Suomi100: Kristiinankaupungin kesäisiä vierailukohteita

Kesäinen Kristiinankaupunki kutsuu vierailijoita tutustumaan kauniiseen koti-Suomeemme. Tässä vinkkilistaa siihen mitä kaupungissa voi nähdä ja kokea.

1. Vanha puukaupunginosa on enimmäkseen 1800-luvu loppupuoliskolta, mutta vanhimmat talot ovat 1700-luvun puolelta. Säilyneitä taloja on kolmisensataa ja mikä parasta, niissä myös asutaan. Lähes puolet kristiinankaupunkilaisista asuu tällaisessa romanttisessa puutalossa. Kristiinankaupungin puutaloista voit lukea lisää aiemmasta postauksesta: Kristiinankaupungin vanha puutaloalue.

2. Carlsron museo sijaitsee kauniissa kauppaneuvos ja laivanvarustaja Carl Alfred Carlströmin rakennuttamassa huvilassa hieman kaupungin ulkopuolella. Carlström koki kuitenkin konkurssin (museon charmantti opas paljasti Carlströmin petollisen emännöitsijän tyhjentäneen tämän) ja menetti omaisuutensa huvila mukaan lukien. Jatkosodan päättymiseen saakka Carlsro toimi täysihoitolana, nykyään sen omistaa kaupunki.

Sisätilat ovat yllättävänkin suuret verrattuna siihen miten pieneltä huvila näyttää ulkoapäin. Tavaraa huoneissa on paljon, noin 11000 esinettä ja osa kolmannen kerroksen vintillä. Opas avasikin muutamia kaapinovia ja voin kertoa että huoneiden kaapit ovat aivan täpötäynnä tavaraa! Lisäksi Carlsrossa on lukuisia, toinen toistaan upeampia taidonnäytteitä, nimittäin kaakeliuuneja!

Carlsron opas on aivan mahtava vanhempi mieshenkilö, joka kertoi selvästi mielellään paikasta ja sen historiasta opasvihkosia tarkemmin.

Carlsro on avoinna kesäisin elokuun loppuun saakka, suljettu maanantaisin.

3. Pukinsaari camping on leirintäalue keskellä kaupunkia, silti meren rannassa. Meidät toi Pukinsaareen sen kioskin maailmankuulu jäätelö jota Kristiinankaupungin opasvihkosessa kehuttiin. Makujavaihtoehtoja on nelisenkymmentä, me testasimme omenapiirakanmakuisen jäden ja tuo on sitten yhden pallon tötterö, eli ovat todella suuria!

Olisimme halunneet istua rantaan syömään jätskimme, mutta rantanäkymin varustettuja istuinpaikkoja ei valitettavasti ollut tarjolla, vain nuo kioskin molemmin puolin olevat tuolit ja pöydät. Tästä pieni miinus.

4. Puutalokeskustaan ja aina raatihuoneelle vievän Raatihuoneenkadun toisessa päässä on vanha kivisilta. Sen edustalla oleva ankkuri on Gåsgrundin edustalta 21.7.71 urhailusukeltajain nostama 1700-luvun tukkiankkuri, joka on kuulunut suurehkolle sota-alukselle.

5. Kantakaupungin alueella on kaksi uimarantaa ja useampia puistoja, joista kuvassa olevassa Saunapuistossa järjestetään kesäkeskiviikkoisin zumbaa. Mukaan pääsee viidellä eurolla.

6. Ruokapaikaksi valitsimme kauniilla paikalla rannassa sijaitsevan Jungmannin. Se on ykkössijalla myös Tripadvisorin lyhyessä listauksessa, mutta me teimme valintamme puhtaasti ruokalistan perusteella. Kampasimpukat olivat onnistuneita ja hampurilainen paras pitkään aikaan syömäni ja mikä parasta, sen sai valita myös bataattiranskiksilla!

7. Ruokaillessamme huomio kiinnittyi paitsi vastarannan isoihin taloihin, vanhaan rautatieasemaan joka piti tietysti käydä katsastamassa.

Onko sinulla lisää vinkkejä vierailuun Kristiinankaupungissa? 🙂

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Suomi100: Lankoski ja Kristiinankaupungin vanha puutalokaupunki

Suomessa tulee matkusteltua aivan liian vähän, vaikka meillä on kaunis ja kiinnostava kotimaa. Satavuotias Suomi houkuttaa nyt monia tutustumaan kohteisiin myös omien rajojen sisäpuolella.

