Yleinen

Miksi en ole maabongari?

tiistai, maaliskuu 8, 2016

Maiden bongaaminen on harrastus, joka vie helposti matkailijan mennessään. Aihe on kiinnostanut itseäni kovasti jo teiniä-iästä lähtien, jolloin vannoin kerääväni helposti kokoon sata maata seuraavien vuosikymmenten aikana. Selasin ahkerasti erilaisia listoja ja tutkin, mistä olisi helpon saada yksi rasti lisää ruutuun. Myöhemmin tavoitteeksi vakiintui 50 käytyä maata ennen 30 ikävuotta – kolmekymppiset ovat ajankohtaist hieman yli vuoden kuluttua kesäkuussa ja maita on tällä haavaa kasassa 30+.

Tavoitteeni ei ole mahdoton, mutta se vaatisi hieman ponnisteluja.

Olen viime aikoina löysännyt tavoitteessani, ja vaikka matkapäiviä onkin tullut kiitettävästi, täysin uusia maita on tullut kasaan melko vähän. Tälle on pari syytä.

Omalla kohdallani tähän vaikuttaa melko paljo se, että asumme ulkomailla. Maassa, joka ei ole kummankaan meidän kotimaa. Täten reissumme suuntautuvat melko paljon Italiaan ja Suomeen – vaikka meillä käy paljon vieraita, haluamme myös käydä kotimaissamme tervehtimässä perhettä ja ystäviä. Minulle on tärkeää käydä Suomessa, ja vaikken sinne muutosta välttämättä haaveilekaan, nautin siellä olosta todella paljon. Eikä minulla ole mitään ongelmaa reissata Italiaan (harvallapa on ..). Nämä reissut näkyvät matkapäivissä, mutta myös budjetissa – reissuilla ei koidu esimerkiksi majoituskuluja. Näin näitä reissuja on mahdollisuus tehdä useammin.

IMG_6022

Toisekseen, kun on asunut monessa eri paikassa, on luonnollista että ystäviä on myös ympäri maailmaa. Heitä tulee käytyä tervehtimässä, ja entisiin kotikaupunkeihin on aina mukava palata. Viime viikolla olimme Lontoossa ja Italiassa – tervehtimässä ystäviä ensimmäisessä sekä hakemassa säilössä olleita tavaroita, Italiassa muuten vain. Nämäkään reissut eivät yleensä kerrytä maasaldoa, sillä moni ystävä asuu esimerkiksi Lontoossa tai Glasgowssa.

Olemme käyneet viime aikoina ihan puhtailla lomilla maissa, joissa emme ole kumpikaa käyneet. Mutta suuri osa reissuista on kuitenkin ollut oman asuinmaan sisällä tai naapurimaissa – joissa on jo käyty. Esimerkiksi Bilbaossa viettämämme parin kuukauden aikana halusimme tutkia Baskimaata ja Pohjois-Espanjaa tarkoin, kuten myös Baskimaan Ranskan puolta. Reissussa tuli oltua harvase viikonloppu, mutta uusia maita ei tälle listalle valitettavasti mahtunut. Maailmankuvaa olisi nyt tarkoitus laajentaa myös Saksan osalta.

IMG_4302

Jos haluaisin, en usko että 50 maata ennen kolmattakymmenettä syntymäpäivääni olisi täysi mahdottomuus. Asummehan Keski-Euroopassa, ja tästä meiltä autoilee kätevästi esimerkiksi Luxemburgiin, Sveitsiin ja Itävaltaan – ne puuttuvat listaltani täysin, itäisestä Euroopasta ja Balkanista puhumattakaan. Kuitenkin olen sen verran omasta tavoitteestani jäljessä, etten halua kiirehtiä. Käyn mielummin pidemmillä reissuilla muutamissa maissa, kuin yöpymässä pikaisesti saadakseni rastin ruutuun.

Vaikka olenkin löysännyt tavoitettani, olen silti hyvin kiinnostunut maabongauksesta harrastuksena. Selailen listoja ja ehkä tässä joku vuosi vielä saan kartutettua lisää uusia maailmankolkkia ja maita – mutta ennen ensi kesää 50:n maan täyttyminen on todella aika epävarmaa. Mikäli maabongaus kiinnostaa, kannattaa tutkia mm. Meriharakka-blogi, jota kirjoittavat paljon maailmaa nähneet maabongarit Pirkko ja Lasse. Heidän lisäkseen Travellover-blogin Annikakin lieneekin yksi suomalaisen matkablogimaailman eniten maita nähneistä bloggaajista.

Miten sinä suhtaudut maabongaamiseen?

You Might Also Like

43 Comments

  • Reply Annika - home & away perjantai, huhtikuu 8, 2016 at 17:49

    Mä myönnän kyllä laskevani kuinka monessa maassa olen käynyt ja tykkään tutustua uusiin paikkoihin ja kulttuureihin, mutten siltikään ajattele, että olisin mikään maabongari 🙂 En ole myöskään asettanut itselleni mitään tavoitteita käytyjen maiden ja iän suhteen, mutta toivon silti pystyväni elämäni aikana näkemään mahdollisimman monta erilaista paikkaa. Pitkään ulkomailla asuneena omat pääsiäis-, kesä- ja talvilomat suuntautuivat aina Suomeen, joten monet lentoliput on ostettu vaan kotimaahan. Jos taas keräisin pelkkiä uusia maita, tuskin olisin tehnyt vajaat 10 reissua Pariisiin tai Argentiinaan. Muutamaan vuoteen en ole saanut listalle yhtään uutta maata, mutta tänä vuonna ehkä jälleen 🙂

    • Reply Annika - home & away perjantai, huhtikuu 8, 2016 at 17:50

      Ja nyt vasta huomasin, että tämä oli jo yli kuukauden vanha postaus 😀 Niin hyvin sopi tähän tämänhetkiseen keskusteluun. No ei se mitään!

      • Reply lena / london and beyond lauantai, huhtikuu 9, 2016 at 08:42

        Tää sun kommentti sopii ihan mainiosti tähän tällä hetkellä käynnissä olevaan keskusteluun, ja tää postaus taitaa olla tosi ajankohtainen myös 🙂 Mutta oot ihan oikeassa, että ulkosuomalaisena tuo maiden bongaaminen on aika hankalaa jos haluaa Suomessakin käydä – se syö matkabudjettia tosi kovasti ja aikaa tietenkin myös. Mulla on kans noin 10 Pariisin reissua takana ja aina siellä viihtyy, eli nekin on poissa maabongauksesta. Mutta ymmärrän ihan täysin tuon mitä sanoit että silti niitä maita laskee ja haluaa samalla nähdä mahdollisimman paljon maailmaa. 🙂

  • Reply Anu torstai, maaliskuu 10, 2016 at 20:31

    ”Käyn mielummin pidemmillä reissuilla muutamissa maissa, kuin yöpymässä pikaisesti saadakseni rastin ruutuun.” Allekirjoitan tuon täysin. Tykkään tutustua yhteen kohteeseen kunnolla. Mun unelmareissut on niitä, kun saa luuhata samassa paikassa viikkotolkulla ja päästä vähän sisälle paikalliseen elämänmenoon. 🙂

    Tykkään sun tavoin myös palata joskus entisiin asuinpaikkoihin sekä muihin vanhoihin, tuttuihin paikkoihin, ja ulkomailla asuvana tulee tietty säännöllisin väliajoin käytyä Suomessa. Vaikka matkustan mielestäni aika paljon, eri maita olen bongannut ”vasta” vajaat parikymmentä. Haluan toki nähdä paljon lisää, mutten usko, että tässä on mikään kiire. 🙂

    • Reply lena / london and beyond sunnuntai, maaliskuu 13, 2016 at 08:31

      Musta on tosi hauska huomata, että monella meillä on niin samankaltaiset ajatukset aiheesta! Ei reissata sen takia, että tulee rasti ruutun, vaan sen takia että haluaa nähdä paikkoja. Mä tykkään tavoitteellisuudesta eri jutuissa, mutta onhan se reissatessa vähän tyhmää etten enää menisi esim Jenkkeihin kun olen siellä 15 vuotta sitten käynyt, kuten tuossa alla Elinalle totesin. Mikään kiire ei ole, kuten sanoit, jokainen taplaa tyylillään ja on oikeasti ihana tutustua maihin kunnolla. Italiankin reissujen sijaan olisin käynyt vaikka missä, mutta minkäs teet… 😉

  • Reply Elina | Vaihda vapaalle torstai, maaliskuu 10, 2016 at 19:43

    On tosi ymmärretävää, ettei tuossa teidän tilanteessa tule sinkoiltua niin paljon ympäri maapalloa, kun haluaa nähdä sukulaisia ja vierailla kotimaassakin. Minäkään en ole maabongari, mutta Tomin voisi kai sellaiseksi määritellä. Varmaan onkin paljolti Tomin ansiota, että meikäläisellekin on kertynyt näin reilun kolmenkympin iässä jo jotain 60 maata. Silti me ravataan samoissa maissa jatkuvasti eli tämänkään kevään kahdelta tulevalta Jenkkimatkalta ei ole yhtään ”maapistettä” tulossa. Monissa maissa riittää niin paljon nähtävää ja koettavaa, ettei yksi vierailukerta todellakaan riitä. En myöskään halua matkustaa jonnekin uuteen maahan vain ”pisteen” vuoksi, vaan sinne matkustamiselle on oltava ihan oikea syy = se, että haluan nähdä ko. paikan.

    • Reply lena / london and beyond sunnuntai, maaliskuu 13, 2016 at 08:25

      Tuo on ihan totta, monessa maassa riittää niin paljon nähtävää ettei se yksi kerta vaan riitä. Kuten juuri tuo USA, olisi ihan hölmöä jättää käymättä monissa sen paikoissa vaan koska oon käynyt Floridassa 15 vuotta sitten ja piste on ”kasassa” jo. Joskus uusi maa kiehtoo ja sen vuoksi sinne haluaa matkustaa, mutta varmasti se syy on kuitekin ihan puhtaassa mielenkiinnossa paikkaa kohtaan. Mä tykkään tavoitteellisuudesta monessa jutussa, mutta kun mennään suorittamiseksi niin sitten homma lähtee käsistä, ei se ole enää kivaa sitten 🙂 Sulla on tosi hyvin maita kasassa, ja just tuo että reissaa sinne minne mieli tekee on tosi hyvä ajatus – maita tulee siinä sivussa!

  • Reply Jenni / Globe Called Home torstai, maaliskuu 10, 2016 at 16:47

    Mulle oli joskus nuorempana tärkeämpää, tuleeko uusi leima passiin, mutta ei oikeastaan enää. Nykyään haen uusia kokemuksia, maailmanperintökohteita keräilen, ja on kiva mennä tuttuihin maihin vähän syrjäseudummalle. Ranskasta olen nähnyt muutakin kuin Pariisin, Benelux on koluttu ristiin rastiin, ja Yhdysvalloissa 40 osavaltiota antaa mukavasti näkemystä maahan.

    Mulla kanssa vaikuttaa tuo, että matkat Suomeen syö elämästä osansa matkapäivistä. En kuitenkaan niistä luopuisi!

    • Reply lena / london and beyond lauantai, maaliskuu 12, 2016 at 08:08

      Mä tykkäsin kans joskus kerätä niitä leimoja, mutta nykyään se on aika toissijaista… ja Euroopasta kun ei leimoja edes tule 😀
      Sä oot muuten yks mun UNESCO-innoittajista, en ole vielä innostunut niitä varsinaisesti keräämään mutta olen tutkaillut kohteit joissa on tullut käytyä. Aachenin tuomiokirkon tuulikaappia ei varmaan lasketa 😉 Mä osasin USA:n osavaltiot joskus ulkoa, ja haaveilin niistä kaikista – mutta olen käynyt yhdessä. Eli tuumasta toimeen!

  • Reply tyttitravels torstai, maaliskuu 10, 2016 at 16:42

    Itse on ole maabongari, vaan ehkä ennemminkin kohdebongari. Etenkin viime vuosina olen pyrkinyt kaikilla matkoillani näkemään ja kokemaan ainakin jotain uutta. Matkakohteita en valitse kuitenkaan sen perusteella, että menisin sinne vain koska en ole siellä ollut ja saisin sinne menosta jonkin merkinnän, vaan matkakohteeni valikoituvat kiinnostuksieni mukaan. Saatan tehdä useitakin eri lomareissuja samaan maahan, mutta yritän kuitenkin joka reissulla käymään edes yhdessä sellaisessa kaupungissa missä en siinä maassa vielä ole käynyt. Uuden näkeminen ja kokeminen on vain niin mahtavaa! Toki välillä on myös ihanaa mennä jo ennestään tuttuun kohteeseen, jolloin matka on tietyllä tavalla ehkä rennompaa kun paikka on jo tuttu. 🙂

    • Reply lena / london and beyond perjantai, maaliskuu 11, 2016 at 13:40

      Mä lukeudun ehkä myös kohdebongariksi, hyvä nimitys! Uusia paikkoja tulee aina kohteissa kierrettyjä vaikka siellä kohteessa olisikin tullut käytyä aikaisemmin. Tämä pätee ehdottomasti myös maiden sisällä, kuten sanoit. Uudet kaupungit ovat aina mielenkiintoisia ja olisi hölmöä jättää ne näkemättä koska rastia ei tule ruutuun. Tuo mainitsemani Bilbaon reissu oli juuri tällainen, jo käydyssä maassa tuli nähtyä yhtä sun toista uutta – ja kokemukset olivat upeita. Ja Thaimaahan menen aina juuri tuon vuoksi, että se on ennestään tuttu ja sinne on helppo mennä 😀

  • Reply Minna (I Basically Travel) torstai, maaliskuu 10, 2016 at 15:42

    Vaikka uusiin maihin onkin hienoa tutustua, minulle on yleensä pääasia päästä vain ’jonnekin’ tuulettumaan. Joskus se on uusi kaupunki uudessa maassa, joskus vanha lempparikohde, jonne on vain kiva palata. Suomessa käyn sukuloimassa ja vanhoja kavereita tapaamassa suht säännöllisesti, joten se rajoittaa vähän muuta matkailua, kun ei kuitenkaan voi aina olla reissussa.

    • Reply lena / london and beyond perjantai, maaliskuu 11, 2016 at 13:36

      Tuo ”jonnekin” kuulostaa hyvin tutulta. 🙂 Kun on reissun tarpeessa, moni kohde kelpaa ja kiinnostaa – eikä silloin ole väliä onko kohde maassa jossa on käynyt vai ei. Eikä sillä, onko kohteessa jo käyty. Keksin monta kohdetta tältä istumalta jonne on kiva matkustaa, kuten esimerkiksi viikonloppumatka Portoon olisi oikein mukava. Suomen reissut tosiaan rajoittavat hieman matkailua muualle – mutta onhan sielläkin kiva käydä.

  • Reply Henna /suurin onni torstai, maaliskuu 10, 2016 at 15:20

    Minun maabongailuni on sellaista puolikasta sorttia. Viime viikolla tuli 50 itsenäistä valtiota täyteen ja pyrin kyllä listaa kasvattamaan, mutta matkat kuitenkin suunnittelen sen mukaan, mitkä kohteet kiinnostavat ja mielelläni palaan myös samoihin paikkoihin. Parhaimmillaan yli kaksikymmentäkin kertaa… 🙂 En koskaan suunnittelisi matkaa pelkästään siksi, että maasta itselleni uuden pisteen, mutta jos naapurivaltioon pääsee pitkällä reissulla helposti piipahtamaan, saatan koukata sitä kautta, kuten esim. Etelä-Afrikan matkalla Swasimaahan, jossa tosin sielläkin olimme lopulta kolme päivää (mutta en siis välttämättä olisi koskaan tullut suunnitelleesi itsenäistä reissua Swasimaahan). Viime vuodet jumitin pitkään 49. maassa, sillä reissut suuntautuivat vain tuttuihin kohteisiin. Mutta siis sen verran kyllä kiinnostaa tämä bongailu, että lukua käydyistä maista kuitenkin pidän. Ehkä seuraavan viiden vuoden aikana uudet 10, siinäpä minullekin tavoite 🙂 Kevään tuleva reissu kuitenkin suuntautuu Yhdysvaltoihin, jossa olen käynyt viisi kertaa aiemminkin ja hylkäsin heti ajatuksen, että kävisimme Kanadan puolella keräämässä pisteen, sillä haluan mennä sinnekin ajan kanssa sitten joskus (ihan oman ajatukseni siis, mieheni mielestä tämä pienimuotoinenkin maabongailu on vähän hassua).

    Teidän tilanteessa on todellakin ymmärrettävää, että niitä vähemmän kertyy. Paras lokaatio maabongailun kannalta taitaisi olla juurikin Keski-Eurooppa, mutta niin, että olisi itse sieltä kotoisin, eikä ”tarvitsisi” ravata lomalla kotona. Saksaan paremmin tutustuminen kuulostaa hyvältä, sielläkin on niin valtavan paljon nähtävää, että maata voisi varmasti kiertää kuukausitolkulla!

    • Reply lena / london and beyond perjantai, maaliskuu 11, 2016 at 13:34

      Mä luulen, että aika moni meistä on juuri sinun (ja minunkin) kaltainen bongaaja. Harrastus kiehtoo, mutta ei niin paljon että vanhoihin tuttuihin kohteisiin ei tulisi kuitenkaan reissattua 🙂 Ja tavoite seuraavan 5 vuoden aikana 10 maata, se kuulostaa oikein varteenotettavalta. Keskimäärin kaksi maata per vuosi, uskon että onnistut – ja että esim mainitsemaasi Kanadaankin pääset myöhemmin. Se on ehdottomasti paikka, jonne varaa mielellään enemmänkin aikaa eikä vain pikaista pysähdystä. Paikka on omalla listallanikin, ja mahdollisimman pitkä visiitti, kiitos!
      Ps. Tämä Keski-Eurooppa on tosiaan ihan mahtavaa seutua maabongausta silmälläpitäen, monta maata puuttuu vielä tästä läheltä ja nopeasti tästä ajaisi tuonne idemmäksikin:)

  • Reply Annika | Travelloverblogi torstai, maaliskuu 10, 2016 at 12:38

    Vierastan maabongausta. Matkustaa johonkin siksi, että siitä saisi pisteen, kuulostaa minusta niin oudolta. Siksi en haluaisi tulla mainituksi koskaan maabongausyhteydessä. Olen kyllä vieraillut 105 maassa, mutta pelkästään siksi, että kaikki ne paikat ovat kiinnostaneet minua. Kuten aina näissä yhteyksissä sanon, sanon nytkin: kun maailmalla kiertää, niitä maita kyllä kertyy. On minusta ihan siistiä, että olin ollut sadassa maassa ennen kuin täytin 41, mutta ei bongausmielessä vaan siksi, että olen saanut nähdä maailmaa niin paljon. Se on ihan parasta.

    • Reply lena / london and beyond perjantai, maaliskuu 11, 2016 at 13:27

      Kun maailmalla kiertää, maita kertyy. Totta tuo, väkisin tulee nähtyä uusia paikkoja kun lähtee kotoa seikkailulle. Mä ymmärrän maabongaajia, tavoitteet pitävät monet kiinnostuneina ja se verukkeella tulee etsittyä uusia paikkoja – oli se sitten se piste osavaltiosta tai maasta. Mutta sitten, tällä hetkellä musta ei siihen olisi ja tiedä onko koskaan ihan harrastuksen varsinaisessa merkityksessä.
      Ps. Tarkoituksena ei ollut mainita sinua varsinaisessa maabongausyhteydessä vaan antaa esimerkki monessa maassa matkanneesta, mutta nappaan linkin pois niin ei tule väärinkäsityksiä!

      • Reply Annika | Travelloverblogi perjantai, maaliskuu 11, 2016 at 14:30

        Kyllä tuosta erottuu, ettet pitänyt bongarina. 🙂 Monesti vain ajatellaan, että jos on nähnyt riittävän monia paikkoja, matkustamisen on pakko olla jotenkin tavoitteellista. Niin ei tarvitse olla. Voi vain olla utelias ja kiinnostunut monenlaisesta. Epäilemättä elämyksiä saa, vaikka katsoisi kohteet jostain listalta, mutta niitä saa aivan varmasti muutenkin. 🙂

  • Reply Liza in London torstai, maaliskuu 10, 2016 at 12:28

    Mun suhtautuminen maabongaukseen taitaa olla aika samankaltainen kuin sulla: uudessa maassa kayminen on toki kivaa, ja joskus ”kerailin” maita suurella innolla, mutta menen minne menen – ja vahemman yllattaen menen nykyisin aika usein Suomeen. Tosin yritan pitaa kaytyjen maiden maaran korkeampana kuin Oman ikani, mutta tassakaan en ole ollut viime aikoina hirvean tiukka (en edes osaa suoralta kadelta sanoa, kuinka monessa maassa oikein olenkaan kaynyt). Ja tietysti matka Italiaan voittaa mun kohdalla aika usein eksoottisemmatkin matkasuunnitelmat. 😉

    • Reply lena / london and beyond perjantai, maaliskuu 11, 2016 at 13:22

      Nuo Suomen reissut ovat sellaisia, jotka syövät niitä matkapäiviä. 🙂 Mutta kun sielläkin pitää käydä ja on mukava käydä, niin syökööt! Ja se Italia… sinneki uppoaa rahaa ja aikaa, jotka muute käyttäisi jonnekin muualle. Mutta en valita, siellä käy kyllä ihan supermielellään aina.
      Ps. Oma ikä ja maaluku, se on hauska tavoite. Vähän ollaan vielä edellä 😀

  • Reply Ari torstai, maaliskuu 10, 2016 at 12:03

    Oma mielipiteeni on, että siinä vaiheessa, kun mikä tahansa asia muuttuu suorittamiseksi, se ei ole kivaa. Olen itsekin laskenut käymieni maiden, TCC-alueiden ja Unescon suojelukohteiden määrää, mutta en pidä sitä itsetarkoituksena. Enemmänkin mulla on kyse jonkun sortin tilastofriikkiydestä. Onhan se toki kiva, että luvut kasvavat, mutta mieluummin mä käyn maassa, jossa olen kokenut hyviä juttuja. tutustamassa uusiin paikkoihin. Lisäksi on paljon paikkoja, johon mua ei todellakaan edes kiinnosta mennä.

    • Reply lena / london and beyond perjantai, maaliskuu 11, 2016 at 13:19

      Suorittaminen, tuo oli hyvä näkökulma! Ja olet aivan oikeassa- kun asiat muuttuvat suorittamiseksi, ne ovat harvoin mukavia juttuja. Usein käydyilssä maissa riittää usein paljon nähtävää ja niihin on tosiaan kiva palata – siksi, että mieli tekee ja haluaa oppia lisää. Olisi hölmöä jättää lähtemättä, koska ”siellä on jo käyty”.

  • Reply Laura / Tuntemattomaan ja takaisin keskiviikko, maaliskuu 9, 2016 at 21:16

    Itse en säntäile maasta toiseen uusien maiden numeroiden kasvu silmissä kiiluen, vaan pikemminkin silkasta uteliaisuudesta. Aiemmin kuvittelin, että minua kiinnostaa vain Lattarit. Sitten menin rakastumaan Afrikkaan. Pitkään määrittelin itseni reissaajana näiden kahden mantereen kautta. Mutta pahus vain, täällä Turkissa olen mennyt kiinnostumaan hurjan paljon myös tätä maata ympäröivistä alueista ja nyt haluaisin vain päästä koluamaan Kaukasiaa, Keski-Aasiaa ja Balkania enemmän kuin koskaan, jopa hieman myös Lähi-itää, vaikkei aiemmin minulla ole ollut minkäänlaista kiinnostusta tuota seutua kohtaan. Muutama paikka maailmassa on, jonne paluuta osotan kuin kuuta nousevaa (ja Istanbuliin ja Turkkiin takuulla palaan vielä monesti vaihdon jälkeenkin), mutta muutoin kyllä taidan tulevinakin vuosina loikata aina uuteen maaahan, jos vain mahdollista. Hyvä puoli tässä on se, että Euroopassa olen reissannut hävyttömän vähän, joten ihan uusia paikkoja löytyy läheltäkin.

    Piti muuten ihan huvikseen laskea omat käydyt maat, halusin suhteuttaa sen tuohon 50:een. 37 mittarissa, kesään mennessä pitäisi tulla kaksi lisää. Ehkä mulle tuo 50 täyttyy ihan itsestäänkin kolmikymppisiin mennessä, saa nähdä 🙂

    • Reply lena / london and beyond torstai, maaliskuu 10, 2016 at 08:40

      Sulla on hyvä määrä maita kasassa, Laura! Mä uskon että 50 maata sun reissutahdilla täyttyy ihan varmasti. 🙂 Mua kiinnostaisi Lattarit, maanosa missä en ole vieä toistaiseksi päässyt käymään. Tuo maailmankolkka odottaa kävijäänsä, ja uskon että sinne kyllä suunnatana jos ei nyt ihan heti niin lähivuosina kuitenkin :)Olen itse hurahtanut Aasiaan, jossa monissa maissa on tullut käytyä useita kertoja. Tämäkin on poissa maasaldosta, mutta minkäs teet kun siellä on niin kiva reissata. Keski-Aasia kiinnostaa vietävästi ja uskon että sinnekin on suunta lähivuosina. Ja Balkan… miksi oi miksi en ole siellä vielä käynyt. 😀 Mulla on myös tuo Itäinen Eurooppa esimerkiksi käymättä, mikä on todella harmi. Paljon nähtävää, lähellä.

  • Reply Merja keskiviikko, maaliskuu 9, 2016 at 16:05

    Uudet maat kiinnostavat ja maabongauksesta olen hieman kiinnostunut, mutta en halua matkustaa pelkästään saadakseni rastin ruutuun. Lasken toki käytyjä maita ja olen samoissa lukemissa sinun kanssasi eli 30+ koossa. Pyrin käymään yhdessä uudessa maassa vuoden aikana, mutta valitsen kohteet sen mukaan, että maa kiinnostaa minua ja siellä on jotain kiinnostavaa. Mietin joskus, että sitten kun kaikki mielenkiintoiset maat on koluttu (jaa, enpä tiedä riittääkö tämä elämä siihen) niin sen jälkeen voisi bongailla sellaisiakin maita, jotka eivät väristyksiä aiheuta, haha. Minulla on mm. Latvia ja Liettua käymättä, joten niistä saisi pari uutta maata aika nopeasti listaan. Aikaa ja rahaa tuo maabongaus myös vaatii ja kumpaakaan ei nyt ole liikaa 🙂

    • Reply lena / london and beyond torstai, maaliskuu 10, 2016 at 08:33

      Kuulostaa aika samanlaiselta ideologialta tämä meidän reissailu! 🙂 yksi uusi maa vuodessa on hyvä tavoite, ja motivoi matkustamaan uuteen paikkaan säännöllisin väliajoin. Voi apua, kun kaikki mielenkiintoiset kohteet on koluttu…. tuossa onkin hyvä haaste maabongaamisen rinnalle 😉 Rahaa ja aikaa kun olisi, niin tavoite saattaisi olla hyvinkin saavutettavissa ja mieluinen! Minulla on myös Liettua käymättä ja Norja (sekä Suomen ”lähimaista” Valko-Venäjä), joten noista saattaisi saada rastia ruutuun nopeastikin. Liettuassa kiinnostaisi esim panimoreissu sekä Norjassa luonto. Pitää ehkä tomeutua tässä. 😀

  • Reply Susanna tiistai, maaliskuu 8, 2016 at 22:34

    Luen itsekin mainitsemiasi blogeja 🙂
    minä en harrasta maabongausta, haluan nähdä paljon mutta en halua suunnata mihinkään maahan pelkästään pisteen takia tai siksi että saisi listalta pois sen kohdan että nyt tuli käytyä. Semmoisia maita ovat esim. maat joissa ei naisilla ole mitään oikeuksia ja maat joissa on sota meneillään. Myöskään runsaasti ilmansaasteita sisältävät kohteet ei oikeen minulle sovi ja siksi jätän ne välistä nykyisin pakosti. Matkailussa kivaa on juuri se että itse saa valita mihin suuntaa, meneekö uusiin kohteisiin vai palaako vanhoihin. Olin Wienissä ja kaupunki on hieno etenkin kesäisin palatsien puutarhat ovat upeita nähtävyyksiä. Kävin Wienissä bussilla Saksasta. Asiakaspalvelu oli Wienissä todella surkeaa, mutta muulta osin pidin kaupungista

    • Reply lena / london and beyond torstai, maaliskuu 10, 2016 at 08:30

      Tuo on hyvä periaate, että ei mene paikkaan joka ei kiinnosta tai jossa oikeudet ovat mitä ovat. Matkailun vapaus on ehdottomasti sen parhaita juttuja, ja saa itse päättää minne menee ja minne ei. Toinen tykkää bongata maita, toinen palaa suosikkikohteeseen uudestaan ja uudestaan. Molemmat ovat oikein hyviä tapoja reissata. Minua kiinnostaisi Wien, en ole ennen ollut siitä kovikaan kiinnostnut mutta nyt muutamat tutut ovat kehuneet paikan maasta taivaisiin ja en voi väittää etteikö kiinnostus olisi herännyt 🙂

  • Reply Lumo tiistai, maaliskuu 8, 2016 at 20:46

    Maabongaus ei tavoitteena kiinnosta, varsinkin erilaisten pisteiden keräys kuulostaa vähän hassulta. Haen matkoiltani jotain muuta kuin pisteytystä tai kilpailua.

    Mieluummin olen kauemmin yhdessä paikassa, suunnittelen matkaa ja näen/koen kaikkea kivaa yhdessä kohteessa. Pulensataa kertaa Pariisissa, enkä silti tunne kaupunkia läpikotaisin, lukuisat New Yorkin-matkat ovat joka kerran tuoneet paljon uutta, Tokiossa viikko ei tuntunut riittävän lainkaan, viiden viikon Australian matkalla ei tullut mieleenkään, että olisi pitänyt suihkaista Uuteen Seelantiin tai Papua Uuteen Guineaan kun Australiastakin ehti nähdä aivan pienen alueen mantereen kokoon nähden. Hongkongissa sentään pysähdyttiin mennen tullen, kun en halunnut matkustaa puoltatoista vuorokautta putkeen ja olin aina halunnut päästä kokemaan Hongkongin.

    • Reply lena / london and beyond torstai, maaliskuu 10, 2016 at 08:26

      Mua kiinnostaa maabongauksessa se, että on joku tavoite. Tykkään yleensä, että on tavoitteita ja matkailumielessä bongaus on ehdottomasti yksi keino harrastaa. Mutta toisaalta… ymmärrän mitä tarkoitat. On ollut ihanaa tutustua esimerkiksi Italiaan & Toscaaan läpikotaisin (tai no, nähtäväähän vielä riittää ja paljon mutta hyvällä tiellä ollaan!) – nämä reissut kun olisivat suuntautuneet jonnekin muualle, niin olisi varmasti enemmän maita vyön alla. Mutta nämä reissut ovat antaneet paljon, ja tunnen joka kerta oppivani lisää paikasta. Tokiossa saisi kulumaan enemmän kuin viikon, sitä tuli viikossa nähtyä vaan pinnalta, Australiaan uppoaisi monia kuukausia. Hongkongiinkin menee aikaa rutkasti, vaikka pieni onkin alueeltaan, nähtävää ja koettavaa riittää. Valintoja, valintoja 🙂

  • Reply Maarit Johanna tiistai, maaliskuu 8, 2016 at 18:22

    Mie luulin ja ajattelin oikeastaan aikaisemmin, että maabongaus nimenomaan on se juttu, jota haluan reissatessani tehdä. Keräsin ja kerään kyllä edelleen Hard Rock Cafe paitoja ja minulle uuden maan ja uuden kahvilan bongaaminen oli reissuilla monesti yks tärkeimmistä jutuista. Nuorempana valitsin retkikohteen juuri siksi, että en ollut käynyt aikaisemmin. En olisi voinut kuvitellakaan, että lähtisin UUDESTAAN vaikka Pariisiin tai Lontooseen tai mihinkään, koska on niin paljon käymättömiä kohteita. Islannissa viimeistään tajusin, että totta hemmetissä mie haluan sinne uudelleen. Ja Norjaan haluan kans. Eikä haittaa, vaikkei tulisi hetkeen edes käytyä missään muualla kuin niissä kahdessa maassa! Toisiin kohteisiin vain haluaa tutustua syvemmin ja niihin syntyy paljon merkityksellisiä siteitä, kuten niitä ystäviä 🙂

    • Reply lena / london and beyond torstai, maaliskuu 10, 2016 at 08:20

      Mä kans silloin noi n15 vuotta sitten olin samalla linjalla, olin todella kiinnostunut maabongaamisesta ja se tuntui hauskalta jutulta. Tässä vuosien varrella kiinnostus ei ole kadonnut, mutta lepsunut olen kun erilaista matkailua on tullut harrastettua. Ja moni kohde on sellainen, joihin palaa mielellään. Olen käynyt esim Pariisissa lähemmäs 10 kertaa, joten noistakin reissuista olisi saanut yhden jos toisenkin maapisteen 😉 Mutta kivaan paikkaan on kiva palata. Ja ystävät, ei ole parempaa syytä lähteä reissuun, ei todellakaan!!

      • Reply lena / london and beyond torstai, maaliskuu 10, 2016 at 08:21

        Ja ps. HRC oli (ja on) mun suosikki myös. Käytiin niissä joskus tosi paljon ja siitä se kiinnostus on jäänyt päälle. Enää en välttämättä osta niistä mitään, mutta bisse ja mun suosikkifajitakset pitää aina käydä syömässä. 😀

  • Reply sonjanette | FIFTYFIFTY tiistai, maaliskuu 8, 2016 at 16:29

    Minä olen perustanut blogin löyhästi maabongauksen ympärille: minulla tavoitteena on 50 maata ennen kuin täytän 50. Pohdin sitä blogissanikin, että onko noinkaan löysässä tavoitteessa ns. järkeä. Mutta tulin siihen tulokseen, että on ihan ok olla slow-bongari tai haahuilija. http://www.rantapallo.fi/fiftyfifty/sonja/

    Eli en halua hirttäytyä numeroihin, enkä halua matkustaa jonnekin vain siksi, että saisin uuden maan listalleni. Menen minne menen puhtaasti kiinnostuksen perusteella. Minun tahtiini 50/50 sinähän ehtisit vielä mainiosti, ja matkalla tavoitteeseen ehtisi nauttiakin! 😉

    • Reply lena / london and beyond torstai, maaliskuu 10, 2016 at 08:18

      Hei totta tuo! 50 maata ja 50 ikävuotta, eiköhän tuo toivottavasti onnistu 😉 Ei pidä niin kiirettä ja ehtii nähdä paikkoja enemmänkin. On täysin ok olla slow-bongari tai haahuilija, ja kuten tämän kirjoitukse kommenttiboksi todistaa, aika moni on! Esimerkiksi tuo Mikan mainitsema Italian alueiden bongaaminen rauhassa kuulostaa mielenkiintoiselta!

  • Reply Mika / Lähtöportti tiistai, maaliskuu 8, 2016 at 16:08

    Minusta ei ole maabongariksi, sillä haluan tutkia muutamaa tiettyä maata aina vaan laajemmin. Tänä keväänä tulee sentään kaksi uutta listalle (Puola ja Slovakia), niin käytyjä maita on edelleen vähintään yhtä monta kuin ikävuosiakin. Maiden sijaan olen alkanut bongata Italian alueita. Tavoitteena ei ole pelkästään käväistä kaikissa kahdessakymmenessä, vaan tutkia niitä tarkemmin. Kehitin säännön, että vähintään puolessa täytyy viipyä viikko ja muissakin ainakin yhden yön yli. Se viikko on toistaiseksi täyttynyt seitsemällä alueella ja kuudelle en ole vielä jalallani astunut.

    • Reply lena / london and beyond torstai, maaliskuu 10, 2016 at 08:16

      Italian alueiden bongaamine, mielenkiintoista! Mä sain Italian karta Italian sukulaisilta ja siinä on eroteltu maan eri alueet. Todella mielenkiintoista ja vitsi, mitä paikkoja siellä onkaan. Toscanaan on tullut tutustuttua paljon, kuten myös Emilia Romagnaan – muuten on tullut vietettyä päivä siellä täällä. Eli nähtävää riittää 🙂 Tästähän olisi hauska vaihtaa lisää kokemuksia! Tuo sääntö on muuten hauska, itsellä on lähinnä se että yksi yö yhdessä maassa on liian vähän. TOki lähden matkaan jos tilausuus tulee, mutta periaatteessa.

  • Reply Katja tiistai, maaliskuu 8, 2016 at 14:16

    Samoin kuin kaima tuossa ylempänä jo totesikin, ehkä tietyt paikat kiinnostavat enemmän kuin maa pisteenä. Vaikka Thaimaassa on tullut käytyä ja elettyä enemmän kuin laki sallii (ainakin vuosi sitten olin vahvasti tätä mieltä :P) niin sielläkin olisi vielä vaikka mitä tutkittavaa ja nähtävää! Ah, elämän rajallisuus!

    Mulla on olohuoneessa jättimäinen karttataulu ja sitä aina tuijottelen päikkäreiden lomassa miettien minne voisi matkustaa 🙂

    • Reply Lena keskiviikko, maaliskuu 9, 2016 at 15:42

      I know the feeling, Thaimaassa on sitä itsekin tullut maleksittua monen uuden maan edestä haha. Sinne on vaan niin helppo mennä rentoutumaan ja kun tietää miten homma toimii, ei reissulla tarvitse paljoa päätä käyttää 😉 mulla on kans olohuoneessa karttataulu, tosin Italian sellainen – mä haaveilen uusista Italian paikoista sen välityksellä 😀

  • Reply Pirkko / Meriharakka tiistai, maaliskuu 8, 2016 at 13:43

    Kiitos linkkaamisesta Lena! Ja ymmärrän oikeastaan ihan hyvin, että teidän tilanteessanne ne tutut maat, joissa ette kuitenkaan nyt asu, vetävät puoleensa. Me asuimme kauan kauan sitten Ruotsissa pari vuotta ja kyllä silloin kaikkien lomien kohdemaa oli sen kummemmin miettimättä selvillä 🙂

    Nyttemmin meillä maabongausharrastus vie usein uuteen maahan, mutta emme toki sitä sillä lailla ryppyotsaisesti harrasta ettemmekö voisi mennä uudelleen sellaisiinkin maihin, josta piste on jo haettu. Etenkin kun monet maat ovat tietysti isoja ja erilaisia eri laidalla.

    Lisäksi me haemme ehkä ensisijaisesti TCC-pisteitä, joka jakaa maailman tarkemmin kuin maat ja tarjoaa siinä mielessä uusia kohteita lähelläkin. Ja monet maabongariystävämme käyttävät vielä tarkempia listoja (MTP, TBT), jolloin vaikka kiertämällä Saksan kaikki osavaltiot tai Sveitsin kaikki kantonit ropisee kivasti pisteitä lyhyellä kesälomamatkallakin.

    Blogistamme löytyy ainakin juttu Ryhdy maabongariksi, jota aiheesta edes hiukan uteliaiden kannattanee vilkaista.
    http://meriharakka.net/2015/02/07/ryhdy-maabongariksi/

    • Reply Lena keskiviikko, maaliskuu 9, 2016 at 15:40

      Ole hyvä Pirkko, tulitte mieleen kun tätä juttua kirjoitin. Taidatkin tietää mistä puhun kun tuosta ulkosuomalaisen kotimaan reissuista kirjoitin 🙂 kiitos muuten tiedosta noiden eri listojen tiimoilta, olenkin näihin listoihin perehtynyt jonkin verran mutta enpäs tiennyt että Saksan osavaltioistakin saa pisteitä. Pitää tutustua tarkemmin tuohon listaukseen! Kiitos linkistä myös, siitä moni saa hyviä vinkkejä. Lisään myös tekstiin kun koneelle ehdin!

  • Reply Katja tiistai, maaliskuu 8, 2016 at 12:59

    Tottahan ne uudet maat aina houkuttaa, mutta mulle ehkä kuitenkin se tärkein pointti matkailussa on se oma uteliaisuus ja enemmänkin uudet paikat ja kaupungit maasta riippumatta. Mulla oli pieni tavoite mielessä että olis ollut kiva saada 30 maata täyteen ennen 20 synttäreitä, mutta mitäs sitä sitten kiirehtimään kun tosiaan se uusien paikkojen näkeminen on itselle merkityksellisempää. Saa nähdä milloin se maapongaus kärpänen iskee kunnolla.

    • Reply Lena keskiviikko, maaliskuu 9, 2016 at 15:37

      Mulla on kans mennyt samalle linjalle tuo reissaaminen, eli samassa maassa uudet kohteet kiinnostaneet enemmän ja sitten tietenkin nuo kotimaassa käynnit verottavat kukkaroa. Mutta meillähän on tässä vaan aikaa, joten ehtii sitä maita bongata myöhemminkin 🙂

    Leave a Reply