• Matkatarjoukset:
Valikko
Home 1 2 3 42 43

Mitä yhteistä on minulla ja Facebookin Mark Zuckerbergillä?

Eilen minulle selvisi että minua ja Zuckerbergin Markia yhdistää muukin kuin Facebookista roikkuminen – Kiinan kielen opiskelu nimittäin! Yhteistä on myös se, että olemme molemmat alttiita virheille mitä ääntämiseen ja kielioppiin tulee, mikä nyt ei sinänsä kovin suuri yllätys taida kenellekään olla. Onhan kyseessä yksi maailman vaikeimmista kielistä.

Mandariinikiina on ollut paljon otsikoissa viime päivinä yksinomaan Zuckerbergin ansiosta. Hän nimittäin piti muutama päivä sitten puheen kiinaksi Pekingin kuuluisalla Tsinghua-yliopistolla ja keräsi puheensa jälkeen yleisöltään massiiviset aplodit. Olkoonkin, että hän teki muutaman virheen niin ääntäen kuin kieliopillisestikin, mutta silti yleisö arvosti hänen vaivannäköään. Ja mikä tärkeintä, hän tuli ymmärretyksi. Tosin osa kansainvälisestä mediasta oli hieman eri mieltä ja internetissä liikkuukin paljon Zuckerbergin kiinan kieltä aliarvioivia artikkeleita.

Tässä yksi otos: ”It’s hard to describe in English what Zuckerberg’s Mandarin sounded like but I’d put it roughly at the level of someone who studied for two years in college, which means he can communicate like an articulate seven-year-old with a mouth full of marbles.” (Lähde)

Puolituntinen video Zuckerbergin puheesta löytyy täältä.

BBC:n oiva artikkeli asiasta löytyy täältä.

mark-zuckerberg-speaking-chinese

Kuva täältä

Onko näillä virheillä kuitenkaan mitään väliä? Ei todellakaan ole, sanon minä.

Tilanteisiin, joissa vierasta kieltä opiskellessaan mokaa niin ääntämisessä kun kieliopissakin, joutuu jokainen meistä opiskellessaan uutta kieltä. Jos Mark on tehnyt kiinaksi muutaman kielioppivirheen, niin olen muuten minäkin. Tilannettani tietysti helpottaa se, että harvemman omat virheeni leviävät netin kautta satojen miljoonien ihmisten nähtäville. Omalla kurssillani on itseni lisäksi kahdeksan opiskelijaa ja näiden kahden viimeisen kuukauden aikana on tullut hyvin selväksi se, että jokainen meistä mokaa joskus. Näille jutuille nauretaan yhdessä ja virheistä opitaan. Olen onnekas siinä, että kanssaopiskelijani ovat hyvin rentoa porukkaa – kukaan ei pingota eikä virheistä katsota toista kieroon (näitäkin on joskus nähty). Tähän väliin muutama sana omista opinnoistani.

Omat opintoni ja niiden edestyminen

Tällä hetkellä eletään lokakuun loppua, mikä tarkoittaa sitä että olen opiskellut kiinaa lähes päivälleen kaksi kuukautta. Kirjoitin fiiliksistä kielen oppimisen suhteen viimeksi noin kuukausi sitten (löytyy täältä), ja tänään on vuorossa päivitetympi versio aiheesta. Ajattelin jakaa kokemuksiani noin kuukauden välein, sillä siinä ajassa huomaa jo eron edelliseen kuukauteen verrattuna. Eteenpäin nimittäin mennään suurin harppauksin tahdin ollessa melkoinen. On luonnollista, että kielitaidon karttuessa sanavarasto kasvaa ja näitä pieniä virheitä tulee helpommin.

