Päivä, jona kiekkokoulu voitti loppuunmyydyn seminaarin

Tämä päivä oli tarkoitus viettää Finlandia-talolla Mothers in Business -yhdistyksen syysseminaarissa. Vähän minglailla ja verkostoitua ja innostua ja inspiroitua. Saada ideoita siitä, mihin suuntaan omaa uraansa lähtisi kehittämään. Viettää kahdeksan tuntia vain iisin vauvelin kanssa nätisti pukeutuneena (vaikka mun suunnittelema mekko olikin pukluisena pyykkikorissa).

Perjantai-iltana iski kuitenkin ensin orastava pääkipu, sitten jyskyttävä migreenihedari. Koomasin naamallani sängyssä miehen pyörittäessä lapsia ja taloutta. Aloin pohtia, jaksanko vielä yhden menopäivän putkeen, kun olin jo pyörinyt beben kanssa maailmalla suurimman osan viikosta. Vaakakupissa alkoi painaa enemmän rauhallinen aamu ja 4-vuotiaan ensimmäisen kiekkokoulutreenin näkeminen kuin uran edistäminen, joten näpyttelin peruutusviestin ja hengähdin.

Aamuyöstä 4-vuotias kömpi kainaloon, toisella puolella tuhisi vauva. Torkuin vielä hetken, kun isompi nousi pikkukakkoselle. Tehtiin aamupalaksi köyhiä ritareita. Jäähallissa iski kasvoille nostalgiaryöppy omilta ringetteajoilta. Lapsi lähinnä nojaili jäällä tuoliin, mutta siellä se oli, minun lapseni, samalla jäällä kuin minäkin yli 10 vuotta sitten. Iltapäivällä retkeiltiin koko perheellä kirjastoon ja kauppaan. Pesin pyykkiä. Lohdutin lasta, joka riehumisen päätteeksi kynti lattiaa naamallaan. Mies teki päivälliseksi pekoniherkkusieniä.

En ajatellut hetkeäkään, että olisin mieluummin seminaarissa.

Ehkä olen jonkinlaisen määränpään jo löytänyt.

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply