Suomi100: Lankoski ja Kristiinankaupungin vanha puutalokaupunki

Suomessa tulee matkusteltua aivan liian vähän, vaikka meillä on kaunis ja kiinnostava kotimaa. Satavuotias Suomi houkuttaa nyt monia tutustumaan kohteisiin myös omien rajojen sisäpuolella.

Viime viikolla teimme parikin eri yhden yön reissua Länsi-Suomessa, sillä olimme lupautuneet keskellä viikkoa kissanhoitokeikalle äitini reissatessa Itä-Suomessa ja viikonloppuna oli luvassa koiranäyttelyt molempina päivinä. Alkuperäinen ajatus oli kissanhoitokeikalla kiertää minulle tuttua Poria turistin silmin, mutta päädyimme kuitenkin ajamaan suht lyhyen matkan Kristiinankaupunkiin ja niin Satakunta vaihtuikin Pohjanmaan lakeuksiin. Näyttelyreissulla kiersimme Turun seutua, mutta siitä lisää myöhemmin.

Kisujen saatua murkinansa meillä oli iltaan saakka vapaata. Lähdettyämme Siikaisista pysähdyimme ensin päiväkahvilla Merikarviaan kuuluvalla Lankoskella. Kahvipaikkoja siellä on kaksi, huoltamokahvilatyyppinen Köffi ja meidän valitsemamme Kahvimylly vanhassa myllyrakennuksessa. Tosin huomasimme jälkikäteen kuitista, että Köffin omistaja on nielaissut Kahvimyllynkin.

Ennen kahveja kävimme vanhalla, 1800-luvun lopulla rakennetulla kivisillalla joka on ollut käytössä aina 1960-luvulle.

Ihanasti eriparisista ruusukupeista joimme kahvit ja ruusulautaselta jaoimme palan harmillisen kuivaksi paistettua mustikkapiirakkaa. Onneksi kaverina oli vaniljakastiketta.

Kahviteltuamme jatkoimme noin kolmen vartin matkan Kristiinankaupunkiin ja aloitimme kaupunkiin tutustumisen sen vanhasta puutalokaupunginosasta.

Suomen kenraalikuvernööri Pietari Brahe antoi perustaa Kristiinankaupungin vuonna 1649, vahvistamaan Pohjanlahden yli käytävää kauppaa. Tuohon aikaanhan vain kaupungeilla oli oikeus käydä kauppaa, joten lähiseudun maanviljelijät ja tervanpolttajat tarvitsivat Kristiinankaupunkinsa. Nimensä kaupunki on saanut joko silloiselta Ruotsin kuningattarelta Kristiinalta tai Pietarin oman sydämen kuningattarelta, vain pari vuotta aiemmin kuolleelta Kristina-vaimolta.

Kauniita, hyvin säilytettyjä puutaloja on Kristiinankaupungissa kolmisensataa ja niissä asuu lähes puolet kaupungin 6700 asukkaasta. Vanhimmat taloista ovat peräisin 1700-luvun lopulta, mutta suurin osa on rakennettu 1800-luvun loppupuoliskolla, kaupungin vaurauden aikoina.

Kapeiden puutalokatujen joukosta löytyy muun muassa Kissanpiiskaajankuja, vain 299 senttiä leveä katu. Se on Suomen kapein kaksisuuntainen katu, jota voi ajaa molempiin suuntiin, mutta vain yhdestä suunnasta kerrallaan. Tämänkin nimen takana on useampi vaihtoehtoinen tarina.

Museona toimiva Lebellin kauppiaantalo oli jo suljettu kun ehdimme sinne. Jouduimme tyytymään portinraosta napsimiini kuviin, että näkisimme kameran silmän kautta paremmin mitä sieltä löytyy; tyypillisiä aitta- ja varastorakennuksia.

Puutaloalueen keskeltä löytyy myös pieni, herttainen 1700-luvulla rakennettu Ulrika Eleonoran puukirkko.

Sen torni on hieman kallellaan, ja tästäkin on taas teorioita. Se on ehkä rakennettu kestämään jatkuvaa mereltä käyvää länsituulta, kallistunut pommitusten seurauksena tai ihan vain ajan myötä kuten puisille rakennelmille saattaa käydä.

Vaikka Kristiinankaupunki on kuuluisa viehättävästä puukaupunginosastaan, löytyy kaupungista muutakin nähtävää. Näistä lisää seuraavassa jutussa.

VINKKI!

Jos viikonlopun suunnitelmasi ovat vielä auki, Kristiinankaupunki on tulevana viikonloppuna erityisen kutsuva vierailukohde. 17.-18.6 puutaloalueella järjestetään jälleen perinteiset Avoimet portit, jolloin talonomistajat avaavat puutarhansa vierailijoille. Tempauksessa on vuosittain ollut mukana noin 35-50 taloa, joiden pihoilla järjestetään myös mm pihakirppiksiä, musiikki- ja teatteriesityksiä, puutarha-aiheisia luentoja sekä pop up kahviloita. Tutustu tapahtumaan tarkemmin tästä linkistä: http://www.visitkristinestad.fi/koe/tapahtumia/avoimet-portit/.

 

 

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *