Reason for Season 5 vuotta

Viisi vuotta sitten, aivan Matkamessujen kynnyksellä, aloitin matkan, joka ilokseni  jatkuu edelleen. Tänään saan juhlia blogini viidettä syntymäpäivää.

Reason for Season sai alkunsa, koska olin yhä enenevissä määrin alkanut kirjoittamaan matkailusta ja vähemmän muista aiheista. Aloittaessani matkablogin takana oli noin 1500 blogipostausta monessa eri blogissa, mutta yksi toisensa jälkeen aiemmat projektini kuihtuivat pois. Maailma, matkailu ja ihmiset ovat jääneet sydämeeni sellaisella tavalla, että en osaisi enää kuvitella keskittyväni teksteissäni muihin aiheisiin.

Olen saanut viiden vuoden aikana nähdä, miten matkablogit ovat käyneet läpi murroksen matkapäiväkirjoista vakavasti otettavaksi matkailumediaksi. Olen näiden vuosien aikana vaihtanut kirjoituskieltä puoliksi englantiin ja sitten palannut takaisin rakkaaseen kotimaiseen. Vuorotellen on itkettänyt ja naurattanut, ihastuttanut ja vihastuttanut. Olen miettinyt bloggaamisen lopettamista liiankin monesti, mutta ennen kaikkea olen saanut tämän viiden vuoden aikana enemmän kuin koskaan osasin kuvitella.

Matkamessut ovat jälleen alkamaisillaan. Huomenna, eli torstaina, on vuorossa ammattilaispäivä ja perjantaina ovet avautuvat yleisölle. Tänä vuonna matkabloggaajat ovat mukana monin tavoin, oma suosikkiprojektini on upeiden bloggaajakollegojeni järjestämä Travel Bloggers Give Back -hyväntekeväisyystempaus. Viime vuonna kerättiin rahaa Nepaliin, tänä vuonna rahat lahjoitetaan lasten koulunkäyntiin Laosissa. Jokainen messukävijä voi osallistua projektiin ostamalla bloggaajien upeita valokuvia, joiden tuotto ohjataan perille avustuskohteeseen Planin kautta. Itse aion ehdottomasti suunnata valokuvaostoksille. Tämä on sangen mielekäs tapa antaa takaisin maailmalle, jolta me kaikki olemme saaneet paljon.

phuket sydän

Maailma muuttuu hyvässä ja pahassa

Viiteen vuoteen mahtuu paljon. Maailma on muuttunut enemmän kuin koskaan, hyvässä ja pahassa. Tekniikan kehitys on jäätävän nopeaa ja sosiaalisesta mediasta on tullut viime vuosina niin kiinteä osa ihmisten arkipäivää, että on vaikea edes muistaa, millaista kommunikaatio oli aiemmin. Itse olen viiden vuoden sisällä hankkinut ensin ensimmäisen iPadini ja sittemmin ensimmäisen älypuhelimeni. Pitkään pysyttelin poissa mobiililaitteiden maailmasta, mutta lopulta oli pakko hypätä mukaan.

En ole koskaan ollut se, joka pysyttelee eturintamassa mukana tekniikan kehittyessä. Siinä missä nykylapset osaavat käyttää mobiililaitteita ennen kuin oppivat puhumaan, minä hankin ensimmäisen tietokoneeni 22-vuotiaana ja ensimmäisen älypuhelimen muutama kuukausi ennen kolmekymppisiäni. Olen kiitollinen siitä, miten helpoksi kommunikaatio on nykyään tehty, mutta samalla olen huolissani. Virtuaalinen kommunikointi myös hämärtää käsityksiä siitä, mitä on ok sanoa toiselle ihmiselle. Haluaisin nähdä, että ihmiset yhä enemmän nousisivat virtuaalista kiusaamista vastaan ja ymmärtäväisivät, että pahat sanat satuttavat missä tahansa.

Rakkaus viraaliksi

Elämme maailmassa, jossa blogipostaukset, YouTube -videot tai sosiaalisen median päivitykset voivat mennä viraaliksi parhaimmillaan/pahimmillaan muutamassa minuutissa. Valitettavan usein viestit, jotka leviävät hetkessä laajalle, eivät ole positiivisia. Toisten virheillä, jopa elämän musertavimmilla hetkillä ratsastetaan ja rahastetaan. Myös vakavasti otettavat mediat ovat alkaneet käyttämään vastenmielisiä klikkiotsikoita, koska kilpailu ihmisten huomiosta on kovaa ja armotonta. Sekä yksityishenkilöt että mediat haluavat saada äänensä kuuluviin keinolla millä hyvänsä.

Nykyään jokainen sosiaalisita mediaa käyttävä joutuu olemaan hieman varpaillaan, koska käytännössä kuka tahansa voi joutua yllättävän somevihan kohteeksi. Ihmiset ilmaisevat tunteitaan sosiaalisessa mediassa paljon voimakkaammin kuin he milloinkaan tekisivät kasvotusten. Erityisesti julkisuuden henkilöitä seurataan intensiivisesti ja heidän tehdessä yhdenkin virheen, on valtava joukko valmiina hyökkäykseen. Mitä enemmän jotain henkilöä idolisoidaan sitä rajummin hänet myös demonisoidaan. Aion kirjoittaa aiheesta oman postauksen lähitulevaisuudessa, sillä koen, että meistä jokaisella, myös minulla, on vastuu siitä, miten kohtelemme ihmisiä.

Minun toiveeni vuodelle 2017 on, että käyttäisimme äänemme rakentamiseen tuhoamisen sijaan. Tehdään rakkaudesta viraali, annetaan hyvän kiertää, muistetaan olla armollisia ja tehdään muille ihmisille niin kuin tahtoisimme heidän tekevän meille.

Nähdään Matkamessuilla!

kaks

 

 

 

facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Laatuaikaa Tukholmassa

 

Tukholma Södermalm

Suosikkimatkojani eivät ole ne, jotka näyttävät kauneimmalta Instagramissa tai herättävät kateutta muissa ihmisissä. Parhaita reissuhetkiä ovat ne sellaiset, jolloin on niin kiire olla läsnä ystävien kanssa, että koko sosiaalinen media unohtuu ja kamerakin jää enimmäkseen laukkuun. Vaikka olen samaa mieltä siitä, että arjesta olisi hyvä tehdä sellainen, ettei viikonloppuja tarvitse odottaa, niin viime viikoloppua olin odottanut kauan. Viimeiset viikot laskin päiviä, sillä minulla oli ikävä Tukholmaa ja aivan erityisen ikävä viettää aikaa ystävieni kanssa.

Tukholma Södermalm

En laittaisi ollenkaan pahakseni asumista Tukhomassa. Tällä hetkellä ajatus tuntuu kuitenkin kaukaiselta, sillä minulla on hädin tuskin varaa asua Helsingissäkään. Kuten moni tietää, Tukholmasta ei noin vain vuokrata asuntoa – ei varsinkaan keskustan alueelta, sillä asuntopula on järjetön. Ystäväni kuitenkin sai Södermalmilla sijaitsevan kaksionsa päivässä. Hänen asuntonsa kattoterassilla seistessämme mietin, miten ihmeellistä elämä toisinaan on. Pelkästään tämä maisema olisi saanut hymyn huulilleni pitkäksi aikaa, mutta sen lisäksi sain jakaa nämä päivät Tukholmassa yhteensä viiden rakkaan ystävän kanssa. Viikonlopun agendasta johtuen minulla ei siis tällä kertaa ole tarjota huikeita matkavinkkejä Tukholmaan. Voin kuitenkin sydämestäni suositella tätä kaupunkia, joka on täynnä kaunista arkkitehtuuria, tyylikkäitä ihmisiä ja trendikkäitä ravintoloita. On jo ikävä takaisin.

