa rehellistä pohdintaa myös ensi vuonna.

Kankaanpää talvi Kankaanpää talviKankaanpää talvi

Tietenkin vuonna 2017 tapahtui hyviäkin asioita. Sain viettää paljon aikaa rakkaiden ihmisten seurassa. Aloin kirjoittamaan kirjaa, tutustuin uusiin ihmisiin, tein muutamia ihania reissuja ja lopulta aloin kaatuneiden haaveiden keskellä unelmoimaan uudelleen. Elämä ei mene käsikirjoituksen mukaan, eikä sen tarvitsekaan. En erityisemmin pitänyt tästä vuodesta, mutta olen väsymyksenkin keskellä valmis uuteen vuoteen ja uusiin seikkailuihin. Olen päättäväinen monien asioiden suhteen – niistä ehkä päällimmäisenä hyvinvointiin keskittyminen vuonna 2018. Tulen kirjoittamaan aiheesta lisää blogissa jo ihan lähiaikoina.

Ja minä uskon, että vuodesta 2018 tulee upein vuosi koskaan! Siitä ei varmasti tule helppo, eikä mikään muutos tapahdu yhdessä yössä. Mutta nyt, jos koskaan, minulla on motivaatiota tehdä töitä muutoksen eteen. Parasta elämässä on se, että aina voi aloittaa uudelleen. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa.

Kankaanpää talviKankaanpää talviKankaanpää talvi

Australiassa vuosi on jo vaihtunut. Minä en ollut siellä tällä kertaa, mutta ensi vuodesta kukaan ei tiedä. Ensi viikolla minun vanhempani lähtevät matkalle, ja minä olen siitä hyvin onnellinen, vaikka en olekaan itse mukana. Tämä matka on nimittäin ollut meidän haaveissamme jo vuosikaudet. Vihdoin se toteutuu. Vuosi 2018 voisi alkaa huonomminkin.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

24/24 Mitä tahtoisin toivoa tänään

Mitä tahtoisin toivoa tänään
Kun ei tullut valkeaa joulua
Kun ei rauhaa ole maassa
Eikä hyvää tahtoa liiaksi
Mitä tahtoisin antaa lahjaksi
Kaduille jotka täyttyvät tyhjistä katseista
Kolhituista kohtaloista
Ja kaipuusta yhteyteen
Minä tahtoisin toivoa tänään
Kun ei tullut valkeaa joulua
Kun ei rakkautta ole maassa
Eikä hyviä aikeita liiaksi
Minä tahtoisin toivoa rauhaa
Sellaista joka ei katoa
Vaikka maailmat ympärillä sortuisivat
Eikä huutoa kuulisi kukaan

Nuotio

Kuvassa nuotio, jonka äärellä ihmiset lämmittelivät Napapiirillä jouluna 2014

Hyvää joulua jokaiselle! Erityisen paljon lämpimiä ajatuksia heille, joille joulu on syystä tai toisesta raskasta aikaa. Olkoon vuosi 2018 täynnä valoa ja uutta toivoa!

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather