Liukuportaat

Oletko jo kokeillut Suomen pisimpiä liukuportaita? Löytyvät yllättävästä paikasta

Kuukausien urakka toi koko maan pisimmät liukuportaat lentoasemalle.

Kokonaispituus yli 200 metriä

Suomen pisimmät liukuportaat sijaitsevat nykyisin Helsinki-Vantaan lentokentän juna-asemalla. Kentän uudet liukuportaat ovat kotimaan mittapuulla ennätyspitkät, kertoo Suomen lentoasemia hallinnoiva Finavia.

Kotimaisen Koneen valmistamat liukuportaat ovat 72 metriä pitkät. Esimerkiksi Helsingin keskustassa sijaitsevan Kampin metroaseman liukuportaat ovat nekin pitkät, mutta eivät ulotu 64 metrin pituudellaan aivan Helsinki-Vantaan juna-aseman lukemiin.

Liukuportaat vievät matkustajat junalta suoraan terminaaliin, mikä helpottaa lentoasemalle siirtymistä. Liukuportaiden asennustyö kesti kolme kuukautta.

Asemalla on kolmet liukuportaat, joiden yhteispituus on 216 metriä. Ne nousevat yhteensä 31,5 metriä ylöspäin.

Lähde: Finavia
Kuva: Flickr / Thomas Hawk

Päivitetty: 23.4.2016

Arvostelut ja vinkit

1 Tähti2 Tähteä3 Tähteä4 Tähteä5 Tähteä (18 votes, average: 2,39 out of 5)

Vastaa käyttäjälle Haatainen Sari Peruuta vastaus

Kommentoi nimimerkillä tai Kirjaudu sisään. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Mitä mieltä olet?

3 kommenttia

Voi mahoton kyllä nuo on huikeat. Hiukset kahati pystyy kun menin alas sillä. Nyt kun tiedän edessä olevan Suomen ainutlaatuiset portaat kuin Lontoon metrossa konsanaan.
Inceonissa oli kyllä aika pitkät portaat mutta ei ihan noin tyylikkäät mitkä nyt ovat nuo massiiviset kromin kiiltäessä,
1.7.2016 heinäkuussa olleet portaat 13.3.20017 ajan ne ylös. Matkalaukku mukana reppu mukana. Kaveri tulee suksien ja matkalaukun repun kanssa hissillä ylös. Harjotusten kanssa tulee kiire kun ei ole lunta.
Tämä maailman matkaaja ei hätäänny kyllä sitä vielä pääsen hiihtämäänkin kunhan lunta tulee vähintään 25 centtimetriä per kilometri. Kunnonnhanki.

