Yleinen

Raskaus ja synnytys Saksassa

maanantai, heinäkuu 25, 2016
ON POINT

Noniin, tämä juttu on ollut pitkään työpöydällä ja vihdoin on valmista! Eli kuinka raskaana olo ja synnytys sujuukaan Saksassa? Tämä stoori on oma kokemukseni Düsseldorfin alueelta, NRW-osavaltiosta, käytännöt saattavat erota muualla. Kuvat muutama päivä ennen h-hetkeä.

En tunne juurikaan Suomen käytäntöjä ja olen tältä osin pelkästään kuulopuheiden varassa. Joten suuremmat vertailut jätän sikseen, olisi mukava kuulla kokemuksia Suomesta ja muualta maailmasta kommenttiboksissa!

Kuten osa teistä tietääkin, saavuimme Lontoossa vietettyjen vuosien jälkeen Bilbaon kautta Düsseldorfiin lokakuussa 2015. En tiennyt vielä koneen noustessa Bilbaosta kohti Düsseldorfia, että meitä olisi kesällä kolme. Pian ihana totuus kuitenkin valkeni, ja alkoi ihan uudenlainen elämäntilanne ja tulevaisuuden suunnittelu Saksassa. Ongelmaksi koitui kuitenkin käytännön toimet. Miten tilanteessa toimitaan, miten lääkärit ja neuvolat pelaavat? Eikun selvittämään (tai Matteo selvitti, koska puhuin saksaa noin kaksi sanaa).

Ja iso kiitos Ajatuksia Saksasta -blogin Oilille, joka oli suurena apuna alkuvaiheessa!

IMG_6085

Alussa: etsi kätilö ja lääkäri

Saksassa ei ole neuvolasysteemiä Suomen tapaan, vaan jokainen äiti etsii itselleen hebammen eli kätilön joka opastaa ja auttaa raskausaikana. Hebammen löytäminen ei ollut Düsseldorfissa helppoa puuhaa, sillä monet olivat täyteen varattuja ja tietysti kun englanninkielistä etsii, on vaihtoehtoja vielä vähemmän. Minua kuitenkin onnisti lopulta, ja löysin englantia hyvin puhuvan kätilön kodin läheltä.

Kätilön kanssa tapasin kerran suunnitellusti, ja sen jälkeen mikäli oli asiaa / jokin mietitytti, sain soittaa hänelle ja tarvittaessa sopia tapaamisen. Eli emme tavanneet säännöllisesti, mutta tarvittaessa hän oli aina saatavilla. Tapasin hänet kaksi kertaa raskauden aikana, ja vaihdoin muutaman WhatsApp-viestin.

Lääkärin löytäminen oli myöskin taitolaji, sillä monet praktiikat olivat täynnä. Saksassa vastaanotot ovat yksityisiä, joten sain soitella varmaan kymmeneen ennenkuin minua onnisti. En voinut enää valita sillä olin viikolla 6, ja ensimmäinen tarkastus odotteli jo. Otin ensimmäiseltä vapaalta praktiikalta ajan, ja onneksi otin – paikka osoittautui napakympiksi (tästä lisää tekstin edetessä).

IMG_6093

Raskausajan tutkimukset lääkärin vastaanotolla

Tässä päästään aiheeseen, jota en voi lakata ihmettelemästä. Miten jokin asia vaan voi toimia näin hyvin?

Ensimmäisen kerran näin lääkärin viikolla 6, kuten yllä mainitsin. Perustarkastus, jossa tarkastettiin että siellä tosiaan on joku. Ensimmäiset 7 kuukautta tapasin lääkärin (gynekologi luonnollisesti) kerran kuussa, jolloin tapaamisilla suoritettiin ultraääni ja otettiin tarvittavat kokeet. Toiseksi viimeisellä kuulla lääkäri ultrasi vauvan kahden viikon välein ja viimeisellä kuulla kerran viikossa. Yliajalla lääkäri treffataan kahden päivän välein. Ei valittamista, laskin että kävimme noin 15 ultrassa raskauden aikana (muutamaan ultrakertaan saattoi vaikuttaa se, että olin hetken tarkemmassa syynissä lapsiveden määrän vuoksi).

Kaksi näistä ultrista oli omakustanteisia, sillä kaltaiselleni nuorehkolle henkilölle ei esimerkiksi niskapoimu-ultra kuulu pakettiin. Nämä itsemaksetut, sonografin suorittamat ultrat olivat erittäin tarkkoja ja saimme selville pienen sukupuolen viikolla 12. 99% varmuudella lääkäri lupasi poikaa, ja sieltä se poika sitten tuli (tyttölupausta ei olisi uskaltanut antaa). Toisella kerralla suoritettiin rakenne- ja 4D-ultra, joka otettiin kun pakettiin kuului. Omaa kustannetta taisi näisä kahdesta tulla maksettavaksi noin 200€ verran.

Olin todella onnekas lääkärini suhteen ja tämä leidi on aivan mahtava tapaus. Ammattimainen, mutta samalla sopivan rento – sai minut, lääkärikammoisen, positiiviselle mielelle lääkärin tapaamisista.  Hän soitteli jopa henkilökohtaisesta numerostaan puhelimeeni muutaman kerran kun yliaika lähestyi ja kyseli että ”eikö vielä mitään kuulu?”. Tällaista arvostan kovasti, tulee sellainen fiilis että on hyvässä hoidossa. Vauvan synnyttya WhatsAppailimme puolestaan vauvasta (ja jalkapallon EM-kilpailuista). Ehdottomasti paras lääkärikokemus ikinä. Lääkärikäytännöissä saattaa olla vaihtelevuutta Saksan sisällä, ja joillain ultria on ollut paljon vähemmän kuin omalla kohdallani – käsittääkseni riippuu siis praktiikasta ja lääkäristä kovastikin.

Nostan vielä ylös ison positiivisen jutun lääkäristäni: hän nimittäin lupasi, että saan halutessani sektion.  Synnyttäminen oli omalla kohdallani välttämätön paha, jonka toivoisi voivan jättää välistä kokonaan. Loppuvaiheessa kuitenkin kallistuin normaaliin synnytykseen, sillä ajattelin näin pääseväni nopeammin lenkille ja golfkentälle. No, hätäsektioon jouduttiin kuten tiedätte ja silloin sitä mietti että sillä suunnitellulla sektiolla olisi päässyt helpommalla. Mistäs näistä sitä koskaan tietää. Minua kuitenkin helpotti aivan järjettömästi tieto siitä, että sektion saa halutessaan eikä siitä tarvitse vääntää (ilmeisesti ei Saksassa muutenkaan juuri tarvitse). Muuten olisin luultavasti panikoinut koko raskauden ajan, mikä sekään ei kovin ideaalitilanne ole.

Sairaalan valinta: Uniklink Düsseldorf

Sain valita synnytyssairaalan Düsseldorfissa, ja kiersin kaukaa kaikki niin sanotut hippisairaalat. Kyllä, näitä kuulemma Saksassa on ja esimerkiksi ainakin yksi Düsseldorfissa sijaitseva sairaala on tunnettu luonnonmukaisista synnytystavoistaan. Ei kiitos. Lopulta valitsin Düsseldorfin yliopistollisen sairaalan, joka oli sekin mitä mainioin kokemus. Kerroin jo sairaalaan rekisteröityessäni siitä, että olen pohtinut sektiovaihtoehtoa ja normaalitilanteessa haluan kaikki dropit mitä laillisesti saa sairaala minulle antaa. Rekisteröityminen tapahtui noin 1,5kk ennen laskettua aikaa, ja silloin käydään tapaamassa lääkäriä ja tarkistamassa että kaikki on heidän osaltaan ok. Sain samalla lähetteen anestesialääkärin vastaanotolle varmistamaan, että epiduraalille ei ole estettä – käsittääkseni tämä on normaalikäytäntö.

IMG_6109

Sairaalassaoloaika

Pelosta etukäteen ilmoittaminen osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi, ja koko toimitus oli yhtä tuntia lukuunottamatta melko kivuton ja henkilökunta oli todella mahtavaa. Olisihan lääkkeet varmasti muutenkin saanut, mutta anestesialääkäri saapui paikalle laittamaan epiduraalia 5 minuutissa ja sitä lisättiin kätilön toimesta erittäin usein. Ihana kätilöni oli tietoinen halustani saada kaikki lääkkeet ennakkopapereiden perusteella eikä nikotellut asiassa ollenkaan. Kaikki sujui siis melko kivuttomasti siihen asti kunnes loppumetreillä minut raijattiin nukutettavaksi ja heräsin seuraavana aamuna kivuliaan haavan kanssa. Loppu hyvin kaikki hyvin, eikä nopeasta sektiosta jäänyt traumoja. Eikä enää tarvitse kuulemma synnyttää normaalisti jos lisää lapsia joskus meille siunaantuu.

Olin luonnollisesti aivan pihalla koko leikkauksen ajan, ja herätessäni Matteo oli minua vastassa vauvan kanssa. Muistan vain, että vauvalla oli keltainen pipo ja näin Matteon kasvot omieni läheisyydessä. Sitten taisin tajunnan rajamailla siirtyä vähän muihin asioihin: ensimmäinen kysymys oli lääkärille, että miten päin viilto tehtiin vatsaani. Bikinirajaan tavallista rajumpi viilto, ylhäältä alas-viiltoja ei kuulemma enää suosita. Näköjään siinä sumussa prioriteetit olivat kunnossa. Muistan myös jutelleeni lääkärille viisaita taiwanilaisesta ruoasta heti viillon suunnan selvittyä. Sillä lailla. Hän ei muistaakseni ollut järin kiinnostunut aiheesta.

Halusin ehdottomasti perhehuoneen sektion jälkeen. Olin suunnitellut sitä muutenkin normaalitilanteessa yhdeksi yöksi, ja ajattelin sen jälkeen selviäväni jaetussa huoneessa kunnes pääsen kotiin. Perhehuone kustantaa 200€ yöltä, joten ajattelin yhden yön riittävän (jaetussa huoneessa oleilu on ilmaista). Arvaamattomien tapahtumien jälkeen päädyimme kuitenkin jäämään perhehuoneeseen neljäksi yöksi. Meidän ei tarvinnut poistua sieltä ollenkaan, ja lääkärit ja hoitajat hoisivat kaikki asiat huoneessamme (huom. saksalaiset lääkärit olivat kuin suoraan Abercrombie & Fitchin mallikatalogista, joten vastailepa sitten siinä nätisti kaikkiin how does it feel down there kysymyksiin).

Olin seuraavat päivät melko kipeä, ja Matteo pystyi olemaan sairaalassa yötä ja hoitamaan vauvaa. Jaetussa huoneessa oleilu olisi ollut ilmaista, mutta ajattelen niin että on olemassa asioita joita ei pysty rahassa mittaamaan. 800€ on paljon rahaa, mutta näin pääsin hyvin aloittamaan toipumisen ja Matteokin sai olla pienen kanssa heti alusta pitäen.

Kotiinpääsy

Kotiinpääsy tapahtui neljäntenä päivänä, kun päätin että nyt saa sairaalaelämä riittää ja paranen paljon paremmin kotona. Eihän se kävely mitään herkkua ollut, mutta tahdon voimalla marssin autoon ja tuskailin jokaisen kuopan kohdalla mikä automatkalla kohdalle osui. Sain luvan kotiutua sillä ehdolla, että hebammeni eli kätilöni tulee kylään heti kotiutumista seuraavana päivänä. Tämä onnistui, ja muutenkin kätilöpalveluihin olen Saksassa supertyytyväinen. Kätilö käy synnytyksen jälkeen kotona noin 10 kertaa tsekkaamassa että vauvalla ja äidillä on kaikki ok ja auttamassa alkuun, mikä on ihan mainio juttu. Ja täällä sitä kotona ollaan, ja kaikki on oikein mainiosti.

Taitaa olla parempi pysytellä tästedes matkailullisissa jutuissa, tämän jutun kokoamiseen kului tuplasti aikaa verrattuna normaalijuttuihin – matkailusta runoilu on huomattavasti helpompaa. Ajattelin kuitenkin vielä valaista Saksan terveydenhuoltoon liittyviä juttuja erillisessä artikkelissa, ja sivuta hätäsektiosta toipumista muiden juttujen ohella.

Millaisia kokemuksia sinulla on aiheesta kotimaassasi? Suomessa / muualla? Kuulen erittäin mielelläni!

MÖKKIMATKAILU
Yleinen

”Pari päivää mökillä on ok, ja sitten kaipaa jo pois”

Mökkeily, suomalaisten suosikkihuvi. Otsikko on omasta suustani (ja osa viime maanantain #matkachatissa käyttämääni lausahdusta), ja kuvaa hyvin suhdettani mökkeilyyn. Se on ihan kivaa, kauniissa paikassa suomalaisessa maisemassa. Hyvän seuran ja ruoan kanssa tietenkin. Mutta yleensä muutama päivä riittää ja sitten on jo mukava palata…

torstai, heinäkuu 21, 2016
PIAN ELÄMÄ VOITTAA
Yleinen

Pian elämä voittaa

Huh huh mikä viikko takana. Onnellinen, mutta fyysisesti vähän hankala. Vähän kuulumisia tähän väliin, olkaas hyvät! (tulipas vähän radikaali otsikko, mutta kohta tässä ollaan taas jaloillaan!) Alkuun: beibi on aivan ihana tietenkin, suloinen ja lutuinen kuin mikä. Syö ja nukkuu. Sitten muutama kuuluminen omasta…

torstai, heinäkuu 14, 2016
IMG_6213
Yleinen

Meitä on nyt kolme

Pikaiset terkut vauvalandiasta! Joku teistä saattaa tietääkin, että meidän perheemme lisääntyi viikko sitten yhdellä hengellä. Pieni poika syntyi lopulta hätäsektiolla perjantain ja lauantain välisenä yönä Düsseldorfin yliopistollisessa sairaalassa ja kaikki on lopulta paremmin kuin hyvin. Tietysti hätäsektio on aina iso toimenpide, mutta pieni voi…

lauantai, heinäkuu 9, 2016
BREXIT
Yleinen

Brexit, kommentoinpa sittenkin

Heräsin aamulla siihen, kun Matteo lähti töihin ja huikkasi Britannian lähtevän EU:sta. Olimme illalla arvuutelleet Brexit-tulosta, mutta kumpikaan meistä ei uskonut siihen, että Britannia ihan oikeasti äänestää leave. Toki itse uskoin siihen, että tiukille menee, mutta tämä lopputulema tuli vähän puskista ja sai minut…

perjantai, kesäkuu 24, 2016