Eurooppa Kohteet Lapsen kanssa matkustaminen Viro Yleinen

Rakkaudesta Tallinnaan ja parisuhdelomaan

tiistai, huhtikuu 17, 2018

Aurinko porottaa. Lämpimämmin kuin kertaakaan aiemmin vielä tänä vuonna. Me kiirehditään Helsingin päässä kohti Länsisatamaa. Ihan oikeasti, kiirehditään. Jostain syystä ajantaju katosi aamulla ja myöhästyttiin 20 minuuttia suunnitellusta lähtöaikataulusta. Ei hyvä yhtälö, kun miettii että liikkeelle lähdetään autolla ja ajankohtana on aamuruuhka Helsingissä.

Ruuhka oli armollinen ja ehdittiin ajoissa satamaan. Tuttu Eckeröline kuljetti meidät jorpakon taakse. Nykyään laivan lähtöaika on hieman inhimillisempi, sillä aiemman 8.30 lähdön sijaan aamulaiva lähteekin vasta kello 9.00. Muutaman kokemuksen perusteella Länsisataman uusitussa terminaalissa homma toimii todella sujuvasti: isoja jonoja ei ehdi syntymään eikä jonottamisajat veny pitkiksi. Viime tipassakaan ei tarvinnut siis kamalasti hikoilla.

Ensimmäistä kertaa ikinä meillä oli hytti laivassa molempiin suuntiin. Aluksi hieman naureskeltiin ajatukselle, mutta niin vaan kummallakin reitillä löysimme itsemme köllöttelemässä laivan punkista. Ja erityisesti paluumatkalla hytti oli ihan täyttä kultaa! You know…

Me majoituimme Solo Sokos Hotel Estoriassa, joka sijaitsee legendaarisen Viru-hotellin kyljessä. Maihinnousun jälkeen heitettiin tavarat aika pikaisesti hotellille, sillä haluttiin ottaa kaikki mahdollinen irti ihanasta kevätpäivästä ja lapsivapaudesta.

Pyhän Olavin kirkon uuvuttavat rappuset

Kun viime joulukuussa olimme edellisen kerran Tallinnassa ja katselin ulos Viru-hotellin ikkunasta Olevisten kirkon eli Pyhän Olavin kirkon tornia päätin, että tuonne on seuraavalla kerralla mentävä. Vaikka Viru-hotellin 18. kerroksestakin oli melkosen hulppeat näkymät vanhankaupungin ylle, ja vaikka olen päässyt ihastelemaan samoja maisemia myös Tallinnan Swissôtelin ikkunoista, niin kirkon näköalatasanne keskellä vanhaa kaupunkia houkutti erityisen paljon. Ja täytyy kyllä myöntää, että kun kuulin kiipeämisen ylös torniin olevan pientä kuntoa ja rohkeutta vaativaa, niin innostuin ajatuksesta kahta kauheammin. Olen yllytyshullu.

Kirkko sijaitsee kivan matkan päässä satamasta ja Raatihuoneentoriltaki on sinne aivan lyhyt matka.  Näin selkeällä ja kauniilla säällä, voin ehdottomasti suositella tätä pientä urheilusuoritusta jokaiselle peruskuntoiselle kaverille. Maisemajahti päättyi nimittäin vallan upeaan näkymään Tallinnan vanhankaupungin kattojen ylle sekä vastakkaisen puolen merinäköalaan, josta luulimme bongaavamme kotimaammekin maankamaran, vaikka tämä näky saattoi olla yhtähyvin horisonttia mukaileva pilvipeite. Mutta yhtä kaikki, kaunista oli. Vaikka pulssi kiihtyi ja hengitys tiheni, oli edessä aukenevan maiseman näkeminen kaiken sen rehkimisen arvoista. Hintaa tuolla päivälenkillä oli kokonaista kolme euroa.

Kirkon historiaan en sen kummemmin tässä nyt paneudu, mutta mainitsemisen arvoista lienee kuitenkin se, että kirkon torniin on iskenyt salama peräti kolmesti aiheuttaen tuhoisia tulipaloja. Lieköhän se syynä, miksi tornin väritys on noinkin veikeän epätasainen ja huomiotaherättävä? Enpä tiedä, mutta fiksuna tyttönä päättelin näin.

Lisää tornin historiasta ja siitä, millaisia kenkiä ei ainakaan kannata varata mukaan tälle kirkkoreissulle, voit lukea Pöndekengissä-blogista. 😉

Raatihuoneentorilla kohdattiin kesä

Kirkkomaratonin jälkeen käytiin syömässä hyvää mainetta niittäneessä Kaks Kokka-ravintolassa, jonka jälkeen suunnistettiin kiireen vilkkaa vielä nauttimaan päivän viimeisistä valonsäteistä Raatihuoneentorille. Ravintolakokemuksesta kerron vielä enemmän sitten omassa jutussaan.

