Yleinen

Iisalmi ja Tuusniemi, teidän on ennustettu katoavan kartalta

keskiviikko, syyskuu 13, 2017

Kuva: Tuukka / Into Experiences

Toimittaja Pasi Peiponen kirjoitti muutama päivä sitten YLE:n blogiin kolumnin, jonka otsikko on raflaavasti: ”Ovatko Iisalmi ja Tuusniemi enää osa Suomea? Eivät ole – eikä ole monikaan muu pikkupaikka”. Otsikko muistuttaa lähinnä aivopierua, vaikka totuuden nimissä en tiedä onko se Peiposen itse kehittelemä vai toimituksen tuotosta. Niin tai näin, artikkelin sanomaan on hyvä tarttua. Haluan sanoa pari sanaa Iisalmen ja Tuusniemen, ja näiden kahden kaltaisten paikkojen puolesta. Ja oli Peiposella tekstissään asiaakin.

Artikkelin sisältö lyhyesti: Peiponen on kulkenut Itä-ja Pohjois-Suomea ristiin rastiin, eikä hänen esimerkikseen ottamasta Ylä-Savossa ole hänen mielestään mitään kiinnostavaa. Seutu kuolee, eikä näistä tienoista tiedä pian enää kukaan. Itä- ja Pohjois-Suomesta puhuessaan Peiponen kiinnittää huomiota kuihtuviin kyliin: ”Katoavat seudut ovat kyliä, jopa pikkukaupunkeja. Mikään ei niissä nosta enää päätään – ei yrittäminen, ideat, rohkeus, ei synnytystalkoot”.

Peiponen kertoo, että Helsingillä on kaikki edellytykset olla maailman toimivin kaupunki, ja pormestari on hyvää peeärrää kaupungille. Kehä III:n ulkopuolelta ei löydy karismaattista maakuntajohtajaa, joka haluaisi pitää omiensa puolta. Helsinki tavoittelee suuria, ja niin sen pitääkin. Samoin pitäisi koko Kehä III:n ulkopuolisen Suomen, jos minulta kysytään (ei kysytty, mutta kuitenkin).

(jutun kuvat Savon upeasta luonnosta, kiitos frendilleni Tuukalle!)

Kuva: Tuukka / Into Experiences

Noniin, nyt saan sanaisen arkkuni auki. Vastakkainasettelu pääkaupunkiseudun ja ”muun Suomen” välillä on mielestäni ärsyttävä klisee, jossa vedetään usein mutkia suoraksi oikein olan takaa. Myönnän, kun ensi kertaa luin Peiposen artikkelin, minua vähän ärsytti. Ja se lienee ainakin ollut otsikon tarkoitus. Mutta luin sen muutamaan kertaan uudestaan, ja aloin ymmärtää joitain asioita, ja joillain Peiposen sanomisilla oli jopa ihan järkeäkin.

Ensiksi ne mielestäni epäkohdiksi luokiteltavat asiat. En ole aivan samaa mieltä siitä, että esimerkiksi Tuusniemellä ei ole mitään kiinnostavaa. Sama pätee Iisalmeen, joka ympäristöineen ei nyt ainakaan kuollut ole.

Olen ajanut muutamia kertoja Tuusniemen ohi Koillis-Savossa. Huoltoasemalla päätien varrella kylän ukot istuvat samalla kahvikaljalla. Kaksi isäntää istui viime kerralla terassilla. Siinä kaikki. Lopetan raportin Tuusniemeltä tähän.

Pohjois-Savoon kuuluvissa Ylä-Savon kunnissa – Iisalmi sen keskuksena – en ole käynyt kertaakaan. Mikään ei ole herättänyt mielenkiintoani, ei mikään, mistä kertoa. Se ei ole tietenkään olemassaolon mittari.

