Yleinen

Neljä syytä, miksi ulkomaille ei kannata muuttaa

keskiviikko, elokuu 12, 2015

MIKSI ULKOMAILLE EI KANNATA MUUTTAA_

Usein puhutaan siitä, miksi ulkomaille kannattaa muuttaa edes lyhyeksi ajaksi kerran elämässään. Puhutaan siitä, miten ulkomailla asuminen avartaa mieltä ja maailmankuvaa, kokemuksien paljoudesta puhumattakaan. Mutta mitkä ovat ne syyt, jotka ovat ulkosuomalaisen (ja pitkään reissussa olevan) elämässä niitä negatiivisia? Mitä on hyvä ottaa huomioon, kun veri vetää ulkomaille ja lähtö on vasta suunnitteilla? Voisin kirjoittaa pitkän listan siitä, miksi olen tyytyväinen ulkomailla asumiseen ja miksi en ole palaamassa Suomeen. Mutta kirjoitan ensin neljän kohdan verran näistä negatiivisemmista puolista, ikäänkuin pohjustukseksi. Lista positiivisuuksista tulee myöhemmin!

1.Ihmissuhteet

Ihmiset ovat usein niitä, joita ulkomailla on eniten ikävä. Perhe, kaverit ja ystävät. Vaikka yhteydenpito on näinä päivinä helppoa esimerkiksi Facetimen ja Whatsappin kautta, on se silti hieman eri juttu kuin asuisit samassa kaupungissa Suomessa olevan perheen ja ystäviesi kanssa. Tai edes samassa maassa. Uskon, että tämä asia on meitä ulkosuomalaisia yhdistävä asia. Koskaan ei ole oikein hyvä – joku on aina liian kaukana. Ja kun on asunut pitkään ulkomailla monessa eri paikassa, tämä ihmissuhde-ongelma moninkertaistuu. Yhtäkkiä ystäviä onkin monessa maailmankolkassa ja heidän tapaamisensa ei olekaan niin yksinkertaista kuin ennen. Glasgown aikaisia ystäviäni näen liian harvoin, vaikka olemme toki yhteydessä sillointällöin. Taipeihin jäi muutama, joiden kanssa olen ollut yhteydessä usein, ja Lontooseen jää nyt paljon ystäviä. Osasyy sille, että muutamme Saksaan on se, että halusimme jäädä Eurooppaan. Ollaksemme lähellä perheitämme ja ystäviä. Muutaman vuoden päästä muutto saattaa olla taas ajankohtainen ja emme välttämättä itse voi vaikuttaa, minne seuraavaksi. Kohde saattaa olla esimerkiksi Australia tai Brasilia, jotka nyt hylkäsimme välimatkan vuoksi. Meillä oli nyt vaihtoehtoja, seuraavaksi ei ehkä ole.

Totta kuitenkin on se, että niillä jolla on väliä, jäävät elämääsi vaikka välimatkaa on. Kaikki eivät kulje mukana, ja on ihan luonnollista että ihmisiä jää matkan varrelle. Mutta niiden jäljelle jääneiden kanssa tavatessa fiilis on sellainen, että tuntuu kuin olisi eilen tavattu viimeksi. Ja se on ihan parasta se!

2. Jäät paitsi kaikesta

Häät, illanvietot, syntymäpäivät… you name it. Ulkomailta ei välttämättä aina pysty irroittautumaan tärkeisiin juhliin ja matkustaman Suomeen. Koska lentoliput (=raha) ja aika. Käyn itse melko usein Suomessa, mutta joskus edestakaisin reissaaminen ei vain onnistu. Isoimmat, tärkeämmän tapahtumat ovat tietysti erikseen, mutta olisihan se kiva olla paikalla vaikkapa kavereiden tupaantuliaisissa, tärkeissä tapahtumissa, grillijuhlissa tai ihan vain viikonlopun vietossa ”niinkuin ennen”. Asuin Kuopiossa noin 20-vuotiaaksi ja kesäisinkin on tullut koettua kaikenlaista, niitä aikoja kaipaan paljonkin. Sitä yhteisöä, joka siellä on. Niitä kesäiltoja, jolloin vietimme koko yön yhdessä hauskaa pitäen. Lenkkejä Väinölänniemen ympäri. Illan istumista vanhempien kanssa. Kaipaan myös sitä fiilistä, että Kuopiossa on paljon tuttuja. Se tuo tunteen, että kuuluu jonnekin. On minulla tietysti Lontoossakin tuttuja, on myös ystäviä. Mutta täällä spotaanit tapaamiset ovat hankalampia jo välimatkojen vuoksi.

3. Suomi muuttuu ja mukana ei tahdo pysyä

Kuten muukin maailma, Suomi muuttuu ajan saatossa. Niin isoin kuin pieninkin askelin. Uutta tulee koko ajan ja Suomen ulkopuolella asuvan on joskus mahdotonta ymmärtää, mitä nämä uudet jutut oikein ovat. Sitä ikäänkuin eristäytyy synnyinmaansa tapahtumista, kun on pitkään poissa. Jos puhutaan niistä pienistä, arkisista muutoksista näin ulkosuomalaisen näkökulmasta, mieleeni tulevat esimerkiksi tv-ohjelmat ja suomen kielen uudet vivahteet ja sanonnat. Suomeen tulee uusia tv-ohjelmia, joista puhutaan laajasti kaveripiireissä ja työporukoissa. Ne toimivat hyvänä ice breakerina uusissa tilanteissa ja vitsejä toistellaan monissa paikoissa. Minulla on tapana lukea silloin tällöin Iltasanomia netistä, edes otsikoiden verran. En ymmärrä mitään lehtien jutuista Putouksesta tai sen hahmoista, ja olen todella ulkopuolinen kaikissa Putous-keskusteluissa Suomessa ollessani. En myöskään tiedä Vain Elämää- sarjasta ja sen itkuista juuri mitään, ja siitä tuntuvat myös puhuvan kaikki aina uuden kauden alkaessa. Facebookin myötä pysyy mukana näissä jutuissa ihan vähän.

Suomen kielessä on myös paljon uusia sanontoja, joita en vain ymmärrä. Mitä tarkoittaa esimerkiksi Meni vihkoon?  Törmäsin tuohon sanontaan pari viikkoa sitten Suomessa ollessani, ja hetki piti miettiä, että mitäs se tarkoittaakaan (ilmeisesti pieleen mennyttä asiaa?). Toinen sana, johon etenkin blogipiireissä törmää, on leiska. Muistan ihmetelleeni sanaa pitkään, kunnes tajusin. Sehän tarkoittaa blogin ulkoasua! Kirjoitan tästä äidinkieliasiasta vielä erikseen, mutta tässä nyt muutama ihmetys.

 4. Juurettomuus

Kun muutat pois Suomesta, muutat uuten maahan, johon sinulla ei ole välttämättä minkäänlaista kosketuspintaa. Ulkomaan vuosien kuluessa alat lipumaan kauemmaksi siitä Suomesta, jonka tunsit. Et ole uudessa asuinmaassasi paikallinen, etkä välttämättä tunne kuuluvasi porukkaan. Muutin Britanniaan vuonna 2007 ja tässä välillä olen ehtinyt asua niin hetken Suomessa kuin Taipeissakin. En kuitenkaan koe olevani varsinaisesti brittiläistynyt. Olen nauttinut ajasta täällä ja väitän olevani erittäin hyvin integroitunut yhteiskuntaan, mutta en koe että tämä olisi kotimaani (eikä minun tarvitsekaan).  Olen suomalainen, joka asuu muualla. Ei minusta brittiä tule tekemälläkään, eikä mitään muutakaan. Mutta samalla se Suomi, jonka minä tunsin, ei ole sama kun se silloin 8 vuotta sitten oli. Se kehittyy, muuttuu huonompaan suuntaan, tulee uusia lakeja ja säädöksiä, vanhoja tuttuja paikkoja häviää, uutisista tulee luettua mitä ihmeellisimpiä asioita. Suomen huonontunut taloustilanne, rasismin lisääntyminen ja näköalattomuus tulevat mieleen – Suomi näyttäytyy eri tavalla ulkopuolelta katsottuna.  Tulee kyseenalaistettua asioita, ja nähtyä asioita uudesta näkövinkkelistä. Suomi voi näyttäytyä maana, joka on täydellinen monessa asiassa, kun katsoo asiaa ruusunpunaisten lasien läpi. Suomi voi olla myös niin epätäydellinen. Pitää lähteä kauas nähdäkseen lähelle, sanotaan. Ja se on hyvin totta. Kauas lähteminen voi kuitenkin tarkoittaa sitä, että kuuluu ei-minnekkään. Ei Suomeen, ei uuteen kotimaahan. Tämä ilmiö on tunnettu lasten keskuudessa Third Culture Kids-ilmiönä, mutta meitä myöhemminkin muuttaneita vaivaa usein sama asia.

Ovatko nämä fiilikset teille ulkosuomalaisille (tai pitkään reissussa olleille) tuttuja?

You Might Also Like

24 Comments

  • Reply Jenni keskiviikko, lokakuu 11, 2017 at 13:34

    Moikka!
    Oon todnäköisesti hakemassa Skotlantiin opiskelemaan ja kyselisin sun kokemuksia siitä miten elämä jatkui opiskelun jälkeen. Onko Britteihin vaikea asettua/löytää töitä valmistumisen jälkeen – ettei olisi paluureissu Suomeen edessä? Toki Brexit muuttaa koko systeemin hankalaksi, ehkä toisena vaihtoehtona voisi olla Irlanti..

    • Reply lena torstai, lokakuu 12, 2017 at 13:49

      Moikka Jenni! Mukava kun löysit blogin!

      Omasta valmistumisestani on monta vuotta aikaa, ja olen tehnyt oman alani töitä todella vähän aikaa ennenkuin aloin yrittäjäksi. En ole siten ehkä täysin oikea henkilö vastaamaan – mutta monet ystäväni yliopistosta ovat päätyneet Lontooseen töihin, osa jäänyt Skotlantiin. Toki paljon riippuu alasta.

      Facebookissa on paljon ryhmiä, jossa voi tästä kysyä. Kannattaa tutustua esim ISORY- ja britanniansuomalaiset-ryhmiin, niistä saa usein apua 🙂 Isory on suomalaisten opiskelijajärjestö Britanniassa ja tuossa toisessakin ryhmässä on paljon opiskelijoita. Kannattaa kokeilla myös Finns in Scotland-ryhmään.

      Toivottavasti löydät enemmän kokemuksia ko. ryhmistä! 🙂

  • Reply Merja torstai, elokuu 13, 2015 at 19:23

    Hyvä kirjoitus! Usein näkee juuri niitä hyviä puolia listattuina, harvemmin tästä näkökulmasta. En ole koskaan asunut ulkomailla. Pisin siellä viettämäni aika oli teininä, kun olin Brightonissa kuukauden kielikurssilla. Mieheni kanssa suunnittelimme muutama vuosi sitten muuttoa vuodeksi tai pariksi Espanjaan. Hänelle olisi ollut töitä tarjolla ja minä olin jo suurin piirtein laukkuja pakkaamassa, kun hän totesi, ettei olekaan valmis lähtemään vieraaseen maahan niin pitkäksi aikaa. Arvaa harmittiko.. No, en ole sitä (kään) haavetta haudannut, mutta lähitulevaisuudessa ei ulkomaille muutto häämötä. ”Meni vihkoon” on minullekin uusi sanonta. Nuorisolla varsinkin näitä sanontoja tulee ja menee, aina ei perässä pysy. Tv-sarjoista tuli mieleen ystäväni, joka on lapsuutensa asunut Ruotsissa eikä tänäkään päivänä ymmärrä Uuno Turhapuro elokuvia 🙂 Vain elämää on oikeasti hyvä. Jos sitä pystyy katsomaan ulkomailla netti-tv:stä, katso ihmeessä tai seuraavan kerran Suomen reissulla.

    • Reply lena / london and beyond perjantai, elokuu 14, 2015 at 11:13

      Kiitos Merja!:) Mun mielestä tuollaiset kuukaudenkin ulkomaan kokemukset on tosi hyviä, ne on opettavaisia ja tulee tuossa ajassa nähtyä kulttuuriakin eri tavalla kuin ihan vain lomareisuilla. Aina kannattaa unelmoida ulkomaille lähdöstä jos tuntuu, että sitä haluaa kokeilla. Eikä sinne tietenkään ole pakko lähteä pidemmäksi aikaa, esimerkiksi tuo Espanja on hyvä kokeilla esim talven yli ja katsoa sitten miltäs se tuntuikaan. Uskon, että muuton kariutuminen harmitti, mutta muitakin vaihtoehtoja on olemassa. 🙂 Mäpäs katson mikä on tuon Vain Elämää tilanne ulkomailla, joskus ohjelmat näkyy ja joskus ei. Salkkarit ei näy 😀 mutta esim Fitnesspäiväkirjat näkyi. En tiedä olisinko sitä Suomessa katsonut, mutta täällä ei aina vaihtoehtoja ole ja ainakin se ohjelma pisti miettimään. Mullekkin nuo Uunot on vähän arvoitus välillä, vaikka ihan hauskoja ovatkin. 😀

  • Reply Saana · Live Now - Dream Later torstai, elokuu 13, 2015 at 08:31

    Onpa hyvä, että joku pohdiskelee näitä huonojakin puolia. Tosin näistä suomen kielen sanoista, mitä jutussa ja kommenteissa on mainittu, en ole itse kuullut aikaisemmin yhtäkään. Alueellinen juttu varmaankin, enhän mä edes ymmärrä sitä, miksi jossain, vissiin pk-seudulla, puhutaan blogaamisesta, kun mun mielestä se kuuluu aina kirjoittaa kahdella g:llä! 🙂 No, nämä on sivuseikkoja. Koti-ikävä kuuluu ulkomailla asumiseen, ja itse ajattelen sitä hyvänä puolena ennemmin kuin huonona, koska koti-ikävää potiessa todella ymmärtää niiden kotona olevien ihmisten ja asioiden merkityksen. Juurettomuuden tunnetta en myöskään ole kokenut, mutta se voi johtua siitäkin, että vaikka useaan otteeseen olenkin ulkomailla asunut, on se pisimmillään kestänyt vain vuoden yhtämittaisesti. Sitten olen tullut taas kotiin joksikin aikaa ja lähtenyt taas. Miksiköhän sitä sitten kutsuisi, pätkäulkosuomalaisuudeksi? 😀

    • Reply lena / london and beyond perjantai, elokuu 14, 2015 at 11:09

      Kiitos Saana, vertaistukea tuossa sana-jutussa! 😀 Mua mietityttää kans tuo blogaaja vs. bloggaaja-juttu, en vieläkään keksi miksi sitä ei kirjoiteta kahdella G:llä. Oisko joku alueellinen juttu?
      Pätkäulkosuomalaisuus on hyvä sana! Vuoden mittaiset ulkomailla asumiset voivat tosiaan olla tosi hyvä juttu. Näkee maailmaa, oppii arvostamaan sitä mistä on kotoisin ja ihmisiä siellä kotona. Ja aina voi lähteä uudestaan kun siltä tuntuu. Itse ainakin muistan Taiwanissa ollessani, että kaikki oli niin jännää ja uutta, että siinä ei oikein ikävä ehtinyt tullakaan.. vaikka tietysti Matteota, jonka kanssa olin tottunut viettämään aikaa ennen lähtöä.

  • Reply Leila Karin Kiiskinen torstai, elokuu 13, 2015 at 07:25

    Mahtava postaus, ilmaisit asiat todella hyvin! Ja niin tuttua meille muillekin ulkosuomalaisille, asuimmepa missä maassa tahansa. Kiitos!

    • Reply lena / london and beyond perjantai, elokuu 14, 2015 at 11:06

      Kiitos paljon Leila!:) Totta on tuo, että maasta riippumatta meillä ulkosuomalaisilla taitaa olla aika samanlaiset fiilikset!:) Terkkuja kovasti sinne Italiaan!!

  • Reply Stazzy keskiviikko, elokuu 12, 2015 at 21:39

    Leiska ei ole pelkästään blogin ulkoasu, vaan tietyissä piireissä jo vuosikymmeniä käytetty sana. Nyt toki yleistynyt. Lay-out.

    Mulla meni ihan ohi ”mä niin shippaan niitä”. Silleen… lähetät laivalla jonnekin vai häh? 😀

    • Reply lena / london and beyond perjantai, elokuu 14, 2015 at 11:04

      Kiitos infosta Stazzy! Mä oon ihan näköjään kasvanut tynnyrissä tuon sanan kanssa. 😀 Oonpahan viisaampi nyt! Shippaan niitä… häh? Onko se, että lähettää jotain jonnekin vai mitä? 😀

  • Reply laurasitinerary keskiviikko, elokuu 12, 2015 at 21:32

    Hyvä postaus. Ulkomaille muutosta haaveilevalle hyödyllisiä mietteitä. Kamalinta on omasta mielestä tuo kohta yksi. Koti-ikävä on pirulainen. Juurettomuutta en silti ole vielä kokenut (kaukokaipuuta enemmänkin), kun mies asuu Suomessa.
    Musta toi tulevaisuuden avoimuus kuulostaa mahtavalta! Itse haluaisin jonnekin kauas vielä jonain päivänä.

    • Reply lena / london and beyond perjantai, elokuu 14, 2015 at 11:03

      Kiitosta paljon Laura! 🙂 Koti-ikävä on pirulainen, vaikka olen mielestäni aika helpolla päässyt sen kanssa. En ole koskaan miettinyt ikävän takia paluuta, vaikka ainakin silloin ihan alussa kun ensi kertaa muutin, tuli mieleen että oliko tässä lähdössä järkeä. Sulla on onneksi mies Suomessa niin varmasti Suomessakin viihdyt aika paljon – tavallaan aika ideaali tilanne?

  • Reply Sanna keskiviikko, elokuu 12, 2015 at 21:21

    Tunnistan kyllä! Näinhän se on. Hyvä että kirjoitit auki asiat, joita moni ulkomaille haikaileva ei tule ehkä miettineeksi etukäteen.
    Onhan tämä ulkosuomalaisuus aikamoinen vaihtokauppa: Joistakin hyvin tärkeistäkin seikoista joutuu luopumaan saadakseen jotakin muuta, usein aluksi tuntematonta, tilalle. Ulkomailla asuminen muuttaa ihmisen identiteettiä, joka voi olla työlästäkin – ja onkin varmasti joillekin liian työlästä. Toisaalta itse ajattelen, ettei ainakaan kaikille ole hyväksi pitää ympäristöään niin tiiviinä osana itseä kuin moni ”samassa talossa ikänsä asunut” huomaamattaan tekee. Toisessa ympäristössä asuessaan joutuu kohtaamaan maailman lisäksi itsensä paljon paljaampana kun ei voi tehdä asioita automaatiohjauksella, eikä arvottaa omia päätöksiä niin helposti sillä ”että näin muutkin tekevät ja aina on näin tehty”.

    • Reply lena / london and beyond perjantai, elokuu 14, 2015 at 11:01

      Vaihtokauppa kuvailee ulkomailla asumista mielestäni melko hyvin. Asioista joutuu luopumaan, mutta asioita tulee samalla tilalle. Elämä muuttuu, mutta itsellä ainakin hyviä juttuja tullut roppakaupalla näiden negatiivisten vastapainoksi. 🙂 Ulkomailla harvoin pääsee helpolla, joten tietynlainen comfort zonelta lähteminen ja otettava vastaan. Mukavuuden tavoittelija saattaa kokea muuton ja epävarmuuden hieman epämukavana. Päätöksiä on tehtävä ja tosiaan ei voi toimia enää vanhan, totutun mallin mukaan. Hyvä vertaus on tuo ”että näin muutkin tekevät ja näin on aina tehty”. 🙂

  • Reply hannael keskiviikko, elokuu 12, 2015 at 21:06

    Todella hyvä postaus! Mua joskus vähän harmittaa, kun sellaiset ihmiset, jotka aina ovat asuneet Suomessa, hehkuttavat ulkomaille muuttoa ja kuvittelevat, että mun elämä on yhtä uutuutta ja juhlaa koko ajan ulkomailla. He eivät hoksaa niitä muuton huonoja puolia ja jos hoksaavatkin, niin eivät tajua, että ne ovat oikeasti isoja juttuja. Itse kärsin joululomalla Suomessa, 9 kk muuton jälkeen, pahasti tuosta juurettomuudesta. Jo vain 9 kk jälkeen! En tuntenut kuuluvani Turkuun, mutten ihan tuntenut kuuluvani sinnekään, missä oma koti nyt on. Jäi vähän väliinputoajan olo. Pelkään samaa kuin ekan kommentin Jenni: jos asuu monta vuotta poissa, osaako sitä enää asettua Suomeen?

    Toinen pelko on tuo Suomen muuttuminen. Itse olen aina ollut kohtalaisen laiska seuraamaan uutisia ja nyt sitä putoaa kelkasta ihan totaalisesti, jos ei seuraa, mitä Suomessa tapahtuu. Olen jo osittain pudonnut. Mutta onneksi tositv-ohjelmista olen aina ollut pihalla. 😀 Asuin Suomessa Putouksen aikaan enkä silloinkaan tajunnut yhtään mitään, mitä työpaikan kahvihuoneessa puhuttiin, koska en ollut koskaan vilkaissutkaan kyseistä sarjaa. Tv:n kannalta ei siis varmaankaan missata paljoa, me ulkosuomalaiset. 😉

    • Reply lena / london and beyond torstai, elokuu 13, 2015 at 17:22

      Kiitos Hannael! Tosi kiva kuulla että tästä jutusta pidetään 🙂
      Tuo on totta, että aika monella on ulkomailla asumisesta ruusuiset kuvitelmat. Varmasti itselläkin joskus oli, mutta tosi äkkiä sitä tajuaa, että arki on arkea kaikkialla iloine ja suruineen. En vaihtais päivääkään, ja nautin oikeasti tosi paljon nyt mitä on tulossa, mutta aina välillä kun kuulee mitä hauskaa on esim Suomessa tapahtunut nii harmittaa että sen on missannut. Sama juttu kyllä esim Skotlannin ja Taipein kanssa, olisi kiva ollut olla paikalla sielläkin. Ja sitten ainakin itse tunnen oloni vähän väliinputoajaksi, kuten itsekin sanoit.
      PS. En oo kans ihan varma olisinko seurannut sitä Putousta…. 😀

  • Reply Jenni / Globe Called Home keskiviikko, elokuu 12, 2015 at 20:28

    Todella tuttua. Eniten pelottaa tuo juurettomuus, kun aikeissa kuitenkin on jossain vaiheessa palata Suomeen. Että jos sinne palaa vaikka 10 vuoden päästä, niin tunteeko sielläkin olonsa ulkopuoliseksi? Ettei tässä vaan käy niin, että vaikka maailmankansalaisena kuuluu kaikkialle niin samalla ei kuulu mihinkään?

    • Reply lena / london and beyond torstai, elokuu 13, 2015 at 17:11

      Tuo on mielenkiintoinen kysymys, mitä tapahtuu kun on Suomeen paluun aika? Itse olen lähinnä leikitellyt ajatuksella, sillä sinne emme luultavasti palaa (kuitenkin, en koskaan sano ei koskaan), mutta en tiedä mitä ajatuksia se aiheuttaa minussa. Toisaalta kiehtoo, toisaalta…. en tiedä sopeutuisinko. Tai toki kotimaahansa varmaankin sopeutuu, mutta missä ajassa ja jääkö siitä jotain kuitenkin puuttumaan, tiedä häntä. Tuo on hyvin totta mitä sanoit, että samalla kuuluu kaikkialle, mutta samalla ei mihinkäään. Pelottava ajatus!!

  • Reply brightoneagle keskiviikko, elokuu 12, 2015 at 20:06

    Moi,

    Olen ehkä asunut liian kauan ulkomailla (15v) että en enää tunne kuuluvani niin tiukasti Suomeen. Itse asiassa, nyt kun asumme Japanissa mulla on ikävä ’kotiin’ Englantiin.
    Suomen kesämökkiä, sukulaisia, kavereita ja suomalaisia herkkuja (salmiakki, Fasu-palat, Geisha) kaipaan (tietty) Japapnissa ja Englannissa ollessani, mutta mulla on paljon kavereita ja miehen sukulaisia myös Englannissa, joten korvaan ne Suomen häät ja pippalot Englannin kavereiden häillä ja pippaloilla (paitsi nyt kun olen Japanissa). 🙂

    • Reply lena / london and beyond torstai, elokuu 13, 2015 at 17:07

      Mä oon alkanut tuntea hieman samoja fiiliskiä, että olen alkanut irtaantua Suomesta jollain tapaa, vaikka siellä käynkin. Uskon ehdottomasti, että tuo 15 vuotta tekee tehtävänsä ja siinä ajassa Englanti alkaa helposti tuntua kodilta. Itselläni on ulkomaan eloa takana noin 8 vuotta, mutta haen kyllä paikkaani maailmassa! Sinulla on hauska yhdistelmä montaa kulttuuria ja vaikken itse mielläkään itseäni britiksi, ymmärrän miksi ihmiset tänne kaipaavat. Etenkin jos on sukulaisia. 🙂

  • Reply Jenni / Unelmatrippi keskiviikko, elokuu 12, 2015 at 19:43

    Kiinnostavia mietteitä. Varmasti ulkomailla asuessa etääntyy eri tavalla kavereistaan ja tutuistaan kuin samassa maassa asuessa, mutta toisaalta tietynlainen etääntyminen ehkä vain kuuluu elämään – sitä tapahtuu kaikille, vaikka asuisikin samassa maassa. Yleensä viimeistään perheiden perustamiset johtavat siihen, että jotkut ihmiset tippuvat pois elämästä ja taas toisten kanssa ehkä tulee sitten viihdyttyä enemmän. Tähän ehkä kiinnittää enemmän huomiota, jos asuu itse ulkomailla.

    Tuosta kielestä täytyy kommentoida, että on tietysti eri asia olla vain tietämättä jotakin sanaa kuin että se sana olisi millään tavalla uusi. 🙂 Leiska (sanasta layout) on ainakin jo hyvin ikääntynyt sana, Google-osumiakin löytyy ainakin kymmenen vuoden takaa. Sitten on toki kaikenlaisia vähän aikaa pinnalla olevia sanoja ja hokemia, jotka saattavat hävitä hyvinkin pian. Niistä on pihalla myös moni Suomessa asuva, jos vaikka ne Putoukset ja muut vastaavat eivät voisi vähempää kiinnostaa. 😀

    • Reply lena / london and beyond torstai, elokuu 13, 2015 at 17:04

      Oot oikeassa Jenni, että tämä sama voi tapahtua myös Suomen sisällä. Tai vaikka samassa kaupungissa, kun elämäntilanteet muuttuvat ja se on ihan normaalia se. Oon aina laittanut sen ulkosuomalaisuuden piikkiin, mutta tottahan tuo on että se sama voi tapahtua ihan Suomessa. 🙂
      Multa on ihan mennyt ohi tuo Leiska-sana, muistan tilanteen kun olin sillon joskus ihan että mitäääh, mikähän tuo sana on.:) Oon ilmeisesti liikkunut bloggaajapiireissä ihan liian vähän, tilanne on onneksi nyt korjattu. 😀

  • Reply SannaF keskiviikko, elokuu 12, 2015 at 19:30

    Mä tunnen juurettomuutta ja kuulumattomuuden tunnetta ja oon ikäni asunu vain Suomessa (paitsi se 3kk Kanadassa). Aina ollut fiilis, että mä en vaan kuulu tänne. Ja niin kuin oon sullekin tainnu mainita, viime Lontoon reissu vain vahvisti sitä tunnetta. Aamuyöllä kun saavuin pimeään kotikaupunkiini, jossa oli täysin kuollutta, pääsi suusta ihan ääneen ”Mitä v****a mä täällä teen?!” Tällä hetkellä on se tunne, että olisin juureton mieluummin Lontoossa kuin Suomessa 😉

    Ja se että asuu samassa kaupungissa tai edes samassa maassa ystäviensä kanssa ei tarkoita sitä, että heitä näkisi hirveän usein. Etenkin jos he ovat perheellistyneet ja itse et ole..
    Ja tämä muuttuva Suomi näyttäytyy kyllä varsin käsittämättömänä lähempääkin tarkasteltuna, ainakin mulle.

    • Reply lena / london and beyond torstai, elokuu 13, 2015 at 17:00

      Juureton mielummin Lontoossa kuin Suomessa, tuo on muuten mielenkiintoinen näkökulma! Ainakin Lontoossa on enemmän menoa ja kaikkea uutta joka päivälle kun vertaa Suomeen, että siinä aika äkkiä kokoaa itselleeni mieluisan elinympäristön. 🙂 Mä tsekkaan miltä Saksa näyttää elinympäristöä ajatellen, mutta mietis… entäs asuminen Lontoon sijaan vaikka ranskalaisella viinitilalla? Ei sekään huono olisi;)

    Leave a Reply