Saksassa asuminen Yleinen

Millaista on muuttaa ulkomaille lasten kanssa?

29.4.2016

Viime aikoina moni ulkomailla asuva tai siellä ollut bloggaaja on kirjoitellut ulkomaille muuttamisesta. Esimerkiksi Sandra pohti tässä paljon kommentteja keränneessä postauksessaan minkä ikäisenä voi vielä muuttaa (tai lähteä välivuotta viettämään) vai pitäisikö jo asettautua ”aikuisen” elämään Suomeen.

Ja vielä useampi tuntuu ajattelevan, että sitten, kun on vakityö, koti ja lapsia, niin sitten ei ainakaan enää voi lähteä mihinkään.

Yllättävän monen suusta kuuluu että, voi kun minäkin vielä voisin ottaa ja lähteä, mutta kun on…perhe, koti, ystävät, auto, työpaikka, lapset, ikää jo tämän verran jne… Mitä milloinkin. Minä uskallan väittää, että monet esteet ovat pitkälti omassa päässä olevia. Toki asioita pitää harkita ja monia tekijöitä ottaa huomioon, mutta varsinaisia esteitä ne harvoin ovat. Jos jotain oikein kovasti haluaa, niin usein se on mahdollista myös toteuttaa. Jos ei heti, niin myöhemmin. Jos ei juuri sellaisenaan, niin jossain toisessa muodossa. Itse olemme tästä mielestäni hyvä esimerkki. Muutimme ulkomaille, Saksaan, vaikka meillä oli omakotitalo, kolme lasta, emme osanneet kieltä ja ikääkin jo 30+. Haluan valaa uskoa ja rohkeutta muillekin ulkomaille lähtemiseen, vaikka olisikin perhettä!

En voi väittää, etteikö muuttaminen kielitaidottomana ja lasten kanssa olisi yhtään pelottanut. Päin vastoin.

Tässä aloituspostauksessani kerroin hieman tuntemuksistani ja mitä ajattelin muuttamisesta. Ja ennen kaikkea miten se on minua muuttanut. Ainakin meille muutto ulkomaille lasten kanssa on ollut vain hyväksi. Niin koko perheelle, kuin minulle itselleni ja lapsilleni. Tällä hetkellä olen tyytyväinen, että lapseni ovat oppineet toisen kielen, ovat tutustuneet erilaiseen kulttuuriin ja olen tyytyväinen myös siihen, että he käyvät koulua juuri täällä. Olen oikein tyytyväinen saksalaiseen kouluun. Missään nimessä en ajattele, että lasten koulun takia pitäisi olla Suomessa. Tuo lasten kouluikä tuntuu olevan se vaihe, jossa moni ajattelee, ettei nyt enää voi muuttaa mihinkään, ei edes Suomen sisällä. Ja lapsilta kysyttäessä, kaksi nuorempaa vielä miettii paluuta Suomeen (vaikka nuorin ei oikeasti edes muista siellä koskaan asuneensa), mutta vanhin on jo itse ilmoittanut asuvansa aikuisenakin Saksassa.

Toki myönnän, että lapsiperheenä ulkomaille muuttaminen vaatii paljon sopeutumista ja järjestelyä.

On aivan eri asia lähteä puoleksi vuodeksi tai kokonaiseksikaan vuodeksi esimerkiksi vaihto-oppilaaksi (kuten mieheni on opiskeluaikoinaan tehnyt) tai muuttaa ulkomaille yksin tai parisuhteessa työn perässä. (Meillä on kokemusta myös parisuhteessa ulkomaille muuttamisesta ajalta ennen lapsia.) Kun muuttaa lasten kanssa, pitää ottaa huomioon myös lasten tarpeet. Ei riitä, että löytää itselleen asunnon, vaan pitää myös miettiä mistä lapsille harrastuksia/päiväkoti/koulupaikka/lääkäri jne. Pitää itse olla aktiivinen ja auttaa lapsia kielen oppimisessa ja kavereiden löytämisessä. On oltava valmis käsittelemään omia tuntemuksiaan ja koti-ikäväänsä ja samalla tukemaan lapsiaan näissä samoissa asioissa. Vinkkejäni harrastusten löytämiseksi ja lastenhoidon järjestämiseen voit lukea täältä.

Ilman tukiverkkoa oleminen on myös haastavaa, etenkin jos on tottunut siihen, että esimerkiksi isovanhemmat asuivat lähellä ja auttoivat usein lastenhoidossa. Toki lapsen/lasten ikä vaikuttaa tässä suhteessa myös. Vauva tai taapero ei vielä samanlailla kaipaa kodin ulkopuolista elämää ja sopeutuu usein nopeasti paikan vaihdoksiin, koska hänelle tärkein eli oma perhe on kuitenkin koko ajan siinä lähellä. Kouluikäiset lapset taas kaipaavat eri lailla omia kavereitaan, isovanhempia, vanhaa kotia. Kielen oppiminenkin on sitä vaikeampaa, mitä isommasta lapsesta on kyse. Omien lasten taipaleesta kaksikielisiksi kirjoitin tässä postauksessa.

Myös lapsista on hauskaa tutusta uusiin ruokiin. Tässä hauska Nukkumatti-makkara. Saksassa syödään paljon makkaraa ja makkaroista löytyy erilaisia lapsille suunnattuja koristeltuja versioita.

Myös maa johon muuttaa, vaikuttaa sopeutumiseen ja asioiden hoitamiseen.

Jos muuttaa toiseen länsimaahan, on se varmasti helpompaa kuin aivan toisenlaiseen kulttuuriin muuttaessa. Jos muuttaa lähetettynä työntekijä, voi saada paljonkin apua lähettävältä taholta ja usein säilyy Suomen sosiaaliturvassa. Me emme ole lähetettyinä työntekijöinä, vaan mieheni työskentelee paikallisella sopimuksella. Tämä on käsittääkseni hyvin yleistä nykyään, ainakin Euroopan sisällä. Me siirryimme muuttopäivästä alkaen Saksan sosiaaliturvaan ja esimerkiksi lapsilisien hakeminen on oma operaationsa. Saksassa myös jokainen etsii itse itselleen oman lastenlääkärin ja hammaslääkärin ja huolehtii asianmukaisten käyntien hoitumisesta itse. Saksan perhe-etuuksista, esimerkiksi lapsilisästä ja työelämän ja perheen yhteensovittamisesta olen kirjoitellut enemmän täällä. Päiväkotipaikankaan löytyminen ei ollut ihan helppoa. Siitä ja saksalaisesta päiväkotisysteemistä kirjoittelin täällä. Esikoisen koulupaikka järjestyi meille sen sijaan nopeasti, koska Saksassa on koulunkäyntipakko. Postaukseni saksalaisesta koulusta löytyy täältä.

pieni koululainen, iso reppu.

pieni koululainen, iso reppu.

Sopeutuminen Saksaan ei ole ollut pelkästään kivuton ja ruusuinen prosessi, mutta lopussa kiitos seisoo.

Ehdottomasti suosittelen kaikille, joita pieni seikkailu houkuttelee, rohkeasti etsiytymään ulkomaille myös lasten kanssa! Sanotaan, että matkailu avartaa. Minä sanon, että asuminen ulkomailla avartaa vielä paljon enemmän! Kaksi tärkeää neuvoa minulla kuitenkin on. Ensimmäinen on maltti. Sopeutuminen ottaa aikansa, asioiden hoitaminen on hidasta ja uusien tukiverkkojen ja ystävien löytäminen kestää. Asioista kannattaa ottaa selville jo etukäteen, mutta yllätyksiin kannattaa silti varautua.

Toinen neuvoni on se, että kannattaa muistaa, ettei ulkomaille muuttaminen ole mikään pitkä lomamatka. Arki on arkea ulkomaillakin. Ja se arki vieraassa ympäristössä, vieraalla kielellä ilman tukiverkkoja on alussa haastavaa ja väsyttävää. Myös lapsille. Jos odottaa, että elämä ulkomailla tulee olemaan pelkkää juhlaa ja leppoisaa lomaa, tulee pettymään taatusti. Näistä huonoista puolista olen kirjoitellut enemmän täällä.

Jos kaipaat enemmän vakuutteluja siitä miksi ulkomaille kannattaa muuttaa, niin suosittelen tutustumaan postaukseeni: PARASTA ULKOSUOMALAISUUDESSA.

Jättäkää myös kysymyksiä, jos haluatte tietää jostain osa-alueesta enemmän. Mistä asioista ulkomailla asumisessa haluaisitte lukea enemmän? Tai mikä saksalaisessa elämänmenossa kiinnostaa? Ja mielelläni kuulen myös muiden ulkomaille muuttaneiden lapsiperheiden kokemuksia ja näkemyksiä asiasta ja lasten sopeutumisesta. Erityisen paljon kiinnostaisi saada kokemuksia useampaan kertaan maata vaihtaneilta lapsiperheiltä.

Piditkö lukemastasi? Seuraa blogia facebookissa / instagrammissa / twitterissä

Facebooktwitter

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply -K- 29.4.2016 at 12:12

    Samaa mieltä olen. Me ollaan muutettu 2 kertaa, ensiksi lähetettyinä työntekijöinä (tai siis mies) USA:han, jossa asuimme lopulta 5 vuotta. 3viimeistä vuotta meni paikallisen sopparin alla, mutta työnantaja oli sama. Lapset olivat muuttaessa USA:han 3,5 ja 7v, poika aloitti siellä siis koulun. Aloitin itsekin USA:ssa työelämän melkein heti muuttamisen jälkeen.

    Sitten muutettiin Suomeen, mutta huomattiin ettei viihdytty ja heräsi ajatus muuttamisesta Espanjaan. Asuimme Suomessa vajaan vuoden ja sitten muutimme Espanjan Kataloniaan itsenäisesti, perustimme tänne oman yrityksen. Miehellä oli jo asiakas valmiina, joten ei tarvinnut sen puoleen huolehtia elannosta, ihan tyhjänpäältä ei tarvinnut aloittaa. Tyttö meni ala-asteen 4. luokalle, poika aloitti yläasteen. Täällä puhutaan katalaania ja espanjaa, lasten piti oppia 2 uutta kieltä. Kukaan meistä ei puhunut kumpaakaan kieltä. Vaikeinta muutto oli seiskaluokkalaiselle, mutta asiat suttaantuivat oikein hyvin. Täällä ollaan vieläkin, poika nyt jo 20v ja opiskelee Barcelonassa yliopistossa. Tytär haaveilee muutosta Australiaan. Kyllä nää vuodet on niin paljon antaneet, en voi kuin suositella.

    Espanjaan muuttoa olen käsitellyt tarkemmin täällä: https://kuulumisiakataloniasta.wordpress.com/2016/03/03/espanjaan/

  • Reply Jonna 29.4.2016 at 12:21

    Kiitos kommentista! Mukava saada pidempää ulkomailla asuneiden näkemyksiä ja kokemuksia. Itsekin epäilen, että teini-ikäisten lasten kanssa muuttaminen olisi vaikeinta, mutta ei varmasti mahdotonta silloinkaan. Olenkin lukenut blogiasi silloin tällöin ja täytyy nyt tulla uudestaan perehtymään. Kiitos siis myös linkistä, siitä on varmasti iloa muillekin 🙂

  • Reply Kata 29.4.2016 at 13:22

    Taaperon kanssa muutimme Jamaikalta Belizeen, se ei tuntunut juuri missään. Belizestä Sudaniin muuttaessa isommat lapset olivat 4- ja 6-vuotiaat ja pienin oli 10 kuukautta, ja se oli jo paljon kovempi paikka. Isompien lasten täytyi totutella uuteen maahan, uuteen kouluun, uusiin kavereihin. Aika usein kuulee sanottavan, että lapset kyllä sopeutuvat maahan kuin maahan, ja oma kokemus sinänsä toistaiseksi tukee kyllä sitä ajatusta. Mutta mitenkään helppoa ei sopeutuminen välttämättä lapsille ole, sen enempää kuin aikuisillekaan. Meiltä kului oikeastaan kokonainen kouluvuosi siihen, että olimme kaikki edes jotenkin kotonamme täällä Sudanissa.

    Me muutamme miehen työn mukana 4-6 vuoden välein ja nykyisellään muutoissa ennen kaikkea mietityttää ehdottomasti ennen kaikkea juuri lasten sopeutuminen. Toisaalta ajattelen, että me kyllä hallitsemme tämän homman, niin lapset itse kuin me vanhemmatkin. Joka tapauksessa mietimme muuttoja nykyisin ennen kaikkea juuri lasten näkökulmasta. Pyrimme ajoittamaan muutot lapsia ajatellen – käytännössä niin, että pysymme yhdessä maassa paikallaan mahdollisimman pitkään. Uudesta maasta on löydyttävä lapsille hyvä englanninkielinen koulu ja olojen on oltava muutenkin verrattain lapsiystävälliset. Minä pidän myös tärkeänä sitä, että voin olla aktiivisesti mukana lasten sopeutumisessa, enkä siis ensisijaisesti itse pyri toistaiseksi käymään töissä vaan olen mieluusti kotiäitinä lasten tukena.

    Minä ajattelen niin, että meidän vanhempien täytyy yrittää tehdä muutoista lapsille mahdollisimman helppoja, koska he eivät itse ole tätä elämäntapaa valinneet. Vaikka lopulta lapset saavatkin hekin tästä elämäntavasta hyvin paljon, en usko, että he lopulta itse valitsisivat elää näin. Harva lapsi haluaisi välttämättä muuttaa maasta toiseen ja minusta se on hyvä vanhempien pitää mielessä kun muuttoja suunnitellaan ja toteutetaan.

    • Reply Kata 29.4.2016 at 13:24

      Ps. Omasta blogistani löytyy enemmänkin mietteitä ja kokemuksia lapsiperheen sopeutumisesta uusiin kuvioihin: http://edustusrouvanpaivakirja.blogspot.com

      • Reply Jonna / Lempipaikkojani 29.4.2016 at 14:32

        Olen blogisi vakiolukija ja suuri kirjoitustaitojesi ihailija. Suosittelen blogiasi kaikille muillekin.

    • Reply Jonna / Lempipaikkojani 29.4.2016 at 14:31

      Kiitos kommentista. Olen samaa mieltä, että kannattaa pitää mielessä, etteivät lapset ole itse tätä elämäntapaa valinneet. Ja kuten sinä, minäkin olen valinnut kotona olemisen ja lasteni tukemisen. Missään nimessä muuttaminne ei ole lapsille helppoa, mutta silti siitä loppu peleissä on valtavasti iloa ja hyötyä – myös lapsille!

  • Reply destinationloma 29.4.2016 at 17:20

    Me muutimme Arabiemiraatteihin, kun lapsi oli vähän yli vuoden ikäinen. Taaperon kanssa oli helppo muuttaa, kun ei ollut vielä kaveripiiriä muodostunut. Meistä molemmat menivät töihin, mutta jos nyt saisin valita, toinen jäisi kyllä kotiin (ainakin Lähi-itään muuttaessa). Ensimmäiset neljä kuukautta siellä meni ihan sumussa hoidellen käytännön asioita, viisumeita etc. Sen jälkeen alettiin viihtymään paremmin. Muutimme kolmen Dubai-vuoden jälkeen takaisin Suomeen ja täytyy myöntää, että neljän kuukauden Suomi-honeymoonin jälkeen iski armoton kulttuurishokki takaisin paluusta. Poika taitaa olla ainut, jolle muutto oli piece of cake. Kyllä meihin jäi vielä polte lähteä johonkinpäin maailmaa. En suostu ajattelemaan, että lapsen koulun alkaminen olisi joku absoluuttinen pakko pysyä Suomessa. Joskus elämässä tulee sellaisia mahdollisuuksia, joista kieltäytyminen harmittaisi kiikkustuolissa. Kaikesta huolimatta, Suomi on aika ihana paikka 😊

    • Reply Jonna / Lempipaikkojani 29.4.2016 at 21:09

      Vauvan tai taaperon kanssa muuttaminen on varmaan lapsen itsensä kannalta helpointa. Ja kiva kuulla, että teillä poika on hyvin sopeutunut myös takaisin suomeen. Toivttavasti saatte vielä uuden mahdollisuuden nähdä masailmaa. Meille tämä Saksaan muutto tuli yllätyksenä, tartuimme tarjottuun tilaisuuteen emmekä kadu 😀

  • Reply Sandra 1.5.2016 at 12:37

    Ihan loistava postaus ja kiitos tosiaan blogiini linkkaamisesta. Yllättävää, miten monet perheet haaveilee muutosta ulkomaille, mutta eivät sitä tee perusteluna lasten kaverit. Ymmärrän kyllä, kaverit on nuorena usein tärkeintä mitä on. Hyvä on kuitenkin muistaa, mitä ulkomaille muuttaminen voi lapsille antaa: uusia kavereita, laajentuneen maailmankuvan, opettaa suvaitsevuutta (kun itse on maahanmuuttajana uudessa maassa), kaksikielisyyden ja vaikka mitä muuta. 🙂

    • Reply Jonna / Lempipaikkojani 1.5.2016 at 19:07

      Aivan totta, ulkomaille muutto antaa valtavasti, myös lapsille 🙂 Onhan siinä hankaluudet ja vaikeudet, mutta kyllä siinä plussalle jäädään. Ja nykyaikana on myös helppo pitää yhteyksiä vanhoihin ystäviin ja sukulaisiin erilaisten sovellusten kautta. Mielestäni juuri tuo itse maahanmuuttajana oleminen on todella avartavaa ja opettavaista. Kun itse on avuton ja kielitaidoton, niin kyllä sitä oppii ymmärtämään vastaavassa tilanteessa olevia paremmin.

    Leave a Reply