font-family: myFirstFont; src: url(sansation_light.woff); } div { font-family: myFirstFont; }
  • Matkatarjoukset:
Valikko
Home 1 2 3 39 40

Taipei on kaupunki, jossa ruoan ystävää hemmotellaan

Yksi lempijulkaisuistani, Conde Nast Traveler, julkaisi hiljattain artikkelin liittyen Taipeihin ja sen ruokakulttuuriin.

Artikkelin otsikko kuului seuraavasti: Taipei: The Best Asian Food City No One is Talking About (Yet). Kun asiaa miettii, niin se pitää hyvinkin paikkansa. Taipei on hyvin pidetty ruoanystävän salaisuus, joka ei ole noussut vielä suuren yleisön tietoisuuteen – ainakaan Euroopassa ja muualla länsimaissa. Artikkeliin pääset tästä.

Olen syönyt Taipeissa erittäin hyvin. Tässä kohtaa minun lienee myös tunnustettava se, etten ole kokannut täällä ollessani kertaakaan itse. Tämä saattaa kuulostaa hieman erikoiselta, mutta toisaalta voin esittää yhden vastakysymyksen: Miksi olisin? Olen tällä hetkellä aasialaisessa ruokaparatiisissa, jossa viiden euron päivittäisellä ruokabudjetilla syö mahansa täyteen herkullisia ruokia niin ravintoloissa kuin kadulta ostettuna. Eli kokkaamattomuudelleni on aivan perusteltu syy, eikö vain?

Katsokaa vaikka näitä kuvia Shilinin markkinoilta, jossa on tarjolla vaatteiden ja elektroniikan lisäksi myös todella hyvää ruokaa:

IMG_8808
IMG_8809
IMG_8804
IMG_8811
IMG_8812
IMG_8828
IMG_8829

Taiwanilainen keittiö on kuuluisa dumplingeistaan, nuudelikeitoistaan sekä täytetyistä pullista. Tosin kuten yllä varmasti huomasittekin, on täällä myös jonkin verran meren eläviä ruokapöydässä. Itse voisin elää pelkillä dumplingeilla aika pitkään, niitä olen täällä melko paljon syönytkin. Muutamassa suosikkipaikassani ne maksavat 6 NTD per kappale, eli suosimani kahdeksan dumplingin annos maksaa 48 NTD. Euroina nykykurssilla tuo tekee 1,20e. Eli hinta ei ainakaan ole syy jättää niitä syömättä.

Shilinissä jälkiruokaakin oli tarjolla montaa eri sorttia. Hedelmistä pitävä oli vaikean valinnan edessä, tarjolla oli tuoreena jos jonkinmoista herkkua, ananaksesta dragonhedelmään. Halutessaan sain hedelmät mukaan kotiin myös mehuna, mikä on mielestäni todella kiva idea. Täällä myös yleensä kysytään haluaako mehunsa sokerilla vai ilman, ja jäänkin määrän voi valita.

IMG_8821
IMG_8822

Taiwanissa usein tavattava herkku, shaved ice (bao bing), oli myös testissä tuolla Shilinin reissulla. Huhujen mukaan tämä jälkiruoka on saanut alkunsa juurikin Shilinin Night Marketilta, joten jos jossain tätä pitää maistaa niin Shilin on siihen oiva paikka.

Annos on hyvin yksinkertainen, se koostuu nimensä mukaisesti raastetusta jäämassasta (joka voi olla joko maitopohjainen tai ilman maitoa) ja siihen voi valita erilaisia täytteitä. Meillä oli testissä mangoa (se perinteisin) sekä vihreän teen makuinen annos, ja molemmat maistuivat. Tämä herkku kannattaa ehdottomasti laittaa korvan taa mikäli Taiwanissa päin olet liikkeellä, varsinkin kesäaikaan. Viilentää mukavasti!

IMG_8818
IMG_8819

Kuten arvata saattaa, maaliskuulle asti herkuttelen niin paljon kuin suinkin pystyn ja otan tästä ruokakulttuurista kaiken irti. Tämä tuskin jää viimeiseksi ruokapostaukseksi, joten kannattaa pysyä kanavalla! Voisin perehtyä tulevissa postauksissa hieman tarkemmin taiwanilaiseen keittiöön ja ruokakulttuuriin.

Minkäs maan keittiö iskee teihin? Onko joku maistanut taiwanilaisen keittiön antimia?

Biitsipäivä Taiwanissa – juttua Fulong Beachilta

Taiwan ja rannat eivät ole yhtälö, mikä tulee ensimmäisenä mieleeni kun mietin Taiwania ja sitä, mitä siellä tekisin.

Viime viikonloppuna meillä oli muutama vapaapäivä, ja tässä kuumuudessa tuli mieleen, että saattaisipa olla mukava viettää se rannalla. Taipeissa on ollut erittäin kuuma viime viikkoina (+35c on pohjolan tytölle aika paljon) ja pieni viilennys oli enemmän kuin tervetullut. Eikun googleen vaan, hakukenttään hakusanoiksi beaches near Taipei ja katsomaan, mitä hakutulokset meille kertovat. Sain yllätyksekseni melko monta osumaa Googlen ihmeellisestä maailmasta, ja pienen tutkailun jälkeen päädyimme kohteeseen Fulong Beach Taiwanin itärannikolla.

Taipeista on Fulongiin hieman yli tunnin junamatka, junasta riippuen. Aamulla liikkeelle ja illaksi kotiin oli oikein hyvä suunnitelma ja ehtihän siinä päivän aikana auringosta nauttia ihan tarpeeksi.

Rannalle saapuessa eteen aukesi mitä miellyttävin näkymä, meri ja valkoinen hiekka:

IMG_8892
IMG_8898

Valkeaa hiekkaa, varjon alla auringosta nauttimista sekä pulahtelua lämpimässä meressä – se oli päivän agenda. Olen tällä hetkellä kesän jäljiltä hieman ruskettunut, mutta en uskaltanut ottaaa riskiä ihon polttamisesta ja pysyttelin pitkälti varjon alla aurinkorasvan kanssa. Pieni rusketus kuitenkin tarttui, jos oikein tarkasti katsoo. En ole varsinainen auringonottaja, ja olen ollut ihan perinteisillä rantalomilla ihan muutaman kerran. Rannalla makoilussa on oma hohtonsa silloin tällöin, mutta itse koen sen melko tylsäksi aktiviteetiksi. Lomilla kun on kiva yleensä tehdä muutakin kuin maata rannalla päivät pitkät.

IMG_8919
IMG_8902

Hello Kitty-olut. Lupasin tästä melko erikoisesta olutlöydöstä raportoida fiiliksiä täällä blogissa, joten tässäpä hyvin ylimalkainen arvostely: Olut maistuu aivan omenamehulta. Ihan hyvää se oli, ei siinä, muttei noita ehkä yhtä enempää kerrallaan viitsisi juoda. Hyvin makeaa myös.

IMG_8906

Jari Sillanpään Malagaan on yksi ainoista suomalaisista kesäbiiseistä minkä tiedän, eikä parempaa paikkaa liene sitä soittaa kuin rannalla toisella puolella maailmaa. (vinkki: älä syö ja käytä kännykkää samaan aikaan, sain muuten hetken puhdistaa puhelinta kotona)

IMG_8901
IMG_8952
IMG_9022

Fulong Beachilla sijaitsee kaunis temppeli, joka meiltä jäi valitettavasti tutkimatta viime viikonloppuna. Siellä voi myös surffata, jos mieli tekee, samoinkuin vuokrata kajakki ja meloa pitkin rauhallista kanaalia. Ranta on ainakin viikonloppuisin melko täynnä, joten ihmismassoihin saa varautua. Ainakin siellä osassa, missä rantatuoleja vuokrataan ja uiminen on sallittua. (hengenpelastaja on aika hopeasti perässäsi pillin kanssa, mikäli yrität uida rajatun alueen ulkopuolella)

Fulongin rantaidyllin kuitenkin rikkoo rannan toisessa päässä sijaitseva ydinvoimala. Se sijaitsee meren rannalla, rannan pohjoisosassa, omassa ylhäisessä yksinäisyydessään. Kovin kaukana se ei kuitenkaan ole, vain kävelymatkan päässä rannan palveluista. Ydinvoimalaa ei voi rannalla ollessaan olla huomaamatta:

IMG_8981

Kaikenkaikkiaan Fulong Beach on oikein kelpo paikka viettää päivää. Pääsymaksu alueelle on noin kaksi euroa ja se sisältää suihkujen ja pesutilojen käytön – ei ollenkaan huono ajatus biitsipäivän jälkeen. Olisi hauska ehtiä vielä rannalle ennekuin syksy ehtii tännekin, ihan vain siksi koska se on mahdollista. Hyvät eväät ja hyvä kirja mukaan, siinäpä rennon päivän onnistunut resepti!

Expedia My Real London ja omat asiantuntijavinkkini Lontooseen

Lontoo näyttää pitävän pintansa suosituimpien matkakohteiden joukossa vuosi toisensa jälkeen.

Tästä jatkuvasta suosiosta johtuen Expedia-matkasivusto on hiljattain lanseerannut uuden My Real London-sivuston, jonka tarkoitus on jakaa Lontoon suomalaisten vinkkejä kaupungissa vieraileville – oppaiden muodossa. Oppaita voi tutkailla tarkemmin tästä linkistä, jossa niitä on helppo selailla omien kiinnostusten ja mieltymysten mukaan.

MRL photo

Tein My Real London-palveluun pari opasta, joista toinen keskittyy Länsi-Lontooseen ja sen mielenkiintoisiin paikkoihin. Toisessa oppaassani suosittelin ruokapaikkoja suurten ketjupaikkojen ulkopuolelta. Koen tämän todella mielenkiintoiseksi tehtäväksi, sillä Lontoo tosiaan on ruokafriikin paratiisi, siitä minulla ei ole pienintäkään epäilystä. Ne hyvät ruokapaikat vain pitää tietää, eritoten silloin jos haluaa hieman erikoisempaa ruokakokemusta tai fiilistä. Suuriin ketjuihin kuuluvia ravintoloita on Lontoossa pilvin pimein, ja vaikka osa niistä onkin ihan ok, käyn mielummin niissä pienemmissä ja persoonallisimmissa.

Sain myös kunnian olla asijantuntijaroolissa Expedian blogissa Lontoo-vinkkien tiimoilta, yhdessä Britannika-blogin Annikan kanssa. Haastattelumme löytyvät täältä (omani) ja täältä (Annikan). Meidän Lontoo-vinkkiemme lisäksi vinkkejä on ollut antamassa muitakin ulkosuomalaisia bloggaajia, kukin luonnollisesti omasta kotimaastaan. Sivulle pääsee tästä, mukana muunmuuassa seuraamistani bloggaajista L.A Madde-blogia pitävä Marika Valdez (Los Angeles) ja Laura de Lille-blogin Laura Pollari (New York ja Pariisi).

On kiva löytää itsensä samalta sivustolta vinkkejä antamassa seuraamiensa bloggaajien kanssa. Toivottavasti vinkeistäni on apua Lontooseen matkaa suunnittelevalle, blogini muut Lontoo-jutut löytyvät täältä.

// yhteistyössä Expedian kanssa

Mandariininkiinan opinnot Taiwanissa, alkumietteitä

Tiedättekin varmaan sen, että mandariinikiinan opiskelu Taiwanissa on syy, miksi tänne Taiwaniin muutin. Koska olen aina ollut kiinnostunut tästä maanosasta ja maisterintutkintoni on aasiankauppaan liittyvä, Taiwaniin tulo oli jokseenkin luonnollinen jatkumo asioille. Matkustanut olen täälläpäin maailmaa melko paljon, mutten koskaan asunut. Nämä kaksi asiaa eivät ole mielestäni mitenkään vertailukelpoisia, ja koska halusin oppia kieltä, on se mielestäni tehtävä paikan päällä. Opinnot ovat edenneet noin parin viikon verran, ja tässä postauksessa selvitän hieman, mitä täällä on opintojen saralla tapahtunut.

Kurssit yliopistolla alkoivat virallisesti viime viikon maanantaina. Maanantaina oli ohjelmassa orientaatio sekä rekisteröityminen, eli toisinsanoen pienoinen byrokratiapäivä. Saimme informaatiopläjäyksen kurssin käytännön asioista, tutustuimme language centeriin ja saimme tiedon millä kurssilla olisimme, kenen opettajan kanssa ja mihin aikaan. Eli ei kai tuota vielä opiskeluksi kutsua…

Alla kuva kampukselta.

IMG_8624

Tiistaina pääsimme jo tositoimiin. Yliopistomme tarjoaa kahdenlaisia kursseja, intensive ja regular – kursseja, ja olin ilmoittautunut innostuksissani tuolle intensiivikurssille. Minua oltiin toki varoiteltu siitä, että kun ollaan Taiwanissa, missä opiskelu on melkoisen rankkaa, tuo intensiivikurssi tulisi olemaan melko vaativa vaihtoehto. Halusin kuitenkin ottaa haasteen vastaan. Omalta osaltani intensiivikurssi kesti tosin vain pari päivää, ja tuona aikana ehdin todeta että aika hurjaa tahtia siellä tosin mennään. Eikä siinä tavallaan mitään oneglmaa ole, mutta aloittelija-tason kurssillani suurin osa kanssaopiskelijoista olivat joko a) opiskelleet mandariinikiinaa aikaisemmin tai b) olivat taiwanilaisten vanhempien jälkeläisiä, vaikkakin asuivat joko Euroopassa tai Yhdysvalloissa. Ja sitten siellä olin minä, joka osasi kokonaiset neljä sanaa mandariinikiinaa: Hei, kiitos, kissa ja olut. Ei näistä kurssikavereistani kukaan sujuvaa kiinaa puhunut, ei tietenkään, mutta tasoltaan he olivat aika paljon minua edellä.

Kävin kokeilemassa regular-tason kurssia ja totesin että siellä ollaan enemmän tasollani ja päätin tehdä vaihdon. Tosin todettakoon, eipä sekään mikään leppoisa kurssi ole. Päinvastoin. Meillä on koe jokaikinen päivä, ja koska olen stipendi-opiskelija, minun tulee saada keskiarvokseni 80 / 100. Eli hommaa riittää enemmän kuin tarpeeksi, eikä tässä ole kovin montaa vapaahetkeä ollut sitten tuon viime maanantai. Merkkejä on harjoiteltu ahkerasti sekä sitten sitä peruskeskustelua.

Merkkiharjoituksia, oppikirjat sekä ehkä maailman siisteimmät vihkot. Eikö vaan?

IMG_9090
IMG_9093
IMG_9096

Kurssikaverini tällä uudella kurssilla ovat kaikki mukavia, mutta koin pienoisen ikäkriisin ymmärtäessäni, että moni heistä oli juuri täyttänyt kaksikymmentä. Opettajakin näytti kovin nuorelta, mutta hän kuitenkin lopulta paljastui 45-vuotiaaksi. Olen todella huono arvioimaan ihmisten ikiä, mutta tuon opettajan kanssa arvio meni kyllä todella pahasti metsään – aasialaiset näyttävät usein nuoremmilta, mitä oikeasti ovat. Tämä ikä-juttu ei ole missään tapauksessa ongelma, minulla on kaikenikäisiä ystäviä, mutta oli jännä huomata miten olin itse selkeästi porukan vanhin. Kurssikaverini ovat kotoisin ympäri maailmaa: Japanista, UK:sta, Perusta, Ukrainasta sekä St Lucian saarelta. Japanilaiset pojat eivät oikein osaa englantia, mutta he osasivat kolme sanaa suomea. En tiedä miksi, meillä ei ole vielä yhteistä kieltä, mutta yritän selvittää parhaani mukaan kun kielitaito kehittyy.

On kuitenkin ollut kiva huomata, että opiskelutahdin nopeus on jo tähän mennessä tuottanut tulosta. Voi sitä hetkeä kun ostin naapurin pullakojulta kiinaksi pari pullaa! Eihän tuo kieli mitään rakettitiedettä tässä vaiheessa ole, mutta edistys se on pienikin edistys. On myös kiva huomata, että oikeasti ymmärtää asioita esimerkiksi kaupan kassalla asioidessa, kuten muissakin arjen tilanteissa.

Palaan asiaan opintojen ja edistymisen kanssa myöhemmin, en ehkä viikoittain mutta pienin aikavälein kuitenkin.

Pohdintaa ostoksista Aasiassa ja juttua Taipein yömarkkinoilta

Jos taiwanilaiset rakastavat jotakin, niin he rakastavat yömarkkinoita ja ruokaa.

Taipei on kaupunki, jossa yömarkkinoita löytääkseen ei usein tarvitse kävellä kovin kauas, ja ruokaakin on yleensä tarjolla jokaisessa kadun kulmassa. Yömarkkinoilla myydään kaikkea tarpeellista ja hyvin tarpeetonta, lemmikkitarvikkeista elektroniikkaan ja vaatteisiin. Taipei herää eloon pimeän tultua, ja sillon on kiva lähteä haahuilemaan päämäärättömästi yömarkkinoille.

Me valitsimme pari viikkoa takaperin kohteeksemme Shilinin, jossa Taipein suurimmat ja kuuluisimmat yömarkkinat sijaitsevat. Siellä on lukuisia risteileviä pikkukatuja, joiden neonvalot hehkuvat pitkälle yöhön – ja kauppa käy. Mikäli olet koskaan haaveillut Heineken-pullon muotoisista puhelimen kuorista tai tietokoneen virralla toimivasta miniatyyrisesta pölynimurista, niin Shilin on oikea paikka juuri sinulle. Shilinissä sijaitsee myös food court, josta saa ostettua paikallisia herkkuja kohtuullisella hinnalla.

Jaan postaukset kahteen osaan, markkinapostauksella omansa ja ruoalle omansa. Näin näistä postauksista ei tule liian pitkiä ja puuduttavia. Nyt luvassa pieni katsaus markkinoiden tarjontaan ja hieman pohdintaa ostosten tekemisestä.

IMG_8729
IMG_8730
IMG_8735
IMG_8740
IMG_8741
IMG_8742

Mistä yleensä pidän itäisessä Aasiassa, on se, että täältä löytyy edullista ja kivaa ostettavaa. Lontooseen muuton jälkeen olen tosin vähentänyt shoppailua ulkomailla hyvin radikaalisti, sillä hyvin monia juttuja löytyy Lontoosta ja on silkkaa hölmöyttä raahata samoja tavaroita kotin maailman ääristä, varsinkin jos ketjuliikkeiden tuotteista puhutaan. Markkinoilta ja toreilta voi kuitenkin täälläpäin maailmaa tehdä löytöjä hyvin huokeasti, ja lähes poikkeuksetta jotain pientä tarttuu mukaan.

Olen asunut Taipeissa nyt vajaat kolme viikkoa ja tänä aikana olen ehtinyt tehnä muutaman kivan vaatelöydön yömarkkinoilta. Tässä asiassa yritän kuitenkin pitää järjen kädessä. Saavuin Taipeihin pienen rinkan voimin, ja koska tarkoitus on lentää lopullisesti takaisin Eurooppaan maaliskuun lopulla, en voi haalia kovin paljoa tavaraa. Pientä pelivaraa toki on, mutta koska lähdemme reissuun maaliskuulla, en ole kovin innokas kantamaan hurjaa määrää tavaraa mukanani. Tosin lennän marraskuussa Italiaan vajaaksi pariksi viikoksi, joten pystyn tarvittaessa viemään tarpeettomia tavaroitani sinne, mutta sekään ei ole tässä tilanteessa kovin ideaali ratkaisu.

Toisekseen, vaateostoksia rajoittaa paikallinen kokomitoitus. Olen eurooppalaisittainkin melko pitkä, joten uskotte varmaan ettei esimerkiksi mekkojen ostamisssa ole mitään järkeä, vaikka muuten ne sopisivatkin päälle. Muutaman pidemmän hameen olen hankkinut, sekä yhden parin varvassandaaleita. En muista milloin olisin viimeksi käyttänyt lippistä, mutta joka paikassa myytävät baseball-lippisten tyyliset lipat näyttävät olevan kovasti muotia ja jollain tapaa olen alkanut pitää niistä. Sopiva lippis on etsinnässä, kun tuo aurinkokin on paistanut kovaa ja korkealta koko täällä olon ajan. Auringonpistos ei ole sitä, minkä haluan juuri nyt saada, joten lippiksen hankintaa voin perustella myös käytännön syillä.

IMG_8752
IMG_8753
IMG_8754
IMG_8757
IMG_8749

Tietysti tähän kohtaan voi todeta, että onko tavaran jatkuvassa haalimisessa mitään järkeä. Olen tätä asiaa pohtinut pienessä päässäni jo pidemmän aikaa, ja kuten tuolla yllä totesin, olen vähentänyt omaa osteluani hyvin paljon. Sellaista spontaania ostelua lähinnä. Harkitsen nykyään hyvin tarkkaan ostoksiani enkä ostele mitä sattuu niinkuin ennen. Toki huteja tulee, ei siitä mihinkään pääse, mutta kun hieman jaksan asiaa miettiä, niin ostetut vaatteet ovat huomattavasti pitkä-ikäisempiä. Ja samalla kukkaro kiittää.

Myönnän toki sen, että tykkään shoppailla. Olen myös melko tarkka siitä, mitä päälleni laitan. Kuitenkin ne päälle päätyvät vaatteet ovat yleensä juuri niitä, minkä ostamista olen harkinnut hieman enemmän. Oli se sitten tyyriimpi merkkivaate tai markkinoilta ostettu parin euron hame. Ensimmäisiltä Aasian reissuillani yli kymmenen vuotta sitten tuli hankittua vaikka sun mitä vaatekappaletta, lähinnä koska kaikki oli niin edullista. Olen tästä järkiintynyt, vaikka aina silloin tällöin kiusaus ostaa jokin juttu hinnan vuoksi tuleekin vastaan. Kun tämä kiva hame on niin halpakin, näimpä juuri.

Elektroniikkaan liittyvät jutut ovat täällä markkinoilla tosin halvempia kuin Euroopassa, ja esimerkiksi iPhonen laturin johdon saa noin parilla eurolla. Noita juttuja tulee varmasti hankittua kun täältä lähtö koittaa, ja ehkä hankin vielä muutamat kuoret puhelimeen. Ne ovat eksoottisempia, kuin mitä esimerkiksi Suomessa on myynnissä, ja hintakin on edullinen. Tällä hetkellä puhelimessani ei ole kuorta, joten asia on melko akuutti – en halua pari kuukautta vanhan puhelimeni kärsivän liikaa tässä vaiheessa. Tuo olut-kuori on kuitenkin ehkä hieman liikaa, pysyttelen mielummin hieman neutraaleimmissa versioissa. Toisaalta, nämä ostokset voi hyvin perustella tuolla mainitsemallani hintaerolla Eurooppaan. Eikä nyt ihan kaikkea tarvitse aina järjellä perustella, joskus voi hyvin ostaa jotain kivaa ihan spontaanisti, kunhan en tee sitä koko ajan.

IMG_8758
IMG_8759
IMG_8748
IMG_8751
IMG_8756

Nykyään suuri osa rahoistani palaa ruokakokemuksiin, ja vaatteisiin menee paljon vähemmän. Ruokajuttuja on kiva muistella jälkikäteen, kuvien ja muistojen voimin, ja palata Lontoossa menneisiin reissuihin vierailemalla kyseisen maan ravintolassa. Esimerkiksi muutamassa Chinatownin ravintolassa on kiva käydä ja samalla muistella taannoisia Kiinan reissuja. Vaatteet ovat myös kivoja matkamuistoja, mutta uskon että ruokakokemukset pysyvät mukana pidempään.

Millaisia ostoksia te teette reissuilta / ulkomailta? Vaatteita, ruokaa, elektroniikkaa vai jotain muuta?