• Matkatarjoukset:
Valikko
Home 1 2 3 48 49

Mandariinikiinan opiskelu kolmessa kuukaudessa, hitti vai huti?

Muuttoni Taiwaniin mandariinikiinaa opiskelemaan sai pääosin erittäin hyvän vastaanoton tutuiltani, mutta muutaman kerran sain kuulla sen minkä monet kieltä opiskelevat kuulevat. Ei sitä kieltä noin lyhyessä ajassa opi. Kun lähden helmikuussa Taiwanista, olen opiskellut mandariinikiinaa kuusi kuukautta. Nyt minulla on takana hieman yli kolme kuukautta tämän yhden maailman vaikeimmaksi laskettavan kielen opintoja, mikä on hyvä rajapyykki kertoa hieman edistyksestäni ja tehdä havaintoja siitä, missä ajassa kieltä voi odottaa oppivansa. Onko se mahdollista lyhyessäkin ajassa?

Kerron nyt teille oman tarinani.

Kuten tiedätte, aloitin opiskelun aivan vasta-alkajan tasolta. Osasin sanoa Ni Hao, mutten juuri sen enempää. Eli aivan nollasta lähdin liikkeelle, kuten monet muutkin kurssikavereistani. Vaihdoin kurssia ensimmäisen viikon jälkeen, siitä syystä että aiempi ryhmäni koostui pääosin aasialaistaustaisista yhdysvaltalaisista, joilla oli jo opiskelemastamme kielestä jonkunlainen käsitys jo valmiina. Eli he olivat minua hurjasti edellä esimerkiksi ääntämisessa, äänteiden tunnistamisessa sekä perussanastossa. Päätös ryhmän vaihdosta rentoutti opiskeluani kovasti – olenkin jälkikäteen kiitellyt itseäni tästä. On mukava edetä yhdessä oman tasoisten kanssa ja vaihtaa keskustelunaiheita sitä mukaa, mitä opimme lisää uutta.

IMG_0089

Opiskelutahti on rankkaa, vaikka kurssini hieman leppoisampaan vaihdoinkin. Minulla on joka päivä kaksi tuntia opiskelua, mihin sisältyy joko isompi koe tai sanakoe sekä kasa läksyjä. Nämä kaikki arvioidaan. Pakollisten luentojen lisäksi kurssiaikatauluun kuuluu myös pakollisia kirjasto- sekä kuuntelutunteja, joista pidetään kirjaa. Kokonaisarvosanan  keskiarvon tulee olla 80 / 100 mikäli stipendin aikoo kuukausittain saada, joten lepsuiluun ei ole varaa ei sitten yhtään. Aasialaiset eivät ole myöskään tunnettuja siitä, että arvosanat heruisivat kovin helposti joten töitä on oikeasti täytynyt tehdä. Monta iltaa ja yötä olen valvonut koulujuttujen kanssa ja aamuisin on kirjasto kutsunut aikaisin. Mutta arvatkaas mitä, kaikki tämä vaivannäkö ja tuskailu on ihan oikeasti tuottanut tulosta!

Tällä hetkellä kieleni on tasolla, jolla pystyn kommunikoimaan kaupassa sekä ravintoloissa, tekemään tilauksia sekä päivittämään puhelinliittymäni netin kuukausittain. Peruskeskustelukin onnistuu, jos siihen sisältyy esimerkiksi kuulumisten vaihtoa, paikkojen sijaintien tiedustelua, vapaa-ajan viettokeskustelua, Taiwaniin liittyviä juttuja, tulevaisuuden suunnitelmia tai ruokajuttuja. Ruokaan paneudutaan kurssilla yllättävän paljon, mikä on ehdottomasti plussaa. Suurin osa opiskelijoista kun kuitenkin ruokailee kodin sijaan ulkona markkinoilla tai ravintoloissa. Osaan myös pyytää vuokranantajaa vaihtamaan asuntomme lämminvesivaraajan tarvittaessa, eli laidasta laitaan on tullut asioita opittua! Viime viikolla olin japanilaisen luokkakaverini kanssa kahvilla parin tunnin ajan ja koska hän ei englantia osaa, niin meidän oli käytävä keskustelut kiinaksi. Ei se keskustelu mitään ydinfysiikkaa ollut, mutta kotiin tullessani minulle tuli olo että tässähän on tosissaan menty eteenpäin ja lujaa.

IMG_9090

Käytämme paljon aikaa merkkien kirjoittamiseen sekä pinyiniin, mikä on tietysti aina hyvä asia. Kuitenkin Taiwaniin tullessani asetin itselleni tavoitteen oppia puhumaan kiinaa, en oppia kirjoittamaan merkkejä. Maassa maan tavalla ja koulussa koulun tavalla, tietenkin, mutta olisin mieluummin käyttänyt merkkeihin käytetyn ajan puheen harjoitteluun. Monet ulkomaalaiset kun kiinaa saattavat puhua, mutteivat osaa lukea pinyiniä enempää. Ja se olisi riittänyt minulle. Eihän tästä merkkien osaamisesta tietysti haittaa ole, joten pitää kääntää asia edukseni jos/kun kiinan kielitaitoa vaativaa työtä haen.

Vastaukseni otsikon esittämään kysymykseen Mandariinikiinan opiskelu kolmessa kuukaudessa, hitti vai huti? on hyvin selvä. Kyllä sitä kiinaa kannattaa opiskella, vaikka vain vähänkin aikaa. Kolme kuukautta mandariinikiinan opiskelua on ehdottomasti vaivan arvoista, siinä ajassa on mahdollista kehittyä huimasti ja edistyminen on vain sinusta itsestäsi kiinni. Jos opiskelet pari tuntia viikossa ilman sen kummempaa tavoitetta tai patistelevaa opettaajaa, eivt tulokset ole välttämättä kovin hyviä. Mutta jos käytät aikaasi vain ja ainoastaan opiskeluun ja käytät kieltä myös koulun ulkopuolella, on sinulla hyvät mahdollisuudet oppia perusasiat. En minä kolmen kuukauden opiskelun jälkeen väitä sujuvasti kieltä puhuvani, mutta pystyn jonkinasteiseen keskusteluun ja selviydyn arkipäivän tilaiteista (vaikka roska-auton kuljettajaa en ymmärrä ollenkaa eikä hän minua, herra ei ilmeisesti pidä lajitteluun käyttämistämme roskapusseista). Virheitä tulee, mutta kummallistahan se olisi jos niitä ei tulisi. Ahkeruus palkitaan ehdottomasti tässä asiassa.

Teen helmikuussa tähän postaukseen jatkopostauksen ja kerron millainen tilanne on kuuden kuukauden opiskelun jälkeen.

Millaisia kokemuksia teillä on vieraiden kielten opiskelusta?

Eslite, Taipei – Yö kirjakaupassa

Taipeilaiset eivät ole bilekansaa. He viettävät usein viikonloppuiltansa kuljeskellen yömarkkinoilla ja yleisesti ottaen heidän alkoholinkäyttönsä on hyvin vähäistä verrattuna esimerkiksi Euroopan maihin. Karaoke (useimmiten) selvinpäin on heidän lempipuuhaansa yömarkkinoilla kuljeskelun lisäksi ja nämä aktiviteetit riittävät viihdykkeiksi itsessään – alkoholia ei siihen viihtymiseen tarvita. Karaoken ja yömarkkinoiden lisäksi yksi paikallisten mielenkiintoisista, rauhallisista ajanviettotavoista on viettää aikaa yömyöhään kirjakaupassa, lukemassa kirjoja rauhallisessa ympäristössä. Mahdollisuuden tähän tarjoaa Taipeissa Eslite-niminen kirjakauppa. Eslitestä löytyy valikoimaa aivan varmasti jokaiselle ja mikä parasta, kirjoja on tarjolla myös englanniksi. Voit lukea kirjaa hyllystä, voit ostaa kirjan ja lukea sitä tai voit tuoda paikalle oman kirjasi, kaikki on sallittua. Eikä kukaan pakota sinua ostamaan mitään. Rakastan kirjakauppoja ja Eslite onkin ollut Taipeissa yksi suosikkipaikoistani.

Kävimme testaamassa kirjakaupan tunnelman yöllä muutama viikko sitten ja voi miten ihanan hiljaista siellä onkaan – paikka on kuin kirjasto konsanaan. Ihmiset lukevat kirjojaan nurkissa lattialla ja onpa joku saattanut tuolinkin löytää. Meillä oli omat kirjat mukana, mutta monet tutustuivat kirjakaupan valikoimiin joko ostaakseen tai ihan vaan lukiakseen osan kirjasta ja palauttaakseen sen takaisin hyllyy. Paikalla oli niin nuoria, keski-ikäisiä kuin vanhuksiakin – mutta myös perheitä lapsineen.

Brittilehti Guardian on myös huomioinut Esliten, artikkelin voi lukea tästä. Guardian väittää että kirjakauppa on auki 24 tuntia vuorokaudessa – kävimme itse Eslitessä Taipei 101:n lähistöllä ja se sulki ovensa kahdelta. Voi olla että ketjun toinen liike Taipein Xinyissä on auki läpi vuorokauden, mutten ole asiasta aivan varma. Alla tunnelmia paikan päältä:

IMG_0071

IMG_0076

IMG_0065

IMG_0067

IMG_0066

Eslite menee ehdottomasti Taipeissa vierailevan must-kohteiden listalle. Suosittelen vierailua yö-aikaan, vaikka paikka on vaikuttava päiväsaikaankin. Ja mikä parasta, Eslite ei ole vain ja ainoastaan kirjakauppa sanan varsinaisessa merkityksessä. Sieltä löytyy myös kahvila, ravintola, design-kauppoja (Iittala!) sekä huhujen mukaan myös viinikellari. Jokaiselle jotakin, ehdottomasti!

Onko linjoilla muita kirjakauppa-faneja? Miltä vaikuttaa mahdollisuus viettää yö (tai ainakin osa siitä) kirjakaupassa?

Uskoisitko, että Taipei on ulkoilijan paratiisi?

Taipei on suuri miljoonakaupunki, jossa betoniviidakko on läsnä kaikkialla. Ja se Taipein betoniviidakko, se se vasta ruma onkin. On yleisesti tiedossa, että Taipei on yksi Aasian rumimpia kaupunkeja mitä rakennuksiin ja arkkitehtuuriin tulee – taipeilaiset tykkäävät itsekin mollata rakennuksiaan ja niiden ulkomuotoa. Miljoonakaupunki, jossa infrastruktuuri ei ole välttämättä sieltä parhaasta päästä saattaa olla stressaava ympäristö asua ja elää. Siksi paikalliset mielellään suuntaavatkin vapaapäivinään Taipein lukuisille vuorille tekemään kävelylenkkejä ja nauttimaan luonnosta sekä ulkoilmasta.

Viime lauantaina meillä oli kello soimassa heti kahdeksan jälkeen. Heräsimme virkeinä hyvin nukutun yön jälkeen ja suuntasimme kohti Xiangshania, eli Elefanttivuorta. Yksi hyvä puoli sen lisäksi, että Taipein ulkoilureitit ovat hyvin hoidettuja ja opastattuja on se, että niitä on melkein kaikkialla. Niin metroasemien läheisyydessä kuin keskellä kaupunkiakin. Kenenkään ei tarvitse lähteä kauas Taipeista ellei niin tahdo, sillä kaupungin ytimen läheisyydestä löytyy monta eri vaihtoehtoa ulkoilijalle. Xiangshanin reitti on siitä kiva, että siellä riittää roimasti käveltävää ja sieltä aukeaa varmasti yksi kaupungin parhaista näköaloista. Katsokaa kuvat, niin ymmärrätte mitä tarkoitan.

IMG_0022

IMG_9929

IMG_9913

IMG_9938

IMG_0007

Reittien varrella on usein taukopaikkoja, joille on mukava pysähtyä nauttimaan eväitä ja lepäämään. Xiangshanin vuori on jyrkkä ja portaita saattaa olla ylämäkeen kilometrinkin verran – tauko tulee ehdottomasti tarpeeseen jossain vaiheessa matkaa. Meillä oli eväänä taiwanilaista sipulileipää vuoren alla olevasta kojusta hankittuna, banaania sekä tietenkin vettä. Sen verran voimia kiipeäminen vaatii, että on aina hyvä olla jotain evästä mukana.

IMG_9971

IMG_9954

IMG_9984

Jos kukaan teistä lukijoistani on Taipeihin matkalla nyt tai tulevaisuudessa, suosittelen että retkeä Xiangshanilla, joko päivällä tai auringonlaskun aikaan. Päivällä maisemat ovat upeat, mutta auringonlaskun aikaan tuolla on aivan oma tunnelmansa. Aurinko laskee Taipein ylle ja värjää taivaanrannan usein eri värein, kauniimpaa näkyä saa hakea!

Photo credits: Myself and Hannamiina Tanninen

”Finnair myy puppua taivaalla” – osuiko Riku Rantala oikeaan?

Internetissä on viime päivinä kiertänyt ahkeraan Madventuresin Riku Rantalan Helsingin Sanomissa julkaistu kolumni Finnair myy puppua taivaalla. Rantalan kolumni ottaa kantaa Finnairin uuteen politiikkaan olla tarjoamatta ilmaista välipalaa Euroopan lennoilla. Kolumniin pääsee tästä.

Paljon matkustanut Rantala lensi Finnairin siivin Barcelonaan ja teki huomion huonontuneesta palvelutasosta. Finnair lanseerasi välipalatarjoilun tilalle tulleet SkyBistron maksulliset välipalat kätevästi ”uudeksi valinnan vapaudeksi taivaalla”, mikä sai Rantalan lähinnä huvittuneeksi. En ole itse lentänyt Finnairin siivin sitten elokuun, jolloin turistiluokassakin sai vielä maksuttoman välipalan, mutta muistan kyllä hyvin tästä palvelumuutoksesta käytäneen polemiikin. Tämä Rantalan kokemus kuitenkin innotti minut pohtimaan tuota Finnairin tilannetta ja näitä perinteisiä lentoyhtiötä halpalentoyhtiöihin verrattuna.

Sinänsä ei ole yllätys, että Finnair teki ratkaisun muuttaa koneessa tehtävä ruokatarjoilu maksulliseksi. Perinteisten lentoyhtiöiden joukkoon on viime aikoina tullut lukuisia halpalentoyhtiöitä, jotka ovat osoittautuneet varteenotettaviksi kilpailijoiksi. Perinteisten toimijoiden kuten Finnairin kustannusrakenne ei oikein toimi muuttuneilla markkinoilla ja säästöjä on saatava. Se on ymmärrettävää, vaikkei palvelujen karsiminen todellakaan mikään ideaalitilanne ole.

FIN Airbus A330 New 05 RGB

Kuva: Finnair kuvapankki

Itse teen ostopäätökseni hyvin pitkälti fiiliksen ja tunteiden perusteella. Kirjoitinkin taannoin ihan oman postauksen siitä, mikä lentolippuni ostopäätökseen vaikuttaa. Se on monen asian summa, mutta mielikuvat lentoyhtiöstä vaikuttavat ehdottomasti päätökseeni. Otetaan esimerkkinä Helsingin ja Lontoon reitti, jolla Lontoossa asuessani lensin jopa useita kertoja kuukaudessa (toki vaihdoin Helsingissä vain konetta Kuopioon matkallani). Helsingin ja Lontoon reitillä on toimijoita tällä hetkellä kolme; Finnair, British Airways ja Norwegian. BA on näistä kolmesta nykyään ehdoton ykkönen mitä palveluun tulee – britit osaavat asiakaspalvelun ja matkustajalle tarjotaan matkan aikana ilmainen välipala sekä rajaton määrä juomaa. Finnair on tällä hetkellä samalla tasolla Norwegianin kanssa, sillä molemmat yhtiöt veloittavat tarjoilusta. Itse en näe tässä kohtaa enää suurta eroa Finnairin ja Norwegianin välillä, vaikka Finnairin asiakaspalvelu keskimäärin onkin himpun verran Norwegiania ystävällisempää. Molemmilla maksat tarjoilusta jos sellaista halut, molemmat yhtiöt vievät sinut perille Lontooseen vajaassa kolmessa tunnissa ja hinnat ovat usein Norwegianin hyväksi edullisemmat (ei tosin aina, mikä kannattaa ottaa lentoja varatessa huomioon). Lontoon kentilläkään ei ole suurta eroa. Finnair vie sinut Heathrowlle kun vastaavasti Norwegian käyttää Gatwickin kenttää. Kummaltakin on hyvät ja nopeat yhteydet Lontoon keskustaan eikä matkustajan tarvitse käyttää halpalentoyhtiöiden suosimia, kaikista kauimmaisia kenttiä kuten Stanstedia tai Southendia.

Jos minulla olisi vaihtoehtona nuo kaikki kolme yhtiötä matkallani Lontoosta Helsinkiin, suunnilleen samalla hinnalla ja aikataululla (tilanne saattaa olla usein tämä), valintani olisi luultavasti British Airways. Kuten aiemmin mainitsin, mielikuvat ja fiilikset näyttelevät suurta osaa ostopäätöksessäni ja täytyy myöntää että Finnairin uusi politiikka ei varsinaisesti puhu yhtiön käytön puolesta. Ja jos samalla hinnalla on mahdollista saada se välipala ja lasi viiniä siellä koneessa, niin tottakai valitsen BA:n. Tämä on sinänsä hyvin pieni asia, mutta samalla kovin suuri yleisfiiliksen ja matkustamismukavuuden kannalta. Eri asia on sitten se, jos lippujen hinnat vaihtelevat kovastikin, silloin hinta määrittää yhtiön. Mutta liputan ehdottomasti Norwegianin edullisten hintojen puolesta tulevaisuudessa, kun kotimainen Finnair tarjoaa samat palvelut mitä halpalentoyhtiökin, vaikka maksuttoman kahvikupin taitaa silti vielä saada.

Olen Rantalan kanssa samoilla linjoilla, että uusi Sky Bistro ei välttämättä ollut se paras peliliike, vaikka syyt sen lanseeraukseen ymmärränkin. Finnair kun kuljettaa paljon meitä suomalaisia ja eurooppalaisia mutta myös paljon hyvään palveluun tottuneita aasialaisia, jotka ovat matkalla Eurooppaan. Toivottavasti tämä palvelun heikentäminen ei satu Finnairin omaan nilkkaan, toivon sitä todella. Finnair kun on kuitenkin lentoyhtiö jota käytän hyvin mielelläni. Se on suomalainen ja se tunnetaan sekä turvallisuudestaan että luotettavuudestaan. Arvostan näitä ominaisuuksia, mutta toisaalta… ei BA:kaan huono ole mitä turvallisuuteen ja luotettavuuteen tulee. Tällöin nämä pienet jutut kuten tarjoilu koneessa muuttuvatkin suuremmiksi, kun sitä lippua aletaan ostamaan. Euroopan lentoliikenteessä on niin paljon kilpailua ja täten vaihtoehtoja kuluttajille.

Heräsikö teillä ajatuksia asian tiimoilta?

Uutisia: Minusta tulee vloggaaja!

Facebookin puolella vihjailin ja paljastinkin jo uutisia, joita olen pitänyt omana tietonani jo hetken. Nyt on aika paljastaa asia myös täällä blogin puolella ja kertoa lisää uusista tuulista jotka tuovat tähän blogiinkin hieman uutta.

Sain jokin aika sitten yhteydenoton Vlogia-portaalista, joka on suomalainen videoblogeihin keskittynyt portaali. Sen tarkoitus on helpottaa videoblogien löydettävyyttä nettimaailman syövereistä ja edistää videobloggaamista sekä vlogien näkyvyyttä. On huomattu, että viime aikoina vlogien määrä on ollut nousussa ja tästä insporoituneena Vlogian joukko päätti perustaa portaalin, jota ei aiemmin ole Suomessa ollut olemassa (lähde). Minulta tiedusteltiin, kiinnostaisiko videoiden tekeminen portaalin alla. Myönnettäköön että videoiden teko on ollut mielessäni jo pidemmän aikaa, mutta en ole saanut motivoitua itseäni videoiden tekoon iPhonella ja aina on ollut muka liian kiireista. Vlogian yhteydenoton jälkeen aloin miettimään toden teolla videoiden tekoa: nyt tai ei koskaan, ajattelin. Olin myös juuri sopivasti saanut Italianolta ja hänen perheeltään GoPron lahjaksi, joten kalusto tulisi olemaan kunnossa jahka sen kaikkiin salaisuuksiin ehdin perehtyä. Kai tällä jokin tarkoitus oli kun nämä kaksi asiaa sattuivat samaan aikaan ja muutaman päivän mietinnän jälkeen päätin sanoa Vlogian ehdotukselle kyllä.

Tästä lähtien minua siispä näkee ja kuulee myös videolla. Suuria muutoksia tämä ei blogiini tuo sillä blogi päivittyy kuten ennenkin, tosin tulen videot linkkaamaan ekstrana myös tänne blogiin. Pidän itse blogeista joissa on silloin tällöin videoita lisukkeena, mutta muutama seuraamani blogi on muuttunut lähes kokonaan videoblogiksi ja se on saanut minut lopettamaan niiden seuraamisen. Blogi on blogi ja tykkään lukea kirjoitettua tekstiä – vlogit ovat erikseen. London and Beyond tulee täten pysymään entisellään, joskin linkkaukset videoihin saattavat yleistyä. Vlogit ovat oma, kiehtova maailmansa ja olen itse vasta toden teolla löytämässä niitä. Opittavaa on paljon, niin vlogien seuraajana kuin vloggaajanakin mutta olen tästä mahdollisuudesta todella innoissani.

Alla on linkki ensimmäiseen videooni, joka on pieni esittely itsestäni sekä vlogin tulevaisuudesta. En ole koskaan tykännyt katsoa itseäni videolta, mutta nyt minun on siihen vain totuteltava. Seuraavat videoni tulevat koskemaan elämää Taipeissa, elävää kuvaa tulee niin kotikulmilta kuin yömarkkinoilta kunhan Italiano saapuu Taipeihin alkuviikosta. Tarvitsen häneltä hieman apua tuon GoPron ja sen ohjelmien kanssa – pienen tutoriaalin jälkeen homma tulee käynnistymään toden teolla. Tuttuun tapaan otan juttuideoita vastaan!

Vlogian profiiliini pääsee tästä.