font-family: myFirstFont; src: url(sansation_light.woff); } div { font-family: myFirstFont; }
  • Matkatarjoukset:
Valikko
Home 1 2 3 35 36

Brunssilla Lontoossa – Albion, Shoreditch

Ei ole kauaakaan siitä, kun mietin meille sopivaa brunssipaikkaa Lontoosta. Kaverimme olivat käymässä Lontoossa ja ennen heidän paluumatkaansa takaisin Tallinnaan halusimme tavata myöhäisen aamiaisen merkeissä. Shoreditch oli tapaamispaikkana järkevä koska se oli suunnilleen yhtä kaukana meiltä sekä kavereidemme majapaikasta – sinne siis.

Tässä Iltasanomien jutussa annoin muutaman vinkin Lontooseen, ja suosittelin Albionia brunssipaikaksi. Päätimme suunnata vieraidemme kanssa Albioniin tuona päivänä, onhan se hyväksi havaittu ja koettu jo entuudestaan. Uusia paikkoja on ihana kokeilla, mutta kerta halusimme kätevän ja varman brunssipaikan, tuttu ja turvallinen ratkaisu oli tällä kertaa toimiva.

IMG_8031

Albioniin saattaa joskus joutua jonottamaan, mutta paikka on varmasti sen väärti. Ruokalistalta löytyy niin peribrittiläistä ruokaa kuin kansainvälisempääkin, eikä minulla ole koskaan ollut mitään valittamista paikan ruoan tasosta. Aivan halvimpiin paikkoihin se ei kuulu, mutta ei se liian kalliskaan ole, ainakaan Lontoon hintatasoon verrattuna. Eikä se Suomen hinnoillekaan kalpene, minulla on paha tapa aina verrata hintoja siihen, mitä vastaava tulisi Suomessa maksamaan. Usein Suomi jää hinnoissa silti toiseksi, riippuu toki ihan mihin vertaa. Meidän ruokailumme kustansi noin 11£ / henkilö, hyvin kohtuullista mielestäni.

Tilauksemme koostui hyvin pitkälti brittiläisestä ruoasta – english breakfast ja toast with scrambled eggs and bacon olivat listallamme. Mikäpäs siinä, niillä pärjää pitkälle iltapäivään ja kahvin kanssa menivät mukavasti alas. Terveellisempääkin ruokaa olisi ollut tarjolla, mutta tällä kertaa näin.

IMG_8002
IMG_8013
IMG_8012
IMG_8011

Albionissa on myös kauppa ja leipomo, mikäli tuoreita leipomuksia tai muuta ruoanlaittoon liittyvää tekee mieli. Olisi tehnyt kovasti mieli ostaa muutama leipä kotiinviemisiksi, mutta koska emme olleet hetkeen menossa kotiin eikä sopivaa laukkuakaan sattunut mukaan, päätimme jättää ostokset tehtäväksi lähikaupassa. Tarjolla oli esimerkiksi hilloja, kuplivaa, kastikkeita, jokaiselle jotakin ihan varmasti.

IMG_7999
IMG_8021
IMG_8018
IMG_8023
IMG_8024
IMG_8026

Rakastan kiireettömiä brunsseja viikonloppuisin (tai no miksei viikollakin..) ja mielelläni etsin uusia paikkoja. Vinkatkaahan jos Lontoossa on teillä joku suosikki, itselläni on seuraavana kokeiluvuorossa The Breakfast Club. Mielellään kuulisin teidänkin suosikeista lisää.

ALBION

2-4 Boundary St
Shoreditch
London E2 7DD

Mikä minut toi Lontooseen?

Kun aloitin blogin kirjoittamisen, kirjoitin sitä ystäville, perheelle, kavereille sekä tutuille sillä oletuksella että lukijat suurinpiirten tietävät taustani. Lukijamäärät ovat siitä kuitenkin kasvaneet ja aloin viimeviikkoisen Skotlanti-juttuni myötä hieman avaamaan muutaman viime vuoden tapahtumia. Tarina siitä, miten päädyin vuonna 2007 Skotlantiin löytyy täältä, tänään vuorossa on vuorostaan juttua siitä miten Lontooseen päädyin. Kuvituksena kuvia sieltä täältä Lontoosta, omilta kulmilta, yliopistolta ja muualtakin.

Tiivistettynä lyhyesti: tulin Lontooseen jatkamaan opintojani. Syyskuussa 2012, aloitin maisterinopintoni aiheesta Asia Pacific Business, Royal Hollowayn yliopistossa, joka on osa University of Londonia:

2012-09-13

Valmistuin Glasgowsta taloustieteen tiedekunnasta jo vuonna 2011, jonka jälkeen päätin lykätä maisterinopintojani vuodella. Minusta tuntui tuolloin, että haluan tehdä maisterin UK:n ulkopuolella ja tarvitsin aikaa miettiä että minnekkäs sitten. Olin tuolloin kohtuullisen kypsä mitä Britteihin tulee ja halusin muualle, vaikka paikka minulla aasiankaupan maisteriohjelmassa UK:ssa olikin. Tiesin että haluan opiskella a) Aasiaan liittyvää alaa tai b) Aasiassa. Mielellään Itä-Aasiassa tai Itä-Aasiaan liittyvää. Tuo maailmankolkka on ollut pitkään suuri mielenkiintoni ja reissujeni kohde, ja halusin sivistää itseäni sillä saralla, tietysti myös opinnollisesti.

IMG_5685

Välivuoteni aikana lähdin ystävieni kanssa reissuun, yllättäen tuonne Itä-Aasiaan. Kiersimme Thaimaassa, Malesiassa ja Singaporessa. Reissun jälkeen tein noin 9kk ajan suunnilleen oman alani hommia kuopiolaisessa lääkealan yrityksessä ja sitten tie veikin Lontooseen. Asuin vanhempieni luona tuon ajan, koska tavallaan tiesin että olen taas lähdössä.

Ehdin välivuoteni aikana punnita hyviä puolia eri maisterinopintojen välillä ja hain Hong Kongiin markkinoinnin maisteriohjelmaan. Pääsin sisään ja minulle tuli ongelma. Lontoo vai Hong Kong?

Päätöksiä, päätöksiä… en ole koskaan olut hyvä niitä tekemään. Tuolloin olin kahden vaiheilla. Lontoossa minua odottaisi hyvä yliopisto, erittäin mielenkiintoinen maisteriohjelma sekä hyvät jatko-opintomahdollisuudet. Lontoo vain ei sinällään juurikaan sytyttänyt. Hong Kongissa minua odottaisi… no, Hong Kong, yksi lempikaupungeistani. Siellä olisi myös mielenkiintoinen, hyvin arvostettu markkinoinnin maisteriohjelma, hyvä yliopisto ja saisin kokea miltä tuntuisi asua Aasiassa. Hong Kongin maisteriopinnot olivat kuitenkin kalliimmat ja niihin ei gradu kuuluisi. En tiedä miten Euroopassa tähän suhtaudutaan, tähän graduttomuuteen, jos haluaisin jatkaa opintojani maisterin tekemisen jälkeen ja Hong Kongissa lukukausimaksutkin olivat Lontoota korkeammat.

Hieman vasta-hakoisesti valitsin näistä kahdesta vaihtoehdosta Lontoon ja sillä tiellä vieläkin ollaan. Lontoossa vietetty aika on ollut ikimuistoista ja olen nauttinut joka sekunnista, mutta en voi väittää, ettenkö miettisi vieläkin tuota Hong Kongin missattua mahdollisuutta. En nyt päivittäin, mutta ehkä viikottain kuitenkin.

IMG_5178

Kannattiko Lontoo sitten? Toki.

Olen ollut toki hyvin tyytyväinen Royal Hollowayn yliopistoon ja sieltä saamiini kokemuksiin ja tutkintoon. Valinta ei missään nimessä ollut huono. Aasiankauppaa ei kovin monessa yliopistossa voi Briteissä tai Euroopassa opiskella ja koska halusin noinkin ”erikoisen” alan, ei minulla tosiaan kovin montaa vaihtoehtoa ollut. Ja se Lontoo on ollut kokemus itsessään, tosin pieni miinus Royal Hollowayssa oli sen sijanti. Kampus ei suinkaan sijainnut Lontoossa, vaikka University of Londonia onkon, vaan Surreyssä noin 40 minuutin matkan päässä Lontoon Waterloon asemalta.

Halusin kuitenkin ehdottomasti asua Lontoossa, ja kuljin tuon matkan joka päivä kun oli tarvis. Ja niin teki moni muukin. Eihän se ihan lyhyt reissu aina ollut, mutta varmasti sen väärti. Lontoossa asuminen kuitenkin on kokemus itsessään, eikä enää tarvitse mielessään mietiskellä millaista se olisi. Asuin Lontoon Fulhamissa, mikä oli asuinpaikkana ihan huippu. Tosin olen viime aikoina ollut siellä täällä, Suomessa ja Englannissa, eikä minulla ole tällä hetkellä Englannissa vakituista osoitetta. Asumisesta täällä voisinkin kirjoitella erikseen uudemman kerran, ja hieman informatiivisemmin. Siitä ei asia hevin lopu.

Minulla on phD-paikka odottamassa Lontoossa ensi syksyksi, suurilta osin täällä tehdyn tutkinnon ja sen aihepiirin ansiosta, joten se tänne tulo kannatti siltäkin osin. Sitä tosin en vielä tiedä, aloitanko sitä phD:tä ollenkaan. Siihen vaikuttaa monta tekijää, mutta takaportti on ainakin olemassa. Ja tarttuihan tuo italianokin Lontoosta mukaan, plussaa sekin.

Vaikken sinne Hong Kongiin koskaan asumaan päätynytkään, ei sitä tarvinnut pitkäksi aikaa jäädä märehtimään. Lontoolla oli hyvätkin puolensa ja nyt on sellainen juttu että sinne Aasiaan kuitenkin käy tie. Meillä on lähtö Taiwaniin elokuun lopulla, jonne lähden opiskelemaan mandariinikiinaa noin puoleksi vuodeksi. Kirjoitan tästä lisää lähipäivinä, ihan oman postauksen verran. Sen Taiwan nimittäin ansaitsee!

Päivän reissu Maltalta Gozolle, kyllä kannatti!

En ole hetkeen kirjoittanut taannoisesta Maltan reissustani, ja asiaa on tullut sen sijaan muista kohteista ja jutuista. Olen jakanut Malta-juttuja sinne tänne, koska tuon viikon aikana tuli koettua niin paljon ettei minun ollut järkeä kirjoittaa kilometripostauksia aiheista – mielestäni on mukavampi julkaista muutama lyhyempi ja selkeämpi kokonaisuus. Ehkä näistä saa enemmän irti, tiedä siitä sitten. Ainakin näin itsestäni tuntuu, meillä kaikille on varmasti asiasta oma mielipide.

Nyt kuitenkin asiaan.

Maltalla meille oli järjestetty päivän retki läheiselle Gozon saarelle. Olin ottanut hieman selvää Maltasta ja sen aktiviteeteista etukäteen, ja 31,000 asukkaan Gozon saari oli paikka jossa halusin ehdottomasti käydä. Pientä faktaa tähän alkuun: Gozo kuuluu Maltan saaristoon ja on seitsemän saaren rykelmästä toiseksi suurin. Gozo on myös Maltan saarta hieman ”maalaisempi”, ja siellä pääsee helposti ihmettelemään paikallista elämänmenoa. Maltalta pääsee kätevästi Gozolle Gozo Channel Linesin lautoilla.

IMG_6564
IMG_6722
IMG_6571

Olin matkassa unkarilaisen ruokabloggaaja Andrasin kanssa ja saavuimme Gozon satamaan noin puolen tunnin lauttamatkan jälkeen. Oli aikainen aamu, kello oli noin yhdeksän, ja päätimme hypätä punaisen hop on, hop off – bussin kyytiin. Olimme saaneet bussiin liput etukäteen ja bussiin astuessamme molemmat myönsimme, että näissä härpäkkeissä ei ole monta kertaa tullut istuttua. Uudessa kohteessa näillä turistibusseilla saa tosin erittäin hyvän yleiskuvan kohteesta, joten ihan turhaan niitä on tullut ”vierastettua”. Koska meillä oli vain yksi päivä aikaa, matkasimme ensimmäiseksi Djewra Bayhyn, jossa suosittu Azure Window eli Sininen ikkuna sijaitsee. Se on upea kaaren muotoinen kalliomuodostuma ja ompa paikka myös erittäin suosittu sukeltajien keskuudessa.

Mikäli siniselle ikkunalle sattuu päätymään, suosittelen neljän euron hintaista veneretkeä sen ympäri. Retki kestää muutaman kymmenen minuuttia ja siinä näkee paikan oikein hyvin joka puolelta – samalla pääsee seuraamaan sukeltajien touhuja ja sukellukseen valmistautumista. Sukeltaminen on asia, mitä haluaisin joskus kokeilla laitteilla. Ehkäpä siksi tuo veneretki oli itselleni yksi Gozon kohokohdista – tosin olin joutunut edellisenä yönä hotellilla moskiittohyökkäyksen kohteeksi ja oikea silmäni turposi muodottomaksi, mikä haittasi tätä aurinkolasit päässä tuona päivänä kulkeneen matkabloggaajan näkyvyyttä luolissa.

Liikkeellä-blogin Sofiakin piipahti sinisellä ikkunalla hieman jälkeeni, täällä Sofian juttu.

IMG_6580
IMG_6601
IMG_6603

Djerwa Baysta suunnistimme samaisen hop on, hop off – bussin kyydissä kohti Xlendi Bayta, jossa olimme suunnitelleet syövämme lounaan. Andras oli käynyt siellä ennenkin ja ruokabloggaajana osasi suositella ravintolaa – eipä tällä ruokafriikillä ollut asiaan mitään muuta sanottavaa kuin että kyllä. Ravintola tarjosi perinteistä Gozolaista ruokaa ja itselleni tilasin salaatin, jonka pääosassa oli Gozon kuuluisa juusto. Eikä minulla ole oikeastaan mitään sitä vastaan, että tällaisissa maisemissa nautin lounaani:

IMG_6618
IMG_6613

Xlendi Bay oli muutenkin kaunis paikka viettää aikaa, ja olisin mielelläni jäänyt sinne viettämään rantapäivää. Matkakumppanini päätti pulahtaa kristallinkirkkaaseen veteen, itse en ollut ymmärtänyt ottaa uima-asua mukaan. Lähdin sillä välin kiertämään kävellen ympäri lahdenpohjukkaa, ja istuin hetken vain ihmetellen paikan kauneutta. Ei ole kirkkaan meren, auringon sekä rauhallisen hetken voittanutta.

IMG_6637
2014-05-061
IMG_6643
IMG_6623
IMG_6645

Aikataulu oli tuona kauniina päivänä sen verran tiukka, että montaa tuntia emme Xlendissä voineet viettää. Muutama tunti on kuitenkin ehdottomasti parempi kuin ei mitään ja bussissa matkalla satamaan mietin itsekseni muutamaa asiaa. Pääasiassa sitä, että jos sinulla on maassasi aurinkopäiviä keskimäärin kolmesataa vuodessa, kai se jollain lailla elämänlaatuun vaikuttaa? Saavuin Maltalle sateisesta ja sumuisesta Englannista, eikä se aurinko ainakaan tilannetta haitannut, sanotaan vaikka niin.

Näissä maisemissa matkasimme Xlendi Baysta kohti satamaa ja Maltalle vievää lauttaa, ja ajettiimpa sillä matkalla nopeasti Gozon pääkaupunki Victoriankin läpi:

IMG_6661
IMG_6678
IMG_6679
IMG_6697
IMG_6689

Tähän ei ole juuri enää lisättävää, ylläolevasta tekstistä käyneekin varmaan ilmi mitä mieltä paikasta olin. Gozo on rento paikka, jossa on kuitenkin palveluita sekä upeita rantoja ja nähtävyyksiä kun vaan niitä jaksaa etsiä ja tutkia paikkaa hieman etukäteen.

Kävi mielessä josko joskus tuolta vuokraisi vaikka loma-asunnon… näitä ideoita ja haaveita taas, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Tämä reissu oli osa Blog Island – projektia, jota ovat olleet mahdollistamassa ja sponsoroimassa iambassadorsVisitMalta sekä Air Malta.  Juttuideat sekä mielipiteet ovat täysin omiani, kuten aina.

Missä yövyin – Original Sokos Hotel Vaakuna, Helsinki

En ole juurikaan hotelleihin perehtynyt täällä blogin puolella, ihan siitä syystä että viime reissuilla on tullut yövyttyä lähinnä ystävien luona tai muuten järjestetyssä majoituksessa. Suomessa olen käyttänyt hotelleiden palveluita hyvin vähän, johtuen siitä etten ole viime vuosina juurikaan Suomessa reissannut.

Jouduin kuitenkin matkaamaan Helsinkiin muutama päivä sitten byrokratian vuoksi, ja majoitukseksi valikoitui Rantapallon bloggaajaedun kautta Original Sokos Hotel Vaakuna. Vaatimuksena hotellilta oli keskeinen sijainti sekä auton helppo ja kätevä parkkeeraus, mikä tässä tapauksessa onnistui kätevästi Elielinaukion parkkitalossa.

IMG_8111

Saapumispäivä

Saavuimme Helsinkiin keskiviikko-iltana hieman kuuden jälkeen ja saimme heti huoneen. Olimme ilmoittaneet saapuvamme kuudeksi, mutta aikataulu hieman venähti ja siihen kuuteen emme aivan ehtineet. Soitin matkalta hotelliin ja iloinen vastaanottovirkailija toivotti meidät tervetulleeksi milloin vain ehdimme – kiitti soitosta ja kertoi asian olevan täysin ok.

Huone sijaitsi kuudennessa kerroksessa, ja sieltä oli mukavat näkymät Elielinaukiolle. Huonetta en ollut ehtinyt etukäteen netistä tutkailla, joten en varsinaisesti tiennyt mitä odottaa. Olen muutaman kerran ollut Sokos-hotelliketjun hotelleissa yötä ja uskoin että huoneet lienevät suunnilleen samaa tasoa kaikkialla. Siistiä, kohtuullisen hyvää majoitusta. Ja niinhän se oli, Vaakunan huone oli todella siisti ja tilava. Mitään häiriötä tai meteliä huoneeseen kantantunut, ja hotelli vaikutti muutenkin melko rauhalliselta. Hotellissa oli melko paljon aasialaisia turisteja sekä lapsiperheitä, havannointini mukaan bileporukoita tms. ei ollut näkyvissä. Tosin asiaan saattoi vaikuttaa ajankohta, keskiviikko kun ei tunnetusti ole se suosituin bilepäivä. Toki loma-aikana saa varautua vaikka mihin, mutta onneksi Vaakuna oli rauhallinen.

IMG_8077
IMG_8076
IMG_8078

Kylpyhuoneessa minua erityisesti ilahdutti kylpyamme, vaikkakin se jäi testaamatta aikataulun ollessa melkoisen kiireinen.

Rakastan kylpyammeita ja vaahtokylpyjä. Ette uskokaan miten hankala on löytää hotellia, missä sellainen löytyisi? Siis silloin kuin sitä oikein etsii. Esimerkiksi viime Tallinnan reissullamme yritin etsiä kylpyammeellista hotellihuonetta, mikä osoittautui mahdottomaks tehtäväksi päivän varoitusajalla, ottaen huomioon etten halunnut esim. sviiteistä maksaa. En tiedä mitään ällöttävämpää kuin likaiset hotellien kylpyammeet, mutta onneksi Vaakunassa oli otettu kaltaiseni huomioon ja kylpyhuone oli siivottu perusteellisesti.

IMG_8082
IMG_8083

Lähtöpäivä

Voisin vaikka väittää, että Vaakuna tarjoaa yhden parhaista Helsingin aamupalalla tarjottavista maisemista. Hotellin kymmenennessä kerroksessa, Ravintola Loisteen tiloissa tarjottava aamupala oli hyvä ja kattava näin nopeasti silmäiltynä – itse en pysty aamuisin juurikaan syömään joten aamupalaa ei usein tule syötyä niin paljon kun sitä pitäisi. Minun tuli olla ulkoministeriössä heti yhdeksän jälkeen, ja kun siinä puoli kahdeksan aikaan aamupalalle selvisin niin minun oli tyytyminen kuppiin teetä sekä munakkaaseen. Lähtee se päivä noillakin hyvin käyntiin, tosin nälkä tulee aika äkkiä. Kuvassa matkaseuralaiseni aamupala, pitihän sitä jostain materiaalia saada blogiin!

IMG_8095
IMG_8106
IMG_8105
IMG_8104
IMG_8108
IMG_8107

Kaksi viimeisintä kuvaa ovat aamupalahuoneen viereiseltä terassilta, jossa olisi iltaisin varmasti mukava nauttia drinkki hyvän näköalan kera. Aamupala nautittiin sisätiloissa, tosin en usko että kukaan olisi estänyt jos joku kauniina aamuna olisi halunnut ulkosalla syödä.

Yleisesti ottaen, vierailu oli hyvin positiivinen. En kovin paljoa aikaa ehtinyt hotellilla viettää, mutta tämän mini-reissun majoituspaikaksi Vaakuna sopi paremmin kuin hyvin. Keskeinen sijanti sekä siistit huoneet, en keksi valittamisen sanaa. En usko että Helsingissä hetkeen olen hotelleissa yöpymässä, mutta jos pitäisi huone jostain valita niin Vaakuna olisi varmasti listalla. Toki ketjun toista hotellia, Tornia, kiinnostaisi myös kokeilla.

Hotelliyö saatu Rantapallon bloggaajaetuna. Mielipiteet ovat kuitenkin täysin omiani, kuten aina.

Kime 4 Kids – hyväntekeväisyysgolfia sairaiden lasten hyväksi

Kime 4 Kids, Tarinagolfin kentällä Siilinjärvellä järjestettävä hyväntekeväisyysgolf on jokaikesäinen traditio monelle Kuopion seudun golfarille, kuten myös allekirjoittaneelle.

Tapahtuma on paikallisen NHL-tähti Kimmo Timosen organisoima, ja tuotto menee lyhentämättömänä KYSin lasten veri- ja syöpätautien osastolle. Palaan tänään hieman viime viikonloppuun ja sen tapahtumiin, ja kerron lyhyesti millainen tapahtuma onkaan kyseessä. Alkuperäisiin suunnitelmiini ei kuulunut olla Kuopiossa tuolloin viime viikonloppuna, mutta niin ne suunnitelmat vain muuttuvat ja lensin Savoon muutaman päivän ennen kilpailua. Olen jo ehtinyt palata Lontooseen, mutta näin jälkikäteen tätä tapahtumaa on mukava muistella vaikka näin blogin välityksellä.

Paikallaolijoiden ja lahjoittajien voimin Kime 4 Kids – tapahtuma keräsi tänä vuonna 53,400 euroa KYSin syöpäsairaiden lasten osastolle. Summa on ollut nousussa joka vuosi, ja se koostuu molempien, yksityisten henkilöiden sekä yritysten lahjoittamista summista. Tapahtumassa on myös huutokauppa, jossa tänä vuonna oli huutokaupattavana esimerkiksi Teemu Selänteen viime kauden maila, Kimmo Timosen Philadelphia Flyersin pelipaita sekä Minea Blomqvistin wedge. Näin omalla alallaan ansioituneet kantavat kortensa kekoon, antaessaan tavaroitaan huutokaupattavaksi.

photo-338

Tapahtuma kerää usein golfkentälle muitakin kuin golfia pelaavia henkilöitä, nimittäin paikalla on joka vuosi ollut NHL-pelaajia vetämässä yleisöä paikalle ja ottamassa osaa tapahtumaan.

Tänä vuonna paikalla oli pelaajista mm. Tuukka Rask, Ville Leino sekä Pekka Rinne, joista varsinkin tuo jälkimmäinen oli aikamoinen ilo silmälle. Olen itse ehkä maailman huonoin jääkiekon seuraaja ja taisimpa muutama vuosi sitten asiantuntevasti kysyäkin Raskin Tuukalta, onko hän Kalpan maalivahti… no, ei ollut. Pekka Rinteestäkään en ollut kuullut ennen tuota viime lauantaita. Tämä hienoinen tietämättömyyteni asiasta ei kuitenkaan ole yhtenäkään vuonna menoa haitannut, kuten ei nytkään. Kimessä on aina ollut poikkeuksetta mukavaa, eikä vähiten tapahtuman laadun vuoksi. Ihmiset ovat hyvällä tuulella, onhan tapahtumalla positiivinen tarkoitus ja ystäväpiiristäni hyvin moni on aina ollut tuolla mukana. Keräännytään yhteen ja vietetään kivaa iltaa esin Kuopion Henry’s Pubissa (jossa palkintojenjako tapahtuu) jonka jälkeen matka on lähes poikkeuksetta vienyt Kauppakatua pitkin Albatrossiin. Kesäilta ja tällainen tapahtuma, ei siitä Kuopion kesä enää parane!

Lisätietoa tapahtumasta täältä.