Eurooppa Kohteet Suomi Yhteistyöt Yleinen

#KotHamAdenture tarjosi vuoden kovimman kotimaakokemuksen

maanantai, syyskuu 24, 2018
*Yhteistyössä Visit Kotka-Hamina

Koskenlaskua, nokipannukahvia, tarinoita meriemme pohjasta löytyneistä hylyistä ja yllätyksellinen korsupiknik. Tämän kaiken ja vähän enemmänkin tarjosi meille Kotkan ja Haminan seutu eräänä elokuisena viikonloppuna. Visit Kotka-Haminan kutsumina muutamakymmentä bloggaajaa, vloggaajaa ja sisällöntuottajaa kokoontui seikkailuun nimeltään KotHamAdventures. Edessä olisi kokonainen viikonloppu täynnä mielenkiintoisia aktiviteetteja, hyvää ruokaa, uusia ihmisiä ja iloisia yllätyksiä. Ja ennen kaikkea tutustumista Kotka-Haminan seudun nähtävyyksiin ja aktiviteetteihin.

Kuvassa Laura/Maailman ympäri 80 vuodessa-blogi

Merikeskus Vellamon hylkynäyttely ja kurkistus merimiesten kyseenalaiseen vapaa-aikaan

Aloitimme viikonlopun tutustumiskierroksen Kotkan Merikeskus Vellamosta, jonka Merimuseo kertoo seudun tarinoita, ja tutustuttaa kävijänsä meren ja merenkäynnin mielenkiintoiseen historiaan. Rakennuksen pääsuunnittelijana on toiminut Ilmari Lahdelma, joka on suunnitellut rakennuksesta  teeman mukaisesti hyökyaallon mallisen.

Merimuseossa pyörii tällä hetkellä useita eri näyttelyitä, joista kävimme kahdessa: päänäyttelynä toimivassa Pohjantähti, Etelän Risti -näyttelyssä, joka kertoo tarinoita mm. merenkulusta, laivoista ja merikaupasta sekä Sex and The Sea -näyttelyssä, joka kurkistaa merimiesten kyseenalaiseen ja jossain määrin kai vaiettuunkin vapaa-aikaan.

Vierailimme Pohjantähti, Etelänristi -näyttelyssä, jossa saimme opastuksen avulla tutustua Suomen rannikkoalueen merihistoriaan ja alueelta löydettyjen hylkyjen tarinoihin. Ihmettelimme laivoista löytyneitä esineitä posliiniastioista nuuskapurkkeihin ja ihalimme hylkyjen jäänteitä.

Merimuseon kiinnostavin ja hieman poskiakin kuumoittava osuus oli maailmaakin kiertänyt Sex and the Sea-näyttely, jossa kurkistetaan merimiesten vapaa-aikaan. Koti-ikävä ja läheisyydenkaipuu pitkillä merimatkoilla saattoi ajaa miehen kuin miehen paheiden teille. Näyttelytiloissa pyörii jatkuvasti noin 10 minuuttia kestävä video, jossa merimiehet, nuoret sekä vanhat, kertovat avoimesti omista ja tovereidensa seikkailuistaan ja tunteistaan merimiessatamoissa.

Lisää Merikeskus Vellamosta ja museon näyttelyistä voit käydä lukemasta [nettisivuilta].

Erämys-Keisarin kosket Kymijoella tarjosi päivän adrenaliinipiikin

Merikeskus Vellamon jälkeen ajelimme bussilla läpi Kotkan kaupungin merkittävimpiä paikkoja. Itselleni alue oli ennestään jo jokseenkin tuttu, sillä siskoni on asunut vuosia Kotkassa, minkä vuoksi kaupungissa on tullut muutamaan otteeseen pyörittyä ihan ajan kanssa.

Pyörähdimme myös Haminassa, joka vierailun ajankohta huomioon ottaen vaikutti poikkeuksellisen kuolleelta kaupungilta. Mutta sitäkin kauniimmalta. Vanhat värikkäät puutalot ja erityisesti Haminan erikoinen ympyränmallinen asemakaava herätti kiinnostusta, joten kyllähän tännekin on joku kesäretki lähivuosien aikana tehtävä.

