font-family: myFirstFont; src: url(sansation_light.woff); } div { font-family: myFirstFont; }
  • Matkatarjoukset:
Valikko
Home 1 2 3 35 36

Matkaajan paras kaveri

Ei liene suuri yllätys kenellekään, kun sanon että iPhonen akku on sieltä ja syvältä. Käytän puhelinta paljon, niin soitteluun, whatsappailuun kuin netissä oleiluunkin, ja se tietenkin näkyy akun elinkaaressa. Monikaan asia ei vedä ärsytyksessään vertoja sille, kun puhelimesta loppuu akku kun sitä tarvitsisi. Ja jos on koko päivän poissa kotoa sähköpistokkeiden ulottumattomissa, on aika helppoa ennustaa että akku loppuu jossain vaiheessa ennekuin on taas paikassa, jossa puhelimen voi hyvin mielin laittaa lataukseen.

Minulla on tällä hetkellä kaksi iPhonea ja toisessa akku kestää juuri ja juuri sen päivän, toisessa puoli päivää. Eli hyvin vähän.

Italiano luki ajatuksiani alkuvuodesta ja tuli eräänä päivänä kotiin paketin kanssa. Paketista paljastui vempele, joka helpottaa elämääni joka ikinen päivä. Nimittäin kannettava iPhonen laturi. Niitä näkee Lontoon katukuvassa paljonkin ja pelastaa monelta puhelinkatastrofilta – sen avulla on helppo ladata puhelinta missä tahansa.

Ei tarvitse enää etsiä puhelinkoppeja tai lähintä kahvilaa, missä voisi puhelinta hetken ladata. En edes muista montako kertaa olen sopinut tapaamisen jonkun kanssa, ja olen luvannut soittaa kun olen metro-asemalla x. No, sinne asemalle päästessäni puhelin on käyttökelvoton koska akku on loppunut ja ei siinä sitten muuta kuin kahvilaa etsimään. Olen yleensä yrittänyt säästää akkua puhelimen näyttäessä punaista, mutta joskus puhelin sammuu itsekseen vaikka akkua pitäisi olla vielä 10% jäljellä – eikä tilannetta sitten pelasta mikään.

IMG_8115

Ostin ensimmäisen kannettavan laturini Tokiosta viime vuonna. Se toimi paristoilla, ja oli kätevä vain äärimmäisessä hädässä. Uudet paristot kun piti ostaa joka kerta kun niistä loppui puhti, eikä se tullut halvaksi sillä minulla ei ollut ladattavia paristoja. Tämä uusi on hyvin kätevä, sen voi ladata kotona ja kestää kohtuullisen pitkään. Ei siis enää loppuneita akkuja täälläpäin, ja hieman ekologisemmalla välineellä kuin tuo edellinen mennään. Minulla on kätevä matkaversio, monilla muilla on vieläkin isompi. Siitä tietenkin riittää pidemmäksikin aikaa, itselleni riittää hyvin tuo pienempi.

Joten hyvät bloggaajakollegat ja muut, suosittelen ehdottomasti tuota laitetta. Täällä Briteissä hinnat alkavat noin 30£:sta, Japanissa tuon ei-niin-hyvän laturin hinta oli euroina kahdeksan.

Onko muilla kokemuksia näistä?

Aperitivo italialaisittain

Yksi lempidrinkeistäni, Spriz, on viime aikoina ollut kovasti esillä täällä Englannissa trendikkyytensä vuoksi. Lehdissä ja netissä liikkuu tietoja Lontoon parhaista paikoista löytää hyvää spritziä, ja ihmiset jakavat vinkkejään somessa (esimerkiksi Londonist on heinäkuussa listannut Lontoon parhaita spritz-paikkoja). Suomessakin spritz on saavuttanut suosiotaan, vaikkei olekaan ehkä ihan vielä lyönyt itseään läpi (MN 16.7.2014).

Spritz kuului meidänkin lauantaiseen iltapäiväämme Englannissa. Kävimme eilen pubissa yhdellä, ennen kuin suuntasimme leffateatterin uumeniin nauttimaan leffasta ja ilmastoinnista. Koska Englannissa on tällä hetkellä tajuttoman kuuma ja kesä hellii ainakin eteläistä Engantia, päädyin tilaamaan yhden lempijuomistani, tuon ihanan vilvoittavan spritzin. Eilisen sptritzini siivittämänä ajattelin tänään kirjoittaa hieman spritzistä ja Italian aperitivo-kulttuurista. Nämä kaksi asiaa ovat läheisesti yhteydessä toisiinsa, sillä Italiassa spritz on yksi suosituimmista ja perinteisimmistä aperitivo-drinkeistä. Monet tilaavat myös viiniä, esim proseccoa, joten ei se spritz ainoa oikea drinkki ole. Negroni on myös suosittua.

Aperol Spritz on olut lempidrinkkini siitä lähtien, kun Italiaan matkustin ensi kertoja. Näillä Italian reissuilla aperitivo-kulttuuri on tullut tutuksi, ja aperitivolla käynti onkin yksi niistä jutuista joita haluan Italiassa ollessani tehdä. Kuvituksena muutama kuva toukokuulta Italiasta.

2013-11-03

Kaikessa yksinkertaisuudessaan, aperitivo on niinsanottu pre-dinner drink, eli drinkki joka nautitaan ennen illallista, noin 7-9 aikaan lienee hyvä nyrkkisääntö. Tosin olen ollut aperitivolla myös kuuden aikaan, eli riippuu paikastakin. Aperitivo on lähtöisin pohjoisesta Italiasta, tarkemmin ottaen Milanosta, mutta siihen törmää nykyään melkein kaikkialla Italiassa.

Aperitivon hinnat vaihtelevat paikkojen mukaan, mutta hintahaitari on yleensä noin kuudesta kymmeneen euroon. Mistä itse pidän kovasti aperitivolla käydessäni on se, että siihen lähes poikkeuksetta kuuluu buffet-pöytä jossa on tarjolla pientä purtavaa. Ja herkullista sellaista yleensä, ollaanhan Italiassa. On tosin hyvä muistaa että tarjoilut ovat usein paikkakohtaisia. Olen kerran nauttinut muutaman euron spritzin johon tuli mukaan ”vain” kulho perunalastuja ja pähkinöitä, mutta olen myös maksanut 10 euroa spritzistä, johon kuului yksi herkullisimmista näkemistäni buffeteista tuoreine piirakkoineen, salaatteineen ja pizzapaloineen.

Kannattaa siis tutkailla paikkoja hieman etukäteen ja katsoa millaista naposteltavaa siellä on tarjolla, hintojen lisäksi.

2014-07-271
2014-07-27

Ylläolevat kuvat ovat siis toukokuulta, jolloin Matteo vei minut ystäviensä kantapaikkaan aperitivolle. Tämä paikka sijaitsee noin kahdenkymmenen kilometrin päässä Firenzestä, joten auto on oltava käytössä sinne päästäkseen. Perille päästyämme tilasin spritzin ja nautimme herkullisesta buffetista – ja niin teki moni muukin. Olimme paikalla hieman seitsemän jälkeen ja saimme viimeisen vapaan pöydän. Monet olivat myös varanneet pöydän kahdeksan ja yhdeksän välille, joten meidän piti melkoisen vikkelään suoriutua pois alta. Mutta niinhän se menee, suosituimmat paikat ovat hyvin usein täynnä ja kompromisseja tuli tehdä. Buffetti notkui herkullista naposteltavaa, ja jouduinkin jossain vaiheessa jo pistämään stopin syömiselle sillä tiesin että meitä odotti kotona erittäin runsas italialainen illallinen. En ole varsinaisesti tunnettu siitä että jaksan syödä paljoa, joten päätin säästää vatsaani vielä illaksi.

Täällä hieman lisää Italian aperitivo-kulttuurista (englanniksi), kannattaa käydä lukemassa mikäli kiinnostaa. Sivu on muutenkin ihan mukavaa luettavaa, mikäli Italia-aihe ylipäätään on sydäntä lähellä. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan spritziä ja käymään aperitivolla mikäli italiassa liikut, se mukava tapa päästä sisään paikalliseen kulttuuriin.

Miksi bloggaan ja muita ajatuksia bloggaamisesta

Olen viime päivinä miettinyt bloggaamista ja tätä blogia melko paljon. Sitä, mikä minut sai tämän aloittaamaan ja mikä tässä niin viehättää. Yritän jäsennellä ajatuksiani nyt tänne bloginkin puolelle, ilman sitä kuuluisaa punaista lankaa. Kirjoitan asiasta niinkuin mieleeni tulee, koittakaahan pysyä perässä!

Pohjustan kuitenkin hieman ensin.

Blogitaipaleeni alkoi noin vuosi sitten täällä Rantapallossa, kun aloin kirjoittamaan blogia lähinnä perheelleni ja ystävilleni. Sellaista blogia, että kiinnostuneet voivat seurata mitä teen ja missä milloinkin menen. No, aika äkkiä blogi muuttui reissupainotteiseksi koska paljon on tullut reissussa oltua, ja blogi alkoi kulkemaan enemmän reissukategorian suuntaan. Tarinani lienee myös se perinteinen ulkosuomalaisen blogin tarina – ensin aletaan kirjoittamaan tutuille ja ajan saatossa muitakin lukijoita päätyy blogiin enenevissä määrin. Kirjoitin tosin blogia jo vuonna 2007 muutettuani Skotlantiin, mutta se jäi melko lyhytaikaiseksi, mikä näin jälkikäteen hieman harmittaa. Se oli hyvin päiväkirjamainen ja henkilökohtaisempi, koska tiesin ettei sitä kovin moni lue. Tai mistäpä minä tietäisin, ei tullut silloin mieleenkään hyödyntää Google Analyticsia ja sen tilastoja.

2014-07-25

(Blogin kirjoittamiseen taitaa yleensä kohdallani liittyä kuppi kahvia. Terkuin Lena joka ei ollut vielä vuosi sitten edes maistanut kahvia)

Blogi on mainio päiväkirja, vaikkakin olenkin melko tarkka siitä mitä tänne blogiin kirjoitan. Päiväkirja on yleensä persoonallinen ja privaatti, kun blogi taas on usein julkinen ja sisällöltään enemmän mietitty. Mutta blogin kautta on mukava selailla, että missäs sitä on milloinkin tullut oltua ja mitäpäs on tullut tehtyä. Eli tavallaan se toimittaa päiväkirjan virkaa. Bloggaaminen on myös hyvin terapeuttista, itselleni ainakin tulee hyvä fiilis kun saa kirjoittaa ajatukset tekstiksi ja heittää eetteriin blogin kautta. Oli se aihe sitten viime päivien tapahtumat tai viinitilareissu Toscanassa, ei sen niin väliä.

Olen aina tykännyt kirjoittamisesta ja blogin aloitettuani olen tullut siihen tulokseen, että se on ehdottomasti oma juttuni. Suomea en ole kirjoittanut tekstareita / meilejä enempää vuosiin, ja jo senkin takia bloggaamiselle on tilauksensa. Ei suomen kieli tietenkään unohdu, en sitä tarkoittanut, mutta kirjoittamisesta tulee helposti tökkivää jos kieltä ei käytä.

2011-10-28

(Valitettavasti thaimaalaisessa paratiisissa pari vuotta sitten vieraillessani bloggaaminen oli vielä kaukainen ajatus. Voihan siitä reissusta ja muista menneistä reissuista vieläkin kirjoittaa, niinkuin silloin tällöin olen tehnytkin, mutta tykkään kuitenkin eniten kirjoittaa asioista suunnilleen reaaliajassa)

Olen tainnut kanssabloggaajia sekä heidän matkavinkkejään ylistää aiemminkin, tässä postauksessa esimerkiksi. Palaan kuitenkin vielä lyhyesti asiaan, sillä koen kanssabloggaajien olevan bloggaamisen suola. Bloggaaminen on tosiaan kivaa myös sen tuoman sosiaalisuuden vuoksi, olkoonkin että suurin osa kanssakäymisestä tapahtuu tietokoneen välityksellä (minulla on myös ei-virtuaalisia ystäviä, selvennykseksi tähän kohtaan). Se vuorovaikutus onkin mielestäni yksi bloggaamisen parhaita puolia, ja se ihan oikeasti motivoi kummasti. On aivan ihana vaihtaa kokemuksia reissuista yms. kanssabloggaajien kanssa ja tutustua muutenkin. Olen blogin kautta oppinut tuntemaan mitä upeimpia tyyppejä ja osan olen tavannutkin livenä. Eli yksi syy bloggaamiseen on ehdottomasti ihmiset siellä ruutujen takana, niin lukijat kuin kanssabloggaajatkin.

Mitä tulee muihin bloggaajiin, ovat he minulle loputon inspiraation lähde. Olen löytänyt itse blogeista hurjasti esimerkiksi matkavinkkejä paikkoihin, joihin tuskin olisin muuten löytänyt. Tai olisin varmasti löytänyt, mutta ne olisivat saattaneet jäädä käymättä. Muistan lukeneeni Nellan blogista juttua Lidon saaresta melkein vuosi (!!) sitten, ja Venetsian reissullani päätin suositusten siivittämänä viettää päivän Lidolla. Ja se oli saari, missä viihdyin paremmin kuin hyvin, ai että. Ilman vastaan tullutta blogipostausta olisin saattanut tyytyä viettämäään päiväni Venetsiassa, mikä ei olisi ollut huono ratkaisu sekään, mutta päivä Lidolla tavallaan kruunasi reissuni. Tämä on niitä bloggaamisen hyviä puolia, ja siksi aina jonkin kivan kohteen bongatessani koen mieluisaksi kirjoittaa siitä tänne blogiin. Siitä voi olla hyötyä monelle reissuaan suunnittelevalle, ainakin itse olen perinteiset oppaat suureksi osin hylännyt ja luotan blogeihin matkakohteesta tärppejä etsiessäni.

2013-09-22

(Lidon saari on kaunis. Sain idean sinne matkustamisesta blogimaailmasta, ja nyt jaan vinkkiä itse. Eli lyhyesti, menkää ihmeessä Lidolle mikäli Venetsiaan eksytte!)

Bloggaaminen on myös juttu, joka tarjoaa loputtomasti mahdollisuuksia. Nykyään kun monet asiat suureksi osaa ovat netissä, esimerkiksi kaupat ja palvelut. Blogi on tavallaan kirjoittajan CV netin ihmeellisessä maailmassa, joka on siellä tietenkin kaikkien nähtävillä. Ei ole salaisuus, että blogi on ollut monelle avain työhön tai mahdollisuuksiin, joita ei olisi muuten tullut kohdalle. Ja niin sen pitää ollakin, maailma pyörii nykyään eri tavalla kuin ennen. Itse olen saanut blogin kautta upeita yhteistyömahdollisuuksia, päässyt tutustumaan moneen paikkaan ns. kulissien takana minne en muuten olisi tullut koskaan päässeeksi. Otetaan esimerkiksi Italian blogireissu toukokuulta, jossa olin tutustumassa tehtaassa juuston valmistukseen sekä pääsin gelato-tehtaassa gelatonvalmistus-kurssille. Joten bloggaaminen on antanut tälläkin saraa paljon, ja siitä on ollut hyötyä myös työelämässä.

Toki bloggaamiseen moni suhtautuu jostain syystä kovin negatiivisesti. Se heille suotakoon. Jokaisella on oikeus mielipiteeseen ja sitä mielipidettä tulee kunnioittaa, ainakin jos mielipiteensä pystyy perustelemaan. Tosin faktahan on se, ettei kaikkia pysty miellyttämään, eikä mielestäni tarvitsekaan. Minä pidän bloggaamisesta yllämainituista syistä, se on saanut paljon positiivisia asioita aikaan ja tuonut paljon iloa.

Näiden ajatusten siivittämänä lähden nauttimaan Englannin maaseudun rauhasta ja kesästä, ostan pubista siiderin ja parkkeeraan terassille hyvän kirjan kanssa (Sofi Oksanen: Purge). Mahtavaa viikonloppua kaikille!

Ajatuksia bloggaamisesta? Ollaanko samoilla linjoilla vai eikö olla?

Brunssilla Lontoossa – Albion, Shoreditch

Ei ole kauaakaan siitä, kun mietin meille sopivaa brunssipaikkaa Lontoosta. Kaverimme olivat käymässä Lontoossa ja ennen heidän paluumatkaansa takaisin Tallinnaan halusimme tavata myöhäisen aamiaisen merkeissä. Shoreditch oli tapaamispaikkana järkevä koska se oli suunnilleen yhtä kaukana meiltä sekä kavereidemme majapaikasta – sinne siis.

Tässä Iltasanomien jutussa annoin muutaman vinkin Lontooseen, ja suosittelin Albionia brunssipaikaksi. Päätimme suunnata vieraidemme kanssa Albioniin tuona päivänä, onhan se hyväksi havaittu ja koettu jo entuudestaan. Uusia paikkoja on ihana kokeilla, mutta kerta halusimme kätevän ja varman brunssipaikan, tuttu ja turvallinen ratkaisu oli tällä kertaa toimiva.

IMG_8031

Albioniin saattaa joskus joutua jonottamaan, mutta paikka on varmasti sen väärti. Ruokalistalta löytyy niin peribrittiläistä ruokaa kuin kansainvälisempääkin, eikä minulla ole koskaan ollut mitään valittamista paikan ruoan tasosta. Aivan halvimpiin paikkoihin se ei kuulu, mutta ei se liian kalliskaan ole, ainakaan Lontoon hintatasoon verrattuna. Eikä se Suomen hinnoillekaan kalpene, minulla on paha tapa aina verrata hintoja siihen, mitä vastaava tulisi Suomessa maksamaan. Usein Suomi jää hinnoissa silti toiseksi, riippuu toki ihan mihin vertaa. Meidän ruokailumme kustansi noin 11£ / henkilö, hyvin kohtuullista mielestäni.

Tilauksemme koostui hyvin pitkälti brittiläisestä ruoasta – english breakfast ja toast with scrambled eggs and bacon olivat listallamme. Mikäpäs siinä, niillä pärjää pitkälle iltapäivään ja kahvin kanssa menivät mukavasti alas. Terveellisempääkin ruokaa olisi ollut tarjolla, mutta tällä kertaa näin.

IMG_8002
IMG_8013
IMG_8012
IMG_8011

Albionissa on myös kauppa ja leipomo, mikäli tuoreita leipomuksia tai muuta ruoanlaittoon liittyvää tekee mieli. Olisi tehnyt kovasti mieli ostaa muutama leipä kotiinviemisiksi, mutta koska emme olleet hetkeen menossa kotiin eikä sopivaa laukkuakaan sattunut mukaan, päätimme jättää ostokset tehtäväksi lähikaupassa. Tarjolla oli esimerkiksi hilloja, kuplivaa, kastikkeita, jokaiselle jotakin ihan varmasti.

IMG_7999
IMG_8021
IMG_8018
IMG_8023
IMG_8024
IMG_8026

Rakastan kiireettömiä brunsseja viikonloppuisin (tai no miksei viikollakin..) ja mielelläni etsin uusia paikkoja. Vinkatkaahan jos Lontoossa on teillä joku suosikki, itselläni on seuraavana kokeiluvuorossa The Breakfast Club. Mielellään kuulisin teidänkin suosikeista lisää.

ALBION

2-4 Boundary St
Shoreditch
London E2 7DD

Mikä minut toi Lontooseen?

Kun aloitin blogin kirjoittamisen, kirjoitin sitä ystäville, perheelle, kavereille sekä tutuille sillä oletuksella että lukijat suurinpiirten tietävät taustani. Lukijamäärät ovat siitä kuitenkin kasvaneet ja aloin viimeviikkoisen Skotlanti-juttuni myötä hieman avaamaan muutaman viime vuoden tapahtumia. Tarina siitä, miten päädyin vuonna 2007 Skotlantiin löytyy täältä, tänään vuorossa on vuorostaan juttua siitä miten Lontooseen päädyin. Kuvituksena kuvia sieltä täältä Lontoosta, omilta kulmilta, yliopistolta ja muualtakin.

Tiivistettynä lyhyesti: tulin Lontooseen jatkamaan opintojani. Syyskuussa 2012, aloitin maisterinopintoni aiheesta Asia Pacific Business, Royal Hollowayn yliopistossa, joka on osa University of Londonia:

2012-09-13

Valmistuin Glasgowsta taloustieteen tiedekunnasta jo vuonna 2011, jonka jälkeen päätin lykätä maisterinopintojani vuodella. Minusta tuntui tuolloin, että haluan tehdä maisterin UK:n ulkopuolella ja tarvitsin aikaa miettiä että minnekkäs sitten. Olin tuolloin kohtuullisen kypsä mitä Britteihin tulee ja halusin muualle, vaikka paikka minulla aasiankaupan maisteriohjelmassa UK:ssa olikin. Tiesin että haluan opiskella a) Aasiaan liittyvää alaa tai b) Aasiassa. Mielellään Itä-Aasiassa tai Itä-Aasiaan liittyvää. Tuo maailmankolkka on ollut pitkään suuri mielenkiintoni ja reissujeni kohde, ja halusin sivistää itseäni sillä saralla, tietysti myös opinnollisesti.

IMG_5685

Välivuoteni aikana lähdin ystävieni kanssa reissuun, yllättäen tuonne Itä-Aasiaan. Kiersimme Thaimaassa, Malesiassa ja Singaporessa. Reissun jälkeen tein noin 9kk ajan suunnilleen oman alani hommia kuopiolaisessa lääkealan yrityksessä ja sitten tie veikin Lontooseen. Asuin vanhempieni luona tuon ajan, koska tavallaan tiesin että olen taas lähdössä.

Ehdin välivuoteni aikana punnita hyviä puolia eri maisterinopintojen välillä ja hain Hong Kongiin markkinoinnin maisteriohjelmaan. Pääsin sisään ja minulle tuli ongelma. Lontoo vai Hong Kong?

Päätöksiä, päätöksiä… en ole koskaan olut hyvä niitä tekemään. Tuolloin olin kahden vaiheilla. Lontoossa minua odottaisi hyvä yliopisto, erittäin mielenkiintoinen maisteriohjelma sekä hyvät jatko-opintomahdollisuudet. Lontoo vain ei sinällään juurikaan sytyttänyt. Hong Kongissa minua odottaisi… no, Hong Kong, yksi lempikaupungeistani. Siellä olisi myös mielenkiintoinen, hyvin arvostettu markkinoinnin maisteriohjelma, hyvä yliopisto ja saisin kokea miltä tuntuisi asua Aasiassa. Hong Kongin maisteriopinnot olivat kuitenkin kalliimmat ja niihin ei gradu kuuluisi. En tiedä miten Euroopassa tähän suhtaudutaan, tähän graduttomuuteen, jos haluaisin jatkaa opintojani maisterin tekemisen jälkeen ja Hong Kongissa lukukausimaksutkin olivat Lontoota korkeammat.

Hieman vasta-hakoisesti valitsin näistä kahdesta vaihtoehdosta Lontoon ja sillä tiellä vieläkin ollaan. Lontoossa vietetty aika on ollut ikimuistoista ja olen nauttinut joka sekunnista, mutta en voi väittää, ettenkö miettisi vieläkin tuota Hong Kongin missattua mahdollisuutta. En nyt päivittäin, mutta ehkä viikottain kuitenkin.

IMG_5178

Kannattiko Lontoo sitten? Toki.

Olen ollut toki hyvin tyytyväinen Royal Hollowayn yliopistoon ja sieltä saamiini kokemuksiin ja tutkintoon. Valinta ei missään nimessä ollut huono. Aasiankauppaa ei kovin monessa yliopistossa voi Briteissä tai Euroopassa opiskella ja koska halusin noinkin ”erikoisen” alan, ei minulla tosiaan kovin montaa vaihtoehtoa ollut. Ja se Lontoo on ollut kokemus itsessään, tosin pieni miinus Royal Hollowayssa oli sen sijanti. Kampus ei suinkaan sijainnut Lontoossa, vaikka University of Londonia onkon, vaan Surreyssä noin 40 minuutin matkan päässä Lontoon Waterloon asemalta.

Halusin kuitenkin ehdottomasti asua Lontoossa, ja kuljin tuon matkan joka päivä kun oli tarvis. Ja niin teki moni muukin. Eihän se ihan lyhyt reissu aina ollut, mutta varmasti sen väärti. Lontoossa asuminen kuitenkin on kokemus itsessään, eikä enää tarvitse mielessään mietiskellä millaista se olisi. Asuin Lontoon Fulhamissa, mikä oli asuinpaikkana ihan huippu. Tosin olen viime aikoina ollut siellä täällä, Suomessa ja Englannissa, eikä minulla ole tällä hetkellä Englannissa vakituista osoitetta. Asumisesta täällä voisinkin kirjoitella erikseen uudemman kerran, ja hieman informatiivisemmin. Siitä ei asia hevin lopu.

Minulla on phD-paikka odottamassa Lontoossa ensi syksyksi, suurilta osin täällä tehdyn tutkinnon ja sen aihepiirin ansiosta, joten se tänne tulo kannatti siltäkin osin. Sitä tosin en vielä tiedä, aloitanko sitä phD:tä ollenkaan. Siihen vaikuttaa monta tekijää, mutta takaportti on ainakin olemassa. Ja tarttuihan tuo italianokin Lontoosta mukaan, plussaa sekin.

Vaikken sinne Hong Kongiin koskaan asumaan päätynytkään, ei sitä tarvinnut pitkäksi aikaa jäädä märehtimään. Lontoolla oli hyvätkin puolensa ja nyt on sellainen juttu että sinne Aasiaan kuitenkin käy tie. Meillä on lähtö Taiwaniin elokuun lopulla, jonne lähden opiskelemaan mandariinikiinaa noin puoleksi vuodeksi. Kirjoitan tästä lisää lähipäivinä, ihan oman postauksen verran. Sen Taiwan nimittäin ansaitsee!