Tukholma Södermalm

Haluaisin matkavinkkien sijaan muistuttaa tekstilläni siitä, miten merkityksellistä on välittää heistä, joiden kanssa jakaa matkansa – myös itsestään. Toivon, että kukaan ei kadottaisi itseään ja unelmiaan kiireen ja suorittamisen keskelle. Toisinaan elämä uhkaa jäädä sen jalkoihin, miltä elämä yritetään saada ulkopuolisten silmissä näyttämään. Minulla on etuoikeus elää sellaisten ystävien ympäröimänä, joiden seurassa ei tarvi esittää, jotka eivät hätkähdä, kun kyyneleet tulevat silmiini keskellä kaupunkia, jotka uskovat minun unelmiini silloinkin, kun oma visioni tuntuu olevan täysin kadoksissa. Sanotaan, että ihminen on keskiverto niistä viidestä ihmisestä, jonka kanssa viettää eniten aikaansa. Tämän viikonlopun perusteella minulla ei ainakaan ole mitään hätää. Sain viettää nämä päivät sellaisten ihmisten seurassa, jotka ovat rohkeita, inspiroivia, myötätuntoisia, uteliaita, innostuneita, luovia, viisaita ja täynnä elämää. Sellainen toivoisin itsekin olevani.

Tukholma Södermalm

Vaikka en uudenvuoden lupauksia tehnytkään (olisin rikkonut ne viimeistään tähän päivään mennessä) niin tänä vuonna aion panostaa ihmissuhteisiini erityisellä tavalla. Myös tulevilla reissuillani aion keskittyä laatuaikaan läheisten kanssa. Seuraavaksi olen lähdössä parhaan ystäväni kanssa Tallinnaan ja sen jälkeen toisen upean ystävän luo Lontooseen. Muutaman synkän viikon jälkeen elämä alkaa vähitellen saamaan kirkkaampia sävyjä, eikä se johdu pelkästään tästä sinisestä taivaasta Södermalmin kattojen yllä. Ystävät saavat minut uskomaan siihen, että elämä voittaa. Tänä vuonna tulen myös tässä blogissa kirjoittamaan enemmän ihmisistä ja enemmän niistä asioista, joilla on minulle kaikista eniten merkitystä. Olkoon vuosi 2017 täynnä ystävyyttä ja unelmia.

Tukholma Södermalm

facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Auringonlasku Phuketissa – Promthep Cape

Päädyin Thaimaassa kahden kuukauden aikana juuri sellaisiin paikkoihin, joihin en luullut enää palaavani, en varsinkaaan tällä reissulla. Yksi näistä kohteista on Phuket. Tämän ei pitäisi enää edes yllättää, sillä monesti päädyn elämässä juuri niihin tilanteisiin, joille olen sanonut “Ei koskaan”. Olenhan Helsingissäkin asunut pelkästään niissä kaupunginosissa, joille olin aiemmin sanonut tiukasti ei. Phuket ei vakuuttanut minua ensikohtaamisellamme vuonna 2015 haastavaksi tehdyn liikkumisen ja kalliiden hintojen vuoksi. Kaunis saari se kylläkin on, mutta jos ei ole varaa liikkua omalta kotirannalta mihinkään, niin onhan se hieman tylsää. Siksi en todellakaan ole pitänyt Phuketia kohteena, jonne lähtisin koskaan yksin. Muutin kuitenkin mieleni ja olen iloinen, että tein niin. Tällä kertaa pääsin näkemään saarta vähän laajemmin ja päädyin jopa ottamaan tatuoinnin. Nyt minulla on palmu tatuoituna nilkkaan muistuttamassa näistä päivistä ja kaikesta kauniista elämässä.

Promthep Cape Phuket Promthep Cape PhuketPromthep Cape Phuket

Rakastan merta ja auringonlaskuja. Kahden kuukauden aikana, jotka vietin Thaimaassa, en kuitenkaan nähnyt kuin muutaman auringonlaskun ja mertakin hyvin harvoin. Pääsin kuitenkin ilokseni ihailemaan auringonlaskua aivan Phuketin kärjessä, Promthep Capen näköalapaikalla. Tämä lienee yksi Phuketin tunnetuimmista ja kuvatuimmista paikoista ja ymmärrän hyvin, miksi. Vaikka jouduin maksamaan tästä retkestä melko suuren summan taksikuskille, oli se kuitenkin sen arvoista. En silti halua suositella Phuketia kohteena heille, joilla ei ole mahdollisuutta vuokrata joko skootteria tai autoa (itselläni ei siis ole ajokorttia, enkä osaa ajaa mitään, mikä toimii moottorilla). Varsinkin, jos on liikkeellä yksin, tulee taksien käyttäminen melkoisen kalliiksi. Jos pystyy jakamaan kustannukset jonkun kanssa, niin se on sitten jo toinen tarina.

