Yleinen

Perun puheeni aamukuuden lennon ihanuudesta vauvan kanssa

keskiviikko, marraskuu 23, 2016

Perun kaikki puheeni siitä, miten kätevää vauvan kanssa on lentää esimerkiksi kuudelta aamulla.

Lensin pikkuisen kanssa yksin takaisin Saksaan taannoin ja koska 06:00 lento oli sinä viikonloppuna about ainoa järkevä, hinnaltaan siis, oli lento varattava. Lauantai-aamu kello kuusi, lentohinnat menopaluu Düsseldorfin ja Kuopion välillä olivat 370€ minulta ja beibiltä – sunnuntaina hinta nousi Finnairin sivulla 822 euroon (excuse me??).

Hinta selittynee sillä, että Düsseldorfissa alkoi tuona maanantaina suuri lääkealan konferenssi, ja koneet kuljettivat sunnuntaina asiantuntijoita kaupunkiin. Niitä matkaajia, joille se lipun hinta ei näytä olevan suuri ongelma. Minulle tuo hinta oli kuitenkin ongelma, ja lauantai-aamun lento ainoa vaihtoehto.

Meidän beibi on tosiaan ollut helppo matkaaja. Ei mitään probleemaa lennoilla, kitisee jos on nälkä – lopettaa kun saa ruokaa. Aamu kuudelta lähtö sai pienen pakan kuitenkin sekaisin, tosin ongelmaksi koitui ajankohtaa enemmän lennon vaihto Helsingissä. Edellisen kerran aamulentoa testatessamme Firenzestä kaikki meni oikein hyvin (tosin ko. kentällä saa bebe tulla rattaissa koneeseen asti). Kuopion lentoasemalta lähtiessämme beibi oli hieman kiukkuinen (=väsynyt), mutta koneeseen päästyään ja ruoan saatuaan kaikki meni kuin unelma. Hän nukahti ennen koneen nousua ja nukkui Kuopiosta Helsinkiin asti. Sitten piti taas herätä, siirtyä Manduca-kantoreppuun ja Düsseldorfin koneen portille.

Tämä ei ollut se paras juttu, ja vaikka vaihtoaikaa oli vain 40 minuuttia, niin siinä ajassa ehtii hyvin herätä ja harmistua. Kantoreppu on yleensä varma paikka rauhoittumiseen, mutta tällä kertaa tämä mama sai kävellä ja tanssia ympäri terminaalia sellaista vauhtia että pikkuinen pysyi rauhallisena.

IMG_0544(1)

Jos ei olisi tarvinnut vaihtaa konetta Helsingissä, olisimme luultavasti päässeet perille ilman sen suurempaa hässäkkää.

Düsseldorfin lennolla ensimmäinen tunti meni hyvin, murua rinnan alle ja uni tuli heti. Se viimeinen tunti oli sitten sellaista sirkusta että oksat pois, ja sain viihdyttää toista ihan olan takaa. Toista väsytti, mutta unen saanti oli hankalaa. Onneksi muutama ihana kanssamatkustaja olivat pienen mielestä kuitenkin mielenkiintoisia, ja heille heltyi jopa hymyjä. Mamalle ei, mutta ilman kamalaa huutokonserttia pääsimme kuitenkin perille. Taisinpa jopa laulaa lurauttaa pari laulua lennon aikana – uskokaa, että tämä tapahtuu vain ja ainoastaan pakon edessä. Lennon lopussa mietin vain mielessäni, että onneksi nyt ei oltu matkalla esimerkiksi Havaijille.

Matteon lento saapui Düsseldorfin asemalle samoihin aikoihin, ja vaikka hänkin oli lentänyt koko yön, luovutin beibin hänen haltuunsa ja marssin Starbucksiin ostamaan koko puljun isoimman kahvin ja sandwichin. Yksin vauvan kanssa reissaaminen on yllättävän raskasta, vaikka koko lennon kestävää huutokonserttia ei onneksi tapahtunutkaan – milloinkahan kahvi olisi maistunut yhtä hyvältä, en edes muista.  Olipa ihana nukkua päikkärit rauhassa pikkuisen vieressä kun kotiin pääsimme. On se niin kulta tuo pieni.

(Ja etten olisi liian helpolla päässyt…. ette nimittäin halua tietää minkälainen katastrofi aiheutui lentoasemalla klo 05:00, kun pikkuisen vatsa alkoi toimia hieman liian vilkkaasti. Oli muuten hieno alku aamulle. Saldo: yksi body roskiin, likaantunut haalari rattaissa olevassa laukussa rattaiden mukana ruumaan, kului about paketti puhdistusliinoja, lähtöselvitykseen ehdimme juuri ennen sen sulkeutumista ja pieni piti paketoida omaan jättikaulaliinaan ettei tulisi kylmä (koska se haalari oli poissa pelistä). Huomasin  vielä jossain vaiheessa kaiken tämän sirkuksen keskellä, että oma käsilaukku… hetkinen, missäs se on. No sepäs oli lentoaseman penkillä – itse olin lähtöselvitystiskillä, lompakko ja tuliterä iPhone siellä käsilaukun vieressä penkillä Macbookin kera. Kaikkien näkösällä, koska olin etsinyt laukusta jotain ja osa sisällöstä jäänyt penkille lojumaan. Onneksi Kuopion lentoasema ei ole aamuviidelta mikään suuri varasmagneetti, olisi muualla saattanut tulla sähläykset kalliiksi.)

En tiedä mikä minuun meni, mutta sama lento on nyt buukattuna tammikuulle. Onneksi Matteo on silloin mukana. Ja tosiaan tämän kaiken selittää hinta – Kuopion lentojen kipukynnys menee siinä 370 eurossa. Joka sekin on ihan naurettavan kallis jos minulta kysytään.

Seuraavassa blogijutussa vinkkejä selviytymiseen lennoista yksin beibin kanssa. Onko teillä muilla käynyt katastrofeja reissuilla?

You Might Also Like

15 Comments

  • Reply Kata perjantai, marraskuu 25, 2016 at 05:31

    Niin monta kertaa ollaan tehty periaatepäätöksiä, että siihen tai tuohon aikaan tai niin ja näin lyhyellä vaihtoajalla ei kyllä koskaan enää matkusteta lasten kanssa, mutta niin vain aina tulevat reaaliteetit vastaan ja päätökset pyörrettyä! Tosin nyt kun lapset on jo 8-, 6- ja 3-vuotiaita ja tottuneita matkailijoita niin lopulta ajankohdalla tai lyhyillä vaihdoilla ei onneksi olekaan enää niin väliä. Hyvä niin, koska joululomalle lähdetään taas keskellä yötä (Khartumista valtaosa lennoista lähtee jostain syystä öisin) ja vaihto Dohassa taitaa taas olla niin lyhyt, että juoksuksi menee…

    • Reply lena / london and beyond perjantai, marraskuu 25, 2016 at 09:37

      Aivan totta Kata, mäkin jo mietin että ei enää ikinä tuolle lennolle mutta niin sitä vaan se taas varattiin. Realiteetit iskee kyllä vasten kasvoja, ja usein se on se hinta kun ne ovat valmiiksi ihan naurettavissa lukemissa. Teillä on kyllä kolme pientä maailmankansalaista, ja varmasti sopeutuvat helposti aikaan kun aikaan. 🙂 Qatar Airways taitaa lyhentää teidän kotimatkaa Suomeen aika mukavasti?

      • Reply Kata perjantai, marraskuu 25, 2016 at 10:18

        Hinta on yksi vaikuttava tekijä ja tällä kertaa tuli lippuja varatessa vastaan sekin, ettei paikkoja yksinkertaisesti ollut – jouduttiin joustamaan sekä matkustuspäivästä että lennon ajankohdasta. Ollaan lennetty nyt aika lailla yksinomaan Qatarilla ainakin jo yli vuoden verran ja oikein tervetullut uutinen oli uusi reitti Helsinkiin! Harmi vaan, että Suomeen eivät näyttäisi lentävän yhtiön isot koneet vaan vissiinkin tuosta reissusta täytyy selvitä ilman koneen leffoja ja pelejä – ainakin näin oli kun äitini viime kuussa lensi tuon välin. Meidän lapset taitaisivat istua lentokoneessa yhtä soittoa hyvillä mielin vaikka vuorokauden verran jos vaan viihde on kohdallaan 😉

  • Reply Noonis torstai, marraskuu 24, 2016 at 23:23

    Apua, joulukuuta odotellessa! Onneksi mulla on mies mukana kaikilla lennoilla, en tosiaan halua heti kokeilla Perth-Helsinki välin lentämistä yksin vauvan kanssa… Mut toi unohtelu! Loppuuko se koskaan?!?!

    • Reply lena / london and beyond perjantai, marraskuu 25, 2016 at 09:34

      Mä voin luvata, että kun on kaksi käsiparia niin kaikki on monta kertaa helpompaa! Voi juoda vaikka kahvin rauhassa, katsella maisemia ja lukea kirjaa. Mä ehdin jopa lukea ekalla Suomen reissulla yli puolet mun kirjasta… juuei viimeksi. 😀 Ja mitä unohteluun tulee, ihan kamalaa! Mä en oo koskaan hävittänyt mitään, ja oon mielestäni aika tarkka näiden juttujen kanssa. Tää on ihan uutta mulle ja saa olla koko ajan peloissaan, että millon se puhelin nyt oikeasti katoaa!

  • Reply Jenna / With huge passion for life torstai, marraskuu 24, 2016 at 17:47

    Huhhei, lentomatkustamista odotellessa 🙂 Onneksi seuraavalla reissulla Matteo on messissä!

    • Reply lena / london and beyond perjantai, marraskuu 25, 2016 at 09:30

      No onneksi on! Vaikka aika näköjään kultaa muistot niin en silti yksi ihan hevillä tuolle reissulle lähtisi. Onks teidän minillä jo reissuja tiedossä? 🙂

  • Reply Heidi / Seikkailujen helmiä keskiviikko, marraskuu 23, 2016 at 20:47

    Hui kamala! Meillä on suunnitelmissa lähteä keväällä miehen siskon luo Englantiin ja mukana on silloin puoli vuotias neitokainen. Paluulento on kuudelta aamulla ja olen vähän kauhistellu miten meän käy! 😄 lennot on kuitenkin näillä näkymin ensimmäiset meille vauvan kanssa. Luojan kiitos ei ole vaihtoja (Rovaniemi-Lontoo), joten siinä mielessä pääsee helpolla ja onhan meitä kaksi vanhempaa. 😊

    • Reply lena / london and beyond perjantai, marraskuu 25, 2016 at 09:29

      Hyvin se menee, kaksi käsiparia tekee reissusta noin 1000 kertaa mahtavampaa, vaikka aamukuudelta lentoon lähtisikin 🙂 Eli dont worry! Ja miten siistiä, että Rovaniemeltä pääsee suoraan Lontooseen. Olis tosi kiva jos Kuopiostakin pääsisi. 😀

  • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta keskiviikko, marraskuu 23, 2016 at 20:44

    Eeeiii herran jestas miten mä tuun KOSKAAN selviämään vanhemmuudesta (siis sitten joskus) ?! 😀

    • Reply lena / london and beyond perjantai, marraskuu 25, 2016 at 09:27

      Meri, mä voin luvata käsi sydämellä että ajattelin iha samoin ennen beibiä.. en siis ollut koskaan pitänyt vauvaa sylissä. 😀 Mutta voin kertoa että nopeesti tähän tottuu. 😀

  • Reply Outi keskiviikko, marraskuu 23, 2016 at 17:20

    Voi apua, kuulostaa todella stressaavalta. Aamu kuuden lennot noin niin kun muutenkin silmät ristissä on varsin rankkoja fyysisesti ja psyykisesti, niin voin vaan kuvitella, mikä tila ihmisellä on kaiken tuon sähläyksen kera. Hatunnosto ja parempaa onnea seuraavaan koitokseen 🙂

    • Reply lena / london and beyond perjantai, marraskuu 25, 2016 at 09:27

      Kiitos Outi! Kyllä tää tästä, näköjään helposti unohtuu asiat kun sama lento on jo varattuna…. tuo ajankohta oli kyllä se suurin ongelma, kun oli itse myös ihan tööt ja vielä toinen siinä huolehdittavana.

  • Reply Maarit Johanna keskiviikko, marraskuu 23, 2016 at 16:45

    Välilaskut on jo ihan itekseen matkustaessa hirveitä niin voin vain kuvitella, kun on toinen huolehdittava matkassa! Ugh. Ja vielä tuohon aikaan päivästä. -.-

    • Reply lena / london and beyond perjantai, marraskuu 25, 2016 at 09:25

      Suora lento keskellä päivää, oi sitä ihanuutta! 😀 Düsseldorf-Kuopio-lentoja odotellessa hhaa…

    Leave a Reply