New Blog

Heippa kaikki taas pitkästä aikaa!

Ekaksi suuret pahoittelut yhtäkkisestä katoamisesta, mutta mun motivaatio kirjoitteluun vain katosi kaiken työkiireiden ja muuton seassa. Päätin vaan olla hetken ja fiilistellä vähän mitä haluan tehdä ja haluanko jatkaa kirjoittelua enää.

Päästyäni Helsinki Design Schooliin muotimarkkinoinnin linjalle päätin jatkaa kirjoittamista, mutten enää tänää Rantapallon sivuille. Koska sijaintini on nyt Helsinki, en kirjoita enää matkailublogia. Uutta muoti/lifestyle-blogia tulen kirjoittamaan osoitteessa www.lindacharlotta.blogspot.fi. Tervetuloa sinne vaan fiilistelemään uutta koulua ja seuraamaan mun elämää täällä päässä!

pic

En silti poista tätä blogia, sillä tämä on kuin au pair vuoteni päiväkirja. Täällä on kaikki fiilikset aitoina ja muistot, joita voin tulla katsomaan aina uudestaan ja uudestaan.

I’ll see you in my new blog! <3 xo

youtubeinstagramby feather

Oh, you’re still blogging?

”Ootko lopettanut bloggaamisen?”

Tämä kysymys on yleistynyt kuukauden aikana vaan enemmän ja enemmän. Siihen en voinut vastata muuta, kuin rehellisesti että en tiedä. Suomeen palattuani mulla on ollut niin paljon kaikkea meneillään, että tuntui mahdottomuudelta vain istua alas ja kirjoittaa. Tämäkin postaus on ollut mulla luonnoksissa 1. syyskuuta lähtien. En tosiaan tiedä, miksi en ole saanut tätä julkaistua. Jotenkin tuntuu aina ettei tämä postaus ole valmis ja että ”mietin sitä myöhemmin”. Ja hups, niinhän siinä vierähti kuukausi. Moni asia mitä multa kysyttiin kuluneiden kuukausien aikana, niin vastasin vain että en kerkeä nyt miettiä tuollaisia ja että vastaan kun saan elämäni järjestykseen. Mulla oli ihan hirveetä häslinkiä noiden töiden kanssa ja ajattelin tehdä niistä ihan erillisen postauksen, koska se on niin pitkä tarina. Edellisessä postauksessa sanoin että palailen, kun pääsen johonkin rutiiniin. No tuntuu, etten ole sellaiseen päässyt vieläkään. Mietin tässä kuukauden ajan, että lopetanko bloggaamisen vaan kokonaan vai mitä teen. Tavallaan musta tuntuu, ettei mun blogi tuu olemaan yhtä kiinnostava kuin mitä se oli Jenkeissä. Ja onhan se ihan ymmärrettävää. Mutta sitten mä ajattelin, että rakastan tätä kirjoittamista kuitenkin niin paljon ja kotiin tulo on monen au pairin edessä myös. Ja moni on varmasti samassa tilanteessa ilman töitä ja koulua, kun saapuu Suomeen. Miksen siis jakaisi mun kokemuksia kotiin tulosta.

Nyt kun oon ollut Suomessa melkein kaksi kuukautta, oon jo saanut elämääni vähän järjestykseen, eikä se ikävä Jenkkeihin ole enää niin paha. Juuri silloin kun olin vasta tullut Suomeen, iski tosi outo ahdistus siitä, kuinka pieneltä kaikki tuntuu. Ja aluksi mua järkytti kuinka tympeitä kaikki ihmiset oli! Kaupan kassalta ei irronnut hymyä – hädintuskin edes tervehdystä. Mutta nyt oon taas kotiutunut Suomeen ja tuntuu ihanalta kun kaikki on tavallaan niin lähellä ja niin pienessä mittakaavassa.Mun elämässä on tapahtunut ihan sairaan outoja juttuja pk-seudulle muuttaessani, että mun kaveritkin on sanoneet että mulla pitäisi olla oma tv-ohjelma. Story Time postauksille on siis aiheita jo ihan tarpeeksi.

Kaiken kaikkiaan siis mulla menee hyvin, oon kotiutunut pk-seudulle ja oon töissä. Seuraavissa postauksissa aijon kertoa vähän työnhausta, asunnon etsimisestä, sekä myös siitä mitä Jenkkeihin kuuluu. Huomenna lähden käymään Kristiinankaupungissa pakkaamassa mun tavaroita, koska ensi viikon lopulla on mun edessä muutto. Oon täällä asustellut Vantaalla mun vanhempien yksiössä kuluneet kaksi kuukautta ja nyt vihdoin löysin oman ihanan vuokrakämpän, joka on niiiin hyvällä sijainnilla ja niiiiin ihana muutenkin! Eli seuraavissa postauksissa on luultavasti melko paljon muuttohömppää. Just bear with me. 

Okei musta tuntuu etten vieläkään ole 100% tyytyväinen tähän postaukseen, mutta en aijo pitkitellä tän postaamista enää hetkeäkään. Seuraava postaus on varmaan taas normaalimpi, eikä tälläistä hirveää jaarittelua. Noniin, I’m done rambling.

Image and video hosting by TinyPic

Ensi kertaan kamut!♥

youtubeinstagramby feather

Job Interviews & Stuff

Moikka! Nyt mulla on vihdoin taas aikaa istua koneen ääreen ja kirjautua mun blogiin. On ollut taas aika hektistä tämä mun elämä ja blogin kirjoittaminen vaan on joutunut jäämään vähän. Mun pitäisi oikeasti saada itseäni niskasta kiinni ja alkaa säännöllisesti kirjoittamaan, mutta mulla on vaan aika paljon meneillään nyt. Kuten oon varmaan blogissa jo aikaisemmin maininnut, että oon hakenut pk-seudulta töitä kuin hullu. Aloin jo monta kuukautta sitten ennen kuin lähdin jenkeistä laittamaan hakemuksia. Mistään ei kuulunut ja aloin olla jo aika epätoivoinen – varsinkin kun joka suunnasta kuuli siitä kuinka vaikeaa on saada töitä pääkaupunkiseudulta. Kun palasin kotiin laitoin varmaan joka päivä hakemuksia menemään. Noh, tossa viikko sitten sain ekan puhelun missä pyydetiiin työhaastatteluun. Sitten tulikin toinen. Ja kolmas. Viime sunnuntaina tulin Helsinkiin ja nyt tällä viikolla oon juossut työ- ja jatkohaastatteluissa. Kahdesta paikasta oon jo kuullut, että sain paikan, mutta viimeisestä saan tietää vasta tiistaina – sinne haluisinkin tietysti kaikista eniten. Ainoa hankala juttu on se, että noissa kahdessa muussa työssä alkaisi työt jo ensiviikon alussa. Tosi vaikeeta yrittää nyt miettiä, että mitä tehdä. Varsinkin kun se vikan paikan haastattelu oli niin vaikea, että ei todellakaan ole varmaa että pääsenkö sinne. No, parempi näin päin että on valinnan varaa, kuin ettei sitten olisi mitään.

PicMonkey CollagePicMonkey Collage2

Mä nyt ”muutin” aika yhtäkkiä pk-seudulle, koska mun oli tarkoitus olla mun kaverilla Pauliinalla vain tämä viikko ja mennä sitten takaisin Kristiinankaupunkiin. Tällä hetkellä mä oon mun vanhempien asunnossa Vantaalla ja on tosi outoa olla ihan yksin. Samalla ihanaa olla ihan vaan rauhassa ja yksin, mutta mä oon tunnetusti hirveä pelkuri.. Meinasin saada sydänkohtauksen eilen illalla, kun jääkaappi alkoi pitämään ihme ääntä. Selvisin kuitenkin hengissä. Saa nyt nähdä, että mitä mä teen tuon työasian kanssa. Enköhän mä sen tän viikonlopun aika keksi. Lupaan, että sitten kun pääsen taas jonkin näköseen rutiiniin niin alan postailemaan säännöllisesti.

Ihanaa viikonloppua kaikille! ❤

Ps. Tämän postauksen (ja luultavasti tulevienkin) kuvat on otettu puhelimella, koska jätin kameran kotiin. Koska ajattelin tulevani nyt viikonlopuksi kotiin ja en jaksanut kantaa sitä mukana. 

youtubeinstagramby feather

Back in Finland

Mun piti postailla vikana päivänä ennen lähtöä, mutta musta tuntui ettei mulla ollutkaan aikaa. Päivä meni huonetta siivoillessa ja pakkaamisen viimeistelyssä. Raahasin laukkuja ees taas vaa’alla, varmistaen ettei olisi ylipainoisia. Jouduin jättämään aika paljon tavaraa mun au pair kavereille, koska mulla ei vaan ollut tilaa. Mulla oli kaksi isoa matkalaukkua, carry-on ja käsilaukku. Host isä ja pojat yllätti mut, tulemalla aikaisin kotiin ja sanomaan vielä kunnolla heipat. Oli tosi vaikeeta sanoa heipat ja viimeisen tunnin siellä vietin poikien kanssa leikkien. Ja yhtäkkiä mun olikin aika lähteä. HM heitti mut kentälle ja siellä sitten itkettiin. Onneksi tilannetta helpotti hurjasti se, että nähdään vuoden päästä. Menin checkaamaan mun laukut, jotka molemmat olivat ylipainoisia. Mulla oli onneksi ihana nainen siinä tiskillä, eikä välittänyt ylipainosta. Löysin portin ja laiton mun host äidille viestiä, että jätin niille jotain mun yöpöydän laatikkoon. Mä olin tehnyt niille kuva-albumin mun koko vuodesta, johon laitoin kaikkia yhteiskuvia poikien kanssa. Eipä tietenkään onnistunut mutkitta mun matka, vaan siinä tuntia ennen Chicagoon lähtöä saatiin tietää että lento on toistaiseksi peruttu Chicagossa olevan myrskyn takia. Mulla oli muutenkin vain tunti aikaa vaihtaa konetta Chicagossa, että kyllä vähän alkoi iskemään paniikki. Kysyin henkilökunnalta, jos he voisivat lennättää mut jonkun muun kautta, mutta se olisi mennyt seuraavalle päivälle. Lento kuitenkin lähti Chicagoon – vaikkakin puoli tuntia myöhässä. Siellä päässä juoksin kuin tuuli, koska en halunnut jäädä jumiin sille kentälle. Kaiken lisäksi mun piti käydä uudestaan hirveässä ihmisrysässä turvatarkastuksessa uudestaan! Kerkesin kuin kerkesinkin Finnairin koneeseen ja oli niin outoa istua niin monen suomalaisen ympäröimänä! 8 tunnin lennon jälkeen laskeuduttiin Helsinki-Vantaan lentokentälle, missä mun perhe ja mun tädin perhe odotti mua ”Tervetuloa”-kylttien kera. Oli niin ihanaa ja outoa nähdä kaikki taas.

Lähdettiin ajamaan kohti Kristiinankaupunkia ja mä olin tosi väsynyt, koska en ollut saanut nukuttua melkein yhtään koneessa. Mä olin aina ennen pitänyt meidän kotia suht isona, mutta kun mä olin vuoden asunut siellä jättikartanossa, oli tämä talo yhtäkkiä aika pieni. Ilmapalloja roikkui katosta ja mä vaan halin meidän koiraa. Sitten yhtäkkiä rupesi kuulumaan tosi kovaa musiikkia ja mä katsoin mun äitiä ihan ihmeissäni. Rehellisesti sanoen mä luulin että naapurissa oli bileet. Kävi kuitenkin ilmi, että bileet oli meillä ja mun huoneesta käveli mun parhaat kaverit skumppalasien kera. Mä en yhtään osannut odottaa mitään tervetuliaisjuhlia, varsinkin kun oltiin suunniteltu tapaamista seuraavalle päivälle. Mä olin tosi yllättynyt ja samalla ihan sairaan onnellinen, sekä kiitollinen siitä että mulla on maailman parhaat kaverit.

IMG_0528
IMG_0529IMG_0530IMG_0531IMG_0537IMG_0541

Nyt mä oon vaan purannut mun laukkuja, mikä vei yllättävän kauan. Aina välissä nään kavereita ja on niin ihanaa päästä puhumaan kunnolla ja kuulla vuoden edestä asioita. Oon kanssa siivonnut mun huonetta, koska tänne oli ilmestynyt vaikka mitä rojuja vuoden aikana… Lisäksi mun sänky on nykyään Helsingissä mun vanhempien kämpässä! Nukun siis sohvalla – jiihaa. Ei se mua oikeastaan haittaa (mitä nyt selkä on vähän kipeä), koska oon muuttamassa toivottavasti pian pk-seudulle. Oon laittanut aika paljon työhakemuksia menemään ja ensi viikolle on jo kaksi työhaastattelua sovittuna. Toivottavasti jompikumpi niistä nappaisi!

Suomessa siis ollaan ja kyllä on jo ikävä takaisin! Ensi kertaan kamut <3

youtubeinstagramby feather