Varsinainen etappimme kauniin Kymijoen varrella oli Erämys-Keisarinkoski Oy:n ylläpitämä kaunis kokous- ja aktiviteettikeskus. Paikka on ihanan luonnonläheinen, jopa mökkimäinen alue vanhoine hirsirakennuksineen ja lämminhenkisine henkilökuntineen. Täällä voi järjestää esim Tyhy-päiviä tai aktiviteetteja vaikka ihan kaveriporukalle.

Meidän jengi jakautui kolmeen ryhmään: jokijoogailijoihin, koskiuimareihin ja koskenlaskijoihin. Itse kuuluin koskenlaskuporukkaan ja hyvä niin, sillä en ollut aiemmin varsinaisesti koskenlaskua harrastanutkaan, mitä nyt kerran Laosissa kajakin kanssa, jolloin mätkähdettiin koskeen heti ensimmäisten kuohujen jälkeen. Mutta kuten Laosissa, myös Kymijoella mottoni oli ”Ei tipan tippaa”, ja voi kuinka väärässä jälleen olinkaan.

Laskimme yhteensä kolme koskea, joista viimeinen vetäisi adrenaliinit tappiin. Ensimmäisen kuohun harjanteelta tipahdettiin ainakin metrin verran alaspäin ja sukellettiin viimeisen kuohun sisään. Istuin kumiveneen toisessa rivissä, mutta siitä huolimatta koko joen puoleinen kroppani oli aivan litimärkä. Etummaiset kaverit kastuivat alusvaatteitaan myöden, joten tällaiseen hurjasteluun kannattaa varata joko vedenpitävät vaatteet tai vaihtovaatteet rannalle odottelemaan. Meillä kenelläkään ei ollut kumpiakaan.

Koskenlasku oli kaikkinensa aivan todella hauska kokemus!

Koskenlaskutiimimme kuuntelee jännittyneenä turvallisuusohjeita.

Laskun jälkeen istuimme märkine takapuolineen bussiin, joka kuljetti meidät takaisin lähtöpisteeseen. Lähtöpisteessä meitä odotti nokipannukahvit, joita päästiin ryystämään tunnelmallisesti kuksista. Tämä olikin ensimmäinen kerta tälle vuodelle tai useammallekin, kun pääsen kuksan kanssa juttusille. Vaan olihan siinä nostalgiaa näin vanhalle Lapinkävijälle!

Nokipannukahvit seikkailijoille

Tutustu Erämys-Keisarinkosken tarjontaan tarkemmin [täältä]

Käy kurkkaamassa Visit Kotka-Haminan upea video meidän viikonlopusta. (Juttu jatkuu videon jälkeen)

Majoitus Harjun Hovissa ja yllätyksellinen saunailta

Ennen kuin pääsisimme täysin vaihtamaan vapaalle, kävimme tutustumassa Virolahdella sijaitsevaan majapaikkaamme. Itselleni jo jollain tapaa ennestäänkin tuttu Harjun oppimiskeskus oli varannut oppilaitoksen majoittumistilat koko KotHamAdventure-porukalle. Tuttu tämä paikka on siksi, että siskoni opiskeli täällä puutarha-alaa joitain vuosia sitten, minkä vuoksi alueella tuli muutamaan otteeseen käytyä. Puutarha-alan lisäksi Harjussa opiskellaan hevosalaa, maatalousalaa ja luonto-ja ympäristöalaa. Kaunis kartanomainen miljöö ja valtava pihapiiri on omiaan näiden alojen opinnoille.

Harjun oppimiskeskuksen funkkistyylinen asuntola, jossa majoituimme KotHamAdventursin ajan

Kartanorakennusta ja Tyttölä

Asuntolassa sisällä oli hauska sammaloitunut installaatio

Kartanorakennuksen sisustus henkii aitoa kartanotunnelmaa

Ennen Rantahovissa järjestettävää saunailtaa söimme illallista Harjun Kartanorakennuksessa, jonne Ravintola Auran väki oli loihtinut meille aivan ihanan noutopöydän. Illallisen jälkeen bussikuljetus lähti viemään joukkoja saunarakennukselle.

