Blue Amsterdam – Voiko näkymä tästä enää parantua?

Alankomaat on kokonaisuudessaan aivan ihana, mutta jos pitää valita maaliskuisen matkan ravintolasuosikki, voitto kuuluu Blue Amsterdamille.

Mulla on ilmeisesti kehittynyt jokin fiksaatio näihin kattobaareihin ja muihin korkealla sijaitseviin ravintoloihin. Eipä siis Hollannin reissua suunnitellessa auttanut muu kuin laittaa google laulamaan, että missäs korkealla sitä tällä kertaa voisi syödä tai juoda.

Jostain esiin pompahti keskellä Amsterdamia sijaitseva ravintola Blue, jota kehuttiin erityisesti 360 asteen näköalojen takia. Kiinnostuin heti ja pienen tutkinnan jälkeen ravintola lisättiin oitis lyhyelle listallemme.

Meille ei Amsterdamin hotelliimme kuulunut aamiaista joten suuntasimme Bluehun aikaiselle lounaalle. Ravintolaan ei ole mahdollista tehdä varausta alle neljän hengen seurueille, joten hieman jännitti mahtaisiko sisään edes mahtua. Osuimme paikalle kuitenkin hyvään aikaan, sillä pöytiä oli runsaasti jäljellä ja pääsimme oikein valitsemaan näköalaa.

Söimme Bluessa aikasta lounasta, joten hollantilaiseen tapaan otettiin tietenkin leipää. Mulle BLT-leipä ja ystävälleni kaiken kattava lounassetti, johon kuului alkukeitto, lohileivät juomineen ja jälkkäriksi cookie kahvin kanssa. Minä tietty suurena pasteis de natan ystävänä nappasin sellaisen kahvin kanssa jälkkäriksi, natoja kun on niin harvoin tarjolla (Hollannissa tosin yllättävänkin suosittua!). Ruoka oli todella maukasta ja mielestäni mukavan hintaistakin ottaen huomioon, että paikka sijaitsee aivan Amsterdamin sydämessä ja aika erityisellä paikallakin. Vahva suositus juomapuolelta muuten itse tehdylle inkiväärilemonaadille, inkiväärin makua ei todellakaan oltu säästelty.

Bluessa on mielestäni sopivan konstailematon sisustus verhoamattomine ikkunoineen, mikä antaa näköalalle tilaa loistaa. Blue on sopivasti aavistuksen Amsterdamin kattoja korkeammalla, joten kaupungin kerroksellisuus tulee ihanasti ilmi. Ravintolan somisteet tukivat kivasti ympäristöä, sillä meidän pöydästä löytyi kiikarit, joilla olisi voinut tarkastella kaupungin menoa lähempääkin. Lisäksi ikkunaseinille on tarroitettu pienet infot siitä mitä näkymä oikein pitää sisällään.

Asiaan kuuluu tietysti paraatipaikan verkkotuolit, jotka esiintyvät käytännössä jokaisessa instagramin Blue-kuvassa. Tuolit oli tietysti varattuna meidän saapuessa, mutta ruokailun päätteeksi ehdimme mekin napata omat kuvamme tällä suositulla sijainnilla.

Vähän luulen, että keskeisestä sijainnistaan huolimatta Blue Amsterdam on pysynyt pienen joukon salaisuutena, sillä tänne ei helposti vahingossa eksy. Käynti ravintolaan on kauppakeskuksen sisältä ja kadulla ei ravintolasta voi juuri viitteitä nähdä. Lisäksi ravintolaan kuljetaan hissillä, eikä samassa kerroksessa sijaitse mitään muuta. Jännittävää!

”Every trip to Amsterdam should start at Blue!”, toteaa ravintola verkkosivuillaan ja olen todellakin samaa mieltä. Katuverkostoltaan sekavaa Amsterdamia alkaa hahmottaa paremmin, kun sitä on hetken aikaa tuijotellut korkeuksista. Aivan ihana paikka aamiaiselle, brunssille, lounaalle tai vaikka ihan vaan kahville Kalverstraatilla shoppailun lomassa.

Tänne kannattaa tulla, jos kaipaa jotain pientä spesiaalia kaupunkilomaltaan!

Blue Amsterdam
Singel 457, Amsterdam.

NOP on kotoisa aamiaisravintola Tallinnassa

Ihanaa pääsiäistä kaikille! Meidän oli huomenna Akun kanssa tarkoitus lähteä Tallinnaan, mutta oltiin molemmat niin poikki, ettei kertakaikkiaan jaksettu lähteä reissaamaan. Rehellisyyden nimissä minä meistä se väsyneempi taisin olla, sillä alle viikon takainen Alankomaiden reissu taitaa edelleen hieman painaa silmäkulmissa. Vaikka ei pääsiäiseksi lähdetty Tallinnaan, muistellaan joulukuisen pyrähdyksen erinomaista aamiaisvalintaa.

Harvemmin sitä tulee Tallinnassa erikseen aamiaista kaivanneeksi, sillä usein hyvinkin runsas sellainen kuuluu hotellihuoneen hintaan. Tällä kertaa emme valinneet varaukseemme aamiaista, sillä olimme varmoja, että Tallinnasta löytyisi helposti sopiva aamiaispaikka makuumme. Vaihtoehtoja tutkiessamme varmuutemme karisi nopeasti. Internetiä selatessa vastaan tuli lähinnä kakkuja ja voileipiä tarjoilevia kahviloita, mutta ei sellaista varsinaista aamiaisravintolaa, millaista etsimme. Lopulta meitä onnisti ja silmiimme osui kriteerit täyttävä paikka, joka sijaitsi ilahduttavasti aivan kävelymatkan päässä hotellistamme Tallinnan Hiltonista.

NOP on kauniissa yli sata vuotta vanhassa puutalossa sijaitseva sympaattinen ravintola, joka on saanut nimensä sanoista Neighborhood Organic Place. Ravintola suosii pientuottajia ja tarjoaa paikallista luomuruokaa aina kuin mahdollista. Paikka on aivan ihana sekä sisältä että ulkoa ja tunnelma jouluviikolla oli suorastaan hurmaava. Ravintolan kalusteet ovat mukavasti kuluneet ja turha pönöttäminen on muutenkin riisuttu. Kesäaikaan rakennuksen sisäpihalla on terassi, jonka ikkunasta nähtynä voin kesäaikaan kuvitella olevan hyvinkin kutsuva.

Nopin aamiaislista on sopivan runsas. Listalla on perinteisempia aamiaisruokia kuten ruispuuroa, jogurttia ja pannukakkuja, mutta erikoisempiakin juttuja listalta löytyy. Minä söin avokadoruisleivän uppomunilla ja kylmäsavulohella ja oli todella hyvää. Ystäväni sen sijaan söi ruispuuroa talvimarjoilla, jotka osoittautuivat puolukaksi, mustaviinimarjaksi ja tyrniksi. Oikein hyvää kuulemma sekin. Juomavalikoima oli laaja ja kaikki tilaamamme juomat olivat hyviä. Mikään överimakea Nop ei ole, mutta emme me tulleetkaan tänne sokerikuorutteen takia.

Aamianen on Nopissa tarjolla maanantaista perjantaihin 8-12 ja viikonloppuisin 9-15. Pöytävarauksia ei viikonloppuisin oteta alle neljän hengen seurueille. Me ehdimme pelipaikalle arkipäivänä juuri hieman ennen kahtatoista ja muutama pöytä oli tyhjänä.

Nop sijaitsee hieman syrjässä, lähellä Kadriorgin puistoa, parin kilometrin päässä Tallinnan vanhastakaupungista. Tänne kyllä käveleekin, mutta ratikat ja 1 ja 3 vievät lähelle, pysäkki on L. Koidula. Kesällä Nop on kiva yhdistää vierailuun Kadriorgin puistossa.

Ravintolan yhteydessä on herkkukauppa, jossa myydään luomutuotteita, joten tyhjin käsin ei tarvitse täältä lähteä.

Suosittelen Nopia, jos kaipaa kunnon aamiaista ja lämminhenkistä tunnelmaa. Terveellistä ja hyvää ruokaa rennolla otteella.

NOP cafe and shop, J. Köleri 1, Tallinna.
Avoinna ma-pe 8-21, la-su 9-21.

Nyt olis sitten teidän vuoro paljastaa Tallinnan parhaat aamiaispaikat!

8 syytä matkustaa Slovakiaan vuonna 2018 (ja koska tahansa)

Tšekkoslovakian hajottaneesta samettierosta on tänä vuonna kulunut 25 vuotta, joten mikä olisikaan sen parempi syy matkustaa Slovakiaan vuonna 2018. Slovakia on jäänyt vierailijamäärissä entisen kumppaninsa Tšekin taakse, mutta ansaitsisi saada osakseen vähintään yhtä suurta ihailua. Euroopan salainen aarre ei nauti suurten joukkojen suosiota, vaikka potentiaalia olisi. Altavastaajan asemasta huolimatta Slovakia on yksi suosikkimaistani ja voin suositella sitä varauksetta kaikille.

Helpottaakseni just sun kesälomakohteen valintaa, kokosin yhdeksän syytä matkustaa Slovakiaan vuonna 2018 ja minä tahansa muunakin vuonna!

Eloisa pääkaupunki

Bratislava on sympaattinen ja trendikäs pääkaupunki, jossa monet käyvät päiväseltään naapurimaista. Bratislavassa ei juuri ole isoja nähtävyyksiä, mutta kaupungin paikallinen meininki ja kaunis vanhakaupunki hurmaavat.

Asukasta kohti eniten linnoja ja kartanoita maailmassa

Tunnetuimpia linnoja ovat Bratislavan, Bojnicen ja Oravan linnat. Myös yksi Euroopan suurimmista linnoista, Spisin linna, sijaitsee Slovakiassa. Kuvassa romantiikan aikainen Bojnicen linnan.

Herkullinen ja edullinen ruoka

Bratislavassa ruoka on luonnollisesti muuta Slovakiaa kalliimpaa, mutta silti kohtuullisen hintaista.

Tuntemattomuus

Bratislava saattaa olla monille tuttu kohde, mutta kaupungin rajojen ulkopuolelle mentäessä tuntemattomuus alkaa.

Jylhät vuoret

Karpaatit on selkeästi Alppeja matalampi vuoristo. Keskikokoiset Tatravuoret tarjoavat uskomattomia patikkareittejä ja postikorttimaisia vuoristojärviä.

Upeat luontokohteet

Vuorten lisäksi Slovakia on täynnä luolia (6000 kpl!), rotkoja ja laaksoja. Yhdeksässä kansallispuistossa riittää nähtävää pidemmäksikin aikaa, puistoista suosikkini on Slovenský raj.

Mielenkiintoiset kaupungit

Bratislavan lisäksi Slovakiassa on monia kiinnostavia kaupunkeja, joista oma suosikkini on kaunis Košice.

Hyväkuntoiset tiet

Slovakia on mainio roadtrip-kohde kohtalaisen pituisten välimatkojen ja hyväkuntoisten teiden vuoksi. Autoilu Slovakiassa on helppoa, kunhan pitää nopeusrajoitukset mielessä.

Kiinnostuitko? Lue kaikki Slovakia-juttuni tästä!

Paras reissukaveri on yhtä nolo kuin itse olet

Juhannusviikolla vietin ystäväni Marketan kanssa rentouttavat neljä päivää Prahassa. Nuo päivät olivat heittämällä kesän kuumimmat, lämpötila huiteli helposti yli kolmenkymmenen asteen. Hikoilimme kuin pienet porsaat, mutta kuumuus oli hyvä tekosyy pysähtyä siemailemaan Aperol Spritziä tyylikkäästi jollekin Prahan lukuisista terasseista.

Ja no, siihenhän se tyylikkyys sitten loppuikin. Vaelsimme Prahan katuja päivästä toiseen lähes samoissa vaatteissa, sen voi kuvistakin huomata. Mitä turhaan vaihtamaan tuoretta asukertaa päälle, kun kymmenen minuutin kuluttua on jälleen hiestä läpimärkä. Helteen aiheuttama ryönäisyys sinetöi homman ja ajateltiin sitten samaan konkurssiin heittää homma huolella leikiksi ja laittaa mukaan ottamani selfiekeppi todelliseen tehokäyttöön.

Oi ja voi, kun olisin tiennyt miten paljon iloa voi muutaman euron teleskooppivarresta saada. Todettiin, että turisteja tässä ollaan, mitä sitä salailemaan, joten napsittiin reippaasti vain kuvia menemään. Jokaisella nähtävyydellä ja näköalalla itselaukaisin laulamaan ja mitä enemmän kepin varsi näkyi, sen parempi. Tuntui hyvältä heittää häveliäisyys romukoppaan ja olla välittämättä muiden katseista, ainakin meillä oli hauskaa. Ja niin meillä totta totisesti olikin! Iltaisin kikateltiin itsemme väsyksiin kuvia katsellen ja tietty niitä jokaiseen mahdolliseen wappiryhmään spämmäten. Sori kaverit.

Tällä viikolla löysin itseni selailemasta näitä Prahan reissukuvia. Selfieiden kohdalla hymy venyi väkisinkin korviin saakka, niin elävästi tulvi muistoja mieleeni. Valokuvat ovat ihan parhaita matkamuistoja. Miten pieniä juttuja sitä voikaan palauttaa muistiin valokuvien kautta. Ilman näitä kuvia olisin autuaasti unohtanut esimerkiksi sen, miten pettyneitä olimmekaan, kun Tsekin kruununjalokivet oli siirretty toisaalle. Ja sen, kuinka valkosuklainen Kit Kat -patukka suli helteessä reppuuni.

”Ihanaa, kun on kaveri, joka on yhtä nolo kuin itse, eikä vain käske lopettaa.”, iloitsi Julia minulle pari viikkoa sitten Barcelonassa.

Itse olisin voinut sanoa juuri nuo sanat Prahassa Marketalle.
Kiitos Marsu, olet ihana ystävä ja huikeaa matkaseuraa. Lähtisin sun kanssa reissuun koska tahansa uudestaan. ♥

 

P.S. Nuo viime kesän käytetyimmät reissushortsit kokivat Taiwanissa aikansa koittaneen, joten ensi kesälle hakusessa uudet luotto-soret. Ehkä ihan hyvä. Mulla on nuo niin monessa kuvassa päällä, että oikein hävettää.

10 x mitä kaipasin vaihdossa Suomesta

Kun loska, pimeys ja kaavailtu kesäaikamuutos oikein toden teolla ottavat päähän, on hyvä muistella mitä vaihdossa ollessani oikein kaipasinkaan Suomesta. Sitä saattaa samalla huomata, ettei tämä nyt niin ankea paikka olekaan.

Löysin vanhasta vaihdon aikaisesta blogistani kymmenen kohdan listan jutuista, joita kaipailin kovasti kolmen kuukauden Hollannissa oleilun jälkeen. Jaan listan silloisine perusteluineen kanssanne ja lisäilen jokaisen kohdan loppuun ajatuksia näin vuoden Suomessa olon jälkeen. Ei muuta kuin lista tulille!

Koululounas

Jokainen Hollannissa vaihtonsa viettäneistä varmasti allekirjoittaa tämän kohdan. Täällä lounaaksi syödään yleensä leipää, leipää tai leipää. Koulun kahvilassa on tarjolla valikoima erilaisia leipiä, panineja, toasteja ja wrappeja halvimman vaihtoehdon ollessa 2,50 e. Näiden lisäksi löytyy lämmin kuppi -keittoa, kipcornia eli pitkiä kananugetteja ja muutama viiden euron salaattiboxikin saattaa kaapissa lymytä. Paikalliset opiskelijat ottavat yleensä kotoaan evääksi sitä leipää ja ehkä hedelmiä, muutaman kappaleen pakkaukseen pakattuja keksejäkin välillä näkee. Alle kolmen euron koululounaat, voi miten teitä ikävöinkään.

Koululounaan paluuta juhlittiin kovasti. Kyllä sitä nykyäänkin osaa arvostaa, erityisesti silloin, kun tarjolla on jotain superherkkua.

Kapselikahvinkeitin

Ok, tämä on vähän nolo. Kaipaan aamukahvirutiinia omassa keittiössä.

Jep, nolo on. Aamukahvirutiiniin on palattu.

Rannekello

Ennen lähtöä netistä luetut pakkausvinkit neuvoivat jättämään arvotavarat kotiin. Minä tein työtä käskettyä ja jätin arvokkaamman rannekelloni kotiin. Virhe. Helpostihan sitä olisi yhdellä rannekellolla oikeasti pärjännyt, mutta en voinut pari viikkoa sitten vastustaa mahdollisuutta saada kello tänne poikaystävän kuljettamana. Viimeksi tänään oli kädessä!

Viimeksi eilen oli kädessä eli kiva on edelleen!

Kuntosali

Onhan Utrechtissakin salilla tullut käytyä, mutta kaipaan Turun vakkarisalia ja omaa salijengiä. Utrechtin koulusali on hintaansa nähden (15e/kk) enemmän kuin siedettävä, mutta en voi olla vertaamatta sitä parhaaseen. Turun salilla riittää ruuhka-aikaankin painoja ja lukkoja kaikille, mutta täällä ei tarvitse edes ruuhkaa, kun saa jo painoja ja varsinkin lukkoja etsiskellä ympäri salia. Positiivista nykysalissa on lähinnä aukioloajat ja halpa hinta.

Yksi parhaista asioista Suomeen paluussa oli ihanaan salijengiin palaaminen. Sydän.

Ruokakaupat

Prismassa ruokaostosten tekoon tottuneena Utrechtin suurinkin ruokakauppa on naurettavan pieni. Tiedän, etten todellakaan tarvitse kaikkea jättikaupasta löytyvää tavaraa. Rakastan valinnavaraa ja sitä, että kauppaan mennessäni tiedän saavani sieltä kaiken tarvitsemani. Täällä kaupoilla ei ole suuria varastoja, joten usein tietty tavara on loppu. Ei ole kerta eikä kaksi, kun olen mennyt kauppaan hakemaan asiaa x, mutta juuri tämän tuotteen kohdalla hyllyt ovat ammottaneet tyhjyyttään.

Viimeksi eilen makkarahyllyn ohi kävellessäni mietin tätä. Ihan järkyttävä määrä erilaisia makkaroita ja ostan aina (kerran vuodessa) sitä samaa. 

Naistenlehdet

Onhan sitä suomenkielistä höpönpöppöötäkin vähän ikävä. <3

Olen ostanut naistenlehtiä vuoden aikana ehkä kahdesti, joten aiheeton parku tämä.

Oma asunto

No tämä. Soluelämä on sujunut edelleen yllättävän kivuttomasti, mutta kyllä sitä omaa asuntoa kaipaa. Monesti haaveissa on ollut tiskikone, sillä tiskaaminen on ilmeisesti kotitöistä inhottavin. Teen lähes mitä tahansa tiskin minimoimiseksi. Esimerkiksi marjat, pähkinät ja paistetut munat syön aamuisin samasta jälkiruokakulhosta, joita saattaa päivien mittaan kerääntyä pöydän kulmalle muutamia. Vähissä vaatteissa tai nakuna kulkemista kaipaan myös. Ei viitsi edes alushoususillaan käväistä hammaspesulla, kun täällä kuitenkin asuu lisäkseni 11 muuta…

Tiskaaminen on edelleen kamalaa, enkä kaipaa soluelämää tipan tippaa.

Vaihtelevat pinnanmuodot

Vietin viikonlopun Edinburghissa, jossa kukkuloita ja mäkiä riittää. Ennen Skotlannin reissua en osannut ajatellakaan, että Kaskenmäkeä tulisi ikävä. Ilmeisesti sitä haluaa välillä katsella maailmaa hieman korkeammalta enkä tarkoita sillä hollantilaisella tavalla. Onhan tämä pannukakkumaa pinnanmuodoltaan äärimmäisen käytännöllinen, mutta kovin tylsä. Silti, jos pitää valita missä pyöräilen neljän kilometrin koulumatkani, teen sen mieluiten täällä.

Edinburghia olen monesti ajatellut lämmöllä. Ja Kaskenmäkeä ylös polkiessa Hollantiakin. Enpä olisi uskonut, että jo vuoden päästä on matka tulppaanimaahan varattuna.

Hesburger ja Arnolds

Taas nolo. En edes pidä näistä niin paljon, mutta ovat siitä huolimatta ehdottomasti ”mitä syödä, kun tulen kotiin” -listallani. Juustoateria ja pomada creme tilattu kotiinpaluupäiväksi!

No jooo…. On se juustohamppari kieltämättä maistunut, mutta Arnolds vähemmän.

Sauna

Ilmojen kylmetessä olen alkanut kaipailla pehmeän lämpöistä saunaa, jossa sulatella pyörämatkan kylmettämät sormet, varpaat ja posket. Kunnon hikilöylyt olisivat nekin paikallaan. Suomalainen kämppis oli käynyt Budapestissa kylpylässä saunomassa, olen kade.

Saunottua tulee vähintään kerran viikossa edelleen!

Nautin edelleen suuresti saunasta, omasta asunnosta, ruokakaupoista ja erityisesti pikkuruisesta salijengistäni. Kahden viikon päästä on onneksi jo maaliskuu. Ehkä tämä loputon loska ei olekaan loputon.

Mitä asiaa sinä ikävöisit eniten Suomesta?