Monthly Archives

elokuu 2018

Bangladesh – matkavinkkejä ja ajatuksia

Bangladesh matkakohteena ei ole vielä saavuttanut suurta suosiota, mutta puhutaan, että matkailu maassa olisi lisääntynyt. Matkakohteena maa voi olla haastava ja turistin onkin hyvä varautua hyvällä asenteella ja pitkällä pinnalla. Maa on todella monimuotoinen ja sieltä olisi paljon kerrottavaa. Kokoan näihin Bangladeshia käsitteleviin juttuihin omia näkemyksiä ja kokemuksia. Toki myös vinkkejä sellaisille, jotka haluavat tämän maan nähdä ja kokea.Lennot

Bangladeshiin ei ole suoria lentoja Suomesta. Turkish Airline, Qatar Airways sekä Emirates tarjoavat lentoja yhdellä vaihdolla ja kohtuullisella lento ajalla. Palaan näihin vielä myöhemmin.Viisumi

Maahantulo on jo oma prosessinsa. Bangladeshiin tarvitaan viisumi. Tämänhän voi hankkia jo ennakkoon ja näinollen ei tarvitse enää kentällä jännätä, miten sen kanssa käy. Yleisesti ottaen viisumit myönnetään, mutta eihän sitä koskaan voi olla täysin varma. Dokumentit ainakin pitää olla kunnossa. Kentältä saa viisumin 30 päivän oleskeluun maassa. Me emme hankkineet viisumeja valmiiksi (kuten en ole tehnyt aikaisemmillekaan Bangladeshin matkoille), vaan hankimme viisumit kentältä. Viisumi hakemus-lomakkeita saa myös kentältä ja se on täytettävä ennen jonoon menemistä. Viisumi maksu 52 dollaria pitää myös olla maksettuna ennen kuin voi mennä jonottamaan viisumia. Lisäksi pitää olla esittää kutsukirje tai dokumentti hotellivarauksesta sekä lentolippu tai jokin muu dokumentti, milloin aikoo lähteä maasta pois. Samoin passit katsotaan myös tässä kohden. Kutsukirjeessä on hyvä olla kaikki tiedot oikein. Meille kävi niin, että kutsukirjeen lähettämisen jälkeen oli henkilön puhelin ja sen myötä sim-kortti varastettu ja numero oli vaihtunut. Tämä tuotti hetkellisesti meille harmaita hiuksia, mutta siitä selvittiin soittamalla kutsukirjeen lähettäjälle, joka on paikallinen henkilö. Hän selvitti asian virkailijoille. Virallisia viisumia varten hankittavia passikuvia meillä ei ollut matkassa eikä niitä tarvittu. Kuvaus hoituu digitaalisesti nykyään. Toki viralliset sivut edelleen sanovat, että valokuva pitäisi olla mukana.

Viisumit saatuamme siirryimme seuraavaan jonoon, joka oli passintarkastus. Tähän mennessä meillä oli mennyt aikaa jo luvattoman kauan. Passijonot ovat olleet joka kerta pitkät ja aikaa saa kulumaan helposti melkein pari tuntia tähän viisumi-passintarkastus rumbaan. Eli oikeanlainen ja hyvä asenne on paikallaan maahan saavuttaessa.

Vihdoinkin kentältä ulos ja liikenteeseen. Meillä oli edessä noin 30 kilometrin matka Dhakan lentokentältä naapurikaupunkiin Narayanganjiin. Tuo 30 km matka vie aikaa noin 1 1/2 tuntia normaalissa liikenteessä. Ruuhkassa aika vähintäänkin tuplaantuu. Edellisessä Bangladesh postauksessa vähän tätä kaaottista liikennekulttuuria jo avasinkin. Narayanganj oli meidän pääkohde tällä matkalla. Meidät oli kutsuttu yöpymään paikalliseen perheeseen ja otimme kutsun vastaan.

Liikkuminen 

Liikkumiseen meillä oli käytössä auto ja autonkuljettaja. Koko päivälle oma autonkuljettaja sekä 9 hengen auto maksoi noin 40-50 euroa. Tämä on järkevin tapa liikkua Bangladeshissa. Toki lyhyet matkat kuljimme tuktukeilla sekä riksoilla. Tuktukit ovat halpoja. Noin viiden kilometrin matka maksaa muutaman euron ja siihen mahtuu 2-4 henkilöä kyytiin. Riksat maksavat muutamia kymmeniä senttejä. Näissä 2-3 henkilöä matkustaa kyydissä. Eli liikkuminen Bangladeshissa on äärimmäisen edullista. Ruoka

Ruoka Bangladeshissa on yleisesti ottaen hyvää, mutta tulista. Itse jouduin aina pyytämään ruoan siten, että se ei olisi niin tulista ja mausteista. Aina luvattiin, että ruoka ei olisi tulista, mutta kyllä siinä silti potkua oli. Kotona valmistettu ruoka oli hyvin länsimaalaista, koska sen usein valmisti henkilö, joka on tottunut länsimaalaiseen ruokaan ja osasi olla varovainen mausteiden kanssa. Riisiä ja kalaa syödään Bangladeshissa paljon. Lisäksi naudanliha sekä kana oli perheessä paljon käytetty raaka-aine. Monet kotitekoiset ruoat ovat vieläkin mielessä sellaisina, että kunpa osaisi ne itsekin valmistaa. Hedelmät ovat makeita ja hyviä ja mikä olisi ihanampaa, kuin syödä tuoretta mangoa suoraan pihan puusta poimittuna. Aika täydellistä.

Ravintolat ovat hyvin erilaisia ja eritasoisia. Meidän onneksi meillä oli mukana koko ajan henkilö, joka tuntee maan ja tiesi myös ne hyvät ruokapaikat. Dhakasta löytyy jo monia kansainvälisiä ruokaketjuja, kuten mm. KFC, Burger King ja Pizza Hut. Näistä ainoastaan käytimme yhtä ja ihan vain siitä syystä, että seurueessa oli suomalainen henkilö, joka oli ollut maassa jo pidempään ja kaipasi hetkellisesti länsimaalaista ruokaa. Ehdottomasti omat suosikkiravintolat löytyivät Narayanganjista. Toinen suosikkini oli kiinalainen, New China junction, jossa ruoka oli todella hyvää, annokset jättikokoisia ja palvelu ystävällistä. Ja elämäni parhaat pizzat syötiin spicy gardenissa. Ostokset 

Dhakassa on useita länsimaalaisia ostoskeskuksia, joista suurin on Jamuna future park. Täällä on liikkeitä laidasta laitaan ja joka makuun. Oma suosikkini on ehdottomasti Artisan, josta saa länsimaisia vaatteita myös naisille. Aarong on toinen suosikkini. Täältä löytää paikallisia vaatteita sekä kotiin erilaisia tarvikkeita. Lisäksi löytyy myös kaikenlaisia pieniä koriste-esineitä, avaimenperiä yms. Hintataso Suomeen verrattuna on todella edullinen. Vaatteet ovat laadukkaita ja kestäviä.

New market on Dhakan vanhin ostoskeskus ja se ei ole länsimaalaisen ajattelun mukainen ostoskeskus. Enemmänkin sellainen markkina-alue. Ihana ja siisti paikka, jossa tekee todella edullisia löytöjä. Toki hinnat eivät ole kiinteitä ja hinnassa on aina pieni turistilisä. Pienestä turistilisästä huolimatta täällä tekee löytöjä erittäin edullisin hinnoin.New market on yläkuvassa oikealla puolen. Paljon katukuvassa näkyi myös ns. kadunvarsikojuja, joista sai ostettua lähes mitä tahansa. Paljon oli myös erilaisia markkina-alueita sekä ostoskeskuksia, joissa liikkeet olivat ikäänkuin ”kioskeja”, joista kauppa käytiin tiskin toiselta puolen. 

Bangladesh on aitojen ihmisten maa. Itse olen kokenut oloni siellä turvalliseksi, mutta paljon varoitellaan mm. taskuvarkaista. Toki varovaisuutta tulee noudattaa, ihan niinkuin missä tahansa muuallakin. Mikäli mielii matkaa Bangladeshiin, kannattaa suunnata myös pääkaupungin ulkopuolelle. Sieltä löytyy parhaimmat maisemat. Näistä lisää vielä myöhemmin.

Bangladesh – idän ihmemaa

Pitkään on pitänyt blogia päivittää ja ihmetellä tuota idän ihmemaata, Bangladeshia. Maa herättää monenlaisia ajatuksia ja tunteita. Olimme kesäloman ensimmäisen viikon täällä. Osalle matkaseurueesta kohde oli entuudestaan tuttu, kun taas osa oli ensimmäistä kertaa maassa. Maa on sellainen, että sitä ei voi edes oikein kuvailla kenellekään, millaista siellä on. Se pitää kokea itse. Omalla tavallaan todella karua, mutta samaan aikaan äärimmäisen kaunista.  Bangladesh sijaitsee Etelä-Aasiassa Bengalinlahden rannalla. Ilmasto on täällä trooppinen. Leudot talvet, kuumat ja kosteat kesät sekä monsuunisateet kuuluvat vuodenaikojen kiertoon. Paikalliset jakavat vuoden kuuteen eri vuodenaikaan; kesä, monsuuni, syksy, myöhäinen syksy, talvi ja kevät. Jokaiseen vuodenaikaan on omat tyypilliset tunnusmerkit.

Sanotaan, että talvi ja alkukevät ovat parasta matkustusaikaa. Itse olimme heinäkuussa ja tällöin oli kuumaa ja kosteaa. Muutamina päivinä satoi vettä, mutta ne olivat lyhyitä sadekuuroja. Lämpötila oli koko ajan yli 30 astetta. Ei sinänsä kuulosta pahalta, mutta ilman kosteus oli todella suuri ja sen vuoksi tuntui, että lämpötila olisi ollut paljon enemmän. Koska maa on muslimimaa, tulee se huomioida pukeutumisessa. Erityisesti naisten pitää pukeutua peittäviin vaatteisiin. Miehet voivat liikkua vapaammin. Naisten pukeutumisessa tulee kiinnittää huomiota siihen, että olkapäät, polvet ja takapuoli ovat riittävästi peitossa. Huivi puetaan vielä hartioille siten, että se peittää rinnat. Yllättävän hyvin tällaisella pukeutumisella saattoi tuossakin kuumuudessa olla.  Bangladesh on maailman yksi väkirikkaimmista maista. Jos Suomessa on ollut vuonna 2016 noin 5,5 miljoonaa asukasta, on samana vuonna Bangladeshin asukasluku ollut noin 163 miljoona.  Kun Suomen pinta-ala on 338 424 km2, on se Bangladeshissa  147 570 km2. Tästä voi nopeasti päätellä, millainen väkitiheys maassa vallitsee. Nopealla laskutoimituksella ja hieman oikoen on Bangladeshissa 29 kertaa enemmän ihmisiä kuin Suomessa ja puolet pienemmällä pinta-alalla. Tästä voi hyvin nopeasti luoda oman mielikuvan siitä, kuinka paljon ihmisiä siellä onkaan. Pelkästeen maan pääkaupungissa, Dhakassa, on yli 7 miljoona asukasta. Ihmiset ovat täällä ystävällisiä ja vieraanvaraisia. Koska maa ei ole varsinainen turistikohde, herättää turisti hämmennystä ja aitoa kiinnostusta paikallisten keskuudessa. Katseita sai, meni minne vain. Ihmiset halusivat ottaa myös kuvia ja onnellisia olivat, jos saivat selfien. Oma kokemukseni maan liikenteestä on se, että se on kaaottinen. Tuktukit, riksat, autot, bussit, rekat yms. yrittävät selviytyä samoilla teillä. Yleisesti voisi sanoa, että jos ajokaistoja on kaksi, on siinä kulkupeliä rinnakkain vähintään neljä. Ja maantiellä… rehellisesti sanottuna en ole koskaan pelännyt liikenteessä niin paljon, kuin ensimmäistä kertaa ollessani Bangladeshissa ja matkustaessamme Dhakasta maaseudulle. Tällöin meidän kuljettaja kuvitteli kaiketi olevansa vähintäänkin Vatanen. Ohitukset olivat sellaisia meidän näkökulmasta katsottuna ”läheltä piti tilanteita”, mutta tuolla ihan normaalia liikennettä. Siirtymiin pitää Bangladeshissa varata paljon aikaa, koska ruuhkat ovat valtavia ja tiet huonossa kunnossa.  Ensimmäinen postaus Bangladeshista vihdoinkin tehtynä. Paljon on vielä kerrottavaa ja kuvia näytettäväksi. Monenlaista tuli matkan varrella koettua ja nähtyä. Näistä myöhemmin lisää.

Hostellielämää Gili Airilla

En voi sanoa, että elämäni ensimmäinen kerta, kun yövyin hostellissa, mutta aika vähissä nämä kokemukset ovat olleet. Gili Air tarjoaa laajan valikoiman hostelleja ja me valitsimme booking.comin kautta meidän silmää ja tietysti myös lompakkoa miellyttävän vaihtoehdon. Majoituspaikaksi valikoitui Gili Buana. Meitä oli matkassa seitsemän henkeä ja varasimme kolme deluxe-huonetta, jonne yhteen tulisi varasänky. Hostellille saapuessamme meille tarjottiin ensin kahta deluxe-huonetta ja yhtä kolmen hengen huonetta yhteisellä wc- ja pesutilalla. Emme tähän suostuneet, koska meille oli tärkeää, että huoneessa on oma wc ja suihku. Asia järjestyikin ilman mutkia ja saimme kolme vierekkäistä huonetta käyttöömme ja yhteen huoneista varasängyn. Julkaisukelpoisia valokuvia en ehtinyt huoneista ottamaan, koska aika vauhdilla sinne tavarat heitettiin ja siinähän se sitten menikin siistin huoneen kuvaamisen mahdollisuus.

Hostelli oli siisti ja henkilökunta ystävällistä. Hostellilla oli pieni uima-allas, joka oli kuitenkin riittävän suuri, koska suurta ryysistä altaalle ei ollut. Lisäksi hostellilta löytyi shakkipeli sekä lentisverkko ja joka päivä taisi joku peliturnaus verkon äärellä ollakin. Hostellilta sai vuokrata myös polkupyöriä, jotka olivatkin varsin mukava liikkumismuoto saarella.  Aamiainen hostellilla oli vaatimaton, mutta ajoi hyvin asiansa. Tarjolla oli kolme vaihtoehtoa, joista sitten oman mieltymyksen mukaan sai valita, mitä aamiaiseksi halusi syödä. Vaihtoehtoina oli munakas, munakokkeli ja nuudeli- tai riisiannos kananmunan kera. Annokseen sisältyi myös aina vaalea leipäviipale voin tai marmeladin kera. Joka päivä sai vatsan syödä täyteen, vaikka aamiainen ei monipuolinen ollutkaan. Aamiainen valmistettiin asiakkaan tilauksen mukaan, joten aina sai tuoreen ja vastavalmistetun aterian.   

Tämän kokemuksen perusteella voin suositella lämpimästi tätä ihanaa hostellia, Gili Buanaa. Muutoinkin hostelli oli oikein hyvä vaihtoehto hotellille. Tässä hostellissa oli oma tunnelmansa ja henkilökunta tervehti meitä aina nimellä. Sellainen kotoinen ja hyvä fiilis myös matkustajien kesken. Kaikki oli siis loman ajan kohdillaan. Millaisen majoituksen sinä yleensä valitset?

Gili Air – Part II

Lomasta on vierähtänyt jo kuukausi. Paljon on ehtinyt reissun jälkeen tapahtua sekä omassa arjessa että maailmalla. Nyt on kuitenkin hyvä hetki laittaa sekä omat ajatukset että kuvat järjestykseen ja kirjoitella blogiin juttua.

Gili Airista olen yhden tekstin kirjoittanut jo aikaisemmin ja se löytyy blogista otsikon Gili Air – Part I alta. Tässä kuvailin omia fiiliksiä saaresta. Ihastuin saaressa sen leppoisaan menoon, rauhaan ja hiljaisuuteen. Sukellusta ja snorklausta harrastava saa varmasti enemmän irti, kuin tällainen vähemmän vedessä viihtyvä lomalainen.

Ruoka on olennainen osa reissua ja Gili Airilla ehdoton suosikkiravintola meidän koko seurueelle oli Pura Vida – todella ihana espanjalainen ravintola saaren pohjoisella puolella rannassa. Ruoka oli todella hyvää, palvelu ystävällistä ja puitteet muutoinkin kohdillaan. Melkein voisi sanoa, että ottaapa täällä minkä ruoka-annoksen tahansa, ei tule pettymään.  Saaren keskiosassa sijaitsi meksikolainen ravintola, joka oli illasta toiseen täynnä ihmisiä. Uteliaisuus tätä ravintolaa kohtaan luonnollisesti heräsi, ja pitihän se myös testata. Ei kuitenkaan pärjännyt espanjalaiselle, vaikka ruoka olikin ihan ok. Mutta ilman muuta sellainen, jota voi lämpimästi myös suositella. Täällä juomalasit olivat aika veikeät. Hauska pieni yksityiskohta, joka sai hymyn huulille.  Yleisesti ottaen Gili Airilla oli melko edullista syödä. Reissussa olemme sellaisia, että emme valitse ehkä sitä kaikkein kalleinta emmekä kaikkein halvinta ravintolaa. Useimmissa ravintoloissa ruoan sai noin 5-6 euron hintaan, eli noin 80 000-100 000 rupialla. Meidän 7 hengen seurue söi useimmiten noin 40-60 euron hinnalla. Toki aina emme ottaneet alkupaloja tai jälkiruokia. Toisinaan ruoka-annokset yllättivät koolla, mutta ei niin, että olisivat olleet isoja annoksia. Joissakin ravintoloissa annokset olivat suhteellisen pieniä ja jos antaa nälän kasvaa kovin suureksi, eivät nämä annoskoot olisi nälkää pois vieneet. Alla vielä muutama kuva siitä, millaisia summia ruoka maksoi ravintolassa.