Aina uutta juolahtaa mieleen niin aattelin kriivailla taasen.
Mitkä raput kun ei muuavalla Suomessa ole noin komeita kolmirivisiä Rappuja. No joo ompa kumma juttu että niitä voi laittaa pyörimään minne vain missä niitä eniten tarvitaan. Yksi käytetyin paikka Hernesaasen jälkeen on Helsinkivantaan lentoaseman tulo aula. Ennen seinä oli kokonainen. Nyt siihen on tehty porraskuilu sekä hissikuilu. Varteen otettavana voin vain todeta että on harsin etevä ratkaisu. Saadaan matkustajat kuljetettua perille keinolla millä hyvänsä Hienola. Sieltä lähimmälle rautatieasemalle. Siitä junaan ja perillä olet ennenkö edes huomaat. Mulle kävi juuri noin. Matkaan lähdin 6.26 – perillä olin 9.45. Helsinkivantaan rautatieasemalla. Kävelin ensimmäisille rapuille ne ovat todella muhkeat kolmiriviset raput. Kävelin porraskuilusta toseen porraskuiluun. JESTAS! Mitkä kolmiriviset raput sieltä tulikaan esiin. HUIH! Minne nää oikein menee? Kysyin puoli välin grouvissa. Porras huristeli allani eteenpäin. Pian kuuluin rompompompom hihnan pää tuli vastaan polveni tutisivat. En hetkeen päässyt yhtään minnekkään. Kun hetken huolattuani ensi ajelun jälkeen portaissa. Astelin seinän toiselle puolelle en arvannut minkälaiseen mestaan olinkaan tullut ihmisiä vaelti edes takisin. Katseltiin paikkoja ja aseman julkisia tiloja. Tulimme 1 terminaaliin. Älysin tulleeni lentoasemalle junalla. Mitä ihmettä? Käveltiin toiseen päähän lisää portteja tuli vastaan. Se taasen oli 2 terminaali Finnair luki monitorissa. Herranjeekales sentään. Tuli pieni nälän poikanen syötiin eväitä. Jatkettiin etsimistä etsimisen kohde taisi olla ensin hotellit. Mentiin ensin Hiltoniin. Kun se oli löydetty etsimme vielä toisen hotellin löysimme Glo – hotellin. Se oli aivan siinä lentokentän laidalla. Mentiin liukuovesta sisään. Siellä oli käsipainike. Tulimme pois. Käveltiin ulos sitten etsimme näkö alatasannetta. Kysyin eräältä herralta joka oli menossa samaan paikkaan. Niinpä seurasimme kuin hai laivaa. Pääsimme näkö alatasanteelle. Ensin ei tapahtunut mitään. Kunes huomasin yhdessä kulmassa liikettä. Propellikone lähti matkaan. Norjalainenkin kone tuli kentälle. Sitten oli jo aika lähteä kotia kohti. Menimme terminaalien väliseen käytävään odottamaan kotiin lähtö aikaa. Klo puoli kolme menimme alas asemakuiluun. Juna tuli asemalle mutta se oli vasta toinen niistä. Otin kuvia sekä videon junasta. Klo 15.01 tuli se juna mikä nappasi myös meidät kyytiin. Niin sitä tulla porhalsimme Tikkurilaan aivan oiealla lähijunalla. Tikkurilassa oltiin klo 15.11. No johan oli kun vielä piti yhdet portaat molemmille puolille ajella. Että päästiin Pendolinon kyytiin kotimatkalle kesäretkeltä lentokentälle oli ikimuistoinen retki. Huikein kokemus oli pitkät massiiviset liukuportaat.

Vuonna 2005 kun lensin lentokoneella ensimmäisen kerran elämäni aikana. Silloin matkustin kentälle vanhan mallin mukaisesti Tikkurilasta bussikyydillä. Toisella kerralla samoin sekä kolmannella kerralla viime kerralla matkustin bussilla Tikkurilasta lentokentälle. Tultuani Etelä – Koreasta kotiin päätin bussilla köröttelyn Finnairin bussikuljetuksella Helsingin päärautatieasemalle. Sieltä menin kotiin Pendolinon kyydissä kotiin olin ennen kello 22.00. Illalla. Viidennellä keralla voi säikähtää kun tulla pällähdän Helsinkivantaalle junalla enkä bussilla kuten ennen tein. Portaat ovat kuulema melko pitkät hulppean 400 metriä pitkät ja kun vielä jyrkät. Onkohan ekakertalaisen katsottava noususuuntaan päin. Pitelen kädellä kaiteesta kiinni kuten muissakin eskolaattoreissa olen tähänkin asti tehnyt. Siellä missä olen niitä käyttänyt. Mutta en kaiketi noin pitkiä Kaisaniemenkään Eskolaatirit eivät ole noin pitkät. Siis tota noin. Nähdään 13.3.2017 kentän portaiden päässä. Mutta menemme yöksi Hiltoniin. Nuo superpitkä mammuttiportaat on ensin tultava ylös. ÖH!…Mä tunnusta että nyt on vähän taas sellainen olo kuin Pendolinon matkassa vuonna 2011 Mäntsälän suoralla. Hieman pelottaa mutta vain vähän. Rohkee rokan syö eik’ niin. Astu uuteen maailmaan juna pois entisestä vie niinmyös vie.