Night marketien lyhyt historia ja kolmet markkinat Taipeissa

Kun etsii tietoa Taiwanista, ei voi olla törmäämättä suosituksiin night marketeista eli ilta- ja yöaikaan järjestettävistä markkinoista. Nämä ovat Aasiassa yleisiä, eikä Taipei tee poikkeusta.

Night marketiksi kutsutaan aluetta, jonne on kerääntynyt lukuisia myyjiä myymään omia tuotteitaan. Markkinat alkavat usein iltapäivällä ja jatkuvat myöhään yöhön. Ne valtaavat jalkakäytävät tai jopa kokonaiset kadut, osa järjestetään kattojen alla. Usein night marketit keskittyvät ruokaan ja erityisesti juomaan, mutta niiden ohella myydään muutakin. Taiwanin night marketeilla ruoan lisäksi myynnissä näkyy esimerkiksi koruja, sukkia ja vaatteita. Lisäksi markkina-alueelta löytyy jos jonkinlaista peliä aina tikanheitosta ongintaan. Night marketeilla voi myös koittaa onneaan ja sorminäppäryyttään erilaisissa automaateissa, joissa palkintona on yleensä pehmoleluja.

Night marketit 600-luvulta nykypäivään

Night market -konseptin historia juontaa juurensa jo Kiinan Tang-dynastian aikaan (618–907), jolloin hallitus yritti kitkeä niiden toimintaa tiukoilla rajoituksilla ja suurilla sanktioilla. Taloudellinen laajentuminen johti Tang-dynastian loppupuolella night marketeja koskevien rajoitusten poistamiseen ja ne saivat jälleen operoida vapaasti. Song-dynastian (960-1279) aikaan night marketit nousivat uuteen kukoistukseen. Ravintoloista ja bordelleista tuli osa night marketeja ja ne olivat kiinalaisen yöelämän keskus.

Taiwanin night marketit ovat saaneet alkunsa paikallisten myyjien kokoontumisista kadunkulmiin ja temppeliaukioille. Ensiksi night marketeja syntyi Taipein keskustan liepeille, mutta myöhemmin niitä perustettiin uusiin lähiöihin ja teollisuusalueille. Pian night marketeja oli jo syrjäisemmissäkin kaupungeissa. Elintarvikkeiden ohella markkinoilla oli tarjolla paikallista pikaruokaa (xiaochi), jota kauppiaat valmistivat asiakasjoukolle, joka koostui suurelta osin siirtotyöläisistä.

Night marketien myyjät hyötyivät suuresti 1970-luvun maailmanlaajuisesta taantumasta, jonka seurauksena tuontitavaran saatavuudessa oli suuria puutteita. Paikalliset saivat täten mahdollisuuden myydä itse tuottamiaan ja tekemiään tuotteita, mikä johti paikallisen väestön vaurastumiseen. Night marketien menestymisen myötä niissä alettiin myydä ruoan ohella perinteisen liiketoiminnan syrjäyttäviä tuotteita, esimerkiksi kenkiä ja lahjatavaraa. 1980-luvulla suuret ketjut kuten McDonald’s ja 7-eleven huomasivat night marketien potentiaalin ja alkoivat avata liikkeitä markkinoiden välittömään läheisyyteen. Vaatekauppaketjut seurasivat perässä.

Yömarkkinat muuttuivat populaarikulttuurin keskuksiksi, joissa suuret ketjut olivat korvanneet paikallisten perinteiset tuotteet. Night marketit vastasivat monikansallisille yrityksille tuottamalla omia versioitaan suosituista tuotteista ja brändeistä, ja erityisesti 90-luvulla nuoria miellyttävät piraattituotteet valtasivat hyllytilaa. Viime vuosina tekijänoikeuslait ovat kiristyneet ja piraattituotteita ei markkinoilla näe.

Nykyään night marketit ovat vain varjo siitä, mitä ne olivat joskus. Siitä huolimatta ne ovat edelleen suosittuja paikallisten keskuudessa, mutta myös suosittu turistinähtävyys. Vaatteiden, korujen ja muun krääsän ohella suurta roolia näyttelee pikaruoka xiaochi, joka on tärkeä osa taiwanilaista katuruokakulttuuria. Taiwanissa perinteisiä xiaochi-ruokia ovat esimerkiksi osteri-vermiselli, aiyu jelly ja hajutofu. Monilla kaupungeilla on omat xiaochi-bravuurinsa, josta ne ovat tunnettuja. Esimerkiksi Tainanin erikoisuus on kana-vihannesmuhennosta sisältävä koverrettu leipä (coffin cake). Taiwanilaisen menestyneen Din Tai Fung -ketjun ruoka perustuu xiaochiin.

3 x Night Market Taipeissa

Taipeissa on lähes parikymmentä night marketia, mutta osa niistä on luonnollisesti todella pieniä. Testasin reissullani kolmet täysin erilaiset markkinat, jotka esittelen nyt teille. Night marketit ovat olennainen osa taiwanilaist kulttuuria, joten jos suuntanasi on Taiwan, vieraile ainakin yksillä markkinoilla.

Shilin Night Market

Shilinin alueella sijaitsee Taipein suurin ja suosituin night market. Isolla alueella paljon ruokakojuja ja markkinoiden ehkä tunnetuin xiaochi on paistettu kananrinta. Kyseistä tuotetta myyvä koju löytyy heti markkinoiden alkupäästä, kun paikalle suuntaa Jiantanin metroaseman suunnasta. Markkinoilla on lisäksi myynnissä vaatteita, koruja, kenkiä ynnä muuta ja Shilin onkin tyyppiesimerkki populaarikulttuurin valtaamasta night marketista: Adidaksen ja muiden tunnettujen brändien liikkeet sijaitsevat heti markkinakojujen takana.

Shilinin markkinoilla on useita ”karnevaalipelejä” tarjoavia kojuja. On ammuntaa, tikanheittoa ja oma suosikkini, jos näin saa sanoa, onginta, jossa altaassa olevia katkarapuja yritetään naarata kiinni grillausta varten. Itse en peleihin lähtenyt, mutta sukat lähtivät matkaani. Yhdessä kojussa oli myynnissä aivan tajuttoman suloisia sukkia, joten ostin itselleni vaaleanpunaiset totoro-sukat. Emmä kestä, niissä on korvatkin!

Tämä night market on näkemisen arvoinen mesta, jossa kannattaa ehdottomasti käydä vaikka ihan vain haistelemassa tunnelmaa. Itse olin jälleen kerran niin arkajalka, etten rohjennut syödä kuin maistiaiseksi tarjottua mustekalaa, mutta älä sinä tee samaa virhettä. Shilinissä pääsee kokemaan sellaista kunnon vilinää, jota Aasialta odottaa. Valotaulut vilkkuvat, ihmiset tuuppivat ja ohi päristää satakunta skootteria. Lähin metroasema on tosiaan Jiantan, josta on alle sadan metrin kävely markkinoiden alkupäähän.

Shida Night Market

Eteläpuolella Taipeita järjestetään Shida Night Market, joka sijaitsee Taipower Buildingin metroaseman läheisyydessä, yhdellä Taipein trendikkäimmistä alueista. Shida on aiemmin ollut paljon isompi night market mitä nyt, mutta alueen asukkaat kyllästyivät meteliin ja roskaamiseen, joten valitusten myötä markkina-aluetta pienennettiin. Shida on huomattavasti Shiliniä pienempi, mutta edelleen ihan kivan kokoinen.

Shidassa on toki ruokakojuja, mutta shoppailu on näiden markkinoiden juttu. Paljon on myynnissä vaatteita ja koruja, joten niitä etsiville tämä on loistopaikka. Kaikenlaista roipetta täältä löytyy aina joulukoristeista Marimekon kangaskassiin ja kuvan kala-korviksiin. Takuuvarma paikka tuliaisten hankkimiseen.