Jossa meitä odotti päivän varmasti ilahduttavin yllätys. Pienen pirtin nurkasta alkoi kantautumaan tunnelmallista soitantaa, jonka aluksi luulin raikaavan kaijuttimesta. Suu loksahti ammolleen, kun näin viisihenkisen vaskiorkesterin istumassa valtavien soittimiensa kanssa tuvan perällä. VAU! Meillä oli siis livemusiikkia koko illan.

Iltaa tahditti Noble Brass -orkesterin lisäksi Takatalo&Tompuri Breweryn olut-tarjoilu. Panimo on siis suomalainen, tarkemmin kymenlaaksolainen kahden maanviljelijän Mikko Suur-Uskin ja Juha Kokkalan Virolahdelle Ravijärven kylään perustama panimo. Oluissa käytettävä mallasohra, kaura ja vesi tulevat maanviljelijöiden omilta tiloilta, ja vuonna 2017 panimon kylmäsavulager on valittu Suomen parhaaksi lageriksi, eikä ehkä turhaan. Olut oli mukavan raikas, eikä liian savuinen minun makuuni, sillä monesti saatan olla vähän allerginen liialle savunmaulle. Panimolla on myös varsin mieleenpainuva slogan: Aina on pantu.

TakataloTompuri panimon kylmäsavulager oli varsin maistuva tuttavuus

Tutustu Takatalo&Tompuri panimoon ja valikoimaan tarkemmin [täältä]

Korsupiknik – Vuoden mieleenpainuvin kokemus

Vielä ennen kotiinlähtöä sunnuntaina, oli luvassa seikkailun viimeinen osuus. Toiset lähtivät ratsastamaan, toiset hevoskärryajelulle, yhdet kalliolaskeutumaan ja minä kuuluin porukkaan, joka olisi lähdössä korsupiknikille.

Plääh, ajattelin. En edes muistanut ilmoittautuneeni moiseen, joka kuulostaa viilenevässä elokuun ilmassa mälsältä ja rankalta. Rämpimistä märässä metsässä ja mitä lie hernerokkaa tarjoavat. Sen takia yritin vielä viimeisillä hetkillä vaihtaa aktiviteettiani toiseen, mutta näin jälkikäteen sanon, että onni ja kiitos kohtalolle, se ei onnistunut.

Korsupiknik alkoi Virolahden Bunkkerimuseosta, jossa katsoimme kymmenen minuutin videopätkän liittyen Salpalinjan rakentamiseen. Linja rakennettiin itärajan turvaksi vuosina 1940-41 ja 1944 ja siitä tuli suurin itsenäisen Suomen rakennushanke. Bunkkerimuseossa päästiin hiukan kurkistamaan myös sota-aikaisiin esineisiin ja asumuksiin.

Museon jälkeen pääsimme tutkimaan, miltä juoksuhaudoissa ja maanalaisissa bunkkereissa näyttäisi, mutta ennen sitä virittäydyimme tunnelmaan. Jokaisen retkikunnan jäsenen oli määrä pukea maastotakit päälle ja heittää reput selkään, joissa kannoimme pakkia, mukia ja luhaa tulevaa kenttälounasta ajatellen. Jo tässä vaiheessa olin todella onnellinen, että olin lähtenyt leikkiin mukaan. Tämähän tuntuu jännittävältä!

Majuri Notzin roolissa esiintyvä Erkki Rikkola oli aivan mahtava paitsi tarinankertoja, myös tunnelmanluoja ja kurinpitäjä. Matalissa bunkkereissa seikkaillessamme oli helppo heittäytyä mielikuvissaan edes jollain tapaa sota-ajan tunnelmiin.

Jatkoimme Bunkkerimuseolta matkaa pitkin Salpapolkua, joka myötäilee 50 kilometrin matkalta Salpalinjaa. Olin edelleen mielikuvissani menossa hernekeitolle jonkun ränsistyneen laavun puisille retkikalusteille.