Promthep Cape Phuket Promthep Cape Phuketpc5

Minulle kävi taksikuskin kanssa onneksi hyvä tuuri. Hän oli todella mukava, näytti minulle matkamme aikana kuvausspotteja ja vei vielä tämän auringonlaskuspotin lisäksi toisellekin näköalapaikalle kuvailemaan. Kuskeja kyllä näissä turistikohteissa riittää riesaksi saakka, joten ei kannata missään tapauksessa valita sellaista kuskia, josta tulee yhtään epämääräinen fiilis. Asiakaspalveluhenkisiä tyyppejä kyllä löytyy, mutta kaikki eivät sellaisia ole ja valitettavan monet taksikuskit ajavat myös humalassa. Käytin samaa kuskia vielä seuraavanakin päivänä, koska pystyin luottamaan, että kaikki hoituu hyvin. Molempina päivinä buukkasin kuskin noin kolmeksi tunniksi. Koska välimatkat Phuketissa ovat pitkiä, jäävät kuskit yleensä mielellään odottelemaan asiakasta ja tuovat hänet takaisin lähtöpisteeseen.

Promthep Cape PhuketPromthep Cape Phuket Promthep Cape Phuket

Näköalapaikalta löytyi myös kohtuuhintainen ravintola, jossa söin päivällistä juuri ennen kuin aurinko painui mailleen. Tämä ilta jäi erityisellä tavalla mieleeni ja uskon, että jos pidät palmuista, merestä ja auringonlaskuista, niin sinäkin saattaisit pitää Promthep Capesta. Jos auringonlaskukokemuksen upgrade kiinnostaa, niin siinä tapauksessa suosittelen Baba Nest rooftopia. Hieman jäi kaivelemaan, että ajanpuutteen vuoksi skippasin tuon kokonaan. Ensi kerralla en aio jättää tuota kokemusta välistä, maksoi mitä maksoi.

Promthep Cape Phuket Promthep Cape Phuket

facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Talvinen auringonlasku Suomenlinnassa

Helsingin edustalla sijaitseva Suomenlinna on talvella satumaisen kaunis. 

En pidä kylmästä, en sitten alkuunkaan. Samalla kuitenkin nautin näistä mielettömän kauniista aurinkoisista pakkaspäivistä, joita Helsingissä oli tarjolla parin päivän verran. Toissapäivänä tosin vannoin pysyväni sisällä vähintään kesään saakka, kun tulin umpijäässä kotiin tuuliselta kuvausreissulta Uunisaaresta. Pysyttelin sisällä lähes vuorokauden verran, kunnes en enää malttanut. Eilinen päivä oli onneksi vähemmän tuulinen, mutta ei säätä silloinkaan kovin lämpimäksi voinut todeta  – etenkään meren rannalla.

Eilisen kuvauskohteeksi valitsin Suomenlinnan. Olisi kannattanut lähteä matkaan jo aikaisin aamulla, jotta olisin saanut ikuistettua sen mielettömän upean merisumun, jota nyt pääsin ihailemaan enimmäkseen valokuvista. Kaunista saaristossa oli joka tapauksessa. Suosittelen Suomenlinnaa talvikohteena, vaikka se tunnetaankin enemmän kesäpaikkana. Talvella siellä on erityisen upean näköistä.

Suomenlinna talvella

Suomenlinna kuuluu Helsingin sisäiseen liikenteeseen, joten kuukausikorttilaisten ei tarvitse lauttamatkasta maksaa erikseen. Jos käytössä on rajallisesti aikaa, niin suosittelen ottamaan lauttan saarelle ja saman tien takaisin, sillä merimatka itsessään on kaunis. Lauttat lähtevät Kauppatorilta ja ainakin näin talvisaikaan liikennöivät noin 40 minuutin välein. Kauppatorin kulmalle viime vuonna rakennetussa uima-altaassa ei muuten näkynyt liiemmälti tungosta eilen (totta puhuen allas on suljettuna kevääseen saakka).

