• Matkatarjoukset:
Valikko
Home 1 2 3 43 44

Pingxi, Taiwan: Päivän mittainen luokkaretki

Viime viikkoina olen pohdiskellut hieman enemman bloggaamiseen liittyvia yleisia asioita. Ei huolta kuitenkaan, Taiwan on mielessa ja blogissakin tulette Taiwanista kuulemaan vielä kyllästymiseen asti!

Nyt kuitenkin sen kummemmitta puheitta asiaan, eli viimeviikkoiseen luokkaretkeen Pingxin kaupungissa.

En ole ollut luokkaretkella sitten ylä-asteen. Luokkaretkiä järjestettiin lukiossa vähän ja abi-risteilynkin skippasin. Yliopistossa ei varsinaisia luokkaretkiä myöskään ollut, joten olin siinä uskossa että nuo ylä-asteaikojen luokkaretket jäivät viimeisiksi. Viime viikolla tilanne kuitenkin muuttui, kun opiskeluviikon päätteeksi lähdimme luokkaretkelle Pingxiin, vanhaan perinteiseen taiwanilaiseen kaupunkiin keskelle ei mitään.

Vaikka Pingxi sijaitsee vain noin parin tunnin matkan päässä Taipeista, on se aivan kuin eri maailmasta. Kaupungin helmiä ovat sen kapeat kadut, läheiset vuoret sekä illan tullen taivaalle lähetettävät valaistut lyhdyt (lanterns). Kiinalaisen uuden vuoden aikaan Pingxiin saapuu tuhansia kävijöitä (Pingxi Sky Lantern Festival) viettämään uutta vuotta ja lähettämään lyhtyjä taivaalle. Lyhtyjä on tarjolla monen värisiä ja jokaisella värillä on oma sanomansa. Iltaisin taivaalle karkaavat lyhdyt ovat upea näky ja jokaiseen lyhtyyn on tapana kirjoittaa omia toiveitaan ja unelmiaan. Alempana kuvia ja lisää asiaa näistä lyhdyistä.

Pingxi on todella kiva päiväretki-kohde, joskaan sinne ei ole kovin helppo matkustaa. Taipeista tullessaan junaa on vaihdettava pahimmillaan parikin kertaa ja ensikertalaiselle reissu olisi ollut melko hankala ilman asiantuntevia oppaita. Todettakoon kuitenkin, että matka oli kaiken vaivannäön arvoinen. Perillä meitä odotti alkuun sateinen sää, mutta pimeän tullen ja sateen loputtua saimme nauttia täysin siemauksin Pingxin tunnelmasta ja lyhtyjen kanssa puuhaamisesta.

IMG_9302

IMG_9312

IMG_9304

IMG_9310

IMG_9357

IMG_9319

IMG_9340

IMG_9292

IMG_9374

Lyhtyjen taivaalle lähettämistä täytyy Pingxissä ehdottomasti kokeilla. Lyhty maksaa noin 200 NTD (hieman yli neljä euroa) ja kuten yllä mainitsin, siihen on tapana kirjoittaa omia toiveita sekä unelmia – lyhdyillä on tapana tuoda sen lähettäjälle hyvää onnea. Toiveiden kirjoittamiseen saattaa kulua aikaa jonkin verran, riippuen kuinka monta henkeä yhtä lyhtyä on jakamassa. Meitä oli neljä jakajaa ja jokaiselle jäi yhden ”sivun” verran tilaa. Operaatioon kului melkein tunti. Lyhtymme oli koristeltu lopuinviimein espanjan, hollannin, japanin, kiinan sekä suomen kielillä. Meidän luokka on kyllä kivan kansainvälinen ja olen siitä hyvin onnellinen – vaikka olen ollut kansainvälisen ilmapiirin ympäröimä vuosia, olen saanut nyt ystäviä itselleni täysin tuntemattomista kulttuureista esimerkiksi Latinalaisen Amerikan alueelta.

IMG_9290

IMG_9291

Värien merkitykset ja sanoma käyvät ilmi allaolevasta taulusta. Lyhtyjä myydään joko yksivärisinä tai värikomboina. Itse valitsimme värikombon, jossa oli sekä punaista että keltaista väriä.

IMG_9305

IMG_9399

IMG_9441

Kaikenkaikkiaan luokkaretkemme oli erittäin onnistunut, vaikkakin sää onnistuikin latistamaan fiilistä hieman. Kauniina päivänä, jota seuraa kirkas yö, on Pingxi ehdottomasti parhaimmillaan. Silloin siellä on yleensä myös enemmän ihmisiä. Koska meitä oli retkellä mukana vain muutama, ei noita lyhtyjäkään ollut montaa lähetettäväksi – isommalla joukolla se on oikeasti upean näköistä.

Millainen on hyvä (matka)blogi?

IMG_0500

Rantapallolla on tällä hetkellä käynnissä kysely aiheesta ”millainen on hyvä matkablogi”.

Sain tästä Rantapallon kyselystä inspiraatiota ajatuksieni julki tuomiseen myös täällä blogin puolella. Tänään siis luvassa hieman asiaa siitä, mikä saa minut lukemaan blogeja ja miksi. Teksti käsittelee pääosin matkablogeja, mutta nämä toteamukset päätyvät toki myös muihinkin blogeihin.

Tässä vaiheessa pyytäisinkin mahdollisimman montaa teitä lukijoista vastaamaan ko. kyselyyn, sillä vastaaminen auttaa meitä matkabloggaajia kehittämään blogejamme entistä paremmiksi. Palkinnoksi arvotaan vastanneiden kesken viisi risteilylahjakorttia.

Nyt sitten itse aiheeseen. Olen itse bloggaaja, mutta olen myös (matka)blogien suurkuluttaja. Mitä blogeihin tulee, minulla on muutama selkeä juttu joka pitää kiinnostukseni yllä ja näinollen tekee minusta lojaalin lukijan. Arvostamiani asioita on pääosin neljä: Sisälö, kirjoittajan persoona, ulkoasu ja kuvat. Monet niistä ovat päällekkäisiä ja niiden lokeroittaminen oli hieman hankalaa – käsittelen ne silti tässä tekstissä omina kohtinaan.

Sisältö

Hyvän matkablogin tunnusmerkki on tietenkin sen sisältö. Eikä pelkästään matkablogin, vaan myös kaikkien lukemieni blogien. Tämä on ensimmäinen kohta, melko itsestään selvä sellainen ja kohdista ehdottomasti se tärkein. Hyvä sisältö tarkoittaa itselleni kiinnostavia matkakohteita, hyviä näkökulmia sekä aiheeseen liittyviä pohdintoja ja mielipiteitä. Kohde-esittelyt ovat toki kiinnostavia, mutta odotan lukemiltani blogeilta myos erilaisia, kantaaottavia näkökulmia ja pohtiviakin tekstejä. Luonnollisesti, myös itseani kiinnostavat kohteet tekevät blogista mielenkiintoisen ja usein etsinkin niistä matkavinkkejä sekä inspiraatiota. Esimerkiksi Aasiaan ja ilmailuun liittyvät blogit ovat lukulistallani kovin suosittuja. (Terkkuja Veeralle!)

Hyvin kirjoitettu teksti tekee lukemisesta miellyttävää, vaikka harva bloggaaja kieliopillisesti täydellistä suomea kirjoittaakaan. Eikä tarvitsekaan, en sitä todellakaan väitä, mutta hyvin jäsennelty ja sujuva teksti on kivaa luettavaa ja tietysti mitä vähemmän kirjoitusvirheita tekstissä on, sen parempi. Tosin sanottakoon, että matkablogeissa olen törmännyt melkein poikkeuksetta hyviin teksteihin niin kieliopillisesti kuin sisällönkin kannalta.

Matkablogien maailmassa on myös ollut keskustelua siitä, miten paljon matkabloggaajan täytyy matkustaa pitääkseen blogin virkeänä ja tasokkaana. Olen sitä mieltä, että matkabloggaajalle muutama matka vuodessa on ei tietysti määränä ole kovinkaan paljon, mutta jos kyseinen bloggaaja käsittelee matkailun ilmiöitä pohtivina teksteinä tai esimerkiksi kuluttajan näkökulmasta, blogi voi toimia. Vähäinen reissujen määrä ei välttämättä saa kiinnostustani lopahtamaan, jos sen korvaa muulla laadukkaalla mutta asiaan liittyvällä sisällöllä. Toki on hyvä, jos bloggaaja reissaa paljon ja jakaa siten kokemuksiaan.

Kirjoittajan persoona

Sisällön tekee mielenkiintoiseksi myos itse kirjoittajan persoona. Olenkin aina sanonut, että luen blogeja siksi, että niissa tulee hyvin esille kirjoittajan henkilökohtaiset kokemukset. En juurikaan lue matkalehtia (mitä nyt joskus ostan Conde Nast Travelerin), juurikin siitä syystä etta luen mielummin henkilokohtaisempaa ja persoonallisempaa tekstiä. Minua kiinnostavat myös rehelliset arviot kohteista, hotelleista sekä lentoyhtiöistä. Täten luen blogeja, jotka yhteistyökuvioista huolimatta ovat luotettavia lähteita mitä esimerkiksi hotellien arvosteluihin tulee. Näissä blogeissa ollaan rehellisiä ja kerrotaan, jos jokin juttu ei toiminut niinkuin odotettiin mutta annetaan myös hyvää palautetta sen ollessa paikallaan. Tästä hyvänä esimerkkeinä ovat Annan hyvät ja rehelliset arvostelut.

Itselläni on aika vaativa suodatin itsestäni otetuille kuville (kuvista enemmän seuraavassa kohdassa), jotka päätyvät blogiin. En käytä omia kuviani läheskään jokaisessa postauksessa, mutta yritän melko säännöllisesti laittaa muutaman että blogini lukijat saavat hieman käsitystä siitä, kuka blogin takana on.

2014-07-04

Mielestani jokaisen bloggaajan tulee myos antaa itsestaan julki edes hieman. En suinkaan tarkoita sitä, että kaikki parisuhde- ja perhekuviot varsinkaan matkablogeihin kuuluisivat. Mielestäni lukijan on kuitenkin mukava tietää jotain pientä bloggaajasta, oli se sitten hieman salaperäistä tai enemmän suorasukaisempaa informaatiota. Bloggaaja kun on parhaimmillan vähän kuin kaveri, jonka mielipiteisiin luotetaan ja jota kuunnellaan. Blogi, joka ei paljasta sen kirjoittajasta yhtään mitään, ei ole itselleni kovinkaan mielenkiintoinen.

Oma periaatteeni on se, etten julkaise juurikaan mitään esimerkiksi perheestäni. Poikaystäväni on silloin tällöin esillä, mutta melko pintapuolisesti. Itsestäni voin kirjoittaa asioita, niin olen tehnytkin, mutta ne syvällisimmät mietteet jätän netin ulkopuolelle.

Ulkoasun merkitys

Vaikka sisältö ja persoona ovatkin tärkeässa roolissa, olen sita mielta että myös ulkoasu ratkaisee lukijoiden houkuttelemisessa. Oikeastaan, se ratkaisee hyvinkin paljon. Itse peräänkuulutan selkeää blogipohjaa, josta on helppo löytää tiensa vanhempiin postauksiin seka tietenkin tuoreimpiin postauksiin. En jaksa klikkailla montaakaan linkkiä löytääkseni tietäni itse postaukseen. Värimaailma painaa myos jonkin verran, ja pidänkin kovasti selkeistä väreistä. Blogit, joissa (mahdollisesti kirkkaatkin) värit hyppivat silmille ovat usein hieman epäselkeitä enkä jaksa niitä lukea ellei sisältö ole erityisen hyvää. Vaalea värimaailma helpottaa lukemista ja tuo postaukset ja niiden sanoman pääosaan.

Kuvat

Sitten kuviin ja niiden merkitykseen. Matkablogit on blogigenre, joka elää kuvien kautta. On mielestani tärkeää, että kuvat ovat laadukkaita ja isoja. Näin niitä on helpompi katsella ja niiden kautta voi eläytyä postaukseen ja itse kohteeseen. Ei kuvien tarvitse ammattilaistasoa olla, mutta laadukkaita ja mietittyja kuitenkin. Sitä arvostan. Tosin hyvä kuva voi olla tänä päivanä myos iPhonella tai vastaavalla napattu, ei siihen välttämattä järkkäriä tarvita.

Lyhyesti tiivistettynä, hyvä matkablogi on mielestäni yhdistelmä laadukasta sisaltoä (teksti ja kuvat), selkeää ulkoasua seka kirjoittajan persoonaa. Tämä lopputulema tuskin on kenellekään mitenkään maatamullistava, silla uskon että aika moni bloggaaja ja blogien lukija ajattelee asiasta kanssani melko samalla tavalla. Tätä kirjoittaessani huomasin, etten usein itsekään onnistu täyttämään kaikkia ”vaatimuksiani” hyvälle blogille. Esimerkiksi blogiin päätyvien kuvien muokkaaminen jää joskus puolitiehen. On joskus hyvä tehdä tallaista listaa, josta näkee myös hyvin omia virheitään bloggaajana.

Mitenkäs teillä, millasia blogeja tykkäätte lukea? Samanlaisia ajatuksia?

Jos muuttaisin Suomeen

Tämän kirjoitus on aiheena pyörinyt mielessäni jo pidemmän aikaa. Suomi asuinpaikkana tosiaan pyörii ajatuksissani aina joskus, etenkin nyt kun tuo ensi vuoden lopullinen asuinpaikka on hieman avoinna. Tätä Suomi-juttua tulee mietittyä puoliksi leikillään, puoliksi tosissaan, vaikka tiedänkin että se tuskin tulee koskaan toteutumaan.

Minulle tosiaan iskee aina joskus kausia, jolloin Suomi alkaa yhtäkkiä houkutella. Tällaisia hetkiä seuraa useimmiten silloin, kun viimeisestä vierailusta on kulunut jonkin aikaa. Silloin on hyvin aikaa unohtaa ne tekijät, joiden vuoksi sieltä Pohjolasta joskus lähti maailmalle. Sanotaankin, että monet ulkosuomalaiset katsovat Suomea ns. ruusunpunaisten lasien läpi oltuaan pitkään poissa, ja allekirjoitan tämän väitteen aivan täysin.

Listaan tähän kirjoitukseen muutamia juttuja, jotka Suomeen muuttoa puoltaisivat ja jotka tekevät siitä mahdottoman ja sitten mietiskelen hieman kuvitteellista elämääni, jos Suomessa asuisin.

Mistä ulkosuomalainen jää paitsi?

Tietysti perheen ja ystävien säännöllisestä tapaamisestä, tämä kohta on ehdottomasti ensimmäisenä listallani. Tämä on asia, joka olisi melko helposti ratkaistu jos Suomeen muuttaisimme. Perhe on Kuopiossa, ystävät suurelta osin joko Kuopiossa tai Helsingissä. Toki muutama muu Suomen suuri kaupunki on myös muutamia ystäviäni houkutellut. Olisi helppo hypätä junaan tai ajaa itse toiseen kaupunkiin, jopa hetken mielijohteesta. Tosin on muistettava että lentolippu Lontoosta Helsinkiin saattaa maksaa saman verran kuin junalippu Kuopiosta pääkaupunkiin.

Vuodenaikojen vaihtelu on myös asia, joka on mielestäni hienoa Suomessa. Syksyn pimeä ja kylmä ajanjakso ei liene se houkuttelevin asia, mutta kyllä mielestäni kauniit ja aurinkoiset syyspäivät ovat vaan aivan parhaita. Puhumattakaan ihanista talvipäivistä sekä kevään ensimmäisistä merkeistä. Vaikka Suomen ilmastoa tulee aina kritisoitua, siinä on ehdottomasti hyvätkin puolensa. Voi miten ihana olisi vaikka päästä luistelemaan tai laskemaan kevätauringossa… Eikö vain?

IMG_5755

Unohtamattakaan ihania kesäpäiviä järven rannalla.

IMG_1862

Suomi on myös maana tuttu ja moneen muuhun maahan verrattuna, Suomi on melko turvallinen. Lapset esimerkiksi tekevät yksin koulumatkojaan ja ovat yksin kotona koulun jälkeen. Suomessa olen myös esimerkiksi unohtanut pyörän lukitsemattomana pihaan ja se on siinä tallessa seuraavana päivänäkin. Ainakin näin Kuopiossa.

Suomessa myös tietää miten asiat toimivat ja missä niitä hoidetaan – yleensä nämä asiat myös hoituvat suhteellisen sutjakkaasti omalla kielellä. Terveydenhuolto ja laadukas peruskoulutus ovat Suomessa hienoja juttuja – tosin myös esimerkiksi Englannissa terveydenhuolto NHS:n toimesta toimi ainakin omalla kohdallani moitteettomasti.

Miksi sitten ei?

Suomi on maana hyvä paikka asua ja elää, sitä ei käy kieltäminen.

Kuitenkin meidän tilanteessamme sinne asettuminen tuskin on mahdollista. Työmahdollisuudet ovat paremmat ulkomailla, meille molemmille. Ja viime aikoina Suomesta kantanutuneet YT-uutiset eivät ainakaan paranna näitä mahdollisuuksia. Teoriassa kummallakaan, ei Italianolla eikä minulla, ole mitään Suomeen muuttoa vastaan. Mutta ei meillä ole toisaalta hinkua sinne muuttaa työttömiksikään tai tekemään uran vuoksi kompromisseja. Suomessa ollaan myös hieman nihkeitä myös ulkomailla suoritettuja tutkintoja kohtaan ja minusta on myös palkitsevampaa olla töissä maassa, jossa tutkintojani arvostetaan eikä tarvitse koko ajan olla puolustuskannalla. (tästä asiasta muuten kiinnostaisi kuulla muiden kommentteja / kokemuksia?)

Lasken myös yleisen, negatiivisen ilmapiirin Suomen ongelmaksi. Eron huomaa jo Englannin ja Suomen välillä: Englannissa ihmiset tervehtivät hyvin kiitettävästi toisiaan, myös tuntemattomia. Kauppajonossa saatetaan vaihtaa muutama sana tai autetaan tuntematonta hädässä esimerkiksi ostosten kanssa. Ei sen sen kummempaa tarvitse olla, mutta tuollainen käyttäytymistapa luo heti positiivisempaa ilmapiiriä ympäristöön. Suomessa taas usein näkee aikuistenkin toimesta joskus aivan uskomatonta käytöstä. Miten vaikka sen kaupan oven auki pitäminen voi olla niin hankalaa, varsinkin kun huomaa että takana tulee huonommin liikkuva henkilö? Myönnetään, tämä on yleistystä parhaimmillaan, mutta väitän että Suomessa tällaista tapahtuu esimerkiksi Englantia enemmän.

Suomen hintataso on myös sellainen, että elämänlaatu on usein korkeampi muualla. Vertaan taas Englantiin, mutta jo Englannissa ovat päivittäistavarat ja ruoka edullisimpia Suomeen verrattuna. Eläminen on yleisesti ottaen edullisempaa ja rahaa jää siten käyttöön muuhunkin – Suomen ruokakauppojen hinnat ovat aina yhtä shokeeraavia siellä käydessäni. Tämä tietenkään ei ole ainoa totuus, sillä paljon riippuu myös asuinalueesta ja missä kaupassa käy, ja esimerkiksi nuo Lontoon asuntojen hinnat ovat joskus aivan uskomattomia verrattuna jopa Helsinkiin. Myös reissaaminen Englannista käsin on edullisempaa, edullisia lentohintoja on tarjolla usein ja hyviä diilejä löytyy lukuisia kunhan jaksaa etsiä.

Elämä Suomessa?

Jos kuvitellaan sellainen tilanne, että muuttaisimme Suomeen, olisi meille siellä vain yksi asuinpaikka jota harkitsisimme. Se on Kuopio. Siinä on kaupunki, jossa on luonto lähellä, lepposia ihmisiä, siellä on tietenkin perhe ja ystäviä sekä siellä on edullista asua. Jos en voisi muutta Kuopioon, jäisin mielummin asumaan pysyvästi ulkomaille. En koe muita Suomen kaupunkeja itselleni niin houkuttelevina, että olisin niihin valmis asettumaan.

Nyt oletuksiin. Olettaen että työkuviot olisivat kunnossa ja siten toimeentulo olisi turvattu, uskon että hankkisimme rivitaloasunnon muutamien kilometrien päästä Kuopion keskustasta, läheltä järveä. Noita hyvin rakennettuja, pohjoismaisia asuntoja on joskus Englannissa iso ikävä. Allaolevat (haave)kuvat Kuopion asuntomessuilta parin vuoden takaa, kyllä Suomessa ja varsinkin Kuopiossa asuessa pitää olla ranta lähellä.

2010-08-06

Auto olisi myös pakko omistaa, sillä Kuopion julkisen liikenteen varassa en haluaisi olla. Harrastaisin enemmän liikuntaa hyvien urheilumahdollisuuksien vuoksi, mutta voi olla että matkustaisin paljon vähemmän kuin nyt sillä Kuopiosta käsin reissaaminen on melko kallista. Voi kun Norwegian joskus rantautuisi Kuopioon, sitä kiittelisi moni. Ehkä myös kaipaisin ulkomailta jonkin verran elävämpää ympäristöä ja pidempiä kauppojen aukioloaikoja, mutta samalla nauttisin siitä pysyvyyden tunteesta jota esimerkiksi oma asunto tuo tullessaan.

Ulkosuomalaiset, mitä ajatuksia teillä on asian suhteen? Entäs te Suomessa asuvat, tekeekö joskus mieli asumaan ulkomaille ja miksi?

Mitä yhteistä on minulla ja Facebookin Mark Zuckerbergillä?

Eilen minulle selvisi että minua ja Zuckerbergin Markia yhdistää muukin kuin Facebookista roikkuminen – Kiinan kielen opiskelu nimittäin! Yhteistä on myös se, että olemme molemmat alttiita virheille mitä ääntämiseen ja kielioppiin tulee, mikä nyt ei sinänsä kovin suuri yllätys taida kenellekään olla. Onhan kyseessä yksi maailman vaikeimmista kielistä.

Mandariinikiina on ollut paljon otsikoissa viime päivinä yksinomaan Zuckerbergin ansiosta. Hän nimittäin piti muutama päivä sitten puheen kiinaksi Pekingin kuuluisalla Tsinghua-yliopistolla ja keräsi puheensa jälkeen yleisöltään massiiviset aplodit. Olkoonkin, että hän teki muutaman virheen niin ääntäen kuin kieliopillisestikin, mutta silti yleisö arvosti hänen vaivannäköään. Ja mikä tärkeintä, hän tuli ymmärretyksi. Tosin osa kansainvälisestä mediasta oli hieman eri mieltä ja internetissä liikkuukin paljon Zuckerbergin kiinan kieltä aliarvioivia artikkeleita.

Tässä yksi otos: ”It’s hard to describe in English what Zuckerberg’s Mandarin sounded like but I’d put it roughly at the level of someone who studied for two years in college, which means he can communicate like an articulate seven-year-old with a mouth full of marbles.” (Lähde)

Puolituntinen video Zuckerbergin puheesta löytyy täältä.

BBC:n oiva artikkeli asiasta löytyy täältä.

mark-zuckerberg-speaking-chinese

Kuva täältä

Onko näillä virheillä kuitenkaan mitään väliä? Ei todellakaan ole, sanon minä.

Tilanteisiin, joissa vierasta kieltä opiskellessaan mokaa niin ääntämisessä kun kieliopissakin, joutuu jokainen meistä opiskellessaan uutta kieltä. Jos Mark on tehnyt kiinaksi muutaman kielioppivirheen, niin olen muuten minäkin. Tilannettani tietysti helpottaa se, että harvemman omat virheeni leviävät netin kautta satojen miljoonien ihmisten nähtäville. Omalla kurssillani on itseni lisäksi kahdeksan opiskelijaa ja näiden kahden viimeisen kuukauden aikana on tullut hyvin selväksi se, että jokainen meistä mokaa joskus. Näille jutuille nauretaan yhdessä ja virheistä opitaan. Olen onnekas siinä, että kanssaopiskelijani ovat hyvin rentoa porukkaa – kukaan ei pingota eikä virheistä katsota toista kieroon (näitäkin on joskus nähty). Tähän väliin muutama sana omista opinnoistani.

Omat opintoni ja niiden edestyminen

Tällä hetkellä eletään lokakuun loppua, mikä tarkoittaa sitä että olen opiskellut kiinaa lähes päivälleen kaksi kuukautta. Kirjoitin fiiliksistä kielen oppimisen suhteen viimeksi noin kuukausi sitten (löytyy täältä), ja tänään on vuorossa päivitetympi versio aiheesta. Ajattelin jakaa kokemuksiani noin kuukauden välein, sillä siinä ajassa huomaa jo eron edelliseen kuukauteen verrattuna. Eteenpäin nimittäin mennään suurin harppauksin tahdin ollessa melkoinen. On luonnollista, että kielitaidon karttuessa sanavarasto kasvaa ja näitä pieniä virheitä tulee helpommin.

Tässä pieni esimerkki: Olin eilen kurssini sekä parin kymmenen muun yliopistomme opiskelijan kanssa retkellä Pingxissä, joka sijaitsee noin parin tunnin matkan päässä Taipeista (tästä lisää juttua lähitulevaisuudessa). Koska läheskään kaikki retkelle lähteneet eivät puhuneet englantia, ei meillä ollut muuta vaihtoehtoa kuin kommunikoida kiinaksi. On melko tavallista, etteivät esimerkiksi japanilaiset ja korealaiset puhu juurikaan englantia, mikä on toisaalta hyväkin juttu meidän kaikkien kiinan oppimisen kannalta. He ovat mukavaa porukkaa ja heihin on kiva tutustua paremmin joten sitä kiinaa on sitten käytettävä. Olen aivan varma että eilen kertoessani kiinaksi japanilaiselle kurssikaverilleni miksi en pidä Johnny Deppistä tein virheitä. Varmaan enemmänkin kuin yhden. Mutta me ymmärsimme hyvin toisiamme ja saimme aikaan keskusteluja niin Johnny Deppistä, elokuvista kuin Japanin ruokakulttuuristakin - välillä helpommin ja välillä vaikeamman kautta google transatorin voimalla.

photo(18)

Osaan tilata tällä hetkellä kiinaksi ravintolassa ruokaa ja ostaa kahvilasta kahvin, kysyä mitä mikäkin ruoka sisältää ja tiedustella hintoja. Sekä ylläpitää perustasoista keskustelua. Nyt nuo keskutelutaidotkin ovat kehittymässä enemmän – tästä on suunta ehdottomasti vain ylöspäin. Välillä sitä aina kuitenkin miettii onko se puoli vuotta kuitenkin liian lyhyt aika kielen oppimiselle. Toisaalta, tässä on vielä neljä kuukautta jäljellä ja olen vakaasti sitä mieltä, että täältä lähden maaliskuussa kotiin kielitaitoisena. Kahdessa kuukaudessa on tapahtunut huima edistys ja tuskin silloin maaliskussa osaan kiinaksi puhua vivahteikkaasti poliittisista asioista esimerkiksi Taiwanissa ja Kiinassa, mutta se ei ollut tarkoituskaan. Tulin tänne hakemaan peruskielitaitoa eli perinteiseen keskusteluun tarvittavia taitoja, eikä sen pitäisi olla puolessa vuodessa mahdotonta.

Nyt kuitenkin takaisin Mark Zuckerbergiin.

Media on hänen puheensa jälkeen ottanut melko voimakkaastikin kantaa siihen, miten hän kiinaa puhuu. Osa lähteistä on sitä mieltä, että hänen esiintymisensä on ollut a) vaikea ymmärtää ja b) yllä olevaa lainausta mukaillen, kielellisesti lapsen tasolla. Tietysti olen myös lukenut monia artikkeleita ja blogikirjoituksia sekä katsonut Youtube-pätkiä, jotka kehuvat Markin edesottamuksia ja rohkeutta.

Kuitenkin mieleeni ovat syöpyneet pysyvämmin nuo hieman negatiivisemmat. Ymmärrän toki, että hänen kiinaksi esiintymisensä kirvoittaa juttuja nettiin, se on ihan luonnollista. Mutta että hänen käyttämäänsä kiinaa kuvaillaan sanalla ”terrible”, ei se ole enää mielestäni ok. Kuka tahansa meistä voi ihan millä tahansa vieraalla kielellä yrittää puhua puoli tuntia, saati että osoittaisi puheensa miljoonille ja miljoonille ihmisille. Kaikki teemme virheitä uuden kielen kanssa ilman miljoonien silmäparien yleisöäkin. Itse nostan hattua Zuckerbergille ja hänen edesottamuksilleen ja toivon, että kukaan ei jää liikaa miettimään tekemiään virheitä. Hänen ääntämistään arvosteltiin ja kuulemma äänteet eivät oikein osuneet kohdalleen. Ei ihme. Itsekin koen äänteet erikoisen hankaliksi ja niiden tunnistaminen saati ääntäminen on usein työn takana.

Tärkeintä on kuitenkin se, että käyttää uutta kieltä arjessa, puhuu ja oppii sitä kautta ilman että mokaamista pelkää liiaksi asti. Jos sitä jää pelkäämään, ei saa koskaan suutaan auki ja kehittyminen jää puolitiehen. Minä mokaan, Mark mokaa ja se on ihan ok. Pääasia tässä vaiheessa että tulee ymmärretyksi ja on valmis keskusteluun paikallisten kanssa.  Eri asia on kielen kanssa siinä tapauksessa jos vaikkapa valmistelisin väitöskirjaa kiinaksi, mutta siitähän ei nyt ole kyse eikä tule varmasti olemaankaan.

Millaisia kokemuksia teillä on vieraan kielen opiskelusta?

 

Mista aikaa bloggaamiseen?

Kaikki bloggaajat varmaan tunnistavat ongelman. Arkiset velvoitteet vievät kovasti aikaa viikolla, viikonloppuisin on usein paljon muuta menoa ja aktiviteetteja. Mista ihmeestä sitä saisi (tarpeeksi) aikaa blogin kirjoittamiseen, kommentteihin vastaamiseen seka vuorovaikutukseen muiden bloggaajien kanssa?

Tuntuu, etta vaikka aikaa olisikin joskus, niin sitä ei ole riittävästi. Bloggaaminen vie pahimmillaan (parhaimmillaan) mennessään totaalisesti ja välillä tuntuu että uusia ideoita on niin paljon, että aika ei vain riitä niiden toteuttamiseen, ei sitten millään.

Olen koonnut tähän omia ajatuksiani siitä, miten itse saan aikani riittamään. Ongelmani on se, etten pysty tuottamaan sisältoä blogiin ja kommentoimaan muiden blogeja niin säännollisesti kuin suinkin haluaisin, mutta yritän silti tehda parhaani.

photo-360

Rutiineja, onko niitä?

Vaikka aikatauluni bloggaamisen suhteen vaihtelee joskus paljonkin, on minulle kuitenkin ehtinyt muodostunua muutamia rutiineja. Aikatauluni on tällä hetkellä sellainen, että lähden yliopistolle noin yhdeksäksi ja tulen kotiin viiden maissa. Aamulla, kun on aika herätä, minulla on tapana tarkistaa puhelimesta mahdolliset viestit, sähköpostit, blogi ja facebook. Tämä toimenpide kestää muutamasta minuutista puoleen tuntiin, riippuen siitä millä tahdilla jaksan sängystä nousta. Tässä vaiheessa yleensä katson blogiin tulleet kommentit ja vastaan ainakin muutamaan. Olen tosin todella huono puhelimen käyttäjä mitä tulee bloggaamiseen ja sitä kautta kommentointiin, myönnettäköön että tässä on suuri mahdollisuus tsemppaamiseen. Jotenkin se pieni ruutu ja keyboard vaativat hieman ylimääräistä keskittymisä ja energiaa.

Päivällä aika blogille on tietysti hyvin rajallinen, siitä syystä että tällä hetkellä tuo kiinan opiskelu vie melkein kaiken liikenevän aikani. Iltapäivällä luennon jälkeen pidän pienen aivojen lepuuttamiseen tarkoitetun tauon, jolloin yleensä selailen blogeja mielen virkistykseksi. Tässä vaiheessa yritän vastailla kommentteihin, mikäli minulla on vielä vastaamattomia sellaisia blogissa. Joskus tämäkin aika saattaa olla opiskeluun tarkoitettua mikäli isompi koe osuu seuraaviin päiviin. En tykkää siitä, että blogissani on paljon vastaamattomia kommentteja, mutta joskus koulutyöt on pakko laittaa edelle.

Minulle bloggaaminen on kuitenkin mitä parhain rentoutumiskeino. Kun saavun illalla kotiin pää täynnä uutta tietoa ja melko väsyneenä, koulutehtävien teko on ei aina ole kovin kiehtova ajatus. On ihana kun saa istua alas, ottaa läppärin syliin ja alkaa kirjoittamaan joko luonnoksissa olevaa puolivalmista postausta tai kokonaan uutta. Kirjoittaminen ja kuvien editointi on minulle keino rentoutua ja päästä irti päivän tapahtumista, ja voinkin todeta sen olevan erittäin tehokasta. Toki kotityöt pitää hoitaa kunnialla, niiden laiminlyönti ei taiwanilaisessa koulutusjärjestelmässä tule kysymykseenkään, mutta niidenkin tekoon on aina mukavampi palata kun on hieman ehtinyt rentoutua ensin. Tuo kirjoittamiseen varaamani aika ei ole välttämättä tuntia pidempään, mutta sekin on kai parempi kuin ei mitään. Lenkilläkin on kiva käydä ja kotihommia on vain pakko tehdä. Joskus blogin kirjoittaminen puolestaan siirtyy myöhemmälle illalle tai jää kokonaan välistä, mutta suunnilleen tällaisella kuviolla saan tekstiä aikaan viikolla. Väsymystasostani riippuen yhteen postaukseen saattaa kulua 1-4 päivää, sillä en mielelläni julkaise juttuja jotka ovat niin sanotusti sinnepäin tehtyjä. Blogissani onkin ollut viime aikoina 3-4 uutta postausta per viikko. Tykkäisin kyllä kirjoittaa vaikka päivittäin, ei silllä.

Tällainen on normaali rutiinini arkipäivisin, viikonloppuisin tilanne onkin sitten toinen. Viikolla en ehdi juurikaan olla muualla kuin kotona ja yliopistolla, ja on luonnolista että viikonloppuihin kasaantuu sitten enemmän tohinaa.  Tämä tietysti vaikuttaa blogin päivittymiseen ja usein viikonlopun aktiviteetit tarjoavat inspiraatiota moniin uusiin postauksiin. Yritän kuitenkin kirjoittaa blogia viikonloppuisin ainakin yhden postauksen verran, tai ainakin miettiä tulevia aiheita ja toteutusta. Enpä olisi silloin vuosi sitten blogia perustaessani uskonut, miten iso osa elämää tästä voi tulla.

Kuten yllä totesin, bloggaaminen vie ajatukseni tehokkaasti muualle. Kun olen koneella, en kuule enkä näe mitään muuta – tämä on sekä hyvä että huono asia. Se on sitä kuuluisaa ”aikaa itsensä kanssa” ja on mukava päästä kirjoittamaan ajatuksia ja fiiliksiä ylös. Yllä kuvailemani rutiinit ovat muodostuneet viime kuukausina ja on hauska huomata, miten blogille tekee aikaa vaikka sitä ei liiaksi asti ole. Kai se niin on, että niille asioille jotka ovat sydäntä lähellä tekee huomaamattaan tilaa – minulle ainakin tulee hieman vieroitusoireita jos en pääse blogin pariin hetkeen.

Mitenkäs te muut saman asian kanssa kamppailijat järjestätte aikaa blogille?