Ningxia Night Market

Ningxian markkinat koostuvat yhdestä ehkä parisataa metriä pitkästä kadun pätkästä. Se on heittämällä pienin kolmesta vierailemastani marketista, mutta myös kaikkein tunnelmallisin. Ningxiassa viihtyvät lähinnä paikalliset, muistan olleeni ainoa valkonaama liikenteessä. Markkinat keskittyivät ruokaan, tavara- ja pelikojuja ei ollut nimeksikään. Täällä oli monia ravintolatyylisiä kojuja, joissa oli tuolit ja pöydät ruokailijoille. Ruoka näytti herkulliselta ja kojut suosituilta, mutta jätin jälleen syömisen välistä ja hiivin hotellille nukkumaan.

Kannattaa tsekata Ningxian markkinat, jos pieni ja intiimi meno kiinnostaa. Tosi symppis paikka! Lähimmät metroasemat ovat Shuanglian ja Zhongshan.

Tänne kannattaa pysähtyä – Design Hill Café

Rakastan kahviloita ja niissä hengailua. Kahvilassa juotu cappuccino tuo arkeeni ripauksen luksusta ja kahvin seuraksi nautittu pieni makea nostaa sen aivan uusiin sfääreihin. Kahviloissa aika kuluu usein kavereiden kanssa kuulumisia vaihtaen, mutta uusi suosikkini on opiskelutreffit kahvilassa. Harmillisen harvoin jaksan testata uusia kahviloita täällä kotosalla. Minulla on muutama suosikki, joista löydän itseni aina kerta toisensa jälkeen.

Erääseen kahvilaan tulee silti eksyttyä aivan liian harvoin, vaikka se on ehdoton suosikkini.

Osa teistä varmasti tietää minun olevan alkujaan Salon seudulta (Halikosta!) kotoisin, mutta Turussa olen asunut kohta jo kuusi vuotta. Kotikonnuilleni en juuri kaipaile, mutta yksi asia saa mieleni haikailemaan takaisin tuohon rauhalliseen pitäjään. Nimittäin juurikin se kahviloiden ultimaattinen suosikkini sijaitsee Salossa.

Aivan Turusta Helsinkiin vievän moottoritien kupeessa komeilee taukopaikkojen taukopaikka, Design Hill. Varastohallilta näyttävästä ostosparatiisista löytyy suuri valikoima tuotteita pienemmiltä ja suuremmilta brändeiltä. Design Hillissä on kattava valikoima kaikenlaista kotiin ja mökeille, ja on heillä kosmetiikkaa ja elintarvikkeitakin myynnissä. Myös askartelutarvikkeille on oma suuri osastonsa. Täältä löydät niin astiat, vaatteet, asusteet kuin spessummat elintarvikkeetkin. Design Hill on ihan ykkösvalinta lahjaostoksille!

Parasta Design Hillissä on hurmaava kahvila. Design Hill Café on ollut suosikkini jo niistä ajoista, kun se tunnettiin vielä nimellä 2. Keksi. Design Hill Café on ilotulitusta kaikille aisteille. Herkullisten tuotteiden lisäksi esillepano on täällä se juttu, jota rakastan. Katsokaa nyt vaikka tuota juustokakkua, niin kaunis ettei syödä raaskisi! Vaikka tilaisit vain juoman, se tuodaan pöytään puutarjottimella, jonka somisteena on muutama makeinen ja suklaaseen dipattu viinirypäle tai muu. Kuvia kahvilan herkkusista voi käydä kurkkaamassa Instagramista #designhillcafe. Sanoin en voi kahvilaa kyllin hehkuttaa, joten kuvat puhukoon puolestaan.

Sen lisäksi, että annokset ovat maukkaita ja jumalaisen kauniita, ovat ne vielä reilun kokoisia. Ei ole mielestäni edes hinnalla pilattu tätä ihanuutta, vaikka esillepanosta voisin ehkä ekstraa maksaakin. Design Hill Caféssa on muuten arkisin tarjolla keittolounasta ja kesällä kahvilan tuotteita voi nautiskella etupihan terassilla.

Kahvilan ainoa epäkohta on sen epäkahvilamainen miljöö. Näin valloittava kahvila ei millään pääse täyteen poteentiaaliinsa tällaisessa paikassa, vaan se kaipaisi rauhallisempaa tilaa ympärilleen.Rauhallisempaan aikaan sijainti keskellä kauppaa ei häiritse, mutta ruuhka-aikaan soisi sen sijaitsevan vaikka jossakin liiketilan nurkkapaikoista. Design Hill Café on kuitenkin muutoin niin viehättävä, joten ei anneta tällaisten pikkuvikojen haitata.

Design Hill on erinomainen taukopaikka, jos halajaa jotain erilaista ABC!:n buffan ja Shellin kanakorin rinnalle. Täällä kannattaa piipahtaa myös, jos on mitä tahansa asiaa Salon suuntaan. Bussillakin tänne pääsee Turusta tai Helsingistä! Autolla Helsingistä Design Hilliin on matkaa vajaa puolisentoista tuntia ja Turusta reilu puoli tuntia, bussilla vähän enempi. Rakennus näkyy heti, kun nousee motarilta liittymästä numero 13. Se on siinä ihan Shellin vieressä. Todella vahva suositus tälle mestalle, oikein Halikon salattu helmi. Tällä hetkellä taitaa alennusmyynnitkin olla kuumimmillaan, ihan vinkkinä vaan!

Oma salainen haaveeni on muuten jo vuosien ajan ollut toive tämän kahvilan laajenemisesta Turun suuntaan, mutta sitä saan varmasti odotella vielä tovin jos toisenkin. Ja voipi olla, etten mahtuisi ovista kulkemaan, jos täällä moinen olisi, heh. Onneksi Salossa tulee käytyä usein perhettä moikkaamassa, joten kahvilareissuja tulee olemaan näköpiirissä varmasti taas lähiaikoina!

Design Hill, Vaskiontie 418, Salo.
Avoinna ma-pe 9-19, la 9-18 ja su 12-19.

Oi mikä reissuvuosi!

Huh, takana on elämäni toistaiseksi vilkkain reissuvuosi. Matkakärpänen puraisi oikein toden teolla syksyllä 2016 vaihdossa ollessani ja seuraava vuosi kuluikin sitten reissumahdollisuuksia tarkkaillen. Näkipä tämä blogikin päivänvalon viime vuonna, vaikka tosin olin kirjoitellut bloggerissa jo reilun vuoden.

Kiireisen tammikuun jälkeen keräilin muutaman kuukauden voimia kohtalaisen rankan syksyn jälkeen. Toisaalta oli puolen vuoden tauon jälkeen ihan mukavaa viettää aikaa kotona Suomessa, enkä osannut edes kaivata reissuun. Luulin jopa, että olin saanut reissaamisesta tarpeekseni. Heh, vähänpä tiesin.

Vielä tammikuussa en olisi uskonut, minne vuosi 2017 minut kuljettaisikaan. Matkojen suhteen on mieletön vuosi takana. Käytyjä maita kertyi yhdeksän, joista kuusi oli uusia. Eniten innoissani olin tuntemattomasta Slovakiasta, mutta tyttöjen melko extempore reissu Prahaan taitaa saada sen kirkkaimman kruunun matkojen missikisoissa. Nappiin menivät myös Gardajärvi ja Taiwan. Portugalissa opettelin yksinmatkailua, Espanjassa tiimityötaitoja. Tallinnaan, yhteen lempikaupungeistani, eksyin viime vuonna kahdesti.

Tänään on tammikuun ensimmäinen torstai ja sehän tarkoittaa luonnollisesti Instagram Travel Thusdayta. Tässä siis Instagram-kuvin minun reissuvuoteni.

Tammikuu: Portugali ja Espanja (sekä Hollanti)

Helmikuu: Tampere

Toukokuu: Gardajärvi

Kesäkuu: Praha

Heinäkuu: Tallinna

Elokuu: Budapest

Syyskuu: Slovakia

Marraskuu: Taiwan

 

Joulukuu: Tallinna

Ei voi kuin olla kiitollinen kuluneesta vuodesta. Sormet ristissä toivon, että tämä 2018 on reissurintamalla vähintään yhtä hyvä. Yhtään reissua ei ole vielä varattuna, mutta haaveissa olisi käydä ainakin Barcelonassa moikkaamassa kaveria. Kiva olisi käydä uudelleen ainakin Italiassa ja ehkä Hollannissa. Kaupunkien kaupunkiin eli New Yorkiin olisi vihdoin ihana päästä ja Karibiakin kiehtoo. Yllättäen päätään on nostanut myös kiinnostus Valko-Venäjään ja Azerbaidžaniin. Ihan jännittää, millaiseksi tämä vuosi tästä kehkeytyykään.

