Yleinen

Päätös on tehty.

6.10.2017

Mies on ollut tämän viikon työmatkalla. Tässä ei sinänsä ole mitään uutta, vaan miehen työnkuvaan on aina kuulunut työmatkoja ulkomaille. Olemme tottuneet lasten kanssa pyörittämään arkea välillä ilman perheen miesedustusta. Tämä työmatka poikkeaa kuitenkin edellisistä. Tällä kertaa mies on viettänyt viikon Suomessa. Ja tällä työmatkalla on tulevaisuuteemme vaikuttavia työtehtäviä. Päätös paluumuutosta on täällä blogin kulisseissa tehty.

Totuuden nimissä pitää paljastaa, että päätös oli tiedossamme jo siinä vaiheessa, kun julkaisin aiheeseen liittyvän pohdinnan: palata vai jäädä? Siinä vaiheessa emme olleet vielä valmiita julkaisemaan ratkaisua täällä blogissa. Päätös ei nimittäin suinkaan ollut helppo. Se vaati lukuisia unettomia öitä ja pitkiä keskusteluja.

En olisi etukäteen uskonut, että Suomeen paluusta päättäminen olisikin niin vaikeaa. Vaikeampaa kuin aikanaan Saksaan muuttamisesta päättäminen.

Paluumuutto ei tosiaankaan tunnu seikkailulta, uuden odottamiselta vaan paluulta vanhaan. Toisaalta asioita monelta kantilta pohdittuamme, olemme todenneet sen olevan nyt paras mahdollinen ratkaisu. Tilaisuus paluumuuttoon tuli ja se päätettiin käyttää. Käyttämättä jättäminenkin olisi harmittanut. Olimmehan jo ennen työtarjousta pohtineet paluumuuttoa yhtenä vaihtoehtona. Ja ennen kaikkea minä toivoin sitä. Suomessa minunkin on helpompi työllistyä. Tai opiskella uusi ammatti. kaipaan enemmän sisältöä, kaipaan jopa sitä oravanpyörää.

Ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin vaakakupissa painoi aika lailla suku Suomessa, etenkin siskoni. Minulla on häntä ja kummipoikaani mieletön ikävä. Meidän koko perheellä on ikävä läheisiä Suomessa. Emme Suomessakaan tule asumaan samalla paikkakunnalla suvun kanssa, mutta on silti eri asia ajaa viikonloppuna tunnin-kahden matkan päähän sukuloimaan kuin miettiä lentolippujen varaamista.

Paluumuuttopäivä ei ole vielä tarkkaan tiedossa, mutta jouluna meidän pitäisi olla jo omassa kodissa. Se on edelleen hieman omituinen ajatus. Että emme ole menossa joululomalle Suomeen, vaan ihan pysyvästi. Että sinne me palaamme samaan vanhaan paikkaan, mutta emme suinkaan samaan elämäntilanteeseen kuin mistä lähdimme. Elämä siellä on jatkunut lähtömme jälkeen. Me olemme muuttuneet myös.

Paljon on vielä auki ja selvitettävä ennen kuin jätämme Saksan taaksemme. Valmiiksi olen jo asennoitunut ottamaan vastaan paluumuuttokriisin. Se voi olla yllättävänkin suuri. Tai sitten ei. Olen myös valmistautunut tukemaan lapsia tässäkin muutoksessa. Tiedän, että muutos on heille suuri. Ei ole pikkujuttu vaihtaa maata. Ei edes takaisin kotimaahan. Ei etenkään, jos on ollut sieltä pois yli puolet elämästään, kuten meillä kaksi nuorempaa lasta. Kaveripiiri vaihtuu. Koulu vaihtuu. Koulukieli vaihtuu. Vaikka olemme pitäneet lasten suomen kielestä huolta, ei se heillä varmastikaan ole ihan samalla tasolla kuin ikäisillään Suomessa. On aivan eri asia käydä koulua suomeksi.

Olemme tehneet pientä toivelistaa, mitä haluamme vielä ehtiä tehdä ja nähdä täällä Saksassa. Ja olemme myös tehneet mielessämme kivoja suunnitelmia Suomen varalle. Minulle on itse asiassa tullut jo aikamoinen matkakuume Suomeen. On kiva ajatus saada viettää Suomessa oikeaa lomaa. Ulkosuomalaisena lomat Suomessa olivat sukulointia, ei lomailua.

Katseet on nyt käännetty tulevaan. Odotamme sekä innolla että jännittyneinä miltä elämä Suomessa taas maistuu! Viisi vuotta poissa Suomen arjesta on kuitenkin melko pitkä aika.

Facebooktwitter

You Might Also Like

26 Comments

  • Reply sisko 6.10.2017 at 13:13

    Sisko ja kummipoika odottavat jo kovasti paluumuuttoanne! No tosin ensin jännitetään vielä kummipojan ensimmäinen lentomatka. 🙂

    • Reply Jonna 7.10.2017 at 18:19

      Pitäähän se kummipojankin vähän maailmaa nähdä 🙂

  • Reply kastehelmi 6.10.2017 at 13:34

    Onnea päätökselle 🙂 Meillä sama edessä parin vuoden päästä ja itse kyllä jo odotan sitä… Tytöt varmasti voivat jatkaa kirjeenvaihtoa; nyt vain kirjeet tulevat Saksan sijaan Suomesta tänne Ranskaan 🙂

    • Reply Jonna 7.10.2017 at 18:20

      Ehdottomasti jatkavat kirjeenvaihtoa! Ihanaa, että se lähti sujumaan niin hyvin. Ja eihän sitä tiedä, jos sitten parin vuoden päästä Suomessa treffaavat ihan livenä 🙂

  • Reply Riikka / Vihreän saaren emäntä 6.10.2017 at 13:59

    Oi! Isoja asioita! Mutta hienoa, että saitte tehtyä mieleisenne päätöksen. Uskon, että teillä on edessä aikamoisen kiireiset kuukaudet tehdä niitä ”have to do” -saksajuttuja.

    • Reply Jonna 7.10.2017 at 18:21

      Oli kyllä iso ja vaikea päätös! Mutta nyt tosiaan jo hyvillä mielin ja innolla odotetaan. Vaihtelu virkistää.

  • Reply Oili / Ajatuksia Saksasta 6.10.2017 at 18:38

    Jännittävää! Mutta ehdottomasti onnea päätöksen tekemisestä. Isoja juttuja nämä, eivätkä varmasti ratkea yhdellä keskustelulla. Kerro tunnelmista lisää kun nähdään Frankfurtissa!

    • Reply Jonna 7.10.2017 at 18:22

      Onneksi pääsen vielä Frankfurtin treffeille! Haikeaa jättää kyllä tämä ihana ulkosuomalaisten bloggaajien ryhmä, mutta toisaalta Suomessa voi mennä mukaan suomalaisten matkabloggaajien meininkeihin 🙂

  • Reply annamari 6.10.2017 at 21:36

    Kyllä ihminen usein sisimmissään tuntee sen, missä on hyvä olla. Onnea ja hyvää mieltä tulevaan.

    • Reply Jonna 7.10.2017 at 18:23

      Kiitos 🙂 Helpolla päätös ei tullut, kun täälläkin on ollut oikein hyvä. Mutta muutos kannattaa aina tai ainakin toivon mukaan.

  • Reply MatkaMartta 6.10.2017 at 22:22

    Onpa jännittävää. Hyviä hetkiä sinne vielä kaikkiin must do -juttuihin ja voimia myös palaamiskriiseihin, jos sellaisia iskee.

    • Reply Jonna 7.10.2017 at 18:24

      Kyllä, jännää on! Toivon mukaan kovin pahat muuttokriisit ja shokit ei iske!

  • Reply Anna-Maria 7.10.2017 at 08:42

    Tervetuloa takaisin! Jotenkin jo ajattelin, että jäisitte sinne kokonaan, kun lapsilla sujui koulut niin hyvin.

    • Reply Jonna 7.10.2017 at 18:25

      Ei nyt sentään, vaikka kyllähän me ihan oikeasti aivan mahtavasti on täälläkin viihdytty.

  • Reply Sonja | FIFTYFIFTY 7.10.2017 at 09:27

    Jännittäviä uutisia! Hyvä ystävä muutti juuri tänä vuonna Nykistä takaisin Suomeen miehensä kanssa, siellä asuessa hän ikävöi tosi paljon Suomeen, mutta täällä kohtasi kuitenkin paluushokki. Mutta kyllä se onneksi hellittää, kun päsee kiinni arkeen ja vaikka ihan tuohon ”oravanpyörään”. Voi olla, että se on melkein helpoin tapa päästä taas kotimaan kärryille. 🙂 Anyays, tervetuloa kotiin!

    • Reply Jonna 7.10.2017 at 18:26

      Kiitos 🙂 Meillä onneksi on hyvä verkosto ystäviä ja tuttavia odottamassa Suomessa, että uskon sen auttavan paluuseen sopeutumisessa.

  • Reply Lotta 7.10.2017 at 20:05

    Onnea päätökselle! Olet muuten niin oikeassa siinä, että ulkosuomalaisen lomat Suomessa eivät ole lomia niin kuin me lomat ymmärrämme, vaan sukulointia ja asioiden hoitoa. Välillä tuntuu, että muutama tarpeeton riita puolison kanssa olisi ehkä säästetty, jos tämän olisi oivaltanut aiemmin tai lähinnä tiedostanut ja ottanut puheeksi. Lomaan kun kohdistuu aina tietynlaisia odotuksia. Tästedes tosiaan voitte nauttia Suomesta jälleen rennommin, ilman päivien laskemista ja niin kovia odotuksia.
    Minä olen samanlainen kuin sinä siinä, että kaipaan Suomesta kovasti rakkaita ihmisiä. Sekä sukulaisia että ystäviä. Ikävä on aina läsnä elämässäni, välillä vaimeampana, välillä enemmän ja täältä Afrikasta ei todellakaan lennellä Suomeen noin vain. Kerran vuodessa on liian vähän minulle! Onhan minulla tytärkin Suomessa. Ihmissuhteet siis painavat tässä vaakakupissa eniten, ja siksi omakin paluuni Suomeen (josta en vielä tiedä onko se ensi vuonna vai vasta sitä seuraavana) tuntuu ajatuksena hyvältä. Välillä kaipaan myös paluuta ”omaan elämään”, mitä se sitten onkin, elettyäni monta vuotta tätä ”puolisoelämää”. Iäkäs äitini myös tarvitsee minua tässä vaiheessa, ja tuntuu ajoittain tosi pahalta olla näin kaukana. Hän itse ei valita ja suhtautuu reippaasti ja kannustaen, mutta tiedän hänen ikävöivän.
    Uskon, että lapsenne sopeutuvat, kun heillä on positiivisesti suhtautuvat vanhemmat tukena, vaikka ei se pikkujuttu ole tietenkään etenkin kun he eivät ”palaa vanhaan”. Ettehän tietty tekään, mutta paluu kotimaahan on aikuiselle kuitenkin eri asia kuin muutto uuteen maahan. Kun paluumuutin Belgiasta 2008, yllätyin, miten nopeasti solahdin entiseen. Minkäänlaista paluukriisiä ei oikeastaan ollut. Asiaan vaikutti takuulla se, että palasin myös vanhaan työpaikkaani. Sitä minulla ei enää ole, eli seuraavassa paluumuutossa ei ole sellaista ”ylellisyyttä” pehmentämässä.
    Jos haluat, kertoile lisää paluumuuttoajatuksia blogissasi, sellaiset ovat aina kiinnostavia. Paljon muuttotsemppiä täältä!

    • Reply Jonna / Lempipaikkojani 12.10.2017 at 09:26

      Kiitos 🙂 Hyvin samoja mietteitä siis siellä sinä käyt läpi kuin minä. Varmasti yhteisiä ja tuttuja monelle ulkosuomalaiselle. Minun vaakakupissani juuri tuo ”oma elämä” vs ”puolisoelämä” ja rakkaiden ihmisten ikävä painoivat todella paljon ja kallistivat koko kupin paluumuuton kannalle. Mitään työpaikkaahan minulle ei ole, mihin palata, mutta toisaalta tämä avaa aivan uudet mahdollisuudet. Saas nähdä mitä vielä keksin (tai siis toki minulla on jo jonkinlaisia suunnitelmia tulevan varalle tehtynä, niistä lisää myöhemmin). Täältä Saksasta toki oli lyhyempi ja helpompi matka Suomeen kuin sieltä kaukaa, mutta kyllä ne lentolippujen hinnat ja lomien järjestäminen 5 hengelle aina omat hankaluutensa asettivat. Me kävimme Suomessa kahdesti vuodessa ja sekin tuntui liian vähältä, mutta enempäänkään ei oikein taipunut. Varmasti jonkin verran paluumuuttoajatuksia ja sitten paluumuuttokokemuksia tänne blogiinkin tulee.

  • Reply Katriina 9.10.2017 at 11:59

    Nyt 5 vuoden päästä on hyvä aika palata, kun kotimaa ei ole liian paljon muuttunut. Lasten koulu on siinä vaiheessa, että muutos käy tukiopetuksen avulla todennäköisesti hyvin. (Heh, ei tarvitse kirjoittaa mustetäytekynällä! Ei tarvise välittää artikkeleista ja neljästä sijamuodosta, eikävääntää numeroita 21 -99 nurin päin! Ynnä muuta mukavaa! Lapset loikkaavat digiloikkaa tai muuta loikkaa, ja hauskaa on! 🙂
    Mutta sinun oppilaillesi tulee ikävä sinua, ja tippa silmässä ja tonttulakit päässä kaiketi vietetään lähtiäisiä, Tip Tap!

    • Reply Jonna / Lempipaikkojani 12.10.2017 at 09:10

      Kiitos 🙂 Ihan totta, 5 vuotta ei ole liian pitkä aika ja tuskin on kovasti Suomesta vieraannuttu. Digiloikkaa odotan puoliksi innolla, puoliksi kauhulla! Siinä on kyllä totuttelemista. Toisaalta ajattelen, että lapset ovat opppineet täällä Saksassa erittäin hyödylllisiä taitoja erityisesti sosiaalisella puolella ja Suomessa taas otetaan haltuun toisenlaisia asioita. Haikeita hyvästejä on kyllä tiedossa puolin ja toisin, mutta onneksi välimatka Suomen ja Saksan välillä ei ole mikään mahdoton!

  • Reply -A- 9.10.2017 at 19:10

    Elätte jännittäviä aikoja ja päätöksen teko ei varmasti ollut helppo. Vaakakupissa tosiaan aina monia asioita joita pohtia. Teillä on takana hienot vuodet Saksassa ja nyt taas tulevaisuudessa uudet seikkailut. Varmasti se paluu Suomeen, kotimaahan tuntuu hyvältä ja ne rakkaat läheisetkin odottavat tridän perhettä ja paluuta kovasti. Kaikkea hyvää teidän syksyyn. 😊🍂🍁🍁

    • Reply Jonna / Lempipaikkojani 12.10.2017 at 09:21

      Kiitos 🙂 Meillä on ollut aivan mahtavat ja kokemusrikkaat vuodet täällä Saksassa ja on hyvä hetki palata nyt. Kaikkea hyvää teillekin!

  • Reply Timo 10.10.2017 at 15:59

    Kiitos vierailusta mun blogissa, täällähän olikin elämänmuutosta tiedossa. Onnea uuteen kotimaahan. ^^

    Teillä on kuitenkin vielä paljon aikaa jäljellä, joten uusi muutto johonkin muualle voi hyvinkin tapahtua jonkin ajan päästä. Toisaalta tänä vuonna meillä huomattiin, ettei kannata kaikkea jättää sinne tulevaisuuteen, vaan elämästä pitää nauttia koko ajan. Kaunista syksyä!

    • Reply Jonna 12.10.2017 at 09:05

      Kiitos vastavierailusta 🙂 Totta, miellä on aikaa vielä vaikka uuteen ”seikkailuun” tai ainakin toivon mukaan on. Näinhän se on, että elämästä ja sen käänteistä ei koskaan tiedä ja siksipä kannattaa elää nyt 🙂 Hyvää syksyä teillekin!

  • Reply Iina 15.10.2017 at 09:48

    Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi! Olen seurannut mielenkiinnolla nuoren lapsiperheen elämää täällä Saksassa ja muistellut omia vaiheita kauan sitten. Hauskaa, että maailma muuttuu, mutta (ulkosuomalaisen) arki kuitenkin aika vähän!
    Toivottavasti jatkat kirjoittamista – olisi mukava lukea paluumuuton tunnelmista!

    • Reply Jonna / Lempipaikkojani 16.10.2017 at 08:50

      Kiitos 🙂 Mukava kuulla, että olet viihtynyt blogini parissa. Ainakin näillä näkymin blogi tulee päivittymään jatkossakin, pitkälti matkablogina, mutta myös paluumuuttomietteiden kera.

    Leave a Reply