Alkusanat

Loppuvuonna 2012 eli reilu kolme vuotta sitten muutin kolmen pienen lapsen kanssa uuteen maahan, jonka kieltä en lainkaan osannut. Mies oli saanut loistavan työpaikan ja lentänyt muutamaa viikkoa aikaisemmin edeltä järjestelemään asioita. Vaihdoimme tutun ja turvallisen elämän omakotitalossa Suomessa kerrostaloelämään Kölnin kupeessa.

En koskaan ollut varsinaisesti kiinnostunut Saksasta maana tai pitänyt sitä mitenkään houkuttelevana matkakohteena. Koulussa olin lukenut ranskaa. Saksan kieltä pidin rumana ja maata tylsänä. Jos joku olisi kertonut, että tulen joskus asumaan Saksassa, en olisi uskonut. Mutta niin vain täällä nyt olen. Olen iloinen, että uskalsin muuttaa. Olen iloinen, etten antanut ennakkoluulojeni vaikuttaa liikaa. On ollut kasvattavaa huomata olleensa monessa asiassa väärässä. Näiden kolmen Saksassa vietetyn vuoden aikana olen oppinut pitämään Saksasta ja saksalaisista. Olen yllättynyt monta kertaa positiivisesti. Aina ei ole ollut helppoa, mutta niitäkään kokemuksia en vaihtaisi pois. Uskon, että Saksalla on vielä paljon annettavaa minulle.

Kannattaa rohkeasti katsoa asioita pintaa syvemmältä. Tavallisesta ulkokuoresta huolimatta sisältä saattaa löytyä todellinen helmi!

 

Blogissa tulen pääsääntöisesti pitäytymään positiivisissa asioissa. Haluan ennenkaikkea tuoda esiin Saksassa asumisen hyvät puolet. Kaikissa asioissa on hyvät ja huonot puolet ja itse voi vaikuttaa siihen, kumpaan niistä haluaa keskittyä. Sitä näkee, mitä haluaa nähdä ja sitä löytää, mitä haluaa löytää.

Tervetuloa seuraamaan lapsiperheen arkea ulkomailla, kurkistamaan elämääni. Toivottavasti viihdytte blogini parissa!

Yksi ohjenuorani on sananlasku ”niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan”. Metsä on minulle myös tärkeä rauhoittumispaikka. Mieli lepää luonnon keskellä. Ja vuodenkierto saa tututkin paikat näyttämään uusilta. Tässä metsämaa lokakuisessa puvussaan.