Yleinen

Pitäisikö palata Suomeen?

19.6.2017

Oma maa mansikka – muu maa mustikka?

Elämä täällä Saksassa on maistunut ihan riittävän mansikkaiselle, ja sitä paitsi tykkään mustikoista melkein enemmän. Olenkin monesti sanonut olevani täällä tyytyväinen. Etten ole kaivannut Suomeen takaisin. Siksi viime kuukausien ajatukset ovat yllättäneet itseni. Olen alkanut tosissani kaipaamaan takaisin Suomeen. Haaveilemaan Suomeen muuttamisesta. Satunnaisesti kurkkimaan avoimia työpaikkoja tai mahdollisia koulutuspaikkoja. Miettimään mitä haluaisin alkaa isona tehdä.

Olen miettinyt mistä tämä yhtäkkinen muutos johtuu. Mikä on nyt erilaista kuin aiemmin ja miksi en enää viihdykään täällä niin hyvin. Iso osa muutosta on lasten kasvaminen. Nuorimmainen on nyt viimeistä vuotta päiväkodissa ja tämä kevät on yhtä viimeistä kertaa. Kuopuksen viimeiset päiväkotisynttärit, viimeiset juhlat. Viimeiset vanhempaintalkoot. Kuopus menee eri kouluun kuin päiväkotikaverinsa, joten edessä on haikeita hyvästejä myös lapselle. Syksyllä hän ei enää näekään päivittäin parhaita ystäviään, joiden kanssa vietti useamman vuoden.

Itse huomaan kaipaavani jotain uutta. En koe enää saavani riittävästi sisältöä päiviin vanhemmuuden kautta. Tai ulkomailla asumisesta. Aiemmin uudesta ja oudosta on tullut arkista rutiinia. Elämä Saksassa ei tarjoa enää riittävästi positiivisia haasteita ja yllätyksiä. Uutuudenviehätystä. Kaipaan osa-aikatyön sijaan säännöllisempää osallisuutta työelämään. Tai ehkä enemmänkin sen tuomaa sosiaalisuutta. Olen huomannut olevani välillä yksinäinen. Elämäntilanteet ovat muuttuneet ja moni ystävistäni on kiireisempi kuin ennen.

Huomaan myös ikävöiväni Suomesta läheisiäni. Meillä ei ole tänä vuonna käynyt ketään sukulaista tai ystävää Suomesta kylässä ja se on tuntunut ikävältä. Emme itsekään ole olleet Suomessa puoleen vuoteen. Minulla on jo kova ikävä perhettäni Suomessa! Eniten siskoani. Haluaisin olla enemmän läsnä heidän arjessaan. Seurata kummilasteni kasvamista, olla mukana heidän elämässään muutenkin kuin kahdesti vuodessa.

Haaveilen myös asioiden hoitamisen helppoudesta. Miten paljon helpompaa olisi hoitaa asiat suomeksi. Helpompi arki vapauttaisi voimavaroja muihin asioihin.

En tiedä milloin palaamme Suomeen, mutta ajatus paluusta on nyt vahva. Paluu ei tule olemaan helppo siitä huolimatta, että nyt tuntuu kaipuu Suomeen kovin suurelta. Lapsille muutto Suomeen ei ole ollenkaan sama kuin meille perheen vanhemmille. Nuorimmainen ei edes muista Suomessa koskaan asuneensa. Perheen vanhin lapsi ei edes haluaisi muuttaa Suomeen. Lasten kohdalla ei voi puhua pelkästään paluumuutosta. He ovat täysin kotonaan täällä Saksassakin.

Tämän päivän sääennuste. Ei paha lainkaan.

Onneksi tänä iltana olemme menossa ystäväperheen luokse synttärijuhliin. Ulkona on 30 hellettä ja paikalliset mansikat maistuvat makeilta. Ostin juuri kilon viidellä eurolla.

Onneksi lentoliput kesälomalle Suomeen on jo hankittu. Ehkä se auttaa hetkeksi ikävään. Ihmisten ikävään.

Paluumuutto. Paluumuuttaja. Makustelen sanoja yksinäisinä hetkinä. Lenkillä pellon laidalla tai metsässä.

Tuleeko meistä sellaisia ja missä vaiheessa, se jää nähtäväksi.

 


Lempipaikkojani blogi löytyy myös Facebookista, Instagrammista ja Twitteristä. Tervetuloa seuraamaan!

Facebooktwitter

You Might Also Like

12 Comments

  • Reply sisko 19.6.2017 at 16:58

    Mukavaa lukea syvällistä pohdintaa. Hyvin aidosti kirjoitat tunteistasi. Toivottavasti tulevaisuus tuo helpon ratkaisun, teette sitten mitä tahansa.
    Suomessa muuten mansikat maksavat nyt 5€/250gr. 😉

    • Reply Jonna / Lempipaikkojani 19.6.2017 at 17:13

      Kääk! Täällä mansikat, siis kotimaiset, maksavat marketissa halvimmillaan vajaat 3€/kg ja tuossa meidän lähimaatilamyymälässä lähitilan herkulliset mansikat 2,90€/500g ja 5€/ kilon laatikko. Kai se on lähestyvä neljänkympin kriisi, joka saa miettimään mitä elämässään haluaisi. On vaan näitä osasia palapelissa muitakin kuin oma itse. Kokonaisuus ratkaisee.

  • Reply Anu / Mielilandia 19.6.2017 at 17:29

    Paljon tsemppiä pohdintoihin ja koti-ikävään!

    Nuo on varmaan ajatuksia, jotka pyörii jossain vaiheessa jokaisen ulkosuomalaisen mielessä. Mulle oli Kreikassa asuessa pahinta just keskikesän aika, kun Kreikassa oli turhankin kuuma ja töitä piti tehdä joka päivä ja samaan aikaan kaverit Suomessa postailivat ihanan vehreitä mökki- ja lomakuvia. Sitten muutaman kk kuluttua päätinkin palata Suomeen, ja oon siitä päätöksestä yhä iloinen.

    Hollannista ei vielä ole tullut ikävä Suomeen, tällä hetkellä on pikemminkin päinvastoin (syynä mm. nämä erot sääennusteessa :D), mutta tiedostan, että jossain vaiheessa se voi iskeä lujaakin. Eniten ehkä muakin harmittaa asua kaukana veljentytöistä, jotka kasvavat hurjaa vauhtia ja joiden elämässä haluaisin olla enemmän läsnä.

    • Reply Jonna / Lempipaikkojani 20.6.2017 at 16:09

      Kiitos 🙂 Tällä hetkellä ehkä eniten vaakakupissa painavat juurikin pienet sukulaislapset ja toisaalta oma työelämäni. Tokihan voisin hakeutua työelämään täällä Saksassakin, mutta koen sen hankalammaksi kuin Suomessa. Eikä kielitaitonikaan riittäisi mielekkäisiin töihin. Täällä yhteiskunta toimii hieman erilailla. Mutta mutta, perheen kokoinaistilanne ratkaisee eniten ja päätekijä on miehen työpaikka.

  • Reply Sonja | FIFTYFIFTY 19.6.2017 at 18:41

    Täältäkin kovasti tsemppiä, varmasti jokainen pidempään ulkomailla asunut kokee noita samoja tunteita jossain vaiheessa. :/ Itse pohdiskeli blogissa vähän päinvastaista, miten saatuani vakityön, aloin heti pelätä, etten pääsisikään enää pidemmälle reissulle tai voisi ehkä jopa muuttaa hetkeksi ulkomaille. http://www.rantapallo.fi/fiftyfifty/2017/06/17/miksi-kaipuu-maailmalle-ei-vain-lopu/

    Mä en ole koskaan ollut ulkomailla niin pitkään, että siellä asuminen tai oleminen olisi muuttunut arkiseksi, siksi kai myös kaipaan niin paljon ulkomaan seikkailuja, kun muusta en tiedä! Mutta ei ole varmasti helppo päätös, kun kyseessä on kuitenkin koko perheen juttu. Tähän voisi vielä sanoa loppuun vanhan viisauden, että onneksi asioilla on tapana järjestyä. 🙂

    Ps. Keksin vihdoin, mistä kesätapahtumasta kirjoitan. Nyt täytyy enää naputella artikkeli. 😀

    • Reply Jonna / Lempipaikkojani 20.6.2017 at 16:32

      Näinhän se on, asioilla on tapana järjestyä. Välillä on vain vaikea malttaa odottaa uusia käänteitä. Onnea vakityöstä! Itselläni ei tähän ikään mennessä vakityötä ole ollutkaan ja kieltämättä sellainen olisi kyllä jossain vaiheessa kiva saada! Vaikka enpä tiedä osaisiko sitä siltikään asettua lopullisesti aloilleen. Pidän uusista aluista, uusista paikoista ja kokemuksista. Vaikka nyt haaveilen paluumuutosta Suomeen, on haaveissa vielä asua jossain uudessakin maassa. Joskus. Onhan sitä aikaa toivon mukaan vielä vuosikymmeniä jäljellä.

  • Reply Sandra 19.6.2017 at 20:19

    Ihan tuttuja ajatuksia, joten ymmärrän tunteesi hyvin. Kannattaa ehkä miettiä asiaa ja katsoa, jos mielenkiintoinen työpaikka löytyisi. Kuitenkin saattaa olla, että hetken jälkeen Suomessa sitä kaipaa taas muualle, kun ei tunne olevan kotona oikein täälläkään.

    • Reply Jonna / Lempipaikkojani 20.6.2017 at 16:13

      Sinulla onkin mielenkiintoiset uudet tuulet tiedossa! Itsekin välillä kaiholla ajattelen aikoja, kun ei ollut lapsia ja olisi voinut tehdä mitä vain! Tai voihan sitä näin lastenkin kanssa vaihtaa maata, kuten olemme tehneetkin, mutta ei se ihan yhtä kivutonta ja joustavaa ole. Ja perheen tulojakin pitää ihan eri lailla miettiä, kun on kolme lastakin elätettävänä.

  • Reply Päivi / Puolivälissä 20.6.2017 at 14:02

    I feel you. Osa minusta kaipaa takaisin Suomeen, juuri noista mainitsemistasi syistä. Toisaalta haikailen uusiin maisemiin, maihin, joissa en ole vielä asunut. Ennen kaikkea haluan muuttaa, mutta en välttämättä paluumuuttaa. Töiden näkökulmasta Suomi olisi todennäköisin vaihtoehto – jos siis haluan jatkaa koulutustani vastaavissa tehtävissä. Kevään mittaan olen ollut parisssa työhaastattelussa Suomessa. Toistaiseksi en ole tullut valituksi enkä siis vielä joutunut tekemään vaikeaa päätöstä siitä, palatako vai ei.
    Tsemppiä teille tulevaisuuden pohdintaan! Voi olla, että loman jälkeen on vahvempi ja selkeämpi tunne siitä, että onko aika palata vai ei.

    • Reply Jonna / Lempipaikkojani 20.6.2017 at 16:17

      Samaistun tuohon sinun ”haluan muuttaa”. Ehkä minäkin nyt kaiken eniten kaipaan muutosta, uusia tuulia. Ei sen välttämättä tarvitsisi olla Suomi, vaan joku muukin isompi askel johonkin suuntaan kävisi. Viime kesänä/syksynä mietimme hyvin tosissaan Australiaan muuttamista, mutta ne haaveet unohdimme jo. Siinä mielessä Suomi olisi meidän perheelle hyvä vaihtoehto, että minäkin voisin helpommin siellä työllistyä. Tosin kouluttautumista uuteen ammattiin se kohdallani vaatisi luultavasti. Onnea ja tsemppiä sinulle työnhakuun ja isoihin päätöksiin!

  • Reply Susanna 21.6.2017 at 23:18

    Kannattaa rauhassa miettiä asiaa, Suomessa on ne omat hyvät puolensa: meri ja voi viettää rantapäiviä kuumalla säällä. Toisaalta taas esim. ruoka on yhä kalliimpaa kuin Saksassa, vaikka Saksassakin ruoka on kallistunut.

    • Reply Jonna / Lempipaikkojani 22.6.2017 at 09:57

      Rauhassa asioita on tosiaan mietittävä ja monelta kantilta punnittava. Saksassa asumisessa on monia hyviä puolia, etenkin tuo hintataso on ihan merkittävä asia. Samoin perheverotus on mahdollistanut toisen puolison kotonaolon. Myös terveydenhuolto on Saksassa Suomea parempaa ja laadukkaampaa. Mutta sitten taas Suomessa olisi suku lähellä ja helpompi molempien käydä töissä. Ehkä tässä nyt eniten osaltani painaa se, että kaipaan jo työelämään täysipainoisemmin kuin täällä se on mahdolllista. Ja olemmehan me kokonaan suomalainen perhe eikä oikeastaan Saksaan koskaan tultu ajatuksella pysyvästä jäämisestä. Yllättäen täällä vaan aika on vierähtänyt ja loppuvuonna tulee täyteen jo 5 vuotta täällä. Etenkin lapsille tämä tarkoittaa juurtumista tänne.

    Leave a Reply