Tammikuu HelsinkiTammikuu HelsinkiAllas Seapool Tammikuu

Olin myöhään liikenteessä ja ehdin vasta sellaiseen lauttaan, joka saapui Suomenlinnaan juuri, kun päivä painui mailleen. Lopulta ajoitus oli kuitenkin lostava, sillä sain katsella kaunista auringonlaskua lauttamatkan aikana. Samalla lauttalla oli myös monia muitakin ihmisiä, jotka olivat lähteneet valokuvaamaan. Kesällä Suomenlinnan lauttat ovat ääriään myöten täynnä, sillä saari mitä mainioin paikka kesäiselle päiväretkelle, mutta talvella useimmat jättävät Suomenlinnan kokonaan välistä. Oli ihan mukavaa, että ympärillä oli muitakin, jotka olivat lähteneet kuvailemaan kylmästä säästä huolimatta. Ei ollut yksinäinen fiilis, vaikka yksin liikenteessä olinkin. Pienen hetken ajan sain ihailla myös sateenkaaren väristä haloilmiötä, joka muistutti vuoden takaisesta päivästä, joka on ollut ehkä kaunein koskaan Helsingissä näkemäni.

Helsinki halo tammikuuHelsinki tammikuuHelsinki tammikuuSilja Line HelsinkiSuomenlinnan lautta tammikuuSuomenlinnan lautta tammikuuSuomenlinnan lautta tammikuuSuomenlinnan lautta tammikuuSuomenlinnan lautta auringonlasku

Olen todella iloinen, että tuuli ei ollut yhtä pureva kuin edellisenä päivänä. Luulen, että en olisi kyennyt jäämään maihin lauttalta, jos sää olisi ollut yhtään kylmempi. Kuvaaminen ilman käsineitä pakkassäällä teki tehtävänsä joka tapauksessa. Hyppäsin maihin noin 40 minuutiksi, mikä oli ihan riittävä aika pakkasella. Mukana matkassa minulla oli vanha Lumixin kamerani, sillä olen tullut varovaiseksi uuden Canon Powershotini hajottua Thaimaassa. Onnekseni olen saanut jo vakuutuksen ansiosta uuden kameran, mutta en näillä säillä uskaltanut sitä ulkoiluttaa, koska haluan kameran pysyvän matkassani vielä kauan.

Suomenlinna talvellaSuomenlinna talvellaSuomenlinna auringonlasku talvellaSuomenlinna auringonlasku talvella Suomenlinna auringonlasku talvellaSuomenlinna talvellaSuomenlinna auringonlasku talvellaSuomenlinna auringonlasku talvella

Olen kiitollinen, että minulla on mahdollista nähdä tällaista kauneutta kotimaassani. Suomen 100-vuotisjuhlavuosi on juuri alkanut ja olen siitä innoissani. Aion koota kaikki tänä vuonna kirjoittamani Suomeen liittyvät postaukset tunnisteen #suomi100 alle. On suuri etuoikeus elää itsenäisessä maassa, jossa elinympäristöni on kaunis, puhdas ja ennen kaikkea turvallinen. Monet matkabloggaajat ovat viime aikoina tarttuneet kotimaa-aiheeseen ja muutamia uusia blogejakin on tämän tiimoilta aloiettu. Suosittelen seuraamaan erityisesti Lauran ja Rimman Fall into Finland -blogia, joka on avattu aivan vastikään. Nämä naiset ovat lahjakkaita kuvaajia, joten tulevaisuudessa tullaan näkemään taatusti upeaa materiaalia Suomesta.