Tuusniemi sijaitsee noin 60 kilometrin päässä Kuopion kasvukeskuksesta. Tuusniemeltä käydään töissä Kuopiossa ja lähialueilla, ja uskallan väittää että siellä nautitaan siitä elämästä, josta monet maailmalla haaveilevat. Omasta tuvasta järven rannalla, mutta silti palvelujen läheisyydessä. Ei se mikään metropoli ole, mutta sen tietänevät kaikki siellä asuvat tai siellä asumisesta haaveilevat. Se on himpun alle 3000 asukkaan kunta, jossa voi nauttia juuri siitä rauhallisesta elämästä – jos se kuuluu haaveisiin. Minun haaveisiini se ei kuulu (eikä tietenkään kaikkien, mainitaan se heti kättelyssä, sillä tähän on helppo puuttua), mutta paljon puhutaan suomalaisesta omakotiunelmasta järven rannalla.

Tuusniemi on ollut mielessäni monesti, sillä siellä sijaitsee yksi Pohjois-Savon mielenkiintoisimmista luontokohteista, Rotkolaakso. Koivulahden Myllykoskella pääsee myös retkeilyn ja savolaisen metsämaiseman hellää huomaan.

Kuva: Tuukka / Into Experiences

Entäs se Iisalmi sitten.

Myönnettäköön, että viimeisimmästä Iisalmen reissustani on rutkasti aikaa. Iisalmi ei ole Peiposen mielenkiintoa herättänyt, ja se menee jokseenkin samaan kategoriaan Tuusniemen kanssa: Iisalmi on tosin hieman suurempi, siellä on varmasti leppoisa asua, ja oma tupa järven ja keskustan läheisyydessä ei liene mikään mahdottomuus. Siellä on Tuusniemeä enemmän palveluita, ja jos mieli olutta tekee,  ei tarvitse tyytyä paikallisen huoltoaseman baariin. Vaihtoehtoja löytyy. Ja tämän artikkelin myötä minua alkoi nyt kiinnostaa myös tuo tuusniemeläisen huoltoaseman baari. Lähteekö joku kanssani sinne kaljalle, kun seuraavan kerran Kuopiossa olen?

Peiposen dramaattinen kuvailu seuduista, joissa mikään ei nosta enää päätään (mukaan lukien yrittäjyys), ei sovi myöskään Iisalmen kuvaukseen. En tiedä viittasiko Peiponen tällä lausahduksellaan juuri Iisalmeen, mutta hänen esimerkkeinä käyttämistään paikkakunnista päätellen näin voisi olettaa. Iisalmi on kaupunki, joka on Olvin, yhden Suomen suurimmista panimoista, koti. En tohtisi sitä ihan täysin kuihtuvaksi paikkakunnaksi kuvailla. Etenkin kun Iisalmi vielä sijaitsee noin 20 minuutin ajomatkan päässä Vieremältä, joka on yhden Suomen menestyksekkäimmän yrittäjyystarinan, metsäkoneita valmistavan Ponssen, kotipaikka.

Noilla seuduilla on taloudellista vetovoimaa ja työllistäjiä. Tietysti mikään ei ole koskaan varmaa, ei missään päin Suomea, mutta tällä hetkellä näillä yrityksillä on suuri työllistävä vaikutus Ylä-Savon alueella (vaikka yt:t on Ponssellakin olleet riesana). Ne kuolevat seudut ovat jossain ihan muualla. Talouselämässä oli hyvä artikkeli Iisalmen seudun vahvoista vientiyrityksistä: ”Ylä-Savo syöksee vienti-ihmeitä”.

Jos A-studion toimittaja Peiposta ei nämä seudut kiinnosta, ei se mitään. Suosittelen tutkimaan aluetta, etenkin Pohjois-Savoa paljon läheisemmin! Tällä julkisuudella paikat ovat olleet ihmisten huulilla varmasti enemmän kuin hetkeen.

Toimittajalla on myös jutuissaan jujua

Niin. Se julkisuus ja itsestä metelin pitäminen. Peiponen muotoilee asian mielestäni ihan hyvin:

Tuusniemen kyläukotkin tämän tietävät: syrjä-Suomi tarvitsee, enemmän kuin koskaan, todesta otettavia, vakuuttavia ja sanavalmiita muun Suomen puolestapuhujia – profeetan partaa, sauvaa ja palavia näkyjen näkijöitä. Kysymys on viime kädessä myös toivon ylläpitämisestä, jäljellä olevien parissa.