Miltäs näyttää teidän reissusuunnitelmat tulevalle vuodelle?

Lomaluumua voi seurata Instagramissa nimimerkillä  @kkatska, tervetuloa! 

 

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Travellover ja Vagabonda.

 

 

 

Tallinnan maagisen hyvä leipomo-kahvila RØST

Viime viikolla Tallinnaan matkatessani selailin vastaostamaani Mondoa, jossa vinkattiin Tallinnan parhaita paikkoja ruokavinkkelistä. Silmiini pomppasi äkkiä kuva portugalilaisesta pastéis de nata -leivoksesta, joihin olen aivan rakastunut. Laajemmalla tarkastelulla selvisi, että leivoksia valmistaa ja myy leipomo-kahvila Røst Rotermannin korttelissa. Paras oli silti vasta edessä, sillä emme todellakaan arvanneet millaiseen kultakimpaleeseen olimme silmämme iskeneetkään.

Nimi Røst saattaa soittaa kelloja, sillä kohtalaisen tuoretta paikkaa on tänä vuonna hehkutettu useassa Tallinnan ruokapaikkoja sivuavassa jutussa. Eikä muuten todellakaan suotta.

Leipomo-kahvila Røst sijaitsee Rotermannin korttelissa eli suunnilleen sataman ja Viru Keskuksen välissä. Skandinaavistyylinen Røst on kompaktin kokoinen pakkaus, joka toimii vanhan Nisuveskin eli vehnämyllyn tiloissa. Vaikka Røst on avattu vasta alkuvuodesta, on sen suosio kiirinyt nopeasti ja leipomon herkullisia korvapuusteja tullaan kuulemma maistelemaan matkojenkin takaa.

Røstin ehdoton päätuote on korvapuustit, joiden tuoksu saa veden herahtamaan kielelle jo sisään astuessa. Kardemumman ja kanelin makuisia nisuja oli tiskillä kauniisti tarjolla, mutta me saimme kanelipullamme lämpöisinä suoraan pelliltä. Ihanan tahmean puustin leivonnassa ei oltu voita ja sokeria säästelty, ja kädet suorastaan huusivat pesua syömisen jälkeen. Mondon jutun mukaan Røstin korvapuusteista on tullut pienoinen puheenaihe paikallisten keskuudessa, enkä ihmettele yhtään, sillä olen minäkin näitä jo jokaiselle tutulleni ehtinyt kehua. Røstin korvapuusti onkin pakko tituleerata maailman parhaaksi.

Kanelin ja kardemumman makuisten korvapuustien lisäksi leipomossa osataan juurileivonnan taika. Hapanjuureen leivottuja leipiä istui leipomon tiskissä parisenkymmentä odottamassa ottajaansa. Jouluviikolla valikoimassa oli tavallisen ja seesamin lisäksi viikunaa ja suklaata sisältävää joululeipää. Päädyimme kahvittelujen jälkeen vielä leipäostoksille, ja omaan kassiini eksyi tuollainen joululeipä. Voin muuten kertoa, että oli aivan helkutin hyvää se ja niin oli kuulemma ystäväni seesaminsiemieniä sisältänytkin.

Korvapuustin lisäksi oli aivan pakko tilata myös se nata, koska sitä on niin harvoin tarjolla Portugalin ulkopuolella. Ei pettänyt nata, eikä myöskään paikan kahvi, joka valmistetaan mikropaahtimoiden pavuista. Makeiden leivonnaisten lisäksi Røstista saa herkullisia leipiä, jotka tosin olivat iltapäivällä menneet jo todella vähiin. Rakastan muuten sitä, että kahvila ja leipomo ovat yhtä tilaa ilman väliseiniä, joten aamukahvin lomassa voi seurata taitavien leipureiden työskentelyä.

Tunnelmallisessa ja pienessä kahvilassa on viitisentoista asiakaspaikkaa, jotka ovat usein täynnä. Rostiin ei oikein kehtaa jäädä pitkäksi aikaa valtaamaan tilaa muilta asiakkailta, eikä kai ole tarkoituskaan. Mikäli olet epäonnekas ja suosittu kahvila on täynnä, nappaa puusti poikineen mukaan piknikille tai vaikka kotiin viemisiksi.

Virolaista asiakaspalvelua aina niin parjataan (välillä ihan syystä), mutta Röstin palvelussa ei ole moitteen sijaa. Todella ystävällistä palvelua saimme ihan jokaiselta työntekijältä, vaikka heillä olisi ollut täysi syy antaa pahaa silmää tavararöykkiömme vuoksi. Ostelun määrä yllätti tällä kertaa. Henkilökunta puhui englantia erinomaisesti ja vaikutti siltä, että ihan mielelläänkin. Suomen kielen taidosta en osaa sanoa, mutta noin yleensä virolaiset nuoret eivät taida suomea kuten aiemmat sukupolvet.

Jatkossa Røst tulee olemaan osa jokaista Viron reissuani joko kahvihetken tai tuliaisleivän muodossa. Tämä muikke on aivan haltioissaan ja aion muuten varmasti hehkuttaa Røstin korvapuusteja jokaisella, joka on menossa Talinnaan. Varokaa vaan!

RØST Pagar & Kohvik, Rotermanni 14.
Avoinna ma- pe 8.30-18 ja la 10-17.

Joko te olette maistaneet Røstin herkkuja?

Tällä kertaa ihan perinteinen joulu

Aivan ihanaa ja tunnelmallista joulua jokaiselle!

Tänä vuonna oma jouluni poikkeaa huomattavasti viimevuotisesta, vietinhän viime vuonna joulun vaihdossa. Nyt on siis luvassa ihanan perinteinen joulu ruokineen ja lahjoineen. Kaksi vuotta edellisestä perinnejoulusta teki tehtävänsä, ja taas jaksoi miettiä lahjoja ja jouluruokia aivan eri tavalla.

Asuin tosiaan vuosi sitten vielä Hollannissa, ja olin vakaasti päättänyt jättää tulematta Suomeen jouluksi. Näin järjettömänä ajatuksen, että lentäisin kotiin vain kuukautta ennen, kun palaan sinne kokonaan. Mielessä kutkutteli jokin eeppinen joulureissu esimerkiksi Alpeille tai vähän luksuksempi hotelliloma jossain Keski-Euroopan lukuisista kaupungeista.

Viime vuonna muistan aatonaattona käyneeni Ikeassa glögi- ja pipariostoksilla. Piparit olivat loppu, joten ostoskoriini tiensä löysi piparin makuiset gifflar-puustit. Jumbosta ostin pari juustoa ja varmaan liitulakuja, niin kuin aina. Naureskelin marsipaaniotuksille ja suklaa-paaveille. Kaikki yksitoista kämppistäni painuivat koteihinsa suomalaista seinäkaveriani lukuun ottamatta, mutta hänellekin saapui jouluvieraita soluumme.

Tässä kun katson edessäni hiljalleen rakentuvaa joulupuuta, en voi olla muistelematta viime jouluaattoa. Kontrasti on suuri. Viime vuonna tähän aikaan nautin (vihdoinkin) hiljaisuudesta, johon asunnossa ei kuukausiin ollut mahdollisuutta. Meinasin laittaa tähän jouluaatolta kuvan, jossa syön pakastepizzaa ja katson Netflixiä. En tiedä mihin kuva on kadonnut, mutta suurista etsinnöistä huolimatta en sitä löytänyt. Sen sijaan löysin kuvan viime vuoden jouluseurastani. Meno oli silminnähden hilpeä. Joulunpyhät matelivat ylhäisessä yksinäisyydessä, mutta tapaninpäivänä perheeni lensi Hollantiin, ja oma jouluni saapui.

Ihan näillä näppäimillä Suomen Turku julistaa joulurauhan, joten sen myötä haluan vielä kerran toivottaa jokaiselle rauhallista joulua!