Viime viikolla teimme parikin eri yhden yön reissua Länsi-Suomessa, sillä olimme lupautuneet keskellä viikkoa kissanhoitokeikalle äitini reissatessa Itä-Suomessa ja viikonloppuna oli luvassa koiranäyttelyt molempina päivinä. Alkuperäinen ajatus oli kissanhoitokeikalla kiertää minulle tuttua Poria turistin silmin, mutta päädyimme kuitenkin ajamaan suht lyhyen matkan Kristiinankaupunkiin ja niin Satakunta vaihtuikin Pohjanmaan lakeuksiin. Näyttelyreissulla kiersimme Turun seutua, mutta siitä lisää myöhemmin.

Kisujen saatua murkinansa meillä oli iltaan saakka vapaata. Lähdettyämme Siikaisista pysähdyimme ensin päiväkahvilla Merikarviaan kuuluvalla Lankoskella. Kahvipaikkoja siellä on kaksi, huoltamokahvilatyyppinen Köffi ja meidän valitsemamme Kahvimylly vanhassa myllyrakennuksessa. Tosin huomasimme jälkikäteen kuitista, että Köffin omistaja on nielaissut Kahvimyllynkin.

Ennen kahveja kävimme vanhalla, 1800-luvun lopulla rakennetulla kivisillalla joka on ollut käytössä aina 1960-luvulle.

Ihanasti eriparisista ruusukupeista joimme kahvit ja ruusulautaselta jaoimme palan harmillisen kuivaksi paistettua mustikkapiirakkaa. Onneksi kaverina oli vaniljakastiketta.

Kahviteltuamme jatkoimme noin kolmen vartin matkan Kristiinankaupunkiin ja aloitimme kaupunkiin tutustumisen sen vanhasta puutalokaupunginosasta.

Suomen kenraalikuvernööri Pietari Brahe antoi perustaa Kristiinankaupungin vuonna 1649, vahvistamaan Pohjanlahden yli käytävää kauppaa. Tuohon aikaanhan vain kaupungeilla oli oikeus käydä kauppaa, joten lähiseudun maanviljelijät ja tervanpolttajat tarvitsivat Kristiinankaupunkinsa. Nimensä kaupunki on saanut joko silloiselta Ruotsin kuningattarelta Kristiinalta tai Pietarin oman sydämen kuningattarelta, vain pari vuotta aiemmin kuolleelta Kristina-vaimolta.

Kauniita, hyvin säilytettyjä puutaloja on Kristiinankaupungissa kolmisensataa ja niissä asuu lähes puolet kaupungin 6700 asukkaasta. Vanhimmat taloista ovat peräisin 1700-luvun lopulta, mutta suurin osa on rakennettu 1800-luvun loppupuoliskolla, kaupungin vaurauden aikoina.

Kapeiden puutalokatujen joukosta löytyy muun muassa Kissanpiiskaajankuja, vain 299 senttiä leveä katu. Se on Suomen kapein kaksisuuntainen katu, jota voi ajaa molempiin suuntiin, mutta vain yhdestä suunnasta kerrallaan. Tämänkin nimen takana on useampi vaihtoehtoinen tarina.

Museona toimiva Lebellin kauppiaantalo oli jo suljettu kun ehdimme sinne. Jouduimme tyytymään portinraosta napsimiini kuviin, että näkisimme kameran silmän kautta paremmin mitä sieltä löytyy; tyypillisiä aitta- ja varastorakennuksia.

Puutaloalueen keskeltä löytyy myös pieni, herttainen 1700-luvulla rakennettu Ulrika Eleonoran puukirkko.

Sen torni on hieman kallellaan, ja tästäkin on taas teorioita. Se on ehkä rakennettu kestämään jatkuvaa mereltä käyvää länsituulta, kallistunut pommitusten seurauksena tai ihan vain ajan myötä kuten puisille rakennelmille saattaa käydä.

Vaikka Kristiinankaupunki on kuuluisa viehättävästä puukaupunginosastaan, löytyy kaupungista muutakin nähtävää. Näistä lisää seuraavassa jutussa.

VINKKI!

Jos viikonlopun suunnitelmasi ovat vielä auki, Kristiinankaupunki on tulevana viikonloppuna erityisen kutsuva vierailukohde. 17.-18.6 puutaloalueella järjestetään jälleen perinteiset Avoimet portit, jolloin talonomistajat avaavat puutarhansa vierailijoille. Tempauksessa on vuosittain ollut mukana noin 35-50 taloa, joiden pihoilla järjestetään myös mm pihakirppiksiä, musiikki- ja teatteriesityksiä, puutarha-aiheisia luentoja sekä pop up kahviloita. Tutustu tapahtumaan tarkemmin tästä linkistä: http://www.visitkristinestad.fi/koe/tapahtumia/avoimet-portit/.

 

 

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Parin päivän piipahdus Amsterdamiin

25/30 päivä viime kevään roadtripillä ja Amsterdamiin oli päädytty. Edellispäivänä oltiin lähdetty Rennesistä, käyty Mont Saint Michelissa ja sitten ajettu urakalla kilometrejä pois että saadaan nipistettyä kaksi yötä Amsterdamiin. Aamulla herättiin Lillestä, joten matka Amsterdamiin oli lyhyt. Olimme varanneet huoneen Tropen hotellista, kulkemista ajatellen hyvältä paikalta ja meillä olikin ratikkapysäkki aivan hotellin edessä. Viereinen rakennus oli museo Trope, jossa ei ehditty käymään vaikka vieressä olikin. Seuraava kuva on otettu huoneemme ikkunasta.

Että minä rakastan tätä kaupunkia! Lämpimempää tosin olisi voinut olla. Edellisen kerran olimme olleet Amsterdamissa toukokuun alussa (2011) ja oli teepparikelit istuskella terassilla. Nyt oli toukokuun puoliväli eikä toiveitakaan terassikeleistä. Ja sitten lisätään vielä tuo viima! Ehkä +15 C ja kylmä viima saa sen tuntumaan max 10 C:lta, hrrr! Onneksi ostettiin tenkaselle päiväliput niin sai kulkea ratikalla ja lämmitellä välillä 😉

Ensimmäisenä päivänä kuljeskeltiin vain ilman sen suurempaa päämäärää kun nuo talot ja kanavat on niin ♡, että niidenkin katseleminen käy tekemiseksi.

Rembrandtin aukio tuli viime reissulla tutuksi, kun yövyimme sillä sijaitsevassa Schiller-hotellissa. Silloin näitä patsaita ei aukiolla ollut, joten yläfemmat sulle vaan!

Kävelimme sattumalta ohi kahvilan, jolla oli hauska nimi, Bake My Day.

Paitsi eihän siitä ohi päästy, vitriini näytti liian herkulliselta jo ulkopuolelta. Päiväkahvihammastakin kolotti jo sopivasti. Jaettiin pala vasemmanpuoleista 😉

Kuukauden reissu alkoi lähestyä loppuaan ja sama ilmiö oli havaittavissa pankkitilin saldossa. Niinpä unohdimme suunnitelmat argentiinalaisesta pihviravintolasta joissa olimme herkutelleet viisi vuotta aiemmin. Lähdimme ajelemaan iltavalaistuille kanaville ja miehen odottaessa jälleen kerran sakkopaikalla minä juoksin hakemaan meille ruokaa KFC:stä 😉

Koitti reissupäivä 26/30 ja tuumailimme ilman isompia ennakkosuunnitelmia missä käydä kun oli kokonainen päivä aikaa. Olimme aiemmalla Amsterdamin matkalla käyneet Heineken-museossa ja Van Goghin museossa. Anne Frankin talo ei jostain syystä kiinnostanut vieläkään, vaikka kirjan olenkin joskus teini-ikäisenä lukenut. Nyt oli harkinnassa Rijksmuseum tai kenties vahakabinetti?

Matkakortit olivat edelleen voimassa joten ratikalla kaupungille taas. Pysäkki onkin heti tuossa hotellin edessä 🙂

Käytiin varhaisaamupalaksi maistelemassa juustoja noin viidessä juustokaupassa 😉

Mutta silmät seljällään katseltiin niin hintoja! Keväällä 2011 me ostettiin kotiin noita juustopallukoita hintaan 3kpl / reilut 10 euroa. Juu hiukanko on hinnat plompsahtaneet! :O Niin vaan kävi ettei yhtään juustopallukkaa mukaan lähtenyt, vaikka mielettömän hyviä ovatkin… makuja oli tullut paljon lisää tällä välin, esim kookos ja vanilja, todella hyviä molemmat. Vuohenjuustot ovat edelleen suosikkejani ja niitäkin oli nyt paljon enemmän erilaisia.

Siellä missä on juustokaupat vieri vieressä, on myös kukkatori. Leikkokukat ovat todella edullisia.

Muutakin voisi kasvattaa kuin tulppaaneja, esimerkiksi bonsaipuita ja tietysti kannabista.

Brunssille emme menneet Coffeecompanyyn joka kuvassa näkyy, vaan siitä hieman oikealla sijainneeseen Café Luxembourgiin.

Pähkäiltiin aikamme missä mennään käymään ja kun päädyttiin ratikalla Dam-aukiolle rumaa kuninkaanlinnaa kuvaamaan, mentiin sitten Madame Tussaudsille kun se oli siinä samalla aukiolla. Aika viihdejulkkispainotteista oli, kai se on sitä nykyaikaa että ne eniten kiinnostaa.

Vahakabinetista sai sentään hyviä kuvia Dam-aukiolle.

Ratikkakortit piti tietysti käyttää ihan viime hetkiin saakka joten kierreltiin vielä siellä täällä, välillä kävellen, välillä ratikkaan hypäten.

Fillarit, asuntoveneet ja upeat vanhat talot. Hei taas Amsterdam, vielä me kohdataan ❤

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Mont St Michel – kun unelma tuottaa pettymyksen

Viime keväisen roadtripin 24/30 päivä. Viikon päästä oltaisiin Suomessa. Se ei tosin ollut ollenkaan päällimmäisenä mielessä kun teimme paluumatkaa vasta Ranskassa.

Tuona reissupäivänä kävimme kohteessa, jonka bongasin todennäköisesti jostain lehdestä, noin 30 vuotta sitten, aikaan ennen nettiä saati matkablogeja. Tai ainakaan minulla ei ollut nettiä ennen kuin 2001. (Aloin tässä miettiä koska se edes tuli sellaisena kuin se nykyään on, joskus 90-luvun lopullako?)

Netistä ei kuitenkaan pitänyt puhua, vaan Le Mont Saint-Michelistä. Näin siis kuvan siitä jossain ja päätin että joskus menen tuonne! Eikä se kauan ottanutkaan, hah 😉

Onhan se vaikuttava. Mutta paikan päällä sen näkee ilman photoshoppauksia. Onhan se nyt kauniimpaa postikorteissa, kun photoshoppaa ympärille vesielementin. Päiväsaikaan laskuvesi on nimittäin jopa 25 km päässä, eikä suinkaan kauniisti luostarisaarta ympäröimässä. Nousu-ja laskuveden vaihtelu on kuitenkin suurta ja kotisivuilla onkin aikatauluja joiden avulla voi suunnitella vierailuaan aikaiseen aamuun tai myöhäiseen iltaan niin että osuu nousuveden näkemään. Meidän vieraillessamme saarella keskipäivällä saarta ympäröivät vain mutainen merenpohja ja pilvinen taivas joka ei saanut saarta yhtään parempaan valoon.

Autojen parkkipaikka on nykyään kaukana mantereen puolella. Vaihtoehtoja luostarisaarelle pääsyyn on käytännössä kolme, joko kävellä tuo 2,5 km matka, käyttää shuttle bussia tai vähän romanttisemmin hevoskyydillä. Sekä bussilla että hevoskyydillä pääsee noin 400 metrin päähän saaresta. Jos olet todella nopea ja lähdet parkkipaikalta pois jo puolessa tunnissa, parkkipaikka on ilmainen. Max 2 tunnin parkkeeraus maksaa tällä hetkellä 6,30 euroa ja tämä riitti meille, jotka emme kiivenneet ylös luostariin saakka ja kuljimme saarelle bussilla. Seuraava vaihtoehto onkin jo vuorokauden parkki ja se maksaa reilut 11 euroa.

Heppavankkurit eli allergiakyyti oli meille huonoin vaihtoehto kiitos mieheni, joka ei noin lähellä hevosia pysty kauaa olemaan, eikä kävely silloisella säällä paljon houkutellut, joten valitsimme bussin. Sen hinta sisältyy parkkilipun hintaan, hevoskyyti maksaa reilut 5 euroa ylimääräistä.

”Simo, koitas nyt käyttäytyä äläkä näytä turisteille kieltä!”