Ajatuksettomat ja sammuneet johtoryhmät, seurantaryhmät, kehittämispäivät, raportit ja analyysit – ne eivät lämmitä ketään

Olen aina perään kuuluttanut itsestään metelin pitämisen tärkeyttä. Kokouksia ja pullakahveja tarvitaan (vai tarvintaanko?), mutta kaikista suurin merkitys on lopputuotteella joka niissä kokouksissa luodaan. Ihmisten tietouden nostattamisella ja mediahypellä.

Olen itse markkinoija ja haluan uskoa, että jokaisessa paikassa on jotain, jolla saadaan ihmiset kiinnostumaan. Joko suuren puolestapuhujan voimin (niitä tarvitaan aina), tai muuten. Keinoja on.

Kuva: Tuukka / Into Experiences

Kotimaisille Iisalmen ja Tuusniemen kaltaiset edustavat sitä monen suomalaista unelmaa asumisesta, kun taas ulkomaalaisille näitä paikkoja voi  helposti markkinoida suomalaisella maisemalla, hiljaisuudella ja luonnolla. Tai tuokaa näihin paikkoihin Michelin-tason kokki ja pop-up-ravintola, niinkuin Mänttä menestyksekkäästi teki. Tehkää markkinointia hieman eri lailla kuin muut (linkki hyvään esimerkkiartikkeliin alla). Miksi nämä paikat eivät tee sitä?

Antakaa palaa, maailmalle vaan, ei siihen aina edes välikäsiä tarvita. Nouskaa Tuusniemen porukka parin hyvän idean kanssa ensi maanantaina Aasian matkaavaan koneeseen, ja kokeilkaa – tämä aasialaismatkailijoiden Suomeen houkuttelu on aikamoinen klisee, mutta se on hyvä klisee. Kun asuin Taipeissa, on ollut jälkeenpäin helppo ymmärtää miksi ihmiset haluavat rauhaa, luontoa ja hiljaisuutta. Muutama sata keskituloista mannerkiinalaista tai taiwanilaista heilauttaisi kuntien taloutta aika kivasti, väitän.

La Vida Locan Sari kirjoitti mainion artikkelin rehellisyysmarkkinoinnista matkailussa, ja tässä on mielestäni todella paljon järkeä. En voinut kuin nyökytellä tätä lukiessani.

Kotimaassa esimerkiksi Juuka on viime aikoina kunnostautunut positiivisessa huomiossa median silmissä. Juukan kunnanjohtaja Markus Hirvonen sai valituksia kotipaikkansa mopopojista, ja päätti lähteä hakemaan asiaan ratkaishaluista lopputulosta. Hän lähti mopoilemaan poikien kanssa, ja sai ihan varmasti asiansa perille. Kotimainen lehdistö tykkäsi, ja Ylekin uutisoi asiasta: ”Kunnanjohtaja sai valituksia mopopojista – lähtee poikien kanssa rälläämään mopomiittiin”. Näin sitä kerätään hyvää huomiota mediassa.

(Oliko tuosta Peiposen artikkelista myös muuten jossain eri versio, vai onko sitä muokattu? Mielestäni ensimmäisellä lukukerralla Peiponen kirjoitti Helsingin trendikahviloissa istuvista kolmekymppisistä, jotka eivät tiedä missä Tuusniemi sijaitsee, mutta nyt sitä ei tuossa linkkaamassani versiossa ole).

Ajatuksia?

You Might Also Like

21 Comments

  • Reply Pirkko Aura lauantai, syyskuu 16, 2017 at 11:59

    ”Vaan luontoa!” ???? Yli puolet maapallon asukkaista elävät tukalasti kaupungeissa, jotka eivät loppujen lopuksi tuota mitään, edes syötävää. Ja sitä kutsutaan ”elämäksi”. Sitten kun jotkut ulkomaalaiset mega-ketjut on ostaneet tuonkin luonnon, pohjavedet, mineraalit ja metsät ja repineet niistä irti kaiken mahdollisen jättäen jälkeensä saastuneita mutakuoppia, niin SITTEN voidaan itkeä että mitä tuli tehtyä menestyksen startuppien jne nimissä.
    Se ”vaan luonto” on kalleinta ja kauneinta mitä olla saattaa, ja ennen pitkää se huomataan. Vaikkei sillä edes voitaisi rahastaa.

