Matkalla kohti paratiisia – Gili Air

Gili Air – pieni pala paratiisia. Näin ainakin olin luonut mielikuvan tuosta kuvankauniista saaresta. Rauhallisuuden ja hiljaisuuden tyyssijasta, jossa mieli ja sielu voi levätä.

Matka Gili Airille taittuu mukavasti veneellä auringon paistaessa ja mukavasti lämmittäen matkalaisia. Tuuli tuivertaa hiuksissa ja merivesi tuntuu iholla mukavan kevyenä ja sumuisena suihkuna. Näin olin jälleen mielikuvaa rakentanut ihanasta venematkasta Balilta Gilin saarille.

Mikä on sitten minun totuuteni näistä omista mielikuvistani? Aloitetaanpa tuosta venematkasta…

Olimme varanneet venematkan liput ennakkoon fast boat Gili sivustolta. Varaus toimi moitteettomasti ja hinta oli erittäin kohtuullinen, 4 200 000 rupiaa – eli noin 260 euroa 7 hengeltä. Henkeä kohden siis vajaa 38 euroa. Hinta sisälsi kuljetukset Balilla majoituspaikasta tai lentokentältä satamaan ja takaisin majoituspaikkaan sekä venematkat Gilin saarille. Erittäin hyvä diili mielestäni. Ja mikä positiivista, matkan sai maksaa vasta lähtöhetkellä käteisellä tai pankkikortilla. Lähtökohtaisesti meillä oli aika tiukka aikataulu veneeseen ehtimisessä. Lennon pitäisi laskeutua 9.50 ja vene lähtisi 13.30 ja matka-aika lentokentältä satamaan olisi noin 2 tuntia. Toivoimme siis, että kone on ajoissa ja kaikkien laukut löytyvät hihnalta. Matkanjärjestäjän toimesta oli meille tehty selväksi, että auto lähtisi kentältä viimeistään klo 11.30, siihen olisi ehdittävä, jotta ehtisimme veneeseen. Kentällä kaikki sujui hyvin ja olimme hyvissä ajoin valmiita. Meillä oli hyvin aikaa käydä vaihtamassa kevyempää vaatetusta ylle ja ostamassa vettä matkaan mukaan. Sitten vain kuskia etsimään… Jota ei kentältä löytynytkään… Soitto matkanjärjestäjälle ja tiedustelua, että mistä löytäisimme kuljettajan. Selvisi, että kuski olisi myöhässä. Kuljettaja saapui noin 12.15 paikalle, joka tarkoitti itselleni turhaa stressiä siitä, ehtisimmekö veneeseen. Kuljettaja ei asiasta turhaa stressiä ottanut ja pysähtyi matkan varrella mm. tankkaamaan ja toisen matkaseurueen pyynnöstä ostamaan tienvarsikojusta jotain todella tarpeellista… Tämähän todella tarkoitti sitä, että emme olisi satamassa 13.30. Niinkuin emme olleetkaan. Kuitenkin vene meitä siellä odotti ja pääsimme matkaan suunnitellusti kohti Gili Airia. Syvä helpotuksen huokaus. Ihan turhaan taas stressasin. Vene oli jo täynnä matkustajia ja saimme hajapaikkoja itsellemme. Osa seurueesta löysi paikat veneen etuosasta ja minä ja tyttäreni veneen perältä. Tämä osoittautui itselleni oikein hyväksi paikaksi, koska pieni kevyt tuulenvire sieltä silloin tällöin puhalsi ja helpotti oloa. Merenkäynti ja veneen nopeus ei ollut oikein hyvä kombo ja me kaksi takapenkin matkustajaa olimme aika huonoina. En yleensä voi huonosti merellä, mutta nyt todellakin sitä tein. Jouduin jo pyytämään oksennuspusseja veneen henkilökunnalta. Onneksi en näitä joutunut kuitenkaan käyttämään. Täytyy myös sanoa, että harvoin pelkään mitään niin paljon, kun nyt pelkäsin. Sen verran merellä oli aallokkoa ja vene puski täyttä höyryä eteenpäin. Aallot löivät pärskeitään ikkunoihin ja niiden yli. Koko matkan toivoin, että olisimmepa jo perillä. Toisinaan oli pakko vain keskittyä hengittämiseen ja itsensä rauhoittamiseen, jotta pärjäisin tämän matkan. Loppu hyvin kaikki hyvin ja saavuimme vajaan kahden tunnin matkan jälkeen Gilin saarille. Ensin Gili Trawanganille ja siitä sitten Airille. Syvä helpotuksen huokaus! Kunnes tajusin, että vielä olisi kerran koettava tuo matka. Paluumatka oli edellistä matkaa omalla tavallaan vielä kamalampi. Aallokko vaikutti suuremmalta, tuuli tuntui jo lähtösatamassa pahemmalta, pieni vesisade ja kaikki. Itsensä psyykkaus alkoi jo venettä odotellessa, mutta aika huonoin tuloksin. Matkan aikana lupasin miehelleni, että ikinä en sitä venehaavetta toteuta. Se on nyt unohdettu. Ikuisiksi ajoiksi. Lupasin myös jatkossa vain lentää saarten väliset matkat, joten Gilin kaltaiselle saarelle en olisi enää koskaan menossa. Vannomatta taas paras, en tätä lupausta kuitenkaan pidä. Enkä ehkä venehaaveestakaan vielä luovu. Unohdan tämän kaltaiset asiat aika nopeasti. Vaikka samaan aikaan koin pelkoa veneessä, tunsin turvallisuuden tunnetta siitä, että veneen kapteeni oli oikein ammattilainen ja osasi hommansa. Ymmärsi, miten ja missä mennä ja millä vauhdilla. Satamassa on syytä olla valppaana ja hereillä. Satama on melko vilkasliikeinteinen ja sieltä lähtee useampi vene samoihin aikoihin. Ennen satamaan menoa tulee käydä lunastamassa liput itselleen. Meillä kuski vei meidät menomatkalla matkanjärjestäjän toimistoon, jossa liput lunastettiin ja maksettiin. Gilillä lähellä satama-aluetta oli samankaltainen lippupiste, jossa paluuliput vaihdettiin boarding pass:n.

Satamassa ei ole mitään infotaulua, josta näkisi oman veneen tai toisten veneiden aikatauluja tai mitään muutakaan tietoa. Laiturialueella ja pienessä odotustilassa kävi henkilö huutelemassa laivayhtiön nimeä ja sen mukaan ihmiset sitten siirtyivät odottamaan omaa venettänsä laiturin nokkaan. Vene tyhjäksi ja täyteen – todella tehokkaasti – ja taas matkaan. Laukut merkattiin ja matkustajat saivat tarralaput itselleen. Näin tiedettiin, kuka on menossa ja minnekin. Vaikka venematka ei vastannut romantisoitunutta mielikuvaani, kannatti se silti tehdä. Määränpää oli matkaa parempi kokemus. Kuitenkin pienenä vinkkinä sanoisin, että venematkaa ei kannata romantisoida, kuten minä tein. Se voi hyvällä säällä olla varmasti oikein leppoisa, mutta aina ei voi tyyntä tilata ja saada, vaikka kuinka sitä toivoisikin.

Mitä muistoja ja kokemuksia teillä on venematkoista? Miten selvitä tällaisista reissuista entä kuinka saada pelko hallintaan?

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply piyya 29.7.2018 at 12:45

    näitä kun lukee, mietityttää että lähdenkö talvella oamtoimimatkalle Aasiaan ensimmäistä kertaa ihan yksin. Yksinhän matkustan lähes aina Euroopassa mutta….
    Mutta Ihnaia kuvia ja tunnelmiahan teillä on matkalta tullut. Niistä tunnelmista varmaan vielä enemmän kohta 😉

    • Reply Emilia / maailmanlaidalla 30.7.2018 at 15:00

      Matkakohde oli kyllä enemmän kuin turvallinen, sen puolesta voin kyllä suositella niin Giliä kuin Baliakin. Gili rauhallinen ja rento paikka, jonne voisin ajatella meneväni myös itsekseni. Toki tekemistä siellä ei ole paljoa, mutta jos viihtyy rauhallisissa oloissa, niin oikein sopiva kohde! (Ainoastaan toi venematka oli minun kokemuksena aika kamala. Mutta meidän seurueesta 5/7 koki sen olevan ihan ok…) Bali myös turvallisen oloinen. En kokenut kertaakaan, että olisi pitänyt pelätä mitään siellä. Yritän pian päivittää blogiin lomakuvia ja kuulumisia! 🙂

  • Reply Riikka 28.7.2018 at 13:15

    Tuleepa niin mieleen oma kokemus Malediiveilla, matka Malen pääsaarelta Meeru Islandille. Onneksi matka kesti vain 45 min ja se unohtui nopeasti maanpäällisessä paratiisissa. Apteekeista muuten saa ostettua akupunktiorannekkeita matkapahoinvointiin. Oon lapsilla joskus käyttänyt, mutta niitä myydään myös aikuisille. Painaa oikeaa kohtaa ranteesta, suosittelen!

    • Reply Emilia / maailmanlaidalla 30.7.2018 at 14:55

      Ilmeisesti ollut aika mieleenpainuva venereissu myös sinulla! Onneksi muistiin jää lopulta ne hyvät asiat ja tällaiset pikku pahoinvoinnit unohtuu nopeasti 😉 Meillä on nuorimmalla lapsella ollut joskus käytössä toi akupunktioranneke ja se oli kyllä toimiva! Enpä ole muistanut koko ranneketta vuosiin, pitääkin käydä sellainen hakemassa. Kiitos vinkistä!! 🙂

    Leave a Reply