Suomenlinna auringonlasku talvellaSuomenlinna auringonlasku talvella Suomenlinna auringonlasku talvellaSuomenlinna auringonlasku talvellaSuomenlinna auringonlasku talvella
Mitä tähän Suomenlinnan kuvausreissuun tulee, niin sen verran tuli vilu, että taisin päivän mittaan käydä viidesti kuumassa suihkussa ja kerran saunassa lämmittelemässä. On se kuitenkin sen arvoista, sillä tällaisia päiviä on Helsingissä harvoin. Mitä parhainta Suomen juhlavuotta kaikille! Nautitaan jokaisesta päivästä – kylmästä ja lämpimästä.

facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Vuoden 2016 viimeinen päivä

Sumu Lappi

Tuijotan seinälläni olevaa maailmankarttaa. Väsyttää. Takana on ensimmäinen yö omassa sängyssä pariin kuukauteen. Viime päivinä on tullut reissattua etelästä pohjoiseen ja istuttua lentokoneessa, bussissa ja henkilöautossa enemmän kuin koskaan aiemmin. En jaksaisi juhlia Uutta Vuotta. Ei siksi, että olisin katkera tästä vuodesta tai en odottaisi innolla tulevaa, olen vain uupunut.

Pakko myös tunnustaa, että en pidä yleisistä juhlapäivistä, jolloin ihmisten oletetaan tekevän jotain erityistä tai kokoontuvan massatapahtumiin. Haaveissani on päästä joskus ottamaan uusi vuosi vastaan Sydneyssä. Siihen saakka mieluusti olen vuoden viimeisenä päivänä vain rauhassa, huokaan hiljaisen kiitoksen ylös korkeuksiin ja suunnittelen tulevia viikkoja, jolloin tekemistä riittää. Toivotan kaikille hyvää vuoden viimeistä iltaa, missä tahansa sen vietättekin!

Kuusi Rovaniemi

Tämä vuosi on pitänyt sisällään paljon. Maailmalla on sodittu, terrori-iskut ovat järkyttäneet ihmisten perusturvallisuutta, useat ystäväni ovat menettäneet läheisiään. Moni on varmasti pohtinut entistä useammin elämän haurautta. Tämä päivä on lahja eikä huomista ole luvattu meistä kenellekään. Itsekin olen huomannut näitä miettiväni. Olen valtavan kiitollinen – minulla on niin paljon. Läheiseni ovat turvassa ja monista elämän haasteista huolimatta elämässäni on paljon sellaista, mistä monet tässä maailmassa voivat vain haaveilla.

Kliseinen sanonta, että on lottovoitto syntyä Suomeen, pitää paikkansa niin monin tavoin. Muutaman tunnin päästä aloitetaan vuosi, jolloin Suomi juhlii 100-vuotissyntymäpäiviään. Minä tahdon vuoden 2017 jokaisena päivänä olla kiitollinen tästä maasta ja tehdä omalta osaltani parhaani, jotta voisimme olla ylpeitä Suomesta ja suomalaisuudesta jatkossakin. On niin helppo osoitella sormella päättäjiä tai yksittäisi henkilöitä, kun joku asia menee vikaan, vaikka vastuu paremmasta huomisesta on jokaisella. Meillä on huikeat puitteet tehdä tästä maasta sellainen, joka tunnetaan – positiivisella tavalla – kaikkialla maailmassa.

Auringonlasku Lappi

On pakko vain todeta, että tämä vuosi on ollut siunattu. Sain matkustaa paljon enemmän kuin mihin taloudelliset resurssini riittivät, sain syödä hyvää ruokaa enemmän kuin koskaan elämässäni, sain oppia uusia asioita, sain tutustua hienoihin ihmisiin, sain viettää paljon aikaa tärkeiden ystävien ja perheeni kanssa. Joulukuun alussa nilkkaani otettu tatuointi tulee aina muistuttamaan minua kaikesta hyvästä, mitä elämässäni on – niistä matkoista, jotka ovat takana ja niistä seikkailuista, joita on edessä.

Toivottavasti sinäkin pystyt löytämään elämästäsi paljon hyvää. Jos tämä vuosi on ollut sinulle vaikea, toivon aivan erityisen paljon valoa alkavaan vuoteen. Olkoon vuosi 2017 täynnä iloa, innostusta, upeita auringonlaskuja, hyviä kohtaamisia, naurua ja uuden oivaltamista. The best is yet to come.

Auringonnousu Lappi

facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather