Yleinen

Puolison mukana maailmalle

13.1.2017

Ulkomailla asumisen ja ulkosuomalaisuuden hyviä ja huonoja puolia on tullut käsiteltyä blogissa pariin otteeseen. Olen myös pohtinut millaista on muuttaa lapsiperheenä ulkomaille. Tällä kertaa mielessä pyörivät ajatukset ja ehkä jonkinlaiset neuvotkin siitä, millaista on muuttaa ulkomaille puolison töiden perässä ja miten siitä selviää edes joten kuten täysjärkisenä.

Millaista on muuttaa ulkomaille suomalaisena pariskuntana?

Usein saa lukea/kuulla kuinka ulkomaille muuttaminen on johtanut eroon kumppanista. Tämä on varmasti yhtenä riskinä, sillä ulkomaille muuttaminen ja ulkomailla asuminen muuttavat ja kasvattavat ihmistä. Välillä myös pariskunnan osapuolia eri suuntiin. Ulkomaille on voitu muuttaa myös puhtaasti vain toisen osapuolen toiveesta tai jonkun muun elämänmuutoksen/kriisin käynnistämänä. Läheskään aina ulkomaille muuttaminen ei kuitenkaan johda eroon. Ehkä näistä tapauksista ei vain pidetä niin suurta meteliä.Ulkomaille ei ehkä kannata muuttaa huonon suhteen pelastamiseksi, mutta toisaalta ulkomaille muuttamista ei kannata parisuhteen takia pelätä.

Eau de Colognen -bloggaaja Johanna kirjoitti hyvän postauksen ulkomaille muuttamisesta suomalaisena pariskuntana. Johanna kirjoittaa, kuinka parisuhteeseen on tullut ulkomaille muuttamisen myötä haasteita, mutta että loppujen lopuksi ulkomaille muuttaminen on heitä lähentänyt ja suhdetta vahvistanut. Olen Johannan kokemusten kanssa pitkälti samoilla linjoilla ja samaa mieltä siitä, että ulkomaille muuttaminen tuo varmasti jonkinlaisia muutoksia ja haasteita jokaiseen parisuhteeseen.

Meille pariskuntana ulkomaille muutto ei tuonut mitään isompaa kriisiä, koska oikeastaan kummallekaan meistä muuttaminen Saksaan ei tuonut mukanaan isoja sopeutumisvaikeuksia. Emme kumpikaan kärsineet suuremmin maahanmuutto- tai sopeutumiskriiseistä. En väitä, että elämämme olisi aina auvoista onnea, mutta meidän parisuhteelle ulkomaille muuttaminen ei siis tuonut lisähaasteita tai vaikeuksia. Oikeastaan koen asian jopa niin, että asuminen ulkomailla on vain lähentänyt meitä pariskuntana ja meidän koko perhettä kokonaisuutena ja ollut enemmän lähentävä kuin loitontava tekijä. Toki on hyvä myös mainita, että meillä on takana melko pitkä suhde, olemme olleet yhdessä 17 vuotta ja naimisissakin 12 vuotta. Kokemustakin ulkomailla asumisesta on entuudestaan, samaten etäsuhteista toisen asuessa toisella paikkakunnalla tai ulkomailla. Emme siis parisuhteen kannalta hypänneet täysin tuntemattomaan Saksaan muuttaessamme. Eikä ulkomaille muuton kanssa samaan aikaan ollut menossa mitään muuta mahdollista kriisin paikkaa. Esimerkiksi ulkomaille muuttaminen yhdistettynä esikoisen syntymään/vauva-arkeen, olisi jo huomattavasti haastavampi hetki parisuhteen kestävyydelle!

Millaista on muuttaa ulkomaille puolison työn perässä?

Kun suomalainen pariskunta/perhe muuttaa ulkomaille, on taustalla hyvin usein toisen työpaikka. Näin meilläkin. Miehen työn perässä mekin  Saksaan päädyimme. Meidän elämäntilanteeseen muutto reilut 4 vuotta sitten ei tuonut suurta muutosta. Olin silloin Suomessakin kotona lasten kanssa, eikä minulla ollut työpaikkaa odottamassa. Oli siis tavallaan helppoa jatkaa kotiäidin osaa Saksassakin. Olisi varmasti ollut haasteellisempaa hypätä työelämästä kotiäidiksi. Muistan kokeneeni Ranskassa viettämäni kotirouvan kuukaudet melko tylsinä, vaikka silloinkin samalla valmistauduin esimerkiksi yliopiston tentteihin sieltä käsin.

Sitä, millaista on muuttaa ulkomaille puolison työn perässä, ei voi mitenkään yksiselitteisesti sanoa. Elämäntilanteita ja ihmisiä on niin erilaisia. Voin vain puhua omasta puolestani. Kuten yllä mainitsin, lapsettomana pariskuntana Ranskassa asuessa koin arjen ja pitkät päivät yksin kotona paljon ahdistavammaksi kuin nyt Saksassa kolmen lapsen äitinä. Näin kolmen lapsen äitinä arki on hyvin erilaista kuin lapsettomana ja lasten kautta päiviin tulee erilaista sisältöä kuin ilman lapsia. Minun on siis ehkä ollut helpompi sopeutua ulkomaille perheellisenä kuin lapsettomana. Lasten kautta olen päässyt mukaan paikalliseen arkeen aivan eri tasolla kuin ilman lapsia ja olen myös tutustunut paikallisiin juuri pitkälti lasten kautta. Toisaalta lasten kanssa ulkomaille muuttamisessa on omat haasteensa, joista tukiverkkojen puute on varmasti yksi isoimpia. Meidän perheellä tässä(kään) suhteessa ulkomaille muuttaminen ei tuonut suurta muutosta elämään. Emme Suomessakaan asuneet lähellä sukua.

Vinkkejäni mukana muuttavan puolison viihtymiseen ja sopeutumiseen.

Kun ulkomaille muutetaan puolison työn perässä, jää toiselle parisuhteen osapuolelle väkisinkin luopuvan osa. Mukana muuttava puoliso voi helposti jäädä tyhjän päälle ja hänen täytyy luoda ihmissuhdeverkostot ja päivien sisältö uudestaan tyhjästä. Työssäkäyvän päivät täyttyvät työnteosta ja työpaikan kautta tulee sosiaalisia suhteita. Kotona oleva sen sijaan on enemmän oman onnensa nojassa. Oma tärkein neuvoni onkin olemaan mahdollisimman aktiivinen ja etsiytymään ihmisten pariin alusta asti. Itsellenikään tämä asia ujona introverttina suomalaisena ei ollut helppo. Asiaa ei auttanut sekään, etten osannut sanaakaan saksaa tänne muuttaessamme. Minulle kultaakin kalliimpia olivat Saksassa asuvat kohtalotoverit eli toiset suomalaiset, niin puolison perässä muuttaneet kuin jo pidempäänkin Saksassa asuneet. Oli helpompi tutustua toisiin suomalaisiin, kun ei ollut kielimuuria. Kaltaisilta saatu vertaistuki (ts toiset ulkosuomalaiset) oli (ja on edelleen) todella tärkeää ja auttaa myös omien tunteiden käsittelemisessä ja sopeutumisessa. Jos läheltä ei löydy toisia suomalaisia, niin myös netin kautta saa tärkeää vertaistukea ja neuvoja esimerkiksi erilaisista Facebookin ryhmistä.

Mukana muuttavana puolisona on tärkeää löytää itselleen mielekästä tekemistä myös ulkomailta. Mielekästä elämänsisältöä voi olla vaikka aktiivinen rooli kotiäitinä, mieluiset harrastukset, vapaaehtoistoiminta, etäopinnot tai työpaikan etsiminen. Tärkeintä on löytää jotain tekemistä, jotain omaa. Itselleni tämä tarkoitti esimerkiksi Suomi-koulun toimintaan mukaan menemistä. Alussa olin mukana vanhempainneuvoston jäsenenä ja myöhemmin myös opettajana. Lisäksi itse olen ollut  mukana myös päiväkodin toiminnassa ja uusimpana omana juttuna on tämä blogi. Seuraavaksi haaveena on aloittaa verkko-opinnot avoimessa yliopistossa. Kokopäivätyön etsimistä en ole kokenut nyt tärkeäksi tai oikeastaan edes realistiseksi vaihtoehdoksi tässä elämäntilanteessa. Koen arkemme muuttuvan liian vaikeaksi ja kiireiseksi, jos tekisin kokopäivätöitä. Etenkin, kun mieheni työnkuvaan kuuluu myös työmatkoja ulkomaille. Joten, jos mieheni kyllästyy olemaan perheen pääelättäjä tai itse haluan kokopäivätöihin, on edessä muutto takaisin Suomeen.

Sopeutuvaisuus on ehkä se kaikkein tärkein luonteenpiirre, jonka avulla ulkomaille muuttaminen onnistuu mahdollisimman hyvin. Erityisen tärkeää sopeutuvaisuus ja muuntautumiskyky on mukana muuttavalla puolisolla. Meidän perheestä tiedän, että mieheni ei sopeutuisi kotipuolison rooliin kovinkaan helposti. Minulle on helpompaa kehitellä joustavasti muuttuvan elämäntilanteen mukaan uusia harrastuksia ja sisältöä elämääni. Olen esimerkiksi jo Suomessa asuessa tehnyt ompelutöitä kotoa lasten hoidon ohessa toiminimellä ja nyt sitten toimin Suomi-kouluopettajana ja teen yhteistöitä blogin kautta. Avoin suhtautuminen erilaisille vaihtoehdoille, joustavuus ja uuden opettelu ovat avainasemassa ulkomaille sopeutumisessa ja viihtymisessä. Vanhasta luopuessa saa varmasti jotain uutta tilalle. Ja se uusi saattaa hyvinkin olla jotain entistä parempaa.

Olisi kiva kuulla myös muiden kokemuksia aiheesta? Mitä vinkkejä teillä olisi tarjota ulkomailla asuville puolisoille?

Lue aiheesta lisää blogistani:

Ikävintä ulkosuomalaisuudessa

Parasta ulkosuomalaisuudessa

Lapsiperheenä ulkomaille

 

 

Facebooktwitter

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply destinationloma 13.1.2017 at 19:39

    Meillä muutettiin sitä vähän epätavallisempaa reittiä eli vaimon työn perässä. Vaikka mies sopeutuikin elämänmenoon todella hyvin, sai myöhemmin itsekin töitä ja kehitti hyvän mieskaveriverkoston vapaa-ajalle, voin uskoa, että tuo kotiäitirooli voi toimia kuitenkin helpommin varsinkin paikoissa, joissa expatteja riittää ja naisia on paljon pienten lasten kanssa kotona.

    Suomalaisten yhteisöllisyys toimi ainakin tuolla Lähi-Idässä ja suosittelen myös hakeutumaan juurikin Suomikoulu tms. aktiviteetteihin, joissa varmasti tapaa samassa tilanteessa olevia. Facessa on lisäksi varmasti omat ryhmät eri puolilla maailmaa asuville suomalaisille, joissa voi kysellä apua muuttoon ja paikallisiin tapoihin.

    Allekirjoitan myös sen, että muutto vaatii paljon mukana muuttavalta puolisolta, sillä työn perässä muuttava saa suht automaattisesti uuden sosiaalisen verkoston sieltä työpaikalta, mutta toinen joutuu rakentamaan sen ns. tyhjästä. Meidän perheellä muutto ja asuminen sujuivat mutkattomasti, mutta tiedän lähipiiristä kaksi tapausta, joissa muuton jälkeen tuli ero (molemmissa tapauksissa mentiin vaimon työn perässä..). Tuki mukana muuttavalle puolisolle on tärkeää, vaikka itsellä olisikin painetta uusien työtehtävien ja tapojen harjoittelemisessa. Asiaa ei tietenkään helpota se, että aika monessa paikassa työpäivät ovat huomattavasti pidempiä kuin Suomessa.

    • Reply Jonna / Lempipaikkojani 16.1.2017 at 09:42

      Onpa hienoa kuulla toisestakin näkökulmasta eli vaimon työn perässä ulkomaille muuttaneista. Voisin kuvitella, että miehellä on vähemmän (mies)seuraa tarjolla arkipäivisin. Meillä onneksi miehen työpäivät ovat samanpituisia kuin suomessa, mutta nuo ulkomaille suuntautuvat työmatkat tuovat vähän lisää haastetta arkeemme täällä. Etenkin alkuvaiheessa minua jopa hieman pelotti jäädä moneksi päiväksi yksin kotiin lasten kanssa, kun en osannut vielä saksaa enkä muutenkaan oikein tietnnyt mitä tehdä, jos jotain ikävää sattuisi.

  • Reply Sandra 13.1.2017 at 20:26

    Olipa hyvä ja rehellinnen postaus. Rehellisesti sanottuna en tiedä, olisiko minusta itsestäni lähtemään toisen työn perässä ulkomaille. Voisin kuvitella lähteväni maahan, jossa itsellänikin olisi jonkinlaiset työllistymismahdollisuudet. Toki elämäntilanteeni on erilainen, koska minulla ei ole lapsia, joten päivät kotona olisivat ihan erilailla tyhjiä kuin sinulla. Joka tapauksessa todella hienoa, että olet aktiivisesti mennyt mukaan moneen toihuun, etkä jäänyt ”uhriutumaan” kotiin neljän seinän sisälle.

    • Reply Jonna / Lempipaikkojani 16.1.2017 at 09:38

      Kiitos 🙂 Itselleni olisi kyllä mahdollista työllistyä täällä Saksassa, ei ehkä omalle alalle, mutta muihin töihin. Ts olenhan toki siis nytkin töissä pari tuntia viikossa, mutta lapsiperhearjen pitämiseksi vähemmän kiireisenä, en ole kokopäivätöitä täältä etsinyt. Oman mielenterveyden ja viihtymisen kannalta osallistuminen kodin ulkopuoliseen elämään on kyllä ehdottoman tärkeää. On se sitten töihin meno, opiskelu tai vapaaehtoistyö tai joku muu. Joku yhteisö, johon kuulua on tärkeää olla.

    Leave a Reply