    • Reply lena keskiviikko, syyskuu 20, 2017 at 07:25

      Pirkko, olen samaa mieltä tuosta luonnosta – sitä tulisi vaalia ja se on yksi hienoimmista asioista, mitä Suomella on. Suurkaupungeissa asuneena on oppinut ymmärtämään sitä, että puhdas luonto ympärillä on todella arvokas asia. Terveiset sinne Italiaan!

  • Reply Ansku BCN perjantai, syyskuu 15, 2017 at 15:00

    Tätä mietin taas kesällä, kun kävin kotipaikkakunnallani, joka vuosi vuodelta hiljenee ja väkiluku pienenee. Esimerkiksi minun ensimmäinen kouluni, se joka oli silloin minun aikanani kunnan suurin, puretaan ja kaikki koulutoiminta keskitetään yhteen paikkaan, sillä lapsia ei enää ole moneen kouluun jaettavaksi. Todella sääli, kun kylänraitilla on niin hiljaista, mutta enpä tiedä, millä sinne ihmisiä houkuteltaisiin asumaan, kun ei ole töitä. Toisaalta kulttuurielämässä tuntuu tapahtuvan paljon, sillä siellä onneksi on aktiivisia ihmisiä, jotka jaksavat yrittää, ja kesäisin ja jouluisin kylä piristyy, kun on kuitenkin paljon mökkejä.

    • Reply lena keskiviikko, syyskuu 20, 2017 at 07:23

      Heippa Ansku! Sinulla onkin omakohtaista näkemystä tästä, kiva kuulla! Sääli se on, että kylänraitilla tuntuu olevan pienemmissä paikoissa tuo hiljenemninen. Toki sille on syynsä eli nuo työpaikat tai niiden puute – Kuopiolla menee tässä suhteessa paremmin tietysti, mutta ei se aina ole niin ollut. Mä näen näin kaukaa katsottuna juuri tuon matkailun elinkeinona näillä seuduilla, eikä välttämättä mitään suurta massaturismia mutta edes pienemmässä mittakaavassa. Tietysti mökkiläiset tuovat oman lisänsä. Nobelin palkinto sille joka tähän ratkaisun keksisi!

  • Reply Katriina torstai, syyskuu 14, 2017 at 15:07

    Täällä on myös yksi pienten malaispaikkojen puolustaja. Luin tuon kolumnin ja ihmettelin sitä suuresti. Katselen elämää Satakunnan maaseutuperspektiivistä ja Saksan metropoliperspektiivistä. Saksassahan ei ole tuollaista yhden kaupungin ilmiötä ollut koskaan eikä siis vastakkaiasettelua sen ”ainoan” toimvan kaupungin ja maaseudun välillä. On täälläkin hiipuvia maalaiskyliä, on vireitä maalaispitäjä, miljoonakaupunkeja ja metropolregioita, mutta noin ylimielistä asennetta en tapaa lainkaan. Onko Elmstein osa Saksaa lainkaan? On varmasti. Siellä on metsää ja se on virkistysaluetta. Ei siellä ole Peiposelle mitää kiinnostavaa, ainakaan kiinnostavampaa kuin Tuusniemellä. En ole käynyt Tuupovaarassa,enkä tunne ainuttakaan tuupovaaralaista. Elmsteinissa olen käynyt useamminkin. Kävisi varmaan kohahdus, jos joku 600 km:n päässä berliiniläinen ylimielisesti irvisi Elmsteinia ja maaseutua tuohon malliin kuin helsinkiläiset oman maansa maaseutua. Henkilökohtaisesti en näe siinä mitään hehkuttamisen aihetta, että olen vaihtanut 1000 asukkaan satakuntalaisen maalaispitäjän 2,3 miljoonan asukkaan eurooppalaiseen metropolregioniin. Siinä kävi vain niin. Helsinkiläisten helmasyntinä taitaa olla ylimielisyys ja omahyväisyys myös ulkomailla asuessa. Lopetin äskettäin vanhan ystävyyssuhteeni erään ylimielisen helsinkiläisen kanssa, koska hänkin halveksii suomalaisia maalaisia.

    • Reply lena keskiviikko, syyskuu 20, 2017 at 07:20

      Hei Katriina, mukava kun taas kommentoit!

      Minusta on mukava kuulla, että meitä maaseudun puolustajia on olemassa näin paljon, ja tämän jutun kommentit ovat olleet mukavasti puolesta ja vastaan. Hyvä, että aiheuttaa keskustelua. Mietin itsekin tuota Suomen ja Saksan eroa tässä asiassa – en toki kaikkea Saksasta tunne tai tiedä, mutta mielestäni olisi outoa jos Saksassa olisi samanlainen suhtautuminen maaseutuun kuin Suomessa. Saksassa se on osa elävää elämää, ja sitä halutaan mielestäni vaalia. Kirjoitin viimeksi Helsingistä kaupunkina ja siitä, ettei se ole minuun kamalasti vielä kolahtanut. Osa kommentoijista kertoi, että monet hieman ylimielisen asenteen omaavat ovat ”junantuomia”, eli kun ovat muualta pois lähteneet, isommat kulmat ovat yhtäkkiä vetovoimaisemat. Tiedä sitten tästä, mutta tällainen vastakkainasettelua mediassa ja muualla ärsyttää. Olisi todella surullista, jos kaikki Suomessa valuisi etelään tai niihin suurimpiin kaupunkeihin.

  • Reply Bibero torstai, syyskuu 14, 2017 at 14:25

    Mutta ainakin Tuukalle terveisiä ja paljon. Kuvat ovat todella laadukkaita! Ja Lenalle kiitokset fiksusta tekstistä.

    • Reply lena keskiviikko, syyskuu 20, 2017 at 07:16

      Bibero, kiitos kommentistasi! Terkut välitetty Tuukalle ja minultakin kiitokset – tosi kiva kun tykkäät. Kiva palaute saa aina hyvän mielen aikaan 🙂

  • Reply Suunnaton keskiviikko, syyskuu 13, 2017 at 21:59

    Minäkin ihmettelin kovin, minkä vuoksi Iisalmi oli nostettu jutussa esille. Se on ihan hyvin pärjäävä pieni kaupunki mm. juuri Olvin ansiosta. Iisalmessa ei suinkaan ole jääty ”tuleen makaamaan”, vaan se kehittyy jatkuvasti. Okei, on sieltä viime vuosien aikana hävinnyt muun muassa ketjuhampurilaisravintola, mutta toisaalta sen tilalle tuli useampi korvaava ruokapaikka.

    Ja hei, mä olen tainnut käydä tuossa Tuusniemen kuuluisassa huoltoasemabaarissa kahvilla 🙂

    • Reply lena keskiviikko, syyskuu 20, 2017 at 07:16

      No tätä minäkin ihmettelin! Tuo on esimerkkinä mielestäni huono, sillä Iisalmi on tuon alueen yksi vetovoimaisimmista paikoista. Mua alkoi kiinnostaa tuo huoltoaseman baari – treffataan seuraavalla kerralla siellä 😀

      • Reply Suunnaton keskiviikko, syyskuu 20, 2017 at 18:33

        Ehdottomasti. Tehdään vaikka bloggaajamatka sinne 🙂 Tai vielä parempi – nostetaan Tuusniemi maailmankartalle (tai edes Suomen kartalle) bloggaajavoimin!

        • Reply lena perjantai, syyskuu 22, 2017 at 16:14

          JOO! Tässä olis ideaa! Luulen että Samppanjaa Muovimukista -blogi olis kans mukana 😉

          • Annemaria/Samppanjaa muovimukista lauantai, syyskuu 23, 2017 at 08:19

            MUKANA 🙂

  • Reply Annemaria/Samppanjaa muovimukista keskiviikko, syyskuu 13, 2017 at 19:24

    Kylläpä nostatti tämä juttu hymyä suupieleen. Kolahti nimittäin niin lähelle. Toteutin itse seitsemän vuoden ajan suomalaista unelmaa juuri tuolla parjatulla Tuusniemellä, hirsitalossa järven rannalla. Tehtiin 2000-luvun alussa rohkea siirto ja muutettiin mieheni työn perässä Pohjois-Savoon. Tuusniemi valikoitui asuinpaikaksi ihan sattumalta. Juojärven rannalta löytyi unelmatalo, johon meillä ei missään muualla olisi ollut varaa. 180 m2:n hirsitalo ja rantasauna halvemmalla kuin helsinkiläinen heikkotasoinen lähiökaksio. Luontoihmisen elämänlaatu parani melkoisesti. Osuit Lena aikamoisen naulankantaan.

    Totta on, ettei Tuusniemellä tai sen ympäristökunnilla ole juuri muita vahvuustekijöitä kuin luonto. Teollisuuden puolella on mennyt jo pitkään heikosti ja työpaikat vähentyneet entisestään. Mutta kuten Lena hienosti nostit esiin, pitäisi löytää ne omat vahvuustekijät ja brändätä ne maailmankartalle mieluimmin kuin jäädä tuleen makaamaan. Nähdä asioita muustakin valosta kuin Shellin baarin kaljamukin takaa. Elävää maaseutua voi rakentaa muustakin kuin teollisuudesta. Ehkä suomalainen ajattelumaailma on jäänyt tältä osin menneille vuosikymmenille.

    Tuusniemellä riittää rantaviivaa ja korkkaamatonta savolaista lehtimetsää. Hiljaisuutta, rauhaa ja puhdasta luontoa. Eikä matka kaupunkielämään ole mahdoton: 60 km Kuopioon ja 70 km Joensuuhun. Nousen Lena kanssasi barrikadeille entisen kotikuntani kuin muidenkin pienten suomalaisten paikkakuntien puolesta. Näillä on ehdottomasti paikkansa monimuotoisen Suomen kartalla.

    • Reply lena keskiviikko, syyskuu 13, 2017 at 20:02

      No vau, osuipas naulan kantaan!! Hauska kuulla ajatuksiasi aiheesta, etenkin kun nyt tässä paljastui että olet oikea esimerkkihenkilö tähän juttuun 😀

      En ole itse maalta kotoisin vaan Kuopiosta, mutta mielestäni on tärkeää että esimerkiksi Kuopion lähistöllä on tilaa olla ja asua maaseutumaisessa ympäristössä. Se ajatus on kiva, vaikka tiedän ettei minusta siihen varmasti olisikaan… asumaan siis esimerkiksi Tuusniemellä. Toki sieltä ajaa nopeasti Kuopioon, sama matka Kuopioon on kuin esimerkiksi monella pääkaupunkiseudun sisältä työmatka Helsinkiin. En usko monen haluavan muuttaa esimerkiksi Kuopioon saati Helsinkiin noilta seuduilta, joten uskon että lisäinnovaatioille voisi olla tarvetta, jotta kotikylistä saisi lisätuloa.

      Tuo juttu tuleen makaamisesta on hyvä – pitäisi löytää ne omat vahvuustekijät ja alkaa kehittämään juttua niiden kautta. Tosiaan kaikilla Suomen kunnilla on aika samantyyliset sloganit, mitä tuossa Annelle sanoin, mutta tulijalle pitää antaa syy tulla juuri sinun kotikylääsi. EN kannata ajattelumallia, jossa ajatellaan että ei tämä kuitenkaan onnistu koska emme eroa mitenkään muista. Se tuntuu luovuttamiselta.

  • Reply Anne / Metallia Matkassa keskiviikko, syyskuu 13, 2017 at 19:02

    Minusta tuo artikkeli oli ihan asiallinen. Vaikka me matkabloggaajat kuinka halutaan romantisoida Suomen maaseutua ja hehkuttaa, kuinka se on niin ihanaa ja väärinymmärrettyä ja tuodaan hei kiinalaiset turistit tänne nauttimaan luonnonrauhasta, niin ei ne kerran kesässä paikalle kurvaavat turistibussit tai popup-michelinravintola kuolevia pikkukaupunkeja, kyliä tai kuntia pelasta. Kun alueella ei ole töitä, palveluita eikä oikein asukkaitakaan, niin miksi sitä pitäisi väkipakolla kehittää uudeksi Suomen keskukseksi – tai matkakohteeksi (turistit vasta niitä palveluita tarvitsevatkin). Maaseudun autioituminen on tietysti ikävää, mutta ihmiset muuttaa sinne, missä on töitä ja elämää.

    • Reply lena keskiviikko, syyskuu 13, 2017 at 19:19

      Tuossa artikkelissa oli hyviä pointteja. Mutta mun mielestä on jotenkin surullista, että kaikki valuu vain yhteen paikkaan ja paikallinen kulttuuri joissain paikoissa kuolee. Ruuhka-Suomen ulkopuolella on myös mahdollisuuksia, ja kompromisseja tekemällä näillä syrjäseuduilla voi pärjätä. Tuo Iisalmen esimerkiksi ottaminen oli toimittajalta mielestäni hiemnn huono esimerkki, sillä alueella on todella paljon taloudellista vetovoimaa. Tuo Kiina-turistit on toki kliseinen esimerkki, mutta miksi pitäisi ajatella että tuodaan heidät vierailulle kerran kesässä? Eikö voisi sen sijaan miettiä, että turistien voimalla moni saisi elantoa ja voisi jäädä kotiseuduilleen pidemmälläkin tähtäimellä, niinkuin Lapissa on tehty? Ei Iisalmesta tai Tuusniemeltä ole kovin pitkä matka esimerkiksi Kuopioon, josta käsin voisi tehdä reissuja jos paikalliset palvelut eivät riitä.

      • Reply lena keskiviikko, syyskuu 13, 2017 at 19:22

        Ja vielä tuohon mainitsemaasi ”romantisointiin”, mun mielestä se on parasta mitä suomalaisessa matkablogiskenessa on pitkasta aikaa tapahtunut. Tuoda esille, miten paljon hienoja paikkoja kotimaassa on, ja antaa niille julkisuutta.

        • Reply Anne / Metallia Matkassa keskiviikko, syyskuu 13, 2017 at 19:36

          Onhan meillä Suomessa upeita paikkoja ja olenkin aina ollut suomiretkeilyn kannalla, ei sillä. Mutta mikä tekee Tuusniemestä erilaisen, kuin esim. joku toinen paikka Suomessa? Suomen joka kolkkaa myydään jo hiljaisuudella ja luonnolla. Jotain muutakin siellä pitäisi olla, mikä saa matkailijat kiinnostumaan. Sauna ja punainen tupa järven rannalla on aika monen kunnan mainoslogani. 😉

          Lapin vetovoima perustuu pelkkään talveen. Ei siellä turistit juurikaan kesällä käy (valitettavasti, ainakaan vielä), suomalaisia samoojia ja marjanpoimijoita lukuunottamatta. Matkailu on sielläkin siis kovin tiettyyn vuodenaikaan tukeutuvaa. Toki jos siitä yrittäjä tekee koko vuoden tilin, niin mikäs siinä.

          • Anne / Metallia Matkassa keskiviikko, syyskuu 13, 2017 at 19:38

            ..niin ja lisätään vielä, että kyllähän siihen paikkakunnan vetovoimaisuuteen tarvittaisiin myös sitä kiinnostusta paikallisilta tahoilta. Hyvähän se on muualta huudella ja kertoa, miten paikkakuntaa pitäisi markkinoida ja mitä siellä pitäisi olla. Ehkä ne huoltsikan ukot kaljalla on ihan tyytyväisiä siihen, ettei siellä ramppaa mitään epämääräistä väkeä isolta kirkolta ihmettelemässä niiden maita. :p

          • lena keskiviikko, syyskuu 13, 2017 at 19:55

            Suomen kolkkia myydään valitettavasti ihan liikaa tuolla samalla mantralla, se on ihan totta. Tuo Sarin artikkeli aiheesta oli ihan mahtava, tuo on tyyli joka minuun tehoaa esim Puolangan osalta. Mutta toisaalta, jos joku haluaa Tuusniemeä markkinoida, pitää uskoa sen voimaan ja siihen, että on joku juttu miksi ihmiset haluavat sinne tulla. Toki en tiedä haluavatko nämä huoltsikan tyypit sinne , mutta uskon että ei siellä moni pientä matkailun tuomaa lisätuloa karttaisi. Ulkopuolelta on helppo huudella eikä ulkopuolisia tarvitse aina kuunnella, mutta ideoita voi aina heitellä ilmoille. Noilla seuduilla on monia, joita suuremmat kaupungit ja pääkaupunkiseutu ei kiinnosta ollenkaan asuinpaikkana, vaikka siellä töitä olisi.

    Leave a Reply