Kaksikielisyys / kielitaito

Kirjoittamaan ja lukemaan oppiminen kahdella kielellä

17.6.2016

Kaksikielisten ja ulkosuomalaisten lapsien vanhempia puhututtaa ja (syystäkin) huolettaa lasten lukemaan ja kirjoittamaan oppiminen myös suomen kielellä. Olisiko sitä syytä opetella kotona jo ennen asuinmaan kouluun menoa vai ehkä samaan aikaan kuin lapsi opettelee asuinmaan kieltä koulussa? Vai pitäisikö sittenkin odottaa, että lapsi oppii ensin asuinmaan kielen kunnolla? Meneekö lapsi sekaisin opetellessaan kirjoittamista ja lukemista samanaikaisesti kahdella kielellä vai olisiko siitä sittenkin hyötyä lapselle?

Yksiselitteisiä ja oikeita vastauksia ei tähän valitettavasti taida olla. Tutkijatkin ovat aiheesta eri mieltä. Minä en ole asiantuntija, mutta aiheeseen omien lasten ja Suomi-kouluopettajuuden kautta jonkin verran perehtyneenä sanoisin, että erittäin paljon tämä riippuu lapsesta itsestään. Ja perheen tilanteesta. Ja asuinmaasta. Joka tapauksessa koulu hoitaa asuinmaan kielen opetuksen. Ja jos haluaa, että lapsi oppii myös suomen kielen (virheettömän) kirjoitustaidon, sitä pitää opetella kotioloissa. Onneksi on olemassa Suomi-koulut tai etäkoulu Kulkuri, joista saa tukea ja apua tähän lapsen opettamiseen.

Meillä itsellämme on kolme lasta ja heistä jokainen on hieman erilainen oppija. Esikoinen oli 6,5 vuotias, kun muutimme Saksaan ja meni täällä heti ummikkona kouluun. Hän ehti Suomessa käymään hetken eskaria ja osasi Saksassa kouluun mennessään kaikki kirjaimet ja äänteet ja oli jonkin verran perillä alkeellisesta lukemisesta ja kirjoittamisesta suomen kielellä. Näitä olimme lapsen kiinnostuksesta hieman harjoitelleet kotona esimerkiksi eskaritehtäviä tekemällä ja Ekapeliä pelaamalla. Saksassa hän luonnollisesti aloitti koulussa äänteiden ja lukemisen opettelun heti saksaksi ja samaan aikaan jatkoimme näitä vähän kotona suomeksi. Aika pian hän oppikin lukemaan ja kirjoittamaan suomen kielellä. Kevään aikana hän oppi samat taidot auttavasti saksaksikin. Auttavasti siksi, että hänhän oppi ylipäätään koko saksan kielen kevään aikana.

Keskimmäinen lapsemme oli 3-vuotias Saksaan muuttaessaan ja sai rauhassa opetella saksan kielen päiväkodissa. Kotona harjoittelimme eskarivuonna jonkun verran kirjaimia ja äänteitä, mutta keskimmäisellä lapsellamme ei ollut niihin suurta paloa ja kiinnostusta. Keskimmäinen lapsemme on todella lahjakas taiteellisesti ja keskittyi mieluummin käsillä tekemiseen lukemaan opettelun sijasta. Myös lastemme päiväkodissa painotetaan kädentaitoja eikä eskarivuoteen kuulu lainkaan kirjaimien jne opettelua. Hän tunsi kyllä kirjaimet kouluun menessään, mutta ei siis osannut yhtään lukea tai kirjoittaa ennen kouluikää. Hän on oppinut nämä taidot nyt ekaluokan aikana koulussa. Viime aikoina olen herännyt panostamaan suomen kielen kirjoittamisen opetteluun (lähinnä hienosäätöön, kuten kaksoiskonsonantteihin ja pitkin vokaaleihin) kotioloissa. Keskimmäinen tykkää tehdä esimerkiksi Oppi&Ilo -sarjan tehtäviä, joista voit lukea lisää täältä. Lisäksi hän silloin tällöin pelaa Ekapeliä. Suomi-koulussa käymme myös ahkerasti.

Nuorimmaisemme on hetki sitten täyttänyt 5-vuotta. Hän on ihan pienestä asti tykännyt leikitellä sanoilla, vitsailla, riimitellä jne. Hänellä on suuri sisäinen hinku oppia kirjoittamaan ja lukemaan ja hän itse haluaa niitä harjoitella. Hän on osannut kaikki kirjaimet jo pitkään ja tällä hetkellä opettelee kirjoittamaan. Olen lasta neuvonut, koska hän sitä itse toivoo. Nyt hän osaa jo jonkun verran kirjoittaa. Tässä on kyllä ollut isona apuna myös innokas isosisko. Perheen keskimmäinen nauttii leikkiessään opettajaa ja nuorimmainen on unelmaroolissaan innokkaana oppilaana. Nuorimmainen tullee oppimaan lukemisen ja kirjoittamisen salat suomeksi ennen kouluikää. Hän aloittaa koulun vuoden päästä. Onkin mielenkiintoista, oppiiko hän lukemaan myös saksankieltä itsekseen ennen kouluun menoa vai oppiiko hän sen taidon vasta koulussa. Tarkoitan, että en ole kumpaakaan vanhemmista lapsista varsinaisesti opettanut lukemaan suomeksi, vaan he ovat sen taidon lähinnä itsekseen oppineet samalla kun koulussa oppivat saksaksi. Ja saksaksi en todellakaan tule lapsia opettamaan, siihen minusta ei mitenkään olisi.

Postauksen alun kysymyksiin, missä vaiheessa lasta pitäisi opettaa lukemaan ja kirjoittamaan suomeksi, en minä osaa antaa yksiselitteistä vastausta. Suosittelisin kuuntelemaan lapsen toiveita ja huomioimaan herkkyyskausia. Jos lapsi on kovin kiinnostunut kirjaimista, niitä kannattaa hänelle tarjota. Jos lapsi on halukas harjoittelemaan kirjoittamista, sitä kannattaa antaa hänen tehdä. On sitten alle kouluikäinen tai ei. Jos lasta taas ei kirjoittaminen ja lukeminen voisi vähempää kiinnostaa, en kantaisi siitäkään huolta. Kyllä lapsi sitten koulussa sen taidon oppii. Ja jos lapsi menee esimerkiksi ummikkona kouluun, voisin ajatella, että olisi hyvä antaa lapselle rauhaa ja aikaa oppia uusi kieli ja panostaa suomen kielellä oppimiseen hieman myöhemmin. Ellei lapsi sitä halua itse jo samaan aikaan opetella. Ja lukutaitotutkimuksetkin puoltavat sitä, että lasten tasoerot tasoittuvat kyllä myöhemmin. Ei ole niin väliä onko lapsi oppinut lukemaan 4 vai 7-vuotiaana, erot tasoittuvat kyllä iän myötä.

On myös mielenkiintoista, että osa lapsista oppii ensin lukemaan ja sitten kirjoittamaan, osa taas oppii kirjoitustaidon ensin. Meidän lapsista vanhin ja nuorin ovat oppineet (tai nuorin opettelee vielä) ensin kirjoittamaan. Heille on loogisempaa itse miettiä mitä kirjaimia sanaan tulee kuin yrittää miettiä mitä jossain lukee. Mielestäni keskimmäinen oppi ensin lukemaan ja sitten kirjoittamaan. Tai ainakaan ei selkeästi ensin kirjoittamista oppinut, kuten kaksi muuta.

Millaisia kokemuksia teillä on lapsen kaksikielisyydestä ja lukemaan ja kirjoittamaan oppisesta kahdella tai useammalla kielellä? Kokemuksia ja hyviä vinkkejä on aina kiva kuulla. Aihe koskettaa monia!

Itse ajattelen, että alle kouluikäisen työtä on leikiminen. Ja lätäköissä hyppiminen on tärkeämpää kuin lukemaan opettelu. Ilolla, ei pakolla.

Itse ajattelen, että lapsi oppii parhaiten leikkimällä. Ja vaikkapa lätäköissä hyppiminen on tärkeämpää kuin lukemaan opettelu alle kouluikäisenä. Ilolla, ei pakolla.

Facebooktwitter

You Might Also Like

1 Comment

  • Reply mummi-56 17.6.2016 at 21:22

    Tosi tärkeä aihe. Suomessakin on yhä useampia monikulttuurisia/-kielisiä perheitä. Heistä varmaan jokainen pähkäilee lastensa ”kielipuolia”.
    Omasta lähipiiristäni olen todennut, että perheillä, jotka antavat asioiden mennä omalla painollaan, lasten mielenkiinnon mukaan, on kaikki sujunut mainiosti. Osan kieliopetuksesta hoitaa koulu tai päiväkoti, osan vanhemmat, ystäväpiiri, sukulaiset, kaverit.
    Kun taas perhe, jossa väkisin väännettiin tietyissä tilanteissa yhtä kieltä, toisessa toista, mahdollisesti joissain tilanteissa myös vanhempien yhdessä käyttämää kolmatta kieltä, ei tulos ollut kovinkaan hyvä.

  • Leave a Reply