Kunnes poikkesimmekin metsätieltä huomaamattomalle polulle metsän siimekseen ja laskeuduimme alas köysikaiteeseen tukien aivan metsän vallanneen korsun suuaukolle. Kauempaa pimeästä korsusta alkoi kantautumaan musiikkia, joka kuulosti siltä, kuin se tulisi vanhasta särisevästä levysoittimesta. Lyhtyjä roikkui katosta ja lotta-asuihin pukeutuneet ”tarjoilijat” toivottivat komppanian hymyssä suin lämpimästi tervetulleiksi. Pöydät notkuivat karjalanpiirakoita, kasviskeittoa, rieskaa ja ties mitä. Tunnelma oli jotain täysin ainutlaatuista.

Olin haltioissani! Tälläistä en ikimaailmassa olisi osannut odottaa!

Kaivoimme repuistamme pakit, johon lappasimme kuka kasvissosekeittoa kuka porokeittoa. Korsussa sisällä oli pöytäliinoin katettu pirttipöytä, mutta koska oli kosteaa, pimeää ja meitä oli paljon, päätin muutaman muun komppanian jäsenen kanssa nauttia lounaan ulkona kostealla sammalmättäällä. Eikä ole turhaa sanottu se, että retkiruoka maistuu aina paremmalta. Täällä se maistui niin hyvältä, että hymyä oli vaikea pidättää.

Kuvan nappasi Laura / Maailman ympäri 80-vuodessa

Korsupiknik oli kaikkinensa niin mieletön kokemus, että se säilyy muistinsopukoissa varmasti vielä vuosia.

Bunkkerimuseosta ja Salpalinjasta voit käydä lukemassa lisää [täältä]

Yhteenveto KotHamAdventuresista

KotHamAdventure 2018 oli ensimmäinen laatuaan, jonne oltiin kutsuttu noin 40 sisällöntuottajaa, ja joista reilu 20 pääsi paikalle. Koko viikonlopun kestävä seikkailu oli täynnä ohjelmaa, muttei kuitenkaan niin täynnä, että olisi missään vaiheessa ruvennut hengästyttämään. Järjestelyt oltiin onnistuttu sovittamaan niin, että siirtymisiin oli varattu runsaasti aikaa. Kiireen tuntu loisti siis poissaolollaan.

Seikkailu oli kaikkinensa mieleenpainuva, sillä pääsin kokemaan paljon itselleni uusia aktiviteetteja ja toisaalta mukaan oltiin onnistuttu ujuttamaan myös sellaisia yllätyksiä, joita en olisi osannut lainkaan odottaa.

Kiitos erityisesti matkanjohtajille Tiialle ja Marianne ja kaikille heille, jotka olivat mukana järjestämässä seikkailua! Kiitos, että sain olla mukana!

Muiden seikkailijoiden juttuja KotHamAdventuresista:

Uusimpiin juttuihin pääset nopeiten  käsiksi FacebookissaInstagramissa.

Blogin löytää myös Blogit.fi -sivustolta, Bloglovinista ja The Blogjunglesta.

You Might Also Like

3 Comments

  • Reply Matkalle Kaakkois-Suomeen: 50 kivenkovaa väitettä Kotkan-Haminan seudulta tiistai, lokakuu 2, 2018 at 15:23

    […] Maa QuZuu: #KotHamAdventure tarjosi vuoden kovimman kotimaakokemuksen × Lähtöselvitetty: Kotiinpaluu koskien ja kartanoiden kautta × Lyhyenä hetkenä: Kosken […]

  • Reply Merja / Merjan matkassa lauantai, lokakuu 6, 2018 at 14:51

    Kuulostaa hauskalta reissulta. Koskenlasku varsin jännittävältä, enkö tiedä olisinko itse uskaltanut mukaan mutta sen jälkeen varmasti voittajaolo. Ulkona muuten kaikki eväät maistuu aina parhaimmilta. Mikähän siinäkin on 🙂

    • Reply Outi maanantai, lokakuu 15, 2018 at 11:04

      Kyllä sä Merja olisit mukaan uskaltanut tulla laskemaan koskea! 😀 Ryhmäpaine paras paine 🙂 Koskenlasku oli kyllä hauska vähän jännittäväkin kokemus. Menisin kyllä heti uudelleen!

    Leave a Reply