Halusimme avata tällä reissulla terassikauden, joten Raatihuoneentori oli ainakin näin iltaa kohti mentäessä varma valinta. Aurinko paahtoi vielä lähes koko torinmitalle ja moni muukin oli huomannut sen. Niistä tusinasta terassista oli nimittäin hankala löytää ainuttakaan vapaata pöytää, kunnes intialaisen ravintolan terassilta aukeni paikka meille ihanassa suorassa auringonpaisteessa. Paikka oli myöskin sen verran tuulensuojassa, että lämpötila kipusi varmaan lähemmäs kolmeakymppiä! Intialaisen terassin olutvalikoima ei ollut arvatenkaan kaksinen ja hinnatkin olivat toki näillä paikoilla aika korkealla, mutta olosuhteet tekivät tästä vuoden ensimmäisestä terassikokemuksesta kuitenkin hehkuttamisen arvoisen!

Pikkuhiljaa kello alkoi lähentelemään seitsemää, ja me jouduimme hipsimään takaisin hotellille. Oli nimittäin se aika, kun edessä oli koko reissun kohokohta, josta yksityiskohdat kerron kyllä nekin vasta myöhemmin. Meitä odotti Viru-hotellin Merineitsi-ravintolassa nimittäin viiden tunnin (!) kabareeshow hyvän ruoan ja juoman merkeissä. Ja voihan nyt jummijammi, miten kovasti me nautittiinkaan!! Mutta siitä tosiaan myöhemmin lisää.

Tämä Tallinnan reissu oli kaikinpuolin edeltäjistään poikkeava. Me ei juurikaan kierrelty vanhassakaupungissa, ei istahdettu kahville, hilluttiin tosi vähän hotellihuoneella, ei kulutettu terassinpenkkejäkään, mitä nyt hetki, käytiin nähtävyyksillä eikä kertaakaan Kalamajassa. Hyvin me kyllä syötiin, taas vähän liiankin, mutta se onkin juuri yksi niistä asioista, miksi me tähän kaupunkiin tullaan aina uudelleen ja uudelleen. Ruoka-ajoista ei tingitä.

Vaikka tutut ja turvalliset jutut jäivätkin taka-alalle, oli reissu kyllä ehkä yksi parhaita Tallinnan reissuja ikinä. Tai sitten se oli sitä juurikin kyseisestä syystä. Tuttujen kaavojen noudattaminen on turvallista, mutta usein vähän tylsää. Tällä kertaa ei kyllä tylsää ehtinyt tulemaan.

Reissun jälkeen olo oli aavistuksen rähjäinen mutta varsin onnellinen. Erityisen onnelliseksi sen teki paluumatkan hytti, jossa sai ihan rauhassa hotelliaamiaisen jälkeen jatkaa kesken jääneitä unia ja muistella hauskaa, aamuvarhaiselle jatkunutta iltaa Tallinnan yössä.

Lapsivapaa viikonloppu Tallinnassa ei todellakaan tarkoittanut akkujen lataamista, sillä vielä näin tiistainakin väsymys hiukan painaa. Mutta arvatkaapa mitä? Sepä ei haittaa! Mulla oli niin mukavaa, että vaikka keräsinkin itselleni monen päivän univelat, niin mitään en tekisi toisin! Päin vastoin. Lähtisin milloin vain takaisin ja viettäisin ihan yhtä railakkaan illan, jos tilanne sen sallisi.

Rakkaudesta Tallinnaan ja parisuhdelomaan!

 

Uusimpiin juttuihin pääset nopeiten  käsiksi Blogit.fi -sivustolla, Bloglovinissa ja The Blogjunglessa.Voit käydä seuraamassa blogia myös FacebookissaInstagramissa ja Twitterissä

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply VEERAPIRITA / AURINKORASVAA & ALOE VEERAA maanantai, huhtikuu 23, 2018 at 16:39

    Mie kyllä peukutan parisuhdelomien puolesta. Okei, ja Tallinnan! Herranjestas, VIIDEN tunnin show. Huhhuh, siinä on jo esityksellä pituutta. Jään odottamaan siun juttua siitä!

    • Reply Outi perjantai, huhtikuu 27, 2018 at 13:19

      Joo viisi tuntia kuulosti mustakin ihan karmeelta aluksi, mutta yllätyin positiivisesti! Niin positiivisesti, että uskallan suositella tuota kabareeta kyllä kaikille! 🙂

  • Reply Sanna I Seven Seas sunnuntai, huhtikuu 29, 2018 at 10:54

    Upeat puitteet kyllä terassikauden avajaisiin! Tallinna on niin mun yksi lempparikaupungeista ja onneksi taas toukokuussa sinne uudestaan. Ihanat näkymät tuolta tornista.

    • Reply Outi keskiviikko, toukokuu 2, 2018 at 13:31

      Tallinna on munkin lemppari ja tuo Pyhän Olavin kirkko oli hieno nähtävyys varsinkin noin aurinkoisella säällä!

    Vastaa käyttäjälle Outi Cancel Reply