• Matkatarjoukset:
Valikko
Home 1 2 3 54 55

Ihana Kuopio: Testissä Muikkuravintola Sampo

Olen varmaan siitä erikoinen kuopiolainen, etten ole koskaan käynyt testaamassa Satamassa sijaitsevaa legendaarista muikkuravintola Sampoa. Sain kutsun tuttavaltani lähteä hänen kanssaan lounastamaan Sampoon menneenä tiistaina ja sepäs sopi kalenteriin, joten pääsin vihdoin tutustumaan tähän monen tykkäämään ravintolaan. Kyseinen tuttavani piipahti Taiwanin matkallaan tervehtimässä minua ja kämppistäni, joten tällä kertaa tavattiin sitten Kuopiossa.

Ensivaikutelma on se tärkein, sanotaan. Sisään Sampoon tullessani tein huomion, että Sampon sisustus poikkeaa valtavirrasta perinteikkäällä tyylillään. Vanha jugend-talo ja perinteikäs sisustus sopivat yhteen kuin nenä päähän. En tiedä mistä johtuu se, että vierastan liian kliinisiä ja hienostelevia ravintoloita (mainitsin samasta aiheesta Din Tai Fung-jutun yhteydessä, juttuun pääsee tästä). Rakastan kyllä hyvää ruokaa, mutta inhoan totista pönöttämistä. Savolaiselle tyylille uskollisena Ravintola Sampo on hyvin mutkaton paikka ja sinne on helppo mennä. Se toimii luonnollisesti ravintolana, mutta myös paikkana jonne voi piipahtaa vaikka oluelle. Jopa hieman englantilaisen pubin tyylinen paikka, etten sanoisi!

Henkilökunnalla ei ole titteleitä eikä asiakkaitakaan niillä puhutella, aivan kuin englantilaisissa pubeissakin on tapana.

savon viina raikastaa hengityksen ja aikansaa hövelin käytöksen

Kuvassa Piällikkö Ari.

Entäs se ruoka sitten? Muikkuravintola Sampon hittituoteena ovat luonnollisestikin muikut. Näistä muikuista tämän vuonna 1931 perustetun ravintolan lista pääosin koostuukin, eikä listaa ole yhtä muutosta lukuuottamatta muutettu sitten vuoden 1978 (lista on muuten ulkomaalaisvieraiden vuoksi käännetty kuudelle kielelle ja olipa tarjolla myös mandariinikiinaksi). Luen kuitenkin vielä sujuvammin savoa kuin mandariinikiinaa, joten valitsin allaolevan ruokalistan:

IMG_1234

Leena_muikut_sampon_tapaan

Muikkuja tarjoilemassa kaimani Leena

Ruokalistalla on myös vaihtoehtoja, joihin ei kalaa kuulu. Allergisille ja sellaisille, jotka eivät kalasta niin välitä.

Olen itse oppinut pitämään kalasta ja merenelävistä vasta viime vuosina, mikä ehkä selittää sen etten ole paikassa ennen vieraillut, olinhan olettanut paikan tarjoavan ainoastaan kalatuotteita. Vieläkään kaikki kala ei ole aivan makuuni, mutta muikutpa olivat. Tilasin minulle suositellun Sampon perinteisimmän annoksen, paistetut muikut ja ne olivat ihan oikeasti hyviä. Sopivan rapeita ja maukkaita. En ollut koskaan maistanut muikkuja, joten en oikein tiennyt mitä odottaa. Annos oli mukavan kotiruokamainen, perunamuusi, vihannekset ja ruisleipä toimivat hyvin muikkujen kanssa. En edes muista milloin olisin viimeksi syönyt perunamuusia, ei nimittäin ollut kyseinen tuote kovin suosittua Taipeissa.

jukebox-sampo

Bongasin heti sisään tullessa jukeboxin, joka soittaa musiikkia 60-80 luvuilta. En kokeillut tätä itse, mutta näen tämän oikein toimivana juttuna esimerkiksi viikonloppuiltaisin. Mielummin kuuntelen vaikkapa Kari Tapiota jukeboksista rauhallisessa illallispaikassa kuin discojytkettä yökerhossa. Jukeboksissa on aina oma tunnelmansa ja niitä harvemmin taitaa tulla enää vastaan.

taideteokset

Sampo on myös ravintola, joka arvostaa kulttuuria. Se on sinällään itse tärkeä osa kuopiolaista ravintolakulttuuria, mutta sen  seiniltä voi myös bongata lukuisia taideteoksia. Teokset paikallaan noin 1-3 kuukautta kerrallaan, jonka jälkeen tilaa annetaan uudelle taiteilijalle. Tällä kertaa seinillä komeilivat sotkamolaisen Lauri-Pekka Piipposen teokset. Tämä on mielestäni oikein mukava tapa tukea taiteilijoita. Seiniltä löytyy taideteosten lisäksi myös muikkuaiheisia mietelauseita, etenkin saniteettitiloista (kuva alla). Savoksi tietenkin, kuinkas muuten.

Kertoman mukaan Urho Kekkosellakin oli aikoinaan sormensa pelissä tämän ravintolan kanssa, kun hän allekirjoitti luvan pienemmän ulkooven saamiseksi ravintolan muuttaessa kerrosta alemmaksi katutasoon vuonna 1937.

2015-02-26

Loppumietteet

Ravintola Sampo on mukava ja rento paikka, jossa ei turhia niuhoteta. Asiantunteva, kiva palvelu ja hyvä ruoka ovat tietenkin Sampon valtteja, mutta niin on myös perinteisestä sisustuksesta johtuva tunnelma. Sisustus ei ole liian kliininen ja sopii oivasti perinteikkään rakennuksen fiilikseen. En jotenkin osaisi nähdä trendiravintolaa tämän rakennuksen tiloissa, en sitten ollenkaan. Näen Sampon oivana paikkana esimerkiksi treffeille, mutta myös perhelounaalle (leikkipaikka tms ei kuitenkaan sattununt silmään lapsia ajatellen EDIT: Ravintolassa on saatavilla lapsille syöttötuoli ja lastenannoksia). Se sopii itseasiassa hyvin moneen tarkoitukseen eikä ole profiloitunut vain yhtä asiakasjoukkoa silmälläpitäen.

Olin aiemmin luullut Sampon olevan vain ja ainoastaan muikkuravintola. Mainitsinkin yllä siitä, etten ollut tietoinen että Samposta saa myös kalattomia ruoka (vuosia sitten tämä tieto olisi ollut tarpeen kun en vielä kalaa syönyt) ja se, että sinne voi myös mennä oluelle. Kuopion pubivalikoima on …. no, hieman vaatimaton ja Sampon puitteet illan istumiseen ovat erinomaiset. Siellä on ruokailuun pöytiä, joissa on asianmukaiset valkoiset liina, mutta pöytiä myös rennompaan oleskeluun. En tiedä miten ravintola haluaa lopuin viimein profiloitua, mutta potentiaalia siinä on osittaiseksi istuskelupaikaksikin. Rauhalliseksi sellaiseksi. Ravintola löytyy osoitteesta Kauppakatu 13.

Iso kiitos Arille, Leenalle ja Veskulle seurasta ja tietoiskuista!

*Mielipiteet ja näkemykset ovat omiani kuten aina, iloisena yllätyksenä ravintola tarjosi lounaan.

Matkalukemista: 6 suositusta

Olen kuluttanut viime päiviäni pohtimalla niinkin tärkeää asiaa, kuin sitä mitä ottaisin mukaan matkalukemiseksi perjantaina starttaavalle reissulleni. Minusta on ihana loikoilla rannalla meren äärellä ja lukea hyvää kirjaa – se on ehdottomasti yksi suosikkitavoistani rentoutua kun olen reissun päällä. Koska olen tällä hetkellä Suomessa, etsin ensisijaisesti suomenkielistä lukemista (suomeksi lukeminen olisi pitkästä aikaa mukavaa). Lukisin mielelläni oikeaa naisten hömppää, sellaista jota lukiessa ei tarvitse ajatella liikaa eikä käyttää aikaa monimutkaisen juonikuvion pohdintaan. Tällaisen kirjallisuuden löytäminen on osoittautunut melko haasteelliseksi tehtäväksi Kuopiossa, kirjakaupoista löytyy kyllä kriteerini täyttäviä pokkareita englanniksi muttei Suomeksi. Tai jos löytyy, niin olen jo ehtinyt lukea kyseiset kirjat. Hieman turhautuneena päätinkin, että ostan lukemiseni sitten periltä Bangkokista, jossa valikoimaa löytyy Kuopiota enemmän.

Kokosin kuitenkin tämänpäiväisen kirjakauppareissuni innoittamana suosikkini mitä matkalukemiseen tulee. Näitä kirjoja olen lukenut reissuillani ja ne ovat mitä mainioimpia opuksia rannalla tai vaikka lentokoneissa luettaviksi, osa on täysin hömppää ja osa hieman totisempaa tarinaa. Ne kaikki kuitenkin liittyvät tavalla tai toisella matkailuun ja ovat aikamoisia matkakuumeen aiheuttajia. Kirjoista pieni, pinnallinen esittely alla. Säästän teidät juonipaljaksilta, joten syvällisempiä arviota ei ole tällä kertaa tiedossa mutta vinkkejä siitäkin edestä!

IMG_1210

Aloitetaan suosikkireissukirjoistani kertova lista ilmailuun liittyvistä kirjoista.

Marisa Mackle: Confessions of an Air Hostess

Macklen kirja on tarina irlantilaisesta lentoemännästä Anniesta, joka tuntuu olevan hyvin epäonninen rakkaudessa ja jota elämä koettelee joskus kovinkin ottein. Anniella menee sukset ristiin pomonsa kanssa, minkä seurauksena hän päättää suunnata hermolomalle etelän aurinkoon. Etelään on päätttänyt suunnata myös eräs mieshenkilö joka sattumoisin työskentelee samalla alalla (lentäjänä, surprise much?) ja pientä romanssin poikasta saattaa olla ilmassa. Kirja on hyvin kepeää viihdettä sellaista kaipaavalle, täydellinen rantalomakirja etten sanoisi!

Betty Riegel: Up in the Air

Ahmin tämän kyseisen kirjan junassa Venetsiasta Milanoon. Ottaen huomioon sen, että junamatka kestää vajaat kolme tuntia, on minun täytynyt olla siihen hyvin täydellisesti uppoutunut. Hyvän kirjan tunnusmerkki, ehdottomasti. Riegel on legendaarisen, edesmenneen Pan Amin entinen lentoemäntä. Kirja on Riegelin oma henkilökohtainen tarina lontoolaisesta lähiön tytöstä, joka päätyy San Fransiscoon lentoemännäksi ja jää sille tielleen. Lähiön tyttö kokee aivan uuden maailman, johon hän tuskin koskaan uskoi päätyvänsä. Kirja on kertomus ajasta, jolloin lentäminen oli luksusta ja ihmiset jopa pukeutuivat lennoilleen. Up in the Air on aikamatka menneisyyteen ja mielestäni jokaisen lentämisestä kiinnostuneen must read- opus. Ei liene yllättävää, että se löytyy kirjahyllystäni.

IMG_1212

Moni Mohsin: Duty Free

Duty Free on siitä mielenkiintoinen opus, että se sijoittuu Lahoreen, Pakistaniin. Se on kuitenkin hieman erilainen tarina Pakistanista, kuin mitä voisi kuvitella – se on nimittäin tarina parempiosaisista pakistanilaisista ja deittimarkkinoista. Kirjan päähenkilö etsii sopivaa puolisoa eronneelle serkulleen ja se vasta hankalaa tuntuu olevan, varsinkin kun lista vaatimuksista on loputon. Päähenkilöä pitää match makingin lisäksi kiireisenä matkustelu (Dubai, Singapore), juhlien organisointi sekä shoppailu ja luksustavaran haalinta. Duty Free on hyvin ja hauskasti kirjoitettu kirja, joka avaa hyvin Pakistanin eliitin elämää siitä tietämättömälle. Toki pitää muistaa se, että kirja saattaa olla hieman liioiteltu ja karrikoitu, mutta viihdyttävä se joka tapauksessa on.

Rosa Liksom: Hytti nro 6

Nyt kuulolle kaikki Siperian rautateillä junailleet ja sinne aikovat! Uskon nimittäin että tämä Liksomin teos saattaa hyvinkin kiinnostaa teitä. Hytti nro 6 kertoo Neuvostoliiton aikaista tarinaa Moskovasta Siperian läpi Ulan Batoriin puksuttavasta junasta, siinä matkustavasta suomalaisesta tytöstä sekä tämän venäläisestä hyttikaverista. Se myös kertoo tarinaa radanvarren neuvostoliittokaupungeista, erämaasta ja kaikesta, mitä matkan varrella matkaajan tulee nähtyä ja koettua. Aika realistisesti mielestäni, mieleeni palasi monta juttua omalta Siperian reissultani kun tätä luin. Pitäisi ehdottomasti palata tähän kirjaan uudelleen, viimeisimmästä lukukerrasta on jo aikaa ja kirjan loppu onkin aika hämärän peitossa.

IMG_1213

Seuraavat kaksi kirjaa kertovat tarinaa Kiinasta. Jos joku teistä lukijoista on edes hieman kiinnostunut joko kiinalaisesta ruokakulttuurista tai maan kulttuurista ja kielestä yleensä, kannattaa näihin uppoutua ja mielellään ihan ajan kanssa.

Deborah Fallows: Dreaming in Chinese

Fallowsin kirja on hänen oma tarinansa asumisesta Kiinassa ja siellä tulleista oivalluksista ja kommelluksista. Tämä on hyvä opus sellaiselle, joka haluaa yrittää ymmärtää Kiinaa paremmin, kuitenkin länsimaisten (USA) silmien läpi katsottuna. Fallows opiskelee kiinaa, jakaa pientä nippelitietoa kulttuurista ja kielestä sekä kertoo kokemuksistaan Kiinassa asumisesta. Fallows oli myös viitannut Lontoossa graduani ohjanneen professorin teoksiin, mikä tietenkin on aina hauska yhteensattuma.

Fuchsia Dunlop: Shark’s Fin & Sichuan Pepper

Tämä lista ei olisi täydellinen ilman ruoka-aiheista kirjaa. Dunlopin tarina on jokseenkin samanlainen kuin edellämainitun Fallowsin, eli kyseessä on yhdysvaltalaisnainen joka kertoo omista kokemuksistaan elämästä manner-Kiinassa. Tämä kyseinen kirja on kuitenkin enemmän ruokapainotteinen ja kirjailija tekee kiinan opiskelunsa ohessa hyviä huomioita Sichuanin keittiöstä ja ruokakulttuurista ylipäätään. Tämä on niitä kirjoja, joita lukiessa tulee nälkä.

 

Millaisia kirjoja te luette reissuillanne? Hömppää vai totisempaa kirjallisuutta? Laittakaa myös ihmeessä lukuvinkkejä kommenttiboksiin jos sellaisia on, tosiaan reissukirjat ovat itselläni vielä ostamatta ja kaikki vinkit ovat siten enemmän kuin tervetulleita!

Viikko 8: Matkan suunnittelua, leffaa sekä urheilua

Huh kun aika rientää, taas on viikkokatsauksen aika. Perjantaina otan kurssin kohti aurinkoa ja lämpöä joten olen yrittänyt nauttia tästä viikosta ihan täysillä, myös lumesta ja pakkasesta.

Matteo lähti Lontooseen tiistaina ja sen jälkeen olen yrittänyt nähdä ystäviä ja viettää aikaa kotosalla. Kävimme maanantaina hieman läpi suunnitelmiamme tulevaan reissuumme liittyen ja teimme vielä viimeisen hotellivarauksen Bangkokiin, joka oli meiltä täysin päässyt unohtumaan. Selailin matkasuunnitelmien osalta nettiä ja vanhaa Lonely Planet-opastani, tullen kuitenkin siihen tulokseet että mielummin poimin matkavinkkejä netistä ja blogeista kuin vanhasta LP-opuksestani. Hyvä osviittaahan siitä saa liittyen kaupunginosiin ja ostosmahdollisuuksiin, mutta tein mielestäni parempi löytöjä muutamasta blogista. Bangkokissa on ollut sen verran matkustajia ja blogeista saa kohtuullisen hyvin tietoa, myös paikan päällä asuvilta ja oleskelevilta. Minulla on jokin pakkomielle Bangkokin rooftop-baareihin, minkä ehkä tiedättekin, ja mielelläni etsin uusia kun siihen on tilaisuus. Sain lauantaina pari hyvää suositusta, joten uusia paikkoja tullaan tällä reissulla kokeilemaan.

Sunnuntaina eli eilen kävin testaamassa Kuopion uuden elokuvateatterin, Scalan, kauppakeskus Iso-Ceessä. Kerrankin Kuopiossa on teatteri, jonne oikeasti menee mielellään katsomaan elokuvia, iso plussa tästä. Elokuvana oli mikäs muu kuin Fifty Shades of Gray ja no… kyllähän sitä katsoi varsinkin kun kirjan olen lukenut, mutta tuskin sillä Oscaria voitetaan. Sunnuntai-illan viihteeksi ihan kelpoa kuitenkin.

IMG_1229

Minulla olisi kerrankin aikaa (ja intoa!) urheilla, mutta tällä kertaa Kuopion olosuhteet eivät ole siihen oikein suotuisat. Olen käynyt muutaman kerran kävelyllä, mutta juoksu oli aivan mahdotonta liukkaan sään vuoksi. Juoksin valehtelematta noin 500 metriä kun tulin siihen tulokseen, että en aio riskeerata pystyssä pysymistä enää yhtään enempää ja palasin kotiin. Yhtäkkiä lauhentunut sää ja vesisade ei ole kiva yhdistelmä. Olimme kuitenkin perjantaina sopineet ystävieni kanssa että menisimme luistelemaan kuutamoluisteluun Ice Marathon-radalle, ja elättelimme toiveita luistelusta viime hetkeen asti. No, eihän siitä mitään lopuinviimein tullut, radalla oli vettä sen verran että kuivin jaloin emme päässeet edes luistimia vaihtamaan jäälle rakennettuun telttaan. Yritimme kuitenkin, mutta noin 30 metriä luisteltuamme päätimme palata takaisin ja suunnata Cafe Sataman suojiin skumppalasilliselle. Hyvä päätös, rata oli kyllä sellaisessa kunnossa että ihmettelen jos itse Ice Marathon- kilpailu saatiin lauantaina vedettyä. Aikamoisia taikatemppuja on pitänyt perjantain ja lauantain välisenä yönä tehdä, jotta se olisi ollut kisakunnossa. Keli oli niin märkä, etten edes uskaltanut juuri kameraa käyttää. Ainoa otokseni illalta on radan varrella olevasta soihdusta:

IMG_1227

Aika rento viikko on ollut etten sanoisi, ensi viikolla yritän päästä sunnuntaina / maanantaina netin ja blogin ääreen uuden viikkokatsauksen parissa! Mukavaa alkanutta viikkoa!

PS. Kaikkia Bangkok-vinkkejä otetaan vastaan, perusnähtävyydet ovat tuttuja mutta vähän erikoisempia vinkkejä olisi kiva saada! Kiitos jo etukäteen.

HAASTE: 10 Matkakuvaa

Globe Called Home-blogin Jenni heitti minua jokin aika sitten tällä matkablogimaailmaa villinneellä 10 matkakuvan haasteella. Tämä Journey Diary-blogin Jennan aloittama haaste on saavuttanut huimaa suosiota ja ainakin 30 matkabloggaajaa on lähetenyt haasteeseen mukaan. Haasteen ideana on valita omasta mielestään sopivimmat kuvat Jennan antamiin teemoihin. Pidemmittä puheitta itse haasteeseen:

1. Kuva lentokoneen siivestä

SIBERIA 625

Siipikuvaksi valitsin kuvan Hainan Airlinesin koneen siivestä. Olin matkalla Eurooppaan yhdeltä huikeimmista reissuistani (junalla Siperian halki Kiinaan), kuva otettu jossain Pekingin ja Brysselin välillä.

2. Paras vahingossa onnistunut otos

IMG_1101

Tämän kuvan tarina on seuraava. Olin jokin vuosi sitten Varsovassa viettämässä uutta vuotta ja kuvailin uuden kamerani innoittamani kohteita siellä täällä. Kotona kuvia purkaessani huomasin, että tämä kuvahan on oikeastaan aika hauska ja siitä tuli aika nopeasti lempikuvani.

3. Matkakuva, joka saa hyvälle tuulelle

IMG_0524

Hyvä ruoka, parempi mieli. Eli valitsemani hyvän tuulen kuva liittyy luonnollisesti ruokaan. Kuva portolaisesta leipomosta, jossa nautin reissullani melkein joka aamu tuorepuristettua appelsiinimehua ja herkullisia leivoksia.

4. Luontokuva

IMG_7630

Luontokuvaksi valikoitui kuva Tallinnan rantaraitista, Kalamajan alueelta. Tässä yhdistyy mielestäni kivasti meri, kukat ja kesä.

5. Kuva yläilmoista

Japani_Taiwan_2013 122

Tokyo Skytree. Taitaa olla korkein ihmisen rakentama paikka, jossa olen käynyt. Upea maisema varsinkin auringonlaskun aikaan!

6. Postikorttimaisema

IMG_0453

Auringonlasku Tamsuin merenrantakaupungissa, Taiwanissa.

7. Kuva matkaseurasta

IMG_9645

No Matteo tietenkin!

8. Fiilistelykuva palmun alla

SAM_0287

Tämä on ollut täällä jo aiemminkin, mutta mitäs siitä. Tämä kuva kuvaa ehdottomasti parheiten fiilistelyä palmun alla!

9. Hyvää huomenta -kuva

IMG_6470

Hyvää huomenta Valletta! Tähän näkyyn oli hieno herätä viime keväisellä Maltan reissulla.

10. Lempikaupunkini

IMG_9724

Tämä oli ehdottomasti tämän haasteen vaikein. Paha kysymys, sillä minulla on oikeastaan monta lempikaupunkia. Valitsen tähän haasteeseen kuitenkin Firenzen.

Pari sanaa reilusta matkailusta #reilutblogit

Matkablogimaailmassa on viime aikoina ollut kovasti pöhinää reiluun matkailuun liittyen. Tämä sai alkunsa alkuviikosta Tjäreborgin instagram-tilille ilmestyneestä kuvasta, jossa matkaopas poseeraa huumatun tiikerin kanssa thaimaalaisella tiikerifarmilla (linkki).

Matkabloggaajat päättivät tämä kohun innoittamana luoda #reilutblogit-kampanjan, jossa jaetaan lisätietoa reilusta matkailusta ja kerrotaan omia kokemuksia aiheesta. Kampanjan aikana muutamankin muun matkanjärjestäjän toiminta niin Euroopassa (Aurinkomatkojen Kreikan aasiretket) kuin Aasiassakin (mm. Finnmatkojen Thaimaan norsusafarit) on herättänyt närästystä, etenkin eläinystävien keskuudessa. On ollut positiivista huomata, että matkanjärjestäjätkin ovat heränneet kohun myötä asiaan ja ovat ainakin näennäisesti luvanneet sosiaalisessa mediassa parannuksia tilanteeseen. Sain haasteen Tuntemattomaan ja takaisin-blogin Lauralta muutama päivä sitten ja nyt on minunkin aika laittaa oma lusikkani soppaan.

 

Reilut-Blogit-1

Minun oli tarkoitus julkaista tämä kirjoitus ja pari päivää sitten, mutta olen editoinut tätä kerta toisensa jälkeen. Olen yrittänyt tehdä tästä niin diplomaattisen kuin mahdollista, sillä en halua syyllistää ketään vaan jakaa eteenpäin tietoa asioista. Syyllistäminen harvoin toimii ja usein reiluun matkailuun liittyvissä asioissa kyse on toivottavasti puhtaasti tietämättömyydestä, joten tiedon jakaminen reilulla mielellä lienee se paras keino saada asioihin muutosta, ketään sormella osoittamatta. Enhän itsekään 10 vuotta sitten norsulla Thaimaassa kulkiessani ollut tietoinen näistä asioista.

Haaste on seuraavanlainen:

1. Kerro minkälainen rooli kestävällä ja eettisellä toiminnalla on sinun elämässäsi.
2. Kerro jokin mukava kokemus mikä sinulla on ollut kestävästä matkailusta.
3. Haasta mukaan vähintään kolme muuta blogia. Sinun ei todellakaan tarvitse olla matkabloggaaja tätä varten, vaan voit kirjoittaa myös muista kestävään kehitykseen liittyvistä asioista.

Eli pidemmittä puheitta aloitetaan kysymyksestä yksi.

1. Kerro minkälainen rooli kestävällä ja eettisellä toiminnalla on sinun elämässäsi.

Olen tässä asiassa varmasti melko keskiverto tallaaja, eli parannettavaa löytyy mutta teen voitavani. Aina kun kierrätykseen on mahdollisuus, kierrätän biojätteet (tämä ollut mahdollista vain Suomessa viime aikoina), pullot sekä muut jätteet. Esimerkiksi Taiwanissa muovipullot, mehupurkit sekä lasipullot kierrätetään ja toimitetaan koti-ovelle saapuvalle roska-autolle erillisessä pussissa. Tämä on mielestäni oiva esimerkki siitä että kierrätys onnistuu, kunhan sille annetaan asianmukaiset olosuhteet. Ei se pullojen erittely ole iso vaiva kenellekään, kunhan lähin kierrätyspiste ei ole kymmenien kilometrien päässä. Kuljetin Taipeissa myös omaa vesipulloani mukana, ettei päivittäin tarvinnut ostaa uutta. Taipeissa on jopa metroasemilla vesiautomaatit, joissa saa oman pullon kätevästi täytettyä. Tämä pullon mukana kuljettaminen on siellä yleinen tapa.

Matkoillani yritän toimia tietenkin niin reilusti ja paikallisia kunnoittavasti kuin se on vain mahdollista. Roskat roskiin ja kierrätän roskat oikeisiin paikkoihin aina kun se on mahdollista (eikai kukaan niitä roskia tahallaan ympäriinsä jätä, eihän?). Yritän tehdä ostokseni pääosin paikallisilta kojuilta ja suosia paikallisia pieniä ravintoloita. Näin myös koti-Suomessa, jossa suosin yrittäjävetoisia yrityksiä. Otetaan esimerkiksi päivittäistavarakauppa Jos valita voin, menen K-kauppaan joka toimii yrittäjäpohjaisesti tai piipahdan ostoksilla naapurin pienessä leipomossa. Näissä asioissa en ole kuitenkaan aivan ehdoton, vaikka periaatteen tasolla näitä yritänkin toteuttaa. Jos haluan Prismasta tuotteen, jota ei juuri aivan samanlaisena ole Citymarketissa tarjolla, menen Prismaan. Matkoillani syön pääosin paikallisten ravintoloissa ja teen ostoksia pienillä kojuilla, mutta voin myös hyvällä omalla tunnolla piipahtaa vaikkapa Hard Rock Cafessa burgerilla.

Nyt sitten seuraavaan kysymykseen, eli kerro jokin kiva asia reilusta matkailusta.

Mieleeni tulee eräs hotelli Thaimaassa, Siaminlahden saaristossa. En valitettavasti millään muista tämän hotellin nimeä, mutta kerron pääpiirteissään mistä on kyse. Tästä kyseisestä reissusta on pari vuotta aikaa, mutta sen verran tuosta hotellista mieleen jäi että se toimii mainiona esimerkkinä reilusta matkailusta. Hotelli oli vihkiytynyt ei nyt eco-hotelliksi mutta ympäristön asianajaksi kuitenkin. Pyyhkeitä sai toki vaihdettua päivittäin, mutta hotellivieraita kannustettiin vaihtamaan pyyhkeet joka toinen tai jopa joka kolmas päivä. Ihan oikeinhan tämä on, turhaan sitä päivittäin pari kertaa käytettyä pyyhettä lähteä vaihtamaan. Tämän vuoksi hotelli ei sinänsä ympäristöystävälliseksi leimaudu, monet hotellit maailmalla tekemättä samaa ja niin sen pitäisi kaikkien kohdalla ollakin. Tämän kyseisen thaimaalaisen hotellin ympäristöystävällisyys ja reiluus tuli kuitenkin esille paremmin veden kierrätyksellisissä jutuissa, jätteen kierrätyksessä sekä raaka-aineiden hankinnassa. He hankkivat esimerkiksi aamupalan raaka-aineet tuoreena läheisiltä tuottajilta näin tukien heidän elantoaan. Huoneiden sisustuksessakin oli käytetty kierrätettyjä materiaaleja, mitkä olivat hyvin kauniita ja tulivat paikallisilta käsityöläisiltä. En itse vihkiydy varsinaiseksi luonnonsuojelu-intoilijaksi, vaikka osani ympäristön hyväksi yritän aina tehdäkin. Voin itseasiassa väittää, että olen herännyt tähän luonnonsuojelu-asiaan enenevissä määrin tämän kampanjan myötä. Niin tai näin, tästä hotellista tuli kiva fiilis.

Hotellivalintoja tehdessäkin on tietenkin mukava käyttää paikallisia majataloja ja näihin pieniin hotelleihin olekin tehnyt varauksia Thaimaan saarille ensi viikolla suunnatessani. Mutta toisaalta, olen myös tehnyt varauksia suurempiin ketjuhotelleihin. Monesti kuulee, että suuret ketjuhotellit eivät kuulu ns. reilun matkailun piiriin, sillä ne vievät elantoa paikalliselta yrittäjältä. Tähän uskallan kuitenkin esittää toisenlaisen mielipiteen. Ketjuhotellit ovat usein isoja työllistäjiä alueella ja työllistämisen lisäksi niillä on etenkin kolmannen maailman maissa mahdolisuus parantaa alueen infrastruktuuria. Heidän asiakasmääränsäkin tuovat paljon uusia asiakkaita paikallisille yrittäjille ja mahdollisuuksia myös yrittäjyyttä miettivälle. Eli ne voivat luoda työpaikkoja myös välillisesti. Pitää yrittää myös muistaa nähdä asia tältä kantilta, eli ketjuhotelleiden käyttö ei lähtökohtaisesti ole merkki epäreilusta matkailusta. Näillä hotelleilla on usein myös paremmat valmiudet kierrätykseen ja ympäristöystävälliseen toimintaan niin halutessaan, kuin paikallisella yrityksellä. Ei aina tietysti, mutta usein.

Reilu matkailu on hieno konsepti ja kannustan kaikkia reissaamaan matkakohteissaan mahdollisimman reilusti. Lähinnä sillä periaatteella, että tekee mahdollisimman vähän hallaa paikalliselle kulttuurille, ihmisille ja eläimille. Niin yksilö kuin matkanjärjestäjäkin, jonka velvollisuutena koen tiedon jakamisen asiakkailleen. Mekin Matteon kanssa päätimme jättää eläinaktiviteetit välistä tällä reissulla, vaikka epäilen ettemme muutenkaan olisi niitä kokeilleet.

Tästä siirrynkin kohtaan 3, eli haasteeseen.

Haasta mukaan vähintään kolme muuta blogia. Sinun ei todellakaan tarvitse olla matkabloggaaja tätä varten, vaan voit kirjoittaa myös muista kestävään kehitykseen liittyvistä asioista.

Tämän haasteen on varmasti hyvin moni matkabloggaaja jos saanut. Haastan siten mukaan muutaman ulkosuomalaisblogin Meriannen, Chez Helenan sekä Barcelonan kodin.