Sisällä saarella voi tosiaan kiivetä ylös luostariin saakka (luostariin on erillinen pääsymaksu) tai tehdä ostoksia lukuisissa liikkeissä ja nauttia ravintoloiden ja kahviloiden tarjonnasta.

Myös mantereen puolella on paljon tarjontaa, sekä majoituksen että ruokapalveluiden ja ostosmahdollisuuksien puolesta. Bussi pysähtelee useammassa kohdassa parkkipaikan ja luostarisaaren välillä, joten voit jäädä välillä pois ja jatkaa matkaa taas myöhemmin. Busseja kulkee tiuhaan tahtiin, eikä ainakaan meidän tarvinnut kauaa seuraavaa bussia odottaa.

Toinen kuuluisa maisema Mont Saint Michelista on aito. Lehmiä ja lampaita ei siis tarvitse photoshopata, ne olivat siellä oikeasti. Taika on kuitenkin särkynyt.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Asturia, Espanjan persoonallinen pohjoisrannikko

Oli menossa 19. reissupäivä 30 vrk roadtripillä ja olimme käyneet kääntöpisteessämme, viikon Torreviejassa. Sen jälkeen olimme olleet 3 yötä Madridissa ja nyt oli siis käännytty kotimatkalle ja tultu halki Espanjan sen pohjoisrannikolle.

Olimme varanneet hotellin kahdeksi yöksi Oviedosta ja suunnitelmissa oli tehdä päiväretki Asturian rannikon maisemiin, Luarcasta Avilesiin. Aamupäivällä ajettiin nopsaan motaria pitkin Luarcaan ja sieltä pieniä serpentiiniteitä ihan eri tahtia halki pikkukylien ja poikkeiltiin välillä rannoille.

Luarca on kaunis valkoinen kalastajakylä jossa olisi hyvin voinut rentoutua muutaman päivänkin. Kiemurteleva tie alas Luarcaan tarjosi kauniit näkymät kun kylä tuli vähän kerrallaan näkyviin. Ja kun oli päästy alas, piti hakeutua toiselle puolelle ylös, sillä korkeilta paikoiltahan ne parhaat näköalat löytyvät.

Ajoimme siis aivan ylös maisemien perässä.

Alla Luarcan rantaa ja satamaa.

Luarca näytti minun silmääni oikeastaan enemmän ranskalaiselta kuin espanjalaiselta pikkukylältä.

Laskuveden aikaan kauniit meren muokkaamat rantakalliot olivat hyvin näkyvissä.

Ajelimme kaikessa rauhassa Luarcasta itään päin, pieniä metsäisiä serpentiiniteitä.

Yläpuolellamme kulki vähän väliä moottoriteiden viaducteja joilla ajetaan toistasataa. Meidän vauhti oli tuona päivänä ”hieman” rauhallisempi ja oli itse asiassa oikein kiva päivä ajella kaikessa rauhassa noita vehreiden seinämien ympäröimiä pikkuteitä. Noilla rinteillä kasvoi aivan kallan näköisiä valkoisia kukkia, onkohan tuollapäin jonkinlaisia metsäkalloja?

Vähän väliä metsän suoja yhtäkkiä katosi ja eteen avautui kyliä, joissa oli kylttejä rantaan vievistä teistä ja poikkeilimme muutamissa näistä ihan summamutikassa. Yksi tällaisista rannoista oli alla oleva Cadavedo jonka hiekalla voi olla kesällä tunkua.

Ajaessamme takaisin ylös Cadavedon kylään, tuli pikkutiellä vastaan vähän isompi traktori, joten pakkohan siinä oli turren peruuttaa 😀 Vaan katsokaas mikä on traktorin merkki, no Valtrahan toki!

Päivän kauneimmat maisemat tarjosi ylivoimaisesti jyrkkien kallioiden reunustama Playa del Silencio. Tänne emme ajaneet sattumalta vaan hiljaisuuden ranta oli toinen etukäteen suunnittelemamme pysähdys Luarcan ohella.

Jos sielusi lepää enemmän jylhänkauniissa maisemissa kuin turistien täyttämissä ”sardiinipurkkirannoissa”, mitä jos vaihtaisit joskus Espanjan etelärannikon sen luonteikkaampaan pohjoisrannikkoon ja Biskajanlahteen?

Idea pohjoisrannikkoon tutustumisesta syntyi Maailman äärellä -blogin Heidin postauksesta.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail