• Matkatarjoukset:
Valikko
Home 1 2 3 47 48

”Finnair myy puppua taivaalla” – osuiko Riku Rantala oikeaan?

Internetissä on viime päivinä kiertänyt ahkeraan Madventuresin Riku Rantalan Helsingin Sanomissa julkaistu kolumni Finnair myy puppua taivaalla. Rantalan kolumni ottaa kantaa Finnairin uuteen politiikkaan olla tarjoamatta ilmaista välipalaa Euroopan lennoilla. Kolumniin pääsee tästä.

Paljon matkustanut Rantala lensi Finnairin siivin Barcelonaan ja teki huomion huonontuneesta palvelutasosta. Finnair lanseerasi välipalatarjoilun tilalle tulleet SkyBistron maksulliset välipalat kätevästi ”uudeksi valinnan vapaudeksi taivaalla”, mikä sai Rantalan lähinnä huvittuneeksi. En ole itse lentänyt Finnairin siivin sitten elokuun, jolloin turistiluokassakin sai vielä maksuttoman välipalan, mutta muistan kyllä hyvin tästä palvelumuutoksesta käytäneen polemiikin. Tämä Rantalan kokemus kuitenkin innotti minut pohtimaan tuota Finnairin tilannetta ja näitä perinteisiä lentoyhtiötä halpalentoyhtiöihin verrattuna.

Sinänsä ei ole yllätys, että Finnair teki ratkaisun muuttaa koneessa tehtävä ruokatarjoilu maksulliseksi. Perinteisten lentoyhtiöiden joukkoon on viime aikoina tullut lukuisia halpalentoyhtiöitä, jotka ovat osoittautuneet varteenotettaviksi kilpailijoiksi. Perinteisten toimijoiden kuten Finnairin kustannusrakenne ei oikein toimi muuttuneilla markkinoilla ja säästöjä on saatava. Se on ymmärrettävää, vaikkei palvelujen karsiminen todellakaan mikään ideaalitilanne ole.

FIN Airbus A330 New 05 RGB

Kuva: Finnair kuvapankki

Itse teen ostopäätökseni hyvin pitkälti fiiliksen ja tunteiden perusteella. Kirjoitinkin taannoin ihan oman postauksen siitä, mikä lentolippuni ostopäätökseen vaikuttaa. Se on monen asian summa, mutta mielikuvat lentoyhtiöstä vaikuttavat ehdottomasti päätökseeni. Otetaan esimerkkinä Helsingin ja Lontoon reitti, jolla Lontoossa asuessani lensin jopa useita kertoja kuukaudessa (toki vaihdoin Helsingissä vain konetta Kuopioon matkallani). Helsingin ja Lontoon reitillä on toimijoita tällä hetkellä kolme; Finnair, British Airways ja Norwegian. BA on näistä kolmesta nykyään ehdoton ykkönen mitä palveluun tulee – britit osaavat asiakaspalvelun ja matkustajalle tarjotaan matkan aikana ilmainen välipala sekä rajaton määrä juomaa. Finnair on tällä hetkellä samalla tasolla Norwegianin kanssa, sillä molemmat yhtiöt veloittavat tarjoilusta. Itse en näe tässä kohtaa enää suurta eroa Finnairin ja Norwegianin välillä, vaikka Finnairin asiakaspalvelu keskimäärin onkin himpun verran Norwegiania ystävällisempää. Molemmilla maksat tarjoilusta jos sellaista halut, molemmat yhtiöt vievät sinut perille Lontooseen vajaassa kolmessa tunnissa ja hinnat ovat usein Norwegianin hyväksi edullisemmat (ei tosin aina, mikä kannattaa ottaa lentoja varatessa huomioon). Lontoon kentilläkään ei ole suurta eroa. Finnair vie sinut Heathrowlle kun vastaavasti Norwegian käyttää Gatwickin kenttää. Kummaltakin on hyvät ja nopeat yhteydet Lontoon keskustaan eikä matkustajan tarvitse käyttää halpalentoyhtiöiden suosimia, kaikista kauimmaisia kenttiä kuten Stanstedia tai Southendia.

Jos minulla olisi vaihtoehtona nuo kaikki kolme yhtiötä matkallani Lontoosta Helsinkiin, suunnilleen samalla hinnalla ja aikataululla (tilanne saattaa olla usein tämä), valintani olisi luultavasti British Airways. Kuten aiemmin mainitsin, mielikuvat ja fiilikset näyttelevät suurta osaa ostopäätöksessäni ja täytyy myöntää että Finnairin uusi politiikka ei varsinaisesti puhu yhtiön käytön puolesta. Ja jos samalla hinnalla on mahdollista saada se välipala ja lasi viiniä siellä koneessa, niin tottakai valitsen BA:n. Tämä on sinänsä hyvin pieni asia, mutta samalla kovin suuri yleisfiiliksen ja matkustamismukavuuden kannalta. Eri asia on sitten se, jos lippujen hinnat vaihtelevat kovastikin, silloin hinta määrittää yhtiön. Mutta liputan ehdottomasti Norwegianin edullisten hintojen puolesta tulevaisuudessa, kun kotimainen Finnair tarjoaa samat palvelut mitä halpalentoyhtiökin, vaikka maksuttoman kahvikupin taitaa silti vielä saada.

Olen Rantalan kanssa samoilla linjoilla, että uusi Sky Bistro ei välttämättä ollut se paras peliliike, vaikka syyt sen lanseeraukseen ymmärränkin. Finnair kun kuljettaa paljon meitä suomalaisia ja eurooppalaisia mutta myös paljon hyvään palveluun tottuneita aasialaisia, jotka ovat matkalla Eurooppaan. Toivottavasti tämä palvelun heikentäminen ei satu Finnairin omaan nilkkaan, toivon sitä todella. Finnair kun on kuitenkin lentoyhtiö jota käytän hyvin mielelläni. Se on suomalainen ja se tunnetaan sekä turvallisuudestaan että luotettavuudestaan. Arvostan näitä ominaisuuksia, mutta toisaalta… ei BA:kaan huono ole mitä turvallisuuteen ja luotettavuuteen tulee. Tällöin nämä pienet jutut kuten tarjoilu koneessa muuttuvatkin suuremmiksi, kun sitä lippua aletaan ostamaan. Euroopan lentoliikenteessä on niin paljon kilpailua ja täten vaihtoehtoja kuluttajille.

Heräsikö teillä ajatuksia asian tiimoilta?

Uutisia: Minusta tulee vloggaaja!

Facebookin puolella vihjailin ja paljastinkin jo uutisia, joita olen pitänyt omana tietonani jo hetken. Nyt on aika paljastaa asia myös täällä blogin puolella ja kertoa lisää uusista tuulista jotka tuovat tähän blogiinkin hieman uutta.

Sain jokin aika sitten yhteydenoton Vlogia-portaalista, joka on suomalainen videoblogeihin keskittynyt portaali. Sen tarkoitus on helpottaa videoblogien löydettävyyttä nettimaailman syövereistä ja edistää videobloggaamista sekä vlogien näkyvyyttä. On huomattu, että viime aikoina vlogien määrä on ollut nousussa ja tästä insporoituneena Vlogian joukko päätti perustaa portaalin, jota ei aiemmin ole Suomessa ollut olemassa (lähde). Minulta tiedusteltiin, kiinnostaisiko videoiden tekeminen portaalin alla. Myönnettäköön että videoiden teko on ollut mielessäni jo pidemmän aikaa, mutta en ole saanut motivoitua itseäni videoiden tekoon iPhonella ja aina on ollut muka liian kiireista. Vlogian yhteydenoton jälkeen aloin miettimään toden teolla videoiden tekoa: nyt tai ei koskaan, ajattelin. Olin myös juuri sopivasti saanut Italianolta ja hänen perheeltään GoPron lahjaksi, joten kalusto tulisi olemaan kunnossa jahka sen kaikkiin salaisuuksiin ehdin perehtyä. Kai tällä jokin tarkoitus oli kun nämä kaksi asiaa sattuivat samaan aikaan ja muutaman päivän mietinnän jälkeen päätin sanoa Vlogian ehdotukselle kyllä.

Tästä lähtien minua siispä näkee ja kuulee myös videolla. Suuria muutoksia tämä ei blogiini tuo sillä blogi päivittyy kuten ennenkin, tosin tulen videot linkkaamaan ekstrana myös tänne blogiin. Pidän itse blogeista joissa on silloin tällöin videoita lisukkeena, mutta muutama seuraamani blogi on muuttunut lähes kokonaan videoblogiksi ja se on saanut minut lopettamaan niiden seuraamisen. Blogi on blogi ja tykkään lukea kirjoitettua tekstiä – vlogit ovat erikseen. London and Beyond tulee täten pysymään entisellään, joskin linkkaukset videoihin saattavat yleistyä. Vlogit ovat oma, kiehtova maailmansa ja olen itse vasta toden teolla löytämässä niitä. Opittavaa on paljon, niin vlogien seuraajana kuin vloggaajanakin mutta olen tästä mahdollisuudesta todella innoissani.

Alla on linkki ensimmäiseen videooni, joka on pieni esittely itsestäni sekä vlogin tulevaisuudesta. En ole koskaan tykännyt katsoa itseäni videolta, mutta nyt minun on siihen vain totuteltava. Seuraavat videoni tulevat koskemaan elämää Taipeissa, elävää kuvaa tulee niin kotikulmilta kuin yömarkkinoilta kunhan Italiano saapuu Taipeihin alkuviikosta. Tarvitsen häneltä hieman apua tuon GoPron ja sen ohjelmien kanssa – pienen tutoriaalin jälkeen homma tulee käynnistymään toden teolla. Tuttuun tapaan otan juttuideoita vastaan!

Vlogian profiiliini pääsee tästä.

Kauppareissu muuttuikin roadtripiksi Luccaan

Olen siitä erikoinen matkabloggaaja, että minulla ei oikeastaan ole varsinaista matkailuun liittyvää bucketlistaa. Ainakaan sellaista viimeisteltyä ja ylöskirjoitettua, jossa kohteet on listattu järjestykseen niiden kiinnostavuuden mukaan. Vaikka minulla onkin melko tarkka käsitys siitä, minne haluan matkustaa ja mitkä kohteet ovat ylitse muiden, bucketlistani kulkee vain ja ainoastaan päässäni.

Toscanan Lucca on aina ollut minulle kohde jossa olen halunnut käydä. Ei se siellä bucketlistani kärjessä keiku, mutta keskivaiheilla kuitenkin. Haaveeni Luccan reissusta oli voimissaan jopa aikana ennen Italianoa, mikä sinänsä on hauska sattuma. Olen haaveillut Toscanan kukkuloilla sijaitsevasta viinitilasta viimeiset viisitoista vuotta (vaatimatonta, tiedän) ja kun ensitapaamisellamme ymmärsin että Italiano on oikeasti noilta seuduilta kotoisin, olin salaa melko tyytyväinen.

Muutama viikko sitten ajelimme autolla kohti Firenzen keskustaa kun Italiano sattui eräällä tiedustelemaan minulta, josko päivän reissu Luccaan kiinnostaisi. Olimme matkalla kauppaan ja kauppareissu muuttui yhtäkkiä päivän mittaiseksi roadtripiksi Luccaan – tokihan minä Luccassa halusin käydä. Olin kuullut paljon hyvää Luccan ihanasta pikkukaupungin tunnelmasta, pienistä kujista sekä kaupunkia ympäröivästä muurista jota pitkin on mukava ajaa esimerkiksi polkupyörällä. Meillä oli tosin aikaa vain yhden iltapäivän ja illan verran mutta päätimme olla kiirehtimättä ja tutustuimme Luccaan ilman aikataulua: kuljimme ympäriinsä, söimme hyvin ja nautimme ihanan viinibaarin tunnelmasta. Kerron nyt teille hieman Luccasta sekä siellä viettämästämme illasta.

Kun saapuu Luccaan autolla, tulee kaupungista ensimmäisenä vastaan sitä ympäröivät muurit. Auto täytyy jättää parkkiin muurien toiselle puolelle, sillä autoilua on niiden sisällä rajoitettu. Mutta ei se mitään, kävellen on tähän pieneen kaupunkiin ehdottomasti kätevin tutustua.

IMG_9816

Heti muurien sisäpuolelle saavuttaessa vierailija törmää polkupyörävuokraamoihin. Luccassa ajetaan paljon pyörällä, varsinkin muurin lähettyvillä ja pyörän vuokraus olisi kiinnostanut itseänikin mikäli sää olisi ollut hieman parempi. Olen hyvin mukavuudenhaluinen enkä harrasta sateessa pyöräilyä ellei ole aivan pakko – nyt ei ollut.

IMG_9823

Kiertelimme kaduilla hetken. Pysähdyimme kaupoissa, sovitin muutamaa takkia, etsimme Italianolle kenkiä ja vain nautimme alkuillan leppoisasta tunnelmasta. Olen blogissakin moneen otteeseen sanonut, että alkuilta on ehdottomasti lempiaikaani mitä tulee valokuvien ottamiseen. Mutta on se muutenkin, fiilis on silloin todella kiva ja kaikkialla on kaunista valojen syttyessä ja auringon laskiessa.

IMG_9840

IMG_9861

IMG_9858

Alkuillan kohokohta oli ehdottomasti Piazza Dell’Anfiteatro, vanhan roomalaisen amfiteatterin jäännökset. Vaikuttavat piazzat tekevät minuun vaikutuksen aina uudestaan. Ei Kuopion torissa sinänsä mitään vikaa ole, mutta kyllä tällaiset aukiot ovat viihtyvyydessään aivan toista luokkaa. Nykyään tämä Piazza Dell’Anfiteatro on yksi Luccan keskustan päänähtävyyksiä sekä ajanviettopaikkoja ravintoloineen – eikä ihme.

IMG_9848

IMG_9847

Koska kaduilla päämäärättömasti vaeltelu saattaa herkästi altistaa ravintoloiden houkutuksille, varsinkin Italiassa, päätimme yhteistuumin pysähtyä pizzalle heti Piazza Dell’Anfiteatrolla vierailun jälkeen. Valitsimme pienen kiertelyn jälkeen ruokapaikaksemme pienen pizzeria Pomodorin. Tämä pieni ravintola oli hyvin täynnä ja jouduimme jonottamaan tovin, mutta se oli jälleen kerran kaiken sen jonottamisen arvoista. (Olen oppinut jonottamaan kärsivällisesti Italiassa, niin oudolta kuin se kuulostaakin) Margharita toimii aina ja seisaaltaan pizzan nauttiminen täydessä italialaisessa pizzeriassa on kokemisen arvoinen juttu. Suosittelen.

IMG_9880

IMG_9876

Söimme pizzaa hyvän tovin (nautiskellen, kuten asiaan kuuluu), minkä aikana ilta oli ehtinyt pimetä aivan täysin. Päätimme kylläisinä käydä katsomassa miltä Luccan duomo iltavalaistuksessa näyttää, jonka jälkeen matka jatkui kohti gelatobaaria. Ei pääruokaa ilman jälkiruokaa näyttää olevan Italianon motto, mikä sopii minulle paremmin kuin hyvin.

IMG_9882

IMG_9897

Gelatobaarin jälkeen siirryimme viereiseen viinibaariin yhdelle. Tai itse join viiniä, Italiano joka toimitti kuskin virkaa tyytyi limuun. Löytämämme viinibaari oli aivan ihana, pieni ja tunnelmallinen kuin mikä. Anoppi oli vielä järjestänyt meille myöhäisen illallisen, joten kotiin palatessamme meitä odotti pöytä täynnä herkkuja, mutta se on eri tarina se. Vatsa oli kuitenkin hyvin täysi nukkumaan mennessä, sanotaan vaikka niin.

Olisin halunnut viettää Luccassa enemmän aikaa. Illassa ehti nähdä kaupungin hyvin pintapuolisesti mutta olisipa ollut ihana tutkia Luccan katuja hieman enemmän, ilman kiirettä. Ehkä ensi kerralla matkaamme Luccaan junalla, nautimme siellä illallisen pitkän kaavan mukaan ja palaamme tuohon ihanaan viinibaariin parille.

Lucca, tykkäsin sinusta kovasti.

Tiedän että jotkut teistä lukijoistani olette käyneet Luccassa, mitäs piditte?

Lentoyhtiökokemus: Swiss (HKG-ZRH-HKG)

Matkasin pari viikkoa sitten Taipeista Firenzeen China Airlinesin sekä Swissin siivin. Kummastakaan lentoyhtiöstä minulla ei ollut aikaisempaa kokemusta joten lähdin matkaan uteliain mielin. Lue artikkelini China Airlinesista tästä, nyt vuorossa kokemuksiani Swissin siiviltä.

Mielikuvani Swissistä olivat alunperin samat kuin Sveitsistäkin – parhaiten mielikuvaani kuvailevat adjektiivit luotettava, hienostunut sekä laadukas. Osin mielikuvat pitivätkin paikkaansa, mutta joudun kuitenkin jakamaan hieman negatiivistakin palautetta. Kerron näkemykseni meno- sekä paluulentoihin perustuen, Hongkongin ja Zurichin välisellä reitillä.

swiss2

SWISS: LX139 HKG-ZRH & LX138 ZRH-HKG

Lennot molempiin suuntiin lähtivät keskiyöllä, mikä onkin erittäin hyvä aika kaukolennoille. Yleensä kyseiseen kellonaikaan alkaa nukuttaa mukavasti ja näinollen lentokin sujuu mukavammin. Hongkongin ja Zurichin reitillä olet perillä aikaisin aamulla tai alkuillasta, suunnasta riippuen.

Hongkong – Zurich lento kestää aikataulun mukaan 13h15min ja se todella tuntui siltä, ellei jopa pidemmältä. Lensin totuttuun tapaan economy-luokassa ja pienet jalkatilat yhdistettynä luokattoman huonoon viihdejärjestelmään eivät edesauttaneet matkan nopeaa edistymistä. Onneksi sain haluamani käytäväpaikan, muuten olisi epätoivo iskenyt jo ennen nousua. Mutta en halua liikaa valittaa, sain sitä mistä maksoinkin. Business-luokassa lentely vähentäisi matkustamistani todella dramaattisesti hintojen vuoksi, enkä ole siihen halukas ryhtymään.

Totuttuun tapaan tämä teksti on kirjoitettu matkustajan näkökulmasta, matkustusmukavuus huomioon ottaen. Turvallisuusjutut jätän muiden pohdittaviksi, vaikkei Swissillä sen kanssa ongelmia olekaan (huomattakoon kuitenkin, että Swissin edeltäjillä Swissairilla sekä Crossairilla on recordissaan muutama melko vakavakin onnettomuus viimeisen 15 vuoden sisällä).

Eli nyt siihen asiaan, aloitetaan noista yllä mainitsemistani mielikuvista. Olen aina pitänyt Swissin koneiden ulkomuodosta. Koneiden livery on yksinkertaisen kaunis ja peräsimen punaisella pohjalla oleva valkoinen risti tuo hyvin sveitsiläisyyden esille. Laadukas, luotettava, noin minä tästä lentoyhtiöstä ajattelin. Kuitenkin heti koneeseen astuessani tämä mielikuvani koki kolauksen: koneen sisustuksen päävärit olivat vaaleanruskea ja musta. En ole sisustussuunnittelija, mutta tämä värimaailma toi mieleen aivan jotain muuta kuin raikkaan lentoyhtiön imagon. En ole niin nirso matkustaja että valitsisin lentoyhtiöni matkustamon värityksen perusteella (eikai kukaan ole), mutta yleisfiilikseen ja eritoten ensivaikutelmaan sillä on kuitenkin vaikutuksensa. Jalkatilaa oli tosiaan erittäin vähän, kuten allaolevista kuvista näkyy.

Swiss1

Swissin ruokatarjoilu oli kohtuullisen hyvää lentokoneruoaksi. Matkustajille jaettiin hieman nousun jälkeen ruokalistat, joista sai valita mieleisensä aterian kahdesta eri vaihtoehdosta. Vaihtoehtoina oli yksi eurooppalaisempi sekä yksi aasialainen vaihtoehto. Vaikka istuin molemmilla lennoilla matkustamon takaosassa, oli vaihtoehtoja vielä jäljellä tarjoilukärryn tullessa kohdalleni (tämä ei ole aina lainkaan itsestäänselvyys). Plussaa erityisesti tuosta erillisestä ruokalistasta, se on mielestäni pieni mutta sitäkin kivempi juttu. Lentohenkilökunta kertoi mielellään lisää ruoasta ja suositteli viinejä ruoan seuraksi. Ei niitä viinejä montaa ollut, mutta kuitenkin. Henkilökunta osasi asiansa, palvelu oli sujuvaa ja sveitsiläiseen tapaan hyvinkin tehokasta. Mitään ylettömän ystävällistä se ei keskimäärin ollut, mutta valittamiselle ei ole missään tapauksessa tarvetta. Paluumatkan osalta täytyy tosin antaa kiitosta muutamalle todella hauskalle lentoemännälle sekä stuertille, matkustajille välittyi heiltä todella kiva fiilis. He taisivat tosiaan nauttia työstään, mikä on aina kiva huomata oli minkä tahansa ammatin edustaja kyseessä.

swiss3

Koneen viihdejärjestelmä oli melko vaatimaton esitys: se oli vanha ja sitä oli hyvin hankala käyttää. Se toimi silloin kuin sitä huvitti toimia ja saattoi yhtäkkiä mennä pois päältä, mitään ennakkovaroitusta antamatta. Kesken elokuvan itsestään tapahtuva järjestelmän kaatuminen on asia, joka saa minut hyvin turhautuneeksi, oli kyseessä sitten oma läppärini tai muu elektroninen laite. Tämä odottamaton viihdejärjestelmän kaatuminen tapahtui menolennolla Zurichiin yhteensä kolme kertaa. Koska en saanut juurikaan nukuttua tuolla lennolla, katselin jonkin verran elokuvia tai kuuntelin musiikkia ja olisin todella arvostanut toimivaa ruutua. Sarjoja oli myös tarjolla, mutta ainoastaan yhden jakson verran per sarja joten päätin käyttää aikani Modern Familyn sijaan elokuvien katseluun. En tiedä onko viihdejärjestelmä tätä luokkaa kaikissa Swissin koneissa, sillä google antaa hyvin erilaisia arvioita ja kuvia yhtiön järjestelmästä. Voi olla, että reiteilläni operoi vanhempi kone, tiedä häntä.

swiss5

Loppumietinnät

Minua harmittaa myöntää että Swiss on lentoyhtiö, joka ei aivan täysin vastannut odotuksiani – odotin sveitsiläisiltä himpun enemmän. Swiss ei missään tapauksessa ole huono lentoyhtiö ja mikäli sillä sattuu olemaan kilpailukykyisimmät matka-ajat sekä lippujen hinnat tulevaisuudessa haluamallani reitillä, käytän sitä ehdottomasti. Mutta mikäli voin valita esimerkiksi lähi-idän lentoyhtiöiden ja Swissin välillä, ei minun tarvitse asiaa kahta kertaa miettiä, olettaen että hinnat ovat suunnilleen samaa luokkaa.

Kuten yllä pariin kertaan totesin, mielikuvani yhtiöstä ennen lentoa olivat laadukas ja hienostunut - noista kahdesta adjektiivista sekä Swissistä olen ja en ole samaa mieltä. Luotettavuus oli kiitettävällä tasolla, mitä nyt pieni mahdollisesti heistä riippumaton syy myöhästytti paluulentoa ja myöhästyin jatkolennoltani. Siitä lisää seuraavassa lentoyhtiöjutussa, kun Dragonair muuttuikin Cathay Pacificiksi.

Swissillä positiivista oli ehdottomasti palvelu: henkilökunta oli asiansa osaavaa ja palvelu pelasi todella hyvin. Ruoka oli myös melko maistuvaa lentokoneruoaksi. Miinusta tuleekin sitten roimasti viihdejärjestelmästä sekä koneen sisustuksesta ja tiloista. Nämä eivät ole niitä tärkeimpiä asioita lentoyhtiötä valittaessa, mutta vaikuttavat kuitenkin hieman negatiivisesti yleisfiilikseen. Varsinkin kun joudut taistelemaan viihdejärjestelmän kanssa monta kertaa yhden lennon aikana.

 

Onko teillä lukijoilla kokemusta Swissistä?

Itsenäisyyspäivän viettoa Taipeissa

Ensiksi haluan esittää pahoitteluni pienestä viivästystä blogin päivittymisessä. Italian reissulta tuliaisina tullut jet lag on vaivannut jonkin verran ja viime viikonlopulle osuneet itsenäisyyspäivän juhlat sekä opiskelukiireet myös toivat aikataulullisia haasteita bloggaamiseen. Nyt ollaan kuitenkin paremmalla tolalla ja on hyvä aika palata takaisin blogin pariin – mikäs sen parempi keino olisi kun muistella muutaman päivän takaisia itsenäisyyspäiväjuhlia.

Itsenäisyyspäivän vietto alkoi hieman jännissä tunnelmissa. Olin edeltävänä iltana hurjan väsynyt, oloni oli todella kipeä ja olin vakaasti siinä luulossa että omalta osaltani juhlat olivat sitten siinä – kuumeinen olo vei sen verran pahasti voimat. Itsenäisyyspäivän aamuna olo oli kuitenkin himpun verran parempi ja Starbucksissa nautittu Chai Tea Latte pelasti hieman tilannetta. En yleensä käy Starbuckisissa, mutta itsenäisyyspäivän aamuun se sopi oikein hyvin. Se on hieman normaaliarjesta poikkeavaa ja on joskus kiva nauttia kuppi kuumaa rauhallisessa ympäristössä poissa Taipein katujen vilskeestä. Paremman olon vuoksi alkoi juhlafiiliskin nousta ja aloin odottaa iltaa toden teolla.

Itsenäisyyspäivän illan kohokohta täällä Taipeissa oli kauppakamarin järjestämä tilaisuus Palais de Chine-hotellilla, jonne meidän oli määrä ehtiä kuudeksi. Aloitimme juhlat kuitenkin hyvissä ajoin iltapäivällä sillä olimme kämppikseni kanssa kutsuneet muutamia suomalaisia kotiimme virittäytymään tunnelmaan (kavereiden kavereita pääosin). En tunne kämppikseni lisäksi Taipeista muita suomalaisia ja on joskus mukava höpöttää vain suomeksi isommalla porukalla.

2014-12-061

Ulkomailla itsenäisyyspäivän juhlinnassa on usein oma fiiliksensä ja olenkin monesti menneinä vuosina juhlinut kyseistä päivää Suomen rajojen ulkopuolella. Usein tämä on tapahtunut suomalaisporukassa, ulkomaanvahvistuksilla höystettynä. Milloin juhlat ovat olleet ihan perinteiset kotibileet sekalaisella porukalla, milloin ne ovat olleet paljon virallisimpia tilaisuuksia. Täällä Taipeissa kotonamme vietetyt etkot olivat tällä kertaa enemmän suomalaispainotteiset, mikä toi hauskaa vaihtelua arkeen. Kuten yllä mainitsin, en tunne täältä ketään suomalaisia ja joskus on kiva viettää aikaa isolla porukalla omia maanmiehiä. Aikaeron vuoksi linnanjuhlat jäivät katsomatta, mutta tutkin juhlien kuulumisia netistä seuraavana päivänä. En tosin tiedä olisivatko ne juhlat täällä edes näkyneet, netin kautta tulevien ohjelmien kanssa on silloin tällöin tekijänoikeuksien vuoksi ongelmia.

Muutaman tunnin jutustelun jälkeen hyppäsimme kotiasemalta metroon ja kohti Palais de Chine-hotellia. Perillä meitä odotti mukava tilaisuus, jossa oli puitteet kohdallaan – hotelli on ehdottomasti enemmänkin tutkimisen arvoinen. Saapuessamme paikalle juhlatilasta kantautui suomalaisia lauluja sekä seinälle oli heijastettu suuri Suomen lippu, mitkä nostattivat tunnelmaa entisestään. Ilta toi mukanaan muutamia uusia tuttavuuksia, hauskaa yhdessäoloa sekä jutustelua. Pahoittelen kuvien vähäisyyttä tässä postauksessa, tilaisuuden luonne oli sellainen etten liikaa halunnut alkaa kuvia napsimaan. Yhteenvetona todettakoon, että oli oikein mukavat juhlat ja paikalla oli ilmeisesti suurin osa Taiwanin suomalaisista. Joku heittikin arvion, että illan mittaan tilaisuudessa olisi ollut noin sata henkeä – mikä on mielestäni melko paljon. Kiitokset vielä tätäkin kautta järjestäjille ja kaikille tutuille!

Mitenkäs teidän muiden itsenäisyyspäivän vietto sujui, ulkomailla tai koti-Suomessa?