Tässä pieni esimerkki: Olin eilen kurssini sekä parin kymmenen muun yliopistomme opiskelijan kanssa retkellä Pingxissä, joka sijaitsee noin parin tunnin matkan päässä Taipeista (tästä lisää juttua lähitulevaisuudessa). Koska läheskään kaikki retkelle lähteneet eivät puhuneet englantia, ei meillä ollut muuta vaihtoehtoa kuin kommunikoida kiinaksi. On melko tavallista, etteivät esimerkiksi japanilaiset ja korealaiset puhu juurikaan englantia, mikä on toisaalta hyväkin juttu meidän kaikkien kiinan oppimisen kannalta. He ovat mukavaa porukkaa ja heihin on kiva tutustua paremmin joten sitä kiinaa on sitten käytettävä. Olen aivan varma että eilen kertoessani kiinaksi japanilaiselle kurssikaverilleni miksi en pidä Johnny Deppistä tein virheitä. Varmaan enemmänkin kuin yhden. Mutta me ymmärsimme hyvin toisiamme ja saimme aikaan keskusteluja niin Johnny Deppistä, elokuvista kuin Japanin ruokakulttuuristakin - välillä helpommin ja välillä vaikeamman kautta google transatorin voimalla.

photo(18)

Osaan tilata tällä hetkellä kiinaksi ravintolassa ruokaa ja ostaa kahvilasta kahvin, kysyä mitä mikäkin ruoka sisältää ja tiedustella hintoja. Sekä ylläpitää perustasoista keskustelua. Nyt nuo keskutelutaidotkin ovat kehittymässä enemmän – tästä on suunta ehdottomasti vain ylöspäin. Välillä sitä aina kuitenkin miettii onko se puoli vuotta kuitenkin liian lyhyt aika kielen oppimiselle. Toisaalta, tässä on vielä neljä kuukautta jäljellä ja olen vakaasti sitä mieltä, että täältä lähden maaliskuussa kotiin kielitaitoisena. Kahdessa kuukaudessa on tapahtunut huima edistys ja tuskin silloin maaliskussa osaan kiinaksi puhua vivahteikkaasti poliittisista asioista esimerkiksi Taiwanissa ja Kiinassa, mutta se ei ollut tarkoituskaan. Tulin tänne hakemaan peruskielitaitoa eli perinteiseen keskusteluun tarvittavia taitoja, eikä sen pitäisi olla puolessa vuodessa mahdotonta.

Nyt kuitenkin takaisin Mark Zuckerbergiin.

Media on hänen puheensa jälkeen ottanut melko voimakkaastikin kantaa siihen, miten hän kiinaa puhuu. Osa lähteistä on sitä mieltä, että hänen esiintymisensä on ollut a) vaikea ymmärtää ja b) yllä olevaa lainausta mukaillen, kielellisesti lapsen tasolla. Tietysti olen myös lukenut monia artikkeleita ja blogikirjoituksia sekä katsonut Youtube-pätkiä, jotka kehuvat Markin edesottamuksia ja rohkeutta.

Kuitenkin mieleeni ovat syöpyneet pysyvämmin nuo hieman negatiivisemmat. Ymmärrän toki, että hänen kiinaksi esiintymisensä kirvoittaa juttuja nettiin, se on ihan luonnollista. Mutta että hänen käyttämäänsä kiinaa kuvaillaan sanalla ”terrible”, ei se ole enää mielestäni ok. Kuka tahansa meistä voi ihan millä tahansa vieraalla kielellä yrittää puhua puoli tuntia, saati että osoittaisi puheensa miljoonille ja miljoonille ihmisille. Kaikki teemme virheitä uuden kielen kanssa ilman miljoonien silmäparien yleisöäkin. Itse nostan hattua Zuckerbergille ja hänen edesottamuksilleen ja toivon, että kukaan ei jää liikaa miettimään tekemiään virheitä. Hänen ääntämistään arvosteltiin ja kuulemma äänteet eivät oikein osuneet kohdalleen. Ei ihme. Itsekin koen äänteet erikoisen hankaliksi ja niiden tunnistaminen saati ääntäminen on usein työn takana.

Tärkeintä on kuitenkin se, että käyttää uutta kieltä arjessa, puhuu ja oppii sitä kautta ilman että mokaamista pelkää liiaksi asti. Jos sitä jää pelkäämään, ei saa koskaan suutaan auki ja kehittyminen jää puolitiehen. Minä mokaan, Mark mokaa ja se on ihan ok. Pääasia tässä vaiheessa että tulee ymmärretyksi ja on valmis keskusteluun paikallisten kanssa.  Eri asia on kielen kanssa siinä tapauksessa jos vaikkapa valmistelisin väitöskirjaa kiinaksi, mutta siitähän ei nyt ole kyse eikä tule varmasti olemaankaan.

Millaisia kokemuksia teillä on vieraan kielen opiskelusta?

 

Mista aikaa bloggaamiseen?

Kaikki bloggaajat varmaan tunnistavat ongelman. Arkiset velvoitteet vievät kovasti aikaa viikolla, viikonloppuisin on usein paljon muuta menoa ja aktiviteetteja. Mista ihmeestä sitä saisi (tarpeeksi) aikaa blogin kirjoittamiseen, kommentteihin vastaamiseen seka vuorovaikutukseen muiden bloggaajien kanssa?

Tuntuu, etta vaikka aikaa olisikin joskus, niin sitä ei ole riittävästi. Bloggaaminen vie pahimmillaan (parhaimmillaan) mennessään totaalisesti ja välillä tuntuu että uusia ideoita on niin paljon, että aika ei vain riitä niiden toteuttamiseen, ei sitten millään.

Olen koonnut tähän omia ajatuksiani siitä, miten itse saan aikani riittamään. Ongelmani on se, etten pysty tuottamaan sisältoä blogiin ja kommentoimaan muiden blogeja niin säännollisesti kuin suinkin haluaisin, mutta yritän silti tehda parhaani.

photo-360

Rutiineja, onko niitä?

Vaikka aikatauluni bloggaamisen suhteen vaihtelee joskus paljonkin, on minulle kuitenkin ehtinyt muodostunua muutamia rutiineja. Aikatauluni on tällä hetkellä sellainen, että lähden yliopistolle noin yhdeksäksi ja tulen kotiin viiden maissa. Aamulla, kun on aika herätä, minulla on tapana tarkistaa puhelimesta mahdolliset viestit, sähköpostit, blogi ja facebook. Tämä toimenpide kestää muutamasta minuutista puoleen tuntiin, riippuen siitä millä tahdilla jaksan sängystä nousta. Tässä vaiheessa yleensä katson blogiin tulleet kommentit ja vastaan ainakin muutamaan. Olen tosin todella huono puhelimen käyttäjä mitä tulee bloggaamiseen ja sitä kautta kommentointiin, myönnettäköön että tässä on suuri mahdollisuus tsemppaamiseen. Jotenkin se pieni ruutu ja keyboard vaativat hieman ylimääräistä keskittymisä ja energiaa.

Päivällä aika blogille on tietysti hyvin rajallinen, siitä syystä että tällä hetkellä tuo kiinan opiskelu vie melkein kaiken liikenevän aikani. Iltapäivällä luennon jälkeen pidän pienen aivojen lepuuttamiseen tarkoitetun tauon, jolloin yleensä selailen blogeja mielen virkistykseksi. Tässä vaiheessa yritän vastailla kommentteihin, mikäli minulla on vielä vastaamattomia sellaisia blogissa. Joskus tämäkin aika saattaa olla opiskeluun tarkoitettua mikäli isompi koe osuu seuraaviin päiviin. En tykkää siitä, että blogissani on paljon vastaamattomia kommentteja, mutta joskus koulutyöt on pakko laittaa edelle.

Minulle bloggaaminen on kuitenkin mitä parhain rentoutumiskeino. Kun saavun illalla kotiin pää täynnä uutta tietoa ja melko väsyneenä, koulutehtävien teko on ei aina ole kovin kiehtova ajatus. On ihana kun saa istua alas, ottaa läppärin syliin ja alkaa kirjoittamaan joko luonnoksissa olevaa puolivalmista postausta tai kokonaan uutta. Kirjoittaminen ja kuvien editointi on minulle keino rentoutua ja päästä irti päivän tapahtumista, ja voinkin todeta sen olevan erittäin tehokasta. Toki kotityöt pitää hoitaa kunnialla, niiden laiminlyönti ei taiwanilaisessa koulutusjärjestelmässä tule kysymykseenkään, mutta niidenkin tekoon on aina mukavampi palata kun on hieman ehtinyt rentoutua ensin. Tuo kirjoittamiseen varaamani aika ei ole välttämättä tuntia pidempään, mutta sekin on kai parempi kuin ei mitään. Lenkilläkin on kiva käydä ja kotihommia on vain pakko tehdä. Joskus blogin kirjoittaminen puolestaan siirtyy myöhemmälle illalle tai jää kokonaan välistä, mutta suunnilleen tällaisella kuviolla saan tekstiä aikaan viikolla. Väsymystasostani riippuen yhteen postaukseen saattaa kulua 1-4 päivää, sillä en mielelläni julkaise juttuja jotka ovat niin sanotusti sinnepäin tehtyjä. Blogissani onkin ollut viime aikoina 3-4 uutta postausta per viikko. Tykkäisin kyllä kirjoittaa vaikka päivittäin, ei silllä.

Tällainen on normaali rutiinini arkipäivisin, viikonloppuisin tilanne onkin sitten toinen. Viikolla en ehdi juurikaan olla muualla kuin kotona ja yliopistolla, ja on luonnolista että viikonloppuihin kasaantuu sitten enemmän tohinaa.  Tämä tietysti vaikuttaa blogin päivittymiseen ja usein viikonlopun aktiviteetit tarjoavat inspiraatiota moniin uusiin postauksiin. Yritän kuitenkin kirjoittaa blogia viikonloppuisin ainakin yhden postauksen verran, tai ainakin miettiä tulevia aiheita ja toteutusta. Enpä olisi silloin vuosi sitten blogia perustaessani uskonut, miten iso osa elämää tästä voi tulla.

Kuten yllä totesin, bloggaaminen vie ajatukseni tehokkaasti muualle. Kun olen koneella, en kuule enkä näe mitään muuta – tämä on sekä hyvä että huono asia. Se on sitä kuuluisaa ”aikaa itsensä kanssa” ja on mukava päästä kirjoittamaan ajatuksia ja fiiliksiä ylös. Yllä kuvailemani rutiinit ovat muodostuneet viime kuukausina ja on hauska huomata, miten blogille tekee aikaa vaikka sitä ei liiaksi asti ole. Kai se niin on, että niille asioille jotka ovat sydäntä lähellä tekee huomaamattaan tilaa – minulle ainakin tulee hieman vieroitusoireita jos en pääse blogin pariin hetkeen.

Mitenkäs te muut saman asian kanssa kamppailijat järjestätte aikaa blogille?

Mid-Autumn festival: Grilliherkkuja sekä naapurirakkautta

Mid-Autumn Festivaalia vietettiin Taipeissa noin kuukausi sitten. Tarkoitukseni oli kirjoitella aiheesta hieman aikaisemmin, mutta täydellisen unohduksen vuoksi artikkeli näkee päivänvalon vasta tänään. Tänään on kuitenkin kiva palata muistoissa tuohon päivään ja kaikkeen, mitä se piti sisällään.

Mid-Autumn festival on perinteinen sadonkorjuun juhla, jota etniset kiinalaiset ja vietnamilaiset maailmalla juhlivat. Manner-Kiinassa sekä Taiwanissa Mid-Autumn Festival on kalenterissa vapaapäivä ja täällä Taipeissakin se näkyi vahvasti katukuvassa. Perinteisesti Mid-Autumn Festivalin juhlintaan kuuluu yhteen kokoontuminen, hyvä ruoka sekä juoma. Täysikuu liittyy juhlaan hyvin läheisesti, sillä juhlan aikana kuu on täysi ja kirkkaimmillaan.

Juhlan vietto Taiwanissa

Grillaaminen ja grilliruoan nauttiminen on Taiwanissa perinteinen tapa juhlistaa Mid-Autumn Festivalia ja onpa Taipein kaupunkin jopa järjestänyt ihmisille mahdollisuuden grillaamiseen joen varrella sijaitsevissa puistoissa. Asuinalueellamme näkyi myös ihmisiä grillaamassa niin kadulla, pienillä patioilla kuin ovensuissakin.

Mekin päätimme juhlistaa tätä juhlaa kadullamme grillaten, hyvästä ruoasta ja seurasta nauttien. Joten otimme suunnan kohti kauppaa ja niin matkamme kävi kertakäyttöisen grillin sekä herkkujen ostoon. Tämä jos jokin tapa osoittautui hyväksi tavaksi tutustua naapurustomme asukkaisiin. Eli eikun viemään herkkuja eteiseen, grilliä kadulle ja sytytyshommiin!

IMG_9056

IMG_9051

IMG_9048

Yllä näkyvät mooncaket kuuluvat lähtemättömästi Mid-Autumn Festivalin ruokapöytään. Ne muistuttavat hieman keksiä suurempaa pasteijaa (joku varmaan keksisi tälle paremmankin kuvauksen) ja niiden sisältö vaihtelee suurestikin eri alueiden välillä, ja niitä on tarjolla niin makeina kuin suolaisinakin. Esimerkiksi lootuksen siementahna tai makea paputahna on aika tyypillinen mooncaken sisältö. En ole mooncaken suurin ystävä, mutta täälläpäin maailmaa varsinkin Mid-Autumn Festivalin aikaan ne ovat erittäin suosittuja paikallisten keskuudessa ja niitä myydään lähes jokaisessa kadunkulmassa.

IMG_9083

IMG_9078

Lähtötilanne oli se, että meillä oli tarjolla muutama pomelo,vesimelonia, taiwanilaisia ananasleivoksia sekä mooncakeja. Sekä tietysti tuohon lisäksi kaikki grillattavat. Illan mittaan pöytäämme kuitenkin ilmestyi naapureiden toimesta huomattavan paljon lisää herkkuja, niin pomeloiden kuin mooncakejenkin muodossa. Ruoan tuominen tarkoittaa sitä, että meistä oikeasti taidetaan täällä naapurustossamme pitää. Se on mukava huomata, sillä alkuun osa naapureista suhtautui meihin hieman nihkeästi – tällä alueella kun ei asu juurikaan muita länsimaalaisia. Laskeskelin tuona iltana, että noin viidestä eri taloudesta tultiin meitä tervehtimään, niin yksin kuin suuremmallakin joukolla. Tarjosimme kaikille vastapalvelukseksi omia herkkujamme ja niin siinä tuli hymyjä ja joitain sanoja vaihdettua.

Tuo elekielellä ja muutamilla kiinan sanoilla tapahtunut kommunikointi piristi mieltä kummasti ja kunhan tämä kielitaito tästä vielä kohtentuu niin on mukava tutustua naapuruston asukkaisiin paremmin. Hyvällä tiellä ollaan.

PS. Paljon terveisiä Suomen elintarvikevirastoon ja hygieniatarkastajille! Hengissä ollaan ja oikein hyvää ruokaa meille tuli, vaikka tuossa katutasossa ja kadulla ei kaikki direktiivit täyttyne. En tiedä mitä naapureiden kohtalla olisivat tarkastajat tuumanneet, he kuitenkin grillasivat sisätiloissaan eteisessä.

Mitkä tekijät vaikuttavat lentolipun ostopäätökseen?

Lentolippu on usein se juttu, jonka hankkimisen myötä reissuun lähtö konkretisoituu. Sen ostaminen ei valttamatta kuitenkaan ole se helpoin rasti sillä netti on pullollaan rahoistasi kilpailevia palveluntarjoajia ja lentoyhtiöitä. Ja heidän logiikastaan on joskus hieman hankala ottaa selvää. Olen koonnut tahan artikkeliin muutamia ajatuksiani lentolippujen ostosta, ja siita mitkä tekijät päätökseeni vaikuttavat. Tekijöitä tuli yhteensä neljä, ja vaikka osissa onkin päällekkäisyyksiä, ovat ne järjestyksessä jota useimmiten noudatan.

Ensimmäinen kriteeri eli se kaikkein tärkein kriteeri oli hieman hankala päättää, sillä lipun hinta ja matkanteon mukavuus sekä käytännöllisyys ovat minulle tekijöinä melkein yhtä tärkeitä. Mukavuus / käytännöllisyys osoittautui kuitenkin himpun verran tärkeämmäksi. Aloitetaan siis siitä. Kuvituksena muutama nostalginen lipunkanta.

2014-10-18

1. Mukavuus matkaan lähtiessä sekä käytännöllisyys.

En voi väittää etteikö hinnalla olisi tekemistä ostopäätökseni kanssa, koska silla todellakin on merkitystä. Mutta tässä kohtaa on todettava että käytännöllisyys sekä mukavuus reissuun lähtiessä on kuitenkin sitä hintaa hieman tärkeämpää. Itselleni on tärkeämpää päästä lähtemään joko kentältä, jonne on järkevämpi matka tai vastaavasti sellaiseen aikaan jolloin kentälle pääsee järkevästi julkisia kulkuvälineitä käyttäen. Hermojen säästäminen on tärkeää.

Esimerkkinä otan ensin Lontoon. Lontoo tarjoaa runsaasti vaihtoehtoja mitä tulee lentoyhtiöihin sekä lentokenttiin, mutta olen todennut että se halvin hinta ei ole aina metsästämisen arvoinen. Olemme käyttäneet esimerkiksi Ryanairia muutamaan otteeseen matkalla Italiaan (Pisa, Firenze) ja lipun hinta on saattanut olla niinkin edullinen kuin 30£ per sivu. Ei siinä mitään, mutta kun lähtölentokenttänä on Stansted, niin hintaa saattaa yhtäkkiä muuttuakin odotettua kalliimmaksi – Lontoosta kun ei ole ihan ilmaista ja nopeaa matkata Stanstedille. Varsinkaan niille halvimmille aamu kuuden lennoille. Hyvänä vaihtoehtona tuolle Firezen reitille on esimerkiksi Alitalian reitti Rooman kautta, reitin hinnat ovat noin 120£ ylöspäin. Jos tuon tarjouksen nappaa, niin siinä säästää paljon hermoja eikä lopullisessa hinnassa ole kovinkaan paljoa eroa. Alitalia käyttää Heathrowta, jonne itselläni oli huomattavasti lyhin matka eikä äärettömän kalliita junalippuja Stanstediin ole Heathrowlle matkatessa tarvetta ostaa.

Eli vaikka lipun hinta on Alitalialla kalliimpi, se ei kaikkine kuluineen juuri häviä Ryanairille. Jos säästään muutamia kymppejä Ryanairia käyttäessäni, mikä on aikaa ja hermoja vievä vaihtoehto, sijoitan mielummin hieman enemmän rahaa ja matkustan lähemmältä kentältä mukavammin.

2. Hinta

Heti hyvänä kakkosen mukavuustekijöiden jälkeen on luonnollisesti hinta. Kuten yllä totesin, mikäli saan pienellä panostuksella stressittömämmän lentomatkan, maksan siitä mielelläni vähän ekstraa.

Toisaalta, hinta on kuitenkin sen verran tärkeä, että jos lippu esimerkiksi Ryanairilla Stanstedilta Pisaan maksaa 100£ menopaluu ja Heathrowlta 350£, valitsen tuossa tilanteessa Ryanairin sillä hintaero on sen verran huomattava. Eli vaikka hinta ei aina todellakaan ratkaise, hintaeron ollessa oikeasti huomattava teen aina taloudellisen valinnan. Hintojen erotuksella kuitenkin elää jo itse kohteessa melko pitkään ja säästetyn summan voi käyttää vaikka hyvään hotelliin. Tietysti Italiaan reissatessani ei tarvitse hotelleista ja muusta huolehtia, mutta ymmärtänette mitä esimerkilläni tarkoitan.

3. Lentoyhtiön merkitys

Lentoyhtiö ei ole aivan siellä kriteerien kärkipäässä lentoja ostaessani. Minulle on periaatteessa aivan sama onko lentoyhtiö British Airways, Finnair vaiko Emirates, noin esimerkiksi. Kunhan pääsen perille paikasta A paikkaan B, olen tyytyväinen.

Yllämainitut tekijät vaikuttavat päätökseeni huomattavasti enemmän, vaikka lentoyhtiöiden kanta-asiakasjärjestelmä onkin tärkeä ottaa huomioon.

Tietysti yritän tilaisuuden tullen lentää British Airwaysillä jonka kanta-asikas olen tai vastaavasti muilla Oneworld-yhtiön lennoilla, mutta jos hinta ja matka-aika ovat huomattavasti kilpailukykyisempiä muilla yhtiöillä, päädyn yleensä matkaamaan allianssiin kuulumattomilla yhtiöllä. Tähän on kuitenkin sanottava hyväksi puoleksi se, että BA:lla ja Finnairilla on parhaat hinnat ja matka-ajat Suomeen reissatessani ja siten käytän heidän palveluitaan usein. Eli pisteitä kertyy, hyvä niin.

Ensi kuussa tapahtuvalle Italian reissulleni minulle oli hyvin monta reitti- ja lentoyhtiövaihtoehtoa. Olisin voinut kohtuulliseen hintaan lentää China Airlinesilla Shanghain kautta 45 tunnin matka-ajalla (ei kiitos) tai esimerkiksi Cathay Pacificin ja Finnairin yhdistelmällä Hong Kongin ja Helsingin kautta. Kuitenkin lippuja varatessani Finnairilla oli sisäisiä kiistoja lentoemäntien ja stuerttien kanssa, ja kerran heidän lakon vuokseen ongelmiin joutuneena päätin välttää vastaavaa tapahtumasta ja hylkäsin kotimaisen vaihtoehdon. Päätökseeni vaikutti myös Venäjän ilmatilan sulkemiseen vaikuttavat, Finnairista riippumattovat tekijät. Olisihan sieltä ropissut hyvin lentomaileja, mutta koska Swissillä oli samaan aikaan paljon edullisempi tarjous Taipei-Firenze reitille, varasin sen. Eli vaikka kuinka yritän aina optimoida lentoni Oneworld-yhtiöille, ei se aina ole mahdollista ja valintaan vaikuttaa moni muukin tekijä.

4. Matka-aika

Matka-ajalla on tietysti merkitystä. Huomasin ensi kuun Firenzen lippuja varatessani, että eri lentoyhtiöiden tarjoamat kokonaismatka-ajat vaihtelivat noin 20 ja 55 (!) tunnin välillä. Ei, en valinnut tuota 55 tunnin yhteyttä Pekingin ja Amsterdamin kautta, vaikka se halvin olikin. Aika paljonkin halvempi. Koska olen kuitenkin perillä Italiassa vain 9 päivää, halusin perilla mahdollisimman pian ja vaivattomasti. Kiitos Swissin, matkoihin kuluu tällä erää vain himpun vajaa 20 tuntia. Eri asia olisi sitten se, jos minulla ei olisi ollut mikään kiire. Jos maaliskuussa Eurooppaan lopullisesti palatessani olisi tuo lentovaihtoehto ollut edullisin, olisin varmasti siihen tarttunut, sillä kymmenen tunnin vaihdon Amsterdamissa voi käyttää hyödyksi vaikka kaupungilla pyörien. Mutta aikataulujen ollessa melko tiukat, haluan päästä mahdollisimman helposti ja nopeasti perille.

Yllä hieman ajatuksiani lentolippujen ostosta. Millaisia kriteereitä teillä muilla on, onko ollenkaan yhtäläisyyksiä omien ajatuksieni kanssa?

Matkasuunnitelmia, onko niitä?

Otsikossa kysymys. Vastaus kysymykseen: Onhan niitä, jo lukkoon lyötyjä ja vielä suunnittelun asteella olevia.

reissuja

Olen ollut kahden viime kuukauden aikana paikallani enemmän kuin pitkään aikaan. Samalla se on ollut aika kivaa, mutta samalla tuntuu siltä että veri vetää taas jonnekin muualle.

Ikuinen dilemma.

Syy paikallani pysymiseen on ollut luonnollisesti opiskelu, joka on vienyt hyvin paljon aikaa. Oikeastaan kaiken liikenevän ajan. Ja eipä täältä oikein voi keskellä viikkoa reissuun lähteäkään, siitä läsnäolopakko pitää huolen.

Minun pitäisi poistua maasta ennen marraskuun 20. päivää, sillä silloin kolmen kuukauden oleskeluni tulee täyteen. Passiin pitäisi saada leima tuolloin, saadakseni seuraavalle 90 päivälle oleskeluluvan. Ei siinä mitään, mutta mistäs saisin sitä aikaa lähteä reissuun ja leimoja hankkimaan? Ja viikonloppuna kun pystyisin matkustaan, ovat lentohinnat aika korkealla ja silloin tekisi mieli olla poissa hieman pidempään kuin sen yhden päivän verran. Yritän ratkaista mielessäni tätä yhtälöä, sillä mieli tekisi reissuun, mutta voihan se olla että Immigration Officen setä saa passini leimata ihan täällä Taipeissa – helpoin varmaan niin. Onneksi on tuokin vaihtoehto.

Nyt kuitenkin niihin jo tiedossaoleviin reissuihin.

Lukkoonlyötyjä reissuja minulla kaksi: Ensi kuun lopulla lennän Firenzeen kymmeneksi päiväksi, ja helmikuun lopulla suuntana on Bangkok ja Koh Mak. Koh Mak on ollut mielessäni siitä asti, kun sen edustalla kävin snorklailemassa muutama vuosi sitten. Jos jokin paikka on paratiisi, niin sen on oltava Koh Mak (ylin kuva sieltä). En sinne silloin kunnolla rantautunut, mutta se jäi mieleen kummittelemaan. Tuon Kaakkois-Aasian reissun agenda on kuitenkin hyvin pitkälti auki, sillä haluamme reissumme aikana käydä muuallakin kuin Thaimaassa. Mietinnässä on Kambodza ja Myanmar, molemmissa on ehdottomasti hyvät puolensa. Tosin Koh Makilta Kambodzaan siirtyminen on melko helppoa ja Angkor Wat on ollut bucket listallani jo kauan. Kertokaahan mielipiteitä kyseisistä paikoista?

Firenzen reissua tuskin tarvitsee availla sen enempää, sillä sinne lähden Italianoa ja hänen perhettään tervehtimään. Sekä syömään erittäin hyvin ja nauttimaan Italian viineistä. Voi Italia, minkä minulle joskus teit. Aina tekisi mieli olla matkalla sinne.

2013-11-01

Tällä kertaa tarkoitus on olla suurelta osin vain ja ainoastaan Firenzen seudulla ja ottaa reissu vain loman kannalta. Loppuuhan ensimmäinen lukukauteni juuri ennen Italiaan lähtöäni, eikä siellä siten tarvitse stressata koulujutuista. Minun oli ensin tarkoitus lentää joko Roomaan tai Milanoon, sillä Taipei-Firenze reitin vaihtoehdot eivät näyttäneet ajallisesti tai hinnallisesti millään tapaa järkevältä. Kuitenkin eräänä aamuna bongasin netistä sellaisen tarjouksen Firenzeen Hong Kongin ja Zurichin kautta, että se oli pakko ottaa. Lyhyin matka-aika ja hintakaan ei hävinnyt Roomalle / Milanolle, joten tällä kertaa nuo Italian suurimmat kaupungit eivät mahdu matkaohjelmaan.

Tuolta helmikuiselta Kaakkois-Aasian reissulta matka jatkuu Dubain ja Lontoon kautta kohti Suomea, jossa olen noin pari viikkoa ennen paluutani Lontooseen. Yritän tällä hetkellä myös järjestää Dubaihin välilaskun sijaan stopoverin, jotta näkisimme kaupunkia edes päivän verran. Stopover Dubaissa on mahdollista Emiratesin lennoilla ja olenkin ollut jo asiasta lentoyhtiöön yhteydessä.

Tuossapa nuo reissut taisivat pähkinänkuoressa olla, jotain pientä Taiwanin sisällä tapahtuvaa reissua saattaa olla ohjelmassa Italianon kanssa joulu-tammikuussa, mutta muuten uskoisin kalenterin olevan tuossa. Toki extempore-reissuille on aina mielenkiintoa, jos budjetti ja aikataulut vain suovat, ei sillä!

Miltäs teidän muiden reissukalenteri vaikuttaa?