Yleinen

Saksan kielen opiskelu – missä mennään?

tiistai, lokakuu 10, 2017

Saksassa asumista tulee näinä päivinä täyteen kaksi vuotta. Meidän oli alun perin tarkoitus vain tulla tänne hetkeksi eli vuodeksi, ja lähteä sitten jatkamaan matkaa.

Suunnitelmilla on tapana muuttua kuten tiedätte, ja vuodesta tuli kaksi. Ja itseasiassa tähän väliin pieni paljastus, joka on nyt melko varma… me asumme täällä vielä ainakin vuoden, todennäköisesti paljon pidempään.

Te, jotka olette seuranneet matkaani pidempään, tiedätte että Saksan kanssa ei kaikki sujunut niinkuin strömsössä. Saavuin tänne lähes suoraan Bilbaon syksyisiltä, auringon täyteisiltä surffirannoilta. Olin hieman aiemmin palannut Taipeista Eurooppaan ja Bilbaossa meni muutama kuukausi Matteon työn tiimoilta.

Sateinen ja syksyinen Saksa oli karu pudotus arkeen.

Asiat alkavat olla Saksan kanssa nyt melko harmonisia, ja arki rullailee mukavasti. Pidän Düsseldorfista, vaikka aina välillä miettii että millaista se elämä olisi muualla.

Halusin vain pärjätä saksalla arjen tilanteissa

Saksan kieli oli alkuun haaste, ja ajattelin opiskelevani sitä vain ”supermarket-saksan” verran. Eli että pärjäisin arjessa. Vuosi on kuitenkin niin lyhyt aika, etten halunnut alussa käyttää kaikkea energiaani kieleen joka tuntui vieraalta.

Olin juuri saanut myös suuren vaivannäön tuloksena mandariinikiinan hyvälle tasolle. Uuden kielen opettelu ei suoraan sanottuna houkuttanut yhtään, etenkin kun Düsseldorf on melko helppo kaupunki englanninkieliselle.

Vuodesta tuli kaksi. Aloin ottamaan enemmän saksan tunteja, koska koin että se tekisi elämästäni helpompaa. Minä ja englantilainen ystäväni teimme sopimuksen yksityistunneista, jotka muokkautuvat aikatauluihimme. Välillä taukoa tuli kuukaudenkin verran, sillä hän oli reissussa ja me olimme myös paljon poissa.

Hidasta mutta varmaa edistymistä. Pyysimme opettajalta, että keskityttäisimme paljon arjen juttuihin ja puhumiseen. Siksi, että häviäisi se puhumisen ”pelko”.

Rakastan printtimediaa, ja rentoudun parhaiten lehtien parissa. Saksassa suosikikseni on tullut lehti nimeltä Couch, jossa on niin muotia, kauneutta kuin sisustustakin.

Onnistumisia ja takaiskuja

Olen päässyt saksan opinnoissa siihen pisteeseen, että pärjään arjessa. Pärjään kaupoissa, ravintoloissa, ja jutustelen myös naapureiden kanssa vähän niitä näitä.

Kansainvälisessä Düsseldorfissa ei toki ole pakko osata saksaa, joten minulla saattaa mennä päiviä etten ole kielen kanssa tekemisissä sen kummemmin. Düsseldorf on malliesimerkki kaupungista jossa on lukuisia kansainvälisiä isoja yrityksiä –  ja monet tekevät kolmen vuoden komennuksen ja jatkavat sitten matkaa. Täällä on suuret kansainväliset piirit, ja tapahtumia ja palveluita.

Ystäväpiirimme kesken puhumme englantia tai italiaa. Olen myös viime vuoden aikana ottanut ensi kertaa yhteyttä ulkomaan vuosien aikana Suomi-yhteisöön, ja tapaamme suomalaisia lapsia viikottain. Tätä kautta on tullut uusia ihania tyyppejä elämään.

Viime viikolla jouduin kielen kanssa kuitenkin hankalaan tilanteeseen: laitoin kaupassa liian hätäisesti kortin laitteeseen maksaessani, ja laitteeseen tuli vika. Myyjä yritti opastaa saksaksi, mutta sanat vilisivät päässäni. En saanut kiinni oleellisista verbeistä ja sanoin etten valitettavasti osaa saksaa niin hyvin, että ymmärtäisin. Myyjä osasikin oikein hyvää englantia ja tilanne selvitettiin.

Vaikka sitä kuvittelee pärjäävänsä, niin välillä palautuu aina maan pinnalle.

Vierailimme taannoin Monheimin kaupungissa noin puolen tunnin matkan päässä Düsseldorfista, ihana pieni löytö jossa oli hyvä treenata saksaa 

Kielellinen itsetunto vahvistuu helposti, kun tulee niitä hyviä hetkiä jotka osoittavat, että hei… minä osaan! Tilanteet, joissa olen täysi dorka ovat tosiaan vähentyneet huomattavasti ja näitä onnistumisia tulee entistä enemmän. Tässä yksi esimerkki, mistäs muualta kuin saksalaisesta kulmapubista.

Olin Suomesta saapuneen ystäväni kanssa läheisessä kulmapubissamme parilla altbierillä. Viikonloppuna tupa oli täysi, ja ainoat vapaat paikat olivat erään vanhemman herrasmiesseurueen pöydässä. Meille järjestyi nopeasti istumapaikat heidän pöydästään, ja näin päädyimme viettämään iltaa kolmen 70+ ikäisen herran kanssa. Heistä yksi puhui hieman englantia, loput eivät. Siinä käytiin perhesuhteita läpi ja annettiin vinkkejä meidän omille nurkille, ja lupasi yksi herroista auttaa minua uuden auton ostonkin kanssa.

Tiedättekö sen tunteen, kun oikeasti pystyt vähän ylläpitämään keskustelua kielellä, jota et oikein kunnolla osaa? Tai niin olet luullut. Sellaiseen lennokkaaseen keskusteluun on tietysti vielä matkaa, mutta tästä tuli taas roimasti lisää motivaatiota. Parasta tässä valaistumisessa on huomata, että pieneen keskusteluun pystyy myös noiden arkisten kauppareissujen ulkopuolellakin. Meillä oli todella hauska, parin altbierin siivittämä ilta.

Nämä ovat niitä tilanteita, joita kaikki kieltenopettajat kehoittavat kokeilemaan: mene ja puhu, paikallisten kanssa, paikassa jossa on vain pakko selvitä. Tämä on taivaan tosi.

Tässä täytyy nyt alkaa tsempata, sillä jos täällä seuraavat vuodet vierivät niin olisi hölmöä jättää kieli opettelematta. Päiväkotiarki alkaa täällä aivan pian, joten pääsen testaamaan taitoani käytännössä – muutaman aiheeseen valmistavan yksityistunnin jälkeen. Ihan varmuuden vuoksi.

You Might Also Like

7 Comments

  • Reply Kati Suomalainen im Allgäu torstai, lokakuu 12, 2017 at 08:11

    Mulle annettiin aikoinaan vinkki hommaa saksalainen poikaystävä niin opit kielen. Se oli mun pelastus muuten olisin jämähtänyt käyttämään englantia. Vaikkakin täällä pienessä paikassa se olis ollut hankalaa kun niin harva osasi englantia. Joten paikallisten kanssa tuli kuitenkin höpöteltyä saksaa ja tarjoilijan hommissa kertausta tuli joka päivä. Ja hyvä sulle että alkaa kieli tarttumaan se on tärkeää ja varsinkin jos meinaatte jäädä pidemmäksi aikaa.

    • Reply lena torstai, lokakuu 12, 2017 at 13:59

      Hahaa, mitähän Matteo tuumaisi jos tuota kokeilisin 😀 Jos meillä olisi saksa edes jollain tapaa kotikielenä niin ihan varmasti olisin kyllä paljon taitavampi, joten tuossa on paljonkin perää. Ainakin ymmärtäisin paremmin!

      Pitäisi olla hetki töissä jossain paikallisten kanssa, niin olisi pakko käyttää kieltä. Vähänkuin tuo pubukokemus, mutta ilman bisseä. 😀

  • Reply Anu / Mielilandia keskiviikko, lokakuu 11, 2017 at 16:46

    Kiva postaus, ja onpa mukava kuulla, että saksa on alkanut tarttua. Enkä ollut muuten tajunnut (tai en muistanut), että olemme asuneet täälläpäin Eurooppaa ihan yhtä kauan!

    Minä olin syyskuussa kaksi viikkoa hollannin intensiivikurssilla, jolla tajusin osaavani hollantia paljon paremmin kuin luulin. Kurssin myötä jokin puheblokki aukesi: toissapäivänäkin satuin bussiin samaan aikaan naapurin vanhan, englantia taitamattoman pariskunnan kanssa, ja juttelimme siinä kotiin mennessä pitkät tovit. Aikakauslehdet on kyllä myös huippu tapa oppia kieltä ja samalla rentoutua. 🙂

    Mukavaa, että ootte jäämässä Saksaan toistaiseksi! Ehkä törmätään joskus!

    • Reply lena torstai, lokakuu 12, 2017 at 13:58

      Niin me taidetaan olla, kohtalontoveri 🙂 Mä luulen kans, että intensiivikurssi oikeasti auttaisi eteenpäin, ihan konkreettisesti. Varmasti tietäisin osaavani enemmän ja toki siinä se taito sitten kohenee. Mä kyllä vielä toistaikseksi saattaisin jäädä hiljaiseksi naapurin kanssa bussimatkalla, jos pidempään pitäisi istua 😀

      Hei oikeesti olisi tosi kiva nähdä! Koitetaan tavata jossain vaiheessa 🙂

      • Reply Anu / Mielilandia sunnuntai, lokakuu 15, 2017 at 17:06

        Tosiaankin! Yritetään ehdottomasti! 🙂 Eihän tässä ole kuin tällainen parin kolmen tunnin matka välissä, ja me varmasti ainakin jossain vaiheessa tullaan taas lomailemaan rajan sille puolelle.

  • Reply Liisa keskiviikko, lokakuu 11, 2017 at 15:44

    Jei, hyvä sinä! Mulle tuli tätä postausta lukiessa vähän huono omatunto: mun hollannin-opinnot ei ole edistyneet juuri lainkaan. Opiskelumotivaatio ei rehellisesti sanottuna ole kovin korkealla, koska a) pääsääntöinen kotimme on kuitenkin Lontoossa b) englannilla pärjää Amsterdamissa paremmin kuin hyvin ja c) keksin ainakin viisi kieltä, jotka haluaisin oppia ennen hollantia… Samalla tunnistan, että asenne on aika epäreilu – jos vietän täällä viikkoja kerrallaan, kai minun tulisi opetella hollantia edes sen verran, että osaisin kaupassa kysyä tuotteiden sijaintia paikallisella kielellä? Ja sitten taas toisaalta en kuitenkaan todellakaan ajattele, että jonkun muutaman kuukauden Suomessa osa-aikaisesti asuneen hollantilaisen tulisi osata suomea.. Monimutkaista! 😀 Tsemppiä saksan opintojen jatkamiseen!

    • Reply lena torstai, lokakuu 12, 2017 at 13:54

      Kiitos Liisa! Mulla on aina ihana fiilis kun menen Hollantiin, kun siellä oikeasti kaikki puhuu englantia eikä tule yhtään huono omatunto kielen käytöstä. Toisinkuin täällä 😀 Toki liittyy myös siihen, että asun täällä ja koen että kieltä pitäisi osata, mutta myös siihen että siellä oikeasti kaikki osaavat enkkua. Mä ihan samalla tavoin ajattelen, että jos joku menee Suomeen pariksi kuukaudeksi, ymmärrän että sitä kieltä ei vaan osaa…

      Sulla on kyllä pari muuttujaa lisää tuossa kuviossa, kun sukkuloit maiden väliä! Joten älä huoli:)

    Leave a Reply