#suomi100: Avoimet puutarhat -tapahtumassa yli 60 000 kävijää!

Sunnuntaina 2.7 vietettiin kuudetta kertaa valtakunnallista Avoimet puutarhat -tapahtumaa. Tänä vuonna ympäri Suomea oli vierailijoille avattu lähes 550 kohdetta, joista me kävimme tutustumassa neljään Pirkanmaalla sijaitsevaan. Emme olleet liikkeellä yksin, sillä tapahtuma sai liikkeelle Puutarhaliiton arvion mukaan yli 60 000 kävijää. Sääkin suosi pilvipoutaisena, yhtään sadekuuroa ei saatu niskaamme!

Lähdetäänpä sitten kuvapainotteiselle kierrokselle!

1. Hämeenkyröläistä Saksan tilaa on rakennettu jo reilun kahdenkymmenen vuoden ajan. Puutarha on kooltaan suuri, yli 4000 m2, ja sitä reunustaa maalaismaisema, eli käytännössä viljapellot.

Saksan tilan puutarhassa on laajoja nurmikkoalueita ja siellä täällä isoja istutusalueita. Yksi pihan katseenvangitsijoita oli 1840-luvulta peräisin oleva luhtiaitta, jota ei kuitenkaan ollut suotavaa erikseen kuvata.

Puutarhassa olevat lasipuhallustyöt ovat ylöjärveläisen Lasityö Sinisiiven valmistamia. Tapahtumaa varten infoa oli printattu useisiin kyltteihin mm juuri näistä lasitöistä, aitasta sekä kasvarista.

Kasvihuone on valmistettu täysin kierrätysmateriaaleista, vanhoista ikkunalaseista sekä lattia vanhoista piipun ja leivinuunin tiilistä.

Saksan tilan puutarha on laajuudessaan vaikuttava, mutta meidän makuumme ehkä hieman persoonaton. Käymistämme neljästä puutarhasta täällä oli eniten vierailijoita yhtä aikaa paikalla, eikä henkilökohtaista kontaktia puutarhan omistajiin syntynyt, mikä jälkikäteen ajatellen oli harmi.

Puutarhasta on julkaistu artikkeli Pellervo-lehden numerossa 2/16.

2. Toinen vierailukohteemme oli Kahden eläkeisen piha Kyröskoskella.

Tässä pihassa oli selkeästi kaksi eri puolta. Tyttäreltä(?) saamassani puutarhakartassa varjoisemmalla puolella, metsän siimeksessä, sijaitsevat Metsäpuutarha, Kanelitarha ja Saunanmaa. Vanha saunarakennus onkin erityisen herttainen.

Puutarhasta löytyy mm satakunta erilaista pensasruusua ja saman verran erilaisia, osittain keskenään risteytyneitä pioneita.

Mm ruusupensaat reunustavat pitkiä pergoloita.

Päivänliljat ja iirikset olivat parhaillaan upeassa kukassa. Upeimpina loistivat kuitenkin kerrotut, kermanväriset pionit, jotka ovat talon emännän mukaan risteymiä Claire de Lune -pioneista.

Kahden eläkeläisen puutarhassa oli monia viehättäviä elementtejä. Jo aiemmin mainitsemieni lisäksi oman viehätyksensä loi rentous. Leinikit ja lupiinit saivat kukkia sopusoinnussa perennojen kanssa. Jonkun silmään tämä saattaisi olla häiritsevää, mutta omaani ihanan rentoa. Tämä puutarha ei ole työleiri. Meillä kotonakin kukkivat aidan portinpielessä parhaillaan koiranputkihattarat!

3. Kolmantena kohteena kävimme Anjan ja Detlevin puutarhassa niinikään Kyröskoskella. Tuskin olin pihaan sisään astunut, kun katse osui jo moneen ihastuttavaan yksityiskohtaan, ja niitä riitti koko kierroksen ajaksi.

Miten voi vanhasta puhelinkopistakin luova puutarhuri tehdä näin kauniin elementin! Katolla on ”haikaranpesä” ja kopissa sisällä asustivat kurkuntaimet kasvusäkissään.

Päivänliljat aloittelivat täälläkin kukintaansa.

Anjan ja Detlevin tontilta pääsee myös uimasille.

Kaikista jo tähän asti ihastelemistani voiton vei kuitenkin upea kesäkeittiö. Kierrätysmateriaaleista kootusta ja täynnä yksityiskohtia olevasta puutarhan keskipisteestä olisi löytynyt kuvattavaa vaikka omaan juttuunsa.

Kahteen ensimmäiseen kohteeseen koirat eivät olleet tervetulleita, mutta kahteen viimeiseen kyllä, joten mekin olimme ottaneet kaksi koiristamme mukaan, cavaliereista nuorimman ja vanhimman.

Taustalla oleva kasvihuonekin on tehty kierrätysmateriaaleista.

Detlev kertoi heidän asuneen tässä jo 38 vuotta ja puutarhaa on kunnostettu reilun parinkymmenen vuoden aikana. Eikä se koskaan valmistu, aina tulee uusia ideoita. Pappilasta kaadettu vanha tammi sai Detlevin käsissä kirkkoaiheiset koristeet.

Hyötypuoli ja kauneus samassa kuvassa. Halot odottavat pinoamistaan ja rhodot kukkivat varjoisassa paikassa kauneimmillaan. Tämä puutarha jäi todella mieleen.

4. Neljäs ja viimeinen vierailukohteemme oli jälleen aivan erilainen verrattuna kolmeen aiempaan. Ikaalisissa kaupunkialueella sijainnutta Päivi Ojasen pihaa voisi kutsua amppelipuutarhaksi, sillä joka puolella puutarhaa oli runsaasti amppeleita.

Sisäänkäynnillä vastassa olivat pieni koristekaivo, amppelit ja iso ikkunanpokista koottu lyhty, jossa nyt kesäaikaan asustivat purkkikukat.

Päivi kertoi kasvattaneensa daalioitaan ensin noissa kuusikulmaisissa kukkalaatikoissa, mutta niissä kävi tila pian ahtaaksi. Niinpä daaliat saivat uuden kodin vanhoista ratapölkyistä kootusta kukkapenkistä.

Päivi kertoi myös kuulleensa, etteivät kärhöt yleensä kasva koivujen kanssa. Hänen pihassaan tämä pari kuitenkin kietoutuu kirjaimellisesti yhteen.

Tässä puutarhassa huomioni kiinnittyi amppelien lisäksi koristeisiin, kuten tonttuihin sekä sammakkoneitiin kumppareissaan ja biksuissaan.

Emäntä ehti kertoilla meille hyvin puutarhastaan ja pahoitteli (tai harmitteli) moneen otteeseen sitä, miten kaksi edellistä talvea veivät niitä varmimpiakin perennoja, niin ettei varsinaisissa kukkapenkeissä ollut paljoa kasveja.

Siinä hyvin erilaiset kohteet, mikä on sinun suosikkisi? Oletko puutarhaihmisiä?

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *