• Matkatarjoukset:
Valikko
Home 1 2 3 46 47

Blogin profiloituminen

Blogien profiloituminen on aihe, joka on ollut mieleni päällä pitkään. Olen ajatellut kirjoittavani siitä jo muutaman kuukauden ajan, mutta muut aiheet ovat menneet tämä ohi. Ovat olleet mukamas tärkeämpiä. Nyt minulla ei ole kuitenkaan yhtäkään tekosyytä, olen Italianon kotikotona Toscanassa ja hän tekee töitä – minä voin yhtä hyvin blogata samalla. Palasin juuri pizzanhakureissulta, istuin alas proseccon ja juuston kanssa ja tällä hetkellä kirjoitan tätä juttua. Jos elämässä on joskus niitä hyviä pieniä hetkiä, niin tämä on juuri sellainen.

Blogimaailman sillisalaatti

On tyypillistä, että blogit ovat profiloituneet tiettyihin aihepiireihin. On olemassa matkablogeja, ruokablogeja, treeniblogeja, käsityöblogeja, kauneusblogeja. Sekä kymmeniä ellei satoja muitakin aihepiirejä. Henkilökohtaisesti tykkään lukea blogeja, joilla on selkeä aihepiiri.

Sillisalaattiblogit eivät pidemmän päälle jaksa pitää mielenkiintoani yllä, varsinkaan silloin jos aiheita vilisee blogissa liikaa. Tämän kaltaiset blogit kuuluvat usein kategoriaan lifestyleblogit. Seuraan näitä lifestyleblogeja silloin tällöin ja ne seuraamani koostuvat usein matkailun, ruoan ja muodin yhdistelmästä. Joskus hieman muotiakin mahtuu sekaan. Lifestyleblogien ongelma on kuitenkin se, että se lifestyle ei vielä itsessään kerro lukijalle yhtään mitään. Lifestyleblogeja lukiessa joutuu tekemään hieman taustatutkimusta ja punnitsemaan sitä, kiinnostaako blogi oikeasti. Lifestyle-kategorian alle näyttääkin kuuluvan jos jonkinmoista aihepiiriä aina mammablogeista sisustusblogeihin ja kaikkeen muuhun mahdolliseen. Siksi haluaisin että omalla blogillani olisi selkeä linja. Tai ainakin nykyistä selkeämpi.

a48fa6334680d1bbadd6a79406294965

Kuva täältä

Ajatuksia omasta blogista

Koen että oma blogissani aihepiirit heittelevät melkoisesti, eikä tätä voi luokitella vain yhteen kategoriaan. En haluaisi blogini olevan monien aiheiden summa, mutta tällä hetkellä minusta tuntuu että aihepiirin rajaaminen aivan pelkästään esimerkiksi matkailuun olisi ratkaisu, joka rajaisi ajatuksiani sekä lukijakuntaani liikaa. Toki kirjoitan matkailusta, ja paljon kirjoitankin. Mutta kirjoitan myös ulkosuomalaisuudesta, elämästä uudessa kulttuurissa, ruoasta ja juomasta, pohdin asioita sekä puhun ihanien pienten hetkien puolesta, niin reissuilla kuin arjessakin. Inhoan arjen luksusta – sanaparia, mutta kai hyvän viinitastingin Lontoossa perjantain päätteeksi voi sellakseksi luokitella? En myöskään lukeudu varsinaiseksi budjettireissaajaksi, tosin en luksusreissaajaksikaan. Tykkään reissata hostelleissa mutta myös hyvin tasokkaissa hotelleissa, eli tuollakaan saralla se profiloituminen tuskin olisi kovin tuloksellista. Rakastan kirjoittaa ruoasta, mutta haluan blogiini muutakin. Hankala dilemma.

On olemassa aiheita, jotka ovat blogissani vähäisessä roolissa. Esimerkiksi sisustusjuttuja ei blogissani ole ollut, ja kosmetiikkajututkin ovat olleet vähemmällä. Rakastan vaatteita, mutten ole muotiblogiksi tätä blogia profiloinut. En koe että melko klassinen tyylini olisi kovin kiinnostava, vaikka muutamaa reissuvaatepostausta olenkin mielessäni pyöritellyt. Eikä minua välttämättä kiinnosta muodista joka päivä kirjoittaakaan. Arkityylini Taiwanissa on viime kuukausina ollut luokkaa flipflopit-shortsit-toppi, joten mitään suurta inspiraatiota muotiblogistani tuskin kukaan tällä hetkellä saisi.

Tällä hetkellä teille lukijoille on siis luvassa ulkosuomalaisen arki- ja matkailupainoitteista ajatusvirtaa, ruoka-ja juomajutuilla höystettynä. Hetkistä nauttien. Tämä pysynee vallitsevana suuntauksena hamassa tulevaisuudessakin, katsotaan kuitenkin josko sitä punaista lankaa onnistuisin hieman vielä luomaan. Olen parhaillaan ideoimassa visuaalisesti hieman yhtenäisempää ulkoasua, se lienee ensimmäinen askel eteenpäin.

Bloggaajat: painitteko te samojen juttujen kanssa? Entäs te lukijat, millaisia blogeja tykkäätte lukea? Blogia joka käsittelee vain yhtä tiettyä aihepiiriä vai blogia jossa käsitellään enemmänkin aiheita?

”Sä oot suomalainen, ei sulla voi olla kylmä”

Ette usko miten monta kertaa olen tuon otsikon lauseen kuullut viime viikkojen aikana. Viime viikolla Taipeissa alkoi ilma viiletä ja vaatetta tuli vedettyä niskaan enenevissä määrin. Italiassakin on tällä hetkellä melko viileä, joten Taiwanin (silti Italiaa lämpimämpään) ilmastoon tottuneena lämpimille vaatteille on tarvetta. Italiassa puhutaan noin 15-20 plusasteesta, ja minulla on villakangastakki päällä.

Monen ajatus suomalaisista näyttää olevan se, että kyllä sitä kylmää kestetään eikä lämpimille vaatteille ole käyttöä ennenkuin oikeasti pakastaa. Tavallaan looginen ajatus, tavallaan ei.

Ensinnäkin, meitä suomalaisia on joka lähtöön. Suomalaiset varmaankin sietävät kylmyyttä keskimääräistä paremmin, mutta tämä ei päde suinkaan kaikkiin. Olen itse oikea vilukissa ja palelen melkein joka paikassa. Kirjoitan tätä juttua tällä hetkellä italialaisessa kodissa vilttiin kietoutuneena, höyryävä teekuppi edessäni villasukat jalassa. Italialaisissa taloissa on hieman koleampaa mihin olemme Suomessa tottuneet, joten lämmikkeelle on tarvetta. Ainoa paikka, jossa olen oikeasti ollut tyytyväinen lämpötilaan on Kaakkois-Aasia sekä Taipei alkusyksystä. Ei ollut kummassakaan kylmä tai edes viileä, muutenkuin ilmastoiduissa sisätiloissa. Perfecto.

SAM_0207

Toisekseen, Suomessa taloissa on lämmin sisällä. Kylmä ei pääse yllättämään ja monilla on mahdollisuus päästä saunaan lämmittelemään. Ehkä olen suomalaisena tottunut liian hyvään tässä mielessä ja pieninkin lämpötilanmuutos tuntuu luissa ja ytimissä, sillä esimerkiksi UK:ssa asuessani kotonaolo talviaikaan oli välillä melkoinen haaste. Lämmitys toimi iltaisin tai aamuisin, ei suinkaan koko aikaa. Tämä on tietysti asuntokohtaista ja riippuu tuurista millainen asunto sattuu kohdalle. Suomessa on toki talvisin kylmä, mutta sitä kylmää ei tarvitse koko aikaa kohdata – kylmyyttä pääsee hyvin pakoon sisätiloihin. Jos verrataan esimerkiksi Suomen ja UK:n taloja, ei minun tarvitsisi kahta kertaa miettiä kummassa mielummin aikaani viettäisin. Talvella on Suomessa mukava tulla kotiin, kun tietää että kotona voi oleskella normaaleissa vaatteissa eikä sinun tarvitse pelleillä esimerkiksi kuumavesipullojen kanssa pysyäksesi lämpimänä.

Esimerkiksi Skotlannissa asuessani paikallisten oli hyvin hankala uskoa että minulla oli oikeasti kylmä, sillä onhan kotimaani paljon Skotlantia kylmempi. Samaa ihmetteli viime viikolla Karibian saarilta kotoisin oleva kurssikaverini, jonka kanssa palelimme yhdessä luokkahuoneessa Taipeissa. Hän ei ollut koskaan ollut alle 20c lämpötilassa, ja näytti oikeasti kärsivän tilanteesta. Mutta oli minullakin kylmä, juuri siitä syystä että olen tottunut siihen että sisätiloissa on lämmin.

Eli ei se siitä kotimaan ulkoilman lämpötilasta ole aina kyse.

Tätä eivät monet aina ymmärrä. Eikä tietysti tarvitsekaa, onhan kaikkien ulkomaalaisten sula mahdottomuus tietää kaikkea Suomen oloista, lämpötiloista sekä talojen eristysistä. En myöskään yleensä vertaile suomalaisia muihin kansallisuuksiin, mutta tänään päätin pintapuolisesti tarttua tähän asiaan viimeaikoina saamieni kommenttien perusteella.

Minkäslaisiin stereotypioihin te muut olette törmänneet, suomalaisia koskien?

Maailman vilkkaimmalla lentoreitillä: Taipei-Hong Kong (CI)

Taipein ja Hongkongin välistä reittiä on sanottu maailman vilkkaimmaksi ja samalla sitä ovat talousasioista ymmärtävät kuvailleet suureksi kultakaivokseksi lentoyhtiöille. Reitistä käytetäänkin usein nimitystä ”the golden route”. Testasin itse kyseistä reittiä ensi kertaa puolitoista vuotta sitten ja viime viikolla lensin reitillä uudelleen. Ensimmäisellä kerrallani lensin Cathaylla, tällä kertaa lentoni operoi China Airlines. Nyt luvassa kokemuksia sekä hieman faktatietoa kyseiseltä reitiltä.

TPE-HKG, mikä tekee reitistä vilkkaan?

Päivittäin Taipein ja Hongkongin välillä saattaa olla jopa 40 lentoa ja nämä alle kaksi tuntia kestävät lennot operoidaan lähes poikkeuksetta suurella kalustolla, kuten B777:lla tai B747:lla. Tämä kertoo jotain matkustajamääristä – yli 6,600,000 matkustajaa lensi reitillä viime vuonna.

Processed with VSCOcam with f2 preset

On olemassa muutama ilmeinen syy, miksi ihmiset matkustavat paljon Taipein ja Hongkongin väliä.

Ensinnäkin, Taipeista on huonot yhteydet Eurooppaan (ainoastaan KLM operoi non-stop reittiä) ja Hongkong on länteen matkustatettaessa melko luonnollinen vaihtokohde – sieltä yhteydet Eurooppaan ovat vallan mainiot ja aikataulut kohtuullisen hyvät. Ehdit Taipeista hyvin illalla töiden jälkeen Hongkongiin, jossa sinun on helppo siirtyä yötä vasten Eurooppaan lähteville lennoille ja olet perillä aamulla. Toisekseen, suorat yhteydet Taiwanista Manner-Kiinaan ovat melko uusi juttu. Vielä ennen vuotta 2008 Taiwanin ja Manner-Kiinan välisiä suoria ei poliittisista syistä ollut, vaan matkustajien piti vaihtaa konetta näiden maiden ulkopuolella. Hyvin usein tämä vaihtokohde oli Hongkong. Vieläkään lennot Taipein ja Manner-Kiinan välillä eivät olen niin säännölliset kuin ne voisivat olla, ja moni mantereelle matkaava tekee stopin Hongkongissa joko ”pakon edestä” tai esimerkiksi shoppailureissu mielessään. Taipeista Manner-Kiinaan matkaavat koneet eivät voi myöskään lentää suorinta reittiä, sillä Taiwanin armeija ei halua siviilikoneiden sotkevan tarkkoja tutkiaan – armeija on jatkuvassa valmiudessa Kiinan mahdollisten hyökkäysten vuoksi, mikä pidentää lentoaikaa.

Taiwanista matkustetaan Hongkongiin paljon myös puhtaasti turismi mielessä pitäen (sekä myös toisin päin, Hongkongilaiset pitävät Taiwanista matkakohteena).

Omat kokemukset

Reitti: Taipei (TPE) – Hongkong (HKG)
Lento: CI 927, China Airlines
Ajankohta: 21.11.2014

Nyt sitten niihin omiin kokemuksiini tuolta reitilta sekä China Airlinesin lennosta. Lentoni lähti Taipeista kohti Hongkongia iltakahdeksalta. Minussa asuu pieni lentokonefriikki ja olin siten syystäkin innoissani: tämä olisi ensimmäinen lentoni ns. jumbojetillä, B747:llä. Olen käyttäyt Aasiaan mennessäni paljon Finnairia sekä Lähi-Idän lentoyhtiöitä, joilla ei kyseistä konetyyppiä ole valikoimissaan. En ollut myöskään koskaan ennen käyttänyt China Airlinesia, joten odotin mielenkiinnolla mitä tuleman pitää.

798px-China_Airlines_Boeing_747-400_B-18206_p2

 Kuva: Wikimedia Commons

2014-11-21

Olin mielessäni miettinyt, että perjantai-illan lennot Taipeista Hongkongiin lienevät melko täynnä, mutta olin tässä asiassa totaalisen väärässä – lennolla oli kokonaiset 100 matkustajaa. No mutta mikäs siinä, väljemmin on aina mukavampi matkustaa. Yleisesti ottaen, asiakkaan näkökulmasta China Airlines oli hyvin miellyttävä kokemus ja tilaisuuden tullen tulen varmasti käyttämään sitä jatkossakin.

On kuitenkin ehkä hyvä tiedostaa, että China Airlinesilla on turvallisuussäröjä historiassaan, myös tuolta käyttämältäni TPE-HKG-reitiltä. Yhtiön lento 611 (B747) syöksyi mereen vuonna 2002, noin kaksikymmentä minuuttia Taipeista nousun jälkeen, vieden mukanaan yli 200 ihmistä. Lisätietoa täällä. Onnettomuuden jälkeen yhtiö on lisännyt lentäjien koulutusta dramaattisesti, eikä uusia onnettomuuksia ole tähän päivään mennessä tullut. Tämä kirjoitukseni perustuu kuitenkin puhtaasti asiakaskokemukseen ja matkustusmukavuuteen, ja jätän syvällisemmät turvallisuusanalyysit muiden kontolle.

Koska lento oli tosiaan melko tyhjä, sain käyttööni oman rivin. Tämä on aina mukavaa, oli kyseessä sitten lyhyt tai pitkä lento. Visuaalisesti China Airlinesin koneet ovat miellyttäviä – niissä on rauhallinen, vaaleanvärinen sisustus, millä on hämmästyttävän suuri vaikutus matkustusmukavuuteen. Vaaleat sisustustekstiilit voivat olla pieni juttu, mutta ne lisäävät viihtyvyyttä kummasti ja ovat tuskin ihan vahingossa koneeseen päätyneet. Jalkatilaa oli myös paljon, mikä vaikuttaa omaan viihtyvyyteeni todella paljon. Tämä lienee totta kaikkien matkustajien kohdalla, uskoisin. Lensin joskus muinoin Air Finlandin B757 charterilla Muscatin kautta Bangkokiin, ja tuon reissun jälkeen aloin kummasti arvostaa jalkatilaa. Nuo charter-lennot ovat itselleni aivan viimeisiä lentovaihtoehtoja juurikin tuon jalkatilan puutteen vuoksi.

Lentohenkilökunta oli todella hymyileväistä ja palvelualtista, mikä ei sinänsä ole yllätys, onhan kyseessä taiwanilainen lentoyhtiö. Kuten olen moneen kertaan maininnut, taiwanilaiset ovat hyvin ystävällistä ja sydämmellistä kansaa ja olisin ollut pettynyt, jos CI:n palvelu olisi ollut jotain muuta. On myös totta, että monella Aasian lentoyhtiöllä on palvelutaso aivan eri planeetalta kuin esimerkiksi heidän eurooppalaisilla kilpailijoillaan. Harmi sinänsä.

2014-11-211

Entäs se ruoka sitten? Lentokoneruoka on aihe, josta saa aina keskustelua aikaan. Eikä välttämättä kovin positiivisessa mielessä, ainakaan mitä turistiluokan annoksiin tulee. Edellinen lentoyhtiöjuttuni Emiratesista todisti sen, että lentokoneruokakin voi olla ihan ok, mutta useimmiten sitä törmää hieman vaatimattomampiin annoksiin.

China Airlines palautti tämän tytön taas tehokkaasti takaisin maan pinnalle tässä ruoka-asiassa. Kyllähän tuota heidän tarjoamaansa ruokaa syö, mutta ei se kulinaristille mikään makuelämys ole. Heti Hongkongin kentälle päästyäni kävin hakemassa herkullisen nuudelikeiton ihan oikeasta ravintolasta, enkä voi väittää etteikö se olisi maistunut. Riisi oli CI:n annoksen ainoa pieni valopilkku, aasialaiset osaavat sen valmistuksen vaikka unissaan, mutta muuten ei minulta kehuja heru. #firstworldproblems, mutta silti.

2014-11-213

Tuo puolentoista tunnin lento meni todella nopeasti, kiitos erittäin hyvän ja toimivan viihdejärjestelmän. Muutaman kaukolennon temppuilevan viihdejärjestelmän kanssa lentäneenä sitä toimivaa alkaa arvostaa aika paljon. Varsinkin sellaista, jossa on hyvät elokuvat ja tv-sarjat. China Airlinesilla oli viihdepuoli erittäin hyvin hanskassa – olisin toki voinut katsella uutuusleffojakin, mutta vanha kunnon The Holiday vei voiton. Siinä on kyllä elokuva jonka jaksa katsoa kerta toisensa jälkeen, varsinkin näin joulun alla. Mikäs minun sitä katsellessani: eikun jalat suoriksi, kuulokkeet korville ja teemuki käteen – puitteet olivat enemmän kuin kunnossa.

2014-11-214

Kokemukseni perusteella minulla ei ole China Airlinesista pahaa sanottavaa, mitä tuo ruoka nyt hieman laski kokonaisarvosanaa. Kuitenkin tämä ruokaongelma ei ole pelkästään China Airlinesin, ja onneksi vaihtoehtoja ruokailuun on tarjolla niin lentokentillä kuin siellä perillä kohteessakin.

Mitä turvallisuuteen tulee, myönnän etten ollut perillä lentoyhtiön melko vaatimattomasta turvallisuustaustasta ennen tätä päivää. Googlasin muutaman jutun tätä postausta varten ja sieltä sitten paljastui hieman muutakin informaatiota. Tuon tiedostaminen ei olisi kuitenkaan vaikuttanut lipunostopäätökseeni: ajattelen asian niin, että lentolippua ostettaessa se perusoletus on päästä perille, samoin kuin juna- tai linja-automatkoillakin. Jos jotain sattuu, se on jo huonoa tuuria eikä tilanteelle voi siinä vaiheessa enää tehdä mitään. Tietenkin on hyvä olla tiedostava lentoyhtiön valinnan kanssa (esimerkiksi jossainpäin Afrikkaa tämä saattaa olla suotavaakin), mutta lento-onnettomuuksia sattuu niin harvoin että ei sitä vaan voi alkaa murehtimaan. Tämä mennyt vuosi on tosin ollut hieman musta vuosi lentoliikenteelle, mutta silti prosentuaalisesti todennäköisyys joutu onnettomuuteen on erittäin pieni.

Ajatuksia / kokemuksia China Airlinesista, turvallisuusjutuista tai muusta aiheeseen liittyvästä?

Unettomuutta ja aamiaista Toscanassa

Saavuin Firenzen lentokentälle eilisaamuna yhdeksän maissa, 24 tunnin matkanteon jälkeen. Kuten arvata saattaa, olin tuolla hetkellä melkoisen väsynyt. Ensimmäinen ajatus mielessäni oli se, että pienet päiväunet eivät olisi pahitteeksi ja sänky tuntuikin hyvin houkuttelevalta ajatukselta. Koska halusin mennä nukkumaan illalla normaaliin aikaan aikaerorasituksesta selviämisen vuoksi, koin hyväksi vaihtoehdoksi ottaa aamupäivästä pienet unet. Näin olisin virkeämpi illemmalla. Siitä virkeydestä en tiedä, mutta pysyin melko hyvin hereillä yhteentoista asti jolloin sängyn houkutus nousi liian suureksi. Nukkumaan siis – ajattelin nukkuvani kuin tukki pitkälle aamuun.

Ja mitä vielä, jet lag todellakin teki tehtävänsä. Heräsin ensi kertaa kolmelta. Sitten neljältä. Surffasin puhelimella netissä, tsekkasin Facebookin ja Instagramin, vastailin meileihin ja luin blogeja. Nukahdin hetkeksi puhelin kädessäni ja heräsin uudelleen kuudelta. Tällä kertaa minulla oli kauhea nälkä ja mieleni teki pizzaa. Aivan älyttömästi. En tiedä mistä ihmeestä tuo pizzan himo oikein tuli, mutta taisin siinä vaiheessa kysyä Italianolta josko sitä pizzaa piakkoin lähdettäisiin hakemaan. (Olin aika tokkurassa, se myönnettäköön) Ajatus pizzasta ei kuitenkaan saanut kannatusta ja nukuimme vielä muutaman tunnin aina kello yhdeksään asti. Vieläkin teki pizzaa mieli, joten Italiano suostui lähtemään kanssani sitä metsästämään – tosin sen saanti ei Italiassa ole mikään itsestäänselvyys tuohon aikaan aamusta. Pienen etsinnän jälkeen annoin periksi, pizzaa ei löytynyt mistään ja nälkä kasvoi liian suureksi. Pieni aamiaisbaari pelasti tilanteen ja tyydyin voileipätyyppiseen ratkaisuun, Panino con Prosciutto Crudoon.

Aamiaisbaarissa oli mahdollisuus ulkona syömiseen, joten otimme siitä kaiken irti. Aurinkoinen sää, pilvetön taivas sekä toscanalainen katukahvila takasivat oikein kivan aamiaiselämyksen, vaikken sitä pizzaa tässä vaiheessa saanutkaan.

prato2
prato1
2014-11-233

Aamiaisen jälkeen minulla oli vielä hieman nälkä. Vaikka söin eilen illalla oikein tukevan italialaisen illallisen, vatsani ilmoitti että siellä olisi vielä hieman tilaa herkuille. Tähän lienee vaikuttanut viime vuorokauden syömättömyys, söin koko Taipei-Firenze matkan aikana vain yhden munakkaan. Kävelimme kotiin leipomon ohi, joka oli tunti aikaisemmin ollut suljettuna. Se oli kuitenkin avannut ovensa aamupalamme aikana ja sain kuin sainkin pari palaa hyvää pizzaa mukaani.

2014-11-234

Nautin pizzani Italianon kotona kahvikupin kera ruokalehteä selaillen – tyytyväisenä voin näin jälkikäteen todeta että ei olisi paremmin päivä voinut alkaa! Hyvää ruokaa, nauttimista hyvästä säästä, seurasta sekä Italiasta, niistä oli tämä aamu tehty. Mukavaa sunnuntaita!

Nyt mennään, Io vado!

Kun luet tätä postausta, olen suurella todennäköisyydellä Taipein Taoyuanin lentokentällä odottamassa lentoani Hong Kongiin, josta jatkan matkaa Zurichin kautta Firenzeen. Ajastin tämän sopivasti lähtöhetkeeni – mikäli ihmeempiä myöhästymisiä ei tule, olen perillä Toscanassa lauantai-aamuna.

Viime viikkoina on ollut sellaista haipakkaa, että melkein hirvittää. Loppukoe oli viime viikon vaativin yksittäinen tapahtuma, mutta koulutöitä riitti sen ohella muutenkin. Istuin joka ilta nenä kiinni kirjassa ja kun perjantai koitti, en olisi voinut olla onnellisempi – jakson suurin ponnistus oli kiitettävästi ohi. Relasin vähän tällä viikolla, tapasin kavereita ja tein tuliaisostoksia. Kävin yömarkkinoilla ajan kanssa ja nautin hyvästä ruoasta. Oli ihana rentoutua pitkästä aikaa.

Rentoutiminen jatkunee tehokkaasti tulevilla viikoilla, sillä en aio tehdä juurikaan muuta kuin syödä hyvin, nukkua ja nauttia Italian fiiliksistä. Sekä tietenkin Italianon sekä hänen perheensä seurasta.

IMG_7365

Seuraavan kerran kuullaan sitten Italiasta. Jos postausideoita tulee mieleen niin laittakaa niitä ihmeessä kommenttiboksiin tulemaan. Sainkin jo yhden erittäin kivan idean liittyen Italian kahvikulttuuriin, laitoinkin tuon postauksen jo työn alle. Palaamisiin, a presto!