Saksa Saksassa asuminen

Koulunaloitus on juhlan paikka!

31.8.2017

Vihdoinkin kuopuksen kauan ja hartaasti odottama päivä koitti. Tänään oli suuri ja merkittävä päivä nuorimmaisen elämässä. Einschulung. Koulun ensimmäinen päivä.

Eilen lämpömittari kipusi vielä 30,2 asteeseen. Tämä päivä koitti sateisena ja yli kymmenen astetta viileämpänä. Mutta se ei juhlatunnelmaa latistanut. Eikun reppu selkään ja Schultüte kainaloon ja sateenvarjon alla marssimaan yhdessä äidin kanssa kohti kirkkoa.

Ensimmäinen koulupäivä alkoi iloisissa tunnelmissa katolisella messulla. Itselleni katoliset tavat ovat edelleen melko tuntemattomia, mutta jälleen kerran sain todeta, että iloa ja osallisuutta ei ainakaan puutu. Koulunaloitusjumalanpalvelus hoitui hyvin vapaamuotoisesti. Siellä yhdessä laululeikittiin ja pienet koulutaipaleensa aloittavat lapset kerääntyivät kaikki alttarille. Pappi huomioi jokaisen lapsen henkilökohtaisesti. Lopuksi lapsille jaettiin pienet lahjat. Kukin sai pienen saviruukun, johon oli istutettu muutama siemen. Siinä koululaiseksi kasvamisen ohessa voi seurata pienen taimen kasvua.

Kirkon jälkeen kuljimme koulua kohti sekalaisena joukkona. Juhlasalissa meitä odotti isompien peruskoululaisten esitykset. Lopuksi tokaluokkalaiset ottivat uudet luokkakaverinsa yksitellen vastaan ja ohjasivat opettajan johdolla heidät ensimmäiselle oppitunnille. Meidän alakoulussa ovat siis eka- ja tokaluokkalset yhdessä samassa luokassa ja jokainen ekaluokkalainen saa avukseen ja parikseen eli kummikseen tokaluokkalaisen. Kummin tehtävä on auttaa ja tukea uutta oppilasta ensimmäisten koulupäivien ajan. Minun kuopuksellani oli hyvä tuuri. Hän sai vallan kaksi kummia, koska luokalla on enemmän toka- kuin ekaluokkalaisia.

Ensimmäisen oppitunnin aikana koulun pihalla vanhemmat (ja isovanhemmat, lapsen kummit, tädit, sedät jne paikalle päässeet) söivät kakkua ja joivat kahvia. Itse olin hieman orpona, koska olin yksin liikenteessä. Mutta ei hätää. Minua lähestyi sama puolalainen äiti, jonka kanssa olin sattumalta istunut syksyllä kouluunilmoittautumisessa. Nyt lapsemme ovat samalla luokalla. Hauska yhteensattuma ja tulin siitä jotenkin hyvin iloiseksi. Tuntuu, että vähän yksinäisemmän ajanjakson jälkeen voi taas olla uusia tuttavuuksia tiedossa.

Pian olikin ensimmäinen koulupäivä ohi ja aika kävellä innostuneen tuoreen koululaisen kanssa kotiin tutkimaan tötterön sisältöä. Ja tekemään ensimmäiset kotiläksyt! Huomenna onkin ensimmäinen kokonainen koulupäivä ja mukaan pakataan kaikki ostetut tarvikkeet ja eväsrasia. Sen jälkeen tuleekin jo viikonloppu. Kuopus juuri harmitteli, että miksi ensimmäinen kouluviikko on näin lyhyt!

Serkkuni Suomesta lähetti minulle taannoin linkin aamulehden juttuun (saksalaisäiti jarjestaa ekaluokkalaiselle megajuhlat – suomalaisäidille riittää muistoksi valokuva), jossa suomalaisäiti hieman kauhisteli Saksan koulunaloitusjuhlintaa ja piti Suomen vaatimatonta (juhlimatonta) tapaa parempana. Minä uskallan olla tästä eri mieltä. En ymmärrä miksei lasta saisi juhlia, miksei koulunaloittamista voisi juhlistaa. Juhlan päätarkoitus on korostaa, että koulussa on hauskaa, koulu on tärkeää. Juhlassa lapset toivotetaan tervetulleiksi ja otetaan osaksi kouluyhteisöä. Se on yksi tärkeimpiä päiviä lapsen elämässä ja ainutkertainen kokemus. Kuten tämän päiväisessä juhlassa koulun johtaja totesi, syntymäpäivät ja muut juhlapyhät tulevat joka vuosi, koulunaloitus vain kerran elämässä!

Facebooktwitter

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Katriina 31.8.2017 at 15:40

    Paljon onnea koulunkäyntiin suloinen ekaluokkalainen.
    No johan oli artikkelit Spiegelissä ja Frankfurter Allgemeinissa! En ole törmännyt tuollaisiin seremonioihin, mutta sensaatiotahan tuossakin tavoitellaan ja Amulehti levittää ” tuomittavaa sensaatiota”. Kylläkai jossakin piireissä ja jossakin päin Saksaa tuollaisia seremonioita järjestetään. Meistä tavallisista kansalaisista ei mitään juttua lehteen kykenisi kyhäämäänkään. Meilläpäin etelämmässä Reinin varrellaa Pfalzissakoulualokkaitten tervetuliaisjuhlat noudattavat samaa kaavaa kuin teillä, eli taitavat olla yleinen tapa Saksassa. Kirkonkäynnissä on alueellisia eroja. Meillä on katolisia ja evankelisia suunnilleen fiftyfifty ja sen lisäksi suuri osa uskonnotomia. Se merkitsee ekumeenisia uskonnonopettajien ja/tai seurakuntapappien ydessä suunnittelemia vapaamuotoisia koululaisjumalanpalveluksia. Pienemmillä paikkakunnilla on perinteenä aloittaa ekumeenisellä kirkonkäynnillä , mutta meidän isossa teollisuuskaupungissamme on tapana koulualokkaitten jumalanpalvelus jonakin muuna päivänä, ja vanhemmatkin loistavatyleensä poissaolollaan, vaikka ovat kutsun saaneet ja ilmoittaneet lapsensa uskonnonopetukseen. Opettajat ovat valvojina. Uskonnottomia valvotaan koululla. Kaikki ovat tyytyväisiä järjestelyyn.( Heh! Kukaan ei huutele pakkovirrenveisuuta vastaan ja suvivirsikin on tuntematon!) Eipä ollut koskaan Spiegelin tai Frankfurter Allgemeinen reportteria paikalla eikä edes paikallislehden.
    No, olihan Aamulehden lukijoilla ilo tuntea itsensä kai jotenkin ”paremmaksi” , kun tyytyvät valokuvaan, eikä opettajienkaan tarvitse mihinkään vaivautua. Tiheämmin asutussa maassa on pakko harjoitella enemmän yhteisöllisyyttä ja sosiaalisia taitoja.

    • Reply Jonna 2.9.2017 at 20:34

      Onhan se hellpoa ottaa pohjaksi kunnon kohujutut, ei meistä tavan tallaajista tosiaan mitään revitteleviä otsikoita saisikaan. Mutta vähän liian suppea näkökulma Aamulehden toiittajalla kyllä aiheeseen oli. Enkä kyllä ymmärrä miten ihmeessä kivasta juhlasta saadaan huonompi vaihtoehto kuin juhlimattomuudesta! Ja miten ihmeessä muka koulun aloituksen juhlistaminne lisää stressiä koulun alkamisesta. Pöh. Juhlahan päinvastoin osoittaa, että koul on tärkeää ja että lapsi on tärkeä, kun hänen tärkeää elämäntilanteen muutosta juhlistetaan. Överit on toki aina överit, mutta enpä kyllä itse meidän kulmilla ole tällaisiin kilpavarusteluihin ja kymmeneen lahjatötteröön/lapsi vielä törmännyt 😀

  • Reply MatkaMartta 1.9.2017 at 00:32

    Iloista koulunalkua kuopukselle! Itsehän olen sitä mieltä, että aina kannattaa juhlia jos siihen jotenkin syyn keksii ja koulun aloitus varmasti riittää syyksi! Hyvä Saksa!

    • Reply Jonna / Lempipaikkojani 3.9.2017 at 10:57

      Kiitos 🙂 samaa mieltä, aina kannattaa juhlia, kun vaan tilaisuus on. Tämän asian saksalaiset kyllä osaavat 🙂

    Leave a Reply